Kielimafia puuhissaan - klo: 19.05. Lisäys mm. animaation grafiikkaan.
Musiikissa on jotain maagista - ihan oikeasti. Voitte vakuuttua tästä katsomalla ja kuuntelemalla näitä
Stephen Malinowskin esittämiä (performance) ja visualioimia Bach-Beethoven- ja Debussy-animaatioita.
Animaatiokuvan liike, visualisoidessaan sävellyksen/esityksen eri äänten kulun, pystyy antamaan todella konkreettisen vaikutelman musiikin sisäisestä rikkaudesta, sen teknisen rakenteen moninaisuudesta ja hienouksista.
Esimerkiksi Bachin musiikillisen
kontrapunkti-ajattelun luonne avautuu jo hieman selkeämmin, kun seuraa kuunnellessaan tarkasti eteenpäin liukuvien graafisten palkkien ja pisteitten variaatioita, säännönmukaisuuksia, pituuksia/kestoa ja (sävel-)tasojen vaihtelua.
Kyseessä on visualisoitu, 'elävä' korrelaatio siitä, mitä ko. sävellyksessä tapahtuu, vaikka se ei pystykään ilmaisemaan teoksen rakennetta yhtä tarkasti kuin nuottimerkinnät. Toisaalta nuotit eivät liiku kuten Malinowskin grafiikka (paitsi ehkä nuotinlukijan päässä).
(Eteenpäin pitkin palkkeja liukuva valkoinen väri osoittaa, missä kohtaa grafiikan virtaa kappale on menossa. Palkkien väri ilmaisee kunkin sävelen/soundin ja sen korkeuden sekä keston.)
*
Beethovenin Bagatelli ei ollut minulle niin tuttu kuin kaksi muuta sävellystä, mutta nyt - samanaikaisesti animaatiokuvan kulkua seuraten - se lähestulkoon mykisti minut ihastuksesta. Uskomattoman virtuoottista iloittelua ja leikittelyä pianolla. Ikäänkuin viisivuotias lapsi olisi saanut 'tietämättään' neronleimauksen pianoa pimputtaessaan.
Bachin urkuteos - Toccata ja Fuuga D molli - puolestaan ilmentää barokkimaisessa massiivisuudessaan ja raskaudessaan samanaikaisesti merkillisen eteeristä keveyttä - eräänlaista ilmassa leijuvaa väreilyä tai kangastusta - kuin itse Jumala (tai ainakin maailmankaikkeus...) ilmoittaisi olemassaolostaan Bachin kautta, hänen fuugansa muodossa.
Debussyn ihastuttava kuutamo - Clair de lune - assosioituu myös muihin taivaan ja luonnon ilmiöihin. Mielestäni se etenee kuin pienestä kesäisestä ukkospilvestä hitaasti nurmikolle putoavat sadepisarat auringon vielä paistaessa hetken aikaa pilvien lomasta. Vai pitäisikö sanoa, että sen temaattinen melodiakulku on kuin loppukesän puusta pudonnut koivunlehti lipumassa pienen puron suvantokohtaa pitkin veden pinnalla. Tai kuin keltainen perhonen siipiään räpyttelemässä auringonpaisteisen kukkakedon laidalla. - Tai kuin rantapolkua pitkin astelevan - jotenkin surumielisesti ja kaihoisasti hymyilevän maalaisneidon kukkamekon helmat, jotka heilahtelevat järveltä puhaltavassa tuulessa raukean kutsuvasti polvien yläpuolelle - - tai - -
