
Lahjoitan tämän linjurin J. Kemppiselle. (via Eteneminen Aikansa... kutakin (30.11)).
Tällä on mukava ajella vanhaa Hämeen Härkätietä tai vanhaa Viipurin eli Kuninkaan tietä.
Hyviä tärinöitä!
R. A. A. RÄSÄNEN
Diblomi-Opsikelija
Olen perehtynyt melkein kaikkiin asioihin ja ymmärrän niitä, jos vain haluan. Ainoastaan omat tekoni, tunteeni ja naisen logiikka ovat jääneet minulle mysteereiksi.
ESCUCHA EL SOFÁ DE FRANK ZAPPA (klikkaa linkkiä - "audio")
Frank Zappa - Wikipedia, the free encyclopedia
Sofa No.1 - (klikkaa linkkiä - audioclip)
Frank Zappa & the Mothers of Invention - One Size Fits All - Yahoo ...
Frank Zappa - Sofa No - guitar tabs, guitar chords and lyrics ...
Frank Zappa - Sofa No. 1 - Last.fm
Webjay - Frank Zappa - Sofa No 2
Vincent van Gogh - Wikipedia, the free encyclopedia
http://www.guai.com/guai/menuportadas.htm.
http://www.united-mutations.com/z/frank_zappa/fz_dvdb_doeshumor.htm.
http://www.newburycomics.com/rel/v2_home.php?storenr=103&deptnr=403.
Väliaikatiedoitus Latelta klo: 18.50.
"Niitä nimiä pitäisi löytyä 74 kpl.
Ei, en minä niitä kaikkia ole löytänyt…"
Laten lista näyttää toistaiseksi seuraavalta:
"Tuossa jotain:
Led Zeppelin, Eagles, Queen, Prince, Sex Pistols, Alice in Chains, Smashing Pumpkins, Nine Inch Nails, T-Rex, Eels, Guns'n'Roses, Rolling Stones, Matchbox 20, Whitesnake, B52', U2, Zombies, Crowded House, Police, Cowboy, Junkies, Melonheads, Blur, Scissor sisters, Monkees, Prince, Hole, Red Hot Chili, Peppers, Dead Kennedys
Mahdollisesti:
Byrds, Blues Brothers, Beach Boys, Lovin Spoonful, Jaws?
Voisihan tuossa esiintyä myös Traffic
Dime, Bee Gees, Television, Black Flag, Blondie, Cypress Hill, Lemonheads"
*
RR lisää Gorillas, Asteroid B612, Scissors, Spoon, Country Joe and the Fish, Garbage, Fairytale,
Richard Wagner harjoitutti keväällä ja kesällä 1876 laajinta oopperaprojektiaan Niebelungin sormusta Bayreuthin Festspielhausissa, tuossa suurimmassa elämänprojektissaan, joka oli rakennettu ennenkaikkea hänen omien teostensa esittämistä varten.
Seuraava katkelma on Derek Watsonin 1979 julkaistusta ja 1983 Seppo Heikinheimon suomentamasta biografiasta Richard Wagner - Nero ja keinottelija?, jonka painopiste on ainakin ajoittain Wagnerin miltei kaoottisen tuhlailevassa ja velkavankeuden partaalla keikkuvassa käytännön elämässä sekä hänen ihmissuhteissaan.
Kaiken elämänkerrallisen "inhorealismin" ohella ja Wagnerin antisemitismiä sekä varsinkin hänen myöhempien aikojen hämärää"filosofointiaan" kritisoituaan Watson ei kuitenkaan unohda ylistää Wagnerin musiikin ainutlaatuisuutta ja kumouksellisuutta.
Sitäpaitsi Wagnerin musiikkiteoreettiset pohdiskelut sekä useat musiikillisten instituutioiden käytännölliseen kehittämiseen tähdänneet tarkasti muotoillut ehdotukset (jotka alunperin yleensä hylättiin hallintobyrokratian johdossa!) osoittavat nekin, että hänellä todella oli myös käytännöllistä organisaatiokykyä.
Mutta myös oivallista käytännön psykologista kykyä pitää "joukkonsa kasassa" silloin, kun se Wagnerin mielestä oli kokonaisuutena huippuluokkaa, osoittaa myös seuraava katkelmakin.
Humoristisuudessaan se osoittaa myös, että runoilija Georg Herweghin vaimon, Emman, pirullisen sarkastinen huomautus on toki osuva kuvaus Wagnerin pimeästä puolesta, mutta - se ei suinkaan ollut hänen ainoa luonteenpiirteensä.
Emma totesi nopeasti ja ykskantaan Wagnerista, että tämä on "taskukokoinen (166 cm) miehenkuvatus, turhuuden, sydämettömyyden ja itsekkyyden perikuva."
Wagner nimittäin epäilemättä käytti ihmisiä hyväkseen, ja jos heistä ei ollut hänelle enää hyötyä (esim. rahallisesti, taiteellisesti tai projektien edistämisen suhteen), myös ystävyys sai jäädä.
Toisaalta esim. Friedrich Nietzsche, joka - harvinaista kyllä - lopulta varsin itsenäisesti ja Wagnerin sitä edes aavistamatta kääntyi muutaman vuoden erittäin tiiviin ystävyyden jälkeen kaikessa hiljaisuudessa Wagneria vastaan - irtiotto, joka oli hänen ajattelunsa kehityksen kannalta välttämätön mutta raskas ele - kirjoitti kerran, että "välillämme ei koskaan lausuttu pahaa sanaa, enkä ole varmasti kenenkään seurassa nauranut niin paljon."
Mutta Nietzschen 1878 julkaisema kirja Human All, too Human oli Wagnerille sekä yllätys että myrkkyä. Viimeistään sitä selattuaan (hän ei koskaan lukenut kirjaa kokonaan) paljastui karu totuus: entinen opetuslapsi oli luopunut hänestä. Nietzsche kirjoitti hylänneensä Schopenhauerin ajattelun, ja pelkästään jo se merkitsi irtisanoutumista Wagnerista.
Tulkoon vielä kerran todetuksi, että alta löytyvä katkelma antaa kuitenkin sekä Wagnerista (jonka Nietzsche Thus Spoke Zarathustran IV:ssä kirjassa nimitti "korkeimpien ihmisten" joukossa taikuriksi (siis lähinnä charlataniksi!)) - että hänen ensimmäisen Bayreuth-Ringin-esitysseurueestaan suorastaan hilpeän ja sympaattisen "pikakuvan".
*
"Oli väistämätöntä, että joukko nuoria ja hilpeitä teatterilaisia päästi rasittavan harjoituspäivän jälkeen ohjat löysälle ja keksi joitain harmittomia kujeita.
Hangenilla oli kaksi lemmikkiapinaa, jotka irti päästettyinä tekivät kaikenlaista konnuutta.
Günther ja Fasolt pelleilivät hotellinsa edustalla esittämällä lakanoihin pukeutuneina villin heimotanssin.
Felix Mottl (Wagnerin ja pääkapellimestari Hans Richterin 20:n vuotias huippulahjakas harjoituskapellimestari) lähti ostoksille naiseksi pukeutuneena.
Joku sekoitti huvikseen kengät ja saappaat keskenään, ja harjoituspianistit aiheuttivat kerran jopa skandaalin polttamalla piipullisen hasista.
Kun jumalinen Cosima (Richard Wagnerin toinen vaimo, Franz Lisztin tytär - Liszt oli Wagnerin erittäin läheinen ystävä, musiikillisten vaikutteiden antaja sekä tukija) suhtautui tähän kaikkeen nyreästi, Wagner - jolla oli kokemusta teatterielämästä - päinvastoin kannusti tällaista kujeilua ja seisoi kerran jopa päällään (63 vuotiaana!) osoittaakseen, kuinka paljon hän oli nauttinut solistiensa Wahnfriedin (Wagnerin Bayreuhin asunto) puutarhassa toimeen panemista kujeista (s.295-96)."
*
Vuonna 2003 on suomennettu Barry Millingtonin elämänkerrallinen johdatus Wagnerin musiikkiin. Tässä Eero Tarastin arvostelu ja artikkeli kyseisestä kirjasta sekä ylipäätään Wagner-tutkimuksesta - Monipuolinen johdatus Wagneriin.
Myös Paavo Pylkkö on julkaissut (2005) kiintoisan esseekokoelman - Richard Wagner ajattelijana.
*
http://www.hacom.nl/~detempel/ChronologieCW/biografieCW.htm.
http://www.sloganmaker.net/kreationen/.
Wagner-kirjat
Nuorempi (nykyinen) muttei ihan alkuperäinen Alivaltiosihteeri.
warthog.fi/.../ vinkki25-2004.html
http://www.rytmi.com/rytmi701/***
Music Videos
"Old Man Down the Road" (full length) Label: Warner Brothers Records
"Centerfield" (full length) Label: Warner Bros. Records
"Eye Of The Zombie" (full length) Label: Warner Bros. Records
"Change In The Weather" (full length) Label: Warner Bros. Records
"Walking In A Hurricane" (full length) Label: Warner Brothers Records, Inc.
"Blue Boy" (full length) Label: Warner Brothers Records, Inc.
"Premonition" (full length) Label: Reprise Records
"Proud Mary" (full length) Label: Reprise Records
***
John Fogerty
CMT.com : John Fogerty : Artist Main
Amazon.com: The Long Road Home: The Ultimate John Fogerty ...
***
Totta kyllä - Sokal huijasi täysin tietoisesti, Brown sen sijaan on väittänyt - "tutkimustensa" myötä - ryhtyneensä viimein jopa itse uskomaan lukemaansa ja kirjoittamaansa.
Mutta Brownin "tutkimukset" ovat pseudotiedettä, sillä hän kietoo sanomansa yksipuolisiin ja epätieteellisiin dokumentteihin sekä tulkitsee useita historiallisia faktoja monesti täysin väärin tai omavaltaisesti.
Brownin lähteet eivät siis ole tieteellisesti kestäviä vaan teosofisia polemiikkeja sekä menneisyyteen suuntautuvia "scifi-romaaneja". Silti hän ei tietääkseni ole julkisesti tunnustanut tätä tosiasiaa.
Kuitenkin Brown voi kirjoittaa mitä haluaa juuri siksi, koska hänen lajityyppinsä on romaani - siis fiktio - ei tieteellinen artikkeli, jonka kriteerit on kyllä selvästi määritelty tiedemaailmassa.
Romaanille sen sijaan ei ole tyylillisiä eikä sisällöllisiä rajoja. Eettisiä toki lienee, mutta, miten ne soveltuvat Brownin tapaukseen?
Sokal toki kirjoitti artikkelinsa kuin romaanikirjailija, mutta teki sen siis tietoisessa huijaamistarkoituksessa.
Brown esittää sanomansa ikäänkuin totena, mutta voi samalla paeta valehtelusyytöksiä romaanimuodon ja kirjailijan vapauden taakse.
Totta kai Sokalin temppu oli aika törkeä (joskin samalla erittäin opettavainen ja sellaisenaan kiitettävä!), mutta eettisesti se ei minun mielestäni ole millään muotoa niin kyseenalainen kuin Brownin pyrkimys saattaa nimenomaan yksittäinen ja nykyhetkessä vaikuttava katolinen järjestö Opus Dei huonoon valoon faktaa ja fiktiota sekoittaviin näennäistotuuksiin vetoamalla.
Katolista kirkkoa opetuksineeen ja traditioineen voi toki arvostella paljon vapaammin, koska kyseinen instituutio on ikäänkuin historiallinen jatkumo, jota kritikoidessa ei lyödä nimenomaan yhtä yksittäistä ihmistä tai yhdistystä vaan koko historiaa.
Kun Sokal huijasi nimenomaan humanistista tiedemaailmaa/-yhteisöä, sen nykyparadigmoja sekä niin sanottua "asiantuntemusta", hänen intentionsa oli ikäänkuin "valistava." Postmoderni, kvasi-ideologinen ja huuhaa-nominalistinen retoriikka saakoon kyytiä!
Ja tässä tavoitteessaan Sokal onnistui.
Sitäpaitsi - paljastuttuaan Sokal tunnusti heti huijanneensa (17.11 Kuten Matti kommentissaan tarkentaa, Sokal paljasti itse itsensä heti artikkelin ilmestyttyä).
Brownin ei tarvitse tehdä sellaista koskaan, koska häntä ei voi saattaa vastuuseen mistään. Tietenkään Brownin ei Sokalin tapaan (koska Sokalin intentio oli toinen kuin Brownin) edes "tarvitse" huijata, koska romaanikirjailijana hänellä on vapaus yhdistellä - totuudenvastaisestikin - eri aatehistoriallisia faktoja.
(17.11) Olennaisin seikka tässä kuitenkin on, että Da Vinci koodia ryhdyttiin myymään muka uutena ja periaatteessa "totena" tulkintana. Suuri yleisö, joka ei tunne aiheen taustoja johdettiin myynninedistämistarkoituksessa tahallisesti harhaan. Miten paljon vähemmän huomiota kirja olisikaan saanut, jos Brown olisikin johdantohuomautuksessaan ilmoittanut tulkintojensa (ja jopa monien ns. faktojen) olevan pääosin täyttä fiktiota?
Tässä mielessä Brownia ja hänen kustantajaansa voi syyttää - jos ei sentään huijauksesta niin ainakin epäreilusta pelistä. Saman syytöksen - ja muodollisesti samoin perustein - voi esittää esimerkiksi luontaistuotteita myyville firmoille. Nekin myyvät "totena" jotain sellaista, minkä luvattu vaikutus on kaikkea muuta kuin todistettu...
*
Rinnastaessani Brownin "faktion" (sehän ei ole huijausta?) Sokalin huijaukseen en tarkoittanut nimenomaan sitä, että näiden kahden teot olisivat eettisesti samanlaisia ja yhtä tuomittavia vaan, että niitä vertaamalla saamme paremmin analysoitua Brownin strategian epäeettisyyttä.
Sanottakoon vielä kerran: mielestäni nimenomaan Opus Dein suhteen Brownia voi pitää ainakin demagogina, joka varsin röyhkeästi käyttää faktan ja fiktion välisen suhteen hämärtämistä - ikäänkuin faktoja ei olisi olemassakaan kuin lähes mielivaltaisina tulkintoina (jälleen Nietzsche!) - olemassaolevan, maailmankatsomuksellisen instituution halventamiseen.
Eeettisesti reilumpaa olisi ollut kirjoittaa oma mielipiteensä suoraan ja julkisesti omana kantanaan kuin verhota se romaanin kaapuun.
Mutta miten tällainen eettisyyden "kontrolli" voisi toimia käytännössä? Onko siinä mitään järkeä?
Tuskin - koska langettaesamme esim. Brownille tuntuvat sakot epäeettisestä aiheen käsittelystä joutuisimme tämän jälkeen - johdonmukaisuuden nimissä - sakottamaan ehkä jopa suurinta osaa julkaistavista romaaneista, mikä tietysti on vähintäinkin naurettavaa ja käytännössä mahdotonta.
On muistettava, että tällainen asenne merkitsee myös sananvapauden radikaalia kaventamista ja askelta kohti poliisivaltiota.
Kuka sellaista haluaa? Näitäkin ihmisiä nimittäin kyllä löytyy.
Itse en heihin kuulu, vaikka minussa piilevä moralisti sitä aina silloin tällöin vaatiikin.
Toistaiseksi olen tuon oman moralistini kanssa tullut nipin napin toimeen - kiitos periskeptisen, toisen minäni...
***
http://www.physics.nyu.edu/people/sokal.alan.html.
service.spiegel.de/ cache/international/0,1518....