Monien asioiden
opettelu ei tee viisaammaksi [Herakleitos].
....
Todellinen viisaus on tajua siitä, mikä
on se kokonaisuus, jonka osat muodostavat ~ mikä on ykseyttä moninaisuudessa ~
mikä on tärkeintä elämässä.
*
Showing posts with label Herakleitos. Show all posts
Showing posts with label Herakleitos. Show all posts
February 21, 2014
February 18, 2014
November 15, 2008
Konfliktin tällä puolen
(Kielimafian kanssa keskustellaan intensiivisesti auktoriteettiongelmasta - klo:21.05)
Kirjoitettu kommentiksi mm. sapiirille edellisessä päreessäni Keskiviivan toisella puolen, ajaen yötä vastaan, tulijoiden kaistalla taas.
*
sapiiri kirjoitti:
'missa suoritit siviilipalveluksesi'
RR
Olen totaalikieltäytyjä syistä, jotka johtuivat niin sanotusta 'hulluudestastani'.
Mutta tästä diagnoosista ja tilanteesta on aikaa jo noin 30-vuotta. Hulluus ei kuitenkaan liene hellittänyt...
*
Silti olen jo lähes 10 vuotta ollut sitä mieltä, että jos olisin nyt 25:n ikäinen, niin luultavasti menisin suorittamaan asepalveluksen vapaaehtoisesti - tällä järjellä ja elämänkokemuksella.
Ottaisin ns. havainnoivana osallistujana selvää siitä, mikä paikka armeija oikein on - kaikessa idioottimaisuudessaan ja/tai opettavaisuudessaan, mitä ryhmissä toimimiseen tulee.
Tosin monet armeijan käyneet väittävät, ettei ko. paikassa opi kunnolla muuta kuin lintsaamaan. Tämä oli myös nuorempien veljieni mielipide.
*
Oma - peräti viikon kestänyt asepalveluni sai minut aikoinaan entistä enemmän vihaamaan ainakin kaikkia sotilasauktoriteetteja. Mutta nyt siis katselen tilannetta hieman toisin.
Paradoksaalista vain, että olen vielä vähemmän idealisti nyt kuin olin silloin. Toisaalta vallan ja organisoinnin psykologia on kiinnostanut aina.
*
Vallankumousta (utooppis-käsitteellinen projekti, joka ei tietysti milloinkaan voi toteutua kirjaimellisesti) eivät tee suinkaan kiltit kommuunieläjät, joita kyllä arvostan yksittäisinä elämäntapaintiaaneina, joiden sosiaalinen omatunto sykkii syvästi joskin voimattomasti rakenteellisen väkivallan voimia vastaan.
Syvältä vaikuttavan vallankumouksen manifestoimiseen uskaltautuvat vasta ne, jotka ovat sen puolesta valmiita uhraamaan sekä oman että muiden hengen: - siis esimerkiksi kaikki isänmaallis-konservatiiviset nationalisti-öykkärit tai terrorismia preferoivat anarkisti-fundamentalistit.
Psykologisesti nämä kaksi näennäisesti vastakkaista linjaa toimivat saman motivaatiodynamiikan pohjalta, vaikka ovat valmiita tuomitsemaan toistensa aatteellis-ideologiset periaatteet koska tahansa sijoittamalla ne hyvä/paha-akselille.
Mutta 3 miljardia köyhyysrajalla tai sen alapuolella elävää ihmistä riittää todisteeksi siitä, että kaiken maailman Nenäpäivät ovat yhtä 'nenättömiä' projekteja maailman epäoikeudenmukaisuutta vastaan kuin mikä tahansa demokratiaksi naamioitunut plutokraattis-monetaristinen projekti, jonka lähtökohtaa ei milloinkaan sanota ääneen.
Toisin sanoen: vain murto-osa maailman väestöstä voi saavuttaa länsimaisella asteikolla siedettävän elintason: loput yritetään pitää hiljaa hyväntekeväisyydellä, aseilla ja talouspoliittisilla pakotteilla.
Todellinen, rakenteellisen muutoksen läpivientiyritys tai sen estäminen (nämä kaksi täydentävät toisiaan eli ovat yhtäaikaisesti ikäänkuin toistensa edellytyksiä ja seurauksia) on siis väistämättä aina väkivaltainen projekti - sekä konservatiivisen säilyttämisen että fundamentaalis-anarkistisen destruktionkin kategorioissa.
*
Edellinen ei tarkoita, että konfliktiin tulisi muka tietoisesti aina pyrkiä. Sehän on vallitseva olotila jo muutenkin. Sitäpaitsi kukaan ei nimenomaisesti halua konfliktia, mutta kaikki sen toteutumista ovat ainakin epäsuorasti edesauttamassa.
Conflict on kaiken alku (ja ehkä myös loppu). Polemos pater panton: sota on kaiken isä, kirjoitti jo Herakleitos.
Tehdäkseni ongelman vielä vaikeammaksi ja merkillisemmäksi, painotan, että pahin asia maailmassa on 'huono sota', jota ei ole koskaan kyetty lopettamaan ja sovittelemaan kunnolla, kun taas paras asia maailmassa sen sijaan on 'hyvä sota', jonka rauhaneuvottelut on hoidettu todella hyvin.
Siinä hieman pohtimista kaikenmaailman aktivisteille - varsinkin sekä sodan- että rauhanlietsojille.
*
Joku sanoo nyt, että paras asia maailmassa on täydellinen rauha, mutta sellainen kaiken ennalleenpalauttaminen/sovitus on tosiaan vähän samaa kuin väittäisi jopa itse Saatanankin (konfliktin personifikaation) pelastuvan viimeisellä tuomiolla (Irenaeus, Origenes).
sapiiri kirjoitti:
'missa suoritit siviilipalveluksesi'
RR
Olen totaalikieltäytyjä syistä, jotka johtuivat niin sanotusta 'hulluudestastani'.
Mutta tästä diagnoosista ja tilanteesta on aikaa jo noin 30-vuotta. Hulluus ei kuitenkaan liene hellittänyt...
*
Silti olen jo lähes 10 vuotta ollut sitä mieltä, että jos olisin nyt 25:n ikäinen, niin luultavasti menisin suorittamaan asepalveluksen vapaaehtoisesti - tällä järjellä ja elämänkokemuksella.
Ottaisin ns. havainnoivana osallistujana selvää siitä, mikä paikka armeija oikein on - kaikessa idioottimaisuudessaan ja/tai opettavaisuudessaan, mitä ryhmissä toimimiseen tulee.
Tosin monet armeijan käyneet väittävät, ettei ko. paikassa opi kunnolla muuta kuin lintsaamaan. Tämä oli myös nuorempien veljieni mielipide.
*
Oma - peräti viikon kestänyt asepalveluni sai minut aikoinaan entistä enemmän vihaamaan ainakin kaikkia sotilasauktoriteetteja. Mutta nyt siis katselen tilannetta hieman toisin.
Paradoksaalista vain, että olen vielä vähemmän idealisti nyt kuin olin silloin. Toisaalta vallan ja organisoinnin psykologia on kiinnostanut aina.
*
Vallankumousta (utooppis-käsitteellinen projekti, joka ei tietysti milloinkaan voi toteutua kirjaimellisesti) eivät tee suinkaan kiltit kommuunieläjät, joita kyllä arvostan yksittäisinä elämäntapaintiaaneina, joiden sosiaalinen omatunto sykkii syvästi joskin voimattomasti rakenteellisen väkivallan voimia vastaan.
Syvältä vaikuttavan vallankumouksen manifestoimiseen uskaltautuvat vasta ne, jotka ovat sen puolesta valmiita uhraamaan sekä oman että muiden hengen: - siis esimerkiksi kaikki isänmaallis-konservatiiviset nationalisti-öykkärit tai terrorismia preferoivat anarkisti-fundamentalistit.
Psykologisesti nämä kaksi näennäisesti vastakkaista linjaa toimivat saman motivaatiodynamiikan pohjalta, vaikka ovat valmiita tuomitsemaan toistensa aatteellis-ideologiset periaatteet koska tahansa sijoittamalla ne hyvä/paha-akselille.
Mutta 3 miljardia köyhyysrajalla tai sen alapuolella elävää ihmistä riittää todisteeksi siitä, että kaiken maailman Nenäpäivät ovat yhtä 'nenättömiä' projekteja maailman epäoikeudenmukaisuutta vastaan kuin mikä tahansa demokratiaksi naamioitunut plutokraattis-monetaristinen projekti, jonka lähtökohtaa ei milloinkaan sanota ääneen.
Toisin sanoen: vain murto-osa maailman väestöstä voi saavuttaa länsimaisella asteikolla siedettävän elintason: loput yritetään pitää hiljaa hyväntekeväisyydellä, aseilla ja talouspoliittisilla pakotteilla.
Todellinen, rakenteellisen muutoksen läpivientiyritys tai sen estäminen (nämä kaksi täydentävät toisiaan eli ovat yhtäaikaisesti ikäänkuin toistensa edellytyksiä ja seurauksia) on siis väistämättä aina väkivaltainen projekti - sekä konservatiivisen säilyttämisen että fundamentaalis-anarkistisen destruktionkin kategorioissa.
*
Edellinen ei tarkoita, että konfliktiin tulisi muka tietoisesti aina pyrkiä. Sehän on vallitseva olotila jo muutenkin. Sitäpaitsi kukaan ei nimenomaisesti halua konfliktia, mutta kaikki sen toteutumista ovat ainakin epäsuorasti edesauttamassa.
Conflict on kaiken alku (ja ehkä myös loppu). Polemos pater panton: sota on kaiken isä, kirjoitti jo Herakleitos.
Tehdäkseni ongelman vielä vaikeammaksi ja merkillisemmäksi, painotan, että pahin asia maailmassa on 'huono sota', jota ei ole koskaan kyetty lopettamaan ja sovittelemaan kunnolla, kun taas paras asia maailmassa sen sijaan on 'hyvä sota', jonka rauhaneuvottelut on hoidettu todella hyvin.
Siinä hieman pohtimista kaikenmaailman aktivisteille - varsinkin sekä sodan- että rauhanlietsojille.
*
Joku sanoo nyt, että paras asia maailmassa on täydellinen rauha, mutta sellainen kaiken ennalleenpalauttaminen/sovitus on tosiaan vähän samaa kuin väittäisi jopa itse Saatanankin (konfliktin personifikaation) pelastuvan viimeisellä tuomiolla (Irenaeus, Origenes).
Sillä jos jotain tässä maailmassa voi väittää pysyväksi, niin se on pahe/synti.
Olkoon siis Martti Ahtisaari idolimme.
*
http://fi.wikipedia.org/wiki/World_in_Conflict
newresolutionmediation.blogspot.com/2008/02/g....
plaza.fi/edome/uutiset/world-in-conflict-naks....
no/go/graphic/causual_pathway_of_conflict_over_resources
Olkoon siis Martti Ahtisaari idolimme.
*
http://fi.wikipedia.org/wiki/World_in_Conflict
newresolutionmediation.blogspot.com/2008/02/g....
plaza.fi/edome/uutiset/world-in-conflict-naks....
no/go/graphic/causual_pathway_of_conflict_over_resources
August 9, 2007
Logiikasta
Kirjoitettu kommentiksi Järveläisen päreeseen "Neronleimaus".
*
Logiikka on Prokrusteen vuode.
Vaikka miten hienovaraisesti se ' kaavoittaisi' todellisuuden, niin aina se on supistamassa - ehkä jopa tappamassa kokemusta.
Toki ymmärrämme paremmin, kun olemme johdonmukaisia ja yritämme selittää kaiken pelkästään identtisen ja ristiriidattomuuden kautta.
Täytyy vain uskaltaa esittää kysymys: mitä me ymmärrämme paremmin, kun redusoimme maailman noihin häkkyröihin? Logiikkaa itseään vai ihmistä/maailmaa?! Minun vastaukseni jo varmaan tiedetään...
Ja etteikö ihmisellä muka voisi olla mielessään yhtäaikaisesti kahta tai jopa useampaa toistensa kanssa ristiriitaista mielipidettä ja/tai mielentilaa?
Kyseli Nietzsche ja vastasi, että kyllä voi, eli Aristoteles on väärässä, mitä tulee kolmannen poissuljetun lakiin (tertium non datur).
Eikä meitä tässä sumea logiikka auta yhtään paremmin. Fuzzy logic on vain hienojakoisempaa kaksiarvologiikkaa - nothing more.
Mutta kokemus/elämys/emootiot ovat sellaisenaan aina tulemisen - ei olemisen - tilassa, - ja siten tavallaan 'autonomisia ja koskemattomia' - kaikessa ristiriitaisuudessaankin, ja kun logiikka alkaa niitä paimentaa, se on vähän samaa kuin pantaisiin susi lammaskoiraksi.
Eikä auta vaikka suden rotu olisi IF (Hintikan Indipendence Free-susi). Se nimittäin tappaa 'elämyslampaita' yhtä lailla kuin Aristoteleen syllogismit.
Logiikka on kuin suuri pato, jonka virtaava vesi ajan mittaan kuluttaa ja murskaa. Muussa tapauksessa pato aiheuttaa lopullisen luonnonkatastrofin.
*
Olen palaamassa lopullisesti Herakleitokseen. Ongelmana Herakleitoksen kohdalla tosin on hänen käsityksensä logoksesta.
Miten tulemisen, ristiriidan ja vastakohtien todellisuus voi ilmentää jonkun hallitsevan universaalin järjen - logoksen - olemassaoloa.
Herakleitoksen logos/logiikka, jonka Hegel sitten vei liki mahdottomiin äärimmäisyyksiin, on psykologistista: se ei ole muodollisesti vaan 'sisällöllisesti' totta.
Mutta tämä ongelma sitten viekin pohdinnan jo väistämättä - jos ei metafysiikkaan niin ainakin metafiktioon.
Kantin yritys tehdä metafysiikasta eräänlainen tiede mm. jakamalla väitteet analyyttisiin ('muodollinen') ja synteettisiin ('sisällöllinen') ei vakuuta, joten todellisuudesta on pakko puhua metafiktiivisesti - ja sitähän moderni fysiikka äärimmillään juuri tekee...
*
Logiikka on Prokrusteen vuode.
Vaikka miten hienovaraisesti se ' kaavoittaisi' todellisuuden, niin aina se on supistamassa - ehkä jopa tappamassa kokemusta.
Toki ymmärrämme paremmin, kun olemme johdonmukaisia ja yritämme selittää kaiken pelkästään identtisen ja ristiriidattomuuden kautta.
Täytyy vain uskaltaa esittää kysymys: mitä me ymmärrämme paremmin, kun redusoimme maailman noihin häkkyröihin? Logiikkaa itseään vai ihmistä/maailmaa?! Minun vastaukseni jo varmaan tiedetään...
Ja etteikö ihmisellä muka voisi olla mielessään yhtäaikaisesti kahta tai jopa useampaa toistensa kanssa ristiriitaista mielipidettä ja/tai mielentilaa?
Kyseli Nietzsche ja vastasi, että kyllä voi, eli Aristoteles on väärässä, mitä tulee kolmannen poissuljetun lakiin (tertium non datur).
Eikä meitä tässä sumea logiikka auta yhtään paremmin. Fuzzy logic on vain hienojakoisempaa kaksiarvologiikkaa - nothing more.
Mutta kokemus/elämys/emootiot ovat sellaisenaan aina tulemisen - ei olemisen - tilassa, - ja siten tavallaan 'autonomisia ja koskemattomia' - kaikessa ristiriitaisuudessaankin, ja kun logiikka alkaa niitä paimentaa, se on vähän samaa kuin pantaisiin susi lammaskoiraksi.
Eikä auta vaikka suden rotu olisi IF (Hintikan Indipendence Free-susi). Se nimittäin tappaa 'elämyslampaita' yhtä lailla kuin Aristoteleen syllogismit.
Logiikka on kuin suuri pato, jonka virtaava vesi ajan mittaan kuluttaa ja murskaa. Muussa tapauksessa pato aiheuttaa lopullisen luonnonkatastrofin.
*
Olen palaamassa lopullisesti Herakleitokseen. Ongelmana Herakleitoksen kohdalla tosin on hänen käsityksensä logoksesta.
Miten tulemisen, ristiriidan ja vastakohtien todellisuus voi ilmentää jonkun hallitsevan universaalin järjen - logoksen - olemassaoloa.
Herakleitoksen logos/logiikka, jonka Hegel sitten vei liki mahdottomiin äärimmäisyyksiin, on psykologistista: se ei ole muodollisesti vaan 'sisällöllisesti' totta.
Mutta tämä ongelma sitten viekin pohdinnan jo väistämättä - jos ei metafysiikkaan niin ainakin metafiktioon.
Kantin yritys tehdä metafysiikasta eräänlainen tiede mm. jakamalla väitteet analyyttisiin ('muodollinen') ja synteettisiin ('sisällöllinen') ei vakuuta, joten todellisuudesta on pakko puhua metafiktiivisesti - ja sitähän moderni fysiikka äärimmillään juuri tekee...
Subscribe to:
Posts (Atom)