Onnen, vapauden ja ihmisten kalastajan uusi 'tekhne': Catch and Release

Kirjoitettu kommentiksi takkiraudalle päreessäni Ei valtiolle, kyllä vapaudelle: uusliberaalin laillistettu itsepetos.
*
Nonniin. Toimiihan se ongenkoukkuuni asetettu uusi mato.

Kala käy kiinni ja luulee, ettei jää kiinni, kun pystyy perustelemaan asioita paremmin kuin minä latelemalla faktoja pöytään kuin 100 euron seteleitä.

Oleellisinta kuitenkin on, ettei kala edes huomannut jääneensä koukkuun, ja se onkin harrastamani 'kalastusmuodon' - hyvin ekologisen sellaisen - luonne...catch and release...
*
Alan oppia ymmärtämään tapaasi päätellä. Asetan koukkuun madoksi muutaman harkitun liioittelun tai piikikkään kärjistyksen ja kas - jo alkaa sadella odotettuja väärin-tuomioita.

Siksipä en puutukaan suurimpaan osaan kommenteistasi, koska olin kirjoittaessani itse hyvin tietoinen eräisiin tekstikohtiini sisältyvistä ambivalensseista ja heikkouksista, mitä empiriaan/tosiasiakuvauksiin tulee.

Tosin painopisteeni on yleensä toisaalla - en ota faktoja vain yhdestä perspektiivistä annettuina ja tulkittuina - deskriptivismin periaatteella.
Sitäpaitsi jos deskriptivismi olisi totta, eli nimet ilmaisisivat aina ja joka tapauksessa oikein objektien ominaisuuksia/merkityksiä, mitään keskustelua ei tarvittaisi - tieteellinen tutkimus selvittäisi kaiken kuin automaatti, joka päivittää itsensä tietokoneohjelman tavoin.

Mutta ihminen ei ole tietokoneohjelma, ja nimet määrittävät objektien merkityksiä paljon suuremmassa määrin ja paljon monimutkaisemmin kuin realismiin ja objektivismiin taipuvaiset naturalistit kykenevät oivaltamaan.
*
Vapaudesta ja onnesta en kuitenkaan ajattele samalla tavoin kuin sinä.

Mutta ilmeisesti naisen aivot 'eli' hänen perimmäinen itsesuojeluvaistonsa tosiaan toimii vapauden ja onnen suhteen toisin kuin miehen itsetehostukseen pyrkivä ego.

Ensinnäkin sinä sekoitat vapauden ja onnen sinänsä tarkeään turvallisuuden tavoitteeseen. Ei voi olla vapaa eikä onnellinen, jos ei koe oloaan aidosti turvatuksi ja turvalliseksi.

Turvallisuus toimii kyllä vapauden ja onnen välttämättömänä reunaehtona, mutta se ei korvaa näitä käsitteitä, eikä siis ole niiden toteutumisen riittävä ehto.
Vapaus ei 'tyhjene' toteutumisensa ehtoihin vaan on aina jotain enemmän kuin ehtojensa summa.

Vapaus sisältää koko arvokeskustelun kaikessa moninaisuudessaan. Kyseessä on tavallaan tämän keskustelun toinen kattokäsite - se toinen on tietysti tasa-arvo, joskin kolmanneksi voidaan luontevasti lisätä edellä mainittujen eräänlainen korollaari, joka on tietysti onni.

Vapaus, tasa-arvo ja onni ovat itsessään äärimmäisen inversiivisiä käsitteitä (ks. PS.) sekä loogisesti, praktisesti että kokemuksellisesti.

Ensinnäkin - 'yhdessä hetkessä' ei voi olla vain yhdenlaista vapautta. Vapaus on aina suhdetta johonkin - sekä itseen, muihin että maailmaan.

'Toinen' voi joko myöntää tai kieltää vapautesi - avoimen väkivaltaisesti tai oikeusteitse. Mutta yhtä lailla ihminen voi itse säädellä omaa vapauden 'astettaan' esimerkiksi paaston ja askeettisen elämän puitteissa tai sitten mässäilemällä ja irstailemalla.

Ihminen, joka istuu vankilassa ei ole vapaa, mutta silti hän saattaa kokea, ettei mikään eikä kukaan pysty vangitsemaan hänen ajatuksiaan, eli hän on sisäisesti vapaa.

On kuitenkin oleellista tajuta, että vaikka vapaus voidaan myöntää tai evätä valtasuhteessa, sitä kuten onneakaan ei voi 'lahjoittaa' toiselle jonain itseisarvona - ikäänkuin hyvä haltija täyttäisi toivomukseni: tee minut onnelliseksi ja vapaaksi.

Ei edes 'oikeaoppinen' rukous voi olla pelkkää omien 'oikeuksien' pyytämistä ja vaatimista.
Sanoihan Jeesuskin: ”Abba, Isä, kaikki on sinulle mahdollista. Ota tämä malja minulta pois. Ei kuitenkaan minun tahtoni mukaan, vaan sinun.” (Mark. 14:36)

Ymmärrät minun mielestäni vapauden ja onnen liian operationaalisesti ja olosuhdekeskeisesti, mutta jos oletan, että puhut vain omasta ja sinun laillasi ajattelevien puolesta, niin sopii hyvin.
Mutta mikäli yleistät väittämäsi, kuten sinulla(kin ;/) on tapana, liki universaalien totuuksien asteelle, en voi muuta kuin pudistella päätäni - communication failed.

Suorastaan hiukan huvitti (ikäänkuin minun oma tekstini ei olisi huvittavaa - senhän pitäisi olla!) tapa, jolla määrittelit onnen ja vapauden- matemaattisen tarkasti. Teit sen ikäänkuin olisit esittänyt pätevän todistuksen Jumalan olemassaolosta.

Valitettavasti unohdat, että jos vapaus, onni tai jumala olisivat operationalisoitavissa funktionaalisesti, tämä edellyttäisi aina jo alunperin näiden käsitteiden sisällön/olemassaolon ennalta oletettamista määreinä/suureina.
Mutta juuri se sinun piti todistaa eikä etukäteen olettaa ja käyttää tuota oletusta perusteluna sen totuudelle = kehä.

Matematiikassa 'kehät' ovat hyväksyttävissä ja kontrolloitavissa, mutta mitä matemaatikko tässä tapauksessa oikein tekee?
Matemaatikkona tai loogikkona toimit ikäänkuin voisimme ottaa ½ verran vapautta ja ½ verran onnea, sekoittaa niitä keskenään, leipoa niistä makoisan kakun ja saada siten optimaalisen yhdistelmän kumpaakin.

Vielä mielettömämpää olisi tietysti ottaa 1 kokonainen Jumala ja todistaa hänen olemassaolonsa ½ todennäköisyydellä kuten filosofi Richard Svinburne tekee. Huippuälykkäilläkin voi siis ilmetä selviä taipumuksia idiotiaan...

Ja vaikka vapaus, onni ja Jumala sekä 'heidän' derivoitu funktionsa voitaisiinkin määritellä ties miten tarkkaan, niin aina tulee joku Räsänen (idiootti kai hänkin?) ja tokaisee: hienosti todistettu, mutta miksi minä en usko vieläkään?

Kas kun uskomiseen tarvittaisiin propositionaalisen todistuksen ja/tai empiirisen evidenssin jälkeen vielä tuo kuuluisa acceptance - hyväksyntä, mitä se sitten ikinä lieneekään. Joka tapauksessa kyseessä ei ole tahdon akti, joka seuraa muka kausaalisesti itse todistuksesta.

Sitäpaitsi Tuomas olisi aivan perustellusti voinut sanoa ylösnousseen Jeesuksen nähdessään, että 'en usko - tuo mies ei ole ihminen vaan henki (illuusio, hallusinaatio), mutta Nasaretin Jesse oli eläessään ihan varmasti lihaa ja verta'.

Joten siinähän toistat kaavojasi: ainoa, mitä tulet minun mielestäni tehneeksi näille ei-deskriptiivisille käsitteille on se, että puhallat niistä niin sanotusti ilmat pihalle eli tyhjennät ne merkityksistään/sisällöistään. Jäljelle jää pelkästään kuolleita muotoja.

Mutta vapaus, tasa-arvo ja onni eivät taatusti ole mitään kuolleita muotoja tai muumioita (Jumalasta en tiedä) vaan eläviä, likkuvia käsitteitä, jotka tulee ymmärtää yhtä aikaa sekä 1) historiallis-diakronisesti kehittyvinä, lineaarisina ja metonyymisina että 2) synkronis-strukturaalis-metaforisesti ikuisina/tässä ja nyt.

Tiivistetysti: a) vapauteni, tasa-arvoni ja onneni voivat olla konkreettisesti vaarassa ulkoisen uhan takia (esimerkiksi sodan syttyessä), mutta b) ne saattavat myös olla menettämässä asemansa persoonallisuuttani tukevina kokemussisältöinä sisäisen, yksilöllisen tyytymättömyyteni ja ahdistukseni takia, jota en useinkaan täysin ymmärrä (psyykkinen deprivaatio, mistä se sitten johtuukaan) , mutta on vielä mahdollista että c) niiden perustavuus juridis-käsitteellisinä sekä psyykkis-energeettisinä, elämälleni mielekkyytä luovina eksistentiaalisina arvoina ja 'merkitysvaikutuksina', joissa yhdistyvät sekä kohdan a ulkoiset että kohdan b psyykkiset determinatit, on vaarassa romahtaa (jolloin kyseessä on a:han ja b:hen redusoimattomissa oleva Angst eli maailman- ja elämänkatsomuksellinen kriisi).

Vapaudella, tasa-arvolla ja onnella on mainituissa kolmessa kohdassa näin ollen i) yhteiskunnallinen, ii) psykologinen ja iii) eksistentiaalinen merkitysulottuvuutensa, joista yhdenkin laiminlyömisestä seuraa kyseisten käsitteitten yksipuolinen ja siten vääristynyt ymmärtäminen, eksplikointi ja soveltaminen.
*
Jätän vastauskommenttini nyt tähän muotoon, koska siinä tuli jo ilmaistua ja määriteltyä ainakin yksi aivan olennainen näkökulma niihin ehtoihin ja edellytyksiin, jotka mahdollistavat puheena olleitten käsitteiden tiedostamisen ja vaikutuksen.
*
PS. Norberto R. Keppen tärkein teoria on inversio, joka tarkoittaa nurin päin kääntyneisyyttä. Keppen mukaan ihminen valitsee havaitsemattaan pahan pitäen tätä hyvänä ja päinvastoin. Esimerkiksi rakkautta pidetään vaarallisena, fantasiaa miellyttävänä, sotaa tarpeellisena, onnellisuutta jonakin vääränä ja niin edelleen.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Inversio