
Kirjoitettu seuraavien Eufemian päreestä Ihmisten luita löytyneitten kommenttien antamien virikkeiden pohjalta .
tommi said...
Luurankojen "kunnioittaminen" (kuten oikeastaan etiikka ja humanismi yleensäkin) on magiaa ja tiede pohjimmiltaan vain magian vastaisuutta. On aika ilmiselvää, että ne joutuvat konfliktiin. Ihmiset kyllä näyttävät ilmoittavan ihailtavan selkeästi kannattavatko järkeä vai taikauskoa. Se on mukava poikkeus kun yleensä vain ollaan tahallaan epäselviä.
Luurankojen "kunnioittaminen" (kuten oikeastaan etiikka ja humanismi yleensäkin) on magiaa ja tiede pohjimmiltaan vain magian vastaisuutta. On aika ilmiselvää, että ne joutuvat konfliktiin. Ihmiset kyllä näyttävät ilmoittavan ihailtavan selkeästi kannattavatko järkeä vai taikauskoa. Se on mukava poikkeus kun yleensä vain ollaan tahallaan epäselviä.
Erastotenes Aleksandrialainen said...
Tommin näkemys tieteen ja etiikan vastakkaisuudesta on sellainen, että se saa karvani nousemaan pystyyn. Itselleni kristinusko ja fysiikka eivät ole ristiriidassa, sillä ne edustavat kahta totaalisen erilaista tapaa lähestyä luomakuntaa. Luonnontieteen nostaminen ainoaksi auktoriteetiksi johtaa katastrofiin, sillä luonnontiede ei sisällä vastauksia mihinkään eettisiin kysymyksiin.
Tommin näkemys tieteen ja etiikan vastakkaisuudesta on sellainen, että se saa karvani nousemaan pystyyn. Itselleni kristinusko ja fysiikka eivät ole ristiriidassa, sillä ne edustavat kahta totaalisen erilaista tapaa lähestyä luomakuntaa. Luonnontieteen nostaminen ainoaksi auktoriteetiksi johtaa katastrofiin, sillä luonnontiede ei sisällä vastauksia mihinkään eettisiin kysymyksiin.
On siis turha esimerkiksi etsiä luonnontieteen alalta perusteita sille, milloin luitten käyttäminen rakennusmateriaalina on sopivaa. Etiikka löytyy parhaiten omastatunnosta. Jos asia tuntuu olevan väärin, se on väärin.
tommi said...
Eufemia, tästä näet, että on paljon parempi kirjoittaa huonosti kuin hyvin. Aukkoiseen saa kritiikkiä, joka helpottaa itse asian ymmärtämistä. Hyvään eli tehokkaasti suostuttelevaan korkeintaan vahingossa. Siksi paperimaailma on niin imbesilli ja tahmea nettiin verrattuna.
Eufemia, tästä näet, että on paljon parempi kirjoittaa huonosti kuin hyvin. Aukkoiseen saa kritiikkiä, joka helpottaa itse asian ymmärtämistä. Hyvään eli tehokkaasti suostuttelevaan korkeintaan vahingossa. Siksi paperimaailma on niin imbesilli ja tahmea nettiin verrattuna.
Sama koskee kommenttiani. Olisin voinut tajuta sen vinouden itsekin, mutta paljon parempi munata itsensä julkisesti ja saada joku käytännössä varmasti tökkäämään sormensa sen heikkoon pisteeseen.
Pyrin itse nykyään kirjoittamaan niin lyhyesti, etten ehtisi itse edes ajattelemaan ajatuksiani. Oman pään pimeydessä niihin tuskin tarttuisi mitään lisäarvoa vaikka kuinka "miettisi" (uskon henkilökohtaisesti, ettei ajattelu poikkea mitenkään olennaisesti enkelien näkemisestä tai äänten kuulemisesta päässä).
*
RR
Sen verran olen päreitäsi ja kommenttejasi lukenut Tommi, että voin sanoa oman, harkitun mielipiteeni motiiveistasi kirjoittaa.
Sinut voisi mielestäni hyvällä syyllä nimittää Blogistanin Mattiesko Hytöseksi.
Sinut voisi mielestäni hyvällä syyllä nimittää Blogistanin Mattiesko Hytöseksi.
*
1) Olet pakkoneuroottisuuteen ellei peräti katatoniaan (hah!) asti jämähtänyt tiettyyn argumentaatiokaavaan, josta huokuu syvä halveksunta sellaisia kirjoittajia kohtaan, jotka eivät edusta luonnontieteellistä, kyynistä ja ylipäätään kovien arvojen sosiobiologista todellisuuskäsitystä.
2) Väität, että pystyt herättämään keskustelua kirjoittamalla harkitun "huonosti", itsesi "munaten" ja jopa niin lyhyesti kuin mahdollista, jottet ehtisi edes ajattelemaan ajatuksiasi, koska näin syntynyt teksti siis saa muut helpommin tarttumaan sen heikkoihin kohtiin ja valottamaan käsiteltävää asiaa monipuolisemmin.
Harkittu ja hyvin jäsennelty teksti on sinun mielestäsi epäselvempää - jopa nonsensea (siis bullshittia) kuin oman metodisi "tuotokset", mutta juuri tämä perustelu on silkkaa "bullshittia" jos mikä.
1) Olet pakkoneuroottisuuteen ellei peräti katatoniaan (hah!) asti jämähtänyt tiettyyn argumentaatiokaavaan, josta huokuu syvä halveksunta sellaisia kirjoittajia kohtaan, jotka eivät edusta luonnontieteellistä, kyynistä ja ylipäätään kovien arvojen sosiobiologista todellisuuskäsitystä.
2) Väität, että pystyt herättämään keskustelua kirjoittamalla harkitun "huonosti", itsesi "munaten" ja jopa niin lyhyesti kuin mahdollista, jottet ehtisi edes ajattelemaan ajatuksiasi, koska näin syntynyt teksti siis saa muut helpommin tarttumaan sen heikkoihin kohtiin ja valottamaan käsiteltävää asiaa monipuolisemmin.
Harkittu ja hyvin jäsennelty teksti on sinun mielestäsi epäselvempää - jopa nonsensea (siis bullshittia) kuin oman metodisi "tuotokset", mutta juuri tämä perustelu on silkkaa "bullshittia" jos mikä.
Ethän sinä edes halua mitään keskustelua. Kunhan vain posotat ulos samaa vanhaa halveksuntaa kuin aiemminkin.
Tietysti "metodisi" (joka on joko sisäisesti ristiriitainen, ihan oikeasti tyhmä tai sitten molempia) saattaa kyllä aluksi provosoida muita (kuten minuakin) esittämään toisenlaisia näkökulmia, mutta havaittuaan, että kirjoittaja käyttää jatkuvasti yhtä ja samaa asetelmaa ilman, että toisi itse kulloinkin puheena olevan teeman käsittelyyn mitään uutta sisältöä, lopahtaa bloggaajan into väitellä tällaisen tyypin kanssa tyystin.
Miksi vaivautua keskustelemaan ihmisen kanssa, jolle kaikki asiat - sisällöstä ja jopa perusteluista riippumatta - ratkeavat välittömästi "on/off kytkennöillä".
On/off - juupas/eipäs jne. Mitä muuta tämä on kuin silmälaput päässä maailmaa tarkastelevan, omaa napaansa tuijottavan solipsistin monologia, jossa vain analyyttis-matemaattiset lauseet - tuo loputtomien tautologioiden verkosto - ovat tosia.
Vielä kerran: et sinä mitään keskustelua halua vaan päinvastoin riistää keskustelulta sen viimeisenkin mielekkyyden ja ylipäätään mahdollisuuden.
Tämäntyyppinen ns. pohditun "bullshitin" inkvisiittorimainen jahtaaminen jos mikä (varsinkaan kun en löydä siitä lainkaan huumoria toisin kuin Harry Frankfurtin tapauksessa) on toisten ihmisten eriävien mielipiteittein lähes systemaattista halveksuntaa.
Tietysti "metodisi" (joka on joko sisäisesti ristiriitainen, ihan oikeasti tyhmä tai sitten molempia) saattaa kyllä aluksi provosoida muita (kuten minuakin) esittämään toisenlaisia näkökulmia, mutta havaittuaan, että kirjoittaja käyttää jatkuvasti yhtä ja samaa asetelmaa ilman, että toisi itse kulloinkin puheena olevan teeman käsittelyyn mitään uutta sisältöä, lopahtaa bloggaajan into väitellä tällaisen tyypin kanssa tyystin.
Miksi vaivautua keskustelemaan ihmisen kanssa, jolle kaikki asiat - sisällöstä ja jopa perusteluista riippumatta - ratkeavat välittömästi "on/off kytkennöillä".
On/off - juupas/eipäs jne. Mitä muuta tämä on kuin silmälaput päässä maailmaa tarkastelevan, omaa napaansa tuijottavan solipsistin monologia, jossa vain analyyttis-matemaattiset lauseet - tuo loputtomien tautologioiden verkosto - ovat tosia.
Vielä kerran: et sinä mitään keskustelua halua vaan päinvastoin riistää keskustelulta sen viimeisenkin mielekkyyden ja ylipäätään mahdollisuuden.
Tämäntyyppinen ns. pohditun "bullshitin" inkvisiittorimainen jahtaaminen jos mikä (varsinkaan kun en löydä siitä lainkaan huumoria toisin kuin Harry Frankfurtin tapauksessa) on toisten ihmisten eriävien mielipiteittein lähes systemaattista halveksuntaa.
*
Mutta - kun nyt olet pitkästä aikaa - tämähän ei nimittäin ollut ensimmäinen kerta - saanut minut kritisoimaan "heuristisen (hehheh!) kirjoittamisen menetelmääsi", niin kai siihen sitten täytyy jotain positiivistakin sisältyä.
Vakavasti puhuen - kritiikkisi harkitun ja jäsennellyn kirjoittamisen "epäselvyydestä" osuu aika ajoin täysin kohdalleen.
Ja se osuu varmasti myös (etenkin?) minun tapaani kirjoittaa.
Annan esimerkin, josta saattaa olla apua tämän - sinulle ehkä liiankin myönteisen kommentin perustelujen hahmottamisessa.
Mutta - kun nyt olet pitkästä aikaa - tämähän ei nimittäin ollut ensimmäinen kerta - saanut minut kritisoimaan "heuristisen (hehheh!) kirjoittamisen menetelmääsi", niin kai siihen sitten täytyy jotain positiivistakin sisältyä.
Vakavasti puhuen - kritiikkisi harkitun ja jäsennellyn kirjoittamisen "epäselvyydestä" osuu aika ajoin täysin kohdalleen.
Ja se osuu varmasti myös (etenkin?) minun tapaani kirjoittaa.
Annan esimerkin, josta saattaa olla apua tämän - sinulle ehkä liiankin myönteisen kommentin perustelujen hahmottamisessa.
Juicen tingatessa aikoinaan kritiikkiä tavalleen kirjoittaa sanoituksia oli rock-toimittaja-veteraani Valdemar Vallenius lopulta todennut seuraavaa.
"Sä kirjoitat tekstisi joskus liian täyteen. Niihin ei mahdu enää mitään - ei edes yhtä kirjainta. Kaikki on sanottu ikäänkuin lopullisesti. Teksti ei silloin välttämättä enää "hengitä."
(Huom. Edellinen on täysin muistinvarainen ja hiukan improvisoitukin sitaatti, mutta Valleniuksen ideaa ei ole muutettu).
Juice kertoi haastatelussa vastanneensa Valdemarille, että helvetti - tuossahan on perää, ja että hän itsekin oli joskus pohtinut, josko hän juuri tämän perfektionisminsa takia saattoi kokea lievää mutta kalvavaa epävarmuutta tekstiensä suhteen.
Pitää siis kyetä kirjoittamaan niin, että tekstin rakenne, argumentaatio, siinä käytetyt käsitteet, metaforat ja ylipäätään kielikuvasto ei ole niin lukkoonlyötyä, etteikö sille löytyisi vaihtoehtoista ilmaisumuotoa.
"Sä kirjoitat tekstisi joskus liian täyteen. Niihin ei mahdu enää mitään - ei edes yhtä kirjainta. Kaikki on sanottu ikäänkuin lopullisesti. Teksti ei silloin välttämättä enää "hengitä."
(Huom. Edellinen on täysin muistinvarainen ja hiukan improvisoitukin sitaatti, mutta Valleniuksen ideaa ei ole muutettu).
Juice kertoi haastatelussa vastanneensa Valdemarille, että helvetti - tuossahan on perää, ja että hän itsekin oli joskus pohtinut, josko hän juuri tämän perfektionisminsa takia saattoi kokea lievää mutta kalvavaa epävarmuutta tekstiensä suhteen.
Pitää siis kyetä kirjoittamaan niin, että tekstin rakenne, argumentaatio, siinä käytetyt käsitteet, metaforat ja ylipäätään kielikuvasto ei ole niin lukkoonlyötyä, etteikö sille löytyisi vaihtoehtoista ilmaisumuotoa.
Tämä kuulostaa varsin teoreettiselta vaatimukselta, mutta jokainen kirjoittaja törmää kyseiseen ongelmaan jossain vaiheessa kirjoitusprosessia.
*
Umberto Eco totesi, että "Edellisen päivän saari"- romaania kirjoittaessa hänen oli joskus vaikea päättää, mihin lopettaa mikin osa tarinaa, ja ylipäätään, minkälainen tekstiversio tulisi hyväksyä lopulliseksi.
Umberto Eco totesi, että "Edellisen päivän saari"- romaania kirjoittaessa hänen oli joskus vaikea päättää, mihin lopettaa mikin osa tarinaa, ja ylipäätään, minkälainen tekstiversio tulisi hyväksyä lopulliseksi.
Tietokoneitten tekstinkäsittelyohjelmat mahdollistavat nykyään niin vaivattomat keinot muokata tekstiä yhä uudestaan ja uudestaan, että siitä saattaa muodostua jopa jonkinlainen Buridanin aasin dilemmaan verrattava painajainen, joka ei lopulta johda mihinkään tulokseen (aasikin kuoli nälkään, kun ei kyennyt valitsemaan kahden yhtä hyvältä maistuvan turnipsin välillä).
*
Erastotenes Aleksandrialainen sanoi Tommin suhteen juuri sen, mitä minäkin ajattelin, ja taidan olla hänen kanssaan samoilla linjoilla joissain muissakin asioissa, vaikka Erastotenes itse tiedemiehenä edustanee ns. kovia metodeja.
Meikäläinen sen sijaan kuuluu "naturalistisen hermeneutiikan" tai "hermeneuttisen epäilyn" omalaatuiseen "Hoax-Klux-Klaniin".
Nietzschen ja Ivan Karamazovin tavoin minäkin palautin pääsylippuni taivaaseen ja jäin Helvetin 1:een piiriin seuranani monia varsin kiinnostavia historian henkilöitä - muiden muassa Platon, Sokrates ja Aristoteles.
Täällä me nyt vietämme aikaa varsin mukavissa olosuhteissa (emmehän sentään kidu Helvetin alemmissa piireissä), vaikka saammekin kärsiä tuomioista kovinta: emme milloinkaan pääse näkemään Jumalaa face to face.
Kieltämättä se hieman harmittaa joskus, mutta siihenkin tottuu - näemmehän me kuitenkin taivaanrannassa Paratiisin ihanien valojen kajon ja voimme siten käyttää mielikuvitusta ajatellessamme hurskaiden ihmisten - minä esim. suuren rakkauteni - onnea Jumalan läheisyydessä.
Se riittää, koska tiedän, etten missään tapauksessa itse olisi ansainnut Paratiisin onnea ja kieltäytessäni taivasosuudesta ehkä jopa helpotin (en pitäisi tätä itsekkyyden syntinä!) Jumalan valintaa...
*
Tommi sen sijaan joutunee ilman muuta johonkin Helvetin alempaan piiriin (4. tai 5.? - ellei peräti 8. piiri?). Sinne hän toki halunneekin.
Dante Alighierin (jota tässä seuraamme) mukaan Helvetin alin piiri on umpijäässä, ja tuon umpijäätyneen mutta liekkien ympäröimän järven keskellä seisoo jäätynyt, liikkumattomaksi jähmettynyt ja hirvittävän näköinen Saatana.
Mutta kas - kuinka ollakaan: joku näyttää luistelevan Saatanan ympärillä, tuon jäisen järven jäällä kuin harjoituslenkillä oleva, liikoja kilojaan poltteleva kuntoilija ikään.
Hän on - kukapa muukaan kuin Tommin suurin idoli: Ilkka Kokkarinen. Kokkarinen nimittäin pystyy nauttimaan jopa Helvetin alimman piirin olosuhteista ja kuuluu heittäneen itse Jumalaakin hämmentäneen sloganin: "kyllä tämä aina kotiolot voittaa..."
Erastotenes Aleksandrialainen sanoi Tommin suhteen juuri sen, mitä minäkin ajattelin, ja taidan olla hänen kanssaan samoilla linjoilla joissain muissakin asioissa, vaikka Erastotenes itse tiedemiehenä edustanee ns. kovia metodeja.
Meikäläinen sen sijaan kuuluu "naturalistisen hermeneutiikan" tai "hermeneuttisen epäilyn" omalaatuiseen "Hoax-Klux-Klaniin".
Nietzschen ja Ivan Karamazovin tavoin minäkin palautin pääsylippuni taivaaseen ja jäin Helvetin 1:een piiriin seuranani monia varsin kiinnostavia historian henkilöitä - muiden muassa Platon, Sokrates ja Aristoteles.
Täällä me nyt vietämme aikaa varsin mukavissa olosuhteissa (emmehän sentään kidu Helvetin alemmissa piireissä), vaikka saammekin kärsiä tuomioista kovinta: emme milloinkaan pääse näkemään Jumalaa face to face.
Kieltämättä se hieman harmittaa joskus, mutta siihenkin tottuu - näemmehän me kuitenkin taivaanrannassa Paratiisin ihanien valojen kajon ja voimme siten käyttää mielikuvitusta ajatellessamme hurskaiden ihmisten - minä esim. suuren rakkauteni - onnea Jumalan läheisyydessä.
Se riittää, koska tiedän, etten missään tapauksessa itse olisi ansainnut Paratiisin onnea ja kieltäytessäni taivasosuudesta ehkä jopa helpotin (en pitäisi tätä itsekkyyden syntinä!) Jumalan valintaa...
*
Tommi sen sijaan joutunee ilman muuta johonkin Helvetin alempaan piiriin (4. tai 5.? - ellei peräti 8. piiri?). Sinne hän toki halunneekin.
Dante Alighierin (jota tässä seuraamme) mukaan Helvetin alin piiri on umpijäässä, ja tuon umpijäätyneen mutta liekkien ympäröimän järven keskellä seisoo jäätynyt, liikkumattomaksi jähmettynyt ja hirvittävän näköinen Saatana.
Mutta kas - kuinka ollakaan: joku näyttää luistelevan Saatanan ympärillä, tuon jäisen järven jäällä kuin harjoituslenkillä oleva, liikoja kilojaan poltteleva kuntoilija ikään.
Hän on - kukapa muukaan kuin Tommin suurin idoli: Ilkka Kokkarinen. Kokkarinen nimittäin pystyy nauttimaan jopa Helvetin alimman piirin olosuhteista ja kuuluu heittäneen itse Jumalaakin hämmentäneen sloganin: "kyllä tämä aina kotiolot voittaa..."
*