Showing posts with label runo. Show all posts
Showing posts with label runo. Show all posts

February 5, 2012

Kylmyys, joskus talvella


Talvi
Mä istun oven eessä kylmässä,
katson talven julmaa vallankumousta.
Ei se säästä lehteä, ei puuta, ei pensasta.
Näen tän hyisen maailman ja tiedän,
että joskus sen uhriksi joudun.
 
[kirjoittanut nimimerkki Pömppö]
 
II
http://www.youtube.com/watch?v=F3nu-qmxM0w
Blood Sweat and Tears - Sometimes In Winter - - [Steve Katzin miltei depressiivisen melankolista yksinäisyyttä huokuva muistelo pois muuttaneesta rakastetusta BST:n hienoimmalta albumilta].
*
[säv.san Steve Katz] 

Sometimes in winter
I gaze into the streets
and walk through snow and city sleet
behind your room

Sometimes in winter
forgotten memories
remember you behind the trees
with leaves that cried

By the window once I waited for you
laughing slightly you would run
trees alone would shield us in the meadow
makin' love in the evening sun

Now you're gone girl
and the lamp posts call your name
I can hear them
in the spring of frozen rain
now you're gone girl
and the times slow down till dawn
It's a cold room
and the walls ask where you've gone

Sometimes in winter
I love you when the good times
seem like memories in the spring
that never came

Sometimes in winter
I wish the empty streets
would fill with laughter from the tears
that ease my pain
*

October 7, 2009

Raskolnikovin omatunto

I
Puhua kauniisti. Ystävällisesti. Pitää kättä polvella ja lausua rauhallisella äänellä: kaikki on hyvin. Rauhoitu - ei se ollut totta. Pelkkää sanoilla, ajatuksilla ja tyylillä keikailua. Tahallista provokaatiota. Miehistä uhoa. Ehkä jopa lievästi sadistista. Alistavaa. Kukkoilua. Viettelyä ja vallanhimoa.

II
Mieleni on niin raskas sinun takiasi. Mieleni on niin kevyt sinun takiasi. Ja sitten. Yhtäkkiä varjosi katoaa. Sinä häviät usvaan. Jonnekin. Sanoit minulle joskus: 'minä lähden nyt, mutta sinä voit minut vielä löytää. Minä olen täällä. Itsessäni'. Mikä on sellainen paikka? Missä se sijaitsee? Ihmisen sydän ja sielu.

III
Minä yritin epätoivoisesti seurata sitä laivaa, joka sinut vei. Mutta sumussa ei näe. Oman mielensä kuohuissa ei erota edes itseään. Katosit mereen...

IV
Minä olen suuri narri. Pahempi kuin narri. Peto. Hirviö, joka raatelee lähimmäisiään hymyssä suin - nautiskellen. Analysoi, pilkkoo ja paloittelee heidät, kunnes ahmii suihinsa noin vain. Välipalakseen. Khronos ja Typhoon samassa persoonassa.

Ketä minä nyt raatelen, kun sinä et enää ole olemassa? Vai olitko koskaan? Ja silti onnistuin raatelemaan sinua. Ehkä se oli telepatiaa. Painajainen, joka tuli sinun uniisi. Painajainen, joka halusi tulla rakastetuksi.

Mutta jättiläisen on mahdotonta vakuuttaa ihmisiä lempeydestään. Jättiläinen kun on.

V
Puhua kauniisti. Ystävällisesti. Pitää kättä polvella ja lausua rauhallisella äänellä: kaikki on hyvin. Ja kuitenkin: yhä vain sinä olet lähdössä. Enkä silti vieläkään halua että lähtisit, vaikka olet jo mennyt.

Minun oli pakko irrottaa otteeni, että sinä saisit elää. En voinut enää tappaa sinua sanoillani. En ole murhaaja - vai olinko sittenkin?

VI
Tämän tarkoitus ei ole olla mikään puolustuspuhe tai vetoomus oikeudelle. Ikäänkuin viimeinen mahdollisuus tulla armahdetuksi. Tämä on vain ja yksinomaan surullinen juttu. Raskolnikovin omatunto.
*

July 5, 2008

Yksinäisen miehen kirottu fantasia: Olkinainen

Olkinainen

On yö ja hyvin myöhä
kun tätä kirjoitan
mutta minua ajaa pelko
ja mun on pakko kirjoittaa

Kuin pitkät harmaat hiukset
sade heilahtaa
pimeydestä ruutuikkunaan

Minä rakensin oljesta naisen
kun sinä et tullutkaan
sua kaipasin niin paljon
enkä jaksanut odottaa

Minä sidoin lyhteitä yhteen
etsin vaatteesi parhaimmat
tein köydenpätkistä peruukin
ja rinnat lantuista

Mä illan tullen viereen
naisen nukahdin
kunnes äsken nauruun heräsin

Ja nyt olkinainen tanssii
navetan katolla
sylissä vaatteenriekaleita
ja pää kainalossa

Olkinainen, olkinainen
nauraa ja huhuilee
ja paidan helman alta pilkottaa
musta kieli viikatteen

Minä en ole synkkämielinen mies
mutta minua pelottaa
kun männynneulaset kirkuu
ja maisema huohottaa

Kun jalanjälkiin kasvaa
koiran hampaita
voi luoja, miten se mua pelottaa

Minä kirjoitan tämän kirjeen
jos viimeinkin tulisit
että saisit tietää kaiken
jos et minua löytäisi

Nyt lähden etsimään kuokkaa
haen bensaa kanisteriin
joko minä tai olkinainen
olen ymmärtänyt niin

Kuin pitkät harmaat hiukset
sade heilahtaa
pimeydestä ruutuikkunaan

*
Sanat Heikki Salo, Miljoonasade

http://www.heikkisalo.com/miljoonasade/

November 26, 2007

'Siveetöntä ihmisliisteriä vastaan'

Kirjoitettu merille Hotas-Kalen päreessä "Literum".

(Tälle runolle on vaihtoehtoinekin nini: Siveettömän ihmisen liisteriä vastaan, mutta en sitä nyt käytä.)
*
Siel' sanojen korkeas veisus'
vain ylevät virrat tunteen elämöitsevät,
eik' ihmisnesteiden ällö liisteri vetten päällä lillu -
sanan ja sieluruumihin pyhää liittoa inhasti tärväten.

June 8, 2007

ONNI

ONNI

1.

Kiitos elämästä, Äiti.

Pari riviä tein kirjaimia tänään.

Siinä kaikki. Olen onnellinen.

2.

Suvimaisema: lahdentyven,

saunaranta ja vene

ja helle, männiköntuoksu,

kukat, välkkyvät kalat,

lapsi, lapsia, lapset

ja vanha onnellinen kaiku:

Isä, hei!

3.

Kaita polku kaivolta ovelle nurmettuu.

Ikkunan edessä

pystyyn kuivunut omenapuu. Reppu naulassa ovenpielessä, siinä linnunpesä.

Kun olen kuollut, kun olen kuollut.

Kesä jatkuu. Kesä.

*
(Viita Lauri, 1965)