ANNA KARENINA

Leo Tolstoy - Wikipedia, the free encyclopedia
Tolstoy, Leo Nikolayevich (1828-1910)
Leo Tolstoi
Leo Tolstoi – Wikipedia

seanbean.many-paths.net/ historical/annak.htm.

http://www.affichescinema.com/pagea.html.

pirate.shu.edu/ ~knightna/karenina/.

btobsearch.barnesandnoble.com/ booksearch/isbn....

Teemu Manniselle

(lisäys 5.10)

Kommentti Cacoethes Scribendi (2.10) vastaukseen.

*
Joo - mielenkiintoista!

En sano enempää ensimmäisen lukukerran jälkeen, mutta tiedän (kuten tiedät sinäkin), että metaforien ulkopuolelle pääseminen on liki mahdotonta.

Mutta onko mahdotonta/mahdollista luoda kirjoittajuudesta teoriaa, jossa naturalistinen ja kielellinen (tässä vastakohtina) yhdistyisivät "luonnollisella" (sata lainausmerkkiä!) tavalla.

ESIMERKIKSI

Sydän on elimellinen sydän, mutta esim. sydänsurut (emootiot, kognitio) - sydämen oireilu ahdistuksen tvs. vuoksi.
Metafora siirtyy tässä korvaamaan sinänsä luonnollista tunnetta "muka" luonnollisella kielellisellä ilmaisulla, joka yleistää yksilöllis-emotionaalisen affektin, jonka periaatteessa kaikki voivat tunnistaa itsessään, mikäli ovat omaksuneet tietyn kielen ja sen käyttötavan.

Tekijä siis voi olla (antakaa minulle anteeksi filosofikolleegat!) yhtä oman luontonsa kanssa.

Näin tulkitsen esim. Nietzscheä, jonka ajattelu oli ikäänkuin itsensä, oman yksipuolisen identiteettinsä "korjaamista."
Samalla tavoin (mutta päinvastaisin tavoittein kuin Nietzsche) pyrki Rousseau idealisoimaan oman paranoidisuutensa ajattelun vapaamielisyydellä ja kirjoittamisen subliimiudella.

Tämän lähtökohtani vuoksi olen jollain tapaa aina vierastanut Derridaa, vaikka hän onkin aika peto kirjallisuusanalyytikoksi.

*
5.10 Metafora ei ole minulle jokin yks yhteen vaan jotain jo emootioon=kognitioon sisältyvää ristiriitaa, jonka kieli pyrkii - kuten kaiken muunkin ristiriidan - yhdistämään!

Metafora yrittää mahdotonta=emootioihin sisältyvän monitulkintaisuuden kokoamista synteesiksi eli yhden ja saman ilmaisurakenteen alaiseksi.

Asenteeni on siis täysin antiderridalainen olematta kuitenkaan platoninen!

Sediksen uusi historiablogi - kommentti.

(lisäys 3.10)

Otan ilolla vastaan tämän blogin - Historian siipien havinat - (itsekin historian alkeita opiskelleena), vaikka kantani historiantutkimukseen on hieman samankaltainen kuin Nietzschellä (joka filologina oli myös jonkin sortin historioitsija hänkin): liika on liikaa.
(Historian hyödystä ja haitasta elämälle, 1873).

Nietzsche vertasi aikansa historiabuumia ihmiseen, joka syö lisää, vaikkei olisi nälkä.
Muistakaamme tässä yhteydessä, että kuuluisa kulttuuri-/sosiaalihistorioitsija Jacob Burckhardt oli Nietzschen vanhempi professorikolleega Baselin yliopistossa, ja että Nietzschen paras ystävä oli samoin kolleega Baselin yliopistosta - kirkkohistorian professori Franz Overbeck, jolla Nietzsche tarkistutti esim. joitain Tertullianuksen tekstejä, joita hän käytti Moraalin alkuperästä-pamfletissaan.

*
Julkisuuden tarpeellisuus akateemisessa bloggaamisessa on sekin hieman ambivalentti juttu, mutta kritiikkini ei kohdistu niinkään sinun kannanottoosi vaan perustuu omaan skeptisyyteeni koko internet-keskustelufoorumin oletetusta "vapaudesta" ja "syvällisyydestä."
Kyllä kaikki todella erinomainen on aina yhtä vaikeaa kuin harvinaistakin (Spinozalta) - ja siten myös hieman "esoteerista."

Ei julkisuushakuisuus tai julkisuus ylipäätään, suosiosta puhumattakaan takaa vielä muuta kuin populaariglorian - "idols-effektin", joka tyydyttää ihmisten loputonta uteliaisuutta sensaatiohakuisuutta.

Annan esimerkin.

Vaikken kovin hyvin tunnekaan esim. evoluutioguru Richard Dawkinsin tuotantoa, näkisin, että hänen saamansa tavaton julkisuus johtuu pitkälti muista seikoista kuin nimenomaan hänen esittämistään faktoista, joissa ei tieteenfilosofisesti ole mitään uutta. Samaa vääntöä eri paketissa (uusiin havaintoihin vedoten).

Mutta juuri tämä vakuuttuneisuuteni asioiden perimmäisestä muuttumattomuudesta paradoksaalisesti lähentää minua historiaan.

Voimme oppia historiasta, että vaikka diakronisesti, lineaarisen ajan puitteissa kaikki näyttääkin muuttuvan valtaisasti varsinkin modernisaation myötä, niin ne perenniaaliset eli ikuiset ("synkroniset") ongelmat, joihin ihminen törmäsi sekä yhteiskunnallisesti, ympäristöllisesti että viimein kirjoitetun kielen puitteissa, eivät sisimmältään ole muuttuneet yhtään miksikään vuosituhansien saatossa.
Sivistys on vain ohut kerros, jonka alla piilevät samat biologis-evolutiiviset voimat kuin aina ennenkin (miten ne sitten määritelläänkin).

Ja tämän me kyllä voimme oppia historiasta, mutta enpä usko sen auttavan "pelastamaan maailmaa", koska tuo oppi=tiedon hankinta ei muuta käyttäytymistämme.
Oppimisprosessi jää siis kesken: tieto ei muutu ymmärryksen kautta pitkän tähtäimen seurauksiltaan järkeväksi toiminnaksi.

Ihminen on ajautunut omien toimiensa kautta ympäristökriiseihin koko olemassaolonsa ajan - alkaen nyt vaikka Eufratin ja Tigriin patosäännöstelyn seurauksista ja puuston järjettömästä hakkuusta muinaisessa Mesopotamiassa.

*
Kuten edellä sanoin - Dawkinsin suosio ei johdu niinkään faktoista kuin hänen retoriikastaan (3.10 - aivan sama pätee myös kilpailevan evolutionistisen koulunnan edustajaan Stephen Jay Gouldiin), jota ymmärtääkseni tulkitaan populaaritasolla melko lailla toisin kuin, mitä tämä superreduktionistinen ääridarwinisti kausaliteetin palvonnassaan haluaisi.

Dawkinsin perusongelma on kuitenkin aivan sama kuin historioitsijan eli kaikkien niiden, jotka ovat tekemisissä AIKAAN sidotun tutkimuksen kanssa: KAUSALITEETTI (eli ajaton=historiaton=universaali lainalaisuus).

Jos nimittäin ei päästä yhteisymmärrykseen edes siitä, mitä kausaliteetilla lopulta tarkoitetaan, ja miten se tulee erottaa funktionaalisuudesta (miksei myös korrelaatiosta), ei tietämyksellämme ole mitään relevanttia pohjaa filosofin näkökulmasta tarkastellen.

*
Aikaan sidottu tutkimus - historia par excellence - ei ole minulle tiedettä vaan tragikoomista teatteria, jonka viimeinen näytös kirjoitetaan aina uusiksi - huolimatta siitä, että loppuratkaisu on aina sama.
Mutta kiitos Sedis - ja muut tekijät - tämä blogi tulee tarpeeseen. Kukapa ei haluaisi herkutella - silloin tällöin...

*
Kts. myös RAUNO RÄSÄNEN: Second Coming, 2.10

*
Burckhardt
Jacob Burckhardt
Franz Overbeck

Evoluutiobiologian hiljainen taustavaikuttaja
http://www.culture.gr/2/21/211/21107a/e211ga02.html.

To be BB ("The Brigitte Bardot" of blues)

BBC:n ohjelma BB Kingistä AUDIO

BB Kingin VIDEO-haastattelu 10.6.04

Ten long years (kitaroissa Robert Cray, Eric Clapton ja BB - soolot tässä järjestyksessä - /audio/)

Wikipedian tietoja

(via Nettipäiväkirja alias Pekka Nykänen)

*
http://www.saigonnet.vn/gallery/context/Actor/Tay-Au/Brigitte-Bardot.asp.

Kommentti Teemu Manniselle

Kirjoitettu kommentiksi Teemu Mannisen 27. 9 juttuun Kohti väitöstä, tai jotain.

*
Heh! Nyt alkoi päässä kihisemään.

Kirjoitas lisää tästä väitöskirjoittamisen etenemisestä. Mä olen kuulolla.
Tekijä - kirjoittaja - jaottelun ymmärrän, mutta kirjoittajan pilkkominen menee jälkistrukturalismissa aina välillä totaalisti yli hilseeni.

Eihän tässä(kään) asiassa kukaan ole Platonin ohi vielä koskaan totaalisti päässyt, vaikkemme yleiskäsitteisiin - joista viimeinen on subjekti (tässä: kirjoittaja) enää uskokaan.

(Derridakin konstruoi differancèn "universaalikseen"; muistakaamme myös nominalismin ainoa mutta välttämätön perusyleiskäsite - samankaltaisuus.)

Kuvittelepa mielessäsi postmodernin Platon-kritiikin superhahmo Nietzsche (miksei myös myöhempi Wittgenstein) julistamassa kateederilta:
"Minä en ole olemassa! En kirjoittajana enkä muutenkaan! Tekstini ovat pelkkää sanaleikkiä vailla mitään myyttis-metafyysisia tai naturalistisia referenssejä/merkityksiä."

Hehheh! Höpöhöpö! Valehtelijan paradoksi...

Kyllä ne merkitysrefenressit siellä ovat. Tässähän nyt tapellaan "vain" siitä, kuka ne keksi - ja missä vaiheessa kirjoittamista/lukemista.
Kirjoittaja saattaa olla kuollut ("pelkkä" kone), mutta eivät tulkinnat...Siten myös Platon elää tulkittuna.

Jälkistrukturalistit tosin sanovat, että jos kaikki on tulkintaa, niin ei ole lopulta mitään tulkittavaa (tulkinnan kohdetta ja perustaa), mutta jos näin on, en saata ymmärtää, miksi he ylipäätään ovat pitäneet niin julmettua meteliä tästä asiasta.
Sehän on todellakin absoluuttisen vaikenemisen paikka! Silence.

Mutta ovatko he vaienneet - nämä "postpaapattajat..."?

*
HUOM!

Myös sana Usko pitäisi demystifioida. Ei ainoastaan uskon kohdetta. Mutta sitä eivät poststrukturalistitkaan kykene tekemään päätymättä henkiseen "itsemurhaan", koska heidän täytyisi silloin kieltää itsensä jopa omien tekojensa agentteina (*) - ei ainoastaan identtisinä subjekteina.

(*) agent ['eɪdʒ(ə)nt] s, 1. edustaja Buy it through an ~ Osta se edustajan välityksellä, 2. agentti, asiamies the ~ of an artist taiteilijan agentti, public ~ julkinen asiamies, 3. (salainen) agentti, 4. vaikuttava voima, alkuunpanija He is seen to be the key ~ of revolution Häntä pidetään vallankumouksen vaikuttavana voimana, 5. aine bleaching ~ valkaisuaine, 6. hankkija, 7. geol, vaikuttaja, 8. liik, kaupanvälittäjä, toimitsija, kauppa-agentti, kauppaedustaja; be an agent for edustaa; be an agent for offers välittää tarjouksia.

The Lure of "Lorelei"

(tarkennuksia 1.10)

KERRON, JOTTA YMMÄRTÄISIN

IHMINEN ON ELÄIN, JOKA YMMÄRTÄÄ ITSEÄÄN, MAAILMAA JA ELÄMÄÄ KERTOMALLA NIISTÄ TARINAA - TEKEMÄLLÄ RUNOA.

Runoudella ja uskonnolla on sama alkuperä: molemmissa ikuisuus tunkeutuu aikaan.

***

Lorelei on ikivanha kansantaru, jossa veden (joen) "hengetär" houkuttelee lumoavalla laulullaan ja olemuksellaan yksinäisen kalastajan tai soutumiehen kuolemaan virran myötä.
Tässä yhteydessä tulevat väistämättä mieleen myös Homeroksen Odysseuksen seireenit (kts. myös Odysseus) .

Kaikessa myyttisyydessään ja arkkityyppisyydessään Lorelei on kuitenkin samalla eräs osuvimpia esimerkkejä siitä, ettei runoa läheskään aina voi pitää auktorisoituna aiheensa eikä edes ilmiasunsa puolesta.
Siitä uusimpanana esimerkkinä toimikoon "uutta" Odysseusta kääntävä "runopolitrukki" Leevi Lehto, joka suomensi Charles Bernsteinin nykyaikaisen Loreley-version, ja jälki on kaunista.

Kiintoisaa ja miellyttävää on jälleen kerran (ainakin minulle!), että "dadaisti" Leevi L. hallitsee "romanttiset" kielikuvat loistavasti. Onhan hän Suomen Keats-spesialisti - siis romantikko sui generis (mutta ei ilman huumoria!).
Toki meidän on tietenkin alunperin "syyttäminen" Charles Bernsteinia näistä kielikuvista, jotka tuntuvat ikäänkuin jäävän rakastelemaan itseään - hellästi joskin ilman kiinnekohtaa.

Mutta eikö tuo Bernsteinin runosta puuttuva sisältöä (substanssia - jos niin halutaan) määrittelevän referessin (todennetun/reaalisen havainnon kohteen) puute ollut myös Heinrich Heinen Lorelein poetologinen ominaispiirre - (itse asiassa kaiken runouden!)

Jokin jota ihminen (Heinella mies) ei saata tunnistaa vaan, jonka hän voi ainoastaan tuntea (sisäinen kokemus), lumoutua ja jäädä lopulta tuntemuksensa vietäväksi.

*
Jos nyt hieman uhkarohkeasti pyrin hahmottamaan Lorelein kielikuvien luonnetta metapsykologisesti, niin runon houkutus ja lumous - siis itse Lorelei - ei ole mikään symboli, ei oikeastaan edes metafora vaan sitä, mitä psykoanalyysissa kutsutaan energeettiseksi ilmaisuksi.

Energeettis-tyyppiset ilmaisut, jotka kuvaavat esimerkiksi ihmisen ikävää, viettymystä, lumoutumista - ja Loreleissa ehkä yllättävästi muttei ilman myyttistä (siis myös naturalistista) perustetta - jopa kuolemankaipuuta (eli/tai paluuta alkuun!) - saavat runoudessa yleensä naisen hahmon.

Aatehistoriallisesti, mytologisesti ja filosofisesti tässä on kyse ikäänkuin panteistisesta sulautumisesta luontoon (vrt. kristinuskon unio mystica - yhdistyminen Jumalaan).

*
Toisin sanoen - ei Heinen romanttisen tyylisuunnan Lorelei eikä myöskään Bernsteinin postmodernistisen romantiikan Laurel`s Eyes viittaa mihinkään havaittavaan tosiasiaan vaan pikemminkin vaikuttavaan elementtiin, jonka tosiasia-luonnetta ei voi redusoida energeettisyyden ja myytin ulkopuolelle menettämättä runon kielellis-emotionaalista autonomisuutta - ja siten sen "tehoa".

Huom! - tarkennettakoon/kerrattakoon vielä, että etenkin Bernsteinin kielikuvat perustuvat ennenkaikkea itse runon muodostavaan "sanamagiaan" vailla mitään muuta kiinnekohtaa kuin toiset sanat - ei siis välttämättä edes vaikuttavaan elementtiin (*).

Tätä arvioidaksemme meidän kannattaa lukea rinnakkain Heinen että Bernsteinin runot.
(Ja jos joku ei sitä vielä huomannut, niin Bernsteinin Lorelei ei ole sama Lorelei kuin Heinen versio. Vain aihe ja "tunneviritys" - jos näin saa/voi sanoa - on sama).

*
1.10 - (*) Vaikutelma/impressio merkitsee tässä eri asiaa kuin vaikuttava, sillä impressio on passiivinen, "jäljentävä" akti, kun taas vaikuttava impulssi on aktiivinen - aina jo valmiiksi myös kokijassa itsessään toimiva energeettinen "viritys", joka ei jäljenny vaan uudistaa itseään.
Kyse on taidefilosofisesti siirtymästä impressionismista ekspressionismiin - "ulkoisen ja sisäisen välisen suhteen" uudelleen organisoitumisesta.

Esitetty "määritelmä" tulee tässä ymmärtää pikemminkin synkronisena kuin diakronisena mallina, koska varsinkin myyteissä kaikki ihmismielen tasot ovat läsnä yhtäaikaa - eivät pelkästään aikasidonnaisina ja siten yksinomaan historiallisesti ainutlaatuisina, konteksteissaan kehittyvinä jatkumoina.

Runous alunperin uskonnollisena tekstinä pitää ymmärtää leikin ja myytin (näiden kahden semanttinen erottelu voi lopultakin olla mahdotonta, joskin saksankielen monimerkityksinen Spiel on hyvä "kompromissi") läsnäoloksi kaikessa kerronnassa - aina ensimmäisistä jumaltaruista Leevi Lehdon runogeneraattoriin saakka.

*
Laurel sais (Käännös Leevi Lehto)

Yöt kaikki sielun-piinaamat
Ja hylyt, jotka purjeen takiloi
Matkamme päässä näkö pettää
Vaan matka itse koskaan pääty ei

Väre niin hento, että karvas
Ja raunio kuin virta Reinin
Villansa täsmäottein riipii
Hohtoonsa hyljättynä niin

Loistanut tähti valoon ikävöi
Aukeaa ovi, ihme juovikas
Niin vihan kultaportti rakkuloituu
Komeettaa hae, ja eksy sisimpääs

Komeettaa hae, ja eksy sisimpääs
Ja hurjat jäähyväiset juo
Jo niitten kömmähdyksen piki
Siivekäs, väräjöivä pehmentää

Seulassa ilmaston on siivilöity
Oksastain palmikoidun tien
Kudelman kipunoimaan saa
Kun huudot leikin säätää, järjestää

Pallomme pyörii, säe jälkeen jää
On purje vailla huokausta
On laulu vailla laulajaa
Ja hunnun, silmät Laurel sais

*
Charles Bernstein

Laurel´s Eyes

From a libretto for Brian Ferneyhough's opera Shadowtime)
Finnish version by Leevi Lehto

Each night is soul-bedeviled
As each frayed ship rigs sail
In journey's end sight falters
Where journey never ends

A draught so thin it's bitter
A ruin like the Rhine
That rips its fleece in kilter
Abandoned to its shine

The shone star yearns for light
Door opens, wonder barred
Ire's golden gate gets blistered
Seek comet, err in folded heart

Seek comet, err in folded heart
And drink a daft farewell
That has its blunder tendered
In quivering, feathered tar

Sifted in climate's sieve
Engrafts its festooned way
As spark ignites the weave
And shouts ordain the play

This globe spins on, verse lingers
A sail without a sigh
A song without a singer
Laurel's veil, Laurel's eyes

*
Drunken Boat Charles Bernstein
List of Jewish American writers - Wikipedia, the free encyclopedia

http://www.leevilehto.net/default.asp?a=7&b=3&c=12
http://www.leevilehto.net/default.asp?a=7&b=3&c=12&d=1

http://www.saunalahti.fi/raimozz/Record/Opera.htm.

HEINRICH HEINE - LORELEI

(Kts. myös Du bist wie eine Blume)

The Lorelei by Heinrich Heine

Heine, Heinrich

Heinrich Heine's "Lorelei" is one of the most famous German poems ever set to music. (Deutsche Lyrik - German Poetry - Bilingual Poems)

*
I cannot tell why this imagined
Sorrow has fallen on me
The ghost of an unburied legend
That will not let me be.

The air is cool, and twilight
Flows from the quiet Rhine;
A mountain alone in the high light
Catches the faltering shire.

One rosy peak half gleaming
Reveals, enthroned in air,
A goddess lost in dreaming
Who combs her golden hair.

With a golden comb she is combing
Her hair as she sings a song;
Heard and reheard in the gloaming
It hurries the night along.

The boatman has heard what has bound him
In throes of a strange, wild love.
He is blind to the reefs that surround him,
Who sees but the vision above.

And lo, the wild waters are springing -
The boat and the boatman are gone...
Then silence. And this with her singing,
The Lorelei has done.

*
Lore-lei (Loreley)

Ich weiß nicht, was soll es bedeuten,
Daß ich so traurig bin;
Ein Märchen aus alten Zeiten,
Das kommt mir nicht aus dem Sinn.

Die Luft ist kühl, und es dunkelt,
Und ruhig fließt der Rhein;
Der Gipfel des Berges funkelt
Im Abensonnenschein.

Die schönste Jungfrau sitzet
Dort oben wunderbar,
Ihr goldenes Geschmeide blitzet,
Sie kämmt ihr goldenes Haar.

Sie kämmt es mit goldenem
Kamme Und singt ein Lied dabei,
Das hat eine wundersamme,
Gewaltige Melodei.

Den Schiffer im kleinen Schiffe
Ergreift es mit wildem Weh;
Er schaut nicht die Felsenriffe,
Er schaut nur in die Höh.

Ich glaube, die Wellen verschlingen
Am Ende Schiffer und Kahn;
Und das hat mit ihrem Singen
die Lore-Lei getan.

*
lorelei loreley loreleï (käännöksiä eri kielille, useita englanninkielisiä versioita - mm. Mark Twainin vuodelta 1880!)

Heinrich Heine- Lorelei

Die Lorelei (english study)

*
Heine, Heinrich. The Columbia Encyclopedia

Second Coming on elvytetty

RAUNO RÄSÄNEN: Second Coming

Nyt tähän blogiin pitäis päästä joka puolelta. Mutta muistakaa kuitenkin edelleen, että se on toistaiseksi varablogin roolissa. Silti käytössä.

AFORISMI

Vasta tiedon ja ylpeyden murtumiskohdassa alkaa armon valtakunta.

Mika Waltari (Feliks onnellinen, s. 191)

*
Markku Envall: Mika Waltari 1908-1979

http://www.ngonet.ee/kaarli/sulane/Sulane24.html.

Serious problem (illegal)

Du bist wie eine Blume

Heinrich Heine

"You're so lovely as a Flower,
So pure and fair to see;
I look at you, and sadness
Comes stealing over me."

(From 'Du Bist Wie eine Blume', written for Therese Heine)



"'Du bist wie eine Blume
so hold und schön und rein;
ich schau' dich an, und
Wehmut schleicht mir ins Herz hinein.'
Mir ist, als ob ich die Hände
aufs Haupt dir legen sollt',
betend, dass Grott dich erhalte
so rein und schön und hold."

***
Heinrich Heine
Heinrich Heine - Wikipedia, the free encyclopedia

http://www.milim.org/milim/M-1-SHIRA/2-SHIRA-C.htm.
aphorismen-archiv.de/ autoren/autoren_h/heine.html.

Wagner ja Tarkovski (vihje Sedikselle)

Naisen tärkein G-piste sijaitsee mantelitumakkeessa (ai missä?)

Lisää perimmäisiä ongelmia miehille.

Ensin alkukevennykseksi turkulainen seksiopas: 1. Sisään 2. Ulos 3. Toistetaan tarvittaessa. (Yksinkertainen on tehokasta.)

Sitten hieman pitempi tositarina.

Ilman seksiä uskonnollisista syistä

Poikkesin viime kesänä erään kaupungin torilla ja siellä oli kerääntyneenä joukko ihmisiä kojun eteen. Jäin kuuntelemaan siinä ja selvisi, että kyseessä oli jokin uusi uskonlahkon kannattajien keräys.

Periaatteena heillä oli, että ennen liittymistä piti olla 2 viikkoa ilman seksiä.
Ensimmäisenä siihen tuli vanhahko pariskunta ja kertoi tapahtumasta:-"Meillä on menny tosi helposti nämä 2 viikkoa, ei mitään ongelmaa"Pappi toivotti heidät tervetulleeksi seurakuntaansa.

Seuraavana tuli about nelikymppinen pariskunta.- "Ensimmäinen viikko meni ihan ok, mutta sitten toinen viikko tuotti vaikeutta. Kun siinä sitten kävi jumpassa, niin toisenkin viikon kesti kuitenkin."Pappi toivotti heidätkin tervetulleeksi seurakuntaansa.

Viimeisenä tuli parikymppinen pariskunta. Mies selitti papille:- "Pari ensimmäistä päivää meni hyvin, mutta sitten tuli tosi tuskanen olo. Millään ei ois jaksanu enempää ja sitten neljäntenä päivänä vaimolta putos makaronipussi maahan.
Kun se sitä sitten kumartu nostaan, niin näky oli sellanen, että minä sorruin vaimon kanssa seksiin."- "Ymmärrätte kai, ettette tuon jälkeen oikein ole nyt tervetulleita tähän seurakuntaan", selitti pappi.- "Joo, ymmärretään", sanoi pariskunta, "emme me ole oikein tervetulleita enää siihen Citymarketiinkaan".

seksivitsit

*
Päreeni miehet etsivät kumpikin naisen G-pistettä. Kumpiko mahtaa sen löytää?

The G-Spot
Tsekkaa myös "asiantuntevaa" kansalaiskeskustelua - Seksuaalisuus - G-piste? Aiheesta on loputon määrä lätinää keskustelupalstoilla.

*
Keinohedelmöityksen ja keinokohdun ohella tämä keksintö sinetöi naisen vapautuksen miehestä täydellisesti! (Suora yhteys G-pisteeseen). http://www.bananaskies.com/ecards/humor/oimplant01/index.php.

***

Esittelyä ja kommentointia Saaran blogista 23.9 löytyvään artikkeliin, josta alla on lainattu alkua.

*
Naisen orgasmi on sukua kuolemalle (hhrrrr!/RR)

Orgasmin arvoitus avautumassa modernin aivotutkimuksen avulla

Kesäkuussa 2005 arvostettu hollantilainen tutkijaryhmä julkaisi tutkimuksen, jossa todettiin aivojen aktiivisuuden heikkenevän laajoilla alueilla naisen orgasmin yhteydessä [1]. Orgasmin jälkeen nainen voi kokea jopa muistin toiminnan häiriöitä.
Samanaikaisesti asiantuntijat painottavat kumppanin osuutta mielihyvän saavuttamisessa. Naisen seksuaalisuutta ymmärtämätön mies voi aiheuttaa naiselle jopa orgasmivaikeuden

RR:n kommentti: Niinpä. Miehet on sikoja ("karheanhelliä" kuten menopaussi eufemisoi), mutta naiset kuiteski rakastaa niitä...vai?

Tutkimuksen mukaan erityisen voimakkaita muutokset olivat mantelitumakkeissa, jotka osallistuvat ahdistuksen ja pelon säätelyyn.
Jo vuonna 2002 Neurology-lehdessä julkaistu tutkimus [2] antaa näyttöä siitä, että orgasmi paikantuisi osittain juuri oikean aivopuoliskon mantelitumakkeeseen.

RR:n kommentti: Kiesus! - nyt ovat tiedemiehet keksineet "uudestaan" René Descartes`n käpyrauhasen, jossa "tietoisuus" (cogito) D:n mukaan "lymyili." Mantelitumake tosin vaikuttaa sisältävän tietoisuuden täydellisen vastakohdan - absoluuttisen vapautuksen järjen ja siten miehisen fallokratian kahleista!

Tutkijaryhmän johtaja, professori Gert Holstege, kuvaili tutkimuksen keskeisiä havaintoja värikkäästi.

"Näyttää siltä, että naisen aivotoiminta ajetaan laaja-alaisesti alas juuri ennen orgasmin hetkeä ja tämä muutos jatkuu orgasmin aikana."

RR:n kysymys: Miten naisen aivotoiminnan saa loadattua takaisin päälle orgasmin jälkeen? Eikö todellakin ole olemassa vaara, että naisen tietoisuus "kaatuu" jok(a)u kerta lopullisesti orgasmissa...?

*
Kuvien linkkejä ym.

http://www.zukovski.org/episodi_3.html.
http://www.uiah.fi/gso/kuvitus_ba_04/.
http://www.whitecranejournal.com/wc01129.htm.
journals.aol.com/.../ BetterThenKickingtheDog/.

ALKOHOLISMIN FILOSOFIAA

Sitaatti linkistä Alkoholismin filosofia (niin & näin)

"Lopuksi henkilön toiminta voi olla hyvinkin tavoitteellista ja tahdonalaista, mutta kuitenkin epävapaata, ts. ulkoisen pakon vahvasti sanelemaa.

Kuvitellaan laivan kapteenia, joka uhkaavan myrskyn pakottamana heittää lastin mereen keventääkseen kuormaa, jotta miehistö pelastuisi.

Sovelletaan sitten tätä esimerkkiä tapaukseen, jossa myrskyn kouriin joutunut laiva on rommilastissa, ja että kapteeni on juomahimoaan hallitsematon alkoholisti.

Jos hän on heikkotahtoinen, hän ei pysty päättämään, kumpi on arvokkaampi, rommilasti vai miehistö. Laiva haaksirikkoutuu ja kapteeni hukkuu katumuksen tunteen vallassa miehistönsä mukana.

Mutta jos kapteeni on kompulsiivinen alkoholisti, hän heittää miehistön mereen kuvitellen pelastavansa rommilastin. Tällöinkin laiva haaksirikkoutuu, ja kapteeni hukkuu rommihumalassa, onnellisuuden tunteen vallassa, mutta yksin."

***
http://www.papunet.net/selko/arkipaiva/?tiedosto=esite.php&id=40.
nytherapy.com/alcohol.htm.

http://www.tululuka.net/alco/alko22.pxml.

Pragmaattista solipismia elvytettiin

26.9. Pragmaattista solipismia vörkkii (Kielipoliisi lopetti jo!) siis jälleen- toistaiseksi. Vika ei (ainakaan vielä) ollut kuvakapasiteetin täyttymisessä.
Varablogina tulee toimimaan RAUNO RÄSÄNEN: Second Coming. Tarkkailkaa molempia, sillä teen jossain vaiheessa päreitä myös SC:iin.

Ilmoitan (mainostan) tarkemmin tässä blogissa, jos/kun Second Coming alkaa toimia säännöllisemmin.

Itse asiassa suunnittelin jo pitempään rinnakkaisblogia, joka saisi hieman eri profiilin kuin alkuperäinen, mutta katsotaan nyt, mitä tuleman pitää.

Second Comingia määrittävät luokitukset (filosofia, huumori, kirjallisuus, kulttuuri, populaarikulttuuri ja teologia) pätevät toki myös Pragmaattiseen solipismiin.

Valitettavasti Second Comingiin ei taida vieläkään päästä kuin Pragmaattisen solipismin kautta - klikkaamalla View my complete profilea.
(Latausvirhe! - herjaa blogilistan info. Sami Köykkä tutkii asiaa).

ANDREI TARKOVSKI

Andrei Tarkovsky
Andrei Tarkovski – Wikipedia
Andrei Tarkovsky - Wikipedia, the free encyclopedia


ZERKALO (Peili)

“Tarkovsky is for me the greatest, the one who invented a new language, true to the nature of film, as it captures life as a reflection, life as a dream.”
Ingmar Bergman

www.cfi-icf.ca/tark.html.

www.dvdbeaver.com/ film/reviews/mirror.htm.

Andrei Rublev - Essay
Andrey Rublyov (1969)

Miall -- Tarkovsky, Mirror
MIRROR (ZERKALO) Andrei Tarkovsky R·U·S·C·I·C·O

http://www.laluna-vzw.be/stalker.php.
STALKER (2 DVDs) Andrei Tarkovsky R·U·S·C·I·C·O

*
http://www.films-sans-frontieres.fr/detail.asp?idfilm=17.
http://www.math.lsu.edu/~zabic/flavor.htm.
http://www.acs.ucalgary.ca/~tstronds/nostalghia.com

ANDREI RUBLEV

Andrei Rublev - Wikipedia
ANDREI RUBLEV
Andrey Rublyov (1969)

Communication breakdown

Blogistanin kasvaessa tuhansiin ja taas tuhansiin, ajaudumme tosi hankalaan tilanteeseen.

Jossain (salainen tietolähteeni) on nimittäin arvioitu, että noin 200 ihmisen yhteisö on maksimi, jonka puitteissa ihmiset vielä kykenevät kommunikoimaan keskenään muistaen toinen toisensa paremmin kuin pelkästään hyvää päivää tasolla.

Tuhansien ihmisten välitön kommunikaatioyhteisö - puhumattakaan miljoonista, on siis mahdoton ajatus kaikille muille paitsi väestö- ja tilastotieteilijöille, historioitsijoille sekä tietenkin poliitikoille ja business-piireille/RR.

Näin ollen on itsestään selvää, että Blogistaniin syntyy niin sanottuja sisäpiirejä. Kyse ei siten ole yksinomaan oman porukan "elitismistä" vaan ihan väistämättömästä yhteisöllisestä osittumisesta, sillä ihmisen kognitiivinen kapasiteetti on rajallinen myös tiedonvälityksen ja etenkin henkilökohtaisen kommunikaation alueella.

*
Olen kuullut tuon 200 ihmisen maksimi-oletuksen joskus radiosta - Terho Pursiaisen haastattelusta, joka oli tehty hänen väitöskirjansa "Isänmaallisuus" teemoista.

Malinen aloittaa syyslukukauden

YLIOPPILASLEHTI 12 /16.9. 2005

Supersuokkini Malinen terveystarkastuksessa.

TERVEYDENHOITAJA:

"Tervetuloa terveystarkastukseen, Malinen."

"Täällä lukee, että sinulla on ampumahaava. Voitko kertoa siitä?"

MALINEN:

"Noo, aenahan minä voesin. Vuan sitten minun pitäs tappoo sinut.

Joku pelastuu - olenko se minä - vai sinä - vai molemmat?

Päätin tehdä edelliseen päreeni Kun kaikki pelastuvat, kukaan ei pelastu vastauksesta Christer Sundqvistin kommenttiin uuden päreen, koska aihe on sen verran vakava, vaikea ja ansaitsee siten lisäpohdintaa virallisen blogin puolella.

(Linkkilisäyksiä ym. tehty 19.9)

***
anonymous said.
"Ei ole palstatila rajoitettu. Christer oli herrasmiesmäisen kohtelias ja tiesi mistä puhutaan pelastuksessa."

*
Kiitos kommenteista.

Tänne saa toki kirjoittaa niin paljon kuin "sielu sietää", niin teen minäkin, kuten Timo viittasi. Mutta täydentääkö toinen lause/virke jotenkin ensimmäistä?
Miten niin Christer tiesi, mistä pelastuksessa puhutaan?

Se, mitä olen edellisessä (ja sitä edellisessä sekä eräissä aiemmissa, teologiaa sivuavissa jutuissani - etenkin Kirje Matti Myllykoskelle) päreessäni kirjoittanut, on jonkinlainen tiivistelmä loogisesta pattitilanteesta, johon näitten asioitten kanssa aina ajaudutaan.

Samaa pattitilannetta kuvaa perimmältään 1) monergistisen ja 2) synergistisen pelastuskäsityksen välinen kiista eli 1) onko meidän vain fatalistisesti uskottava Jumalan armoon vai 2) voimmeko jotenkin itse, oman tahtomme puitteissa olla edes lähestynässä Jumalaa.

Jälkimmäisen varsinkin Lutherin äärimmilleen viety monergismi siis kiistää ehdottomasti, vaikkei siinä Augustinuksen predestinaatio-oppia (Jumala tietää etukäteen, ketkä pelastuvat, koska ihmisten elämänaikaisilla teoilla ei ole merkitystä pelastuksen suhteen) hyväksytäkään.

(Huom! Äärimmäinen predestinaatio-oppi johtaa moraalisen motivaation kannalta loogisesti aivan samankaltaiseen relativismiin kuin "kaikki pelastuvat"- periaatekin. On siis luonnollista, että äärimuoto julistettiin harha-opiksi. Tosin predestinaatio-opin lievempiä muotoja on aina siedetty sekä katolisuudessa että reformaatiossa (kalvinismi). Sen sijaan pelagiolaisuutta pidetään - syystäkin - lähes kaikissa muodoissaan heresiana.)

Luther tosin oli vielä pessimistisempi kuin Augustinus sen suhteen, voiko ihminen edes ottaa armoa vastaan.

Augustinus sentään oletti, että tämä on mahdollista - joskin suurin varauksin. Ihmisessä on paikka, ikäänkuin vastaanottokeskus armolle, josta käsin se sitten alkaa tehdä työtään ihmisessä. Mutta - huom! - tämäkin on Jumalan - ei ihmisen aikaansaannosta.

Sen sijaan Lutherin mukaan mikään ihmisessä ei kykene armon vastaanottamiseen, koska halutessaan Jumalaa(kin) ihminen voi haluta vain itseään.
Sen vuoksi armo voidaan julistaa aina ja vain ylhäältäpäin.
Mutta tämä asiaintila johtaa loogisesti aivan mahdottomaan tilanteeseen, jota Lutherinkin (oivallisen fiksun avustajansa - Melanchtonin kanssa) joutui jonkun verran "tasoittelemaan".

Toisaalta Jumala kutsuu ihmistä ehdottoman henkilökohtaisesti, mihin reagoiminen on ihmiseltä tahdon akti - olipa se sitten hyväksyvä tai torjuva akti; toisaalta hän mitätöi ihmisen tahdon totaalisti, ja vaatii ehdotonta heittäytymistä uskon varaan.

Heitinkin erääseen aiempaan blogi-juttuuni vuosia sitten keksimäni sloganin, jonka mukaan luterilaisille on julistettu Jumalansa suhteen yhtä aikaisesti sekä lähestymis-että poistumiskielto.

*
Lyhyesti. Mistä sinä Christer otat/saat sen pelastusvarmuutesi, jonka juuri Jumala (vaikka hän pelastuksen lupaakin) sinulta kieltää - ainakin luterilaisen pelastusopin mukaan? Pelastus siis luvataan, mutta ei missään tapauksessa varmuutta siitä.

Ja jos - mielestäni aivan oikein! - olet sitä mieltä, että pelastusvarmuus on "niin voimakas tahdonalainen ratkaisu ihmisen elämässä, että siitä ei voi olla itse tietämätön", olet samalla ajautumassa joko suoraan tai synergistisen - ihminen on Jumalan työtoveri (liturgia merkitsee juuri työntekoa) välivaiheen kautta pelagiolaisuuteen, jonka mukaan ihminen on itse vastuussa pelastuksestaan.
Ihminen saa armon pyrkiessään täydellistymään ja tällä tavoin lähestymään Jumalaa. (Mutta mihin tässä Jumalaa enää tarvitaan?!)

Monergisteilla ajatus menee päinvastoin, eli että kadotetuin on lähinnä pelastusta (Lutherin ristin teologia), ja että armo julistetaan ulkoapäin, tai se jollain tavalla hyväksiluetaan hänelle uskovana.
Hyväksilukemista ei tule ymmärtää niin, että saisimme palkkion nimenomaan omista teoistamme vaan siten, että Jeesuksella oli niin paljon ylimääräistä armoa "käytössään", että siitä riittää kevyesti jokaiselle, joka vain uskoo!

*
Luterilaisen tradition piirissä syntynyt pietismi vastusti monergistista pelastuskäsitystä, vaikkei suoranaisesti Lutheria hylännytkään.
Pietisteillä on kolme soteriologista peruskäsitettä: 1) uudestisyntymiminen Jumalassa (regeneraatio) , pyhitys (jopa itsepyhitys) ja Jumalan tuntemattomuus (Deus absconditus).

Näistä periaatteista kolmas lienee helposti sovitettavissa monergismiin, ensimmäinen tietyin, vakavin varauksin, mutta toista ei lainkaan.
Pyhitys on monergismille täysin vieras ajattelutapa - jopa suorastaan synnin peruslähtökohta, ja johtaa siis ennenpitkää aina pelagiolaiseen itsepyhitykseen.

Kysynkin vielä kerran mutta hieman toisin sanoin: miten on mahdollista kokea pelastusvarmuutta ilman, ettei ajatuisi joko "hällä väliä" fatalismiin (joka seuraa sekä Origeneen kaikki pelastuvat että Augustinuksen predestinaatio-opista) tai, ettei ajatuisi nimenomaan pelagiolaiseen itsepyhitykseen, jossa Jumalalla on oikeastaan vain jonkinlainen "optio-arvo" - ei mitään transsendenttista tai absoluuttista itseisarvoa uskomme kannalta.

*
Kuuluisan ruotsalaisen teologin - Anders Nygrenin - 1930-luvun pohdinnat eros- ja agapemotiivista ilmentävät samaa problematiikkaa, jota edellä on kuvattu.

1) Eros-motiivi (rakkaus) toimii äärimmillään voluntaristisen pelagiolaisuuden ja itsepyhityksen taustalla, joskin se ensisijaisesti on juuri ortodoksisen soteriologian perustan eli "Jumalan kaltaisuuteen pyrkimisen" (ei kuvaksi vaan kaltaiseksi) lähtökohta.

2) Agape-motiivi (rakkaus) sen sijaan lähestyy monergistista soteriologiaa, mutta painottaa ensisijaisesti lähimmäisenrakkauden periaatetta Kristuksen seuraamisen merkityksessä.

*

Martin Luther – Wikipedia

Martin Luther - Wikipedia, the free encyclopedia

Pelagianism - Wikipedia, the free encyclopedia

Jumalallinen valinta ja ennaltamäärääminen

Predestinationsläran - Wikipedia, den fria encyklopedin

Predestination - Wikipedia, the free encyclopedia

CATHOLIC ENCYCLOPEDIA: Predestinarianism

Heresies

Kalvinismi - Wikipedia

Huom! Kalvinismi hyväksyi yhtä aikaa sekä predestinaatio-opin että ansaitun armon (tosin epäsuorasti). Varakkuus oli muka merkki kuulumisesta pelastettujen joukkoon. Tätä opillista sekasotkua, joka on mielestäni - huolimatta Lutherin ristin teologiasta - lähempänä alkuperäistä luterilaisuutta kuin pietismiä, pidän reformaation ehkä halveksittavimpana aikaansaannoksena: opillisen paradoksin (tässä: lamauttavan kaksoissidoksen) sovittamista tekopyhyydellä ellei suoranaisella valheella!

Calvinism - Wikipedia, the free encyclopedia

Pietismi – Wikipedia

Pietism - Wikipedia, the free encyclopedia

Rovasti Olavi Peltolan Kotisivut (laaja katsaus pietismiin)

*
The Four Loves..
Philosophy of Love [Internet Encyclopedia of Philosophy]

Agape
Agape

NYGREN, Anders

Herran Kristuksen seuraaminen Kuinka eteenpäin Suomen kirkossa?, HTML-versio ...juutalaisuutta laki eli nomos, kreikkalaisuutta itsekäs eros, kristinuskoa taas epäitsekäs agape.... Lundin piispa Anders Nygren esitti silloin tulevaisuuteen, nyt jo...(Tämän linkin sisältö sivuaa lopulta aika vähän aiheeni ydinkysymyksiä. Etsin kattavampaa koostetta Nygrenistä, mutta ei sitä tästä löydy, ja hankala on löytää muualtakaan, mutta ehkä ammattiteologit tietävät paremmin Nygreniä käsittelevät linkit).

Suomen ev.lut. kirkko: Kirkon lähetystyön keskus (KLK)

VAPAA TAHTO vai SIDOTTU RATKAISUVALTA

Uskonratkaisu

*

http://www.agapelive.org/aboutagape/whatisagape.html.

www.agapelifeministries.org/.

http://www.fresnostate.net/Classics/sitemap.htm.