Vastaus AHM:n kysymykseen: Miten on kohdallasi, oletko koskaan kokenut täysin solipsistisen vaiheen? - - [...] mitä olet mieltä (epä)filosofina ja entisenä mielenterveyshoitajana hulluudesta? Mitä se on? (Huom. Olin (ja olen yhä) mielisairaan, - en mielen enkä terveyden hoitaja.)
(K-mafian korjauksia 'ontologiseen eroon' ja PS.:miin - viimeksi klo: 20.15.)
Tehdäänpä ajatuskoe. Jos tiede pystyisi operoimaan ihmisen silmän pois hänen päästään niin, että siihen jäisi silti alkuperäinen, neuraalinen 'näköymmärryskyky', voisimme kääntää tuon silmän katsomaan (suorastaan tuijottamaan) omaa päätään eli itseään.
Zizekiin viitaten oletan, että tällä tavoin fysio-biologisesti aikaansaatu 'itseidentifioitumisen' mahdollisuuden täydellinen hetki olisi samalla syvimmän hulluuden hetki ("reaalinen 'paljastuu'").
Esimerkki kuvaa naturalistis-scifimäisesti osuvalla tavalla sitä projektia, jota saksalainen idealismi (Kant, etenkin Schelling ja Hegel) yritti toteuttaa puhtaan rationaalisesti, käsitteellisen ontologian tasolla.
Ihmisen yritys identifioitua itseensä (absoluuttinen identtisyys itsensä kanssa: A=A) on kuitenkin - kuten myös ajatuskoe ilmentää - tuomittu epäonnistumaan jo alunperin, sillä tietoisuutemme rakentuu ontologisesti katkokselle (ks. Schellingin 'Lankeemus': Fall ja Lacanin peilivaihe: mirror stage).
Kokemus identiteetistä voi olla pelkästään imaginaarinen, minkä (narsistisen) samaistumisen symbolinen (sosiaalis-juridinen) järjestys (Big Other, joka on fiktio) sitten normatiivisesti legitimoi (muka) todelliseksi asiaintilaksi.
Kuten huomaat - lacanilaisittain subjektia ei ole olemassakaan kuin fantasian ja symbolisen muodossa, representaationa reaalisen absoluuttisesta 'ei-mistään', joka yhtä aikaa sekä aiheuttaa subjektin että vastustaa sen paljastumista reaalisena.
Lacanin reaalista voi pitää analogisena Heideggerin ontologiselle erolle (olemisen ja olevan välillä) sekä Derridan 'differancelle', joka merkitsee absoluuttista eroa ja lykkäystä merkitsijän ja merkityn välillä, mikä aiheuttaa sen, ettei em. symbolinen prosessi koskaan saavuta muuta päätepistettä ( 'todellista') kuin eron; ontologinen läsnäolo on siten aina harhaa.
*
Ymmärtääkseni en ole koskaan (mistä minä itse sen tietäisin?) kokenut mitään muka täysin solipsistista vaihetta - en edes orgasmissa tai hirveässä humalassa. Muut sen tosin ovat saattaneet minussa silloin kokea ;\].
Ylipäätään - en ole mikään solipsistinen mystikko. En usko minkäänlaiseen olemattomuuden jumalallisen kokemuksen mahdollisuuteen ja toteutumiseen.
Kaikentyyppiset meditaatiot, joita voi aina pitää perimmältään solipsistisina yrityksinä kokea 'olemassaolon ei-olemassaolo' (tai vice versa), ovat enemmän tai vähemmän syvällisesti manageroituja psyykkisiä treenejä, jotka saattavat kyllä antaa mielenrauhaa, mikä niiden tarkoitus käytännössä lieneekin, mutta mistään mystisestä identifikaatiosta universumiin(?) tällaisissa mediaatioissa ei kuitenkaan voi olla kysymys, vaikka länsimaiset, hyvin toimeentulevat osapäiväbuddhistit ja varsinkin sekopäisimmät new ageläiset obskurantit muuta väittäisivätkin - For They Know Not What They Do.
PS. - 'Mystinen' kokemus tai panteistis-reduktionistinen tiedenäkemys merkitsee fantasian ja reaalisen lähentymistä toisiinsa (symbolisen kustannuksella), mistä seuraa loogisesti, että tällaisesta, esikielellisessä semiosiksessa/'chora-vaiheessa' elävästä ihmisestä (myös reduktionistista, mikäli hän olisi loppuun asti reduktionisti!) tulee eräänlainen zombie, living dead, vaikka yhä - ja tämä paljastaa ns. panteisti-reduktionisti-mystikon itsepetoksen - silti tuo fantasiaan vajonnut väistämättä operoi symbolisella/-ssa, kielen/fiktion rekisterissä, kyetäkseen elämään yhteisössä ja maailmassa.
Toistan ja tarkennan, että että vaikka em. henkilö jopa lopettaisi kokonaan kaiken kommunikaation, hän elää yhä silti symbolisessa. Muussa tapauksessa seuraa vajoaminen täydelliseen psykoosiin/idiotiaan, jolloin häntä voi (metaforisesti) pitää joko nimenomaan zombiena tai (kirjaimellis-faktisesti) erittäin pahasti mieleltään häiriintyneenä ihmisenä, joka ei tule toimeen ilman muiden huolenpitoa.Tämän verran kommentoitakoon (mutta ei ilman hyväntahtoista joskin vakavasti paljastavaa ironiaa) äärimmäisen syvän transsendentaalisen meditaation (tantra-sekseineen ;\) 'vaaroja'. - Koskaan ei pidä leikkiä liikaa reaalisen kanssa. Se uhkaa psyyken tasapainoa ja jopa ruumiin 'henkeä'.
Friedrich Wilhelm Joseph von Schelling:
3. Identity Philosophy
4. The ‘Ages of the World’
They don't know what they're doing.
http://en.wikipedia.org/wiki/Story_of_the_Eye (Bataillen perverssi katse)
crapetv.com/News/News%20Pages/Health/Pages/Psychologists-fear-paranoia-on-the-rise-Scrape-TV-The-World-on-your-side.html
