Matrix tulee. Oletko valmis siirtymään kokonaan toiseen ulottuvuuteen?
Kommenttipäre Kemppisen päreeseen Mieli nähdä.
1
Kemppinen kirjoitti: Neurotiede on saanut selville,
ettei ihminen todellisuudessa näe paljon mitään. Välähdyksiä ja sotkuja
vain.
Jos ihminen pystyy samaan selville, ettei hän
'todellisuudessa'[?] näe paljon mitään, niin silloin hän itse asiassa näkee jo
aika paljon.
2
Kemppinen kirjoitti: Rivakka solipsisti päätyy ehkä
väittämään tästä, että maalaustaide ja musiikki ovat humpuukia, koska niillä ei
ole tieteellistä pohjaa.
Rivakka solipsisti [Wittgenstein avec[!] phenomenology]
päinvastoin väittää, että taide juuri 'epätieteellisyytensä' vuoksi ei ole
humpuukia. Tiedehän [myös neurotiede kuten havaittiin] selittää kaiken
tajuttavan eli merkityskokemuksellisen [kuten taiteen] olevan perimmältään
atomeja ja kvanttitason juttuja - siis jotain, mikä lähestyy tyhjää eli
ei-mitään aktuaalisesti tajuttavaa.
Taide sen sijaan on ilmaus
tajuntamme mielellistämistämis-prosessista tai ainakin yrityksestä mielellistää
[suhteellistaa ~ vrt. aaltofunktion romahdus] tuo sekasotku, kaaos, moninaisuus tai
tyhjyys, josta tiede on niin kovin ylpeä [miksi - - ai niin miksi-kysymyksiähän
ei saanut nykyfysiikassa esittää sen jälkeen, kun niihin ei enää keksitty
tieteellisesti kunniallista vastausta].
'Tieteellistä' taidetta ei ole olemassa muualla kuin
spinozalais-fysikalistista ontologiaa potevien imaginaatioissa.
Me emme pystyisi elämään tässä maailmassa [tai
pikemminkin meitä ei olisi olemassa] ilman rajallista mieltämme yhtä vähän kuin
pystyisimme elämään ilman materiaalista aivomassaa. Joka haikailee kvarkkien
perään todellisuuden 'ratkaisua' etsiessään [ikäänkuin olisi mitään ratkaisua -
ikäänkuin ylipäätään pitäisi olla jokin ratkaisu], on jo harhautunut kauas siitä
ainoasta todellisuudesta, joka ihmiselle on mahdollinen.
On sitten eri asia, jos muutamme radikaalisti käsitystä
siitä mitä ihminen on, joskin vaarana on jälleen äärireduktionistinen hörhöily,
joka luulee, että subjektin [tietoisuus] ja substanssin ['kvarkki-todellisuus']
välillä vallitsee symmetrinen suhde. Ei vallitse - ei ainakaan niin kauan kuin
aika, paikka ja kausaliteetti ovat välttämättömiä tajuntamme sekä
merkityskokemuksiemme kannalta, vaikkeivät ne eivät pädekään
kvanttitodellisuudessa.
Tietoisuus yhä vähän kuin niin kutsuttu Jumala ei ole
selitettävissä kvanteilla [olipa kyseessä alkuperämme tai päämäärämme, persoona
tai 'Yksi'/'Moni']. Todellisuudessa, jossa aika, paikka ja kausaliteetti
eivät ole välttämättömiä, ei nimittäin ole myöskään ihmistä todistamassa tätä
aktuaalista asiaintilaa [matematiikka tietysti todistaa, mutta matematiikka
symbolisena järjestelmänä ei ole identtinen aktuaalisen/reaalisen kanssa - ei
ainakaan aktuaalisesti].
Matrix [arkitodellsuuden kanssa limittäinen
todellisuus-ulottuvuus samannimisessä elokuvassa] kuten niin moni muukin ihmisen
imaginaarinen ja/tai symbolinen keksintö, joka rikkoo tajunnan ja 'fenomenologisen' luonnon
lakeja, on fantasiaa. Silti nuo 'keksinnöt' saattavat tietysti olla erinomaisen
vaikuttavaa taidetta, joka yrittää viestiä sen [reaalisen], mitä ei voi viestiä reaalisena
vaan ainoastaan imaginaarisesti ja symbolisesti.
*
