Kapitalismi [modernisaatio] tarvitsee demokratiaa. Ei sen vuoksi, että markkinatalous sinänsä edellyttäisi kansanvaltaa vaan siksi, että muodollisesti demokraattisen päätöksenteon vallitessa useimpien ihmisten on lähes mahdotonta oivaltaa sitä paradoksia, että äänestäessään demokratian puolesta puhuvaa ehdokasta, he äänestävät samalla itsevaltiasta - systeemiä, joka hallitsee heitä rahan voimalla - 'demokraattisesti'.
Näin siis demokraattiseen päätöksentekoon loismaisesti kiinnittynyt kapitalismi onnistuu yleisen äänioikeuden ja parlamentarismin nimissä mystifioimaan ja salaamaan sen vääjäämättömän tosiasian, että vapaan markkinatalouden moraalinen oikeutus on pelkkä fantasia - huijausta siinä missä huomattava ellei suurin osa sen kehittelemistä 'tarpeellisista' kulutustavaroistakin [esim. guggenheim-kirpputori-tuotteet].
Mutta voiko tällaisesta 'rautahäkistä' [Max Weber] astua ulos päätymättä joko ideologia-analyysissaan terävään ja päättäväiseen mutta vainoharhaisesti fanaattiseen totalitarismiin [varauksin Zizek] tai kulttuurisesti syvälliseen mutta nostalgisesti turhautuneeseen ja eristäytyneeseen konservatismiin [varauksin D. B Hart]?
That's the real political question - my Hamlet.
PS.
Esimerkkihenkilöni ovat tarkoituksellisesti mutta [toistan] varauksellisesti valittuja. Valitsin heidät myös sen vuoksi, että juuri heille [kuten lukija saattaa arvata] minulla on käyttöä myöhemmissäkin päreissä.
*
http://fi.wikipedia.org/wiki/Noam_Chomsky
http://en.wikipedia.org/wiki/Noam_Chomsky
http://fi.wikipedia.org/wiki/Itsevaltius
http://www.facebook.com/pages/Slavoj-Zizek/32860909154
