Vastaus. Osa hipeistä kuoli huumeisin, osasta tuli narkkari-kurjalistoa, mutta hyvin moni hippiliikkeen anarko-egoistisen hedonismin oikein oivaltanut käänsi näennäisen opportunistisesti takkinsa ja ryhtyi kapitalistiksi.
*
Kirjoitettu kommentiksi Sammalkielen kommenttiin päreessäni Vale-siittiö Finnsanity fantasia-matkalla myyttiseen matriarkaattiin.
I
Huolimatta tietoisen provokatiivisesta ja sovinistisesta näkökulmastani, en luovu väitteestä, jonka mukaan Finnsanity näkee Kalevala-matriarkaatti-hössötyksessään hyvin regressiivistä unta. Kyseessä on ideologinen fantasia esimerkillisimmillään.
Kalevalako täysin verrannollinen nykyajan maailmaan? Kalevalako matriarkaalisen 'tasa-arvon ja rauhan' ihmemaa? Metsästys- ja kalastuskulttuuriko poliittisesti realistinen malli nykyvasemmistolaiselle liikkeelle?
Sanoudun irti tällaisesta hippi-hörhöilystä ja pidän sitä yhtenä perussyynä vasemmistolaisen politiikan surkeaan epäonnistumiseen postmodernissa maailmassa.
Lapsellisen idealisminsa sokaisema hippiliike oli kapitalismia vastaan syntynyt, mutta kapitalismin sopeutuvuutta ja voimaa väärin tulkinnut ja väärin arvioinut kommunitarististen anarko-sekoilijoiden kaikista mahdollisista huumeista ja täysin vapaasta [matriarkaalisesta?] seksistä ideologista voimaa ammentanut libertaristi-utopia [eräänlaista uusliberalismia siis].
Niin sanottua stalinistis-taistolaista [vähemmistö]kommunismia puolestaan pidän kommunistis['libertaristisen'] liikkeen toisena ääripäänä - ääridogmaattisena ja spartalaisena versiona hippiliikkeestä. Sitäpaitsi monista umpikujansa tajunneista hipeistä ja stalinisteista tuli myöhemmin uusliberalistisen kapitalismin tiukimpia menestyjiä [he toteuttivat perimmältään egoistisen (sic) utopiansa raaan rahan voimalla].
Kun 'kommunitaarista laissez faire-libertarismia' [äärimmäistä summerhill-pedagogiaa] sovellettiin käytäntöön tajuamatta juuri mitään kapitalismin realiteeteista, saatiin tulokseksi hedonistinen hippiliike.
Kun taistolaista stalinismia [fanaattista sotakommunismia] sovellettiin käytäntöön saatiin lopputulokseksi niin dogmaattinen, paranoidinen ja todellisuudelle vieras järjestelmä, ettei se voinut oman logiikkansa puitteissa lopulta muuta kuin tukehtua omaan mahdottomuuteensa ['autoimmuunireaktio'].
Entä keskitien vasemmisto? Kärjistetysti kuittaan vain sen verran, että demokraattinen päätöksenteko-proseduuri [eli kapitalistisen 'lisäarvottamisen' legitimointi-koneisto] lopulta vesittää tai jopa korruptoi sekä kaikki ideologiat että myös kaikki sopimuskäytännöt, jotka eivät kiltisti ja omasta tahdostaan sopeudu rahan darwinistiseen järjestykseen.
Näin on käynyt myös Suomen Vasemmistoliitolle, jonka julkista asemaa voi pitää hiukan samankaltaisena kuin Suomen luterilaisen arkkipiispan tehtävänkuvaa. Niin arkkipiispa Kari Mäkinen kuin Vasemmistoliiton puheenjohtaja Paavo Arhinmäki ovat enää pelkkiä puolue-sloganiensa lausunto-automaatteja - eivät ideologisesti vahvan ja äärimmäisiä kompromisseja kaihtavan uskon edustajia. Perus-jytky-suomalaiset sen sijaan ovat liberalistiseen Jesse-loves-you-kirkkoon ja hienoperse-humanistiseen hytky-räp-vasemmistoon verrattuna poliittiselta mielenlaadultaan kuin toiselta planeetalta - ärhäköitä kuin ilkeät paarmat!
Rahan, liberalismin ja demokraattisen proseduralismin keskinäinen ja 'keskihakuinen' riippuvuussuhde on tehnyt kapitalismista jos ei sentään haavoittumattoman niin ainakin systeemin vailla todellista vaihtoehtoa [vrt. Fukuyama: 'Historian loppu ja viimeinen ihminen']. Sen vuoksi tehokkain tapa vastustaa vapaata markkitaloutta [olipa se autoritaarista tai demokratialla mystifioitua] on irtautua siitä kokonaan joko kriittisellä downgshifting-elämäntavalla tai valitsemalla terrorismin tie eli pitää jatkuvasti yllä eräänlaista yhteiskunnallisen maanjäristyksen uhkaa.
Toki pitää samalla myöntää, että terrorismi on aina eräänlainen Pyrrhoksen vaihtoehto, joka tuhotessaan kapitalismin 'linnakkeita' tekee myös oman toteutumisensa [mitä se sitten lieneekään] hyvin epätodennäköiseksi. Terrorismi panee nihilistisen toivonsa eräänlaiseen 'jumalallisen väkivallan' [ Walter Benjamin] eli viimeisen tuomion toteutumiseen [jota terroriteoilla hieman nopeutetaan ilmaistakseni asian mustan huumorin valossa].
Tässä kohtaa voisin lähettää terveiset Miltton Friidmanille.
Siinä missä Milttonin ultra-liberaalit tuholaiset tekevät maailmasta uuden orjayhteiskunnan talouspolitiikalla, jonka etenemisen voi sekä sosiaalisilta sivuvaikutuksiltaan että plutokraattiselta lopputulokseltaan [mutta ei keinoiltaan] rinnastaa häikäilemättömään väkivaltaan, siinä terroristinen vasemmistolaisuusuus toimii käyttäen suoraa väkivaltaa - ilman mitään uusliberalismin ideologisia mantroja, jotka legitimoivat [lue: mystifioivat] rikollisen toimintansa täydellisen vapaan markkinatalouden [orja]huutokauppa-demokratialla.
*
Viimeinen vaihtoehto [joka sopii yhteen downshifting-elämäntavan kanssa] on valita eristäytyneen ja omassa rauhassaan elävän kriitikon rooli syistä, jotka ovat ehkä osittain itsestä riippumattomia, mutta jotka saattavat kyllä jossain määrin heijastella myös sitä syvää pessimismiä, jota tuon valinnan tehnyt kokee modernia maailmaa [etenkin siinä kouhottavien ihmisten typeryyttä, ahneutta, kateutta ja turhamaisuutta] ja joskus jopa itse elämää kohtaan.
Pitänee siteerata Platonia, joka Valtio-dialogissaan kuvaa tätä tunnetta hienosti ja selvästikin kokemuksen tummentamalla rintaäänellä.
II
[....]
Vaikka yhtäältä pitää paikkansa, että Platonilla ja Aristoteleella on kummallakin omanlaisiaan poliittisen kiinnostuksen kohteita, on siitä huolimatta myös niin, että filosofinen elämä on heille keino vapautua poliittisesta korruptiosta. Järjen mukainen elämä, aristoteelisen koulun elämäntapa, välttää valtiollisen elämän kompromissit. Platon puolestaan muotoili eräässä mielessä lopullisesti kaikkien filosofien puolesta, miten filosofien tulee asennoitua kaupunkivaltion korruptioon:
Jäljelle jää siis, Adeimantos, vain pienen pieni joukko niitä, jotka ovat arvollisia seurustelemaan filosofian kanssa [....]. Ne, jotka kuuluvat tähän harvalukuiseen joukkoon, saavat siis maistaa, kuinka sellainen onnekas asia heillä on hallussaan, ja toisaalta he näkevät selvästi ihmisten yleisen hulluuden. He näkevät, ettei kukaan saa valtion asioissa kerta kaikkiaan mitään järkevää aikaan ja ettei ole sellaista liittolaista, jonka kanssa voisi tuhoon joutumatta rientää oikeudenmukaisuuden avuksi.
Joka sitä yrittää, on kuin villipetojen keskelle joutunut ihminen: hän ei halua olla mukana tekemässä vääryyttä muttei myöskään pysty yksin pitämään puoliaan kaikkia petoja vastaan, vaan tuhoutuu ennenkuin ehtii olla avuksi valtiolleen tai ystävilleen ja näin hänestä ei ole hyötyä itselleen eikä muille.
Tätä kaikkea harkittuaan hän vetäytyy omaan rauhaansa ja hoitaa vain omat asiansa niinkuin myrskyn yllättämä kulkija, joka tuulen nostattaessa tomupilviä ja sateen piestessä vetäytyy muurin suojaan. Nähdessään toisten täyden laittomuuden hän kiittää onneaan, jos voi itse elää täällä elämäänsä puhtaana vääryydestä ja jumalattomuudesta ja sitten poistua täältä hyvin toivein, tyynenä ja iloisin mielin.
*
Platon: Valtio, 496 c5; sitaatti löytyy myös kirjasta Pierre Hadot: Mitä on antiikin filosofia [s.105-6].
*
http://actuspurunen.blogspot.com/2011/11/vale-siittio-finnsanity-fantasia.html
http://fi.wikipedia.org/wiki/Francis_Fukuyama
http://en.wikipedia.org/wiki/Francis_Fukuyama
http://fi.wikipedia.org/wiki/Downshifting
http://en.wikipedia.org/wiki/Downshifting
http://www.netn.fi/kirjat/pierre-hadot-mita-antiikin-filosofia
http://hiphappy.wordpress.com/2011/11/09/hippies-better-world/
