Älykäs blondi

VITSI
Sattuipa kerran, että blondi ja insinööri istuivat vierekkäin lentokoneessa matkalla etelään. Blondi yritti torkkua ikkunan vieressä ja insinööri tunsi olonsa kovin tympääntyneeksi ja niinpä hänehdottikin blondille pientä peliä.

Blondi kieltäytyi ja sanoi yrittävänsä nukkua univelkojaan pois. Insinööri ei lannistunut, vaan
kertoi pelin olevan helppo, jossa vuorotellen kyseltäisiin kysymyksiä toisiltaan ja annettaisi
kysyjälle 1 euron jokaisesta kysymyksestä, johon ei toinen osaisi vastata. Blondi kieltäytyi.

Insinööri jatkoi painostamista ja ehdotti, että jos blondi ei tietäisi vastausta, niin hänen ei tarvitsisi maksaa kuin 1 euro insinöörille. Jos taas insinööri ei tietäisi vastausta blondin kysymykseen, hän maksaisi blondille 100 euroa. Lopulta blondi suostui.

Ensiksi kysyi insinööri:

- Mikä on maan ja kuun välimatka desimetreinä? Blondi mietti hetken ja kaivoi kukkarostaan euron ja antoi sen insinöörille.

Sitten oli blondin vuoro kysyä:

- Mikä menee mäkeä ylös kolmella jalalla, mutta tulee sieltä alas käyttäen neljättä jalkaansa?

Insinööri mietti ja mietti, mutta ei millään keksinyt vastausta. Hän antoi katkerin mielin blondille 100 euron setelin ja kysyi, että mikä oli oikea vastaus.

Blondi antoi insinöörille euron kolikon ja jatkoi torkkumistaan.

*
Tulevia tapahtumia Muistelmia VitsejäTiedostomuoto: PDF/Adobe Acrobat - HTML-versio

http://glamournet.com/legends/Marilyn/movies/gpb-3.jpg

Jsut wreid

Hello Karri!

Aoccdrnig to a rscheearch at an Elingsh uin-
ervtisy, it deosn't mttaer in waht oredr the
ltteers in a wrod are, the olny iprmoetnt
tihng is taht frist and lsat ltteer is at the rghit
pclae.
The rset can be a toatl mses and you
can sitll raed it wouthit porbelm.
Tihs is bcuseae we do not raed ervey lteter by it slef
but the wrod as a wlohe.

Tulevia tapahtumia Muistelmia VitsejäTiedostomuoto: PDF/Adobe Acrobat - HTML-versio

Omaisuudesta

Barry Millington referoi Richard Wagnerin Pierre-Joseph Proudhonilta ja Jeesus Nasaretilaiselta omaksumia ajatuksia omaisuudesta ja omistamisesta kirjassa Wagner - Elämä ja teokset.

"Omaisuuden suojelu on rikos luontoa vastaan: jos omaisuuteen ei liittyisi pahuutta, ei olisi olemassa omaisuusrikoksia.
Varallisuutta keräävä henkilö ottaa naapuriltaan sen, mitä hänen naapurinsa tarvitsee, ja luo myös varkaalle kiusauksen varastamiseen.

Kumpi sitten on lopulta varas? Sekö, joka vei naapuriltaan sen, mitä tämä tarvitsi, vai sekö, joka otti rikkaalta mieheltä sen, mitä tämä ei tarvinnut? (s.38)"

Peter Häggblom
Amazon.com: Wagner : (Revised ed.): Books

Talk:Pierre-Joseph Proudhon - Wikipedia, the free encyclopedia

Lasten suusta kuulee....

Olen lihavoinut joitain suosikkejani, vaikka itse asiassa kaikki ovat nasevia.

*
-Aika kertoo oletko ehtinyt vai myöhästynyt.
Pauli 4v.

-Aikaa tarvitaan kiireeseen.
Eetu 6v.

-Rakkaus tulee etelärinteeltä, juuri siksi sin-
ne on kasvanut puita. Joel 5v.

-Rakkaus tuntuu jaloissa. Ne kävelee sinne
päin, johon on rakastunut. Matias 6v.

-Tunteita tarvitaan olosuhteisiin. Voi olla
sellainen olosuhde, että tykkää jostakin tai
sitten ei.
Eveliina 5v.

-Avioliitto on melkein sama kuin, että mennään naimi-
siin. Erona on se, ettei pidetä mekkoa päällä.
Sara 7v.

-Kun isä ja äiti tekevät vauvan, kumpikin on vastuus-
sa omasta puolestaan. Jos tulee tyttö, äiti vastaa ala-
puolesta. Jos tulee poika, hän vastaa yläpuolesta. Niin
helppoa se on. Kristin 5v.

-Jos isän siemen ei tapaa äidin munaa, siitä tulee vain
tavallinen munakas. Mikael 6v.

-Ei vanheneminen ole vaikeaa. Kulkee vain virran
mukana. Linn 6v.

-Kun ihmiset tulevat vanhoiksi, he eivät enää sano,
että he rakastavat toisiaan. Silloin he kysyvät, että
ottaako kahvin kanssa pikkuleipää. Tord 7v.
(Loistava!/RR)

-Sielu on niin kuin muovipussi. Se on ohut ja lä-
pinäkyvä ja siihen mahtuu noin neljä litraa.
Sune 6v.

-Tärkeintä meissä ovat varpaat. Niillä ohjataan.
Mattias 6v.

-Ruumis on se mikä on ihmisen ympärillä.
Jos menettää ruumiinsa, menettää tärkeän osan itses-
tään. Celine 6v.

-Nenä on oikeastaan lihas jolla hengitetään. Mutta sitä
voi myös käyttää rään kuljettamiseen. Emil 6v.

-Jos ei olisi luita, olisimme matelijoita. Ja silloin ken-
käkaupoissa ei myytäisi paljon mitään. Mikael 6v.

-Aivot ovat sitä varten, että hiukset pysyisivät kiinni.
Nina 5v.

-Isoäiti on sellainen, jonka kautta koko suku on tullut
ulos. Siksi ei ole niin kummallista, että hänen nahkan-
sa vähän lerppuu. Kristina 7v.

-Vaari on niin vanha, ettei enää muista miksi hän pitää
naisista. Tore 8v.

-Jeesus käveli vetten päällä, koska hän ei halunnut
kastella jalkojaan. Olov 9v.

-Jeesus oli ensin kotelo ja sitten hänestä tuli toukka ja
sitten hänelle kasvoi siivet ja hänestä tuli Jumala. Ka-
te 6v.

-On tyhmää, että täytyy kuolla. Minusta ei ihmisiä
tarvitsisi vaihtaa koko ajan. Minä olen sitä mieltä, että
jos täällä kerran ollaan niin ollaan sitten.
Johannes 8v.

Tulevia tapahtumia Muistelmia VitsejäTiedostomuoto: PDF/Adobe Acrobat - HTML-versio

Ajattelun raja(t)

Tässä kommentteja päreeseen Kumpi tyhmistä filosofeista on oikeassa paikassa?
(Olen tehnyt omaan kommenttiini lisäyksiä ja korjauksia alkuperäiseen verrattuna).

Anonymous said...

Eikös Wittgenstein Tractatuksessa osoita jokseenkin epäämättömästi, että mitään tästä "toisesta puolesta" ei oikeastaan voi sanoa. Tai ei voi sanoa ainakaan sen puitteissa, mitä me sanomme tieteeksi tai logiikaksi.
Emme voi siis asettua tai päästä sellaiseen asemaan, että voisimme sanoa että asiat ovat niin tai näin, koska silloin olisimme olevan ulkopuolella.
On siis hyväksyttävä maailma sellaisenaan (lopullista varmuutta ei asoiden laidasta tai olemuksesta ole) ja/tai hyväksyttävä se, että maailmasta saa tietoa (oikeaa tai väärää...) myös välittömän kokemuksen kautta tai esimerkiksi Jumalallisen ilmoituksen kautta. Kuulostaa sekavalta mutta on hyvinkin selvää.

RR

Todella osuva kommentti.

Olen taipuvainen hyväksymään tämän Wittgensteinin kannan, jonka kyllä tunnen. Onhan se sitäpaitsi Kantin tietoteorian ydinongelma.

Ajattelun rajojen määrittely on pirullinen tehtävä. Ei nimittäin voi ajatella - ainakaan kovin selkeästi - ilman rajoja, vaikka samalla on selvää, ettei se, joka ajattelee, pysty niitä määrittelemään, koska hän aina jo on (ja pysyy) ajattelun rajojen sisäpuolella.

Toisin sanoen - hänen tapansa (kielipelinsä eli traditionsa, elämänmuotonsa, epistemensä, paradigmansa jne.) käyttää kieltä määrää hänen ajattelunsa rajat.

Sitäpaitsi - pystyäksemme määrittelemään jonkin abstraktin rajan, meidän pitäisi samalla kyetä katsomaan (havainnoimaan) sitä yhtä aikaa "empiirisesti" rajan molemmilta puolilta (eli myös rajan "ulkopuolelta"(#)), mutta tällainen ei liene mahdollista kuin kvanttifyysikolle (hehheh).

Mitä tulee välittömään kokemukseen tai jumalalliseen ilmoitukseen, niin suhtaudun asiaan skeptisesti joskaan en kielteisesti...

En ole naivi realisti mutten myöskään ateisti. Olen agnostikko - hiukan samaan tapaan kuin Sokrates, Kant tai Wittgenstein.

(#) Kaikkein paradoksaalisinta lienee se, että rajan olemassaolon todentaminen vaatii nimenomaan tämän molemminpuolisen (sisä- ja ulkopuolisen) perspektiivin.
Muussa tapauksessa mitään (ajattelun) rajaa ei voi olla olemassakaan - paitsi tietenkin antinomiana!
(Raja on tässä tietysti se "oikea other side" eli ajattelun Arkhimedeen piste).

Mutta onko kausaliteetti antinomia? Kant yritti todistaa vastoin Humen skeptisismiä, ettei se ole, mutta onnistuiko hän siinä?

Säännönmukaisuuksia tietenkin löytyy, mutta löytyykö maailmasta/todellisuudesta nimenomaan sellainen ominaisuus/lainalaisuus kuin syy-yhteys eli kausaliteetti?

*
Korkman – Yrjönsuuri (toim) : Filosofian historian kehityslinjoja

Antinomia.

Antinomia tai paradoksi tarkoittaa yleisemmässä merkityksessä kahta pätevää argumenttia, jotka johtavat ristiriitaisiin johtopäätöksiin.
Teknisemmässä kielenkäytössä "antinomia" viittaa yleensä nimenomaan Kantin osoittamiin paradokseihin, joissa on kyse siitä, että tarkastellaan asiaa, joihin järjen käsitteet eivät sovellu.
Sana tunnetaan erityisesti Kantin puhtaan järjen antinomioita koskevasta esityksestä Puhtaan järjen kritiikin dialektiikkaa tutkivassa osassa.
Sana -> dialektiikka viittaa Kantilla sellaisiin järjen luonnostaan puhtaiden ymmärryskäsitteiden pohjalta tekemiin illusorisiin päättelyihin jotka johtavat järjen ristiriitaan itsensä kanssa.

Antinomiat ovat tällaisia järjen ristiriitoja ja syntyvät järjen pohtiessa kosmologisia kysymyksiä.

Kant luettelee neljä antinomiaa. Näistä ensimmäinen koskee maailman ikuisuutta, toinen aineen jakautumista äärettömän tai pienimpiin osiinsa, kolmas determinismin ja inhimillisen vapauden välistä ristiriitaa, ja neljäs absoluuttisen välttämätöntä oliota (jumalaa).

Kantin mukaan ihminen ajautuu luonnostaan ristiriitoihin pyrkiessään ulottamaan puhtaat ymmärryskäsitteensä koskemaan myös maailmaa sinänsä.
Pääosa perinteistä metafysiikkaa rakentuukin Kantin mukaan dialektiselle päättelylle, ja pääosa spekulatiivista kosmologiaa ajautuu myös antinomiohin.

Osoittamalla rajat, joiden ulkopuolelle järjen ei pidä yrittää soveltaa ymmärryskäsitteitään, Kant halusi tehdä metafysiikan tieteenä mahdolliseksi ja osoittaa, miten antinomiat voidaan tehdä vaarattomaksi.

*
PS.

Kant lähestyy antinomioita rationalistisen metafysiikan kritiikin kautta, minä yritän ajatella niitä empiiristä kokemusta vasten. (Mikä lienee miltei mahdotonta! Enhän tosiaankaan ole kvanttifyysikko, jolla on "kyky" empiirisen ja (loogis-) matemaattisen "isomorfiseen" yhdistämiseen samassa havaintokokemuksessa...).

*
Isomorfia
Samanmuotoisuus, rakenneyhtäläisyys

Kuva-arvoitus

(Lisäyksiä tulee vähitellen)

Late pisti äsken postia.

"Tuolta kuvasta pitäisi löytyä useiden kymmenien bändien nimet. Montako löydät?"

http://virgindigital.com/wallpapers/virgindigital1280x960.jpg

Väliaikatiedoitus Latelta klo: 18.50.

"Niitä nimiä pitäisi löytyä 74 kpl.
Ei, en minä niitä kaikkia ole löytänyt…"

Laten lista näyttää toistaiseksi seuraavalta:

"Tuossa jotain:

Led Zeppelin, Eagles, Queen, Prince, Sex Pistols, Alice in Chains, Smashing Pumpkins, Nine Inch Nails, T-Rex, Eels, Guns'n'Roses, Rolling Stones, Matchbox 20, Whitesnake, B52', U2, Zombies, Crowded House, Police, Cowboy, Junkies, Melonheads, Blur, Scissor sisters, Monkees, Prince, Hole, Red Hot Chili, Peppers, Dead Kennedys

Mahdollisesti:

Byrds, Blues Brothers, Beach Boys, Lovin Spoonful, Jaws?

Voisihan tuossa esiintyä myös Traffic

Dime, Bee Gees, Television, Black Flag, Blondie, Cypress Hill, Lemonheads"

*

RR lisää Gorillas, Asteroid B612, Scissors, Spoon, Country Joe and the Fish, Garbage, Fairytale,

HEHHEHHEHHEHHEHHEEE!!

(Lisäyksiä 16.35)

Via Mocartes - HS:n vaalikone

IHAN VAKAVASTI VASTASIN KYSYMYKSIIN - honestly (?) Sama result kaksi kertaa...

Kauhistuttavinta tässä tuloksessa on se, että inhoan syvästi Sauli Niinistöä.
Ihan kuten äitivainaa, joka nimitti Niinistöä marakatiksi...

Älkää äänestäkö tätä narsistista paapattajaa, jonka ainoa moraali löytyy luottokortin sisällöstä ja valheellisesta entente-retoriikasta (=Natoon ja heti)!

Hesarin kysymyslista, jonka vastauksia verrataan presidenttiehdokkaitten vastauksiin, saattaa kyllä paljastaa ristiriidan tai yhteyden persoonallisen pitämisemme ja yleisluonteisten poliittisten periaatteiden välillä, mutta se mitä vaalikone ei paljasta, on pitämisemme ja presidenttiehdokkaan maailmankatsomuksen välinen yhteys tai ristiriita!

Joten kiitti vaan Hesari (ja poliittinen jargon) orwellilaisesta sanamagiasta - jälleen kerran...

*
1
0 Niinistö Sauli
Kokoomus
356
2
0 Halonen Tarja
SDP
337
3
0 Soini Timo
Perussuomalaiset
305
4
0 Vanhanen Matti
Keskusta
256
5
0 Lax Henrik
RKP
218
6
0 Hautala Heidi
Vihreät
210
7
0 Kallis Bjarne
Kristillisdemokraatit
172

http://www.city.fi/lehti/article.php?id=157.

Richard Wagner - säveltäjävirtuoosi, hämärä libretisti, suuruudenhullu organisaattori, turhamainen narri ja egoisti antisemiitti

(Korjauksia tehty klo: 23.00)
Wagner

Felix Mottl

Richard Wagner harjoitutti keväällä ja kesällä 1876 laajinta oopperaprojektiaan Niebelungin sormusta Bayreuthin Festspielhausissa, tuossa suurimmassa elämänprojektissaan, joka oli rakennettu ennenkaikkea hänen omien teostensa esittämistä varten.

Seuraava katkelma on Derek Watsonin 1979 julkaistusta ja 1983 Seppo Heikinheimon suomentamasta biografiasta Richard Wagner - Nero ja keinottelija?, jonka painopiste on ainakin ajoittain Wagnerin miltei kaoottisen tuhlailevassa ja velkavankeuden partaalla keikkuvassa käytännön elämässä sekä hänen ihmissuhteissaan.

Kaiken elämänkerrallisen "inhorealismin" ohella ja Wagnerin antisemitismiä sekä varsinkin hänen myöhempien aikojen hämärää"filosofointiaan" kritisoituaan Watson ei kuitenkaan unohda ylistää Wagnerin musiikin ainutlaatuisuutta ja kumouksellisuutta.

Sitäpaitsi Wagnerin musiikkiteoreettiset pohdiskelut sekä useat musiikillisten instituutioiden käytännölliseen kehittämiseen tähdänneet tarkasti muotoillut ehdotukset (jotka alunperin yleensä hylättiin hallintobyrokratian johdossa!) osoittavat nekin, että hänellä todella oli myös käytännöllistä organisaatiokykyä.

Mutta myös oivallista käytännön psykologista kykyä pitää "joukkonsa kasassa" silloin, kun se Wagnerin mielestä oli kokonaisuutena huippuluokkaa, osoittaa myös seuraava katkelmakin.

Humoristisuudessaan se osoittaa myös, että runoilija Georg Herweghin vaimon, Emman, pirullisen sarkastinen huomautus on toki osuva kuvaus Wagnerin pimeästä puolesta, mutta - se ei suinkaan ollut hänen ainoa luonteenpiirteensä.
Emma totesi nopeasti ja ykskantaan Wagnerista, että tämä on "taskukokoinen (166 cm) miehenkuvatus, turhuuden, sydämettömyyden ja itsekkyyden perikuva."

Wagner nimittäin epäilemättä käytti ihmisiä hyväkseen, ja jos heistä ei ollut hänelle enää hyötyä (esim. rahallisesti, taiteellisesti tai projektien edistämisen suhteen), myös ystävyys sai jäädä.

Toisaalta esim. Friedrich Nietzsche, joka - harvinaista kyllä - lopulta varsin itsenäisesti ja Wagnerin sitä edes aavistamatta kääntyi muutaman vuoden erittäin tiiviin ystävyyden jälkeen kaikessa hiljaisuudessa Wagneria vastaan - irtiotto, joka oli hänen ajattelunsa kehityksen kannalta välttämätön mutta raskas ele - kirjoitti kerran, että "välillämme ei koskaan lausuttu pahaa sanaa, enkä ole varmasti kenenkään seurassa nauranut niin paljon."

Mutta Nietzschen 1878 julkaisema kirja Human All, too Human oli Wagnerille sekä yllätys että myrkkyä. Viimeistään sitä selattuaan (hän ei koskaan lukenut kirjaa kokonaan) paljastui karu totuus: entinen opetuslapsi oli luopunut hänestä. Nietzsche kirjoitti hylänneensä Schopenhauerin ajattelun, ja pelkästään jo se merkitsi irtisanoutumista Wagnerista.

Tulkoon vielä kerran todetuksi, että alta löytyvä katkelma antaa kuitenkin sekä Wagnerista (jonka Nietzsche Thus Spoke Zarathustran IV:ssä kirjassa nimitti "korkeimpien ihmisten" joukossa taikuriksi (siis lähinnä charlataniksi!)) - että hänen ensimmäisen Bayreuth-Ringin-esitysseurueestaan suorastaan hilpeän ja sympaattisen "pikakuvan".

*
"Oli väistämätöntä, että joukko nuoria ja hilpeitä teatterilaisia päästi rasittavan harjoituspäivän jälkeen ohjat löysälle ja keksi joitain harmittomia kujeita.
Hangenilla oli kaksi lemmikkiapinaa, jotka irti päästettyinä tekivät kaikenlaista konnuutta.

Günther ja Fasolt pelleilivät hotellinsa edustalla esittämällä lakanoihin pukeutuneina villin heimotanssin.

Felix Mottl (Wagnerin ja pääkapellimestari Hans Richterin 20:n vuotias huippulahjakas harjoituskapellimestari) lähti ostoksille naiseksi pukeutuneena.

Joku sekoitti huvikseen kengät ja saappaat keskenään, ja harjoituspianistit aiheuttivat kerran jopa skandaalin polttamalla piipullisen hasista.

Kun jumalinen Cosima (Richard Wagnerin toinen vaimo, Franz Lisztin tytär - Liszt oli Wagnerin erittäin läheinen ystävä, musiikillisten vaikutteiden antaja sekä tukija) suhtautui tähän kaikkeen nyreästi, Wagner - jolla oli kokemusta teatterielämästä - päinvastoin kannusti tällaista kujeilua ja seisoi kerran jopa päällään (63 vuotiaana!) osoittaakseen, kuinka paljon hän oli nauttinut solistiensa Wahnfriedin (Wagnerin Bayreuhin asunto) puutarhassa toimeen panemista kujeista (s.295-96)."

*
Vuonna 2003 on suomennettu Barry Millingtonin elämänkerrallinen johdatus Wagnerin musiikkiin. Tässä Eero Tarastin arvostelu ja artikkeli kyseisestä kirjasta sekä ylipäätään Wagner-tutkimuksesta - Monipuolinen johdatus Wagneriin.

Myös Paavo Pylkkö on julkaissut (2005) kiintoisan esseekokoelman - Richard Wagner ajattelijana.

*
http://www.hacom.nl/~detempel/ChronologieCW/biografieCW.htm.
http://www.sloganmaker.net/kreationen/.

Wagner-kirjat

The Shadow of Your Smile

Tässä yksi maailman kaikkein kuuluisimpia "viihde"sävellyksiä. Sitä ovat versioineet muun muassa Tony Bennett, Frank Sinatra, Astrud Gilberto, Sarah Vaughan, Dizzy Gillespie ja monet muut.

Eräässä palkintojenjakotilaisuudessa vuonna 1970 kappaleen säveltäjä Johnny Mandel (23.11.1925) totesi musiikin tekemisestä (ja ilmeisesti myös ihmiselämästä yleensä) lyhyesti ja ytimekkäästi:

"Jos et tiedä, mitä rakastat, haaskaat vain aikaasi."


JOHNNY MANDELThemes In The Key Of Mandel
http://www.ascap.com/about/board/mandel-bio.html.
http://www.jazzguitarresources.com/scores/gtr/ShadowOfYourSmile

Astrud Gilberto - The Shadow Of Your Smile - Verve Records

Leevi Lehto kirjoittaa Hesarin epitafia...terävämmin kuin ehkä kukaan...

November 22, 2005 1:05 PM The day of the TextTaide / TekstiKonst: suomeksi, på svenska, in English. And here's my - not totally unrelated - note on Miksi vouhkaan Hesarista (Why Do I Rant About Helsingin Sanomat (Finnish now)).

Leevi Lehto 22.11.2005

Esimerkkini on mikroskooppisen pieni: tänä iltana Helsingissä järjestetään kolmenkymmenen ruotsalaisen, suomenruotsalaisen ja suomalaisen runoilijan maratonluenta. Helsingin Sanomat ei kerro tilaisuudesta lukijoilleen.

En sano, että olisi pitänyt kertoa. Minua kiinnostaa se logiikka, johon kertomatta jättäminen nojaa. Voin kuvitella monenkinlaisia selityksiä, joita HS:n kulttuuritoimitus kysyttäessä tarjoaisi: "Emme julkaise puffeja" (ei ole totta), "Ei meille vaan mitään tiedotetta ole tullut" (oudon yleinen variantti; ei totta tässä), "No kun meillä just oli runousjuttu", "Ei nähty yleisesti kiinnostavaksi"...

Mitä tahansa näistä selityksistä on sinänsä OK. Tietysti jokainen media heijastaa (tai on heijastamatta) ympäröivää maailmaa oman näkemyksensä pohjalta, ja parhaan kykynsä mukaan. Se on osa liberaalia demokratiaa ja moniarvoisuutta.

Toinen osa on julkaisemisen ja kilpailun vapaus. Olen ottanut Hesarin esiin (ja päättänyt pitää sen siellä) siksi, että tämä ihanne ei sen edustamalla alueella (ja sen syystä) toteudu. Kilpailun ja vapauden sijalla on yhden julkaisun ja yhden yhtiön monopoli eli määräävä markkina-asema, niin kuin kilpailulainsäädännössä sanotaan.

Asian perimmäinen logiikka on tämä: kuvaamani selitykset olisivat hyväksyttäviä, jos moniarvoisuus ja kilpailu vallitsisivat. Mutta silloin niitä ei tarvitsisi kysyä ja esittää: kulttuurin vähäpätöisistäkin asioista kerrottaisiin, koska naapurikin saattaa kertoa. Aika ja kilpailu saisivat seuloa hyvät pakanoista.

Haluamatta idealisoida väitän, että Suomen mediakenttä oli lähempänä tätä ihannetilannetta viitisentoista vuotta sitten, kun Uusi Suomi vielä ilmestyi.

Haluamatta kärjistää huomautan, että valtajulkisuus on tuskin missään läntisessä demokratiassa yhtä keskittynyt kuin Suomessa.

Haluamatta pelotella ennustan, että tämä seikka ei lupaa hyvää suomalaisen demokratian (ja talouden, kulttuurin...) tulevaisuudelle. Ehkä puolueet eivät sittenkään ole niin "samanlaistuneet"; ehkä niitä samanlaistaa - ja niiden välistä aitoa debattia ehkäisee - eräänlaiseksi yleispuolueeksi kehittynyt valtamedia (milloin näitte poliitikon viimeksi arvostelevan Hesaria?). Niin kuin eräs jo aikaa sitten (eikä täysin Hesariin liittymättömistä syistä) muualle muuttanut ystäväni asian ilmaisee: kuvitelkaa maa, jossa yhä ilmestyy Pravda - ja ihmiset vielä ottavat sen tosissaan...

Ajatus vapaasta lehdistöstä ilman vapaata kilpailua on sama kuin ajatus demokratiasta ilman puolueita.

Kysymys ei ole henkilöistä tai henkilösuhteista eikä kenenkään pahasta tai hyvästä tahdosta. Kaikki viestimet ovat osa monenlaisten yhteiskuntasuhteiden, lobbauksen, kaveruuksien yms. verkostoa - vain monopolin kohdalla (mutta silloin väistämättä) tämä johtaa epäterveisiin suosikkijärjestelmiin, leipääntymiseen, subjektivismiin ja tiedon pimitykseen. Ja tässä esimerkkini vähäpätöisyys lisää sen painoa: jos näin on asiassa, johon liittyvät intressit ovat mitättömiä ja epämääräisiä (ja tiedän että niin on), miten sitten suuremmissa...

Voitaneen kysyä, eikö Hesari sittenkin edusta vanhaa, väistyvää mediaa. Eikö huoli siitä ole yliampuvaa? Eikö muilla viestinnän alueilla vallitseva moniarvoisuus korjaa Hesarin aiheuttamat vääristymät?

Vastaan paradoksilla (koska se osoittaa, mistä on kysymys). Monopoli ei koskaan (vrt. taannoinen Neuvostoliitto) ole täydellinen, mutta samalla: osittaista monopolia ei olekaan (kuten ei voi olla vain vähän raskaana). Myös kaikki muut mediat ovat riippuvaisia Hesari-julkisuudesta (vrt. vaikkapa Kuukausiliitteen äskettäisen blogijutun Blogistanian hiekkalaatikolla aiheuttama vähemmän ylevä kuhina...) Valtalehden hyväksynnän tavoittelusta on tullut luonnollinen osa minkä tahansa yhteiskunnan osa-alueen - ja median - normaalia toimintaa.

Tämän kehityksen tuloksena kansallinen todellisuus ja tietoisuus jakautuvat kahtia: osaan, jonka valtalehti tunnustaa, ja siihen, josta se syystä tai toisesta vaikenee. Kokemus osoittaa, että tällaiset vaikenemiset muuttuvat helposti arvovaltakysymyksiksi ja ikuistuvat: ei kirjoitettu silloin, ei kirjoiteta nytkään. Tarve oikeuttaa omat aiemmat ratkaisut puolestaan johtaa niiden arvottamiseen: valtalehden seulan läpäisseet asiat, teemat, ihmiset, teokset eivät ole vain "parempia", vaan myös "oikeita". (Ei ole kauaa siitä, kun meille kerrottiin uudesta, "oikeasta" tavasta valmistaa pyttipannua. Tästä samasta syystä Hesarin "esikoiskirjapalkinto" lieveilmiöineen on minusta sietämätön.)

Mutta vastaan myös: kyllä, onneksi Hesari tosiaan edustaa vanhaa, väistyvää julkisuutta. Uskon, että on syntymässä edellytykset aidolle, kriittiselle keskustelulle sen asemasta. Se voi ottaa aikaa - kymmenen? kaksikymmentä? vuotta - mutta ennustukseni on, että demokratia, markkinatalous ja vapaus voittavat lopulta. Yhteiskunta tulee ryhtymään toimiin oman moniarvoisuutensa turvaamiseksi - joko kilpailu- tai jonkin muun lainsäädännön nojalla. Minä haluan antaa tähän oman vähäisen (ja perimmältään epäyhteiskunnallisen) panokseni. Siksi vouhkaan - ja tulen vouhkaamaan - Hesarista.

Jesus was...?

Even God enjoys a good laugh.
(Otherwise, he wouldn't have created humans... )

There were 3 good arguments that Jesus was Black:

1. He called everyone "brother,"
2. He liked Gospel
3. He couldn't get a fair trial.

But then there were 3 equally good arguments that Jesus was Jewish:

1. He went into His Father's business.
2. He lived at home until he was 33.
3. He was sure his Mother was a virgin, and his mother was sure
he was God.

But, then, there were 3 equally good arguments that Jesus was Italian:

1. He talked with his hands.
2. He had wine with every meal.
3. He used olive oil.

But, then, there were 3 equally good arguments that Jesus was aCalifornian:

1. He never cut his hair.
2. He walked around barefoot all the time.
3. He started a new religion.

But, then, there were 3 equally good arguments that Jesus was Irish:

1. He never got married.
2. He was always telling stories.
3. He loved green pastures.

But the most compelling evidence of all....3 things that prove thatJesus could have been a woman:

1. He fed a crowd at a moment's notice when there was no food.
2. He kept trying to get a message across to a bunch of men who just
didn't get it.
3. And, even when he was dead, He had to get up because there was more
work to do.

Amen!!!!

http://www.livejournal.com/users/flagpolesitta/2005/04/07/.
http://www.lysistrataproject.org/humor.htm.

Donald Rumsfeld - A Poet of Bush

Poems by Donald Rumsfeld

The Unknown

As we know, There are known knowns.
There are things we know we know.
We also know
There are known unknowns.
That is to say
We know there are some things
We do not know.
But there are also unknown unknowns,
The ones we don't know
We don't know.

A Confession

Once in a while,
I'm standing here, doing something.
And I think,
"What in the world am I doing here?"
It's a big surprise.

The Situation

Things will not be necessarily continuous.
The fact that they are something other than perfectly continuous
Ought not to be characterized as a pause.
There will be some things that people will see.
There will be some things that people won't see.
And life goes on.

*
From "The Poetry of Donald Rumsfeld" © Hart SeelyThe CD is available for $15.99 at http://www.stuffedpenguin.com/.
San Francisco Chronicle

http://www.blogsofwar.com/category/humor.
http://www.nebelspalter.ch/club/rubriken/fallbeil/2003/fb02/

Quiz-hömppää

(Lisäys 22.11) En totisesti tunnista itseäni tästä kuvauksesta...

Which famous artist most reflects your personality?brought to you by Quizilla

Via Anita Kokka - Sanat.

Fantastic!!

You are GEORGIA O'KEEFE.
You are a true spirit of nature, and it shows in the flowing floral paintings for which you are most famous. You feel the beauty of all things around you, and your friends appreciate you for your ability to share that extraordinary beauty with them.166 other people got this result!

This quiz has been taken 637 times.26% of people had this result.

Alivaltiosihteeri klo: 15.07

"Suomalaisten on talvisaikaan monesti vaikeaa saada auto käyntiin, mutta ranskalaisten sen sijaan on nykyään vaikea saada auto sammumaan."

Nuorempi (nykyinen) muttei ihan alkuperäinen Alivaltiosihteeri.

warthog.fi/.../ vinkki25-2004.html

http://www.rytmi.com/rytmi701/
Alivaltiosihteeri – Wikipedia

"Kylläpä jätkä putosi!"

Uuden pädägögisen tutkimuksen mukaan koulukiusaajien sijoittaminen samalle luokalle on toistaiseksi nopein ratkaisu kiusaamisongelman vähentämiseksi. Ne tekevät sen itse!

Kertoo sosiaalitutkija Armas Lahopää.

John Fogerty: "THE LONG ROAD HOME" - full tracks

Levyltä löytyy 25 biisiä, joista 6 on tänä vuonna äänitettyjä live-raitoja. Kaikki kappaleet ovat tietenkin Fogertyn omia sävellyksiä ja sanoituksia. Sopii kuunnella.
Muistakaa, että tämä mies on juuri nyt tasan 60 vuotias. Ei totisesti uskoisi!

Listening Party: The Long Road Home: Ultimate John Fogerty Creedence Collection.
This is your chance to hear all of the full-length tracks from the album. Listen now!

***

Music Videos
"Old Man Down the Road" (full length) Label: Warner Brothers Records
"Centerfield" (full length) Label: Warner Bros. Records
"Eye Of The Zombie" (full length) Label: Warner Bros. Records
"Change In The Weather" (full length) Label: Warner Bros. Records
"Walking In A Hurricane" (full length) Label: Warner Brothers Records, Inc.
"Blue Boy" (full length) Label: Warner Brothers Records, Inc.
"Premonition" (full length) Label: Reprise Records
"Proud Mary" (full length) Label: Reprise Records

***
John Fogerty

CMT.com : John Fogerty : Artist Main

Amazon.com: The Long Road Home: The Ultimate John Fogerty ...

Kumpi tyhmistä filosofeista on oikeassa paikassa?

Filosofian (toivoton) perusongelma on löytää Arkhimedeen piste, josta näkee maailman/todellisuuden niinkuin "se on".
Siten kyseessä ei ole yksittäinen perspektiivi vaan "se oikea 'other side'".

"Käytännöllistä solipSismia"

Tämä "analyysi" on kommentti Karri Kokon kommenttiin edellisen päreeni johdosta.
(Itse asiassa tulen tässä tavallaan kumonneeksi edellisen AFORISMIni väitteen.)

*
Motoksi:

Numerot eivät osaa matematiikkaa. Siihen tarvitaan ihminen.

*
Mielenkiintoinen sattuma KK.

Kun näet kuvasi peilistä - mitä oikeastaan näet? Et itseäsi vaan kuvan itsestäsi.
Ja kuva - niin identtisenä/totena kuin sitä empiirisessä mielessä voinee katsojan kannalta pitääkin - on kuitenkin pelkkä "pinta" - kuori vailla sisältöä - kalkyloitavissa oleva materia/energia - eräänlainen syntaksi.

Siten se ei myöskään ole erhettä vaan matematiikkaa - algebraa ja geometriaa: "kuollutta muotoa" sanoisi Oswald Spengler.

Toisin kuin pelkkä kuva tai täydellinen representaatio/impressio (erotuksena olemuksellisiin ideoihin) eli se, mitä me olemme (geneettisestikin ainutlaatuisina) persoonina, ei näy peilistä, koska itseymmärrys ja persoonallinen kokemus eivät ole pelkästään aistien varaisia - ja siten kalkyloitavissa olevia - havaintoja.

Kuitenkin se, mitä "minä" semanttisen (toisin sanoen subjektiivisen) kokemukseni syvyydessä olen/merkitsen itselleni ja muille, lienee lopultakin transsendentaalinen tai jopa transsedenttinen kuvitelma, illuusio - ehkä suurin erehdykseni.

Mutta tämä "kuvitelma" yhtenäisestä ja alkuperäisestä minuudesta, johon järjellinen elämäni perustuu, on mahdoton osoittaa vääräksi ilman, että "tuhoutuisin" samalla itse persoonana.

Minuuden kokemuksen kadottua peilikuvani ei kuitenkaan katoa. Se on siellä kuten aina - samanlaisena kuin ennenkin - määriteltävissä ja analysoitavissa.

Nyt vain ei ole enää ketään, joka "tunnistaisi" itsensä. Peilistä tuijottaa joku - en minä vaan kuka tahansa...

AFORISMI

Elämä on erehdys, mutta se ei ole minun erehdykseni...

Alan Sokal ja Dan Brown "huijareina"

Tämä päre on vastaus ANDROGYYNIHULLUMIEHEN kommenttiin jutussani Da Vinci ja Disneyland. (Lisäys/korjauksia 17.11)

AHM kirjoittaa

Toistaiseksi Da Vinci koodia lukematta kysyn: Mikä on Sokalin ja Brownin yhteys? Onko Brown esittänyt jossain "huijanneensa" tietoisesti yleisöä? (kuten Sokal jokin aika kuuluisan artikkelinsa jälkeen paljasti tehneensä)

***
Totta kyllä - Sokal huijasi täysin tietoisesti, Brown sen sijaan on väittänyt - "tutkimustensa" myötä - ryhtyneensä viimein jopa itse uskomaan lukemaansa ja kirjoittamaansa.
Mutta Brownin "tutkimukset" ovat pseudotiedettä, sillä hän kietoo sanomansa yksipuolisiin ja epätieteellisiin dokumentteihin sekä tulkitsee useita historiallisia faktoja monesti täysin väärin tai omavaltaisesti.
Brownin lähteet eivät siis ole tieteellisesti kestäviä vaan teosofisia polemiikkeja sekä menneisyyteen suuntautuvia "scifi-romaaneja". Silti hän ei tietääkseni ole julkisesti tunnustanut tätä tosiasiaa.

Kuitenkin Brown voi kirjoittaa mitä haluaa juuri siksi, koska hänen lajityyppinsä on romaani - siis fiktio - ei tieteellinen artikkeli, jonka kriteerit on kyllä selvästi määritelty tiedemaailmassa.
Romaanille sen sijaan ei ole tyylillisiä eikä sisällöllisiä rajoja. Eettisiä toki lienee, mutta, miten ne soveltuvat Brownin tapaukseen?

Sokal toki kirjoitti artikkelinsa kuin romaanikirjailija, mutta teki sen siis tietoisessa huijaamistarkoituksessa.
Brown esittää sanomansa ikäänkuin totena, mutta voi samalla paeta valehtelusyytöksiä romaanimuodon ja kirjailijan vapauden taakse.

Totta kai Sokalin temppu oli aika törkeä (joskin samalla erittäin opettavainen ja sellaisenaan kiitettävä!), mutta eettisesti se ei minun mielestäni ole millään muotoa niin kyseenalainen kuin Brownin pyrkimys saattaa nimenomaan yksittäinen ja nykyhetkessä vaikuttava katolinen järjestö Opus Dei huonoon valoon faktaa ja fiktiota sekoittaviin näennäistotuuksiin vetoamalla.

Katolista kirkkoa opetuksineeen ja traditioineen voi toki arvostella paljon vapaammin, koska kyseinen instituutio on ikäänkuin historiallinen jatkumo, jota kritikoidessa ei lyödä nimenomaan yhtä yksittäistä ihmistä tai yhdistystä vaan koko historiaa.

Kun Sokal huijasi nimenomaan humanistista tiedemaailmaa/-yhteisöä, sen nykyparadigmoja sekä niin sanottua "asiantuntemusta", hänen intentionsa oli ikäänkuin "valistava." Postmoderni, kvasi-ideologinen ja huuhaa-nominalistinen retoriikka saakoon kyytiä!
Ja tässä tavoitteessaan Sokal onnistui.

Sitäpaitsi - paljastuttuaan Sokal tunnusti heti huijanneensa (17.11 Kuten Matti kommentissaan tarkentaa, Sokal paljasti itse itsensä heti artikkelin ilmestyttyä).

Brownin ei tarvitse tehdä sellaista koskaan, koska häntä ei voi saattaa vastuuseen mistään. Tietenkään Brownin ei Sokalin tapaan (koska Sokalin intentio oli toinen kuin Brownin) edes "tarvitse" huijata, koska romaanikirjailijana hänellä on vapaus yhdistellä - totuudenvastaisestikin - eri aatehistoriallisia faktoja.

(17.11) Olennaisin seikka tässä kuitenkin on, että Da Vinci koodia ryhdyttiin myymään muka uutena ja periaatteessa "totena" tulkintana. Suuri yleisö, joka ei tunne aiheen taustoja johdettiin myynninedistämistarkoituksessa tahallisesti harhaan. Miten paljon vähemmän huomiota kirja olisikaan saanut, jos Brown olisikin johdantohuomautuksessaan ilmoittanut tulkintojensa (ja jopa monien ns. faktojen) olevan pääosin täyttä fiktiota?

Tässä mielessä Brownia ja hänen kustantajaansa voi syyttää - jos ei sentään huijauksesta niin ainakin epäreilusta pelistä. Saman syytöksen - ja muodollisesti samoin perustein - voi esittää esimerkiksi luontaistuotteita myyville firmoille. Nekin myyvät "totena" jotain sellaista, minkä luvattu vaikutus on kaikkea muuta kuin todistettu...

*
Rinnastaessani Brownin "faktion" (sehän ei ole huijausta?) Sokalin huijaukseen en tarkoittanut nimenomaan sitä, että näiden kahden teot olisivat eettisesti samanlaisia ja yhtä tuomittavia vaan, että niitä vertaamalla saamme paremmin analysoitua Brownin strategian epäeettisyyttä.

Sanottakoon vielä kerran: mielestäni nimenomaan Opus Dein suhteen Brownia voi pitää ainakin demagogina, joka varsin röyhkeästi käyttää faktan ja fiktion välisen suhteen hämärtämistä - ikäänkuin faktoja ei olisi olemassakaan kuin lähes mielivaltaisina tulkintoina (jälleen Nietzsche!) - olemassaolevan, maailmankatsomuksellisen instituution halventamiseen.
Eeettisesti reilumpaa olisi ollut kirjoittaa oma mielipiteensä suoraan ja julkisesti omana kantanaan kuin verhota se romaanin kaapuun.

Mutta miten tällainen eettisyyden "kontrolli" voisi toimia käytännössä? Onko siinä mitään järkeä?

Tuskin - koska langettaesamme esim. Brownille tuntuvat sakot epäeettisestä aiheen käsittelystä joutuisimme tämän jälkeen - johdonmukaisuuden nimissä - sakottamaan ehkä jopa suurinta osaa julkaistavista romaaneista, mikä tietysti on vähintäinkin naurettavaa ja käytännössä mahdotonta.

On muistettava, että tällainen asenne merkitsee myös sananvapauden radikaalia kaventamista ja askelta kohti poliisivaltiota.
Kuka sellaista haluaa? Näitäkin ihmisiä nimittäin kyllä löytyy.

Itse en heihin kuulu, vaikka minussa piilevä moralisti sitä aina silloin tällöin vaatiikin.
Toistaiseksi olen tuon oman moralistini kanssa tullut nipin napin toimeen - kiitos periskeptisen, toisen minäni...

***
http://www.physics.nyu.edu/people/sokal.alan.html.

service.spiegel.de/ cache/international/0,1518....