Liirum laarum loorum leitän
kohta geeni-sopan keitän
Sammalkielen, Raunon, Tomin
lihat pataani mä sohin
Porina jo kuuluu korviin
pian puhallellaan torviin
keiton sekaan aromiksi meemit
näin alkaa Survival-treenit
Sammalkielen kommunismi syödään
Tomin ateismi lyödään
sitkaimmalta maistuu Rauno
- hm - hällä kun on sielu kauno[?]
1
Koska kirjoitan niinkuin kirjoitan, en halua pätkiä liian pitkiä kommenttejani vaan mieluummin päretän ne. Seuraavassa edelliseen päreeseen tarkoitettu kommentti Sammalkielelle ja kakkoslukuna uudelleen muokattu vastaus eilen saamaani sähköpostiviestiin.
*
Sammalkieli kirjoitti: Tavallaanhan puhe meemiplekseistä on sitä samaa huttua mitä myös Foucault meille aikanaan tarjoili.
*
Olen toki ymmärtänyt strukturalismin ja memetiikan välillä vallitsevan metodisen sukulaisuuden.
Huomautan kuitenkin, etten ihannoi Foucault'a, vaikka nerona pidänkin. Foucault on taantumuksellinen ajattelija, jonka maailmankuva on ihan oikeasti kyynisyyden mädättämä - ihan niinkuin Ironmistressinkin.
Mitä Marxiin tulee, vaikenen hänestä positiivisen hienostuneesti tässä yhteydessä, senkin vuoksi, etten tulisi paljastaneeksi, miten huonosti mielestäni tunnen hänen ajatteluaan [toki ylärakenne/alarakenne [meemit/geenit] jaottelua olen noin 1½ kertaa yrittänyt ymmärtää].
Joka tapauksessa inhoan käsitteitä meemi ja memetiikka. Se, joka operoi meemillä, on kuin Ahmed Ahne, joka pitää käsissään taikakalua, jolla selittää maailma siten ja sellaiseksi kuin haluaa. Geeneistä tulee meemejä ja päinvastoin, kun AA/RM vain niin käskee ja tulkitsee [mutta elämä on sellaista - haha!].
Anyway - tämä on äärimmäisen huonoa strukturalismia. 'Biologiset' meemit eivät muutu jotenkin enemmän olemassaoleviksi kuin rationaaliset käsitteet jonkin kategorisen taikatempun kuten geeniin kytkemisen kautta.
Fiksumpaa ja tulkinnallisesti hedelmällisempää on siis puhua merkeistä osoittavina ja/tai merkityksiä antavina kielellisinä symboleina sekä rakenteellisista binaari-oppositioista [jotka pitää tietysti derridalaisittain vielä dekonstruoida] kuin jostain meemi-geeni-kulttuuri-viruksesta, joka tulee ja täyttää horro vacui'ssaan mystisiä tyhjiöitä.
Aika jännittävä paralleeli strukturalismin ja memetiikan välille löytyy Hegelin ajattelun prosessuaalisen systematiikan ja evoluutio-biologian [Darwin] teoreettisten kehysten väliltä. Hegel oli ensin kuten strukturalismi oli ennen Dawkinsin meemi-paketti-ajattelua.
Itse asiassa Nietzschen sekopäisen [mutta harkitun] esteettistä vallantahdon käsitystä voi pitää modernin fysiikan metaforisena ennusteena [yes - olen ihan vakavissani; lukekaa vaikka Tahto valtaan-kokoelman viimeinen aforismi §1067, ks. linkki].
Filosofinen ajattelu [ja matemaattinen päättely] on intuitiivisesti hahmottanut etukäteen lähes kaikki ne makromallit [esim. uusplatonismin merkitys kosmologialle: Big Bang viimeisimpänä tulkintana], joiden puitteisiin tiede sittemmin on itsensä ängennyt todellisuuden 'sisältöjä' tutkiessaan.
Tämä on ihmisen ajattelukyvyn todellisuuden muodollista rakennetta oikealla tavalla ennakoivaa neroutta [esim. Einstein]. Ajattelukyvyssä [rationaalisuudessa] on jotain jumalallista - siis myös luonnollista.
Mutta kun memeetikot paketoivat ja redusoivat kulttuuriset merkitykset yhteen käsitestruktuuriin, joka noudattaa geenin biologista logiikkaa [siis mitä?] ja alkavat kutsua sitä meemiksi, he tekevät aivan samantyyppisen virheen kuin Levi-Strauss, joka [tosin maltillisesti] pyrki strukturalismissaan universalisoimaan joitakin rakenteellisia binaari-opposioita ja egon noiden rakenteiden takana.
Subjekti on kyllä olemassa [objektin ja subjektin ollessa hegeliläisittäin saman asian kaksi eri puolta/näkökulmaa], mutta juuri binaarisuus tai halkeama subjektissa [joka ei ole redusoitavissa kvanteiksi, koska tuo redusointi ei ratkaise alkuperäisen katkoksen ongelmaa vaan siirtää sitä ad inf. ja ad absurdum] - siis juuri tuo ontologinen halkeama on subjekti [ja kääntäen: juuri tuo halkeama mahdollistaa objektin subjektissa; tietoisuus ei siis ole pelkkä instrumentaalinen väline-kone].
Strukturalistiset käsiterakenteet ovat pelkkiä teoreettisia kehyksiä, jotka auttavat meitä ymmärtämään kulttuurin mekaniikkaa ja dynamiikkaa - sen diakronisuutta ja synkronisuutta. Mutta memeetikot sen sijaan tekevät meemistä enemmän kuin ajattelun loogisen välineen: biologisen[!] taikakalun, jolla tuosta vain simbsalabim selitetään kaikki ilmiöt [niiden säännönmukaisuudet ja säännöttömyydet] geenin itsekkyydellä.
Joka uskoo näin massiivisiin yleistyksiin [ikäänkuin niillä voitaisiin selittää merkitysten maailmaa], on taikauskoinen fatalisti par excellence - evoluutio-noita, joka keittää geeni-soppaa heitellen pataan meemejä mausteeksi.
*
'Elämä on sellaista, eikä argumentin totuusarvo riipu evoluutio-keiton mausta' [MOT sanoi RM].
*
http://www.youtube.com/watch?v=xxeLfzU0DYg
2
Pelkääkö loogikko haaksirikkoja?
*
Etiikan teorioiden tuiskeessa kysyn sinulta mitä mieltä olet lauseesta "Kiroamalla haaksirikot kiroat laivamatkat"?
*
Kiroamalla haaksirikot kiroat vain haaksirikot. Laivamatkat ja haaksirikot ovat kausaalisesti ja loogisesti toisistaan riippumattomia asioita siinä mielessä, että kaikki laivat eivät suinkaan haaksirikkoudu [eikä laivoja ole tarkoitettu haaksirikkoutumaan, vaikka juuri niillä se mahdollisuus onkin], joten haaksirikoista ei sellaisenaan - loogisella välttämättömyydellä - seuraa laivamatkojen hylkäämistä [edellyttäen siis, ettet pidä haaksirikoista - päinvastaisessa tapauksessa sinä tietenkin - - ;\].
Toisaalta - jos kärsit haaksirikkopelosta [vrt. lentopelko], niin ilmeisesti et matkusta laivalla vaan pikemminkin kiroat ko. matkustusmuodon.
Voidaan ajatella, että tässä on tavallaan kolme reittiä edetä edellyttäen, että pidämme turvallisuutta/itsesäilytystarvetta sekä välttämättömänä että riittävänä arvo-aksioomana.
Voit laskea todennäköisyyden haaksirikon mahdollisuudelle ja harkita sen mukaan, kannattaako lähteä matkalle vai ei.
Mutta päätöksesi ei kuitenkaan riipu pelkästään tietystä todennäköisyyden asteesta [ellet elä tilastojen suhteen ikäänkuin bona fide tai totalitaarisessa valtiossa, joka sanelee kriteerien pätevyyden tässäkin asiassa] vaan pelkojesi ja periaatteittesi [esim. lentäminen saastuttaa eniten: en siis lennä] määrästä ja laadusta, jotka vaikuttavat siihen, kuinka suuri todennäköisyys lopulta vakuuttaa sinut matkustamisen turvallisuudesta.
Miten erottaa periaatteet peloista [luonteenpiirteistä] onkin jo 'hieman' vaikeampaa. Asian selventäminen täytynee antaa myös empiirisen psykologian selvitettäväksi, vaikkeivät sen tutkimustulokset kenenkään päätöksiä sido [eikä ole tarkoituskaan] - mitä nyt vähän informaatiota lisäävät.
Päätöksesi muotoutuu siis a) todennäköisyyksien [utilitarismi], b) luonteenpiirteittesi/taipumustesi [hyve-etiikka, perspektivismi] ja c) [yleisten mutta autonomisesti omaksuttujen] periaatteiden [Kantin deontologinen etiikka] kolminaisuudesta.
*
http://www.karotti.fi/neljas/nyte.htm
