Kirjoitettu kommentiksi Takkiraudan päreeseen "Älä silmä pieni katso mihin vain".
*
Joopa joo. Mietin tässä, minkä 'valepuvun' tällä kertaa valitsisin tekstuaalisesti, mutta mutta...
Kirjoituksessasi oli nytkin ihan oikeasti paljon asiaa, vaikka osaat kirjoittaa sen asian pirun ärsyttävällä ja kärjistetyllä tavalla - ilman haluakaan tajuta mitään hienojakoisemmista nyansseista ihmissuhteissa.
Syötät kaiken informaatiosi ensin inputtina evoluutioteroreettiseen ja sosiaalidarwinistiseen 'myllyyn', josta saadaan sitten outputtina takuuvarma biologistisesti värittynyt maailmakatsomustulkinta.
Tämä käytäntö huvittaa ja ärsyttää minua, mutta kuten sanoin siihen sisältyy 'totuuden/järjen siemeniä' ('logos spermatikoi' kuten stoalaiset ja Justinos Marttyyri ajanlaskumme alkupuolella teoretisoivat).
Mutta olkoon nyrkkisääntö tämänkertaisessa päreessäsi se, minkä osoitat: akat rulettaa etenkin, kun vielä tajuaisivat dominanssinsa, eivätkä lankeaisi turhaan meikki- ja minivaatekeikistelyyn väärissä paikoissa.
Miehet ovat todellakin kuolaavia panokoneita eli hormooniensa vietävinä. Ja tästä asiaintilasta on naiselle strategista etua, mikäli hän vain osaa tuon miehisen 'seksi-putki-ajattelun' heikkoudet manipuloida omia tarkoitusperiään palvelemaan.
Päättelysi kuulostaa kuitenkin pahimmillaan kyynisen mekanistiselta - jopa traumatisoidun ja sen vuoksi kostonhenkisen naisen sanktioproseduurilta, jonka vaarana on peittää tai jättää varjoonsa tekstiisi sisältyvät oikeat oivallukset.
Itse väität varmaan päinvastaista eli, että tyylisi nimenomaan korostaa esittämiäsi faktoja.
No - tästä voimme väitellä loputtomiin, mutta minun mielestäni tyylisi tekee sinusta lähes joka tapauksessa (vähäisin poikkeuksin, varsinkin kun puhutaan vain kaavoista tvs.) bloggarin, joka kirjoittaa jostain idiosynkraattisesta 'feministi-paranoidisesta' nurkastaan käsin miehistä maailma vastaan.
Ei hyvä - koska ei kenenkään yksittäisen - psyykkisesti ja tunteiltaan tasapainoisen naisen (jollainen sinä nytkin suorastaan rynnivällä dominanssilla implikoit olevasi!) perimmäinen missio voi olla pelkkä kalkyloiva laskelmointi kaikissa ihmissuhteissa.
Sinä olet Ruukinmatruuna kylmä kuin jää - kenties varsinainen pakastekaappi - ja johtuipa tämä sitten koetuista traumoistasi tai ei, niin minun käy hieman sääliksi moinen uho, josta herkemmät tunteet on karkotettu hemmettiin laskelmoivaa järkeä häiritsevänä 'kohinana' - termi, jota biologi/geologi Mika Sipura kerran käytti kulttuurievoluutiosta luonnonevoluutioon verrattuna.
Mutta olkoon. Meikäläisen täytyy aina ajatella ensin pariin kertaan ja päästää pahimmat 'puhkut pihalle' ennenkuin ryhdyn kirjoittamaan populismin ja asenteellisen sekä hybrisen omahyväisyyden kaapuun puetuista 'faktoistasi' yhtään mitään.
(Varsinkin kun niistä löytyy esim. Nietzschen suhteen täysin ala-arvoisia ja valheellisia - suorastaan fundamentalistisen tietämättömyyden ja ennakkoasenteellisuuden rappeuttamia klisheitä.)
Aina tämä ensi harkinta ei minulta täysin onnistu - eikä tarvitsekaan onnistua eli päreeni palavat, joskin kyseessä on myös - kuten olen vihjannut - harkittu ad hominen-('virhepäättely'-) strategia ;) Ethän sinäkään monotonista asennettasi ole koskaan milläin tavoin 'kalibroinut'.
Vielä kerran: samaa posotusta miltei joka ainoassa päreessä. Samaa oikeassa olemista lähes joka ainoassa väitteessä.
Se on siis paitsi ärsyttävää, pahimmillaan myös turruttavaa.
Minulta on kysytty mielipidettä tästä blogista ja vastaukseni on ollut: hyvin kirjoitettua, 'omat, tosi laajat faktat' hallitsevaa mutta ääripopulistista ja manipuloivaa tekstiä - mikä puolestaan vähentää faktojen relevanssia.
Hyväksykäämme tämä tosiseikka - tai sitten ei. Sillä ei tietenkään ole sinulle mitään väliä - vedäthän kunnioitettavasti omaa itsenäistä linjaasi, jota ei vaivaa oikeastaan mikään muu kuin ajoittain tahattoman humoristiseksi kääntyvä paatos, jolla omaa 'ylivertaista ja hybristä egoasi' julkituot.
Tämä asiaintila aiheuttaa lukijoissa sekä malttamatonta uteliaisuutta mutta pitemmän päälle myös turtuneen hohhoijaa-haukotuksen, joka kertoo, että lukija on väsynyt iänikuiseen 'ruukimatruuna on aina oikeassa-propagandaan...'
PS. Taisin kirjoittaa samalla ainakin joiltain osin kuvauksen myös omasta bloggeriprofiilistani ;)
Showing posts with label metabloggaus. Show all posts
Showing posts with label metabloggaus. Show all posts
February 9, 2008
February 14, 2007
Tyhmyyden ylistyksestä ja Helvetin iloista
Kirjoitettu seuraavien Eufemian päreestä Ihmisten luita löytyneitten kommenttien antamien virikkeiden pohjalta .
tommi said...
Luurankojen "kunnioittaminen" (kuten oikeastaan etiikka ja humanismi yleensäkin) on magiaa ja tiede pohjimmiltaan vain magian vastaisuutta. On aika ilmiselvää, että ne joutuvat konfliktiin. Ihmiset kyllä näyttävät ilmoittavan ihailtavan selkeästi kannattavatko järkeä vai taikauskoa. Se on mukava poikkeus kun yleensä vain ollaan tahallaan epäselviä.
Luurankojen "kunnioittaminen" (kuten oikeastaan etiikka ja humanismi yleensäkin) on magiaa ja tiede pohjimmiltaan vain magian vastaisuutta. On aika ilmiselvää, että ne joutuvat konfliktiin. Ihmiset kyllä näyttävät ilmoittavan ihailtavan selkeästi kannattavatko järkeä vai taikauskoa. Se on mukava poikkeus kun yleensä vain ollaan tahallaan epäselviä.
Erastotenes Aleksandrialainen said...
Tommin näkemys tieteen ja etiikan vastakkaisuudesta on sellainen, että se saa karvani nousemaan pystyyn. Itselleni kristinusko ja fysiikka eivät ole ristiriidassa, sillä ne edustavat kahta totaalisen erilaista tapaa lähestyä luomakuntaa. Luonnontieteen nostaminen ainoaksi auktoriteetiksi johtaa katastrofiin, sillä luonnontiede ei sisällä vastauksia mihinkään eettisiin kysymyksiin.
Tommin näkemys tieteen ja etiikan vastakkaisuudesta on sellainen, että se saa karvani nousemaan pystyyn. Itselleni kristinusko ja fysiikka eivät ole ristiriidassa, sillä ne edustavat kahta totaalisen erilaista tapaa lähestyä luomakuntaa. Luonnontieteen nostaminen ainoaksi auktoriteetiksi johtaa katastrofiin, sillä luonnontiede ei sisällä vastauksia mihinkään eettisiin kysymyksiin.
On siis turha esimerkiksi etsiä luonnontieteen alalta perusteita sille, milloin luitten käyttäminen rakennusmateriaalina on sopivaa. Etiikka löytyy parhaiten omastatunnosta. Jos asia tuntuu olevan väärin, se on väärin.
tommi said...
Eufemia, tästä näet, että on paljon parempi kirjoittaa huonosti kuin hyvin. Aukkoiseen saa kritiikkiä, joka helpottaa itse asian ymmärtämistä. Hyvään eli tehokkaasti suostuttelevaan korkeintaan vahingossa. Siksi paperimaailma on niin imbesilli ja tahmea nettiin verrattuna.
Eufemia, tästä näet, että on paljon parempi kirjoittaa huonosti kuin hyvin. Aukkoiseen saa kritiikkiä, joka helpottaa itse asian ymmärtämistä. Hyvään eli tehokkaasti suostuttelevaan korkeintaan vahingossa. Siksi paperimaailma on niin imbesilli ja tahmea nettiin verrattuna.
Sama koskee kommenttiani. Olisin voinut tajuta sen vinouden itsekin, mutta paljon parempi munata itsensä julkisesti ja saada joku käytännössä varmasti tökkäämään sormensa sen heikkoon pisteeseen.
Pyrin itse nykyään kirjoittamaan niin lyhyesti, etten ehtisi itse edes ajattelemaan ajatuksiani. Oman pään pimeydessä niihin tuskin tarttuisi mitään lisäarvoa vaikka kuinka "miettisi" (uskon henkilökohtaisesti, ettei ajattelu poikkea mitenkään olennaisesti enkelien näkemisestä tai äänten kuulemisesta päässä).
*
RR
Sen verran olen päreitäsi ja kommenttejasi lukenut Tommi, että voin sanoa oman, harkitun mielipiteeni motiiveistasi kirjoittaa.
Sinut voisi mielestäni hyvällä syyllä nimittää Blogistanin Mattiesko Hytöseksi.
Sinut voisi mielestäni hyvällä syyllä nimittää Blogistanin Mattiesko Hytöseksi.
*
1) Olet pakkoneuroottisuuteen ellei peräti katatoniaan (hah!) asti jämähtänyt tiettyyn argumentaatiokaavaan, josta huokuu syvä halveksunta sellaisia kirjoittajia kohtaan, jotka eivät edusta luonnontieteellistä, kyynistä ja ylipäätään kovien arvojen sosiobiologista todellisuuskäsitystä.
2) Väität, että pystyt herättämään keskustelua kirjoittamalla harkitun "huonosti", itsesi "munaten" ja jopa niin lyhyesti kuin mahdollista, jottet ehtisi edes ajattelemaan ajatuksiasi, koska näin syntynyt teksti siis saa muut helpommin tarttumaan sen heikkoihin kohtiin ja valottamaan käsiteltävää asiaa monipuolisemmin.
Harkittu ja hyvin jäsennelty teksti on sinun mielestäsi epäselvempää - jopa nonsensea (siis bullshittia) kuin oman metodisi "tuotokset", mutta juuri tämä perustelu on silkkaa "bullshittia" jos mikä.
1) Olet pakkoneuroottisuuteen ellei peräti katatoniaan (hah!) asti jämähtänyt tiettyyn argumentaatiokaavaan, josta huokuu syvä halveksunta sellaisia kirjoittajia kohtaan, jotka eivät edusta luonnontieteellistä, kyynistä ja ylipäätään kovien arvojen sosiobiologista todellisuuskäsitystä.
2) Väität, että pystyt herättämään keskustelua kirjoittamalla harkitun "huonosti", itsesi "munaten" ja jopa niin lyhyesti kuin mahdollista, jottet ehtisi edes ajattelemaan ajatuksiasi, koska näin syntynyt teksti siis saa muut helpommin tarttumaan sen heikkoihin kohtiin ja valottamaan käsiteltävää asiaa monipuolisemmin.
Harkittu ja hyvin jäsennelty teksti on sinun mielestäsi epäselvempää - jopa nonsensea (siis bullshittia) kuin oman metodisi "tuotokset", mutta juuri tämä perustelu on silkkaa "bullshittia" jos mikä.
Ethän sinä edes halua mitään keskustelua. Kunhan vain posotat ulos samaa vanhaa halveksuntaa kuin aiemminkin.
Tietysti "metodisi" (joka on joko sisäisesti ristiriitainen, ihan oikeasti tyhmä tai sitten molempia) saattaa kyllä aluksi provosoida muita (kuten minuakin) esittämään toisenlaisia näkökulmia, mutta havaittuaan, että kirjoittaja käyttää jatkuvasti yhtä ja samaa asetelmaa ilman, että toisi itse kulloinkin puheena olevan teeman käsittelyyn mitään uutta sisältöä, lopahtaa bloggaajan into väitellä tällaisen tyypin kanssa tyystin.
Miksi vaivautua keskustelemaan ihmisen kanssa, jolle kaikki asiat - sisällöstä ja jopa perusteluista riippumatta - ratkeavat välittömästi "on/off kytkennöillä".
On/off - juupas/eipäs jne. Mitä muuta tämä on kuin silmälaput päässä maailmaa tarkastelevan, omaa napaansa tuijottavan solipsistin monologia, jossa vain analyyttis-matemaattiset lauseet - tuo loputtomien tautologioiden verkosto - ovat tosia.
Vielä kerran: et sinä mitään keskustelua halua vaan päinvastoin riistää keskustelulta sen viimeisenkin mielekkyyden ja ylipäätään mahdollisuuden.
Tämäntyyppinen ns. pohditun "bullshitin" inkvisiittorimainen jahtaaminen jos mikä (varsinkaan kun en löydä siitä lainkaan huumoria toisin kuin Harry Frankfurtin tapauksessa) on toisten ihmisten eriävien mielipiteittein lähes systemaattista halveksuntaa.
Tietysti "metodisi" (joka on joko sisäisesti ristiriitainen, ihan oikeasti tyhmä tai sitten molempia) saattaa kyllä aluksi provosoida muita (kuten minuakin) esittämään toisenlaisia näkökulmia, mutta havaittuaan, että kirjoittaja käyttää jatkuvasti yhtä ja samaa asetelmaa ilman, että toisi itse kulloinkin puheena olevan teeman käsittelyyn mitään uutta sisältöä, lopahtaa bloggaajan into väitellä tällaisen tyypin kanssa tyystin.
Miksi vaivautua keskustelemaan ihmisen kanssa, jolle kaikki asiat - sisällöstä ja jopa perusteluista riippumatta - ratkeavat välittömästi "on/off kytkennöillä".
On/off - juupas/eipäs jne. Mitä muuta tämä on kuin silmälaput päässä maailmaa tarkastelevan, omaa napaansa tuijottavan solipsistin monologia, jossa vain analyyttis-matemaattiset lauseet - tuo loputtomien tautologioiden verkosto - ovat tosia.
Vielä kerran: et sinä mitään keskustelua halua vaan päinvastoin riistää keskustelulta sen viimeisenkin mielekkyyden ja ylipäätään mahdollisuuden.
Tämäntyyppinen ns. pohditun "bullshitin" inkvisiittorimainen jahtaaminen jos mikä (varsinkaan kun en löydä siitä lainkaan huumoria toisin kuin Harry Frankfurtin tapauksessa) on toisten ihmisten eriävien mielipiteittein lähes systemaattista halveksuntaa.
*
Mutta - kun nyt olet pitkästä aikaa - tämähän ei nimittäin ollut ensimmäinen kerta - saanut minut kritisoimaan "heuristisen (hehheh!) kirjoittamisen menetelmääsi", niin kai siihen sitten täytyy jotain positiivistakin sisältyä.
Vakavasti puhuen - kritiikkisi harkitun ja jäsennellyn kirjoittamisen "epäselvyydestä" osuu aika ajoin täysin kohdalleen.
Ja se osuu varmasti myös (etenkin?) minun tapaani kirjoittaa.
Annan esimerkin, josta saattaa olla apua tämän - sinulle ehkä liiankin myönteisen kommentin perustelujen hahmottamisessa.
Mutta - kun nyt olet pitkästä aikaa - tämähän ei nimittäin ollut ensimmäinen kerta - saanut minut kritisoimaan "heuristisen (hehheh!) kirjoittamisen menetelmääsi", niin kai siihen sitten täytyy jotain positiivistakin sisältyä.
Vakavasti puhuen - kritiikkisi harkitun ja jäsennellyn kirjoittamisen "epäselvyydestä" osuu aika ajoin täysin kohdalleen.
Ja se osuu varmasti myös (etenkin?) minun tapaani kirjoittaa.
Annan esimerkin, josta saattaa olla apua tämän - sinulle ehkä liiankin myönteisen kommentin perustelujen hahmottamisessa.
Juicen tingatessa aikoinaan kritiikkiä tavalleen kirjoittaa sanoituksia oli rock-toimittaja-veteraani Valdemar Vallenius lopulta todennut seuraavaa.
"Sä kirjoitat tekstisi joskus liian täyteen. Niihin ei mahdu enää mitään - ei edes yhtä kirjainta. Kaikki on sanottu ikäänkuin lopullisesti. Teksti ei silloin välttämättä enää "hengitä."
(Huom. Edellinen on täysin muistinvarainen ja hiukan improvisoitukin sitaatti, mutta Valleniuksen ideaa ei ole muutettu).
Juice kertoi haastatelussa vastanneensa Valdemarille, että helvetti - tuossahan on perää, ja että hän itsekin oli joskus pohtinut, josko hän juuri tämän perfektionisminsa takia saattoi kokea lievää mutta kalvavaa epävarmuutta tekstiensä suhteen.
Pitää siis kyetä kirjoittamaan niin, että tekstin rakenne, argumentaatio, siinä käytetyt käsitteet, metaforat ja ylipäätään kielikuvasto ei ole niin lukkoonlyötyä, etteikö sille löytyisi vaihtoehtoista ilmaisumuotoa.
"Sä kirjoitat tekstisi joskus liian täyteen. Niihin ei mahdu enää mitään - ei edes yhtä kirjainta. Kaikki on sanottu ikäänkuin lopullisesti. Teksti ei silloin välttämättä enää "hengitä."
(Huom. Edellinen on täysin muistinvarainen ja hiukan improvisoitukin sitaatti, mutta Valleniuksen ideaa ei ole muutettu).
Juice kertoi haastatelussa vastanneensa Valdemarille, että helvetti - tuossahan on perää, ja että hän itsekin oli joskus pohtinut, josko hän juuri tämän perfektionisminsa takia saattoi kokea lievää mutta kalvavaa epävarmuutta tekstiensä suhteen.
Pitää siis kyetä kirjoittamaan niin, että tekstin rakenne, argumentaatio, siinä käytetyt käsitteet, metaforat ja ylipäätään kielikuvasto ei ole niin lukkoonlyötyä, etteikö sille löytyisi vaihtoehtoista ilmaisumuotoa.
Tämä kuulostaa varsin teoreettiselta vaatimukselta, mutta jokainen kirjoittaja törmää kyseiseen ongelmaan jossain vaiheessa kirjoitusprosessia.
*
Umberto Eco totesi, että "Edellisen päivän saari"- romaania kirjoittaessa hänen oli joskus vaikea päättää, mihin lopettaa mikin osa tarinaa, ja ylipäätään, minkälainen tekstiversio tulisi hyväksyä lopulliseksi.
Umberto Eco totesi, että "Edellisen päivän saari"- romaania kirjoittaessa hänen oli joskus vaikea päättää, mihin lopettaa mikin osa tarinaa, ja ylipäätään, minkälainen tekstiversio tulisi hyväksyä lopulliseksi.
Tietokoneitten tekstinkäsittelyohjelmat mahdollistavat nykyään niin vaivattomat keinot muokata tekstiä yhä uudestaan ja uudestaan, että siitä saattaa muodostua jopa jonkinlainen Buridanin aasin dilemmaan verrattava painajainen, joka ei lopulta johda mihinkään tulokseen (aasikin kuoli nälkään, kun ei kyennyt valitsemaan kahden yhtä hyvältä maistuvan turnipsin välillä).
*
Erastotenes Aleksandrialainen sanoi Tommin suhteen juuri sen, mitä minäkin ajattelin, ja taidan olla hänen kanssaan samoilla linjoilla joissain muissakin asioissa, vaikka Erastotenes itse tiedemiehenä edustanee ns. kovia metodeja.
Meikäläinen sen sijaan kuuluu "naturalistisen hermeneutiikan" tai "hermeneuttisen epäilyn" omalaatuiseen "Hoax-Klux-Klaniin".
Nietzschen ja Ivan Karamazovin tavoin minäkin palautin pääsylippuni taivaaseen ja jäin Helvetin 1:een piiriin seuranani monia varsin kiinnostavia historian henkilöitä - muiden muassa Platon, Sokrates ja Aristoteles.
Täällä me nyt vietämme aikaa varsin mukavissa olosuhteissa (emmehän sentään kidu Helvetin alemmissa piireissä), vaikka saammekin kärsiä tuomioista kovinta: emme milloinkaan pääse näkemään Jumalaa face to face.
Kieltämättä se hieman harmittaa joskus, mutta siihenkin tottuu - näemmehän me kuitenkin taivaanrannassa Paratiisin ihanien valojen kajon ja voimme siten käyttää mielikuvitusta ajatellessamme hurskaiden ihmisten - minä esim. suuren rakkauteni - onnea Jumalan läheisyydessä.
Se riittää, koska tiedän, etten missään tapauksessa itse olisi ansainnut Paratiisin onnea ja kieltäytessäni taivasosuudesta ehkä jopa helpotin (en pitäisi tätä itsekkyyden syntinä!) Jumalan valintaa...
*
Tommi sen sijaan joutunee ilman muuta johonkin Helvetin alempaan piiriin (4. tai 5.? - ellei peräti 8. piiri?). Sinne hän toki halunneekin.
Dante Alighierin (jota tässä seuraamme) mukaan Helvetin alin piiri on umpijäässä, ja tuon umpijäätyneen mutta liekkien ympäröimän järven keskellä seisoo jäätynyt, liikkumattomaksi jähmettynyt ja hirvittävän näköinen Saatana.
Mutta kas - kuinka ollakaan: joku näyttää luistelevan Saatanan ympärillä, tuon jäisen järven jäällä kuin harjoituslenkillä oleva, liikoja kilojaan poltteleva kuntoilija ikään.
Hän on - kukapa muukaan kuin Tommin suurin idoli: Ilkka Kokkarinen. Kokkarinen nimittäin pystyy nauttimaan jopa Helvetin alimman piirin olosuhteista ja kuuluu heittäneen itse Jumalaakin hämmentäneen sloganin: "kyllä tämä aina kotiolot voittaa..."
Erastotenes Aleksandrialainen sanoi Tommin suhteen juuri sen, mitä minäkin ajattelin, ja taidan olla hänen kanssaan samoilla linjoilla joissain muissakin asioissa, vaikka Erastotenes itse tiedemiehenä edustanee ns. kovia metodeja.
Meikäläinen sen sijaan kuuluu "naturalistisen hermeneutiikan" tai "hermeneuttisen epäilyn" omalaatuiseen "Hoax-Klux-Klaniin".
Nietzschen ja Ivan Karamazovin tavoin minäkin palautin pääsylippuni taivaaseen ja jäin Helvetin 1:een piiriin seuranani monia varsin kiinnostavia historian henkilöitä - muiden muassa Platon, Sokrates ja Aristoteles.
Täällä me nyt vietämme aikaa varsin mukavissa olosuhteissa (emmehän sentään kidu Helvetin alemmissa piireissä), vaikka saammekin kärsiä tuomioista kovinta: emme milloinkaan pääse näkemään Jumalaa face to face.
Kieltämättä se hieman harmittaa joskus, mutta siihenkin tottuu - näemmehän me kuitenkin taivaanrannassa Paratiisin ihanien valojen kajon ja voimme siten käyttää mielikuvitusta ajatellessamme hurskaiden ihmisten - minä esim. suuren rakkauteni - onnea Jumalan läheisyydessä.
Se riittää, koska tiedän, etten missään tapauksessa itse olisi ansainnut Paratiisin onnea ja kieltäytessäni taivasosuudesta ehkä jopa helpotin (en pitäisi tätä itsekkyyden syntinä!) Jumalan valintaa...
*
Tommi sen sijaan joutunee ilman muuta johonkin Helvetin alempaan piiriin (4. tai 5.? - ellei peräti 8. piiri?). Sinne hän toki halunneekin.
Dante Alighierin (jota tässä seuraamme) mukaan Helvetin alin piiri on umpijäässä, ja tuon umpijäätyneen mutta liekkien ympäröimän järven keskellä seisoo jäätynyt, liikkumattomaksi jähmettynyt ja hirvittävän näköinen Saatana.
Mutta kas - kuinka ollakaan: joku näyttää luistelevan Saatanan ympärillä, tuon jäisen järven jäällä kuin harjoituslenkillä oleva, liikoja kilojaan poltteleva kuntoilija ikään.
Hän on - kukapa muukaan kuin Tommin suurin idoli: Ilkka Kokkarinen. Kokkarinen nimittäin pystyy nauttimaan jopa Helvetin alimman piirin olosuhteista ja kuuluu heittäneen itse Jumalaakin hämmentäneen sloganin: "kyllä tämä aina kotiolot voittaa..."
*
January 22, 2007
Pohjatonta informaatioaukkoa täyttämässä eli turhautuneen bloggerin itsetilitystä 1
Kirjoitettu kommentiksi Anita Konkan päreisiin 1) "Valitettavaa" ja 2) "Avaruuksia".
(Editoitu viimeksi klo: 05.10)
*
Anita kirjoitti kommentissaan päreessä 1) mm.
Hei Mehtäsielu, tervetuloa blogimaailmaan. Kysyit mikä siinä tympäisee eniten. Se että blogin pitämiseen menee niin paljon aikaa, jonka voisi käyttää - hm - hyödyllisemmin, esimerkiksi romaanin tai muistelmien kirjoittamiseen.
Kun työteko ei huvita, sitä luiskahtaa liian helposti lukemaan toisten blogeja tai kirjoittamaan omaa blogia, minkä jälkeen on äkäinen itselleen. Kun jotain on tehnyt jotain hommaa viisi vuotta niin kyllä siinä tulee kyllästymisen hetkiä ja rupeaa miettimään miksi ihmeessä teen tätä. En osaa vastata siihen kysymykseen.
RR
Suositus kaikille blogeista ja bloggaamisesta kiinnostuneille: Käykää lukemassa kyberavaruuden ja -kulttuurin tutkijan, uusmedian pioneerin Geert Lovinkin artikkeli Blogging, the nihilist impulse.
Artikkeli on perinpohjainen kartoitus blogikultuurista. Varoitus: se voi loukata herkkiä bloggaajia. Tässä muutama Lovinkin yhteydestään irroitettu lausuma:
- Blogs bring on decay. Each new blog is supposed to add to the fall of the media system that once dominated the twentieth century.
- What's declining is the Belief in the Message. That is the nihilist moment, and blogs facilitate this culture as no platform has ever done before. Sold by the positivists as citizen media commentary, blogs assist users in their crossing from Truth to Nothingness.
- Bloggers are nihilists because they are "good for nothing". They post into Nirvana and have turned their futility into a productive force. They are the nothingists who celebrate the death of the centralized meaning structures and ignore the accusation that they would only produce noise.
(Editoitu viimeksi klo: 05.10)
*
Anita kirjoitti kommentissaan päreessä 1) mm.
Hei Mehtäsielu, tervetuloa blogimaailmaan. Kysyit mikä siinä tympäisee eniten. Se että blogin pitämiseen menee niin paljon aikaa, jonka voisi käyttää - hm - hyödyllisemmin, esimerkiksi romaanin tai muistelmien kirjoittamiseen.
Kun työteko ei huvita, sitä luiskahtaa liian helposti lukemaan toisten blogeja tai kirjoittamaan omaa blogia, minkä jälkeen on äkäinen itselleen. Kun jotain on tehnyt jotain hommaa viisi vuotta niin kyllä siinä tulee kyllästymisen hetkiä ja rupeaa miettimään miksi ihmeessä teen tätä. En osaa vastata siihen kysymykseen.
RR
Anita
Samoja fiiliksiä täälläpäin. Motivaatio tässä alkaa minullakin jo olla kovalla koetuksella.
Todella vakavaa aietta lopettaa koko bloginpito ei kuitenkaan toistaiseksi ole ilmaantunut, joskin viimeksi kuluneen vuoden aikana olen kyllä ajatellut sitäkin mahdollisuutta pari kolme kertaa.
Olen nyt ajautunut - tahtoen että tahtomattani - bloginpitämisessä ja kommentoinneissani sellaiseen tilanteseen, että kokonaisarvion tekeminen tästä "puuhastelusta" lienee enemmän kuin paikallaan.
Ehkäpä saan sillä tavoin tampattua pahimmat, bloggaamiseeni reilun parin vuoden aikana kertyneet pölyt ja turhautumiset ainakin hetkeksi ulos pakkaseen.
En nimittäin pidä siitä suunnasta/linjasta, johon olen viimeksi kuluneen vuoden aikana päreissäni/kommenteissani ajautunut.
Se pelkästään kirjallisesti, filosofisesti ja teologisesti orientoitunut Räsänen oli paljon kiinnostavampi ja mukavampi kaveri kuin tämä nykyinen, joka tuppaa kommentoimaan kaiken maailman muka trendikkäitä ja hyödyllisiä aiheita sekä omissa päreissään että muiden blogeissa.
Nostalgia lienee vielä ymmärrettävä kirjoittamisen aihe ja motiivi yli 50 vuotiaalle erakko-ukolle, mutta yleinen blogihömppäily trendikkäitten "kohuaiheitten" perässä ei sitä ole.
Suunnittelemassani "itseruoskintapäreessä" tarkoitukseni on analysoida ja pohdiskella tätäkin teemaa: - trendikkäistä puheenaiheista keskustelemisen viettelevyys ja mielekkyys Blogistanin loputtomassa kommenttisuossa.
Kirjoitan näistä asiosta Sinun kommenttilootassasi mm. sen vuoksi, että olit ensimmäisiä, joka myönteisessä mielessä huomioi uuden blogini.
Vielä kerran - huomaan nyt tosiaan ajautuneeni varsin kauas toissakevään (2005) ideaaleistani, mitä tulee sellaisen blogin luomiseen, jossa yhdistyisivät sekä omat älylliset ja luovat intohimot että asiallinen informaatio ja tieto noista koetuista intellektuaalisen mielihyvän lähteistä.
*
Tunnen tällä hetkellä eläväni samassa harhassa tai loukussa kuin esittelemäsi Geert Lovinkin bloggeri.
Paljolti myös omia sanoja käyttääkseni - tällainen yleisöosaston skribentti väsää blogijuttuja sekä kommentteja lähes pakonomaisesti.
Hän on trendikkäitten puheenaiheitten lumoissa, ikäänkuin pohjatonta "informaatioaukkoa" täyttävä kulttuurinihilisti, joka ei kuitenkaan saa lopulta aikaan muuta kuin yhä vain lisää tuota uuden informaatioteknologian mahdollistamasta ja ihmisluonteen uteliaasta juoruilun tarpeesta - (Gerede -Heidegger) "sikiävää" sisältö- ja äänisaastetta (noise kuten Lovink kirjoittaa).
(Terveisiä vain Pekka Himaselle hakkerietiikkoineen...)
***
Anita Konkka kirjoittaa päreessään 2):Suositus kaikille blogeista ja bloggaamisesta kiinnostuneille: Käykää lukemassa kyberavaruuden ja -kulttuurin tutkijan, uusmedian pioneerin Geert Lovinkin artikkeli Blogging, the nihilist impulse.
Artikkeli on perinpohjainen kartoitus blogikultuurista. Varoitus: se voi loukata herkkiä bloggaajia. Tässä muutama Lovinkin yhteydestään irroitettu lausuma:
- Blogs bring on decay. Each new blog is supposed to add to the fall of the media system that once dominated the twentieth century.
- What's declining is the Belief in the Message. That is the nihilist moment, and blogs facilitate this culture as no platform has ever done before. Sold by the positivists as citizen media commentary, blogs assist users in their crossing from Truth to Nothingness.
- Bloggers are nihilists because they are "good for nothing". They post into Nirvana and have turned their futility into a productive force. They are the nothingists who celebrate the death of the centralized meaning structures and ignore the accusation that they would only produce noise.
Subscribe to:
Posts (Atom)