Kuvat ilmentävät Toni Halmeen kahta elämää: apatiaa ja raivoa.
Kirjoitettu kommentiksi Androgyynihullumiehelle päreessään 140110.
(Kielimafia viilailee muskelit vinossa klo: 20.55)
AH siteeraa.
Päivän mietelause:
Saavuin tähän maailmaan huutaen perse auki ja täysin yksin.
Vaelsin elämäni polut vailla kenenkään ymmärrystä
Joten poistun tästä maailmasta täysin yksin perse auki ja huutaen.
(Tony Halme)
*
Ihan koskettavaa paatosta, muttei kolahda enää täysillä meikäläiseen - eikä ainakaan Halmeen suusta. Sitäpaitsi pelasin nuorena mieluummin jalkapalloa ja/tai shakkia.
AH siteeraa.
Päivän mietelause:
Saavuin tähän maailmaan huutaen perse auki ja täysin yksin.
Vaelsin elämäni polut vailla kenenkään ymmärrystä
Joten poistun tästä maailmasta täysin yksin perse auki ja huutaen.
(Tony Halme)
*
Ihan koskettavaa paatosta, muttei kolahda enää täysillä meikäläiseen - eikä ainakaan Halmeen suusta. Sitäpaitsi pelasin nuorena mieluummin jalkapalloa ja/tai shakkia.
Hmm - no jaa - ei kai urheilulajia sinänsä voi pitää tässä asiassa oleellisena 'kriteerinä' vaan elämänasennetta noin ylipäätään.
Minulla onkin nyt sellainen mutu-oletus, että jos toteuttaisin kuin höyryjyrä täysillä affekteilla tuota Halmeen vetämää Kalevalan Kullervon aggressiivisen toivotonta joskin myös perustellusti kostonhimoista linjaa (perkeleen paskiaiset, leikkasivat reiän mun leipään!), ampuisin kuulan kallooni jo viiden minuutin kuluttua.
Mutta sitäpä en tee, koska liiallinen uho-tempoilu ei johda kuin ennenaikaiseen hautaan, joten yritän hillitä itseäni, vaikka/koska tunnistan luonteessani taipumusta halmemaiseen kompromissittomuuteen.
En suostu vielä lopullisesti luuseriksi, jonka ainoa voima on hänen röyhkeän narsistinen ja naivi uhonsa, vaikka rappeutunut nietzscheläinen pateetikko yhä osittain olenkin.
Ajoittain jopa kiusaannuttavan ja naivin härskisti (kuten Halme) kirjoittava Nietzsche ei kuitenkaan ollut räksyttävä musta-tuntuu-populisti vaan brilliant-minded filosofinen provokaattori.
Itsemurhan kannalta on sitten asia erikseen, jos invalidisoidun tai rappeudun tästä vielä niin paljon, että jään täysin vuoteen omaksi. Siihen lienee toivottavasti vielä matkaa.
Hazard oli kieltämättä tosi hävytön, mutta asiaa sopii katsoa myös Iltalehden näkökulmasta. Sillä todellinen sylttytehdas löytyy lehden päätoimituksesta.
Ettäkö Iltalehdessä voidaan muka julkaista mediakriittisiä kolumneja? Sallikaa mun nauraa.
Hazardin murhaavasti mustaa, farssimaiseksi kääntyvää inhosatiiria hyödyntämä juttu julkaistiin pelkän rahastuksen takia, eli joko Hazard meni ikäänkuin ansaan, tai sitten hän ei kerta kaikkiaan tajunnut, mitä tuleman pitää. - Henkilökohtainen? kauna Halmetta kohtaan saattoi sumentaa mediakriittiset näköalat.
Ja sitä minä ihmettelen, koska Hazard on kokenut media-ammattilainen ja aiheesta väitöskirjaa tekevä tutkija. - Ei mikään tyhmä akka, vaikkei varmastikaan aina kovin miellyttävä ihminen, jos hänen kanssaan ajautuu erimielisyyksiin.
*
AH kysyi:
Halme vs. Cioran?
Minun mielestäni uhoava Kullervo-Halme on pessimisti Cioranin - ei vastakohta vaan ilmeinen kääntöpuoli, kuten kruuna on klaavan kääntöpuoli. Samaa kolikkoa silti kumpikin.
Cioranin aiempi ystävä Samuel 'Huomenna hän tulee' Beckett muuten pani ystävyyden poikki, koska ei enää voinut kestää Cioranin musertavan monotonista pessimismiä, josta ei lopulta löytynyt pilkahdustakaan (itse-)ironiaa.
Olen joskus itse ihaillut Ciorania suuresti (ja kunnioitan edelleenkin), mutta kokenut hänet jo muutamien vuosien ajan jotenkin samoin kuin Beckett.
Pelkkä synkkä valitus, joka ei kykene ymmärtämään, että kuolema on lopulta ehkä suurin (ja 'absoluuttisin') huumorimme lähde (Kierkegaard), ajaa itsensä lamaannuksen yöhön, josta ei ole paluuta.
Toni Halmeelle, josta löytyi traagisen 'yksin oot sinä ihminen, kaiken keskellä yksin'- (kirjoitti koskettavasti natsimielinen äärikonservatiivi Koskenniemi) eksistentialismin lisäksi myös ylitse pursuavaa lihas- että tahdonvoimaa, taisi käydä antamaasi esimerkkiaforismiin viitaten loppupeleissä juuri näin.
Kun huumeetkaan eivät enää auttaneet, edessä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin kuula kalloon. Eikä siinä mitään. En vain pysty näkemään/kokemaan tämän poliittisen Ikaroksen kuolemassa mitään ylevää.
*
http://passages.blog.com/2008/03/
Minulla onkin nyt sellainen mutu-oletus, että jos toteuttaisin kuin höyryjyrä täysillä affekteilla tuota Halmeen vetämää Kalevalan Kullervon aggressiivisen toivotonta joskin myös perustellusti kostonhimoista linjaa (perkeleen paskiaiset, leikkasivat reiän mun leipään!), ampuisin kuulan kallooni jo viiden minuutin kuluttua.
Mutta sitäpä en tee, koska liiallinen uho-tempoilu ei johda kuin ennenaikaiseen hautaan, joten yritän hillitä itseäni, vaikka/koska tunnistan luonteessani taipumusta halmemaiseen kompromissittomuuteen.
En suostu vielä lopullisesti luuseriksi, jonka ainoa voima on hänen röyhkeän narsistinen ja naivi uhonsa, vaikka rappeutunut nietzscheläinen pateetikko yhä osittain olenkin.
Ajoittain jopa kiusaannuttavan ja naivin härskisti (kuten Halme) kirjoittava Nietzsche ei kuitenkaan ollut räksyttävä musta-tuntuu-populisti vaan brilliant-minded filosofinen provokaattori.
Itsemurhan kannalta on sitten asia erikseen, jos invalidisoidun tai rappeudun tästä vielä niin paljon, että jään täysin vuoteen omaksi. Siihen lienee toivottavasti vielä matkaa.
Hazard oli kieltämättä tosi hävytön, mutta asiaa sopii katsoa myös Iltalehden näkökulmasta. Sillä todellinen sylttytehdas löytyy lehden päätoimituksesta.
Ettäkö Iltalehdessä voidaan muka julkaista mediakriittisiä kolumneja? Sallikaa mun nauraa.
Hazardin murhaavasti mustaa, farssimaiseksi kääntyvää inhosatiiria hyödyntämä juttu julkaistiin pelkän rahastuksen takia, eli joko Hazard meni ikäänkuin ansaan, tai sitten hän ei kerta kaikkiaan tajunnut, mitä tuleman pitää. - Henkilökohtainen? kauna Halmetta kohtaan saattoi sumentaa mediakriittiset näköalat.
Ja sitä minä ihmettelen, koska Hazard on kokenut media-ammattilainen ja aiheesta väitöskirjaa tekevä tutkija. - Ei mikään tyhmä akka, vaikkei varmastikaan aina kovin miellyttävä ihminen, jos hänen kanssaan ajautuu erimielisyyksiin.
*
AH kysyi:
Halme vs. Cioran?
Minun mielestäni uhoava Kullervo-Halme on pessimisti Cioranin - ei vastakohta vaan ilmeinen kääntöpuoli, kuten kruuna on klaavan kääntöpuoli. Samaa kolikkoa silti kumpikin.
Cioranin aiempi ystävä Samuel 'Huomenna hän tulee' Beckett muuten pani ystävyyden poikki, koska ei enää voinut kestää Cioranin musertavan monotonista pessimismiä, josta ei lopulta löytynyt pilkahdustakaan (itse-)ironiaa.
Olen joskus itse ihaillut Ciorania suuresti (ja kunnioitan edelleenkin), mutta kokenut hänet jo muutamien vuosien ajan jotenkin samoin kuin Beckett.
Pelkkä synkkä valitus, joka ei kykene ymmärtämään, että kuolema on lopulta ehkä suurin (ja 'absoluuttisin') huumorimme lähde (Kierkegaard), ajaa itsensä lamaannuksen yöhön, josta ei ole paluuta.
Toni Halmeelle, josta löytyi traagisen 'yksin oot sinä ihminen, kaiken keskellä yksin'- (kirjoitti koskettavasti natsimielinen äärikonservatiivi Koskenniemi) eksistentialismin lisäksi myös ylitse pursuavaa lihas- että tahdonvoimaa, taisi käydä antamaasi esimerkkiaforismiin viitaten loppupeleissä juuri näin.
Kun huumeetkaan eivät enää auttaneet, edessä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin kuula kalloon. Eikä siinä mitään. En vain pysty näkemään/kokemaan tämän poliittisen Ikaroksen kuolemassa mitään ylevää.
*
http://passages.blog.com/2008/03/
