Katso myös RAUNO RÄSÄNEN: Second Coming
puutarha.net/.../ 2400/6925.html?1010086496.
December 31, 2005
Lawyer jokes
"Elroy and Leroy" - have lawyer jokes from the Big House...after all they are familiar with the judicial system.*
http://www.cartoonsoup.com/cd_cartoon.htm.
In every town there is a philosopher
Quotes and Sayings from our philosopher at the general store...*
http://www.cartoonsoup.com/cd_cartoon.htm.
Actor
Let our "Actor" recite famous quotes from our cartoon ecards One-Minute Shakespeare.Klikkaa linkkiä ja koe "Shakespearen kuolemattomat!"
*
www.cartoonsoup.com/ cd_cartoon.htm.
Philosopher Chicken
"Philosopher Chicken" has some words of wisdom and funny quotes from the barnyard.Klikkaa linkkiä koe koe "viisaudet sanat"!
*
http://www.cartoonsoup.com/cd_cartoon.htm.
The Poet
"The Poet" has a poem for you. When you need thank you poems, birthday poems, or love poems try our poet laureate.Klikkaa linkkejä - koe runoelämys!
*
http://www.cartoonsoup.com/cd_cartoon.htm.
December 29, 2005
PRESIDENTINVAALIT - Heidi Hautala arpoo katumaasturin
Heidi Hautalan mielestä sähköauto on tehoton ja kallis.HELSINKI-Kilpailu miesten äänistä tulevissa presidentinvaaleissa käy kuumana.
Vihreiden ehdokas Heidi Hautala houkuttelee uroksia uurnille arpomalla kampanja-arpajaisissaan järeän kaupunkimaasturin, Chevrolet Suburbanin.
Seitsemän tonnia painava ja 15,8 litraa sadalla kilometrillä kuluttava katumaasturi on Hautalan vastaveto presidentti Haloselle.
Halosen kampanjatoimisto kertoi tiistaina,että kampanja-arpajaisten päävoittona on Opel Astra -henkilöauto.
”Ei tässä pelissä parane jäädä toiseksi naiselle, kun Vanhanen ja Niinistö kahmivat jo muutenkin suuren osan miesten äänistä”, Hautala perustelee.
Hän ei usko vihreiden ympäristöystävällisen imagon kärsivän tempauksesta.”Arpoisin kyllä sähköauton, mutta ne ovat niin surkean pieniä. Ja hitaita.”
*
Maamme – luotettava tietolähde internetissä vuodesta 1869 (vuoteen 1934 Vårt Land, vv. 1934-45 Heimland, vv. 1945-89 Mir).
http://www.yle.fi/pressiklubi/maamme.php?vko=2005.38. (Päre on muokattu ko. linkistä)
Mr. Greed and J.C. Fogerty
MR. GREED (J.C. Fogerty)Mr. Greed, why you got to own everything that you see?
Mr. Greed, why you put a chain on everybody livin' free?
You're hungerin' for his house, you're hungerin' for his wife,
And your appetite will never be denied.
You're a devil of consumption;
I hope you choke, Mr. Greed.
CHORUS:
How do you get away with robbin'? Did your mother teach you how?
I hear you got away with murder, did you do your mama proud?
Mr. Greed, why you got to take more than you can ever use?
Bring 'em to their knees; isn't it enough just to win while they lose?
You bring no honor to the game, you feast upon the blood and pain,
But the bones you hoard can only bring you shame.
There's corruption in your path, be that your epitaph, Mr. Greed.
CHORUS
http://www.esalaukkanen.com/foggo/chic.htm.
Erich von Stroheim - GREED (1924)
Erich von Stroheim`s masterpiece and one of the best silent films ever made, Greed remains a powerful indictment against the deadly sin of the title.
Based on Frank Norris's McTeague, Greed revolves around the misdeeds of a California dentist, his miserly wife, and her former lover, all of whom sacrifice their selves to the all-powerful Money God.
Despite his domineering screen presence, Gibson Gowland (center) never became a star, but Jean Hersholt (not in the picture) was a star character actor and to this date has his name attached to the humanitarian award given out by the Academy of Motion Picture Arts and Sciences.
ZaSu Pitts (left) is superb as the frail wife who goes totally bonkers after she wins the lottery. (Talk about a cautionary tale. . .)
Von Stroheim's first cut of Greed lasted all of 47 reels, though eventually the picture was pared down to 10 reels (approximately 2h15m). That is all that is known to survive from the original film.
But in spite of the drastic cuts, many of von Stroheim's magnificently perverted excesses are very much in evidence in this unforgettable journey into inner hell.
*
http://www.norcalmovies.com/Greed/.
http://www.altfg.com/Altfgawards/1924.htm.
"Twilight Zone": taikauskon ja vertauskuvallisuuden välimaastossa
Kommentteja Teemu Mannisen (Cacoethes Scribendi) kirjoitukseen "Uskonnosta: Merkintä #25"
(Olen tarkentanut ja lisännyt omaa kommenttiani; - erittäin olennainen lisäys viimeksi 30.12!).
*
Rauno Rasanen said...
Missä vaiheessa allegoria muuttuu taikauskoksi? Sinulla - "metaforan historian" tutkijana - lienee jonkinlainen mielipide asiasta.
Teemu said...
Siinä vaiheessa kun kahden totuuden samanaikaisuus muuttuu yhden totuuden pakkopaidaksi. Suomeksi: kun fiktiota ei erota fiktioksi. Tai: kun Platon erehtyy luulemaan ideaa tosiolevaksi.
Rauno Rasanen said...
Ja sinäkö kykenet tämän erottelun tekemään?
Eikös asia ole niin, että allegorinen teksti on aina vertausta jostain "todellisesta".
Ymmärryksemme helpottamiseksi esim. Platon ilmaisee tämän "tosiolevaisen" mm. luolavertauksen avulla.
Silmämme (vertautuu Platonilla tietoisuuteen) häikäisevä aurinko on todellisuus an sich, varjot luolan seinällä epätodellisuus, jota luulemme todeksi.
Mutta onko sen sijaan Raamatun puhe Jumalasta lainkaan "edes" vertauskuvallista puhetta, koska (Wittgensteinin mukaan) siinä ei verrata mitään niin sanottuun totuuteen (kuten Platon luolavertauksessaan tekee) vaan puhutaan Jumalasta suoraan ja ilman analogiaa tai metaforaa - joskin "runollisesti"...
Jumalahan ei paljasta ihmiselle kasvojaan. Jo pelkästään tämän vuoksi "hänestä" on puhuttava runollisesti, mutta se ei voi tarkoittaa allegoriaa, koska ei ole mitään, mihin verrata!
Teologit vain ovat jälkeenpäin luoneet dogmaattisen metaforasysteemin, jotta ymmärtäisimme Jumalan (muka) helpommin vertauksien - ja lopulta tietysti ihmeen - kautta.
Alkuperäinen Raamatun puhe Jumalasta on kuitenkin siis joko a) totta, b) taikauskoa, c) absurdia, mutta ei vertauskuvallista.
30.12
Raamatun ei-vertauskuvallisuus perustuu tietysti siihen ajattelulinjaan, että kyseessä on ILMOITUSUSKONTO - siis Jumalan ilmoitus, ei ihmisen oma yritys partisipoida ikuiseen Ideaan=Hyvään, jonka mallin (paradigman) pohjalta hänet(kin) on luotu - joskin epätäydellisesti.
Jälkimmäinen linjaus on Platonia, joka ei tunne lankeemusta vaan Luojajumalan (demiurgin) arvaamattomuuden - jopa pahantahtoisuuden.
Juutalainen luomiskertomus sen sijaan perustuu Luojan perimmäiseen hyväntahtoisuuteen luotujaan eli materiaa kohtaan (materia on jotain positiivista=hyvää - toisin kuin Platonilla ja gnostikoilla) - tosiasia, jonka syntiinlankeemus eli ihmisen omaehtoinen ero Jumalasta sitten rikkoi.
Jumala kuitenkin antoi ihmiselle vielä mahdollisuuden palata alkuperäiseen yhteyteen (ei ykseyteen!) Luojansa kanssa Pojassaan Kristuksessa ("välittäjä-Logoksessa").
(Huomattakoon yhä edelleen vahva platoninen painotus partisipaation suuntaan).
Juutalaiskristillistä lankeemusajatusta Platonin luomismyytti ei siis tunne, koska ihmisen epätäydellisyys syntyi nimenomaan demiurgin kautta.
Nämä kaksi luomisprinsiippiä ovat alusta lähtien sekoittuneet kristillisen teologian dogmatiikassa antaen sille sekä sisällöllistä dynamiikkaa että ajaen sen loogisesti vaikeisiin ristiriitoihin.
***
Teemu said...
Totta kai minä kykenen sen erottelun tekemään. Allegorinen teksti ei "aina" ole vertausta jostain todellisesta. Allegorian määritelmä on narratiivi, joka systemaattisesti puhuu jostain asiasta A asian B termein.
Kun asioita A ja B aletaan väittää yhdeksi ja samaksi asiaksi, menetetään mahdollisuus elää moniarvoisessa käsitemaailmassa. En pidä redusoijista, sitä vain tarkoitan. Yrität saada minua tarttumaan jotain näennäisloogista härkää sen kolmista sarvista, mutta minäpä en taida leikkiä tätä rodeota kanssasi.
Nimittäin, puhe jumalasta voi olla "pelkkä mielipide". Lue Vattimoa.
Sitäpaitsi, puheesi siitä, että Raamatun puhe ei olisi analogista tai metaforista on tässä vaiheessa pelkkää spekulatiivista puppua, vaikka toisit mitkä Wittgensteinin sitä todistamaan: auktoriteettiin vetoaminen ei ole todiste. Ei myöskään "runollisuus".
Se on pelkkä mielipide: ja moniarvoisessa käsitemaailmassa hyväksyn mielipiteesi sellaisenaan. Hyväksytkö sinä minun mielipiteeni? Onpas tässä raaka sävy! Ei ole tarkoitus, toivottavasti nautit vain miekkailusta hyvässä hengessä. :D
Rauno Rasanen said...
Sinä et ymmärrä, mitä puhut! Mutta minä ymmärrän mitä minä puhun. Siksi mieluummin vaikenisin.
Tuo Wittgenstein-väistelysi oli surkea. Mieti uudestaan: jos allegoria ei viittaa johonkin todelliseen (ei-kielelliseen), se ei ole vertaus mistään (!)
Silloin kieli on joko "totta" (?) tai "valhetta" (eli taikauskoa: huuhaata), mutta ei vertaus (joka puhuu totuudesta toisin sanoin).
Me vain emme voi tätä eroa tehdä eksaktisti koskaan, koska emme voi puhua "suoraan" (Jokainen sana (metafora) on valhe!)
*
Raamatun puhe Jumalasta ei ole allegorista vaan suoran kokemuksen sanelemaa - hence - Truth or Absurd(ity)?
*
Teemu said...
Kuule, kaikella hyvällä, ei minua kiinnosta tällainen keskustelu. Olet nyt keksinyt jonkin olkimiehen jota haluat poltella omine nokkinesi, joten vie non sequiturisi muualle.
Rauno Rasanen said...
Ei riitä jätkällä edes oman ajatuksen analyysia...?!
Olen pettynyt.
Kuten olen pettynyt kaikkiin ("diskursiivisiin" vastakohtana "sanoituksellisiin") suomalaisiin runoilijoihin.
Teoriakykyä löytyy, mutta siihen se sitten jää. Piste.
Osoitat kuitenkin olevasi älykäs, koska et(?) jatka tätä kaoottista "turvonneen semiotiikan spiraalia"...
(Olen tarkentanut ja lisännyt omaa kommenttiani; - erittäin olennainen lisäys viimeksi 30.12!).
*
Rauno Rasanen said...
Missä vaiheessa allegoria muuttuu taikauskoksi? Sinulla - "metaforan historian" tutkijana - lienee jonkinlainen mielipide asiasta.
Teemu said...
Siinä vaiheessa kun kahden totuuden samanaikaisuus muuttuu yhden totuuden pakkopaidaksi. Suomeksi: kun fiktiota ei erota fiktioksi. Tai: kun Platon erehtyy luulemaan ideaa tosiolevaksi.
Rauno Rasanen said...
Ja sinäkö kykenet tämän erottelun tekemään?
Eikös asia ole niin, että allegorinen teksti on aina vertausta jostain "todellisesta".
Ymmärryksemme helpottamiseksi esim. Platon ilmaisee tämän "tosiolevaisen" mm. luolavertauksen avulla.
Silmämme (vertautuu Platonilla tietoisuuteen) häikäisevä aurinko on todellisuus an sich, varjot luolan seinällä epätodellisuus, jota luulemme todeksi.
Mutta onko sen sijaan Raamatun puhe Jumalasta lainkaan "edes" vertauskuvallista puhetta, koska (Wittgensteinin mukaan) siinä ei verrata mitään niin sanottuun totuuteen (kuten Platon luolavertauksessaan tekee) vaan puhutaan Jumalasta suoraan ja ilman analogiaa tai metaforaa - joskin "runollisesti"...
Jumalahan ei paljasta ihmiselle kasvojaan. Jo pelkästään tämän vuoksi "hänestä" on puhuttava runollisesti, mutta se ei voi tarkoittaa allegoriaa, koska ei ole mitään, mihin verrata!
Teologit vain ovat jälkeenpäin luoneet dogmaattisen metaforasysteemin, jotta ymmärtäisimme Jumalan (muka) helpommin vertauksien - ja lopulta tietysti ihmeen - kautta.
Alkuperäinen Raamatun puhe Jumalasta on kuitenkin siis joko a) totta, b) taikauskoa, c) absurdia, mutta ei vertauskuvallista.
30.12
Raamatun ei-vertauskuvallisuus perustuu tietysti siihen ajattelulinjaan, että kyseessä on ILMOITUSUSKONTO - siis Jumalan ilmoitus, ei ihmisen oma yritys partisipoida ikuiseen Ideaan=Hyvään, jonka mallin (paradigman) pohjalta hänet(kin) on luotu - joskin epätäydellisesti.
Jälkimmäinen linjaus on Platonia, joka ei tunne lankeemusta vaan Luojajumalan (demiurgin) arvaamattomuuden - jopa pahantahtoisuuden.
Juutalainen luomiskertomus sen sijaan perustuu Luojan perimmäiseen hyväntahtoisuuteen luotujaan eli materiaa kohtaan (materia on jotain positiivista=hyvää - toisin kuin Platonilla ja gnostikoilla) - tosiasia, jonka syntiinlankeemus eli ihmisen omaehtoinen ero Jumalasta sitten rikkoi.
Jumala kuitenkin antoi ihmiselle vielä mahdollisuuden palata alkuperäiseen yhteyteen (ei ykseyteen!) Luojansa kanssa Pojassaan Kristuksessa ("välittäjä-Logoksessa").
(Huomattakoon yhä edelleen vahva platoninen painotus partisipaation suuntaan).
Juutalaiskristillistä lankeemusajatusta Platonin luomismyytti ei siis tunne, koska ihmisen epätäydellisyys syntyi nimenomaan demiurgin kautta.
Nämä kaksi luomisprinsiippiä ovat alusta lähtien sekoittuneet kristillisen teologian dogmatiikassa antaen sille sekä sisällöllistä dynamiikkaa että ajaen sen loogisesti vaikeisiin ristiriitoihin.
***
Teemu said...
Totta kai minä kykenen sen erottelun tekemään. Allegorinen teksti ei "aina" ole vertausta jostain todellisesta. Allegorian määritelmä on narratiivi, joka systemaattisesti puhuu jostain asiasta A asian B termein.
Kun asioita A ja B aletaan väittää yhdeksi ja samaksi asiaksi, menetetään mahdollisuus elää moniarvoisessa käsitemaailmassa. En pidä redusoijista, sitä vain tarkoitan. Yrität saada minua tarttumaan jotain näennäisloogista härkää sen kolmista sarvista, mutta minäpä en taida leikkiä tätä rodeota kanssasi.
Nimittäin, puhe jumalasta voi olla "pelkkä mielipide". Lue Vattimoa.
Sitäpaitsi, puheesi siitä, että Raamatun puhe ei olisi analogista tai metaforista on tässä vaiheessa pelkkää spekulatiivista puppua, vaikka toisit mitkä Wittgensteinin sitä todistamaan: auktoriteettiin vetoaminen ei ole todiste. Ei myöskään "runollisuus".
Se on pelkkä mielipide: ja moniarvoisessa käsitemaailmassa hyväksyn mielipiteesi sellaisenaan. Hyväksytkö sinä minun mielipiteeni? Onpas tässä raaka sävy! Ei ole tarkoitus, toivottavasti nautit vain miekkailusta hyvässä hengessä. :D
Rauno Rasanen said...
Sinä et ymmärrä, mitä puhut! Mutta minä ymmärrän mitä minä puhun. Siksi mieluummin vaikenisin.
Tuo Wittgenstein-väistelysi oli surkea. Mieti uudestaan: jos allegoria ei viittaa johonkin todelliseen (ei-kielelliseen), se ei ole vertaus mistään (!)
Silloin kieli on joko "totta" (?) tai "valhetta" (eli taikauskoa: huuhaata), mutta ei vertaus (joka puhuu totuudesta toisin sanoin).
Me vain emme voi tätä eroa tehdä eksaktisti koskaan, koska emme voi puhua "suoraan" (Jokainen sana (metafora) on valhe!)
*
Raamatun puhe Jumalasta ei ole allegorista vaan suoran kokemuksen sanelemaa - hence - Truth or Absurd(ity)?
*
Teemu said...
Kuule, kaikella hyvällä, ei minua kiinnosta tällainen keskustelu. Olet nyt keksinyt jonkin olkimiehen jota haluat poltella omine nokkinesi, joten vie non sequiturisi muualle.
Rauno Rasanen said...
Ei riitä jätkällä edes oman ajatuksen analyysia...?!
Olen pettynyt.
Kuten olen pettynyt kaikkiin ("diskursiivisiin" vastakohtana "sanoituksellisiin") suomalaisiin runoilijoihin.
Teoriakykyä löytyy, mutta siihen se sitten jää. Piste.
Osoitat kuitenkin olevasi älykäs, koska et(?) jatka tätä kaoottista "turvonneen semiotiikan spiraalia"...
Timo Harakan uudenvuoden saarna
Sonera Plaza - kolumnitTIMO HARAKKA: Suruaika klo 15.30-17.15
Pienten poikien isien vastuulla on koko maailma. Naapurin pojat vannottivat isäänsä, että tänä uutena vuotena ammutaan rakettaja. Viime vuosi oli valtava pettymys, joten tällä kertaa mitkään tsunamit eivät saa estää paukuttelua. Isä lupasi. Katastrofeja ei tule.
Suomi hiljentyi Aasian tsunamin vuosipäiväksi tapanina. Sydämessämme on 160 000 uhria sekä heidän perheensä, joiden elämän jälleenrakennus vie vielä vuosia. Outoa kuitenkin on, että muistopäivää vietettiin etuajassa.Ilta-Sanomat julkaisi muistopakettinsa kolme viikkoa sitten, Helsingin Sanomat jo toissa viikonloppuna. Miksi? Syy on sama kuin naapurin pojilla. Tsunami ei saa pilata kahta joulua peräkkäin.
Pyydän anteeksi kaikilta, jotka menettivät läheisensä Thaimaassa, mutta jotenkin kaksinaamaiselta meidän kaikkien muiden murheessa vellominen vaikuttaa. Muistaa pitää, on pakko ottaa harras ilme ja sytyttää kynttilä. Mutta muistohetkeksi varaamme kalentereista sopivan ajan, joka ei häiritse jouluiloa.
Ikävä kyllä luonto ei tee ajanvarauksia. Suru tulee sopimatta. Senhän tsunami opetti – jos opetti. Kollektiivisten tunteiden aikatauluttaminen kuvaa mainiosti yhteiskuntaa, joka pyrkii ottamaan planeetasta irti kaikki tehot – ja samalla varmistaa, että katastrofit jatkuvat, kasvavat ja kiihtyvät kaiken aikaa.
Moni Aasia-keräykseen lahjoittanut ihminen suuttui siitä, että tätä satumaista summaa ei käytetty suomalaisturistien hyväksi. Niinpä – niillä kymmenillä miljoonilla olisi tietysti saatu jokainen vainaja timanttiarkussa isänmaan kamaraan. Loppurahalla voitaisiin toteuttaa Stefan Lindforsin suunnittelema kultainen muistopatsas Khao Lakiin – mutta siihenkö rahoja todella tarvittiin?
Voi siis päätellä, että satojen tuhansien aasialaisten kärsimys ei meitä paljon värisytä edes muistopäivänä. Vielä vähemmän maailman muut katastrofit. Pakistanista Sudaniin. Kongon sota on vaatinut ainakin kymmenen kertaa enemmän uhreja kuin Aasian katastrofi, mutta se ei kiinnosta ketään. Ei myöskään Ugandan verilöyly, YK:n mukaan ”kauhein inhimillinen tragedia sitten juutalaisten joukkotuhon”.
Toisin kuin luonnonmullistukset, köyhyys ja sodat ovat ihmisten tekoa – ja siten myös ihmisten torjuttavissa. Jos vain joutaisimme. Naapurin poikien isä ei tietenkään voi taata, etteikö pyhien aikana tapahtuisi katastrofeja maailmalla – niitätapahtuu. Sen sijaan hän voi luvata, että yhteisestä sopimuksesta emme anna niiden häiritä rakettien räjäyttelyä.
Anteeksi saarnanuottini. On toki inhimillistä, että meitä kuohuttavat vain katastrofit, jotka olisivat voineet tapahtua juuri sinulle ja minulle. Kannattaa muistaa, että vastaavasti muita maailman ihmisiä ei tarvitse lainkaan liikuttaa, mitä meille tapahtuu.
Kyynistä perspektiiviäni on avartanut se, että olen kahden kriisin aikana ollut tasan toisella puolella maapalloa. Viime joulun vietin Koillis-Brasiliassa, jossa tsunami hädin tuskin ylitti uutiskynnyksen. Eihän sikäläisiä ollut Thaimaassa kuin kourallinen. Ja maanomistajat tapattavat köyhiä kiertolaisviljelijöitä koko ajan, Rion slummeissa kuolee katulapsia joka yö.
World Trade Centerin terrori-iskun aikaan olin Etelä-Kiinassa. Jos New Yorkin murhenäytelmä herätti kiinalaisissa mitään tunteita, niin enintään vahingoniloa. Kamppailu maailmantalouden herruudesta on nollasummapeliä: mitä huonommin jenkeillä menee, sitä paremmin Kiinalla.
Kiinalaisittain New Yorkissa kuoli mitätön määrä ihmisiä. Saman verran uhreja vaatii iso kaivosonnettomuus tai maalaiskylän aids-epidemia tai myrkytetty joki. Suhteellistaminen on kylmää ja julmaa – mutta siihen me itsekin syyllistymme. Muutenhan ei jaksaisi elää; liput olisivat aina puolitangossa ja nauraminen kielletty. Siksi kehotan unohtamaan tsunamin ihan hyvin omintunnoin. Turha sitä kerran käytettyä murhetta on uudelleen lämmitellä.
Ammutaan taivaalle sähikäisiä ja väripommeja viime vuodenkin edestä. Antaa palaa! Eletään kuin viimeistä päivää.
• harakka@txti.net
Työllisyyssyihin naamioitua ahneutta
(Tarkennus/lisäys klo: 19.25)
EK perää jälleen palkkajoustoja 29.12.2005 06:08 Sonera Plazan uutiset
Elinkeinoelämän keskusliitto perää jälleen palkkajoustojen mahdollistamista. Toimitusjohtaja Leif Fagernäsin mukaan palkkajoustot halutaan ulottaa toimipaikkakohtaisiksi yrityksen sisälle.
- Elävässä elämässä yrityksellä voi olla satoja toimipisteitä erilaisessa kilpailutilanteessa. On yrityksiä vanhalla konekannalla ja uudella konekannalla, ja on yrityksiä erilaisilla tilauskannoilla, Fagernäs sanoo Taloussanomien haastattelussa.
Työnantajat tahtovat työehtosopimuksiin kriisilausekkeen, joka mahdollistaa toimipaikkakohtaiset työaikajoustot. Lisäksi se antaisi mahdollisuuden palkanalennuksiin, kun yrityksen kannattavuus sukeltaa.
Fagernäs varoittaa, että jos asiassa ei muuten päästä eteenpäin, on se edessä seuraavalla tulokierroksella. Toimitusjohtaja perustelee tarvetta työllisyyssyillä.
***
Mistä tässä on kysymys?/RR
Palkkajoustoilla ihmisistä tehdään pörssiin tai rahaan verrattavia pelinappuloita, joiden ihmisarvo työelämässä on nolla.
Arvo rahassa mitattuna puolestaan vaihtelee 1:stä 100:aan - (tiettyä asteikkoa käyttääkseni).
Pointti on siinä, että työnantaja haluaa saavuttaa tietyn rajan/määrän voiton maksimoinnissaan, ja tämän turvatakseen vaatii palkkajoustoja.
Tarkoittaa sitä, että jos tietty - yläkanttiin laskettu - liikevoitto ei toteudu, yritys tulee omistajilleen "kannattamattomaksi."
Näin ollen yritys valitsee joko "kannattavan" konkurssin, siirtyy halpatyövoiman alueille tai vaatii palkkajoustoja.
Kyse ei kuitenkaan ole puhtaasti liiketaloudellisista lainalaisuuksista ja välttämättömyyksistä vaan arvoista. Palkkajoustot ovat arvovalinta, jota motivoi psykologiseen egoismiin pohjautuva peruspahe: AHNEUS.
Suuret firmat eivät investoi ilman takuita valtavista voitoista, jotka revitään lopulta vaikka työntekijöiden selkänahasta.
*
(Lisäys)
Mutta ehkäpä vaihtoehtoja ei ole. Ei ole mitään "reilua kauppaa" kuin hyvin rajatussa merkityksessä.
Näin siksi, että kaupankäynnin luonne on aina ja väistämättä nollasummapeliä. Jos aiomme voittaa, jonkun toisen täytyy hävitä.
Tämän vuoksi jokainen meistä on eräänlainen käytettyjen autojen myyjä. Joudumme kehumaan surkeaksikin tietämäämme rakkinetta, koska emmehän muuten saisi mitään kaupaksi.
Tällaista " kyvykkyyttä" kaupantekotaidoissa on tosin kohtuutonta nimittää hyveeksi.
EK perää jälleen palkkajoustoja 29.12.2005 06:08 Sonera Plazan uutiset
Elinkeinoelämän keskusliitto perää jälleen palkkajoustojen mahdollistamista. Toimitusjohtaja Leif Fagernäsin mukaan palkkajoustot halutaan ulottaa toimipaikkakohtaisiksi yrityksen sisälle.
- Elävässä elämässä yrityksellä voi olla satoja toimipisteitä erilaisessa kilpailutilanteessa. On yrityksiä vanhalla konekannalla ja uudella konekannalla, ja on yrityksiä erilaisilla tilauskannoilla, Fagernäs sanoo Taloussanomien haastattelussa.
Työnantajat tahtovat työehtosopimuksiin kriisilausekkeen, joka mahdollistaa toimipaikkakohtaiset työaikajoustot. Lisäksi se antaisi mahdollisuuden palkanalennuksiin, kun yrityksen kannattavuus sukeltaa.
Fagernäs varoittaa, että jos asiassa ei muuten päästä eteenpäin, on se edessä seuraavalla tulokierroksella. Toimitusjohtaja perustelee tarvetta työllisyyssyillä.
***
Mistä tässä on kysymys?/RR
Palkkajoustoilla ihmisistä tehdään pörssiin tai rahaan verrattavia pelinappuloita, joiden ihmisarvo työelämässä on nolla.
Arvo rahassa mitattuna puolestaan vaihtelee 1:stä 100:aan - (tiettyä asteikkoa käyttääkseni).
Pointti on siinä, että työnantaja haluaa saavuttaa tietyn rajan/määrän voiton maksimoinnissaan, ja tämän turvatakseen vaatii palkkajoustoja.
Tarkoittaa sitä, että jos tietty - yläkanttiin laskettu - liikevoitto ei toteudu, yritys tulee omistajilleen "kannattamattomaksi."
Näin ollen yritys valitsee joko "kannattavan" konkurssin, siirtyy halpatyövoiman alueille tai vaatii palkkajoustoja.
Kyse ei kuitenkaan ole puhtaasti liiketaloudellisista lainalaisuuksista ja välttämättömyyksistä vaan arvoista. Palkkajoustot ovat arvovalinta, jota motivoi psykologiseen egoismiin pohjautuva peruspahe: AHNEUS.
Suuret firmat eivät investoi ilman takuita valtavista voitoista, jotka revitään lopulta vaikka työntekijöiden selkänahasta.
*
(Lisäys)
Mutta ehkäpä vaihtoehtoja ei ole. Ei ole mitään "reilua kauppaa" kuin hyvin rajatussa merkityksessä.
Näin siksi, että kaupankäynnin luonne on aina ja väistämättä nollasummapeliä. Jos aiomme voittaa, jonkun toisen täytyy hävitä.
Tämän vuoksi jokainen meistä on eräänlainen käytettyjen autojen myyjä. Joudumme kehumaan surkeaksikin tietämäämme rakkinetta, koska emmehän muuten saisi mitään kaupaksi.
Tällaista " kyvykkyyttä" kaupantekotaidoissa on tosin kohtuutonta nimittää hyveeksi.
*
Toistettakoon selkokielisesti vielä kerran: työllisyyssyihin vedotut PALKKAJOUSTOT OVAT ARVOVALINTA, JONKA MOTIVOI AHNEUS.
December 27, 2005
Saarna vuoden vaihteeksi
Paras vuonna 2005 lukemani haastattelu! Näytteeksi Voima-lehdessä julkaistun "profetian" alkutahdit.*
”HETI ALKUUN ON TODETTAVA, että Sinikka Mönkäre on niin tyhmä nainen, että tuntuu kuin koko Suomen typeryys olisi keskittynyt yhteen ihmiseen.
Hän taisteli viidennen ydinvoimalan puolesta kuin raivostunut naarasstrutsi. Saatuaan hoidettua säteilevän tulevaisuuden seuraavaksi 8 000 vuodeksi, hänen haukansilmänsä puuttui ravintolassa tupakoimiseen, joka oli heti saatava pois.
Siinä sivussa hän tuhoaa suomalaisen ravintolakulttuurin.
Kun häntä kannettiin ulos sosiaali- ja terveysministerin virkahuoneesta, hän kirkui viimeiseksi ovenraosta, että kuudes ydinvoimala on saatava. Se on aika mielenkiintoinen kommentti sosiaali- ja terveysministeriltä.
Mönkäre hoiti likaisen työn suurteollisuuden laskuun ja SDP:n valtuutuksella. Tuskinpa hän teki sitä ilmaiseksi, joten odotan mielenkiinnolla kuinka hänet palkitaan”, Aki Kaurismäki aloittaa ennen kuin olen ehtinyt esittää hänelle ensimmäistäkään kysymystä.
Viikko haastattelun jälkeen Mönkäre nimitettiin Raha-automaattiyhdistyksen toimitusjohtajaksi.
*
Voima - Voima / arkisto / Vuosikerta 2005 / Voima 10/2005 ...
http://www.sinewaves.it/kaurismakia.htm.
December 26, 2005
TSUNAMI
This is a picture of a TIDAL BORE taken in China in 2002. This IS NOT a December 26, 2004 tsunami picturehttp://www.tsunamis.com/tsunami-pictures-8.html.
Santa Claus is coming!
Katso Videolta miten kävi, kun Joulupukki kadotti lahjasäkkinsä.Via Linko ja Pekka Nykänen.
http://www.noeticart.com/na_clipart.htm.
December 25, 2005
SUORA YHTEYS
(Live-lähetys klo: 21. 50)
Halloo! Onko Jumalalla? Mitä?...No nyt kuuluu... Se on Paavi taas hei!
Hyvin tuntuu pelittävän tää uusi Nokian Unio-666 malli. Se mun vanha Unio Mystica olikin mennyt jo ihan mykäksi...
http://www.guardian.co.uk/Guardian/arts/gallery/image/0,8543,-10705154830,00.html.
Halloo! Onko Jumalalla? Mitä?...No nyt kuuluu... Se on Paavi taas hei!
Hyvin tuntuu pelittävän tää uusi Nokian Unio-666 malli. Se mun vanha Unio Mystica olikin mennyt jo ihan mykäksi...
http://www.guardian.co.uk/Guardian/arts/gallery/image/0,8543,-10705154830,00.html.
Jeesuksen elämää...
Kiitos Reijo tästä "joulupaketista".
*
- Joosef ei ollut Jeesuksen isä. Sillä oli joku juttu aasin kanssa, mutta en muista mikä. (Sofie 6v.)
- Kun Joosef osti aasin, Maria tuli niin iloiseksi, että hän tuli raskaaksi ilman kenenkään apua. (Jossan 7v.)
- Minä osaan raamatun, koska käyn pyhäkoulua. Joosef katosi Jeesuksen elämästä, ja minä luulen että hän hankki uuden vaimon, joka oli vähän tavallisempi kuin se Maria. Ne makasivat vierekkäin ja sitten tuli lapsia, ihan ilman Jumalaa.
Puusepät haluavat yleensä että asiat tehdään ihan tavallisesti. (Linn 9v.)
- Jeesus uskoi Jumalaan niin taivaallisen paljon, että hänen kaverinsa pitivät häntä vähän hölmönä. Sitten he tekivät hänelle tylsiä juttuja, ripustivat hänet ristille ja vähän muutakin. (Nicole 7v.)
- Jumala teki Marialle lapsen ja painui sitten taivaaseen. Sitten Joosef sai syyt niskoilleen. (Moa 6v.)
- Maailmankaikkeus ei lopu koskaan. Tai sitten se loppuu siihen kohtaan, missä Jumalan koti alkaa, ihan siihen aidan viereen. (Rasmus 7v.)
- Enkelinä oleminen on yleensä naisten ammatti. (Louise 7v.)
- Enkelit ovat ihan tavallisia taivaassa. Epätavallisia tuolla ylhäällä ovat miehet. (Zindy 7v.)
- Enkeliä en ole koskaan nähnyt, mutta olen nähnyt hammaslääkärin. (Mimmi 8v.)
- Joku heitti hänen haudalleen kiven. Siksi Jeesus nousi ylös ja rupesi juutalaiseksi. Siitä alkoi yleinen ylösnousemus. (Sofia 9v.)
- Jeesus kuoli pitkänäperjantaina. Kun hän eli, hän aina hoputti opetuslapsia, mutta kun hän oli kuollut, ne kävivät pitkälleen. Siksi sitä sanotaan pitkäksiperjantaiksi. He itkivät, mutta kyllä heistä oli mukavaakin lekotella vähän aikaa. (Kevin 8v.)
- Jeesuksella ei ollut lompakkoa, koska hänellä ei ollut taskuja. Vaipat vaan koko ajan. Sitten kävi todella huonosti. (Kevin 8v.)
- Taivaskin on ulkomaata. Jos ei käyttäydy hyvin, ei pääse taivaaseen.
Mutta ei sillä ole väliä, minä haluankin mieluummin olla kotona. (Nina 7v.)
- Jumala ripusti Jeesuksen ristille, koska hän halusi hallita yksin. (Tilda7v.)
- Kissojen taivaassa Jumalalla on turkki. (Lydia 7v.)
- Voi olla, että Jumala on täti. Ehkä hän pitää pilviä hameena.
(Karoline 8v.)
- Ristiin voi ripustaa joulukuusen palloja, niin että Jeesuksellakin on vähän hienompaa ja hän saa riippua hyvässä seurassa. (Tomas 7v.)
Mooses on kaikkein kovin. Mooses pystyy kävelemään meren pohjalla. Allahilla on vaan lentävä matto. (Daniel 7v.)
*
- Joosef ei ollut Jeesuksen isä. Sillä oli joku juttu aasin kanssa, mutta en muista mikä. (Sofie 6v.)
- Kun Joosef osti aasin, Maria tuli niin iloiseksi, että hän tuli raskaaksi ilman kenenkään apua. (Jossan 7v.)
- Minä osaan raamatun, koska käyn pyhäkoulua. Joosef katosi Jeesuksen elämästä, ja minä luulen että hän hankki uuden vaimon, joka oli vähän tavallisempi kuin se Maria. Ne makasivat vierekkäin ja sitten tuli lapsia, ihan ilman Jumalaa.
Puusepät haluavat yleensä että asiat tehdään ihan tavallisesti. (Linn 9v.)
- Jeesus uskoi Jumalaan niin taivaallisen paljon, että hänen kaverinsa pitivät häntä vähän hölmönä. Sitten he tekivät hänelle tylsiä juttuja, ripustivat hänet ristille ja vähän muutakin. (Nicole 7v.)
- Jumala teki Marialle lapsen ja painui sitten taivaaseen. Sitten Joosef sai syyt niskoilleen. (Moa 6v.)
- Maailmankaikkeus ei lopu koskaan. Tai sitten se loppuu siihen kohtaan, missä Jumalan koti alkaa, ihan siihen aidan viereen. (Rasmus 7v.)
- Enkelinä oleminen on yleensä naisten ammatti. (Louise 7v.)
- Enkelit ovat ihan tavallisia taivaassa. Epätavallisia tuolla ylhäällä ovat miehet. (Zindy 7v.)
- Enkeliä en ole koskaan nähnyt, mutta olen nähnyt hammaslääkärin. (Mimmi 8v.)
- Joku heitti hänen haudalleen kiven. Siksi Jeesus nousi ylös ja rupesi juutalaiseksi. Siitä alkoi yleinen ylösnousemus. (Sofia 9v.)
- Jeesus kuoli pitkänäperjantaina. Kun hän eli, hän aina hoputti opetuslapsia, mutta kun hän oli kuollut, ne kävivät pitkälleen. Siksi sitä sanotaan pitkäksiperjantaiksi. He itkivät, mutta kyllä heistä oli mukavaakin lekotella vähän aikaa. (Kevin 8v.)
- Jeesuksella ei ollut lompakkoa, koska hänellä ei ollut taskuja. Vaipat vaan koko ajan. Sitten kävi todella huonosti. (Kevin 8v.)
- Taivaskin on ulkomaata. Jos ei käyttäydy hyvin, ei pääse taivaaseen.
Mutta ei sillä ole väliä, minä haluankin mieluummin olla kotona. (Nina 7v.)
- Jumala ripusti Jeesuksen ristille, koska hän halusi hallita yksin. (Tilda7v.)
- Kissojen taivaassa Jumalalla on turkki. (Lydia 7v.)
- Voi olla, että Jumala on täti. Ehkä hän pitää pilviä hameena.
(Karoline 8v.)
- Ristiin voi ripustaa joulukuusen palloja, niin että Jeesuksellakin on vähän hienompaa ja hän saa riippua hyvässä seurassa. (Tomas 7v.)
Mooses on kaikkein kovin. Mooses pystyy kävelemään meren pohjalla. Allahilla on vaan lentävä matto. (Daniel 7v.)
December 24, 2005
Geeni ja pelastusoppi
Kirjoitettu alunperin kommentiksi Kemppisen 24.12 juttuun Mieleenmuisto.
Niinpä.
Kun taide irtautui lopullisesti uskonnosta viimeistään 1900-luvun aikana ja muuttui skitsofreniaksi ja toistoksi, se kadotti sisältönsä tai sanoisimmeko hienosti joskin samalla epämääräisesti substanssinsa.
(Substanssihan on jotain olioitten "alla" olevaa, niitä kannattelevaa, jotain jonka varassa koko universumi "lepää".)
Mutta kun esimerkiksi Richard Dawkins heittää uskonnon etuovesta pihalle, se tulee takaovesta sisälle, sillä kaikki mitä ihminen "palvoo" lopullisena totuutena on joko uskontoa tai uskonnon korviketta - siten myös taidetta.
Tämä ei kuitenkaan tapahdu Dawkinsilla ilman ratkaisevaa dialektista sekaannusta.
(Viittaan tällä mm. tietoteoreetikko Alvin Plantingan evolutionismi-kritiikkiin - Kts. niin & näin 3/2005 - myös Markus Lammenranta).
Dawkinsin reduktionistinen materialismi ja utilitarismi, jossa aisti-mielihyvä ja onni kategorisen virheellisesti sekoitetaan keskenään, antaakin aiheen toistaa Friedrich Nietzschen kuuluisa slogan: "Ei ihminen etsi onnea, vain englantilainen tekee niin."
Itse asiassa geeni ei "tiedä" onnesta mitään, joskin myös siinä mielessä geeni on Dawkinsille kuin Jumala eli Omnipotentti Hyvä - kaiken alku ja loppu.
Vain ihmisellä on jonkinlainen käsitys onnesta tai pikemminkin onnen eri ulottuvuuksista, ominaisuuksista ja etenkin sen paradoksaalisuudesta.
Mutta irtautuessaan uskonnosta onni - kuten taide - kadottaa päämääränsä.
Ja kun päämäärä on kadotettu, ei myöskään millään kausaalisella vaikutuksella - ei edes geenin - ole universaalia tai kosmista merkitystä.
Dawkins kuitenkin haluaa nähtävästi esiintyä jonkilaisena Välittäjänä (medium) geenin ("jumalan") ja onnen (päämäärän) välillä, mutta ei hänestä sentään Jumalan (tässä: Geenin) Pojaksi (Logokseksi) taida olla..?
Haluaisinkin tietää, miten Dawkins pelastaa meidät eli yhdistää toisiinsa geenin (muka) kausaalisen vaikutuksen ja aistillisen mielihyvän kokemuksen siten, että seurauksena on universaali Onni!
Odotan siis innolla kirjaa Geenin soteriologiasta (pelastusopista)...
Niinpä.
Kun taide irtautui lopullisesti uskonnosta viimeistään 1900-luvun aikana ja muuttui skitsofreniaksi ja toistoksi, se kadotti sisältönsä tai sanoisimmeko hienosti joskin samalla epämääräisesti substanssinsa.
(Substanssihan on jotain olioitten "alla" olevaa, niitä kannattelevaa, jotain jonka varassa koko universumi "lepää".)
Mutta kun esimerkiksi Richard Dawkins heittää uskonnon etuovesta pihalle, se tulee takaovesta sisälle, sillä kaikki mitä ihminen "palvoo" lopullisena totuutena on joko uskontoa tai uskonnon korviketta - siten myös taidetta.
Tämä ei kuitenkaan tapahdu Dawkinsilla ilman ratkaisevaa dialektista sekaannusta.
(Viittaan tällä mm. tietoteoreetikko Alvin Plantingan evolutionismi-kritiikkiin - Kts. niin & näin 3/2005 - myös Markus Lammenranta).
Dawkinsin reduktionistinen materialismi ja utilitarismi, jossa aisti-mielihyvä ja onni kategorisen virheellisesti sekoitetaan keskenään, antaakin aiheen toistaa Friedrich Nietzschen kuuluisa slogan: "Ei ihminen etsi onnea, vain englantilainen tekee niin."
Itse asiassa geeni ei "tiedä" onnesta mitään, joskin myös siinä mielessä geeni on Dawkinsille kuin Jumala eli Omnipotentti Hyvä - kaiken alku ja loppu.
Vain ihmisellä on jonkinlainen käsitys onnesta tai pikemminkin onnen eri ulottuvuuksista, ominaisuuksista ja etenkin sen paradoksaalisuudesta.
Mutta irtautuessaan uskonnosta onni - kuten taide - kadottaa päämääränsä.
Ja kun päämäärä on kadotettu, ei myöskään millään kausaalisella vaikutuksella - ei edes geenin - ole universaalia tai kosmista merkitystä.
Dawkins kuitenkin haluaa nähtävästi esiintyä jonkilaisena Välittäjänä (medium) geenin ("jumalan") ja onnen (päämäärän) välillä, mutta ei hänestä sentään Jumalan (tässä: Geenin) Pojaksi (Logokseksi) taida olla..?
Haluaisinkin tietää, miten Dawkins pelastaa meidät eli yhdistää toisiinsa geenin (muka) kausaalisen vaikutuksen ja aistillisen mielihyvän kokemuksen siten, että seurauksena on universaali Onni!
Odotan siis innolla kirjaa Geenin soteriologiasta (pelastusopista)...
JOULURÄYHÄN JULISTUS
(Idea Alivaltiosihteeriltä - Jouluräyhän tarkistus tapahtui klo: 20.00)
Tänä päivänä - kello 16.00 - julistan minä Rauno Aimo Alvar Räsänen JOULURÄYHÄN alkavaksi.Joka tätä Räyhää rikkoo toppuuttelemalla lähimmäistensä iloa ja riehakkuutta, singottakoon tulevana Uutena Vuotena venäläisellä ilotulitusraketilla maata kiertävälle radalle rangaistukseksi jouluilon pilaamisesta.
Pohjois-Helsingin suoalueella - 24.12. 2005 - Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen syntymäjuhlan aattona.
Jouluräyhä päättyy huomenna sunnuntaina klo: 18.00 - jos Humala suo.
http://www.demari.fi/Article.jsp?article=971&category=3&main=3.
http://www.laulunystavat.fi/ly/joulurauhaa/esite.htm.
Itämaan investointipankkiirit ja Jeesuksen syntymä - nykyaikainen versio
"Hei - kaivas nyt esiin kaikki ne sopimuspaperit! Kodinperustamis-, perhe- ja asuntolaina, käyttö-, ja kulutusluotto sekä ne muut. Henkivakuutusta ei tässä tapauksessa tarvita.
Tämä kaveri ei tarvitse myöskään takaajia."
http://www.omsakthi.org/cards2/
Katso myös - RAUNO RÄSÄNEN: Second Coming
Tämä kaveri ei tarvitse myöskään takaajia."
http://www.omsakthi.org/cards2/Katso myös - RAUNO RÄSÄNEN: Second Coming
Oletko ollut kiltti?
"Saankohan mä tänä vuonna yhtään lahjaa? En o ollu aina kovin tottelevainen...Kerrankin emäntä kirku niinko sireeni, kun karkasin pihalta... "
lilly.barkbark.net/ photos/1103343247/1/.
lilly.barkbark.net/ photos/1103343247/1/.
December 22, 2005
Joulu tulee ja menee...mutta laulut jää.
Silent night, holy night,
All is calm, all is bright
Round yon virgin mother and child.
Holy infant so tender and mild,
Sleep in heavenly peace.
Sleep in heavenly peace.
Silent night, holy night,
Shepherds quake at the sight,
Glories stream from heaven afar,
Heavenly hosts sing alleluia;
Christ the Saviour, is born!
Christ the Saviour, is born!
Silent night, holy night,
Son of God, love's pure light
Radiant beams from thy holy face,
With the dawn of redeeming grace,
Jesus, Lord, at thy birth.
Jesus, Lord, at thy birth.
online.at/1998/schools/salzburg/sb_obern/pop_e.htm.
http://www.operationlettertosanta.com/Kid%20Zone/Childrens%20Carols/Silent_night.htm.
December 19, 2005
Linkkilista 3.1. 2006
LINKKILISTA
Viimeisin päivitys 3.1.2006
Supistettu ja "siistitty" versio. - Huom! - Epiteetit eivät ole pysyviä! Sitäpaitsi raakkasin suurimman osan veks vielä kerran 3.1.2006.
Syy on yksin minun ja kognitiivisen dissonanssini.
***
AFORISMIBLOGI
a-k.h
Amnellinks.vuodatus.net
ANDROGYYNIHULLUMIES
Anttia
Aristoteleen kantapää (Pasi Heikura)
Asiallisia merkintöjä
BLOGISANOMAT ©
Blogisisko
Cacoethes Scribendi
Classic Radio
Classic Rock on online radio
Elämää ratin takana
Eteneminen
Eufemia
Euroopan reunalla
Finland for Thought
Haakana
Hakurobotti
Hanhensulka
Hesarin blogit
Historiaa pitkin ja taidetta poikin
Historian siipien havinat
Holy Land
Juuso Hyvärinen
Ikkunaiines
Kasa (Suomen Kasa)
Kemppinen (The Lord of Things)
Kirjailijan häiriöklinikka (se Kirsti Ellilän terapialoota)
Karri Kokko (runoutemme Batman)
Komposti
Kuukauden kuvat
Sven Laakso
Labbai
Leevi Lehto (Primus inter pares)
Lehtihuone
Loistava puhallus
Ilkka Luoma
Maalainen
Matti
Mediablogi
Memoria volatilis
Menopaussi
Mette miettii
Mieto marinadi
mitvit ("Pure Jenkki")
Mocartes
Risto Niemi-Pynttäri
Nudisti
Ohi Ammuttu
parnasso.fi.
Pekka Gronow blogit.yle.fi
Pekka Nykanen
Plimsollin merkki
Plöki
Raivoa rakkautta
Ruzaccho
Saaran blogi
Timo Salo
Sanat
Sanoma Ihmiskunnalle
Sedis
Skrubu
Sun äitis
Suomentajan huomioita
Tekno-Kekon mielekäs maailmanhistoria
Tiedemiehen muistelmat
Toimittaja
Turisti
Uskon ja ajattelun puolesta
UUTISIA JA KULTTUURIA SUOMESTA JA MAAILMALTA
Valistuksen ruoska
Verkon valitut palat
Vääräuskoinen
Woogle
Yougeek.ca/.
***
Teemu Manninen
Minhin haarakonttori
Hakupalvelu blogeille
Ron Silliman
The Finnish Ulysses (Leevi Lehto)
Täti Pensiön penseää tarinaa
Miia Toivio
Vapaa Intellektuelli
Veloena
Viistolla pinnalla
Juhana Vähänen
WF-LinkkiArkisto
***
Google
Wikipedia
YLE A-ÖY
Viimeisin päivitys 3.1.2006
Supistettu ja "siistitty" versio. - Huom! - Epiteetit eivät ole pysyviä! Sitäpaitsi raakkasin suurimman osan veks vielä kerran 3.1.2006.
Syy on yksin minun ja kognitiivisen dissonanssini.
***
AFORISMIBLOGI
a-k.h
Amnellinks.vuodatus.net
ANDROGYYNIHULLUMIES
Anttia
Aristoteleen kantapää (Pasi Heikura)
Asiallisia merkintöjä
BLOGISANOMAT ©
Blogisisko
Cacoethes Scribendi
Classic Radio
Classic Rock on online radio
Elämää ratin takana
Eteneminen
Eufemia
Euroopan reunalla
Finland for Thought
Haakana
Hakurobotti
Hanhensulka
Hesarin blogit
Historiaa pitkin ja taidetta poikin
Historian siipien havinat
Holy Land
Juuso Hyvärinen
Ikkunaiines
Kasa (Suomen Kasa)
Kemppinen (The Lord of Things)
Kirjailijan häiriöklinikka (se Kirsti Ellilän terapialoota)
Karri Kokko (runoutemme Batman)
Komposti
Kuukauden kuvat
Sven Laakso
Labbai
Leevi Lehto (Primus inter pares)
Lehtihuone
Loistava puhallus
Ilkka Luoma
Maalainen
Matti
Mediablogi
Memoria volatilis
Menopaussi
Mette miettii
Mieto marinadi
mitvit ("Pure Jenkki")
Mocartes
Risto Niemi-Pynttäri
Nudisti
Ohi Ammuttu
parnasso.fi.
Pekka Gronow blogit.yle.fi
Pekka Nykanen
Plimsollin merkki
Plöki
Raivoa rakkautta
Ruzaccho
Saaran blogi
Timo Salo
Sanat
Sanoma Ihmiskunnalle
Sedis
Skrubu
Sun äitis
Suomentajan huomioita
Tekno-Kekon mielekäs maailmanhistoria
Tiedemiehen muistelmat
Toimittaja
Turisti
Uskon ja ajattelun puolesta
UUTISIA JA KULTTUURIA SUOMESTA JA MAAILMALTA
Valistuksen ruoska
Verkon valitut palat
Vääräuskoinen
Woogle
Yougeek.ca/.
***
Teemu Manninen
Minhin haarakonttori
Hakupalvelu blogeille
Ron Silliman
The Finnish Ulysses (Leevi Lehto)
Täti Pensiön penseää tarinaa
Miia Toivio
Vapaa Intellektuelli
Veloena
Viistolla pinnalla
Juhana Vähänen
WF-LinkkiArkisto
***
Wikipedia
YLE A-ÖY
December 18, 2005
This is the deepest level of hell!
Dante's Inferno Test (via Anita Konkka - Sanat).
*
The wretched King Minos has decided your fate. His tale wraps around his body 9 times.
The sweet light no longer strikes against your eyes. Your shade has been banished to... the Ninth Level of Hell - Cocytus!
Ninth Level of Hell - Cocytus
This is the deepest level of hell, where the fallen angel Satan himself resides. His wings flap eternally, producing chilling cold winds that freeze the thick ice found in Cocytus.
The three faces of Satan, black, red, and yellow, can be seen with mouths gushing bloody foam and eyes forever weeping, as they chew on the three traitors, Judas, Brutus, and Cassius.
This place is furthest removed from the source of all light and warmth. Sinners here are frozen deep in the ice, faces out, eyes and mouths frozen shut.
Traitors against God, country, family, and benefactors lament their sins in this frigid pit of despair.
Here is how you matched up against all the levels:
(Click on a level for more info)
1) Level
2) Who are sent there?
3) Score
Purgatory
Repenting Believers
Very Low
Level 1 - Limbo
Virtuous Non-Believers
Moderate
Level 2
Lustful
High
Level 3
Gluttonous
High
Level 4
Prodigal and Avaricious
Very Low
Level 5
Wrathful and Gloomy
High
Level 6 - The City of Dis
Heretics
High
Level 7
Violent
Very High
Level 8- the Malebolge
Fraudulent, Malicious, Panderers
Moderate
Level 9 - Cocytus
Treacherous
Very High
***
Learn More About This Test
Copy this HTML code to paste into your blog, website, message board, online profile, or e-mail to friend:
*
The wretched King Minos has decided your fate. His tale wraps around his body 9 times.
The sweet light no longer strikes against your eyes. Your shade has been banished to... the Ninth Level of Hell - Cocytus!
Ninth Level of Hell - Cocytus
This is the deepest level of hell, where the fallen angel Satan himself resides. His wings flap eternally, producing chilling cold winds that freeze the thick ice found in Cocytus.
The three faces of Satan, black, red, and yellow, can be seen with mouths gushing bloody foam and eyes forever weeping, as they chew on the three traitors, Judas, Brutus, and Cassius.
This place is furthest removed from the source of all light and warmth. Sinners here are frozen deep in the ice, faces out, eyes and mouths frozen shut.
Traitors against God, country, family, and benefactors lament their sins in this frigid pit of despair.
Here is how you matched up against all the levels:
(Click on a level for more info)
1) Level
2) Who are sent there?
3) Score
Purgatory
Repenting Believers
Very Low
Level 1 - Limbo
Virtuous Non-Believers
Moderate
Level 2
Lustful
High
Level 3
Gluttonous
High
Level 4
Prodigal and Avaricious
Very Low
Level 5
Wrathful and Gloomy
High
Level 6 - The City of Dis
Heretics
High
Level 7
Violent
Very High
Level 8- the Malebolge
Fraudulent, Malicious, Panderers
Moderate
Level 9 - Cocytus
Treacherous
Very High
***
Learn More About This Test
Copy this HTML code to paste into your blog, website, message board, online profile, or e-mail to friend:
Tanskalaisten joulumaa
Molemmista kuvista löytyy se oikea Korvatunturi.
Mutta...http://www.2step.dk/images/pic_2002-12-05_000019.swf...tästä löytyy tanskalaisten käsitys jouluhuumorista...
http://www.luontokuvat.fi/hakutulos.php?q=&aihe=kulttuuri&x=72.
December 17, 2005
Lääkärit yölinjalla
Tämän yön ylivoimaisesti parhaimmat! Kiitos Pekka (Nykänen) ja Christer (Sundqvist). Enpä ole pariin kolmeen päivään nauranutkaan näin makeasti...
Kevennyksiä (15.12)
Lääkäreiden sanelukukkasia (in real life)
"Rintasyöpä, metästä saanut" (oikeesti pitäis olla metastasoinut)
"Työterveyslääkäri soittaa, on hajanaisena ja sekavana työpaikallaan"
"Normaali musta tussu" (normaali muu status)
"Perussairauksina sepelvaltimotauti, verenpainetauti, jehovan todistaja"
"Potilas taistelee ylipainoa vastaan toistaiseksi laihoin tuloksin"
"Hiuksia lähtee harjatessa, ei käteen vetäessä"
"Asuu kahden masentuneen vaimonsa kanssa"
"Lääke tehoaa hyvin gram-negatiivisiin mikro-orgasmeihin"
"Lähete hamas-lääkärin konsultaatioon" (terroristeja?)"
Potilaalla kalukooma" (glaukooma)"Potilaan pää iskeytyi tuulilasiin ja kierähti siitä maahan" (auts)
Lähde: Lääkäreiden vitsipalsta
*
1 Comments:
christer sundqvist said...
Muutama sanelukukkanen lisää:
Puhelinsoiton perusteella tullut uusi kuhmu päähän (Nokian kevyempiä malleja lienee syytä suositella?)
Saanut yksivuotiaaksi asti rintaa, sitten munaa (lääkärin logiikkaa!)
Potilaan mukaan mitään ei mene sen päähän (kuulostaa perin tutulta olotilalta)
Potilaan hoito säilynyt stabiilin huonona (tätä ei sovi näyttää johtavalle lääkärille)
Potilas tulee nayttamään oikeaa keskisormeaan (F**k you!)
Tänään taas huimailua ja nimenomaan jalkeilla ollessa kaatuilua (sähäkkä selitys!)
Perunoita kuoriessa oikea nilkka kipeytynyt (popsi, popsi porkkanaa hampaita se ahdistaa)
Itsenäisyyspäivänä pudonnut WC-pytyltä ja 118 tullut apuun (olikohan vessassa ahdasta?)
Ainakin 2 pv päässä soinut "Tango kohtalon". Nyt tuskastunut niin päässä soivaan musiikkiin, että yrittänyt itsemurhaa (Pekka Nykäsen sivuilla on tarjolla parempaa musiikkia)
Aamulla huulet lähteneet laskeutumaan (ns. monttu auki syndrooman esiaste)
Haluaa omalla autolla viedä oman autonsa kotiin (tila-auto ihme)
Nenä poltettiin kahteen otteeseen (ehdotan tupakoinnin sallimista sairaaloissa)
Potilas leikkauspöydällä selällään. En ole koskaan tutkinut potilasta. En suostu leikkaamaan. (kirurgin osa ei ole aina helppo)
Valittaa ettei mitenkään saa enää viinaa juotua (ammattiasiakasta on aina ilo palvella)
Potilas ei ole saanut työtään vastaavaa koulutusta (en muuten minäkään!)
Potilas kotiutuu lasikuituisella kipsiholkilla (home sweet home)
Potilas on parantunut hoidosta huolimatta (vaatimattomuus kaunistaa)
Ulosteen väri erittäin pahanhajuinen (aistillista huumoria)
Nenä tippuu ulkona (!) Kaatunut pyörää ulkoiluttaessaan (pyörä on ihmisen paras ystävä)
Kertoo, että melupaikan työtaso ei ole kovinkaan korkea (ergonomia kuntoon)
Potilas saanut useita oireen mukaisia hoitoja, joista ilmeisesti ainoastaan tilapäinen vaiva (he he)
Kyseessä 78-vuotias nainen, joka tyttären kanssa puhuessa nyrjäyttänyt leuat. (puheammattilainen!)
Kun potilas menee WC:een, joutuu istumaan siellä tunnin, että jaksaa lähteä pois. (sakset mukaan)
Ottanut 20 tbl antabusta ja viinaa. Hoitajalle kertoo, että tämän teki, koska haluaa ruveta urheilijaksi. (julkaistu SUL:n luvalla?)
Esitiedot: Potilas ei suostu antamaan. (ei se aina onnistu)
Tulosyy: Ei ole syönyt 3 viikkoon mitään. Päivassa n 20 pll olutta. Oluen katsoo olevan ainoa itselleen sopiva ravinto. Alkoholin käytön kieltää kokonaan. (nestetasapaino kunnossa)
Tulosyy: Kaatunut, oikea nilkka humalassa. (kävele siinä nyt sitten)
Takaraivolla Mersun muotoinen haava. (täytyy olla yksityisen puolen lääkäri) Massiivisen obeesi. Syö kotona kaiken mitä löytää. (voiko tuon paremmin ilmaista?)
Konsultoitu kirurgia. Hoidoksi teipataan jalka naapurin varpaaseen kiinni kolmeksi viikoksi. (näin säilyy naapurisopu hyvänä)
Nyt osastolla paikkatilapulanne. (niin?)
onhan näitä enemmänkin...
Kevennyksiä (15.12)
Lääkäreiden sanelukukkasia (in real life)
"Rintasyöpä, metästä saanut" (oikeesti pitäis olla metastasoinut)
"Työterveyslääkäri soittaa, on hajanaisena ja sekavana työpaikallaan"
"Normaali musta tussu" (normaali muu status)
"Perussairauksina sepelvaltimotauti, verenpainetauti, jehovan todistaja"
"Potilas taistelee ylipainoa vastaan toistaiseksi laihoin tuloksin"
"Hiuksia lähtee harjatessa, ei käteen vetäessä"
"Asuu kahden masentuneen vaimonsa kanssa"
"Lääke tehoaa hyvin gram-negatiivisiin mikro-orgasmeihin"
"Lähete hamas-lääkärin konsultaatioon" (terroristeja?)"
Potilaalla kalukooma" (glaukooma)"Potilaan pää iskeytyi tuulilasiin ja kierähti siitä maahan" (auts)
Lähde: Lääkäreiden vitsipalsta
*
1 Comments:
christer sundqvist said...
Muutama sanelukukkanen lisää:
Puhelinsoiton perusteella tullut uusi kuhmu päähän (Nokian kevyempiä malleja lienee syytä suositella?)
Saanut yksivuotiaaksi asti rintaa, sitten munaa (lääkärin logiikkaa!)
Potilaan mukaan mitään ei mene sen päähän (kuulostaa perin tutulta olotilalta)
Potilaan hoito säilynyt stabiilin huonona (tätä ei sovi näyttää johtavalle lääkärille)
Potilas tulee nayttamään oikeaa keskisormeaan (F**k you!)
Tänään taas huimailua ja nimenomaan jalkeilla ollessa kaatuilua (sähäkkä selitys!)
Perunoita kuoriessa oikea nilkka kipeytynyt (popsi, popsi porkkanaa hampaita se ahdistaa)
Itsenäisyyspäivänä pudonnut WC-pytyltä ja 118 tullut apuun (olikohan vessassa ahdasta?)
Ainakin 2 pv päässä soinut "Tango kohtalon". Nyt tuskastunut niin päässä soivaan musiikkiin, että yrittänyt itsemurhaa (Pekka Nykäsen sivuilla on tarjolla parempaa musiikkia)
Aamulla huulet lähteneet laskeutumaan (ns. monttu auki syndrooman esiaste)
Haluaa omalla autolla viedä oman autonsa kotiin (tila-auto ihme)
Nenä poltettiin kahteen otteeseen (ehdotan tupakoinnin sallimista sairaaloissa)
Potilas leikkauspöydällä selällään. En ole koskaan tutkinut potilasta. En suostu leikkaamaan. (kirurgin osa ei ole aina helppo)
Valittaa ettei mitenkään saa enää viinaa juotua (ammattiasiakasta on aina ilo palvella)
Potilas ei ole saanut työtään vastaavaa koulutusta (en muuten minäkään!)
Potilas kotiutuu lasikuituisella kipsiholkilla (home sweet home)
Potilas on parantunut hoidosta huolimatta (vaatimattomuus kaunistaa)
Ulosteen väri erittäin pahanhajuinen (aistillista huumoria)
Nenä tippuu ulkona (!) Kaatunut pyörää ulkoiluttaessaan (pyörä on ihmisen paras ystävä)
Kertoo, että melupaikan työtaso ei ole kovinkaan korkea (ergonomia kuntoon)
Potilas saanut useita oireen mukaisia hoitoja, joista ilmeisesti ainoastaan tilapäinen vaiva (he he)
Kyseessä 78-vuotias nainen, joka tyttären kanssa puhuessa nyrjäyttänyt leuat. (puheammattilainen!)
Kun potilas menee WC:een, joutuu istumaan siellä tunnin, että jaksaa lähteä pois. (sakset mukaan)
Ottanut 20 tbl antabusta ja viinaa. Hoitajalle kertoo, että tämän teki, koska haluaa ruveta urheilijaksi. (julkaistu SUL:n luvalla?)
Esitiedot: Potilas ei suostu antamaan. (ei se aina onnistu)
Tulosyy: Ei ole syönyt 3 viikkoon mitään. Päivassa n 20 pll olutta. Oluen katsoo olevan ainoa itselleen sopiva ravinto. Alkoholin käytön kieltää kokonaan. (nestetasapaino kunnossa)
Tulosyy: Kaatunut, oikea nilkka humalassa. (kävele siinä nyt sitten)
Takaraivolla Mersun muotoinen haava. (täytyy olla yksityisen puolen lääkäri) Massiivisen obeesi. Syö kotona kaiken mitä löytää. (voiko tuon paremmin ilmaista?)
Konsultoitu kirurgia. Hoidoksi teipataan jalka naapurin varpaaseen kiinni kolmeksi viikoksi. (näin säilyy naapurisopu hyvänä)
Nyt osastolla paikkatilapulanne. (niin?)
onhan näitä enemmänkin...
"Huopatossuissa hiiviskelevä haltioituneisuus"
Tämä on "vastaus" AHM:n edellisessä päreessäni esittämään kommenttiin. (Lisäyksiä, tarkennuksia, linkityksiä ja korjauksia 17.12 klo: 11.00)
Androgyynihullumies said...
RR: "Siis hetken onni kestää - eikä se silloinkaan ole täydellistä tai yksiselitteistä...!"Eihän se onni kestä. Minkä olemuksen seuraus tuo onni nyt sitten on.?
Jouko Turkka puhui onnesta Image-lehdessä joskus kesällä 1996. Esitti kysymyksen tuoreelle filosofi"nerolle" tohtori Pekka Himaselle: "Mitä pidät vitusta?"Himanen sanoi tähän, odottaneensa jotakin tällaista Turkalta kuulevansa. En muista oliko joku ympäripyöreä, mutta Turkka se ei ollut.
Kansakoulumestarimaisella - tai siihen pyrkien - otteelle pyrki opettamaan tätä nuorta ja merkittävää filosofista kykyä."Sillä vitussa on todellinen onni."
Tarina ei kerro ajatteliko Himanen vittunsa uudelleen.
Räsäselle huomautus: olkoon vitussa todellinen onni, mutta onko se sitten siellä täydellistä ja yksiselitteistä?
*
Muistan kyllä tapauksen. Himaselle on syytäkin tehdä vastaavanlaisia kysymyksiä.
Mieshän on akateemisen "tehtaan" mallituote, joka ei ole tajunnut omaa, perimmäistä kulttuuriporvarillisuuttaan - Nietzschen sanoin - "huopatossuissa hiiviskelevää haltioituneisuuttaan." /käännös RR/.
(Käänsin tohvelin "väkivaltaisesti" huopatossuksi, koska se rimmaa tässä yhteydessä mainiosti Nietzschen tekstiin - sekä kielen että ajatuksen tasolla (#).
Himasen steriilistä oppineisuudesta kumpuava innostuneisuus ei ole niin sanotusti katu-uskottavaa.
Pikemminkin se on murrosikään jämähtäneen fuksin lapsellista pallottelua teoreettisten klisheiden (ikäänkuin ne voisi ottaa lopulta vakavasti - eli ikäänkuin ne kertoisivat meille jotain "totta" todellisuudesta?) kanssa kuin säihkyvän ironisen älyn mitään pelkäämätöntä aikalais-diagnostiikkaa.
*
Mitä täydellisyyteen tulee - määritelmää pitää tarkentaa. Ymmärrämmekö täydellisyyden avoimen vai suljetun systeemin ominaisuudeksi?
Vain avoin systeemi voi olla täydellinen mutta silloin se myös väistämättä on ristiriitainen, koska induktiivisen täydellisyyden saavuttaminen ei ole ihmiselle kognitiivisesti mahdollista.
Suljettu systeemi ei koskaan ole induktiivisesti täydellinen, mutta ristiriidaton (eli deduktiivisesti/loogis-matemaattisesti pätevä) ja sillä tavoin täydellinen se toki voi olla.
Haluammeko ymmärtää todellisuuden avoimeksi vai suljetuksi systeemiksi?
*
Todellinen onni lienee mahdollista vain silloin kun, sitä ei tiedosta eikä myöskään kysy.
Älkää siis kysykö voiko tätä antamaani määritelmää pitää kognitiivisesti mielekkäänä - totuudesta puhumattakaan...
Yhteenveto: VITUSTAKO MINÄ TIEDÄN?!
***
PS. Himasen väitöskirja oli pikemminkin Esa Saarisen "sponsoroima" akateeminen mediaperformanssi kuin vaikkapa David Humen alunperin alta 20 vuotiaana luonnostelema A Treatise of Human Nature, jota sentään voi pitää modernin skeptisismin pioneerityönä (vaikkei se saanutkaan kuuluisuutta tai arvostusta vuosikausiin).
Himanen sai väitöskirjastaan muistaakseni arvosanan eximia - mutta ei varmastikaan sisällöllisistä ansioista vaan kirjallisen ja metodisen eheyden sekä juuri mediarvon takia!
Anyway - kysehän on opinnäytteestä - ei välttämättä mistään luovuuden osoituksesta...
Himaseen sopii analyyttisen metafysiikan spesialisti Markus Lammenrannan (Helsingin yliopisto) arvio eräästä toisesta oppineesta ja hänen julkaisuistaan tiettyä professuuria haettaessa - "Ei taso riitä!"
*
PPS. Kun Nietzsche 24 vuotiaana valittiin Baselin yliopiston filologian professoriksi (1869), se herätti närkästystä jopa eräitten hänen opiskelutovereittensa piirissä, koska N. ei ollut vielä julkaissut väitöskirjaa.
Eikä hän sitä lopulta koskaan julkaissutkaan, vaikka tätä projektia luonnostelikin työnimellä "Teleologinen ajattelu Kantin jälkeen".
Huomataan, ettei väitöskirjasta ainakaan otsikon perusteella olisi tullut enää nimenomaan filologinen vaan pikemminkin filosofinen työ.
Nietzsche nimitettiin sittemmin kunniatohtoriksi aiempien tutkimustensa perusteella.
Sen verran aiheesta vielä, että Nietzschen esikoisteosta "Tragedian synty musiikin hengestä" (1872) luettiin filologisissa piireissä alun perin nimenomaan väitöskirjana, mutta sellaiseksi ei tekijä sitä ollut tarkoittanut, koska siitä puuttui esim. kunnon lähdeviitteistö.
Nietzschen tukija prof. Friedrich Wilhelm Ritschl (Ritschl) oli suunnitelmaan tutustuessaan antanut luvan teoksen julkaisulle, mutta lopputuloksen luettuaan totesi: "Henkevää lurjustelua!"
Opiskelijana sekä tieteellisen metodin että kirjallisen ilmaisun niin taidokkaasti hallinnut ja toisiinsa kytkenyt Nietzsche ei enää tämän jälkeen ollut akateemisen maailman vaan (lähinnä Wagnerin piirin) muusikoitten ja ylipäätään taiteilijoitten tähti.
Mutta tämäkin tähti siirtyisi vielä loistamaan aivan muualla kuin Wagnerin "taivaalla." (##)
Nietzsche oli siis - pitkälti Wagnerin ja Schopenhauerin vaikutuksesta - jo esikoisteoksessaan astunut akateemisen "liturgian" ulkopuolelle (yhtä lailla kuin hän oli jo astunut kristinuskon dogmaattisen liturgian ulkopuolelle).
Tästä(kin) askeleesta hän joutui kuitenkin tulevaisuudessa maksamaan kovan hinnan...
*
(#) Nietzschen Epäajanmukaisia tarkasteluja I, David Strauss - 1873 kohdistui lähinnä Straussin vanhuudenteosta "Uusi ja Vanha usko" vastaan.
Itse asiassa Nietzschen pamfletti oli Richard Wagnerin "tilaustyö", koska Strauss oli julkisesti arvostellut Wagnerin tuhlaavaisia, ylellisiä ja epämoraalisia (W. eli aviosuhteessa oman kapellimestarinsa vaimon kanssa) elämäntapoja.
Nietzsche oli vielä 1870-luvun alussa vahvasti Wagnerin auktoriteetista riippuvainen ja suostui Straussin junttaamiseen, vaikka Nietzschelle kyseessä ei lopulta ollut lainkaan henkilökohtainen kostoprojekti.
Niinpä Straussin kuoltua jo muutama kuukausi esseen julkaisemisen jälkeen Nietzsche tiedusteli eräältä asiaa paremmin tuntevalta ystävältään, että toivottavasti hänen kirjansa ei ollut nopeuttamassa teologin kuolemaa.
Strauss itse oli kyllä lukenut kirjan ja ehtinyt ihmetellä, miten joku hänelle täysin tuntematon nuori mies voi olla motivoitunut kirjoittamaan hänestä näin pisteliään vihamielisen tekstin.
Sylttytehdas löytyy siis Wagnerista, jonka kanssa Nietzsche kyllä jakoi halveksuntansa kulttuuriporvarismia kohtaan, mutta mitään persoonallista Strauss-vihamielisyyttä ei Nietzschellä ilmeisesti ollut.
Tosiasiallisesti Straussin kuuluisa nuoruudenteos "Jeesuksen elämä" - 1835 ilmeisesti kaikkein ensimmäisenä vaikutti Nietzschen luopumiseen kristinuskosta.
Kirjaa voinee pitää saksalaisen teologian Raamattuun kohdistuvan myyttikritiikin lähtökohtana - ellei sitten Hegelin"Hengen fenomenologiaa" (1807) jo pidetä ensimmäisenä.
*
(##) 20th WCP: Nietzsche's Portraiture: Wagner as Worthy Opponent
Androgyynihullumies said...
RR: "Siis hetken onni kestää - eikä se silloinkaan ole täydellistä tai yksiselitteistä...!"Eihän se onni kestä. Minkä olemuksen seuraus tuo onni nyt sitten on.?
Jouko Turkka puhui onnesta Image-lehdessä joskus kesällä 1996. Esitti kysymyksen tuoreelle filosofi"nerolle" tohtori Pekka Himaselle: "Mitä pidät vitusta?"Himanen sanoi tähän, odottaneensa jotakin tällaista Turkalta kuulevansa. En muista oliko joku ympäripyöreä, mutta Turkka se ei ollut.
Kansakoulumestarimaisella - tai siihen pyrkien - otteelle pyrki opettamaan tätä nuorta ja merkittävää filosofista kykyä."Sillä vitussa on todellinen onni."
Tarina ei kerro ajatteliko Himanen vittunsa uudelleen.
Räsäselle huomautus: olkoon vitussa todellinen onni, mutta onko se sitten siellä täydellistä ja yksiselitteistä?
*
Muistan kyllä tapauksen. Himaselle on syytäkin tehdä vastaavanlaisia kysymyksiä.
Mieshän on akateemisen "tehtaan" mallituote, joka ei ole tajunnut omaa, perimmäistä kulttuuriporvarillisuuttaan - Nietzschen sanoin - "huopatossuissa hiiviskelevää haltioituneisuuttaan." /käännös RR/.
(Käänsin tohvelin "väkivaltaisesti" huopatossuksi, koska se rimmaa tässä yhteydessä mainiosti Nietzschen tekstiin - sekä kielen että ajatuksen tasolla (#).
Himasen steriilistä oppineisuudesta kumpuava innostuneisuus ei ole niin sanotusti katu-uskottavaa.
Pikemminkin se on murrosikään jämähtäneen fuksin lapsellista pallottelua teoreettisten klisheiden (ikäänkuin ne voisi ottaa lopulta vakavasti - eli ikäänkuin ne kertoisivat meille jotain "totta" todellisuudesta?) kanssa kuin säihkyvän ironisen älyn mitään pelkäämätöntä aikalais-diagnostiikkaa.
*
Mitä täydellisyyteen tulee - määritelmää pitää tarkentaa. Ymmärrämmekö täydellisyyden avoimen vai suljetun systeemin ominaisuudeksi?
Vain avoin systeemi voi olla täydellinen mutta silloin se myös väistämättä on ristiriitainen, koska induktiivisen täydellisyyden saavuttaminen ei ole ihmiselle kognitiivisesti mahdollista.
Suljettu systeemi ei koskaan ole induktiivisesti täydellinen, mutta ristiriidaton (eli deduktiivisesti/loogis-matemaattisesti pätevä) ja sillä tavoin täydellinen se toki voi olla.
Haluammeko ymmärtää todellisuuden avoimeksi vai suljetuksi systeemiksi?
*
Todellinen onni lienee mahdollista vain silloin kun, sitä ei tiedosta eikä myöskään kysy.
Älkää siis kysykö voiko tätä antamaani määritelmää pitää kognitiivisesti mielekkäänä - totuudesta puhumattakaan...
Yhteenveto: VITUSTAKO MINÄ TIEDÄN?!
***
PS. Himasen väitöskirja oli pikemminkin Esa Saarisen "sponsoroima" akateeminen mediaperformanssi kuin vaikkapa David Humen alunperin alta 20 vuotiaana luonnostelema A Treatise of Human Nature, jota sentään voi pitää modernin skeptisismin pioneerityönä (vaikkei se saanutkaan kuuluisuutta tai arvostusta vuosikausiin).
Himanen sai väitöskirjastaan muistaakseni arvosanan eximia - mutta ei varmastikaan sisällöllisistä ansioista vaan kirjallisen ja metodisen eheyden sekä juuri mediarvon takia!
Anyway - kysehän on opinnäytteestä - ei välttämättä mistään luovuuden osoituksesta...
Himaseen sopii analyyttisen metafysiikan spesialisti Markus Lammenrannan (Helsingin yliopisto) arvio eräästä toisesta oppineesta ja hänen julkaisuistaan tiettyä professuuria haettaessa - "Ei taso riitä!"
*
PPS. Kun Nietzsche 24 vuotiaana valittiin Baselin yliopiston filologian professoriksi (1869), se herätti närkästystä jopa eräitten hänen opiskelutovereittensa piirissä, koska N. ei ollut vielä julkaissut väitöskirjaa.
Eikä hän sitä lopulta koskaan julkaissutkaan, vaikka tätä projektia luonnostelikin työnimellä "Teleologinen ajattelu Kantin jälkeen".
Huomataan, ettei väitöskirjasta ainakaan otsikon perusteella olisi tullut enää nimenomaan filologinen vaan pikemminkin filosofinen työ.
Nietzsche nimitettiin sittemmin kunniatohtoriksi aiempien tutkimustensa perusteella.
Sen verran aiheesta vielä, että Nietzschen esikoisteosta "Tragedian synty musiikin hengestä" (1872) luettiin filologisissa piireissä alun perin nimenomaan väitöskirjana, mutta sellaiseksi ei tekijä sitä ollut tarkoittanut, koska siitä puuttui esim. kunnon lähdeviitteistö.
Nietzschen tukija prof. Friedrich Wilhelm Ritschl (Ritschl) oli suunnitelmaan tutustuessaan antanut luvan teoksen julkaisulle, mutta lopputuloksen luettuaan totesi: "Henkevää lurjustelua!"
Opiskelijana sekä tieteellisen metodin että kirjallisen ilmaisun niin taidokkaasti hallinnut ja toisiinsa kytkenyt Nietzsche ei enää tämän jälkeen ollut akateemisen maailman vaan (lähinnä Wagnerin piirin) muusikoitten ja ylipäätään taiteilijoitten tähti.
Mutta tämäkin tähti siirtyisi vielä loistamaan aivan muualla kuin Wagnerin "taivaalla." (##)
Nietzsche oli siis - pitkälti Wagnerin ja Schopenhauerin vaikutuksesta - jo esikoisteoksessaan astunut akateemisen "liturgian" ulkopuolelle (yhtä lailla kuin hän oli jo astunut kristinuskon dogmaattisen liturgian ulkopuolelle).
Tästä(kin) askeleesta hän joutui kuitenkin tulevaisuudessa maksamaan kovan hinnan...
*
(#) Nietzschen Epäajanmukaisia tarkasteluja I, David Strauss - 1873 kohdistui lähinnä Straussin vanhuudenteosta "Uusi ja Vanha usko" vastaan.
Itse asiassa Nietzschen pamfletti oli Richard Wagnerin "tilaustyö", koska Strauss oli julkisesti arvostellut Wagnerin tuhlaavaisia, ylellisiä ja epämoraalisia (W. eli aviosuhteessa oman kapellimestarinsa vaimon kanssa) elämäntapoja.
Nietzsche oli vielä 1870-luvun alussa vahvasti Wagnerin auktoriteetista riippuvainen ja suostui Straussin junttaamiseen, vaikka Nietzschelle kyseessä ei lopulta ollut lainkaan henkilökohtainen kostoprojekti.
Niinpä Straussin kuoltua jo muutama kuukausi esseen julkaisemisen jälkeen Nietzsche tiedusteli eräältä asiaa paremmin tuntevalta ystävältään, että toivottavasti hänen kirjansa ei ollut nopeuttamassa teologin kuolemaa.
Strauss itse oli kyllä lukenut kirjan ja ehtinyt ihmetellä, miten joku hänelle täysin tuntematon nuori mies voi olla motivoitunut kirjoittamaan hänestä näin pisteliään vihamielisen tekstin.
Sylttytehdas löytyy siis Wagnerista, jonka kanssa Nietzsche kyllä jakoi halveksuntansa kulttuuriporvarismia kohtaan, mutta mitään persoonallista Strauss-vihamielisyyttä ei Nietzschellä ilmeisesti ollut.
Tosiasiallisesti Straussin kuuluisa nuoruudenteos "Jeesuksen elämä" - 1835 ilmeisesti kaikkein ensimmäisenä vaikutti Nietzschen luopumiseen kristinuskosta.
Kirjaa voinee pitää saksalaisen teologian Raamattuun kohdistuvan myyttikritiikin lähtökohtana - ellei sitten Hegelin"Hengen fenomenologiaa" (1807) jo pidetä ensimmäisenä.
*
(##) 20th WCP: Nietzsche's Portraiture: Wagner as Worthy Opponent
December 15, 2005
Vuorokauden blogieläke
Koneeni ei päästänyt minua nettiin lähes vuorokauteen.
Kiitos Sonera, että sait sielussani aikaan samanaikaisesti sekä paniikkia muistuttavan ahdistuksen että rauhan ja tyytyväisyyden tunteen, jota en ole kokenut sitten viime helmikuun alun, jolloin toden teolla viimein aloitin suhteen tämän blogin kanssa.
Mutta tänään kaikki jo pelaa. Arki iski vasten kasvoja kuin blogilistojen ilkkuva irvistys! Sinä putoat listalla pöljäke! Et ole suosittu! Mistähän se johtuu...?
Siis hetken onni kestää - eikä se silloinkaan ole täydellistä tai yksiselitteistä...
Kiitos Sonera, että sait sielussani aikaan samanaikaisesti sekä paniikkia muistuttavan ahdistuksen että rauhan ja tyytyväisyyden tunteen, jota en ole kokenut sitten viime helmikuun alun, jolloin toden teolla viimein aloitin suhteen tämän blogin kanssa.
Mutta tänään kaikki jo pelaa. Arki iski vasten kasvoja kuin blogilistojen ilkkuva irvistys! Sinä putoat listalla pöljäke! Et ole suosittu! Mistähän se johtuu...?
Siis hetken onni kestää - eikä se silloinkaan ole täydellistä tai yksiselitteistä...
December 14, 2005
Väliaikatietoja jumalallisesta rakkaudesta 4
Kommenttini Pällin kommenttiin päreessäni "Väliaikatietoja jumalallisesta rakkaudesta" .
Annan sulle ja muillekin vinkiksi pari kolme kirjaa, joihin ajoittain aika suureltakin osin tukeudun näissä teoreettisissa pohdinnoissani juuri nyt (etenkin kaksi ensimmäistä).
Ne ovat HY:ssa luterilaisen teologian (ainakin valinnaisia) tenttikirjoja.
Pauli Annala: Antiikin teologinen perintö (2001, 2. painos) - luen sitä nyt nyt jo kolmatta kertaa 12 vuoden sisällä!
Juha Pihkala: "Yksi kahdessa" - Kristus-uskon historia varhaisen kristikunnan aikana (1997).
Alister E. McGrathin tiiliskivi: "Kristillisen uskon perusteet" - Johdatus teologiaan (1999) on kattava katsaus teologisen systematiikan oppihistoriaan varsinkin (myöhäisen) keskiajan ja reformaation osalta.
*
"Silti kuulemma yhdessä kohdassa, Joh 3:19, sanotaan ihmisten rakastavan agape-rakkaudella - pimeyttä..."
Tässä alkaa jo orastaa mystiikanteologinen (apofaattinen) näkemys Jumalan ja hänen rakkautensa käsitettävyyden mahdottomuudesta järjen tasolla.
(Aiheesta myöhemmin.Varsinkin Pauli Annala perehtyy tähän traditioon melko perusteellisesti.)
*
1) Usko ilman välittäjiä (Kirsti) 2) yleinen pappeus (Pälli) ja 3) henkilökohtainen uskonvarmuus (Christer) voidaan mielestäni koota yhteen - yllätys yllätys? - EI-KIRKOLLISTA näkemystä edustavan kristillisen uskon luokitukseen.
Yleinen pappeus on jokaisen ihmisen pappeutta - ei instituution sisällä toimivaa administratiivista eli erityistä ("ansaittua" ja "valtuutettua", siis "juridista") pappeutta.
Väitän, että Jeesuksen alkuperäinen pappeus-käsitys oli juuri tämä: siis välitön (ei välittäjiä - paitsi Jeesus itse) uskon- ja pelastuksen varmuus.
Tämä linjaus on kirkko-opillisesti mahdollisesti "vääräuskoinen" ja saattaa "flirttailla" erilaisten hurmahenkisten ja karismaattisten liikkeiden kanssa.
Alkukirkon ajoilta muistamme montanolaisuuden tällaisena ilmiönä.
Mutta heti kun kristinuskosta alkoi tulla (todella nopeasti) Rooman virallinen uskonto, se jäykistyi teologiaksi, institutionaaliseksi byrokratiaksi ja uskonnollis-hallinnollisen moraalin "kontrollikeskuskukseksi."
Tietenkin tämä kehitys oli suorastaan väistämätön yhteiskunnallis-/sosiologinen lainalaisuus.
Ja silti - huom! - ALKUPERÄINEN Kristus-usko on juuri välitöntä lapsen uskosta - sydämen uskosta kumpuavaa pelastusvarmuutta - ja siten jokainen tällaista uskonvarmuutta kokeva on "yleinen pappi", jolla on sisäinen tehtävä/missio/oikeus (erotuksena ulkoisesta, administratiivisesta pakosta!) julistaa omaa, henkilökohtaista pelastusvarmuuden sanomaansa.
Administratiivinen - erityinen pappeus - on kyllä vaistämätöntä ja välttämätöntä kirkko-organisaation ja seurakunnan integraation kannalta, mutta se EI OLE alkuperäisestä Jeesuksen opetuksesta: "- Jumalan valtakunta on teidän sydämessänne - tässä ja nyt - kunhan vain uskotte -" syntyvästä pelastusvarmuudesta kumpuavaa evankeliumia.
***
Saatatte nyt jo pystyä kummeksumaan, että miksi tuo Räsänen kannattaa alkukristillisyyden varsin "anarkistista" uskon käsitystä, ja kuitenkin se väittää arvostavansa eniten ortodoksista - tuota kaikkein traditio-, instituutio- ja muotosidonnaisinta, partiarkaalista (joskaan ei juridisesti yhtä tiukkapipoista kuin katolisuus) kristillisyyden ilmentymää...
Totta kyllä - tämä vastakohta-asettelu muodostaa minun kristilliselle itseymmärrykselleni melkoisen rankan haasteen!
*
Miten edellinen kytkeytyy agapen-eroksen ja philian problematiikkaan - siitä myöhemmin.
Vaikeaksi menee...mutta pikku hiljaa edetään.
Annan sulle ja muillekin vinkiksi pari kolme kirjaa, joihin ajoittain aika suureltakin osin tukeudun näissä teoreettisissa pohdinnoissani juuri nyt (etenkin kaksi ensimmäistä).
Ne ovat HY:ssa luterilaisen teologian (ainakin valinnaisia) tenttikirjoja.
Pauli Annala: Antiikin teologinen perintö (2001, 2. painos) - luen sitä nyt nyt jo kolmatta kertaa 12 vuoden sisällä!
Juha Pihkala: "Yksi kahdessa" - Kristus-uskon historia varhaisen kristikunnan aikana (1997).
Alister E. McGrathin tiiliskivi: "Kristillisen uskon perusteet" - Johdatus teologiaan (1999) on kattava katsaus teologisen systematiikan oppihistoriaan varsinkin (myöhäisen) keskiajan ja reformaation osalta.
*
"Silti kuulemma yhdessä kohdassa, Joh 3:19, sanotaan ihmisten rakastavan agape-rakkaudella - pimeyttä..."
Tässä alkaa jo orastaa mystiikanteologinen (apofaattinen) näkemys Jumalan ja hänen rakkautensa käsitettävyyden mahdottomuudesta järjen tasolla.
(Aiheesta myöhemmin.Varsinkin Pauli Annala perehtyy tähän traditioon melko perusteellisesti.)
*
1) Usko ilman välittäjiä (Kirsti) 2) yleinen pappeus (Pälli) ja 3) henkilökohtainen uskonvarmuus (Christer) voidaan mielestäni koota yhteen - yllätys yllätys? - EI-KIRKOLLISTA näkemystä edustavan kristillisen uskon luokitukseen.
Yleinen pappeus on jokaisen ihmisen pappeutta - ei instituution sisällä toimivaa administratiivista eli erityistä ("ansaittua" ja "valtuutettua", siis "juridista") pappeutta.
Väitän, että Jeesuksen alkuperäinen pappeus-käsitys oli juuri tämä: siis välitön (ei välittäjiä - paitsi Jeesus itse) uskon- ja pelastuksen varmuus.
Tämä linjaus on kirkko-opillisesti mahdollisesti "vääräuskoinen" ja saattaa "flirttailla" erilaisten hurmahenkisten ja karismaattisten liikkeiden kanssa.
Alkukirkon ajoilta muistamme montanolaisuuden tällaisena ilmiönä.
Mutta heti kun kristinuskosta alkoi tulla (todella nopeasti) Rooman virallinen uskonto, se jäykistyi teologiaksi, institutionaaliseksi byrokratiaksi ja uskonnollis-hallinnollisen moraalin "kontrollikeskuskukseksi."
Tietenkin tämä kehitys oli suorastaan väistämätön yhteiskunnallis-/sosiologinen lainalaisuus.
Ja silti - huom! - ALKUPERÄINEN Kristus-usko on juuri välitöntä lapsen uskosta - sydämen uskosta kumpuavaa pelastusvarmuutta - ja siten jokainen tällaista uskonvarmuutta kokeva on "yleinen pappi", jolla on sisäinen tehtävä/missio/oikeus (erotuksena ulkoisesta, administratiivisesta pakosta!) julistaa omaa, henkilökohtaista pelastusvarmuuden sanomaansa.
Administratiivinen - erityinen pappeus - on kyllä vaistämätöntä ja välttämätöntä kirkko-organisaation ja seurakunnan integraation kannalta, mutta se EI OLE alkuperäisestä Jeesuksen opetuksesta: "- Jumalan valtakunta on teidän sydämessänne - tässä ja nyt - kunhan vain uskotte -" syntyvästä pelastusvarmuudesta kumpuavaa evankeliumia.
***
Saatatte nyt jo pystyä kummeksumaan, että miksi tuo Räsänen kannattaa alkukristillisyyden varsin "anarkistista" uskon käsitystä, ja kuitenkin se väittää arvostavansa eniten ortodoksista - tuota kaikkein traditio-, instituutio- ja muotosidonnaisinta, partiarkaalista (joskaan ei juridisesti yhtä tiukkapipoista kuin katolisuus) kristillisyyden ilmentymää...
Totta kyllä - tämä vastakohta-asettelu muodostaa minun kristilliselle itseymmärrykselleni melkoisen rankan haasteen!
*
Miten edellinen kytkeytyy agapen-eroksen ja philian problematiikkaan - siitä myöhemmin.
Vaikeaksi menee...mutta pikku hiljaa edetään.
December 13, 2005
Väliaikatietoja jumalallisesta rakkaudesta 3
Pari kommenttia edellisestä päreestäni. (Olen hieman täydentänyt ja tarkentanut omaa tekstiäni).
christer sundqvist said...
En oikein saanut juonen päästä kiinni. Et millään pystyisi kirjoittamaan yksinkertaisemmin? Tekstisi ymmärtäminen on minulle lähes mahdotonta.
Eniten minua ihmetytti taannoin blogissasi kun keskusteltiin pelastuksesta ja rupesit kirjoittamaan Loreleista ym. loruiluista. Tulkitsin tilanteesi ilmeisesti väärin. Lorelei ei ollutkaan mikään provokaatio sinun suunnaltasi.
Kuule, sinusta on sitten vaikea ottaa selvää välillä.
Näin tarinoi ystäväsi christer
*
Motto 1) "Me emme voi puhua (emme kykene puhumaan) Jumalasta, mutta meidän täytyy." (R. Otto)
Motto 2) "Me kykenemme puhumaan Jumalasta, mutta meidän ei pitäisi" (R. Räsänen)
*
Kysymys on jälleen valinnasta fatalismin ja voluntarismin välillä - jos taas hiukan mutkia oiotaan.
Kirjoitan asiasta tarkemmin ehkä jo tänään (kts. myös PS.), mutta kysyn tähän "hätään" seuraavasti.
Merkitseekö pelastus sinulle kilvoittelua vai täydellistä nöyrtymistä/heittäytymistä Jumalan tahdon (jota me emme tunne) varaan?
Tietenkin tässä on edelleen kyse kärjistyksestä, mutta siten saamme edes jotain tolkkua tähän pirullisen vaikeaan aiheeseen, jossa on kysymys oman päätösvaltani merkityksestä olemassaoloni perimmäisen tarkoituksen (siten myös pelastuksen) suhteen.
Pitäisi siis päättää, miten paljossa juuri minä - oman pelastukseni tähden - voin käyttää minulle luotua järkeä lankeamatta itsekkyyden ja ylpeyden syntiin, ja miten pitkälle on järkevää hurahtaa johonkin fatalistiseen pelastusvarmuuteen, vaikkemme välttämättä pysty motivaation, teon ja toiminnan teoriassa tekemään loogista tai empiiristä erottelua sen suhteen kuka/mikä tämän varmuuden lopultaa antaa - MINÄ ITSE VAI JUMALA?
(Vanha vapaan tahdon ongelma siis).
Vai käykö jopa niin hassusti, että se Jumala, jonka armoon pelastusvarmuudessani luotan, onkin vain oman järkeni ja persoonallisuuteni torjuttu projektio, jonka olen itse tiedostamattani korottanut Kaikkivaltiaaksi?
*
PS. Niputan fatalismin, monergismin ja agape-rakkauden samaan pakettiin.
Samalla tavoin voluntarismi, äärimmäinen synergismi (ainakin pelagiolaisuutena) ja eros-rakkaus kuuluvat yhteen.
Maltillisen, apofaattisen synergismin eli negatiivisen teologian kategorisoin mystiikaksi (tai fideismiksi). Sen rakkaus-käsityksenä toimii eros, mutta mystisen kilvoittelun edetessä huippuunsa eros muuttuukin agapeksi (!), koska mystikon sielu on siten yhdistynyt Jumalaan (unio mystica).
(Muistakaamme tässä yhteydessä, että agape on yksinomaan jumalallista/Jumalan "omaa" rakkautta, eros sen sijaan ihmisessä olevan alkuperäisen "olemuksen osan" tai "jumalallisen kipinän" eroottisävyistä kaipausta takaisin kohti Luojaansa - vrt. esim. Augustinus - "Sieluni oli levoton, kunnes se saavutti rauhan Sinussa").
Mitä tulee luonnolliseen (synergistiseen) teologiaan sekä katafaattisessa että apofaattisessa muodossaan, on selvää, että kumpikin eroaa varsinaisesta ilmoituspositivismista, mutta mielestäni katafaattinen, myöntävä, positiivinen teologia on nimenomaan luonnollista teologiaa, kun taas jyrkät ilmoituspositivistit ovat ainakin periaatteessa täysin riippuvaisia Ilmoituksen sanamuodoista.
He ovat periaatteessa fatalisteja, mutta joutuvatkin - usein varmaankin suureksi harmikseen(?) - tulkitsemaan Raamatun allegorista ja käsittämätöntä tekstiä sitä ymmärtääkseen, mikä puolestaan tekee Raamatun tulkinnasta lopultakin AINA ja väistämättä IHMISEN PUHETTA lähentäen ilmoituspositivismia siten katafaattiseen, luonnolliseen teologiaan.
Mystiikan teologia jää tässäkin luokittelussa melko itsenäiseksi ja samalla "virallisen, luterilaisen teologian" kannalta usein myös hieman "epäillyttäväksi" suuntaukseksi - olkoonkin, että sen perinne oli varsinkin vanhan kirkon aikana aivan ratkaiseva.
Ja yhä edelleenkin se on voimissaan etenkin ortodoksisuudessa...
christer sundqvist said...
En oikein saanut juonen päästä kiinni. Et millään pystyisi kirjoittamaan yksinkertaisemmin? Tekstisi ymmärtäminen on minulle lähes mahdotonta.
Eniten minua ihmetytti taannoin blogissasi kun keskusteltiin pelastuksesta ja rupesit kirjoittamaan Loreleista ym. loruiluista. Tulkitsin tilanteesi ilmeisesti väärin. Lorelei ei ollutkaan mikään provokaatio sinun suunnaltasi.
Kuule, sinusta on sitten vaikea ottaa selvää välillä.
Näin tarinoi ystäväsi christer
*
Motto 1) "Me emme voi puhua (emme kykene puhumaan) Jumalasta, mutta meidän täytyy." (R. Otto)
Motto 2) "Me kykenemme puhumaan Jumalasta, mutta meidän ei pitäisi" (R. Räsänen)
*
Kysymys on jälleen valinnasta fatalismin ja voluntarismin välillä - jos taas hiukan mutkia oiotaan.
Kirjoitan asiasta tarkemmin ehkä jo tänään (kts. myös PS.), mutta kysyn tähän "hätään" seuraavasti.
Merkitseekö pelastus sinulle kilvoittelua vai täydellistä nöyrtymistä/heittäytymistä Jumalan tahdon (jota me emme tunne) varaan?
Tietenkin tässä on edelleen kyse kärjistyksestä, mutta siten saamme edes jotain tolkkua tähän pirullisen vaikeaan aiheeseen, jossa on kysymys oman päätösvaltani merkityksestä olemassaoloni perimmäisen tarkoituksen (siten myös pelastuksen) suhteen.
Pitäisi siis päättää, miten paljossa juuri minä - oman pelastukseni tähden - voin käyttää minulle luotua järkeä lankeamatta itsekkyyden ja ylpeyden syntiin, ja miten pitkälle on järkevää hurahtaa johonkin fatalistiseen pelastusvarmuuteen, vaikkemme välttämättä pysty motivaation, teon ja toiminnan teoriassa tekemään loogista tai empiiristä erottelua sen suhteen kuka/mikä tämän varmuuden lopultaa antaa - MINÄ ITSE VAI JUMALA?
(Vanha vapaan tahdon ongelma siis).
Vai käykö jopa niin hassusti, että se Jumala, jonka armoon pelastusvarmuudessani luotan, onkin vain oman järkeni ja persoonallisuuteni torjuttu projektio, jonka olen itse tiedostamattani korottanut Kaikkivaltiaaksi?
*
PS. Niputan fatalismin, monergismin ja agape-rakkauden samaan pakettiin.
Samalla tavoin voluntarismi, äärimmäinen synergismi (ainakin pelagiolaisuutena) ja eros-rakkaus kuuluvat yhteen.
Maltillisen, apofaattisen synergismin eli negatiivisen teologian kategorisoin mystiikaksi (tai fideismiksi). Sen rakkaus-käsityksenä toimii eros, mutta mystisen kilvoittelun edetessä huippuunsa eros muuttuukin agapeksi (!), koska mystikon sielu on siten yhdistynyt Jumalaan (unio mystica).
(Muistakaamme tässä yhteydessä, että agape on yksinomaan jumalallista/Jumalan "omaa" rakkautta, eros sen sijaan ihmisessä olevan alkuperäisen "olemuksen osan" tai "jumalallisen kipinän" eroottisävyistä kaipausta takaisin kohti Luojaansa - vrt. esim. Augustinus - "Sieluni oli levoton, kunnes se saavutti rauhan Sinussa").
Mitä tulee luonnolliseen (synergistiseen) teologiaan sekä katafaattisessa että apofaattisessa muodossaan, on selvää, että kumpikin eroaa varsinaisesta ilmoituspositivismista, mutta mielestäni katafaattinen, myöntävä, positiivinen teologia on nimenomaan luonnollista teologiaa, kun taas jyrkät ilmoituspositivistit ovat ainakin periaatteessa täysin riippuvaisia Ilmoituksen sanamuodoista.
He ovat periaatteessa fatalisteja, mutta joutuvatkin - usein varmaankin suureksi harmikseen(?) - tulkitsemaan Raamatun allegorista ja käsittämätöntä tekstiä sitä ymmärtääkseen, mikä puolestaan tekee Raamatun tulkinnasta lopultakin AINA ja väistämättä IHMISEN PUHETTA lähentäen ilmoituspositivismia siten katafaattiseen, luonnolliseen teologiaan.
Mystiikan teologia jää tässäkin luokittelussa melko itsenäiseksi ja samalla "virallisen, luterilaisen teologian" kannalta usein myös hieman "epäillyttäväksi" suuntaukseksi - olkoonkin, että sen perinne oli varsinkin vanhan kirkon aikana aivan ratkaiseva.
Ja yhä edelleenkin se on voimissaan etenkin ortodoksisuudessa...
Väliaikatietoja jumalallisesta rakkaudesta 2
Kommentteja blogiini Avoin kysymys Kirsti Ellilälle, Pällille ja Veteraaniurheilijalle. Omaa kommenttiani olen hieman muokannut alkuperäisestä.
christer sundqvist said...
Oletko sinä todellakin kiinnostunut vastauksesta tällä kertaa? Viimeksi kun tein viikon verran töitä vastatessani sinulle pelastusvarmuudesta niin sinä onneton menit mykäksi tai ainakin sait jonkinasteisen selektiivisen krampin sormiisi.
RR
Christer
Mietin tuota esiin ottamaasi asiaa taas kerran juuri ennenkuin avasin tämän blogin!
Myönnän kyllä, että kommentointini aiheesta loppui silloin aiemmin kuin se kuuluisa kanan lento, mutta sorry - aina ei jaksa keskittyä.
Sitäpaitsi - kuten varmaan varsin hyvin itsekin tunnet ja tiedät - nämä EIVÄT OLE mitään helppoja asioita - eivät älyllisesti eivätkä emotionaalisesti.
Mutta sen siis myönnän, että minun olisi pitänyt ilmaista selkeämmin, etten välttämättä ollut valmis jatkamaan aiheesta juuri silloin.
Toisaalta - en totta vie itsekään tiennyt yrittääkö jatkaa vai ei...Joka tapauksessa - ainakin epäsuorasti lupasin aihetta sivuavassa päreessäni (muistaakseni "Yleiset papit" ) palata asiaan, "kunhan aika tulee."
Ehkäpä se on nyt tullut...
(Tarkistin, ettei kyse ollutkaan välttämättä em. päreestä, mutta en ole varma löytyykö tuo "lupaus" myöskään Joku pelastuu - olenko se minä - vai sinä - vai molemmat? palstalta, jossa viimeksi aiheesta keskustelua kävimme).
Mitään sinun mieltämääsi halveksuntaa ei mykkyyteeni kuitenkaan sisältynyt.
Väitit myös, että olin väärässä, ja että nimenomaan sen takia vaikenin(?)
Sopisi perustella hieman tarkemmin missä kohtaa ja miten minä olin väärässä. Mitä sellaista väitin, joka oli dogmaattisesti tai peräti kokemuksellisesti(!?) täysin pielessä?
*
Tässä on nyt yleisesti ottaen kaksi argumentointitrendiä, jotka pitäisi saada sopimaan yhteen.
1) Usko siihen, MITÄ/MIKÄ uskotaan todeksi ja 2) se usko, MILLÄ uskotaan.
Ensimmäinen lähtökohta on systemaattinen. Siinä pyritään loogis-filosofiseen ristiriidattomuuteen uskon kohteen suhteen.
Toinen lähtökohta on subjektiivis-fenomenologinen. Siinä ikäänkuin kuuntelemme "sydämemme tai uskomme ääntä".
Teorian avulla yritämme sitten mahdollisimman selkeästi artikuloida uskon kokemuksemme niin, että se pystyisi kommunikoitumaan muiden - samaa uskoa tunnustavien uskon kokemusten kanssa.
Tässä mielessä dogmatiikan merkitys on ehdottomasti interaktiivinen eikä metodisesti itsetarkoituksellinen!
*
Ristiriidattomuuden vaatimus kytkeytyi/tukeutui kristillisen teologian apologiassa ja kehittelyssä pitkälti platonismiin, mutta kuten viimeistään 300-luvun alun areiolaiskiistassa tultiin havaitsemaan Platonin - noin yleisesti ottaen hyvin toimiva - kristillistä uskoa skematisoimaan valjastettu filosofia ei sittenkään vastannut kristillisen perussanoman ja peruskokemuksen ydintä.
Platonistisen subordinationismin mukaan aleksandrialainen Areios väittää aivan oikein!, että Jeesus on luotu olento - ei siis Jumala.
Isä vastaa analogisesti Platonin ikuisia ideoita, jotka toimivat "mallina" kaiken muun - myös Pojan - olemassaololle ja siten luomiselle.
Tämä - loogisesti Platonille uskollinen määritelmä - ei kuitenkaan sopinut alkuperäisen, kristillisen peruskokemuksen skeemaksi ilman kohtalokkaita dogmaattisia seurauksia, joissa Jeesus jäisi tyystin joko vain luodun (immanentin) tai vain täysin jumalallisen (transsendentin) maailman piiriin.
Molemmat ääriratkaisut olisivat tehneet tyhjäksi Jeesuksen edustaman pelastuksen mahdollisuuden. Mutta ensimmäinen virallinen reaktio areiolaisuuteen ei ollut vielä tarpeeksi vakuuttava ja selkiyttävä.
Sillä - Konstantinopolin ensimmäisessä kirkolliskokouksessa 325 päätettiin ennen muuta triniteetin ykseydestä, jossa Isä, Poika ja Pyhä Henki julistettiin kaikki samaa jumalallista olemusta ilmentäviksi, eli että he olivat samaa olemusta eri persoonissa (hypostaaseissa).
Konstantinopolia seuraavat 125 vuotta olivat kuitenkin joskus jopa väkivaltaista vääntöä siitä, miten Jeesuksen luonto lopulta tuli määritellä.
Nimittäin - Jeesuksen OLI OLTAVA SEKÄ Jumala ETTÄ Ihminen, jotta pelastuksesta voitiin puhua mielekkäästi sekä loogisella että kokemuksellisella tasolla!
Khalkedonissa 451 tämä asia vihon viimein saatiin päätökseen, vaikka jälkikaikuja ko. riidasta yhä vielä ilmaantui. Ne olivat kuitenkin loogisesti samaa muotoa kuin aiemmat, jotka Khalkedon siis oli jo "ratkaissut" - sikäli kuin voimme pitää paradoksia tässä tapauksessa ainoana loogisesti tyydyttävänä ratkaisuna. (Ja minun mielestäni voimme...)
Eräänlainen tiivistelmä.
Ihanne teologisessa argumentoinnissa(kin) on, että kykenemme ilmaisemaan "uskomme äänen/kokemuksen" kaikessa ristiriitaisuudessaankin mahdollisimman systemaattisella tavalla kuten tehtiin Khalkedonin kirkolliskokouksessa päätettäessä Jeesuksen Ihmisyyden ja Jumaluuden suhteesta.
Tuota määritelmää (paradoksia) ei myöskään ole tarvinnut muuttaa vuoden 451 jälkeen - yli 1500:aan vuoteen.
*
Ehkä tämä teksti - kaikesta improvisoituneisuudestaan huolimatta - voi toimia jonkinlaisena aasinsiltana jatkokeskusteluun, jossa pitäisi yrittää nivoa yhteen todella isoja asioita.
Teoreettisesti kyse on - ei enempää eikä vähempää - monergismin (agape) ja synergismin (eros) välisestä kiistasta.
Uskontoantropologisesti kyse on juutalaisen (monoteistisen) ja kreikkalaisen (polyteistisen) kulttuurieetoksen ja perinteen yhteentörmäyksestä, joka tunnetaan paremmin nimellä Kristus-usko.
Tiedän, että kärjistän, kun kytken monergismin ja agapen suoraan juutalaiseen perinteeseen, sillä juutalainen lakiuskonnollisuus EI sittenkään ilmaisen agape-rakkautta samalla vakuuttavuudella kuin Jeesuksen katumusta ja lähimmäisenrakkautta korostava opetus.
Olennaista tässä on painottaa, että kristinuskon lähtökohta kytkeytyy alkuperältään perimältään juutalaiseen - ei kreikkalaiseen perinteeseen.
Heti perään tulee kuitenkin lopuksi todeta, että tutkimus ei voi kiistää hellenismijuutalaisuuden (josta löytyi stoalaisia aineksia) vaikutusta Jeesuksen sanomaan.
christer sundqvist said...
Oletko sinä todellakin kiinnostunut vastauksesta tällä kertaa? Viimeksi kun tein viikon verran töitä vastatessani sinulle pelastusvarmuudesta niin sinä onneton menit mykäksi tai ainakin sait jonkinasteisen selektiivisen krampin sormiisi.
RR
Christer
Mietin tuota esiin ottamaasi asiaa taas kerran juuri ennenkuin avasin tämän blogin!
Myönnän kyllä, että kommentointini aiheesta loppui silloin aiemmin kuin se kuuluisa kanan lento, mutta sorry - aina ei jaksa keskittyä.
Sitäpaitsi - kuten varmaan varsin hyvin itsekin tunnet ja tiedät - nämä EIVÄT OLE mitään helppoja asioita - eivät älyllisesti eivätkä emotionaalisesti.
Mutta sen siis myönnän, että minun olisi pitänyt ilmaista selkeämmin, etten välttämättä ollut valmis jatkamaan aiheesta juuri silloin.
Toisaalta - en totta vie itsekään tiennyt yrittääkö jatkaa vai ei...Joka tapauksessa - ainakin epäsuorasti lupasin aihetta sivuavassa päreessäni (muistaakseni "Yleiset papit" ) palata asiaan, "kunhan aika tulee."
Ehkäpä se on nyt tullut...
(Tarkistin, ettei kyse ollutkaan välttämättä em. päreestä, mutta en ole varma löytyykö tuo "lupaus" myöskään Joku pelastuu - olenko se minä - vai sinä - vai molemmat? palstalta, jossa viimeksi aiheesta keskustelua kävimme).
Mitään sinun mieltämääsi halveksuntaa ei mykkyyteeni kuitenkaan sisältynyt.
Väitit myös, että olin väärässä, ja että nimenomaan sen takia vaikenin(?)
Sopisi perustella hieman tarkemmin missä kohtaa ja miten minä olin väärässä. Mitä sellaista väitin, joka oli dogmaattisesti tai peräti kokemuksellisesti(!?) täysin pielessä?
*
Tässä on nyt yleisesti ottaen kaksi argumentointitrendiä, jotka pitäisi saada sopimaan yhteen.
1) Usko siihen, MITÄ/MIKÄ uskotaan todeksi ja 2) se usko, MILLÄ uskotaan.
Ensimmäinen lähtökohta on systemaattinen. Siinä pyritään loogis-filosofiseen ristiriidattomuuteen uskon kohteen suhteen.
Toinen lähtökohta on subjektiivis-fenomenologinen. Siinä ikäänkuin kuuntelemme "sydämemme tai uskomme ääntä".
Teorian avulla yritämme sitten mahdollisimman selkeästi artikuloida uskon kokemuksemme niin, että se pystyisi kommunikoitumaan muiden - samaa uskoa tunnustavien uskon kokemusten kanssa.
Tässä mielessä dogmatiikan merkitys on ehdottomasti interaktiivinen eikä metodisesti itsetarkoituksellinen!
*
Ristiriidattomuuden vaatimus kytkeytyi/tukeutui kristillisen teologian apologiassa ja kehittelyssä pitkälti platonismiin, mutta kuten viimeistään 300-luvun alun areiolaiskiistassa tultiin havaitsemaan Platonin - noin yleisesti ottaen hyvin toimiva - kristillistä uskoa skematisoimaan valjastettu filosofia ei sittenkään vastannut kristillisen perussanoman ja peruskokemuksen ydintä.
Platonistisen subordinationismin mukaan aleksandrialainen Areios väittää aivan oikein!, että Jeesus on luotu olento - ei siis Jumala.
Isä vastaa analogisesti Platonin ikuisia ideoita, jotka toimivat "mallina" kaiken muun - myös Pojan - olemassaololle ja siten luomiselle.
Tämä - loogisesti Platonille uskollinen määritelmä - ei kuitenkaan sopinut alkuperäisen, kristillisen peruskokemuksen skeemaksi ilman kohtalokkaita dogmaattisia seurauksia, joissa Jeesus jäisi tyystin joko vain luodun (immanentin) tai vain täysin jumalallisen (transsendentin) maailman piiriin.
Molemmat ääriratkaisut olisivat tehneet tyhjäksi Jeesuksen edustaman pelastuksen mahdollisuuden. Mutta ensimmäinen virallinen reaktio areiolaisuuteen ei ollut vielä tarpeeksi vakuuttava ja selkiyttävä.
Sillä - Konstantinopolin ensimmäisessä kirkolliskokouksessa 325 päätettiin ennen muuta triniteetin ykseydestä, jossa Isä, Poika ja Pyhä Henki julistettiin kaikki samaa jumalallista olemusta ilmentäviksi, eli että he olivat samaa olemusta eri persoonissa (hypostaaseissa).
Konstantinopolia seuraavat 125 vuotta olivat kuitenkin joskus jopa väkivaltaista vääntöä siitä, miten Jeesuksen luonto lopulta tuli määritellä.
Nimittäin - Jeesuksen OLI OLTAVA SEKÄ Jumala ETTÄ Ihminen, jotta pelastuksesta voitiin puhua mielekkäästi sekä loogisella että kokemuksellisella tasolla!
Khalkedonissa 451 tämä asia vihon viimein saatiin päätökseen, vaikka jälkikaikuja ko. riidasta yhä vielä ilmaantui. Ne olivat kuitenkin loogisesti samaa muotoa kuin aiemmat, jotka Khalkedon siis oli jo "ratkaissut" - sikäli kuin voimme pitää paradoksia tässä tapauksessa ainoana loogisesti tyydyttävänä ratkaisuna. (Ja minun mielestäni voimme...)
Eräänlainen tiivistelmä.
Ihanne teologisessa argumentoinnissa(kin) on, että kykenemme ilmaisemaan "uskomme äänen/kokemuksen" kaikessa ristiriitaisuudessaankin mahdollisimman systemaattisella tavalla kuten tehtiin Khalkedonin kirkolliskokouksessa päätettäessä Jeesuksen Ihmisyyden ja Jumaluuden suhteesta.
Tuota määritelmää (paradoksia) ei myöskään ole tarvinnut muuttaa vuoden 451 jälkeen - yli 1500:aan vuoteen.
*
Ehkä tämä teksti - kaikesta improvisoituneisuudestaan huolimatta - voi toimia jonkinlaisena aasinsiltana jatkokeskusteluun, jossa pitäisi yrittää nivoa yhteen todella isoja asioita.
Teoreettisesti kyse on - ei enempää eikä vähempää - monergismin (agape) ja synergismin (eros) välisestä kiistasta.
Uskontoantropologisesti kyse on juutalaisen (monoteistisen) ja kreikkalaisen (polyteistisen) kulttuurieetoksen ja perinteen yhteentörmäyksestä, joka tunnetaan paremmin nimellä Kristus-usko.
Tiedän, että kärjistän, kun kytken monergismin ja agapen suoraan juutalaiseen perinteeseen, sillä juutalainen lakiuskonnollisuus EI sittenkään ilmaisen agape-rakkautta samalla vakuuttavuudella kuin Jeesuksen katumusta ja lähimmäisenrakkautta korostava opetus.
Olennaista tässä on painottaa, että kristinuskon lähtökohta kytkeytyy alkuperältään perimältään juutalaiseen - ei kreikkalaiseen perinteeseen.
Heti perään tulee kuitenkin lopuksi todeta, että tutkimus ei voi kiistää hellenismijuutalaisuuden (josta löytyi stoalaisia aineksia) vaikutusta Jeesuksen sanomaan.
December 12, 2005
Väliaikatietoja jumalallisesta rakkaudesta
Pari kommenttia päreeseeni Avoin kysymys Kirsti Ellilälle, Pällille ja Veteraaniurheilijalle.
Pälli said...
Rauno, olen pahoillani, jos loukkasin sinua Häiriöklinikalle kirjoittamallani kommentilla.
Silloin taannoin kun nimitit minua suloiseksi ovimatoksi, en voinut mitenkään tietää, mitä todella tarkoitit. Enkä tiedä vieläkään.
Jos nyt välttämättä pitää mennä sosiaalipornon puolelle, niin en kestä tulla pilkatuksi, koska kouluaikoina olen siitä saanut tarpeeksi.
Ainakin siitä johtuen olen myös herkkä arvostelulle, ja ehkä pilkanteosta ja yksinäisyydestä johtuen myös jonkun verran tosikko. Kuitenkaan en aio alistua pilkattavaksi missään...
Tähän kysymykseen en ole vastannut, koska en ole blogannut muutamaan päivään. On ollut sekä kiireitä että mukavia kiireitä. Huomenna on tentti, jonka luulin olevan vasta keskiviikkona...
Totean siis vain, että en ymmärrä kysymystäsi minäkään. Siis pitääkö valita, minkälaista rakkautta haluaisin osakseni, vai mitä?
RR
Pälli
Toki tenttiin pitää lukea. Tähän blogiin ehtii kirjoittaa myöhemminkin.
Pyydän anteeksi, jos aiheutin väärinkäsityksen, mutta se nyt vain on eräs minun - ilveilijän (houkka, buffoon) - "huumoriini" sisältyviä riskejä.
*
Lyhyesti ja yksinkertaistaen - synergistinen soteriologia perustuu Eros-rakkauteen, monergistinen puolestaan agape-rakkauteen.
Ensinmainitussa ihminen voi lähestyä Jumalaa ideaalinaan, omien kykyjensä kautta, eräänlaiseen "eroottiseen" täydellistymiseen - mutatis mutandis - jumalankaltaisuuteen pyrkimällä.
Tämä oli vallitseva antiikin kreikkalaisten (pakanallis-)uskonnollinen ideaali, joka sittemmin sekoittui kristilliseen agape-rakkauteen aiheuttaen merkillisiä sekoituksia ja oppiriitoja kristillisessä dogmatiikassa.
Jälkimmäisessä rakkaus tulee kokonaan ihmisen ulkopuolelta - Jumalasta. Se on siis jumalallinen lahja, johon ihminen ei itse voi vaikuttaa, mutta jonka saatuaan hän voi ryhtyä elämään sen vaikutuksesta - ei kuitenkaan omasta voimastaan vaan Kristuksen lunastavan armon kautta.
Agape on kristillisen - Kristuksen - rakkauden ydin ja sen pelastustusopin lähtökohta.
Varsinainen antiikin Kreikan "uutuus" - Philia - on kuitenkin maallisempaa ystävyyttä, tuota stoalaisten universaalia veljeyttä (ja sisaruutta) eikä se suoranaisesti liity teologiaan, muttei sitä missään tapauksessa voi sivuuttaakaan aiheesta keskusteltaessa.
*
Mutta en jatka tällä erää pitempään. Näistä lähtökohdista seuraa kuitenkin paljon muuta kiinnostavaa, kuten olen aiemmin todennut.
Pälli said...
Rauno, olen pahoillani, jos loukkasin sinua Häiriöklinikalle kirjoittamallani kommentilla.
Silloin taannoin kun nimitit minua suloiseksi ovimatoksi, en voinut mitenkään tietää, mitä todella tarkoitit. Enkä tiedä vieläkään.
Jos nyt välttämättä pitää mennä sosiaalipornon puolelle, niin en kestä tulla pilkatuksi, koska kouluaikoina olen siitä saanut tarpeeksi.
Ainakin siitä johtuen olen myös herkkä arvostelulle, ja ehkä pilkanteosta ja yksinäisyydestä johtuen myös jonkun verran tosikko. Kuitenkaan en aio alistua pilkattavaksi missään...
Tähän kysymykseen en ole vastannut, koska en ole blogannut muutamaan päivään. On ollut sekä kiireitä että mukavia kiireitä. Huomenna on tentti, jonka luulin olevan vasta keskiviikkona...
Totean siis vain, että en ymmärrä kysymystäsi minäkään. Siis pitääkö valita, minkälaista rakkautta haluaisin osakseni, vai mitä?
RR
Pälli
Toki tenttiin pitää lukea. Tähän blogiin ehtii kirjoittaa myöhemminkin.
Pyydän anteeksi, jos aiheutin väärinkäsityksen, mutta se nyt vain on eräs minun - ilveilijän (houkka, buffoon) - "huumoriini" sisältyviä riskejä.
*
Lyhyesti ja yksinkertaistaen - synergistinen soteriologia perustuu Eros-rakkauteen, monergistinen puolestaan agape-rakkauteen.
Ensinmainitussa ihminen voi lähestyä Jumalaa ideaalinaan, omien kykyjensä kautta, eräänlaiseen "eroottiseen" täydellistymiseen - mutatis mutandis - jumalankaltaisuuteen pyrkimällä.
Tämä oli vallitseva antiikin kreikkalaisten (pakanallis-)uskonnollinen ideaali, joka sittemmin sekoittui kristilliseen agape-rakkauteen aiheuttaen merkillisiä sekoituksia ja oppiriitoja kristillisessä dogmatiikassa.
Jälkimmäisessä rakkaus tulee kokonaan ihmisen ulkopuolelta - Jumalasta. Se on siis jumalallinen lahja, johon ihminen ei itse voi vaikuttaa, mutta jonka saatuaan hän voi ryhtyä elämään sen vaikutuksesta - ei kuitenkaan omasta voimastaan vaan Kristuksen lunastavan armon kautta.
Agape on kristillisen - Kristuksen - rakkauden ydin ja sen pelastustusopin lähtökohta.
Varsinainen antiikin Kreikan "uutuus" - Philia - on kuitenkin maallisempaa ystävyyttä, tuota stoalaisten universaalia veljeyttä (ja sisaruutta) eikä se suoranaisesti liity teologiaan, muttei sitä missään tapauksessa voi sivuuttaakaan aiheesta keskusteltaessa.
*
Mutta en jatka tällä erää pitempään. Näistä lähtökohdista seuraa kuitenkin paljon muuta kiinnostavaa, kuten olen aiemmin todennut.
December 11, 2005
Ma kurja syntinen matkamies maan...
Tämä testi sopii hyvin (?) edellisen päreen "mausteeksi". How Sinful Are You? - via Anita Konkka - Sanat-blogi.
Your Deadly Sins
Greed: 20%
Lust: 20%
Pride: 20%
Sloth: 20%
Wrath: 20%
Envy: 0%
Gluttony: 0%
Chance You'll Go to Hell: 14%
You'll die in a castle, surrounded by servants.
Kuvalinkki
http://www.newcovenant.org/jesus.html.
Your Deadly Sins
Greed: 20%
Lust: 20%
Pride: 20%
Sloth: 20%
Wrath: 20%
Envy: 0%
Gluttony: 0%
Chance You'll Go to Hell: 14%
You'll die in a castle, surrounded by servants.
Kuvalinkki
http://www.newcovenant.org/jesus.html.
December 10, 2005
Avoin kysymys Kirsti Ellilälle, Pällille ja Veteraaniurheilijalle
Olette "panetelleet" minua julkisesti (Kirjailijan häiriöklinikka, Kysymys Raunolle 8.12 kommenttilootassa) .
Ette varsinaisesti joudu siitä tuomiolle, mutta saatte vastata sanoistanne muun muassa seuraavaa kysymystä kommentoimalla.
Se ei ole mikään tietokilpailukysymys vaan eräänlaista Johdattelua pelastusopin (soteriologian - salvation) ydinongelmaan.
Samalla se pyrkii myös toimimaan johdantona aiemmin teidän (Kirsti Ellilän, Pällin ja Veteraaniurheilijan) kanssanne käymiini keskusteluihin, joissa pohdittiin 1) ilman välittäjää (instituutiota?) toimivaa Jumala-suhdetta (Kirsti), 2) yleistä pappeutta (Pälli) ja 3) henkilökohtaista uskonvarmuutta (Vetsku).
Jostain on lähdettävä etenemään, ja minä olen valinnut tämän - Eros - Agape - dualismin (jos se on dualismi) lähtökohdakseni.
Sen verran totean kuitenkin, että kaikki nämä kolme teemaa liittyvät sisäisesti toisiinsa.
Miksi - se selviää kyllä aikanaan...
Kysymys kuuluu: Kumpaa "kannatatte" (provosoivasti muotoiltu kysymyksenasettelu): Agape-rakkautta vai Eros- rakkautta?
Odotan myös perusteluja...
PS. Toki tätä pärettä voi kommentoida kuka tahansa.
*
JYU - Tiedotteet
Sys120 Klassinen teologia ja dogmihistoria 7.9.1999 Johdanto
1 Persoonien välisestä rakkaudesta – lähtökohtia teoriaan Heikki ...
1 Kärlek - vad är det? Några reflexioner © Catharina Stenquist ...
Relationen mellan dogmatik och etik
-philia: Information From Answers.com
-phil- - Wikipedia, the free encyclopedia
Love Undigitized
Love - Wikipedia, the free encyclopedia
Platonic love - Wikipedia, the free encyclopedia
Eros - Columbia Encyclopedia® article about Eros
Eros: Information From Answers.com
eros - Wiktionary
17-Veis 2B
CHAPTER SIX – MODERN INTERPRETATIONS OF CONFUCIUS’S PHILOSOPHY
Theology Links (Kas tässä varsinainen superlinkki aiheeseen!)
D:\Tomi\New Folder\kokogradu.wpd (Laura Wernerin- Helsingin yliopisto- gradu nuoren Hegelin rakkaus-ja moraalikäsityksestä)
Kuvalinkki
http://www.artsci.wustl.edu/~gmcoan/movies/book.html.
Subscribe to:
Comments (Atom)