Olemme perillä

Kirjoitettu kommentiksi Mummolle päreessään Kuin olisimme hukassa.
(Kielimafia hörppii aamuteetä ja naureskelee pateettisuudelleni korjaten toista lausekappaletta klo: 09.30. Päätimme sitten vielä muuttaa ilta-auringon oranssiseksi toiston välttämiseksi ja saadaksemme muka värielävyyttä tekstiin - klo: 18.20.)
*
Kirjoitat ihanasti. Juttujasi lukiessa:

Tuntuu kuin so(u)utelisimme tyyntä järvenselkää kaislikon reunalla pienten ahventen pulpahdellessa pintaan hamuamaan veden kalvoon takertuneita hyönteisiä meidän vain katsellessa liikkumatta toisiamme - vaieten ja salaperäisesti myhäillen kuin kaksi ajan ja paikan tajun menettänyttä patsasta, joiden silmät ovat kiinnittyneet toisiinsa - mitään näkemättä, mitään tajuamatta ja kuitenkin rakastuneina - ikuisuuden kosketuksen rakastetussaan vaistoten.

Airojen liikkeestä pienet laineet väreilevät kasvaen yhä suuremmiksi ympyröiksi.

Emmekö me kaksi ole juuri kuin nuo ympyrät, jotka laajetessaan viimein koskettavat toisiaan ja muuttavat muotoaan - vääntyvät ja murtuvat laantuakseen lopulta, kunnes yhtyvät peilityynen järven pinnan nirvanaan oranssisen auringon laskiessa hitaasti ja hellästi puiden latvojen taakse.

Näin alkaa hämärtyvä ilta, syvenevä ilta - yhä pakahduttavamman tunteen vallatessa mielen.

Veneemme kaartuu kohti rantahiekkaa, kaislikkoa hyväillen.

Olemme perillä. Usvanharmaa, haaleansininen yö odottaa meitä. Sinua ja minua.