Impolite Observations

Tony Halmeen ultra-fani on juuri lukenut Kaarina Hazardin 'muistokirjoituksen' tämän miehen (ja niin monen naisen, mitä asiaintilaa syvästi ihmettelen) sankarista. - - So you better run now Kaarina. Because this man has no self-control anymore.
*
Kielimafian coffeiinipitoinen korjaus otsikkoon + PS. sekä aiheeseen epäsuorasti mutta oleellisesti (puheakteihin sekä ylipäätään lingvistiikkaan) liittyvä 'strange?' PPS. klo: 11.35.
*
Kommentti Vaarin kommenttiin edellisessä päreessäni Tää onko niitä hazardihommia vaan?

Vaari kirjoitti:
Jos tämä nyt oli mediakritiikkiä niin mitä, tarkkaan ottaen, Hazard siinä kritisoi? Voisitko sinä, Rane, valaista minua pimeässä vaeltavaa?

En todellakaan osaa sanoa tai ainakin olen hieman 'metikössä' tällä hetkellä.

Luin Hazardin tekstin kolmanteen kertaan, kun olin katsonut tuon Iineksen linkkaaman Aamu-TV-pätkän, mutta kumma kyllä vasta sen jälkeen, kun olin jo ehtinyt kirjoittaa tämän päreen. Menin - sanoisinko äimän käeksi hetkiseksi aikaa.

Kyllä Hazard toisaalta oikeassa on. Mediakriittinen pointti löytyy, niinkuin sen minäkin olin aiemmin löytänyt, joskin nyt saatoin lukea/ymmärtää paljon paremmin, mitä K.H. tarkoitti.

Ja silti. Luettuani oman, hetkeä aiemmin julkaisemani päreen uudestaan, päädyin siihen tulokseen, että olkoon. En muuta sanaakaan, koska oleellinen tuli kuitenkin jo sanottua, vaikken ollutkaan yrittänyt asettua lukemaan po. 'muistokirjoitusta' nimenomaan tietoisesti mediakritiikin näkökulmasta.

Väitän yhä, että Hazard on intoutunut liikaa ja sekoittanut puurot ja vellit.

Kun kirjoitetaan mediakriittisesti ei voida lähteä painottamaan täysillä vain satiiris-parodis-sosiaalipornoista genreä (vaikka kirjoittaisi sitten miten taidokkaasti ja ikäänkuin vastaansanomattomasti kuten H. nyt) ellei sitten olla aivan hurjia neroja eli osata jollain ihme tavalla nivoa itse asia eli mediakriittinen näkökulma ilkeän satiiriseen, poleemiseen muttei ylirajussa tyylikkyydessän sentään pelkkiin mauttomuuksiin lankeavaan henkilökuvaukseen erään merkillisen pellen julkisesta ja hieman yksityisestäkin luonteesta/identiteetistä/roolista.

Eikä Hazard sentään sellaisen tason nero tässä (minun mielestäni) jo klassisessa tekstissään ollut (en siis pidä juttua tyylittömänä, vaikka tahditon se tietysti on).

Sanotaan nyt lopuksi vaikka, että Hazard arvioi kirjoituksensa puutteita Aamu-TV:n puhelussa aivan oikein.

On sitten eri asia, miten rehellisenä häntä voi pitää sen suhteen, kirjoittiko hän tahallaan vittumaisesti vai yrittikö hän tosiaan vilpittömästi ja tietoisesti sulauttaa keskenään mediakritiikin ja henkilöön kohdistuvan runttauksen.

Toistaiseksi Halme-purkauksen perimmäinen motiivi ei ole ainakaan minulle tullut Hazardin taholta kovin vakuuttavasti selvitetyksi - enkä, jos sitä minulta kysytään, usko, että siitä ikinä julkisesti loppuun asti rehellistä lausuntoa annetaankaan (Hazardin sisäpiiri toki tietää jo nyt, miten asian laita on).

Sanon näin, koska oletan Hazardilla olleen jotain pahasti kivistävää hampaankolossa Halmetta kohtaan. (Voin toki olla väärässä.)

Tuon kirjoituksen paatos huokuu joka tapauksessa ikäänkuin henkilökohtaista kostoa samalla, kun se yrittää vain hajanaisesti (eikä systemaattisesti kuten pitäisi) viitata median rooliin Halmeen nostamisessa jalustalle ja tiputtamisessa sieltä.

Mutta juuri tätähän on Iltalehden linja. Sensaatio- ja spektaakkelilehdistön (skandaalejahan ei nykyään enää tapahdu; - samaan tapaan on hysteria miltei kadonnut psykiatrisista luokituksista) julkaisuissa jopa mediakritiikin pitää näköjään olla nykymaailmassa sosiaalipornoa.

Muotoilen ja toistan päreeni toiseksi viimeisessä kappaleessa turhan monimutkaisesti esittämäni väitteen uudestaan seuraavalla tavalla:

Hazard astui työnantajansa Iltalehden eli keltaisen lehdistön sylttytehtaan virittämään ansaan. Ja sitä ei olisi uskonut (tätä H. tavallaan itsekin ihmetteli) alan pitkäaikaiselta ammatti-ihmiseltä, joka tekee paraikaa väitöskirjaa juuri mediakritiikistä.

Enkä minä uskokaan. Toisin sanoen - vielä kerran - Kaarinalla on siis täytynyt olla myös oma lehmä ojassa (ja tämä on se ainoa asia, miksi häntä saa/voi ruoskia: henkilökohtaisen (kosto-)motiivin naamioiminen mediakritiittiseksi polemiikiksi ) tuon useimmiten niin tyylittömän ja tahdittoman Tony Halme-nimisen uusnatsin suhteen, jonka hän runttaa iljettävän tahdittomasti mutta erinomaisen tyylikkäästi juuri sinne minne se kuuluukin!

En tiedä miellyttikö vastaukseni, mutta minulla ei valitettavasti tai onneksi ole tapana nuoleskella ketään säilyttääkseni tekopyhän ystävyyssuhteen ihmisiin jotain hemmetin kaksimielistä small talkia vääntämällä (ei se toki ole sinunkaan tapasi Vaari, vaikka oletkin maltillisempi kuin minä) - - joten revi siitä Pappa.

PS.
Teesini siitä, että Hazardilta karkasi mopo käsistä Halmeen suhteen - ei vahingossa vaan tietoisesti (mitä hän ei myönnä) - on yhtä lailla karkean poleeminen kuin Hazrdin oma kirjoitus Halmeesta.

PPS.
Englannin kielen, mielestäni performatiivisuuteen perustuva ja siten rakenteellisesti epäkoherentti (toisin kuin rakenteellisesti (joskus liian) rigoristisessa saksassa, joka on teoreetikoiden kieli par excellence), tapa käyttää prepositioita ja sijamuotoja on infuriatingly troublesome - as if you were an actor in some deeply hypocritical play (except Shakespeare).

Oscar Wilde was an excellent critic of this attitude of using language in the most 'earnest' (faked) way - - that is, in fact, without never saying what you really mean or even what you maybe want or would like to prefer to say - not necessarily because of you are only/perhaps incompetent to say it but actually not hypocritically allowed (small talk) or strategically refrained not to say it (=factual truth (if there are some) or your own impression/perspective of truth). - So you better play or fake/lie than speak straight.

I agree, of course, that this position of communication is not only a psychological matter but an incredibly difficult semantical (theoretical) problem too.

Anyway, in any case etc., that's why I think English is the most suitable language for shopkeepers and actors - for empiricists, you know (haha), because by this way of facing the world you learn to express unattainable facts (strictly speaking every empirical fact is unattainable) 'undirectly' (pracmatic-nominalistic way) but at the same time as if they were instrumentally useful (thus like truth).

No way! - philosophical pracmatics embodies basically ipso facto (intrisincally) always a (hidden) ideology: it is Lacan's Imaginary in the disguise of truth.
*
http://www.kontrolapparatus.com/

kemp - - pistelyä

Kirjoitettu kommentiksi Mummon päreeseen Mielipiteitäni.
*
(Kielimafia vähän muutteli toiseksi viimeisen kappaleen 'lakitekstiä byrokraattisesti' kankeamp - ee - sujuvampaan kieliasuun ja siivosi hiukan muualtakin tätä törkypesää - viimeksi klo: 21.22.)
*
hissi kysyi Mummolta:
'Sitten haluaisin kuulla miksi sinusta on vaikeata keksiä mitään sanomista Kemppiselle? Olet kerran itse näin todennut.'
*
Vastaan sinulle hissi omavaltaisesti, lupaa kysymättä, omalta osaltani tuohon Mummolle esittämääsi kemppis-kysymykseen.

Olin itse vielä noin vuosi sitten ajoittain melko innokaskin kemppis-kommentaattori, mutta en tosin siihenkään asti niin sanottu 'fani' tai Kemppisen pöydän ympäriltä muruja keräilevä opetettu pikku-besserwisser.

Vähitellen alkoi sitten vituttaa sen kaverin 'yleiskonemaisuus'.

Mies, joka tietää kaikesta kaiken, ei tiedä mistään mitään. Hänestä puuttuu sellaisia heikkouksia, jotka tekevät ihmisestä persoonallisuuden.

Ja vain persoonalliset ihmiset 'tietävät' jotain 'oikeaa ja todellista' tässä maailmassa (kyllä - tämä on nietzscheläis-heideggerilaisen 'fenomenologi-hermeneutin' puhetta).

Robotit ja koneet hallitsevat toki kaiken informaation, mutta heistä/niistä puuttuu se, mikä tarvitaan tietoon: sellainen rikkinäisyys ja vajavuus, jonka korjaamisen kautta syntyy niin sanottua autenttista tietoa.

Tämänkin vuoksi koneet - etenkin hypoteettisen täydelliset koneet - eivät tiedä mitään!

Ja se siitä. Väsyin siihen Kemppisen (ihan aidosti) ylivoimaiseen nokkeluuteen, jonka ytimestä ei kuitenkaan tuntunut löytyvän kuin nyrpeän yksinäinen, omahyväinen, penseä ja vittumainen vanha äijä, jonka ainut nautinto on pakkoneuroottinen halu näyttää muille, miten helvetin lukenut ja fiksu hän oikein on.

Mutta mikäs siinä. Onhan JK ilman muuta Blogistanin kingi. Tämän olen sanonut pari kertaa aiemminkin, mutta jotain perin luotaantyöntävää on siinä, että siltä mieheltä puuttuu kokonaan oma tyyli, 'oma syvyys' - ehkä jopa juuri ja nimenomaan: oma persoona.

Älkää te kuitenkaan uskoko minua. Tämähän on pelkkää provokaatiota? Eikö olekin?

Toistan kuitenkin vielä kerran tässäkin yhteydessä: minä en tarvitse Kemppistä eikä Kemppinen tarvitse minua, joten sujut ollaan.

Olen kirjoittanut Kemppiselle monia sellaisia kommentteja, joille kaikille olen antanut 'delete-armahduksen', ennen kuin niitä on ehditty lähettää.

Ja kun lopulta huomasin, että parhaimmat kommenttini hänelle eivät sisälläkään enää muuta kuin piilovittuilua, päätin lopettaa kommentoinnin kokonaan. Pelkkä itsetarkoituksellinen jäynääminen ja herjaaminen ei ymmärtääkseni kuulu sivistykseen.

Totesin kerran M.:lle aiheesta puhuessamme, että yksi viimekesäinen (eräs viimeisimpiä) pitkä kemppis-kommenttini, josta tein oman päreen oli todellakin perimmältään tarkoitettu pelkäksi vittuiluksi.

En nimittäin voi likikään aina sietää Kemppisen tapaa käyttää muka-hauskoja alatyylin termejä tai sutkauksia (vaikka itse syyllistynkin kirosanojen ryöstöviljelyyn - mutta tyylikkäästi?), sillä häneltä mielestäni yksinkertaisesti puuttuu todella briljantti huumorintaju.

Toki Kemppiseltä huumorintajua löytyy siinä missä informatiivis-tyyppistä tietoakin, mutta jotenkin tuo huumori kuulostaa monesti kuin puberteettisen teinipojan aikaan ja paikkaan sopimattomalta, tyylittömältä räkäisyltä: 'Tiedätteks et vitus on reikä!? tai että 'Se on vitun vale et kullis on luita' sekä jotain muuta yhtä typerän mautonta naisen gynekologian muka-salaisuuksien banalisoimista tai mystifioimista.

Viittaan tässä erääseen Kemppisen päreen lopetukseen, jossa hän käytti sanontaa: 'Näyttää jollekin, mistä kana kusee' (ei tosin aivan tässä kieliopillisessa ja asiayhteydellisessä muodossa) ilmaistakseen tyylikkään? metaforisesti, että kyseessä on varsin vaikea tehtävä, koska kana kusee käytännöllisesti katsoen sieltä, mistä se ulostaakin and vice versa. Eksaktimmin ilmaistuna: kanan kusi ja paska ovat sekoittuneet toisiinsa.

Koska ilkeän mieleni mukaan kyseessä oli silti tyylillinen rimanalitus - olkoonkin, että itse asian problematikka tuli siinä kyllä ilmaistua retevän roisisti ja naurettavasti? eli ihan aidon maskulinisella alatyylillä, en malttanut olla kirjoittamatta kommenttia, jossa kerroin lapsuus- ja varhaisnuoruusaikanani itse harrastaneeni useina kesinä maalla, mummolassa, kyseisen käytännön ongelman 'bongaamista' - jopa öiseen aikaan.

Kuvitelkaa nyt herrajumala! - lähdin yöllä ullakkohuone(i)sta - mummolta ja enolta salaa - kyttäämään kanojen peräaukkoja - mutta huom! - puhtaasti empiiris-tieteellisen intressin innoittamana. - - Uskokoon ken haluaa. (I don't care...)

Ratkaisua en kuitenkaan löytänyt eli päässyt selvyyteen, mistä kana kusee todella - ihan oikeasti ja 'varmasti' - empiirisellä varmuudella (mikä tietenkin on 'parasta varmuutta'; - viis matematiikasta ja filosofisista aporioista).

Kemppinen kommentoi takaisin lyhyesti ja lakonisesti - siten minut samalla tiukasti kumoamattomien faktojen 'ruotuun asettaen': 'Kana ei kuse. Eritteet tulevat yhtenä lähetyksenä.'

Hän ehkä (hyvyyttään ja/tai pahuuttaan - motivaatiosta riippuen) ajatteli, että tulisin tämän tiedon myötä valaistuneemmaksi juttuunsa sisältyvästä pointista tai cluesta ja ilmeisesti ylipäätään jopa kielen metaforisen käytön ja todellisuuden välisestä suhteesta.

No enpä tullut vaan heitin lisää vettä kiukaalle. Koko kanankusemis-esimerkki oli mielestäni edelleen jotakuinkin vulgaari eli osoitus tyylitajun puutteesta ja mauttomuudesta. Toisin sanoen - lopetus olisi pitänyt tehdä saman asiatyylin ja kontekstin puitteissa kuin muukin teksti tai sitten kirjoittajan olisi pitänyt osata käyttää huumoria, joka naurattaa eikä pikemminkin säälitä lukijaa (tekijän kielellisen tökeryyden vuoksi).

Kritiikille ehkä hieman arka (joskin erittäin oppinut ja luova) sekä joskus jopa foobinen M. kysyi, että eikö minua yhtään pelota kirjoittaa tuollaisella asenteella ja intentiolla Kemppiselle.

Vastasin (silloinkin), että minä en pelkää mitään - - eihän minulla ole mitään menetettävää - ei kunniaa, mainetta tai rahaa, vaikka saisin kunnianloukkaussyytteen. Sakot menevät joka tapauksessa ulosottoon.

Mutta koska asiat ja kommentit kohdallani olivat Kemppisen suhteen urautuneet tällä tavoin, jäljellä oli vain yksi vaihtoehto: seurata hänen fiksuja höpinöitään enemmän tai vähemmän säännöllisesti sivusta - kommentoimatta lainkaan.

Toki on lopuksi myönnettävä - ilman katumuksen häivääkään - tarkoitan rehellisesti (haha!), että JK on parhaimmillaan aivan fantastinen veikko sekä tiedollisesti, tyylillisesti että provosoijana.

Kyllä Kemppinen Blogistanin Kingin kruunun ansaitsee - - ja minä haluan ehdottomasti olla eräänä ensimmäisistä sen hänen päähänsä asettamassa. Ellei hän sitten - näin on aihetta epäillä - ole Napoleonin tapaan ehtinyt jo kruunata itse itseään, kuten vahvasti päättelen sekä hänen lukija- että kommentoijatilastoistaan, jotka tosin eivät ole määrällisesti kuin ehkä keskitasoa. Tämä koskee myös kommentoijien henkilöjakaumaa. Kokonaislukijamäärät nousevatkin jo sitten huomattavan korkealle.

Kuitenkin yhdellä ehdolla suostun Kemppis-hovin 'epävirallis-virattomaksi' jäseneksi:

Vaadin päästä Kemppisen hovin riippumattomaksi (en riippumatoksi) narriksi, jolla on jotakuinkin täydellinen vapaus arvostella (W. K. Chesterton ja Oscar Wilde esikuvinani) häntä ja osoittaa säännöttömin väliajoin etenkin ne - Kemppisen tekemän riskialttiin valinnan epäsuorat seuraukset, joilla hän, kateellisten mukaan lähes umpikujaisesti, eräiden 'ikävien' kolleegoiden kykenemättä samanaikaisesti vaivoin peittelemään sarkastista hymyään, on halunnut persoonallisen kunnianhimonsa motivoimana legitimoida käyttöönsä Blogistanin Kingin asemasta seuraavia arvovalta-privilegioita niiden suomine nautintaoikeuksineen Suomen johtavan Besserwisserin ominaisuudessa (Besserwisser § 3).

Toisín sanoen - miten peräti omituiseen rooliin Kemppinen onkaan itsensä, siis oman napansa määräämän kunnianhimon vaatimuksesta ajautunutkaan ja saattanut, ryhtyessään kuin Paavi, kuin Napoleon - peräti Kaikkien Mahdollisten Asioitten ja ihmisten (huom. gemena) Ylimmäksi Tuomariksi.
*
Jäämme odottamaan 'tuomioita' jos kohta myös 'armahduksia'.
*
http://actuspurunen.blogspot.com/2008/06/mist-kana-kusee.html