Unen renki-albumin toinen henkilökohtainen kappale 'Riekot' [toinen on '16 ja hasbeen'] kertoo tarinan metsäkanan kohtalosta. Heikki Salo oli luvannut tuoda Juice Leskiselle pari riekkoa Lapista. Kesken reissun Salon poika soittaa isälleen ja kertoo Juicen kuolleen. Juice ei koskaan ehtinyt saada riekkojaan, joten ne päätyivät perheen pakastimeen. Kannattaa kuunnella mitä pakastearkussa sitten tapahtui.
'Jäivät Juicen riekot ryiseen pakastimen pimeään,
ne lentää siellä muistamatta linnunnimeään,
ne lentää avaruuden halki jäätä harteillaan,
ja raahaa säkeen riekaleita keltanokassaan,
ne sokeana kirkuu, etsii säkeensitojaa,
joka voisi puolivalmiit laulut ehjäks kirjoittaa,
ne lentää ikuisuuden, ohi sadan kylmän kuun,
kunnes pesän tekee oksaan unohduksen satupuun'
*
Tekstiä ei ole saatavilla, joten kirjoitin kertosäkeen ylös korvakuulolta. -
Riekoilla sekä
16 ja hasbeenillä on ollut paljon radiosoittoa ainakin Radio Suomessa (joka sekin on jo vuosia ollut päivätoimituksen musiikin osalta pelkkä jukeboxi; - tosin jopa Jake Nyman soittaa nykyään aina vain samoja iänikuisia klassikkojaan!), mutta albumi Unen renki ei ole kuin käväissyt myyntilistoilla.
Kansa siis kuuntelee näinä populistisina pintaliitämisen aikoina mieluummin joko ylituotettua, tyhjän klisheemäistä paatosta ja/tai lattean omahyväistä ja itseään väkisin tykötekevää trendipaskaa kuin Suomen verbaalivirtuoosimaista Bob Dylania. - -Typerä kansa, joka todellakin ansaitsee lisää Berlusconi-klooneja eduskuntaansa!
Henkilökohtaisesti olen alkanut vuosi vuodelta yhä suuremmassa määrin arvostaa Heikki Salon kertomuslyriikaltaan nerokkaimpia rock/pop-balladeja. Riekot-biisin lyyris-kuvallisesti mestarillisen laulun ja sen kertosäkeen kuunteleminen tuntuu yhä vielä, kymmenien kertojen jälkeen, herkistävän ja hämmentävän mieltäni kauneudellaan.
Sopii myös kuunnella
16 ja hasbeenin naivia teiniuhoa sen jälkeen, kun levy-yhtiöiden ovet eivät avautuneetkaan maailmaa valloittamaan lähteneelle mega-egolle:
tähän loppui biisinteko! - vaikka itse Hector, Juice tai Dave pyytäisivät - kele! - - No - onneksi ei sentään loppunut, mutta sen verran Lapualla syntynyt [rauhallisen ja sympaattisen oloinen] poikien piirinmestaripainija Salo suivaantui, että julkaisi ja lauloi ensimmäisen kerran omia sanoituksiaan (muille hän niitä jo oli kirjoittanut) vasta Miljoonasade-yhtyeensä eikoisalbumilla 1987 - täyttäessään 30 vuotta.
*
Aamulehden blogi-kolumnisti Jussi Lähteen arviointi Unen rengistä.
Pispalassa taloa asuva ja remontoiva Heikki Salo on suomirockin Mauri Pekkarinen. Pieni mies, jolla on tahtoa ja kykyä, mies jonka kintereillä on vaikea pysyä. Tuolla hän soittaa Iiro Rantalan kanssa upeita keikkoja, tuolla taas Herra Heinämäki orkestereineen tekee tasokasta ja ratkihauskaa lastenmusiikkia. Tuolla hän kouluttaa uusia lauluntekijöitä riimikursseillaan ja jossain kumman välissä syntyy musiikkia niin teatteriin kun omille levyille. Heikki Salon vastikään julkaisema "Unen renki" -levy on mestariteos.
Miljoonasateen menestyksen mantteli oli sen verran raskas, että sen alla olisi heikompi mies painunut polvilleen. Harvalla suomalaisen musiikin tekijällä on yhtä mutkaton suhde poikavuosien menestykseen kuin Heikki Salolla. Moni sen ajan listaykkönen elää nyt elähtäneen mäkikotkan elämää.
Unen renki on levy, jota voi kutsua albumiksi. Sellaisia julkaistaan nykyään vähän. Levy alkaa lenseästi poikavuosien muistoilla. Avausraita
16 ja hasbeen kertoo pojasta, joka lähtee Lapuan matkahuollon baarista Helsinkiin viemään demokasetteja levy-yhtiöihin. Kokemuksen ääni rinnassa on Heikillä sittemmin syventynyt, mutta tunnemuisti pelaa kirkkaasti. Toivottavasti levy-yhtiöissä pysähdytään kuuntelemaan myös sanoja.
Riekot on hieno tarina tuhattaituri Juice Leskisen kuolemasta. Kappaleen sanoitus sopisi monen riimitähtiin tavoitelleiden sielujen hautaholviin kaiverrettavaksi. Riekot onkin ansaitusti jo radiosta tuttu.
Varjoja myytävänä on ihanalla tavalla betlesmäinen tarina. Mihin ovat kadonneet tällaiset pienen yksinkertaiset tarinat? Vai onko niin, että näin vaivattoman tekeminen yksinkertaisesti vaatii sellaista osaamista, jota vain on aniharvalla.
Kuunvalossa on samaa taikinajuurta.
Sitten jysähtää. Jos pidätte Miljoonasateen
Olkinaisesta pidätte
Palomiehestä. Palomies on kappale, joka tekee rockista jälleen rockia. Salo maalaa muutamalla riimirivillä niin rajun maisemakuvan, että moista suoritusta saa hakea suomalaisesta rocklyriikasta kauan. Eikä löydä.
Murheesta selvää on taidokas teksti. Onneksi levyn myötä tulee myös sanat kansivihkoseen painettuna. Miten erilaiset värit tässäkin riimien räsymatossa ovat paikkansa loimessa löytäneet.
Pidän pitkistä biiseistä. Liki kuuden ja puolen minúutin
Tyttö joka rakastui troolariin osoittaa Salon suurimman vahvuuden. Hän on tarinankertojien kuningas. Heikki Salo on Väinö Linna kitara kädessä.
*
http://www.youtube.com/watch?v=lKREkGLHYeQ (Riekot-live)
Heikki Salo guitar and vocals, Kepa Kettunen drums, Mikko Löytty bass, Janne Louhivuori guitar and Anssi Salminen guitar at Klubi, Tampere, Finland 21.4.2010
*
Satunnainen youtube-kommentaattori muistaa:
'Ootko ikinä kuullut tämän biisin taustatarinaa? Heikki lähti tosiaan Nuorgamiin jahtireissulle ja ennen sitä Juice oli sanonut että tuo hänelle kaks riekkoa niin saat kaalikääryleitä vastalahjaksi (Juicella oli tapana tehdä useita satoja kaalikääryleitä pakkaseen). Heikki sai riekot ja jätti pakastimeen ne ja ne unohtui sinne. Juice kuoli ja eräänä päivänä Heikki löysi Juicen riekot pakkasesta ja teki siitä tilanteesta biisin.'
*
http://fi.wikipedia.org/wiki/Heikki_Salo
http://fi.wikipedia.org/wiki/Miljoonasade
http://aamulehdenblogit.ning.com/profiles/blogs/jussi-laehde-heikki-salon-uusi
http://www.heikkisalo.com/puoti/product_details.php?p=20
http://fi.equaldreams.com/sateenaani
http://satumaa.yle.fi/levyarviot/2010-03-24/heikki-salo-unen-renki
http://www.arttiimi.fi/arttiimi/galleria.html
http://fi.wikipedia.org/wiki/Riekko
