Ydinsukellusvene USS Scranton Augustan lahdella Sisiliassa 6.3.2011. USS Scranton osallistui Libyaan tehtyyn ensi-iskuun. Kuva Cameron Brahman / AFP / Lehtikuva / US Navy Visual News Service.
*
Kun länsivaltojen liittouma käynnisti ensimmäiset iskunsa Libyaan lauantaina, amerikkalaisilta ja brittiläisiltä pinta-aluksilta ja sukellusveneistä laukaistiin 110 risteilyohjusta yli 20 kohteeseen Libyassa.
Ensi-iskuissa USA:lla oli käytössä kaksi ohjushävittäjää sekä kolme ydinsukellusvenettä: USS Scranton, USS Providence ja USS Florida.
Ensimmäisten sukellusveneistä ammuttujen Tomahawk-risteilyohjusten kerrottiin osuneen maaleihinsa noin tunnin lentomatkan jälkeen. Dosentti Stefan Forss Maanpuolustuskorkeakoulun strategian laitokselta kertoo, että tämä on mahdollista, sillä Tomahawk-ohjus kulkee noin 700 kilometriä tunnissa.
”Lentomatkaa voi kertyä paljonkin, sillä taktisista syistä risteilyohjuksia ei ammuta lentämään suoraan, vaan ne voidaan laittaa kiertämään vihollisen selustaan. Matalalla lentävät Tomahawkit ovat hyvin tarkkoja, mutta niiden suurin heikkous on hitaus, joka tekee niistä haavoittuvia ilmatorjunnalle. Libyan kaltaisessa tapauksessa nopeus ei kuitenkaan ole kovin kriittinen parametri, kun ammutaan kohti kiinteää maalia”, Forss kertoo.
Yhdysvaltalaiset ydinsukellusveneet kuuluvat niin sanottuun Los Angeles-luokkaan, jota kutsutaan myös 688-luokaksi. Niitä on tällä hetkellä käytössä 45 kappaletta. Se on lukumäärältään yleisin ydinkäyttöinen sukellusveneluokka maailmassa.
Sukellusveneiden yksityiskohtaisen tarkat tiedot on pidetty salaisina. Mutta esimerkiksi USS Scrantonin arvellaan liikkuvan enimmillään jopa 35 solmun nopeutta (noin 60 km/h). Eri lähteiden mukaan se pystyy toimimaan yli 200 metrin syvyydessä.
Aseistuksena Scrantonissa on muun muassa Tomahawk-risteilyohjuksia, joita se pystyy kuljettamaan mukanaan noin 25. Ohjuksia voidaan käyttää esimerkiksi kiinteiden kohteiden, lentokoneiden tai ilmapuolustuksen tuhoamiseen.
USS Scrantonin pituus on 110 metriä ja leveys 10 metriä. Uppouma sukelluksissa on lähes 7 000 tonnia.
Miehistöä sukellusveneeseen mahtuu noin 140.
Moottorina ydinreaktori
USS Scrantonin kaltaisten ydinsukellusveneiden käyttövoima tulee ydinreaktorista, siihen kytketystä höyryturbiinista ja sähkögeneraattorista, jotka tuottavat tarvittavan sähkön alukseen.
Moottorina toimiva ydinreaktori käyttää polttoaineenaan uraania. Ydinreaktori tuottaa höyryä, joka pyörittää sukellusveneen potkureita.
”Ydinsukellusveneen polttoaine on hyvin korkeasti rikastettua uraania, periaatteessa ydinasetavaraa. Tämän vuoksi reaktori on sekä kompakti että tehokas. Mitä korkeampi rikastusaste on, sitä enemmän siinä on halkeamiskelpoista uraania. Näin polttoainetta riittää hyvin pitkäksi aikaa, Forss sanoo.
Polttoainetta ei tarvitse käytännössä vaihtaa kuin enintään 1-2 kertaa sukellusveneen koko elinkaaren aikana.
Los Angeles-luokan ydinsukellusveneiden Tomahawk-ohjuksissa ei ole enää ydinkärkiä.
Yhdysvaltain ainoat jäljellä olevat ydinaseet ovat Trident-ohjussukellusveneluokan pitkän kantaman strategiset ydinohjukset. Yhdessä tällaisessa sukellusveneessä on 24 ohjusten laukaisuputkea.
Mannertenvälisissä ohjuksissa on useita ydinkärkiä.
Uuden START-sopimuksen tultua voimaan todennäköisin ylin luku on neljä. Kärjet voivat olla teholtaan 100 kilotonnia tai 455 kilotonnia (trotyyliä vastaava määrä). Vertailun vuoksi Hiroshiman ydinpommi oli noin 13 kilotonnin luokkaa.
Jokainen niistä voisi tuhota New Yorkin kokoisen kaupungin.
”Yhdysvaltain ydinpelote on vahvasti sidottu sen sukellusvenelaivastoon. Trident-luokan aluksia on lähes mahdotonta löytää, ja ne pystyvät ampumaan mihin tahansa maapalloa. Sukellusveneitä on 12 kappaletta palveluskäytössä. Montako niistä on jatkuvasti partioinnissa merillä, on pidetty salaisuutena”, Forss kertoo.
*
http://suomenkuvalehti.fi/jutut/ulkomaat/paivan-kuva-tama-ydinsukellusvene-pommitti-libyaa - [teksti-linkit aukeavat täällä päinvastoin kuin tietoisesti 'vanhanaikaisessa' blogi-ikkunassani]
