Täydellinen vapaus johtaa kaaokseen ja sensuuriin

Kuva: WikiLeaks kävi täällä
*
Päivän kärjistys

Täydellinen läpinäkyvyys tiedonvälityksessä tekee poliittiset neuvottelut ja lopulta itse politiikan mahdottomaksi.

Näin tapahtuu sen vuoksi [paradoksaalisen seuraannon logiikalla], että ulra-demokraattinen ultra-liberalismi nihiloi omat arvonsa eli vapaan kommunikaation, koska äärimmäinen läpinäkyvyys on yhtä kuin mielipiteiden anarkistinen kaaos, joka mahdollistaa ilman kontrollia sekä diskriminoivan uhkailun että toisia osapuolia harkitsevasti kuuntelevan keskustelun.

Nillä, jotka uskovat jonkin mystis-emansipatorisen transparenssin kaikkivaltiaaseen hyvyyteen, onkin paljon selittämistä siinä, miksi WikiLeaksin toiminta johtaa eri maiden hallitusten lisääntyvään varovaisuuteen ja jopa yhä suurempaan eristyneisyyteen suhteessa tiedonvälitykseen [esim. politiikan ja diplomatian (koodi)kielen hämärtyminen ja metaforistuminen entisestään],  vaikka sen tekemien paljastusten tarkoituksena lienee ollut täysin päinvastaisten informaatio-käytäntöjen edistäminen.

Tämä [sinänsä yksinkertainen] ongelma ei ole ymmärrettävissä pelkästään deskriptiivisesti ja kausaalisesti [empiirisenä ilmiönä] vaan sen sisäistä logiikkaa hahmottaakseen ja tajutakseen tulee välttämättömäksi ajatella myös filosofisen ja psykoanalyyttisen kysymyksenasettelun kautta [miksi poliittisen tiedonvälityksen täydellinen läpinäkyvyys ja äärimmäinen vapaus kääntyvät niitä itseään vastaan?].
*
http://en.wikipedia.org/wiki/WikiLeaks
http://my.opera.com/farisse/albums/showpic.dml?album=220615&picture=8471763

Räsänen (Rintin) natsakulttuurien, metaforien ja tuntemattomien sukupuolten maassa

Kirjoitettu kommentiksi takkiraudan päreen "Jahvismista vielä hiukan" pariin kommenttiin.
(Korjauksia klo: 18.45)
*
Motto:
Olen omaa ajattelijanluonnettani toteuttaen inspiroitunut kirjoittamaan tätäkin kommenttia ensin yhdestä, sitten toisesta, ehkä jopa kolmannesta perspektiivistä käsin, pyrkien käsittelemään niitä kaikkia yhtä aikaa sekä jonkinlaisen parallaksisuuden että kontrapuntin puitteissa. Mahdoton tehtävä siis.
Koskaan kirjoittamaan ryhtyessäni en tiedä, tuleeko kyseinen 'tehtäväni' onnistumaan vai ei, ja jos onnistuukin niin miten hyvin. Näin siis tälläkin kertaa.

Mutta jottei totuus nytkään unohtuisi, pitää tunnustaa, että kirjoittaminen on minulle aina pikemminkin intohimoa ja paatosta, suurta hauskanpitoa ja ilon ihmeeseen rakastunutta leikkiä kuin jähmeään ja vuorenvarmasti strukturoituun systeemiin sitoututunutta ekonomiaa.

Silti pidän Immanuel Kantia suurempanana filosofina kuin Nietzscheä, joskin minun mielestäni on miltei häpeällinen väärinkäsitys kutsua Nietzscheä 'vain' filosofiksi. Sillä hän oli jotain enemmän kuin filosofi - eräänlainen oskillaattori, joka kykeni vaistomaan, mihin suuntaan aika on menossa.

***
I
Ironmistress kirjoitti
Kiitos, Ripsa - tuo pieni briljantti tuokoon iloista ilmettä muutoin niin kovin proosalliseen ruukkiin!
***
Taas jokin tunnustusplakaatti...hyvä ettei kersantin natsat!

Onneksi täällä natsakulttuurien maassa on vielä joku, joka pystyy kehumaan ja haukkumaan rankijärjestyksen ulkopuolelta ja rankijärjestystä jyrkästi kaihtaen.

Joku sanoo siihen, että kukaan ei voi päästä rankijärjestyksen ulkopuolelle.

No - siinä tapauksessa minä omistan koko lopun blogielämäni tuon väitteen vääräksi osoittamiseen.

Pyrin siihen, että juuri sinä hetkenä, kun joku minut luokittelee, hän joutuu samalla huomaamaan halkeaman, murtuman ja katkoksen omassa valtahierarkoiden rakennuksessaan - kuten Kotkan stalinistinuoret joskus 1970-luvun alkupuolella minua oikean oppiin - turhaan - 'käännyttäessään'.
(Valitettavasti vain tuo huomaaminen ei johtanut syvällisempiin oivalluksiin kuin vuosia myöhemmin)

Mutta ei tarvitse olla stalinisti. Näkymättömiä, fantasmaattisia hierarkioita on kaikkialla. Niitä syntyy jatkuvasti kuten tuosta blogiplakaatti-ilmiöstäkin huomaamme. Kutsuttakoon niitä vaikka meemeiksi. Yx hailee mulle. Meemi on vain sana muitten samaa asiaa tarkoittavien sanojen joukossa.

II
'Totuus' - jopa niin sanottu faktinen tai kirjaimellinen totuus maailmasta - on aina jonkinasteinen metafora, jota pidetään yllä metonymioiden avulla/kautta.

Kokemus=impressio= idea=(simuloiva) malli=kuva=vertaus=metafora, jota selitetään loputtomien, itseään varioivien metonymioiden sarjalla (vaikka esim. karhu, otso, mesikämmen jne.)
Ja tämä 'kaava' pätee niin ihmis- kuin luonnontieteeseenkin.

III
Take my wise mistress if you can - but you cannot because your thinking is so miserably one-dimensional in its entirety.
*
Kriitikkoni joutuu huomaamaan, että hänen täydellisessä aatteessaan, täydellisessä kaavassaan tai täydellisessä uskossaan on kohtalokas anomalia, joka tärvää hänen hienon teoriansa ja aatteensa - vähän samaan tapaan kuin kvanttifysiikka 'kompromettoi' suhteellisuusteorian.

Please mistress - älä ryhdy nyt selittämään minulle taas, mikä tuossa metaforassa meni faktisesti pieleen. Jos sinä et ymmärrä intuitiivisesti kyseisen metaforan metaforista luonnetta etkä ehkä ylipäätäänkään metaforien pakottavaa voimaa, niin olet kuin mielikuvitukseton kone, joka vain toistaa omia ulkoa oppimiaan kaavoja loputtomiin kuin ennalta ohjelmoitu tietokone - ja mikä pahinta: uskoo koodatun ohjelman olevan itse maailma.

Ohjelmassa on kuitenkin kyse pelkästään simulaatiosta. Tässä ei sinänsä ole mitään yllättävää, mutta kun muistamme edellisestä, että simulaatio on malli eli metafora, niin ajattelumme ja havaintoapparaattimme parallaksisuus tulee peruuttamattomasti ilmi.

Samalla kun simulaatio/malli ilmaisee havaitun, sen säännönmukaisuudet ja muuttuvuudet dynaamisena jatkumona, se väistämättä asettuu oman välineellisyytensä ja empiirisen 'erialustaisuutensa' vuoksi kategorisesti (ontologisesti) eri tasolle kuin ilmaisemansa kohde/ilmiö/muutos.
*
Aivan samalla tavalla ja samassa mielessä fantasia voi olla vain pelkkä oire seksuaalisesta halusta (reaalisesta).
Toisin sanoen: fantasia ei ole halu itse sellaisenaan. Sillä halua jonain, joka on Itse Asia: empiirinen todellisuus kokonaisuudessaan - ei ihmiselle ole edes olemassa, ja jos olisikin, me emme tietäisi siitä mitään - enintään 'nytkähtelisimme' tahdottomasti/tiedottomasti sen determinoimina kuin ameebat.
*
Tietysti tietokone tekee kaiken simuloinnin ja loputtoman toistamisen paremmin kuin sinä mistress tai yksikään muu ihminen. Tietokone on ihmisen orja. Kuten tiedemies (neutr. tieteilijä) ja insinöörikin (sic).

Opettavainen tarkennus

Oletan siis mistress, että olet ihmislajin edustaja, vaikka minulla ei ole mitään empiiristä näyttöä siitä yhtä vähän kuin sukupuolestasi - ja tässä epävarmuuden tilassa joudun elämään luultavasti elämäni loppuun saakka.

Voin vain kuvitella ja fantisoida sinut - ellet sitten 'väen väkisin' ja omaa kunnianhimoasi halua nimenomaan empiirisesti todistaa minulle, haihduttaaksesi kuvitteelliset harhaluuloni (vrt. Weberin Entzauberung) että 'agnostismini' lajiolemuksesi ja sukupuolesi suhteen on vähintäinkin liioiteltua.

Kyseinen 'näyttö' vaatisi kuitenkin minun - rajoittuneen tieteellisen mielikuvitukseni mukaan - varsin mielenkiintoiset laboratoriojärjestelyt...
Mutta mikäli en kuitenkaan tuota näyttöä voi koskaan saada, tulet mistress väistämättä jäämään minulle ikäänkuin jonkin tuntemattoman sukupuolen edustajaksi. Minkä asiaintilan ei tietenkään tarvitse lainkaan vähentää kiinnostustani sinuun ja ajatuksiisi.

IV
Kielen käyttö ajatusten, tunteitten ja affektien ilmaisemiseen on parhaimmillaan jotain aivan muuta kuin kuolleitten muotojen (kaavojen) pyörittelyä.

Tietyssä mielessä se on osoitus paitsi leikkivietistä myös ja nimenomaan taipumuksesta transgressioon luomalla kielestä ja kielessä aivan uusia variaatioita, jotka eivät noudata jotain 'luonnonlakia' tai ole uskollisia jonkin kulttuuris-kielellisen tradition tai ajattelujärjestelmän vaatimuksille.

Tällainen transgressio tai traversio, eräänlainen 'läpimeneminen' tai onton klisheemäisesti ilmaistuna: rajojen rikkominen, on jokaisen kielellisesti luovan ihmisen väistämätön 'kohtalo' - ellei peräti velvollisuus.

Verbaalikko on tavallaan aina tuo Kierkegaardin viettelijä ja ikuinen rakastaja, joka ei kohdettaan koskaan saa tai Nietzschen älyn hurmoksellisten ja lopulta väsyneen epätoivoisten harharetkien Dionysos - nautintoonsa väsähtänyt.

Hän on 'leikkivä rikollinen', joka punoo juonia jopa rakkaimpiensa pään menoksi - ihan vaan kurillaan - ei niinkään pahaa tahtoaan. Sanalla sanoen - suuruudenhullusti: hän on kaiken liikkeen, muuttumisen ja universaalin dynamiikan - siis itse Luomisen - lihaksitulo ja personifikaatio.

V
Mutta palatkaamme lopuksi natsakulttuuriin. Sen edustaja - hierarkisen luokittelun veteraani - on näköjään kiinnostunut minusta. Aion olla varuillani.

'Natsakäskyttäjän' mielestä juuri minulta puuttuu nyt sitä itse paljon mainostamaani huumorintajua, mikäli haluan kritisoida voimakkaasti blogiplakaattien leikkimielistä kierrätystä/jakamista.

Tähän väitteeseen ja kysymykseen minun on kai pakko vastata rehellisesti ja 'nöyrästi': niin puuttuu. Mutta se 'puutos' nyt vain sattuu olemaan minun huumorintajuni syvin olemus.

Jumalan luonnollinen järjestys Turussa ja Kuopijossa

Kirjoitettu kommentiksi Järveläisen päreeseen "Siunaamisesta, vihkimisestä, käsitteen konstituenteista ja luonnollisestakin".

*
Ymnmärsin yskän eli ongelmanasettelun, mutta ei asia siitä sen selvemmäksi tullut - minullekaan...

Sitäpaitsi käsitesaivartelu ja -sekaannus, jonka ytimestä löytyy oletus Jumalan ('yli'-) luonnollisesta järjestyksestä, ei välttämättä ratkaise mitään, jos joku on vakaumuksellisesti päättänyt vastustaa naispappeutta ja/tai homoliittojen vihkimistä.

(Asiahan ei tietenkään minulle kuulu (sanoi Pätkä), koska olen ortodoksisen kirkon jäsen, mutta kysyn vaan.)

Miten mikään rationaalinen päättely voisi 'loppupeleissä' vaikuttaa intuitiiviseen mutta myös käsitteellisesti perusteltuun teologis-eettiseen vakaumukseen?

Erotan tahallani intuition ja käsitteellisyyden toisistaan näin selvästi, koska uskostahan tässä on viime kädessä kyse, eikä usko ole ytimeltään propositionaalinen totuus - ainakaan minun järjenkäytössäni.
Tosin retoriikkaa - sitä voimme harjoittaa ja sitä meidän nytkin on suorastaan pakko harjoittaa...

Mutta.

Periksi antaminen jonkun sanamuodon perusteella merkitsee kuitenkin samaa kuin oman vakaumuksen - siis itsensä - tuomitseminen. On lähes ylivoimaista hyväksyä jotain dogmaattista linjausta, jos silloin joutuu kieltämään oman identiteettinsä.
Ellei sitten joudu Paavaliksi Damaskon tielle, mikä on enempi poikkeus kuin sääntö näin kohtuullisesti ilmaistuna...

Oman identiteettikäsityksen kyseenalaistaminen saattaa vähäisemmissä asioissa joskus olla paikallaan, mutta nyt ei taida auttaa edes Khalkedon 'kakkonenkaan', koska kysymys sukupuolesta/ista on joka tapauksessa enemmän empiirinen kuin käsitteellinen ongelma.

Ja juuri tästä ongelman empirisestä luonteesta seuraa, että kysymykseen homoseksuaalisuudesta Jumalan luonnolliseen järjestykseen kuuluvana tai ei, kuten kirjoitit, on pakko vastata jossain vaiheessa kyllä tai ei.

Kyseistä kiistaa ei valitettavasti voi ratkaista Khalkedonin sinänsä mestarillisella 'paradoksi-diplomatialla', jossa ei tarvinnut eikä edes voinut vedota havaittaviin tosiseikkoihin kuin epäsuorasti.

Empiirisesti ajatellen sukupuoli on sukupuoli, vaikka sen voisi kirurgisesti vaihtaakin muka toiseksi, ja ylipäätään meidän taipumuksemme ovat enemmän tai vähemmän luonnollisia, vaikka ne olisivatkin muka konstruoituja - mitä asiaa minun on hieman vaikea ymmärtää, koska en ole kovin halukas osallistumaan esimerkiksi kontrafaktuaaliseen todistekielipeliin.

Mutta.

Porttiteoriaa soveltaen joku voisi tietysti nyt väittää, että jos (jossin käyttö pitäisi kieltää;) homojen vihkiminen/siunaaminen hyväksytään, niin miksi sitten ei hyväksytä ja siunata myös 'pedofiilista avioliittoa/parisuhdetta', mikäli ihmisten psykofyysiset taipumukset ovat aina periaatteessa luonnollisia?

Viimeistään tässä vaiheessa ei luonnollisuuden käsitteellä empiirisessä mielessä ajateltuna ole enää mitään virkaa. On pakko siirtyä käsitteellisen, normatiivisen päättelyn alueelle. Sama kehämäinen saivartelu käsitteistä ja argumenteista alkaa näin ollen (aina) uudestaan - jos se nyt koskaan on loppunutkaan - ja jos jos ja jos....

'Loppukevennys'

Pitäiskö sittenkin kutsua koolle kirkolliskokous - ja oikein suuri sellainen? Mutta minne?
Miten olis Wittenberg? No Augsburg(er) sitten? Ei roskaruokaa vai. No hitto - mennään sitten Nürnbergiin vielä kerran...päitä putoaa sanon mä...

Mutta ainakaan ei mennä Turkuun! Siellä ei osata konditionaalia.

'Jos mää nyt kuolisin nii surisisitko sää? Kyllä, kyllä mää surisisin...srrrrsrrr...'

Ei tämottien kanssa voi käsitteistä keskustella eikä jossitella. Mennään siis Kuopijoon ja siirretään vastuu Jumalalle..;)