Kommentti edellisen Zizek-päreeni kommentteihin.
.
.
. 
1
Art2 siteerasi Zizekiä: ‘In buddhism, if we are really honest, 
we have to admit that once you are in enlightment, nothing immanently prevents 
you, for example, from torturing people.’
.  
Näköjään Art2 ei ole ainoastaan kuunnellut vaan 
myös ymmärtänyt olennaisia asioita Zizekin luennosta. 
. 
Sitaatti on Zizekin vanha väite 
buddhalaisuudesta. Eikä kyseessä ole pelkästään hänen 
oma dialektinen inversionsa vaan periaatteessa juuri Suzukin kaltaisten 
zen-buddhismiin taipuvaisten tunnustama fakta. Myös 
Dalai Lama-sitaatista [jota Zizek muistaakseni on myös 
aiemmin käyttänyt] voi tosiaan vetää aika kyynisiä 
johtopäätelmiä buddhalaisen hyveen olemuksesta.
. 
Mutta eihän valaistunut enää edes voi olla jokin 
inhimillinen ego vaan [hyväntahtoinen?] kosminen zombie, joka ei itse asiassa 
enää kuulu ihmisen yhtaikaa paheelliseen ja hyveelliseen maailmaan. Hän on 
täydellinen ja omnipotentti niinkuin vain täysin hyveellinen olento voi olla. 
Eikö siis olisi johdonmukaista, että buddhalainen meditaatio onnistuessaan 
päätyisi egon harhoista vapautuessaan myös ‘ego-ruumiin’ häviämiseen. Tapahtuisi eräänlainen 'autoeutanasia'.
. 
Jos kerran päämääränä on täydellinen 
nirvana-tyhjyys, niin eikö silloin mikä tahansa elämään/olemassaoloon jäävä osa 
valaistuneesta ihmisestä ole ‘liikaa’ eli muistuttamassa siitä, että olemme yhä 
vielä valaistuneinakin lihallisen elämän kirotun kiertokulun kahleissa. Niinpä 
en voikaan täysin ymmärtää, miksi boddhisatvat kääntyvät valaistumisensa tilassa tai prosessissa 
auttamaan ‘jälkeenjääneitä’ matkallaan oikeaan tietoon. Mikä voi olla niin 
tyydyttävä motiivi, että se inspiroi heitä jopa valaistuneinakin tällaiseen 
auttamistyöhön/välitystehtävään? Tämä taitaa olla buddhalaisuuden varsinainen 
salaisuus/ihme ja todellisin hyve - [?]
. 
2
-rh kirjoitti: ‘Joku piispa Huovisen koko ikänsä hokema 
`Miksi Jumala sallii?´ on mun mielestä täysin merkityksen ja triviaali kysymys - 
itämaisen ajattelun näkökulmasta varsin falskia’
. 
Olen samaa mieltä -rh, mutta mieleni ei jostain 
syystä erityisemmin rauhoitu tuosta ‘itämaisen ajattelun näkökulmasta’, koska 
vaistoan siinä piilevän sieluttoman determinismin, jossa ihminen tuntuu 
muuttuvan automaatiksi vailla yksilöllistä minuutta. Koen sellaisen metafysiikan 
paitsi mahdottomaksi myös vaaralliseksi – ainakin itselleni [;\]. Vapaus ei ole 
tietoa välttämättömyydestä vaan kontrolloitua itseilmaisua.
. 
Ortodoksi-teologi David Bentley Hart, joka tuntee 
hyvin myös itämaisia uskontoja, on pohtinut sitaattisi asiaa ‘itämaisemman’ 
kristinuskon lähtökohdista. Hartia minä arvostan, vaikken ymmärrä uskosta enkä 
tiedä Jumalasta yhtään mitään [PS.]. Hän on loistavan tyylitajuinen esseisti ja 
selkeä ajattelija. Sopivasti konservatiivi [:\].
. 
PS. 
Kirkkoni on ortodoksinen [koska se on maailman 
kaunein kirkko], vaikka en synergisti ja panteisti olekaan. Pelastusoppini on 
nimittäin äärimmäisen luterilais-monergistinen – aina ateismiin asti. Ihmisen ja 
Jumalan välillä on peruuttamaton kuilu/katkos [luonnollinen teologia on 
taikauskoa/animismia; - sorry nyt vaan D. B ja muut ortodoksit], mikä merkitsee, että ensin katoaa Jumala [Entzauberung der 
Welt/Max Weber] ja sitten ihminen järkiuskoineen [D. B. Hartin lailla en usko 
valistuksen projektiin kuten ei uskonut myöskään nihilisti Nietzsche]. 
Ortodokseilla sen sijaan on mahdollisuus muuttua theosis-opissaan hieman 
samantyyppisiksi hyve-zombieiksi kuin buddhalaiset. Minä en sellaiseen pysty. 
Olen peruspaha ihminen. Rottaakin pahempi. Voin siis syntyä vain paremmaksi 
olennoksi tulevassa elämässä. Vaikka kiveksi. Ihan sama mitä teen.
*

3 comments:
Mikä voi olla niin tyydyttävä motiivi, että se inspiroi heitä jopa valaistuneinakin tällaiseen ..
myötätunto, compassion eli myötäelämisen kyky. Se on (bodhisattvalupauksen) ydin.
siinä itämaisen ajattelun näkökulmassa.. neuvotaan lähtemään perusasioista - ennen muuta yksilölle itselleen väistämättömän harhautumisen vaaran välttämiseksi.
Mitä erikoista tuossa muka on? Lähestulkoon kaikilla ihmisillä on myötäelämisen kyky, joskaan kaikki eivät sitä kykyä kuitenkaan käytä. Miksi eivät? Entä miksi buddhalainen puolestaan ei muuhun pyrikään kuin myötäelämiseen?
Olisi, koen että olisi epäeettistä luikkia jonnekin taivaisiin, ja jättää jälkeen jäävä ihmiskunta taakseen
- niin kuin mä sen näen, tänä aikana ja tässä kulttuurissa, vaikuttaa todella vaarallisia elementtejä että koko tämän ihmiskunnan elonaalto voi epäonnistua. Tehtävä ihmisenä joudutaan uusimaan toisissa olosuhteissa.
Niin kuin mä näen, kuka tahansa joka haluaa kehittyä, hänet vihitään, ja viedään eteenpäin kirkkaampiin saleihin.
Siinä on se ero kvasiälylliseen ja nihilistiseen saivarteluun nirvanasta, että yksilö itse saa tyypit tietoisuutensa tosi olemuksesta - eikä ole enää palaava takasin agnostismiin, tietämättömyyden uneen, jonka on saattanut kuvitella siihen asti suojaavan itseään.
Campassion on sosiaalinen valon väline lähestyttäessä kärsijää,
"otan osaa", on suom. sanonta mutta tarkoitti alkujaan todellista jakamista.
Post a Comment