Sähköpostia blogikommentaattorille [täydennetty versio]

Hei

 

Olet saattanut lukea tämän kirjan [Pertti Alanen: Einstein ja Wittgenstein, kaksi kulmakiveä], mutta suosittelen sitä siksi, että se sopii erinomaisesti Pauli Pylkön ‘Ajatus ja kädet’ teoksen ‘Esikäsitteellisyyden dialektiikka’-esseen eräänlaiseksi rinnakkaislukemistoksi. Ymmärtääkseni Pylkkö ristiriidan ja esikäsitteellisen dialektiikan korostuksessaan on kuitenkin ‘ontologisesti radikaalimpi’ kuin Alanen, joka taitaa fysikaalisten mittausongelmien analyysissaan päätyä jonnekin Wittgensteinin kielipeliteorian ja analyyttisen fenomenologian/hermeneutiikan ‘väliin’ [tämä on toki hieman retorinen arvio].

.......

Mitä Kari Enqvistiin tulee, niin verrattuna Pauli Pylkköön hän on filosofisena ajattelijana yksipuolisen alkeellinen [vrt. myös Richard Dawkinsin ‘moraali-empiristiset’ naivismit] ja yksipuolisessa reduktionismissaan jopa väärässä [tietoisuutta/mieltä ei voi selittää reduktionistisesti muttei myöskään ‘ontologisesti itsenäisenä’ emergenssinä] verrattuna ‘naturalistis-dialektiseen’ holismiin [mieli on materian=energian dialektinen (ei-lokalisoitavissa oleva) ‘ominaisuus’ ja päinvastoin]. Teknisen kehityksen voittokulku, johon Enqvist usein vetoaa näköjään myös ‘reduktionistisen’ fysiikan teoreettista ‘oikeellisuutta’ puolustellessaan, ei oikeuta reduktionismia edes pragmaattisesti [ellemme ajattele ihmistä pelkkänä informaationsiirtoautomaattina ja computerina eli ‘laskijana’], sillä ovathan ihmisen evolutiivisesta perusluonteesta [vallanhalu, ahneus, mukavuudenhalu eli laiskuus] juontuvat ja senkin takia jo alunperin kohtalokkaat [vain 200 vuoden aikana eskaloituneet!] ongelmamme suhteessa luontoon juuri modernin teknokapitalistisen kasvun katastrofaalisesti kiihdyttämiä. Kapitalismin kaupallisella periaatteella innovoitu ja manipuloitu elintason kasvun teknologia luo enemmän ongelmia kuin se pystyy koskaan ratkaisemaan. - - On sitten toinen joskin edellisestä väistämättä seuraava kysymys, mitä olemme valmiita hyväksymään Pylkön kulttuurisesta antimodernismista ja mitä emme ja miten paljon voimme olla hyväksymättä ilman, että ratkaisumme [ainakin Pylkön mielestä] on pelkkä idealistinen väistöliike eli pään pensaaseen panemista: siis lopultakin pelkkää perustavien ekologis-kulttuuristen ongelmien epärealistista hyssyttelyä ja sovittelua kapitalismin globaalisti itsetuhoisiin ehtoihin. - - Itse olen nykyään yhä suuremmassa määrin taipuvainen ajattelemaan, että Pylkkö on oikeassa ja muistelemaan Foucault’n kuvausta ihmisestä rantahiekkaan piirrettyinä kasvoina, jotka aalto huuhtoo pois [Sanat ja asiat].

*

http://www.mediapinta.fi/isbn/978-952-235-109-8

http://www.uunikustannus.fi/

http://fi.wikipedia.org/wiki/Pauli_Pylkk%C3%B6

http://www.uunikustannus.fi/kadettiedot.htm

http://fi.wikipedia.org/wiki/Holismi

Kateellinen filosofi kiusaa tiedeuskovaisia

Tieteiden välille leimahti ilmiriita

.

Filosofi syyttää fyysikkoja valmiista totuuksista. Fyysikko syyttää filosofia kateudesta.

9.5.2013, HS.fi

Juhani Karila

Helsingin Sanomat

Antti Hämäläinen, Outi Pyhäranta / HS

Kari Enqvist ja Esko Valtaoja.

Fakta

. 

Tieteellisen maailmankuvan puolesta

.

Kuusikymppiset professorit Kari Enqvist ja Esko Valtaoja tunnetaan erinomaisina tieteen popularisoijina, jotka osaavat esittää asiansa selkeästi ja mehevästi myös väittelyissä ja haastatteluissa.
Hiljan kumpikin on käynnyt debattia uskosta, Valtaoja yhdessä Juha Pihkalan kanssa laatimassaan teoksessa Tiedän uskovani, uskon tietäväni, ja Enqvist omalla kirjallaan Uskomaton matka uskovien maailmaan.

Kotona maailmankaikkeudessa toi Valtaojalle Tieto-Finlandian vuonna 2001. Enqvist sai oman Finlandiansa kaksi vuotta aiemmin teoksesta Olemisen porteilla.

Akateemisessa maailmassa käydään kovaa taistelua tiedettä popularisoivien teosten vastuusta.
Teoreettisen filosofian dosentti Juha Himanka kyseenalaistaa Kari Enqvistin ja Esko Valtaojan populaarikirjallisen tuotannon tuoreessa Tieteessä Tapahtuu -lehden numerossa (3/2013).
Dosentti Himangan mielestä teoreettisen fysiikan professori Enqvist ja avaruustähtitieteen professori Valtaoja laukovat totuuksia ihmiselämästä heppoisin perustein.
"Enqvistin ja Valtaojan mielestä he tietävät, mistä todellisuus koostuu", puhelimitse tavoitettu Himanka kertoo.
"Ja että se rakennelma on niin vaikea, että ihmisten ei kannata ajatella itse, vaan luottaa heihin."
Artikkelissa Himanka kirjoittaa, että perustelematta jää muun muassa tämä Valtaojan uskallettu väite:
"Tuhannet vuodet filosofiaa ja teologiaa eivät ole tuoneet meille yhtään [sic] ainoaa oikeaa oivallusta maailmankaikkeudesta; siihen pystyy vain tiede." (Kosmoksen siruja, Ursa, 2002).
Himanka myös vihjaa, että teoksessaan Kaiken käsikirja vuodelta 2012 Valtaoja olisi poiminut virheellisesti ajoittamansa solipsismin synnyn englanninkielisestä Wikipediasta.
Enqvistiä Himanka suomii siteeraamalla filosofi Pauli Pylkköä, joka teki arvion Enqvistin teoksesta Kuoleman ja unohtamisen käsikirja (2009).
Enqvist "on opettelemassa filosofian alkeita julkisuuden valokeilassa", Pylkkö toteaa viime vuonna verkossa ilmestyneessä 70 sivun tekstissä, jossa käsittelee myös muita Enqvistin teoksia.
Himanka kirjoittaa:
"On tietysti ymmärrettävää, että Enqvistin ja Valtaojan nopealla tahdilla ilmestyvät kirjat ovat argumentaatioltaan puutteellisia ja sisältävät virheitä."
Enqvist vastaa, että kritisoijat eivät ymmärrä hänen ja Valtaojan teosten luonnetta.
"Ne eivät ole tieteellisiä artikkeleita vaan yrityksiä popularisoida luonnontieteitä ja filosofiaa. Yhtä hyvin voisi tutkia 7 päivää -lehteä filosofian näkökulmasta."
"[Himangan] artikkeli koostuu kahdesta osiosta. Ensimmäisessä sätitään minua ja Valtaojaa, toisessa kyseenalaistetaan suhteellisuusteoria. Viimeksi mainittu on todennettu hiukkasmaailmassa miljoonin tavoin. Himanka kirjoittaa myös kaksoisparadoksin ongelmista. No, jo ensimmäisen vuoden fysiikan opiskelijat pystyvät ratkaisemaan ne muutamalla laskulla."
Enqvist sanoo olevansa pahoillaan filosofian puolesta tieteenä.
"Kun ihmiset lukevat tällaista kaunaista ja kateellisuuden värittämää tekstiä, he ajattelevat, että tätäkö se filosofia nyt sitten on."
Enqvist syyttää Himankaa asiattomuuksista, ja toivoo rakentavaa keskustelua.
Esko Valtaoja puolestaan toteaa, että "minä teen tieteellisen työni aivan muualla kuin populaareissa julkaisuissa".
Hän myös vakuuttaa, että tuntee solipsismin sen verran hyvin, ettei hänen tarvitse turvautua Wikipediaan.
Himangan mukaan debatin siemen kylvettiin vuonna 2002, kun hänen kirjoittamansa Se ei sittenkään pyöri ilmestyi.
Tammen kustantama teos käsitteli sitä, voidaanko Maan sanoa kiertävän Aurinkoa vai päinvastoin.
"Suhteellisuusteorian mukaan asian voi nähdä molemmin päin", Himanka sanoo.
Enqvistin mielestä epäselvyyttä ei ole, ja viittaa jo aiemmin käytyyn keskusteluun:
"Hän [Himanka] ei ole tajunnut, että Maa kiertää Aurinkoa sen gravitaation takia."
Himanka myöntää, että "luonnontieteiden voittokulku on ollut hämmentävän hieno", mutta perää ennen kaikkea pelisääntöjä, joilla akateemista keskustelua käydään.
"Tiedettä popularisoivia teoksia pitää ehdottomasti tehdä. Mutta jos aletaan väittää asioita ilman perusteluja, pitää selkeästi ilmaista, että kyseessä on spekulaatio."
"Luonnontieteet eivät todennäköisesti ratkaise meidän elinaikanamme vaikkapa ihmissuhteisiin ja rakkauteen liittyviä ongelmia, joista Enqvist ja Valtaoja niin varmaan sävyyn kirjoittavat. Siksi ihmisten on edelleen syytä pohtia perustavanlaatuisia kysymyksiä."
Juha Himangan artikkelin voi lukea osoitteessa www.tieteessatapahtuu.fi
.
2
Pauli Pylkkö upottaa Kari Enqvistin kaulaansa myöten reduktionismin suohon
.

Fyysikkoviikari filosofian ihmemaassa – eli olisiko tiedeuskovaisuutta hoidettava lääkkeillä ja kirurgialla? - - Kari Enqvistin 'Kuoleman ja unohtamisen aikakirjat' ja muita hänen kirjoituksiaan

http://www.uunikustannus.fi/fysiikkaviikari.pdf

*

http://www.hs.fi/kulttuuri/Tieteiden+v%C3%A4lille+leimahti+ilmiriita/a1367987951707

http://fi.wikipedia.org/wiki/Pauli_Pylkk%C3%B6

Ekspressionistit kosmologian ihmemaassa

Lisäyksiä ja poistoja 13.10

Kirjoitettu kommentiksi Kemppisen päreeseen "Nöyryydestä".

*
Tämä teksti tulee hieman etuajassa, koska Kemppinen on luvannut kirjoittaa lisää Kari Enqvistin uudesta kirjasta, mutta olkoon se sitten sen ajan murhe. Minäkin puolestani voin tietysti kommentoida myöhemmin lisää.
Nyt kirjoitan Enqvististä joka tapauksessa pitkälti omien, aiempien lukukokemusteni perusteella ja arvaillen, mitä JK oikein on mahtanut tällä päreellään tarkoittaa.
*
Odotan siis JK mielenkiinnolla jatkokirjoitustasi tästä 'Vara-Einsteinimme' (kts. PS.) uudesta 'kvanttiromahduksesta', josta kuulen itse vasta nyt.

Olen kyllä tutustunut hänen kolmeen - vai sanoisinko tarkasti: kolmeen ja puoleen - aiemmin ilmestyneeseen kirjaansa - mm. 'Näkymätön todellisuus', 'Olemisen porteilla' sekä 'Vien Rucolan takaisin + joku muu.

Huomaamme helposti, että Gary ei elä 'tässä maailmassa', kuten hänen kirjoihinsa ja artikkeleihinsa tutustuneet hyvin tietävät.

Tai ollakseni jälleen tarkempi: Vara-Einsteinimme elää kahdessa maailmassa, joista 'tämänpuoleinen' on toissijainen ja katoava eli ns. romahdus tietoisuuden 'kahleisiin' - ja se toinen - 'todellisempi' - on maailma, joka merkitsee Enqvistin kaltaiselle äärireduktionistille jotain aivan muuta - täysin toisenlaista (ja silti samaa kuin alemmista tasoista emergoitunut maailma, koska on palautettavissa alkuperäänsä!) - joka on miltei absurdia tuolle tietoisuuden maailmalle, joka Enqvistin hahmossa yrittää - ehkä turhan omahyväisesti? - kuvata sen luonnetta ymmärrettävällä tavalla kvanttifysiikasta tietämättömille maallikoille, jotka luulevat elävänsä ainoassa havaittavassa maailmassa.

Tuloksena on merkillinen - tehokeinoissaan jopa dramaattinen mutta yhtä lailla sekä tahallisen että tahattoman huumorin sävyttämä skenaario räiskyvää scifi-animaatiota, jossa reduktionistimme yrittää yhtä aikaa paistaa sekä tavallisia joskin 'näennäisiä' (apparent) että molekyyli- ja lopulta jopa kvantti-ilmiöiksi redusoituja kana-nimisen osittain 'kvanttiromahtaneen' siivekkään 'sikiömassoja'.

On ajoittain jännittävämpää ja hiuksia nostattavampaa seurata kumpia munia Enqvist oikein lopulta paistaa - ja varsinkin mitä hän lopulta syö kuin lukea Edgar Allan Poen kauhukertomuksia.
Kvanttimunia vai tavallisen kanan tavallisia 'farmimunia'?

Kuten arvata saattaa - reduktionisti hänessä syö molekyylibiologisen (joskin perimmältään) aalto-hiukkasmunan, kun taas 'katoavaan emergenssiin romahtanut' kirjoittaja hänessä ahmii farmimuna-omelettia hyvällä ruokahalulla - tosin teoreettisen fysiikan professorina lievää syyllisyyttä kokien.

Syy on gastronomis-kulinaarinen: kvanttimuna ei maistu miltään, mutta kunnon yrttimaustettu farmimuna-omeletti sen sijaan sulaa suussa, vaikka onkin täysin epätodellinen ja katoava (siis muutenkin kuin ruokatorveen katoava)
*
Mitäkö tällä tarkoitan? Kehotan lukemaan Nietzschen jälkeenjääneistä muistiinpanoista editoidun 'Tahto valtaan' koosteen viimeisen, pitkän aforismin § 1067, jossa Nietzsche virittää melkoisen näyn siitä, miten hän kokee elämisen ja olemisen vallantahdon (power) maailmassa.

Siteeran kohtia aforismin alusta ja lopusta.

'And do you know what 'the world' is to me? Shall I show it to you in my mirror?
This world: a monster of energy, without beginning, without end; a firm iron magnitude of force that does not grow bigger or smaller, that does not expend itself but only transforms itself; as a whole, of an unalterable size, a household without expenses or losses, but likewise without increase or income: enclosed by 'nothingness as by boundary;
...etc. etc....
'my Dionysian world of the eternally self-creating, the eternally self-destroying, this mystery world of the twofold voluptous delight, my 'beyond good and evil', without goal, unless the joy of the circle is itself a goal; without will, unless a ring feels good will toward itself - do you want a name for this world? A solution of all its riddles? A light for you, too, you best-concealed, strongest, most intrepid, most midnightly men? - This world is the will to power - and nothing besides! And you yourselves are also this will to power - and nothing besides!

*
Tietenkin Nietzschen omasta peilistään näkemä maailma, joka on tahdon ja voimien kaoottinen sekä itsestään toimiva 'flipperi', edustaa Enqvistille metaforista kuvausta jo ikivanhasta (1800-luvun loppupuolen) fysikaalis-kosmologisesta tiedosta, johon on vielä sekoittunut antropomorfisesti aikansa psykologian metafyysis-pseudotieteellis-romanttista - etenkin schopenhauerilaista - persoonallisuus-typologisointia, jossa todellisuus tulkitaan tahdon tai viettivoimien kaltaiseksi 'myllerrykseksi', ja mistä käsityksestä Freud sitten modifioi oman, henkilökohtaisen psykopatologiansa (siis ennakkoluulojensa) pohjalta syvästi harhaiset (hehheh?) näkemyksensä seksuaalivietin dominoimasta psyykestä ja sen kehityksestä.

Mutta sekä Nietzschen että Freudin 'tieteelliset hallusinaatiot' on 2000-luvun alkupuolella todistettu vääriksi (?).

Gary Enqvist naureskelee heidän metafysiikalleen kilpaa muitten reduktionistilokkien kanssa napaten lentäessään kvantin sieltä toisen täältä Kauppatorin 'romahtaneitten' myyntikojujen välissä.

Toistan vielä: sekä Nietzsche tuossa siteeratussa aforismissaan että Kari Enqvist etenkin eräässä 'Vien Rucolan' takaisin' esseekokoelmansa osassa yrittävät tietoisesti kuvata oman todellisuutensa luonnetta ekspressionistis-animatiivis-runollisella(kin) tavalla.

Heille kosmologiseen sfääriin redusoitu maailma näyttää todellakin täysin toiselta kuin se arkitodellisuus, jossa paistetetaan kananmunia, tehdään kastiketta jne.

Olennaista luitenkin on, että kumpikin näyttää ajoittain tietoisesti pyrkivän kuvaamaan molempia maailmoja yhtäaikaisesti.

Nietzschen vaikuttava aforismi on vuodelta 1885, jolloin hän sai valmiiksi Zarathustran neljännen kirjan, joten lienee ymmärrettävää, että hän on halunnut kokeilla myös oman fysikaalisen todellisuuskäsityksensä kuvaamista runollis-metaforisella tavalla.

Huomautettakoon, että vaikka Nietzsche oli kosmologian ja fysiikan suhteen hyvin 'intreseerattu', silti häntä voi pitää vain hyvin vaatimattoman tason harrastelijana.

'Aito' tieteellinen asenne ei toimi tämän aforismin perustana. Se ei ole edes mahdollista, eivätkä käsitteellinen ja havaintopohjainen universumi ole muutenkaan 'yhtä' kuin teoriassa (lue: runoudessa).

Heideggerin mielestä mm. tämä teki Nietzschestä yhä metafyysikon - vaikkakin viimeisen.

Mutta siinä asiassa Nietzschellä ei toki ollut harhaluuloja itsestään. Aforismi 1067 on metaforinen visio, joka perustuu ikivanhaan mytologiaan ja kolmeen tai enintään neljään 1870-1880 luvun fysiikan best selleriin ja/tai yleisesitykseen.

Enqvist on kuitenkin fysiikan huippuasiantuntija ja huippuammattilainen.

Oman tieteenalueensa popularisoijana häntä voi pitää varsin taitavana ja muutenkin sivistyneenä mutta silloin, kun Enqvist ryhtyy tyylittelemään samassa hengessä kuin Nietzsche (Nietzschehän ei siis kirjoita tieteellisesti vaikka halunnee silti antaa ainakin fiktiivisen vaikutelman, että hänellä on pätevämpikin tieteellinen kompetenssi aforisminsa pohjana) sekoittaen omaa reduktionistista todellisuuskuvaansa tai -näkyään katoavan emergentin (Enqvistille emergentit tasotkin ovat redusoituvia) maailman kanssa, jossa hän kuten kaikki ihmisoliot elävät, tulos ei välttämättä ole - ei kirjallisesti eikä tieteellisesti - niin vakuuttava ja imponoiva kuin hänen saavutuksensa yksinomaan fysiikan tutkimuksen parissa (vaikken minä niistä mitään ymmärrä tai edes tiedä).

Lisäys

Ja turhaa on tietysti edes vihjata, että esim. yllä olevan Nietzschen aforismin kaltaiseen retoriseen suvereniteettiin Kari Enqvist ei eläissään tule yltämään.

Mutta ei ole tarviskaan, koska Enqvistillä itsellään sellaisia on kykyjä ja sellaista lahjakkuutta, joiden suhteen Nietzsche jää auttamatta toiseksi.

*
PS. Kari Enqvist sopii Vara-Einsteiniksi jo senkin vuoksi, että hän on vuosia sitten tupeerattanut itselleen puoli-harjastukan. Syy tähän on ilmeinen.

Enqvist tajusi profiilinsa muistuttavan hieman Albertia ja alkoi samaistua tähän lopulta täydellisesti.

Olen jopa kuullut huhuja, että Kari E. on Einsteinin tapaan yrittänyt viime aikoina opetella jopa viulunsoittoa sekä vieraitten(!) naisten iskemistä.

Mutta tuskinpa nyt sentään ihan kaikkea kannattaa omaksua mieheltä, jolle annettaisiin fysiikasta koska tahansa 10 mutta perheenisänä onnistumisesta hädin tuskin 5.
*

www.polyteekkari.fi/pt.pl?juttu=1148.

http://www.uku.fi/yliopistolehti/arkisto/0403/avaruus.htm.