Huomatkaa seuraavassa erityisesti se seikka, että Niinistö ei esittele tutkimuksen niin sanottuja parametreja eli esimerkiksi sitä, millä arvomuuttujilla se on tehty.
Kaikki vastaukset annetaan positiivisina ja epäpropblemaattisina, ikäänkuin Niinistö itse olisi niiden alkuperäinen Pelle Peloton.
Kun tarkkaan luette, huomaatte, että tästä "tutkimustuloksesta" ei voi löytää mitään sellaista sisältöä, joka liittyisi välittömästi joihonkin Niinistön ohjelman "sisältöihin". Tämä johtuu siitä, että hänellä ei sellaisia edes ole.
Tämä tutkimussiteeraus ja sen lopettava retorinen höpinä pyrkivät vain yhteen päämäärään: siihen että kokisimme tuon rullaluistelevan, narsistisen marakatti-paapattajan ulkoaopetellut klisheet turvallisiksi ja äänestäisimmme häntä.
Mistään muusta ei ole kysymys. Siten myös oppineitten (?) valtiotieteilijöitten "analyysit" diplomaattisesta retoriikasta ovat yhtä tyhjän kanssa silloin, kun tyhjästä pitäisi löytyä sisältöä.
Toki valtiotieteilijät kykenevät löytämään tyhjästäkin merkityksiä. Siihenhän heidät on koulutettu - aivan samoin kuin finanssipankkiiri Niinistökin...valheeseen, jos sanomme asian selkokielisesti.
Mutta tämän valheen tyhjyys on jokaisen kyettävä oivaltamaan henkilökohtaisesti. Se ei ole helppoa ja toisaalta se on miltei liian myöhäistä, kun kokoomuslainen "yhteishenkisyys", joka on työläiselle kuin kuoleman syleily, asettaa ehtonsa työvoimapoliittisissa neuvotteluissa.
Tämän vuoksi kaikki alla oleva yhtenäisyyden korostus on törkeä ja sisimmältään petokseen verrattava yritys saada prekariaatti eli pätkätyöläiset kokoomuksen leiriin.
Mitään sitovaa yhteiskuntasopimusta työnantajan kanssa ei kuitenkaan pidä tehdä.
Täysin sopimuksettomaan tilaan ajautuminen taas merkitsee, että pitää olla jatkuvasti valmistautunut pitkäaikaiseen ja totaaliin lakkoon.
Siinä perusohjeet "niinistöläisten" kanssa kommunikoimiseen.
Sillä toki "tiedämme", että jos antaa pirulle pikkusormen, se vie koko käden! Työläisen ei siis pidä antaa pirulle edes yhtä kynsivallia!
Hyvä/huono esimerkki tästä kehityksestä on ollut Suomen yliopistomaailman muuttuminen sivistysyliopistosta putki-/tehdasopistoksi, joka ei opeta enää sivistystä vaan valmistaa yksipuolisia tutkintoja, joiden haltija saattaa noin yleisesti ottaen olla "tyhmä kuin saapas" (eli typerä/"uusavuton" kansalainen), vaikka tuottaisikin robottimaisesti työnantajalleen tämän vaatiman voiton.
Mutta sehän sopii Niinistölle, jonka sivistys ja sosiaaliset intentiot rajoittuvat lähinnä rullaluistimien säätöjen sekä juridisten "monetaari-kataloogien" tuntemukseen...
Ne ovat molemmat hyvin samankaltaisia diskursseja: "säädöt pitää sopia omaan - ei jonkun toisen jalkaan...ja tämänhän me kaikki toki myönnämme ja ymmärrämme..?
*
Sauli Niinistön kampanjaohjelmasta
Yhdessä tekemisen aika
Yhdessä tekemisen aika on alkanut
On mielenkiintoista huomata, että suomalaiset naiset ja miehet ajattelevat lähes samoin presidentin roolista työn ja hyvinvoinnin yhteydestä. Lisäksi niin pääkaupunkiseudulla kuin maaseutukunnissakin asuvat ihmiset pitävät tärkeänä, että Suomessa tehdään nykyistä enemmän töitä uusien työpaikkojen lisäämiseksi. Opiskelijat ja eläkeläiset taas jakavat huolen Suomen työllisyystilanteesta ja sitä kautta koko hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuudesta.
Taloustutkimuksen tekemän tutkimuksen mukaan 80 prosenttia naisista ja 79 prosenttia miehistä on sitä mieltä, että presidentin tulisi tehdä nykyistä enemmän työn ja hyvinvoinnin yhteyden korostamiseksi. Samaisen tutkimuksen mukaan 77 prosenttia opiskelijoista ja 76 prosenttia eläkeläisistä haluaa presidentin tekevän nykyistä enemmän työllisyyden parantamiseksi.
Lisäksi 74 prosenttia pääkaupunkiseudulla asuvista ja 77 prosenttia maaseutukunnissa asuvista on sitä mieltä, että presidentin pitäisi tehdä nykyistä enemmän uusien työpaikkojen lisäämiseksi Suomeen. Tutkimuksen otos on 1280 henkeä ja se toteutettiin 12.-13.1.2006.
Yhdessä tekemisen aika on alkanut.
Aloitetaan tulevaisuuden tekeminen vaikkapa näistä.
Kolme ratkaisua siihen, kuinka Suomeen saadaan lisää työpaikkoja vuoteen 2012 mennessä:
Suomeen voidaan luoda kymmeniä tuhansia uusia työpaikkoja erityisesti palvelusektorille. Tämän vuoksi matalapalkka-aloja on tuettava porrastamalla työnantajamaksuja palkkatason perusteella kaikissa ikäluokissa.
Perheyritykset luovat merkittävän osan suomalaisten uusista työpaikoista. Tämän vuoksi perheyrittäjyyttä on vahvistettava luomalla nykyistä paremmat edellytykset sukupolvenvaihdoksille. Yritystoimintaan tulevasta omaisuudesta ei pidä periä lahja- ja perintöveroa.
Tutkimusta ja tuotekehitystä on tuettava. Suomessa toimivien yritysten mahdollisuuksia saada riskirahoitusta on vahvistettava.
Kolme ratkaisua siihen, miten presidentti voi vaikuttaa uusien työpaikkojen luomiseen ja tuomiseen Suomeen:
Suomalaiset ovat tunnettuja uutteruudesta, osaamisesta ja luovuudesta. Presidentin tehtävä on vahvistaa tätä mainetta maailmalla. Erinomaisesti tämä onnistuu järjestämällä riittävän usein suomalaista työtä tukevia vienninedistämismatkoja.
Presidentin on kuultava suomalaisia työntekijöitä ja työnantajia. He tietävät, miten suomalaista työtä voidaan edistää.
Presidentin on oltava mukana luomassa Suomeen sellainen ilmapiiri, että onnistuminen yrittämisessä ja työnteossa on hyve.
January 24, 2006
January 23, 2006
Vastaus Nudistille
Nudisti said...
Tähänkö tämä Saulin äänestäminen nyt sitten tyssäsi?
*
RR
Mene itseesi.
Äänestäisitkö sinä vilpittömin mielin miestä, joka ei piittaa vähääkään muusta kuin taloudellisesta voitosta ja korkotulojensa kasvusta? - miestä, joka lienee sijoittanut pääomiaan USA:n aseteollisuuteen aivan samoin kuin Kimmo Sasi...
Minulle nämä tyypit ovat todella vaarallisia sekä yhteiskuntamoraalisesti että ulkopoliittisesti, vaikka joku maalainen saattaakin langeta heidän "lumoonsa" ja lupauksiinsa samalla tavalla kuin pettynyt työläinen Hitlerin lupauksiin 1930-luvun alun Saksassa.
Sinäkin olet varmasti huomannut, että olen nyt ottanut tosi vahvakaliiberisen retoriikan käyttööni.
Niinistö teki niin jo vaalitaistelun alkuvaiheessa - tosin hienostuneemmin ja ovelammin kuin esim. Halonen, mutta kun kyseessä on kuitenkin retorinen vaikutuspyrkimys eikä kiista sisältökysymyksistä, niin nyt sitä retoriikkaa sitten tulee tästäkin suunnasta - ja sumeilematta.
Enää en häpeile sanoa suoraan, mitä Niinistöstä ajattelen. Antaa loan lentää!
Pannaan Rulla-Saulin hermot koetukselle!
Ja terveisiä vaan samalla viime kesänä kuolleelle ädilleni. En todellakaan aio äänestää tuota marakattia, joksi sinä hänet aikoinaan niin oivallisesti nimitit...
Tähänkö tämä Saulin äänestäminen nyt sitten tyssäsi?
*
RR
Mene itseesi.
Äänestäisitkö sinä vilpittömin mielin miestä, joka ei piittaa vähääkään muusta kuin taloudellisesta voitosta ja korkotulojensa kasvusta? - miestä, joka lienee sijoittanut pääomiaan USA:n aseteollisuuteen aivan samoin kuin Kimmo Sasi...
Minulle nämä tyypit ovat todella vaarallisia sekä yhteiskuntamoraalisesti että ulkopoliittisesti, vaikka joku maalainen saattaakin langeta heidän "lumoonsa" ja lupauksiinsa samalla tavalla kuin pettynyt työläinen Hitlerin lupauksiin 1930-luvun alun Saksassa.
Sinäkin olet varmasti huomannut, että olen nyt ottanut tosi vahvakaliiberisen retoriikan käyttööni.
Niinistö teki niin jo vaalitaistelun alkuvaiheessa - tosin hienostuneemmin ja ovelammin kuin esim. Halonen, mutta kun kyseessä on kuitenkin retorinen vaikutuspyrkimys eikä kiista sisältökysymyksistä, niin nyt sitä retoriikkaa sitten tulee tästäkin suunnasta - ja sumeilematta.
Enää en häpeile sanoa suoraan, mitä Niinistöstä ajattelen. Antaa loan lentää!
Pannaan Rulla-Saulin hermot koetukselle!
Ja terveisiä vaan samalla viime kesänä kuolleelle ädilleni. En todellakaan aio äänestää tuota marakattia, joksi sinä hänet aikoinaan niin oivallisesti nimitit...
Sammakoita Sauli Niinistöltä
eli satusedän arkisempi minä...
Kiitos Reijo mailista.
....Suomalaiset veteraanit ei pääse vieläkään kuntoutukseen, mutta ulkomaalaisille on kyllä tarjota valtion puolesta kaikki perkeleen kriisiavut ja terapeutit heti, jos grillijuhlilla sataa ja
tötteröhattu kastuu.
....Somalimukulat uhoaa jo lehdissäkin, että ne on Stadin kovin
jengi. Kyllä sen verran pitää meidän kasvavasta nuorisosta löytyä
yritystä, että näytetään, kuka on isäntä talossa. Jätetään se liiman imppaaminen vähän vähemmälle ja pannaan paikat kuntoon, niin mummotkin uskaltaa taas
liikkua steissillä.
...Mä istuin yhtenä päivänä katukahvilassa Esplanadilla mukavassaseurassa. Silloin siihen tallusteli Abu-Papu ja sen kaveri Bingo-Bango suoraan päiväunilta. Ne haki jostain pari tuolia ja tunki röyhkeästi kahden suomalaisen tytön pöytään näiden kielloista huolimatta.
- "Mä en tiedä, millainen istumajärjestys siellä teidän kamelinpaskaleirinuotiolla yleensä on, mutta täällä Suomessa e nimitellä naisia eikä tungeta ilman lupaa toisten pöytään. Alkakaa kalppia takaisin rautatieasemalle. Tehän ootte varmaan VR:llä töissä, kun te siellä aina roikutte?"
Siinä vaiheessa mä nippasin sen pihalle koko terassilta ja se pyllähti kaaressa perseelleen jalkakäytävälle. Kännykkä sillä oli kädessä jo ennen kuin ilmalento päättyi ja hirvee molotus alkoi välittömästi.
....Jos kerran taiteilijaeläkettä myönnetään kaiken maailman savikukon pyörittäjille ja runon rustaajille, joiden kippoja ja kirjoja on nähnyt ehkä viisi ihmistä, niin kyllä musta samalla tavalla pitäisi tukea entisiä urheilijoita urheilijoita.
On ihan yhtä rankkaa treenata joka päivä 25 vuotta urheilua kuin puhallella vähän lavalla nuotteja paskatorveen tai sutia baskeri silmillä kännissä pillunkuvia tauluun.
...Mä lupaan tässä ja nyt maksaa bensat jokaiseen Ladaan, jolla
suomalaiset kommunistimaanpetturit tsörää punanen pipo päässä ikuisesti helvettiin täältä... ei muuta kuin balalaikka perseeseen ja rajalle.
...Mä olen ollut niin monella ovella aikoinaan vahdissa, että mä voin hyvin ottaa saman homman eduskunnassakin. Mä menen pääovelle seisomaan ennen täysistuntoa ja pidän huolen siitä, että sisään pääsee vain rehellisiä ja isänmaallisia, syntyperäisiä Suomen kansalaisia niin kuin laissa
sanotaan.
....Mitä hyötyä meille yleensä on koko Kiasmasta? Mä takaan sen, että jos mä väännän kunnon maissipaskat kattilaan ja lyön siihen propellin pystyyn ja vien sen yöllä salaa Kiasman näyttelyyn jonkun feministilesbotaiteilijan nimellä, niin siellä on helsinkiläiset taidekriitikot seuraavana päivänä lääpällään kehumassa, että onpa uskomattoman hienoa taidetta.
....Jos Pate Pallinaama vetää kaks litraa pirtua ja ämpärillisen pillereitä ja rupee näkeen näkyjä ja lyö mua lapiolla päähän ja leikkaa mattoveitsellä multa munat irti, niin kyllä se sattuu niin vitusti. Ei se lievennä ainakaan mun haaroja tippaakaan, vaikka Pate ois kuuden promillen kännissä ja pilleripölyssä.
....Jos miestä ei kotityöt huvita eikä se saa muijaansa siivoamaan, niin silloin sillä on vääränlainen muija. Jos taas nainen ei saa ukkoaan imuroimaan ja puhumaan joka päivä kolme tuntia parisuhteen filosofiasta, niin vaihtakoon miestä. Uusi löytyy varmasti vaikka ympäristöministeriöstä, tohvelitehtaasta tai kehitysmaakaupasta.
....Marja-Liisa Kirvesniemessä on pikkaisen mallia kaiken maailman nenärengasfeministeille, joiden ainoa saavutus elämässä on sadantonnin opintolaina, tupakalta löyhkäävä hengitys ja hermoromahduksen saaneet vanhemmat.
Mutta niinhän se on. Näyttäkää mulle tyytyväinen feministi, nii mä näytän teille Jari Sillanpään tyttöystävän.
Kiitos Reijo mailista.
....Suomalaiset veteraanit ei pääse vieläkään kuntoutukseen, mutta ulkomaalaisille on kyllä tarjota valtion puolesta kaikki perkeleen kriisiavut ja terapeutit heti, jos grillijuhlilla sataa ja
tötteröhattu kastuu.
....Somalimukulat uhoaa jo lehdissäkin, että ne on Stadin kovin
jengi. Kyllä sen verran pitää meidän kasvavasta nuorisosta löytyä
yritystä, että näytetään, kuka on isäntä talossa. Jätetään se liiman imppaaminen vähän vähemmälle ja pannaan paikat kuntoon, niin mummotkin uskaltaa taas
liikkua steissillä.
...Mä istuin yhtenä päivänä katukahvilassa Esplanadilla mukavassaseurassa. Silloin siihen tallusteli Abu-Papu ja sen kaveri Bingo-Bango suoraan päiväunilta. Ne haki jostain pari tuolia ja tunki röyhkeästi kahden suomalaisen tytön pöytään näiden kielloista huolimatta.
- "Mä en tiedä, millainen istumajärjestys siellä teidän kamelinpaskaleirinuotiolla yleensä on, mutta täällä Suomessa e nimitellä naisia eikä tungeta ilman lupaa toisten pöytään. Alkakaa kalppia takaisin rautatieasemalle. Tehän ootte varmaan VR:llä töissä, kun te siellä aina roikutte?"
Siinä vaiheessa mä nippasin sen pihalle koko terassilta ja se pyllähti kaaressa perseelleen jalkakäytävälle. Kännykkä sillä oli kädessä jo ennen kuin ilmalento päättyi ja hirvee molotus alkoi välittömästi.
....Jos kerran taiteilijaeläkettä myönnetään kaiken maailman savikukon pyörittäjille ja runon rustaajille, joiden kippoja ja kirjoja on nähnyt ehkä viisi ihmistä, niin kyllä musta samalla tavalla pitäisi tukea entisiä urheilijoita urheilijoita.
On ihan yhtä rankkaa treenata joka päivä 25 vuotta urheilua kuin puhallella vähän lavalla nuotteja paskatorveen tai sutia baskeri silmillä kännissä pillunkuvia tauluun.
...Mä lupaan tässä ja nyt maksaa bensat jokaiseen Ladaan, jolla
suomalaiset kommunistimaanpetturit tsörää punanen pipo päässä ikuisesti helvettiin täältä... ei muuta kuin balalaikka perseeseen ja rajalle.
...Mä olen ollut niin monella ovella aikoinaan vahdissa, että mä voin hyvin ottaa saman homman eduskunnassakin. Mä menen pääovelle seisomaan ennen täysistuntoa ja pidän huolen siitä, että sisään pääsee vain rehellisiä ja isänmaallisia, syntyperäisiä Suomen kansalaisia niin kuin laissa
sanotaan.
....Mitä hyötyä meille yleensä on koko Kiasmasta? Mä takaan sen, että jos mä väännän kunnon maissipaskat kattilaan ja lyön siihen propellin pystyyn ja vien sen yöllä salaa Kiasman näyttelyyn jonkun feministilesbotaiteilijan nimellä, niin siellä on helsinkiläiset taidekriitikot seuraavana päivänä lääpällään kehumassa, että onpa uskomattoman hienoa taidetta.
....Jos Pate Pallinaama vetää kaks litraa pirtua ja ämpärillisen pillereitä ja rupee näkeen näkyjä ja lyö mua lapiolla päähän ja leikkaa mattoveitsellä multa munat irti, niin kyllä se sattuu niin vitusti. Ei se lievennä ainakaan mun haaroja tippaakaan, vaikka Pate ois kuuden promillen kännissä ja pilleripölyssä.
....Jos miestä ei kotityöt huvita eikä se saa muijaansa siivoamaan, niin silloin sillä on vääränlainen muija. Jos taas nainen ei saa ukkoaan imuroimaan ja puhumaan joka päivä kolme tuntia parisuhteen filosofiasta, niin vaihtakoon miestä. Uusi löytyy varmasti vaikka ympäristöministeriöstä, tohvelitehtaasta tai kehitysmaakaupasta.
....Marja-Liisa Kirvesniemessä on pikkaisen mallia kaiken maailman nenärengasfeministeille, joiden ainoa saavutus elämässä on sadantonnin opintolaina, tupakalta löyhkäävä hengitys ja hermoromahduksen saaneet vanhemmat.
Mutta niinhän se on. Näyttäkää mulle tyytyväinen feministi, nii mä näytän teille Jari Sillanpään tyttöystävän.
Hitler-kortti, prekariaatti ja presidentinvaalit
Saksalaiset eivät vielä vuonna 1933 tunteneet "Hitler-korttia".Sen sijaan he tunsivat kyllä Hitler-äänestyslipun, ja sen avulla natsismi sitten pääsi valtaan.
Tämäkin episodi kertoo historian ja ihmisluonnon suuresta ironiasta. Kansalaiset panivat toivonsa suuria lupailevaan johtajaan, joka lopulta suuruudenhulluuudessaan ja kyvyttömyydessään tai jopa haluttomuudessaan pyrkiä sosiaalisen oikeudenmukaisuuden toteuttamiseen itse asiassa halveksi heitä.
Amerikkalaiset valitsivat vuonna 2004 G.W. Bushin toisen kerran presidentiksi, vaikka tämä oli osoittanut olevansa älyllisesti lahjaton sekä tyystin oman hallintonsa haukkojen ja monetaristien talutusnuorassa. Siis kaikkea muuta kuin koko kansan ja työväen presidentti!
Mitä meidän on syytä oppia edellisistä esimerkeistä näin Suomen presidentinvaalien alla vuonna 2006?
Kansalainen - se sinun täytyy itse oivaltaa! Voit silti ainakin yrittää oppia historiasta jotain, sillä nyt sinun ei ainakaan tietämättömyytesi takia tarvitse valita Hitleriä/Bushia!
January 22, 2006
Satusetä-Saulin oppikoulutodistus
Tässä Sauli "Työväen Presidentti" Niinistön oppikoulutodistus vuodelta 1967. Via Dekadenssiblogi ja Pekka Nykänen.
Minulla ei ole tähän mitään lisättävää tai vähennettävää. Kerrankin numerot puhuvat puolestaan.../RR
*
Uskonto
7
Äidinkieli
1) kielioppi, kirjallisuus ja suullinen esitys
6
2) kirjallinen esitys
6
Historia, yhteiskuntaoppi ja taloustieto
7
Biologia
7
Maantiede
7
Fysiikka
6
Kemia
6
Aritmet. ja algebra
7
Geometr. ja trigonom.
6
Fysiikka
6
Ruotsin kieli
6
Englannin kieli
7
Ranskan kieli
6
Urheilu
10
Voimistelu
7
Kuvaamataito
6
Lukuaineiden keskiarvo
6,5
Minulla ei ole tähän mitään lisättävää tai vähennettävää. Kerrankin numerot puhuvat puolestaan.../RR
*
Uskonto
7
Äidinkieli
1) kielioppi, kirjallisuus ja suullinen esitys
6
2) kirjallinen esitys
6
Historia, yhteiskuntaoppi ja taloustieto
7
Biologia
7
Maantiede
7
Fysiikka
6
Kemia
6
Aritmet. ja algebra
7
Geometr. ja trigonom.
6
Fysiikka
6
Ruotsin kieli
6
Englannin kieli
7
Ranskan kieli
6
Urheilu
10
Voimistelu
7
Kuvaamataito
6
Lukuaineiden keskiarvo
6,5
Satusetä Niinistö ja prekariaatti - kommentti maalaiselle
Maalainen Työn uusi luonne - 22. 1 (osa jutusta).
...En nyt rupea referoimaan mitään näistä raporteista, mutta äärimmäisen kiinnostavia ne ovat sille, joka pohtii työn uutta luonnetta. Työhän on jopa teemana meneillään olevassa presidentinvaalitaistelussa, jonka lämpötila tuntuu nousevan. Ehdokkaat itse ovat sivistyneen hyväkäytöksisiä, mutta osa kannattajista mustamaalaa ja pelottelee. Hitler-kortti on käytössä. (Nyt kun RR on ryhtynyt v:aan, sanon että hän on ehkä myös Egon Fridellin kaksoisolento, myös Keuruun Ekokylässä käyneen henkienmanaajan ilmetty kopio. Joku oli pyytänyt hänet poistamaan laitosajan pahoja viboja.)
Edellisen linkin kautta pääsin tosi mielenkiintoisille sivuille, jossa tutkija Jussi Vähämäki pohtii työn luonteen muuttumista. Virtaava työ, joustava moraali. Se laittoi nyökyttelemään tunnistavasti: Noin se tosiaan on. Vähämäellä on muitakin kiinnostavia linkkejä. Hänen kauttaan pääsin ensi kertaa käymään Prekariaattisivuilla. Itsekin kuulun lyhytaikaisessa työsuhteessa oleviin, vaikka ikäni kautta en olekaan enää kovin epävarmoilla...
*
RR
Vai on ruvennut henkienmanaaja-Friedell v:aan(?) Kiintoisa ilmaisu...
*
Löytämäsi linkit ovat minulle tuttuja.
Tuo Risto Niemi-Pynttärin juttu on kuitenkin samalla myös terävää kritiikiä Vähämäelle. Et liene ehtinyt sitä vielä ainakaan kovin tarkkaan lukea.
Ja kritiikkiä tulee myös Juha Siltalalta, kuten "Prekariaatti-linkistäni" voi myös päätellä.
Siitä olemme varmaankin yhtä mieltä, että nyt ollaan tosi kiinnostavan ja tärkeän ongelman äärellä. Sellaisen, joka täytyy muotoilla sekä filosofisesti että konkreettisesti - työelämän tarpeet, koulutustason kohoaminen, väestön ikärakenteen muuttuminen, uuden teknologian aiheuttama työvoiman liikkuvuus jne. huomioon ottaen.
Filosofisesti kyse on siitä, miten työ semanttisesti nykyään määritellään, eli mitä työ nykyään merkitsee. Miten työn luonne ja merkitys noin yleisesti ottaen on muuttunut verrattuna esim. 1960-luvun tilanteeseen, joka alkoi jo olla Suomen lyhyen teollisuusyhteiskuntavaiheen (verrattuna moniin muihin Euroopan maihin) ylimenokautta.
Juuri tätä - sinänsä hyödyllistä analyysia - Vähämäki on tekemässä, mutta vastustan hänen "nomadismejaan" lähinnä sen vuoksi, että joku oikeistolainen monetaari-maakari pystyy helposti käyttämään niitä oman ideologiansa perusteluna ja oikeutuksena.
Ja Vähämäki on kuitenkin - näin oletan - jonkin sortin ei-vasemmistolainen marxilainen! Hänhän on tutkinut sekä italialaisia että ranskalaisia postpostpostpost jne. hermeneutikkoja sekä marxilaisia...
Tämä käsitehirviö - ei-vasemmistolainen marxilaisuus, jonka myös Leevi Lehto on omaksunut, ei mene minun kaaliini. Mistä ihmeestä tässä on kyse?
Ja koska en ymmärrä - pistän varmuuden vuoksi jarrut päälle juuri em. syistä.
Niinistön ei siis pidä kuvitella, että hän voisi saada ideologista tukea KOKO prekariaatilta, jonka määrä näyttää lisääntyvän jatkuvasti, mikä ilmiö kyllä - joskin varsin näennäisesti - sopii kokoomuslaiseen, libertaristisen monetaarivaltion sosiaalipoliittisiin ratkaisuihin.
Hyvin koulutettu prekariaatti on nimittäin sittenkin vain vähemmistö koko pätkätyöläisten sankasta joukosta.
Yleistäminen on tässä ilmeinen kategoriavirhe - niin Vähämäeltä, Lehdolta kuin Niinistöltäkin.
Mutta koulutettujen pätkätyöläisten määrä lisääntyy jatkuvasti, ja kun kirjoitin "pizzakuski-prekariaatista", tarkoitin esimerkinomaisesti, että ihmisten täytyy pätkätyöläisinä repiä leipänsä useasta eri työpaikasta (tai sekä työpaikasta että sossusta!), eikä sillä asiaintilalla oletko maisteri vai ei ole enää tulevaisuudessa paljonkaan merkitystä sen realiteetin kanssa, pärjäätkö saamallasi ammatti- tai yliopistokoulutuksella vai joudutko tosiaan kuskaamaan myös sitä pizzaa iltahomminasi + ehkä jotain muutakin, jotta pystyisit maksamaan sohvakaluste-eräsi lyhennykset aikanaan.
Muussa tapauksessa sinusta tulee "ulosmitattuun prekariaattiin" kuuluva maisteri...
Ole siinä sitten kokoomuslainen - voi pyhä Mooses!
Joskus on puhuttu ryysyköyhälistöstä. Tässä yhteydessä voisimme puhua "ryysykokoomuslaisuudesta."
*
Mutta "prekariaatti-kysymys" (vrt. työväenkysymys) on monitasoisella tavalla erittäin tärkeä ja siitä pitää puhua - myös provosoivasti.
Millä tavoin prekariaatti esim. tulee mieltämään työnteon ja yrittäjyyden välisen suhteen, ratkaisee suuresti, miten pätkätyöläiset tulevat sijoittumaan puoluepoliittisella kartalla.
Ja vielä kerran - Niinistön valheellinen ja uuskielinen satusetäily tulee vakaasti torjua silloin, kun analysoidaan kansalaisen todellista tilannetta ja asemaa työvoimana, jonka pitäisi Niinistön mallin mukaan kestää yhä pahenevaa epävarmuuden ja turvattomuuden tunnetta oman yrittäjähenkisyyden ja vapausilluusion (reilusti alle 1000 €:n nettotulovapaus) - nimissä.
Arvatkaa kuvottaako minua tällainen charlatanismi!
...En nyt rupea referoimaan mitään näistä raporteista, mutta äärimmäisen kiinnostavia ne ovat sille, joka pohtii työn uutta luonnetta. Työhän on jopa teemana meneillään olevassa presidentinvaalitaistelussa, jonka lämpötila tuntuu nousevan. Ehdokkaat itse ovat sivistyneen hyväkäytöksisiä, mutta osa kannattajista mustamaalaa ja pelottelee. Hitler-kortti on käytössä. (Nyt kun RR on ryhtynyt v:aan, sanon että hän on ehkä myös Egon Fridellin kaksoisolento, myös Keuruun Ekokylässä käyneen henkienmanaajan ilmetty kopio. Joku oli pyytänyt hänet poistamaan laitosajan pahoja viboja.)
Edellisen linkin kautta pääsin tosi mielenkiintoisille sivuille, jossa tutkija Jussi Vähämäki pohtii työn luonteen muuttumista. Virtaava työ, joustava moraali. Se laittoi nyökyttelemään tunnistavasti: Noin se tosiaan on. Vähämäellä on muitakin kiinnostavia linkkejä. Hänen kauttaan pääsin ensi kertaa käymään Prekariaattisivuilla. Itsekin kuulun lyhytaikaisessa työsuhteessa oleviin, vaikka ikäni kautta en olekaan enää kovin epävarmoilla...
*
RR
Vai on ruvennut henkienmanaaja-Friedell v:aan(?) Kiintoisa ilmaisu...
*
Löytämäsi linkit ovat minulle tuttuja.
Tuo Risto Niemi-Pynttärin juttu on kuitenkin samalla myös terävää kritiikiä Vähämäelle. Et liene ehtinyt sitä vielä ainakaan kovin tarkkaan lukea.
Ja kritiikkiä tulee myös Juha Siltalalta, kuten "Prekariaatti-linkistäni" voi myös päätellä.
Siitä olemme varmaankin yhtä mieltä, että nyt ollaan tosi kiinnostavan ja tärkeän ongelman äärellä. Sellaisen, joka täytyy muotoilla sekä filosofisesti että konkreettisesti - työelämän tarpeet, koulutustason kohoaminen, väestön ikärakenteen muuttuminen, uuden teknologian aiheuttama työvoiman liikkuvuus jne. huomioon ottaen.
Filosofisesti kyse on siitä, miten työ semanttisesti nykyään määritellään, eli mitä työ nykyään merkitsee. Miten työn luonne ja merkitys noin yleisesti ottaen on muuttunut verrattuna esim. 1960-luvun tilanteeseen, joka alkoi jo olla Suomen lyhyen teollisuusyhteiskuntavaiheen (verrattuna moniin muihin Euroopan maihin) ylimenokautta.
Juuri tätä - sinänsä hyödyllistä analyysia - Vähämäki on tekemässä, mutta vastustan hänen "nomadismejaan" lähinnä sen vuoksi, että joku oikeistolainen monetaari-maakari pystyy helposti käyttämään niitä oman ideologiansa perusteluna ja oikeutuksena.
Ja Vähämäki on kuitenkin - näin oletan - jonkin sortin ei-vasemmistolainen marxilainen! Hänhän on tutkinut sekä italialaisia että ranskalaisia postpostpostpost jne. hermeneutikkoja sekä marxilaisia...
Tämä käsitehirviö - ei-vasemmistolainen marxilaisuus, jonka myös Leevi Lehto on omaksunut, ei mene minun kaaliini. Mistä ihmeestä tässä on kyse?
Ja koska en ymmärrä - pistän varmuuden vuoksi jarrut päälle juuri em. syistä.
Niinistön ei siis pidä kuvitella, että hän voisi saada ideologista tukea KOKO prekariaatilta, jonka määrä näyttää lisääntyvän jatkuvasti, mikä ilmiö kyllä - joskin varsin näennäisesti - sopii kokoomuslaiseen, libertaristisen monetaarivaltion sosiaalipoliittisiin ratkaisuihin.
Hyvin koulutettu prekariaatti on nimittäin sittenkin vain vähemmistö koko pätkätyöläisten sankasta joukosta.
Yleistäminen on tässä ilmeinen kategoriavirhe - niin Vähämäeltä, Lehdolta kuin Niinistöltäkin.
Mutta koulutettujen pätkätyöläisten määrä lisääntyy jatkuvasti, ja kun kirjoitin "pizzakuski-prekariaatista", tarkoitin esimerkinomaisesti, että ihmisten täytyy pätkätyöläisinä repiä leipänsä useasta eri työpaikasta (tai sekä työpaikasta että sossusta!), eikä sillä asiaintilalla oletko maisteri vai ei ole enää tulevaisuudessa paljonkaan merkitystä sen realiteetin kanssa, pärjäätkö saamallasi ammatti- tai yliopistokoulutuksella vai joudutko tosiaan kuskaamaan myös sitä pizzaa iltahomminasi + ehkä jotain muutakin, jotta pystyisit maksamaan sohvakaluste-eräsi lyhennykset aikanaan.
Muussa tapauksessa sinusta tulee "ulosmitattuun prekariaattiin" kuuluva maisteri...
Ole siinä sitten kokoomuslainen - voi pyhä Mooses!
Joskus on puhuttu ryysyköyhälistöstä. Tässä yhteydessä voisimme puhua "ryysykokoomuslaisuudesta."
*
Mutta "prekariaatti-kysymys" (vrt. työväenkysymys) on monitasoisella tavalla erittäin tärkeä ja siitä pitää puhua - myös provosoivasti.
Millä tavoin prekariaatti esim. tulee mieltämään työnteon ja yrittäjyyden välisen suhteen, ratkaisee suuresti, miten pätkätyöläiset tulevat sijoittumaan puoluepoliittisella kartalla.
Ja vielä kerran - Niinistön valheellinen ja uuskielinen satusetäily tulee vakaasti torjua silloin, kun analysoidaan kansalaisen todellista tilannetta ja asemaa työvoimana, jonka pitäisi Niinistön mallin mukaan kestää yhä pahenevaa epävarmuuden ja turvattomuuden tunnetta oman yrittäjähenkisyyden ja vapausilluusion (reilusti alle 1000 €:n nettotulovapaus) - nimissä.
Arvatkaa kuvottaako minua tällainen charlatanismi!
Led Zeppelin: "Rain Song" (live)
Jimmy Page, Led Zeppelin ja John Paul Jones
Kiitos taas linkistä Kasa (21. 1 - Misc.)
http://www.pistolwimp.com/media/40688 - Live-esitys vuodelta 1979. Hieno biisi. Lähde: GoodShit.
LL kirjoittaa Kasan komenttiosastolla 21.01.06 14:15 mm. seuraavasti...."Tämä versio kuulosti itseasiassa ajoittain vähän kompelöltä balanssien ja synasoundin takia. Keikkaratkaisuja joutuu tietenkin tekemään, mutta ainakin olisi helpottanut, jos syna ei olisi aivan noin pinnassa."
Olet ehkä oikeassa LL, mutta kyllä se toimii näinkin. Bassopuoli hoituu sekin jälleen John Paul Jonesin syna-pedaaleilla. Ei jää epäselväksi, onko bändi "paska vai vielä paskempi..." Got it?
http://www.cathedralstone.net/Pages/LedZeppelin.htm.
liveaid.free.fr/vsd/ pages-uk/johnpauljones.html.
TULOSVAROITUS: "TYÖVÄEN PRESIDENTTIEHDOKAS" VALEHTELEE!
KRIITTINEN KOMMENTTI SAULI NIINISTÖN KAMPANJATEKSTEIHIN
(Kts. myös http://www.demari.fi/category.jsp?category=5.)
KANSALAINEN!
ONKO SINULLA (KIRJAIMELLISESTI) VARAA USKOA TÄLLAISEEN UUSKIELEEN, JONKA LAUSUJA ITSE ENSIMMÄISENÄ ON PYSTYTTÄMÄSSÄ VASTAKKAINASETTELUJA IHMISTEN VÄLILLE EDUSTAMANSA NOLLASUMMAPELI-MORAALIN KANNATTAJANA?
JOS ON - OLET JOKO TARPEEKSI RIKAS USKOAKSESI TAI SITTEN OLET IDEOLOGISESTI TÄYSIN HARHATEILLÄ KUTEN SAKSALAISET ÄÄNESTÄJÄT VUONNA 1933, MINKÄ TÄTEN SURUKSENI TOTEAN.
SILLÄ SE, JOKA EI ENÄÄ HUOLEHDI OMAN RYHMÄN - PERIAATTEESSA KAIKKIEN LÄHIMMÄISTENSÄ - EDUISTA, ON DEMOKRATIAN ULKOPUOLELLE SIIRTYNYT JA SIELTÄ KÄSIN TOIMIVA, OMAN ETUNSA HÄIKÄILEMÄTÖN ASIANAJAJA.
MITEN SIIS HÄNEN "MORAALINEN VAKAUMUKSENSA" (JOTA EI ITSE ASIASSA OLE OLEMASSAKAAN) VOISI TOIMIA VASTUULLISESTI EDES SUOMEN VALTION ETUJEN HUOLEHTIMISESTA, KOSKA HÄN ITSE TUIJOTTAA NARSISTISESTI VAIN OMAAN NAPAANSA JA KESKITTYY VAIN OMIEN KORKOTULOJENSA KASVATTAMISEEN!
MUTTA TÄLLAINEN SAULI NIINISTÖ ON. LUKEKAA TARKKAAN ALLA OLEVA TEKSTI, JA POHDISKELKAA HILJAA MIELESSÄNNE, MITEN KUKAAN KOKOOMUSLAINEN VOI VÄITTÄÄ TUOLLAISTA ILMAN, ETTÄ HÄN JO ARGUMENTATIIVISESTI AJAUTUU ITSENSÄ KANSSA RISTIRIITAAN.
*
TE LÖYDÄTTE NIINISTÖN "TYÖVÄEN PRESIDENTTI"-HUIJAUKSEN ERÄÄN PERUSTELUN TAI AINAKIN LÄHTÖKOHDAN ESIM. Jussi Vähämäeltä - TYÖN UUDELLEEN MÄÄRITTELYN ANALYYSEISTA. (Kts. myös Työläispresidentti ja pizzakuski-prekariaatti )
EN TIEDÄ, MUTTA JOS VÄHÄMÄKI KATSOO KÄSITYSTENSÄ SOPIVAN NIINISTÖLÄISEEN POLITIIKKAAN, HÄN TULEE SAMALLA LOPULLISESTI PALJASTANEEKSI VIEHTYMYKSENSÄ KOKOOMUSLAISEEN MONETAARI-FASISMIIN!
VAROKAA NÄITÄ "DELEUZELÄISIÄ NOMADEJA", JA POISTAKAA VARMISTIN ASEESTANNE JOKA KERTA, KUN KUULETTE HEIDÄN PUHUVAN TAI LUETTE HEIDÄN TEKSTEJÄÄN...SILLÄ HE VALEHTELEVAT EIVÄTKÄ VÄLITÄ PÄTKÄN VERTAA KANSALAISTEN SOSIAALISISTA OIKEUKSISTA.
NIINISTÖN MORAALIN MUKAAN KANSALAINEN EI OLE YHTÄÄN ENEMPÄÄ KUIN YKSI MONOPOLI-PELIN PELAAJA.
JOS HÄN HÄVIÄÄ, NIIN OMA OLI VIKANSA, MITÄS RUPESI PELAAMAAN...JA SAMALLA NIINISTÖ KUITENKIN SAARNAA, ETTÄ MITÄÄN TYÖVOIMAPOLIITTISIA TAI YHTEISKUNNALLISIA VASTAKKAINASETTELUJA EI ENÄÄ OLE OLEMASSA.
MITÄ HELVETTIÄ MONOPOLI-MORAALI SITTEN MUUTA ON KUIN ÄÄRIMMÄISIIN VASTAKKAINASETTELUIHIN ELI KILPAILUASETELMIIN PERUSTUVA TAISTELUKENTTÄ!
EIKÄ TÄSTÄ PELISTÄ VOI KIELTÄYTYÄ YHTEISKUNNASSA KUTEN OLOHUONEEN LATTIALLA PELATESSA...
SAULI NIINISTÖ - SINÄ OLET NARRI JA VALEHTELIJA - KAIKEN KAIKKIAAN POLIITTISESTI VAARALLINEN HENKILÖ!
*
http://www.niinisto.net/
Vastakkainasettelun aika on ohi
Vastakkainasettelu on turhaa, koska olemme kaikki suomalaista työväkeä;työntekijät ja työnantajat, yrittäjät, opintojen parissa uurastavatopiskelijat, kotona lapsiaan hoitavat vanhemmat, työelämän ulkopuolellaolevat ja työnsä jo tehneet eläkeläiset.
Vastakkainasettelu on turhaa myös työelämässä. Intohimoisille ihmisille onannettava tilaa, niin työntekijöinä kuin yrittäjinä. On vastuutonta asettaa työntekijät ja työnantajat ajatuksissa vastatusten. Jos jokainen meistä ei ammatissaan saa ansaitsemaansa arvostusta, murennamme pohjaa yhteiseltä tulevaisuudeltamme. Meidän on luotava sellainen Suomi, jossa kaikilla suomalaisilla olisi töitä.
Tasapaino työn ja muun elämän välillä tuntuu hetkittäin unohtuvan. Suomalainen työväki jää liian usein jaksamisensa kanssa yksin. Hyvä elämä edellyttää tasapainoa elämän eri osa-alueiden välillä. Politiikassa toimiessani sain usein moitteita siitä, etten osannut tai halunnut riittävästi "pitää oman ryhmän eduista huolta".
Tällainen ajattelu on menneisyyttä ja otan mielelläni samat moitteet vastaan myös tasavallan presidenttinä.
Vastakkainasettelun aika on ohi.
(Kts. myös http://www.demari.fi/category.jsp?category=5.)
KANSALAINEN!
ONKO SINULLA (KIRJAIMELLISESTI) VARAA USKOA TÄLLAISEEN UUSKIELEEN, JONKA LAUSUJA ITSE ENSIMMÄISENÄ ON PYSTYTTÄMÄSSÄ VASTAKKAINASETTELUJA IHMISTEN VÄLILLE EDUSTAMANSA NOLLASUMMAPELI-MORAALIN KANNATTAJANA?
JOS ON - OLET JOKO TARPEEKSI RIKAS USKOAKSESI TAI SITTEN OLET IDEOLOGISESTI TÄYSIN HARHATEILLÄ KUTEN SAKSALAISET ÄÄNESTÄJÄT VUONNA 1933, MINKÄ TÄTEN SURUKSENI TOTEAN.
SILLÄ SE, JOKA EI ENÄÄ HUOLEHDI OMAN RYHMÄN - PERIAATTEESSA KAIKKIEN LÄHIMMÄISTENSÄ - EDUISTA, ON DEMOKRATIAN ULKOPUOLELLE SIIRTYNYT JA SIELTÄ KÄSIN TOIMIVA, OMAN ETUNSA HÄIKÄILEMÄTÖN ASIANAJAJA.
MITEN SIIS HÄNEN "MORAALINEN VAKAUMUKSENSA" (JOTA EI ITSE ASIASSA OLE OLEMASSAKAAN) VOISI TOIMIA VASTUULLISESTI EDES SUOMEN VALTION ETUJEN HUOLEHTIMISESTA, KOSKA HÄN ITSE TUIJOTTAA NARSISTISESTI VAIN OMAAN NAPAANSA JA KESKITTYY VAIN OMIEN KORKOTULOJENSA KASVATTAMISEEN!
MUTTA TÄLLAINEN SAULI NIINISTÖ ON. LUKEKAA TARKKAAN ALLA OLEVA TEKSTI, JA POHDISKELKAA HILJAA MIELESSÄNNE, MITEN KUKAAN KOKOOMUSLAINEN VOI VÄITTÄÄ TUOLLAISTA ILMAN, ETTÄ HÄN JO ARGUMENTATIIVISESTI AJAUTUU ITSENSÄ KANSSA RISTIRIITAAN.
*
TE LÖYDÄTTE NIINISTÖN "TYÖVÄEN PRESIDENTTI"-HUIJAUKSEN ERÄÄN PERUSTELUN TAI AINAKIN LÄHTÖKOHDAN ESIM. Jussi Vähämäeltä - TYÖN UUDELLEEN MÄÄRITTELYN ANALYYSEISTA. (Kts. myös Työläispresidentti ja pizzakuski-prekariaatti )
EN TIEDÄ, MUTTA JOS VÄHÄMÄKI KATSOO KÄSITYSTENSÄ SOPIVAN NIINISTÖLÄISEEN POLITIIKKAAN, HÄN TULEE SAMALLA LOPULLISESTI PALJASTANEEKSI VIEHTYMYKSENSÄ KOKOOMUSLAISEEN MONETAARI-FASISMIIN!
VAROKAA NÄITÄ "DELEUZELÄISIÄ NOMADEJA", JA POISTAKAA VARMISTIN ASEESTANNE JOKA KERTA, KUN KUULETTE HEIDÄN PUHUVAN TAI LUETTE HEIDÄN TEKSTEJÄÄN...SILLÄ HE VALEHTELEVAT EIVÄTKÄ VÄLITÄ PÄTKÄN VERTAA KANSALAISTEN SOSIAALISISTA OIKEUKSISTA.
NIINISTÖN MORAALIN MUKAAN KANSALAINEN EI OLE YHTÄÄN ENEMPÄÄ KUIN YKSI MONOPOLI-PELIN PELAAJA.
JOS HÄN HÄVIÄÄ, NIIN OMA OLI VIKANSA, MITÄS RUPESI PELAAMAAN...JA SAMALLA NIINISTÖ KUITENKIN SAARNAA, ETTÄ MITÄÄN TYÖVOIMAPOLIITTISIA TAI YHTEISKUNNALLISIA VASTAKKAINASETTELUJA EI ENÄÄ OLE OLEMASSA.
MITÄ HELVETTIÄ MONOPOLI-MORAALI SITTEN MUUTA ON KUIN ÄÄRIMMÄISIIN VASTAKKAINASETTELUIHIN ELI KILPAILUASETELMIIN PERUSTUVA TAISTELUKENTTÄ!
EIKÄ TÄSTÄ PELISTÄ VOI KIELTÄYTYÄ YHTEISKUNNASSA KUTEN OLOHUONEEN LATTIALLA PELATESSA...
SAULI NIINISTÖ - SINÄ OLET NARRI JA VALEHTELIJA - KAIKEN KAIKKIAAN POLIITTISESTI VAARALLINEN HENKILÖ!
*
http://www.niinisto.net/
Vastakkainasettelun aika on ohi
Vastakkainasettelu on turhaa, koska olemme kaikki suomalaista työväkeä;työntekijät ja työnantajat, yrittäjät, opintojen parissa uurastavatopiskelijat, kotona lapsiaan hoitavat vanhemmat, työelämän ulkopuolellaolevat ja työnsä jo tehneet eläkeläiset.
Vastakkainasettelu on turhaa myös työelämässä. Intohimoisille ihmisille onannettava tilaa, niin työntekijöinä kuin yrittäjinä. On vastuutonta asettaa työntekijät ja työnantajat ajatuksissa vastatusten. Jos jokainen meistä ei ammatissaan saa ansaitsemaansa arvostusta, murennamme pohjaa yhteiseltä tulevaisuudeltamme. Meidän on luotava sellainen Suomi, jossa kaikilla suomalaisilla olisi töitä.
Tasapaino työn ja muun elämän välillä tuntuu hetkittäin unohtuvan. Suomalainen työväki jää liian usein jaksamisensa kanssa yksin. Hyvä elämä edellyttää tasapainoa elämän eri osa-alueiden välillä. Politiikassa toimiessani sain usein moitteita siitä, etten osannut tai halunnut riittävästi "pitää oman ryhmän eduista huolta".
Tällainen ajattelu on menneisyyttä ja otan mielelläni samat moitteet vastaan myös tasavallan presidenttinä.
Vastakkainasettelun aika on ohi.
January 20, 2006
Hyvää yötä sano mummo...jne....lopun alkua...
Pause.
Olen nyt kommentoinut illan mittaan noin kymmeneen blogiin, enkä jaksa sanoa omassa blogissani enää yhtään mitään, joten hohhoi...Auf Wiedersehen...some day?
Tällä hetkellä olen ... hmm...erinomaisen tyytyväinen. Ei tarvi lässyttää mistään mitään kenenkään kanssa.
Jospa keskittyis vain hyvien kirjojen lukemiseen...
Olen nyt kommentoinut illan mittaan noin kymmeneen blogiin, enkä jaksa sanoa omassa blogissani enää yhtään mitään, joten hohhoi...Auf Wiedersehen...some day?
Tällä hetkellä olen ... hmm...erinomaisen tyytyväinen. Ei tarvi lässyttää mistään mitään kenenkään kanssa.
Jospa keskittyis vain hyvien kirjojen lukemiseen...
January 18, 2006
Ei tolkun häivää...
Kommentti Kirstin kommenttiin.
Rauno, kirjoitit näin:"Mikä sitten erottaa minut tavallisesta iltalehtirahvaasta on se, että voin alati vaihtaa puolta - olla sekä ironinen että itseironinen (täysin omilla ehdoillani)." Oletko varma, että tämä erottaa sinut tavallisesta iltalehtirahvaasta? Entäpä jos onkin niin, että juuri se yhdistää sinut tavalliseen iltapäivälehtirahvaaseen? Ehkä lopultakin vähemmistö törkylehtien lukijoista on niitä jotka intohimoisesti tonkivat pelkkää törkyä vailla muita pyrkimyksiä? Ehkä niiden suuri levikki selittyy juuri sillä että suuri osa meistä ihmisistä on sekä pyhiä että pahoja. Samalla kun kurotamme kohti tähtiä, tekee välillä mieli nuuhkia paskaa.
(Olen tehnyt kommenttiini lisäyksiä alkuperäiseen verrattuna).
*
Kirrrrsti.
Miten on mahdollista, että osaat latistaa asian kuin asian tykkänään banaaliksi? (Ehkä minun pitäisi kadehtia sinua..?)
*
Et lukenut/ymmärtänyt juttuani loppuun asti. Lopussa annettu dogmaattisuusmääritelmä selittää "pyhiä ja pahoja"-klisheesi ainakin noin yleisesti ottaen.
Veivaat tätäkin asiaa sietämättömällä tavalla vailla edes yhtä selkeää pointtia!
God - tätäkö on naisten suuri viisaus? Kun minä puhun itseironisesta omien intressieni ylittämisestä, se ei tarkoita sitä, että lankeaisin itseni ulkopuolelle eli puhun ikäänkuin minulla olisi oma mielipide, jos minulla sitä ei ole!
Se ei siis ole samaa kuin iltalehtien lukijoitten (noin yleisesti) uteliaisuus/lattea monimielisyys/yksimielisyys-intressi (a´la Heidegger), jonka "kruunaa" se, että kaikki lukijat nyökyttelevät aasimaisen tietäväisinä päätään - "minähän sen kyllä jo tiesin, kyllä se sai mitä ansaitsi" jne jne. - loputtomiin tätä samaa typerää klishee-sloganien omahyväistä suota...
Mutta tätä sinä Kirsti et ole ymmärtänyt, vaan jauhat taas sitä samaa omaa liirum-laarumiasi, kun vaan nyt pitää jauhaa.
Kun se on niin mukavaa ja sosiaalista...
Vittu teidän naisten kanssa! Ei tolkun häivää mielipiteissä!
Rauno, kirjoitit näin:"Mikä sitten erottaa minut tavallisesta iltalehtirahvaasta on se, että voin alati vaihtaa puolta - olla sekä ironinen että itseironinen (täysin omilla ehdoillani)." Oletko varma, että tämä erottaa sinut tavallisesta iltalehtirahvaasta? Entäpä jos onkin niin, että juuri se yhdistää sinut tavalliseen iltapäivälehtirahvaaseen? Ehkä lopultakin vähemmistö törkylehtien lukijoista on niitä jotka intohimoisesti tonkivat pelkkää törkyä vailla muita pyrkimyksiä? Ehkä niiden suuri levikki selittyy juuri sillä että suuri osa meistä ihmisistä on sekä pyhiä että pahoja. Samalla kun kurotamme kohti tähtiä, tekee välillä mieli nuuhkia paskaa.
(Olen tehnyt kommenttiini lisäyksiä alkuperäiseen verrattuna).
*
Kirrrrsti.
Miten on mahdollista, että osaat latistaa asian kuin asian tykkänään banaaliksi? (Ehkä minun pitäisi kadehtia sinua..?)
*
Et lukenut/ymmärtänyt juttuani loppuun asti. Lopussa annettu dogmaattisuusmääritelmä selittää "pyhiä ja pahoja"-klisheesi ainakin noin yleisesti ottaen.
Veivaat tätäkin asiaa sietämättömällä tavalla vailla edes yhtä selkeää pointtia!
God - tätäkö on naisten suuri viisaus? Kun minä puhun itseironisesta omien intressieni ylittämisestä, se ei tarkoita sitä, että lankeaisin itseni ulkopuolelle eli puhun ikäänkuin minulla olisi oma mielipide, jos minulla sitä ei ole!
Se ei siis ole samaa kuin iltalehtien lukijoitten (noin yleisesti) uteliaisuus/lattea monimielisyys/yksimielisyys-intressi (a´la Heidegger), jonka "kruunaa" se, että kaikki lukijat nyökyttelevät aasimaisen tietäväisinä päätään - "minähän sen kyllä jo tiesin, kyllä se sai mitä ansaitsi" jne jne. - loputtomiin tätä samaa typerää klishee-sloganien omahyväistä suota...
Mutta tätä sinä Kirsti et ole ymmärtänyt, vaan jauhat taas sitä samaa omaa liirum-laarumiasi, kun vaan nyt pitää jauhaa.
Kun se on niin mukavaa ja sosiaalista...
Vittu teidän naisten kanssa! Ei tolkun häivää mielipiteissä!
7 päivää on liikaa
Tämä on kommentti Kirstin 18.1 juttuun
7 päivää on pornolehti - sosiaaliporno-sellainen, ja kaikki, mikä liittyy "hävyn" (siveyden ja häpeän) alueeseen kiinnostaa ilmeisesti meitä kaikkia aivan määrättömästi. Olemmehan jatkuvassa kiimassa eläviä eläimiä...
Olemme himomme orjia, ja siihen kun sitten liitetään toisten heikkouksille hekottelu (vahingonilo) tai joittenkin sankareiksi korottaminen (molemmat jopa samassa yksilössä kuten Matti N.), niin asia on selvä.
Mikään oikea älyllinen keskustelu ei voi elää tällaisessa ilmapiirissä - paitsi ehkä tarkoin harkittuna kyynisyytenä.
Myönnän kyllä, että pidän eräänä sivistyneisyyden merkkinä sitä, ettei kajoa sormellakaan iltalehtiin, mutta samalla totean heti perään, että kyllä minuakin kaikki "kiihottava" kiihottaa. Ja miksi ei?
Mikä sitten erottaa minut tavallisesta iltalehtirahvaasta on se, että voin alati vaihtaa puolta - olla sekä ironinen että itseironinen (täysin omilla ehdoillani) ja siihen ei edes iltalehtien päätoimittajilla tulosvastuuvelvoitteessaan ole mahdollisuutta eikä välttämättä ehkä kykyäkään.
Vain ehdoton päätös olla hyväksymättä yleistä mielipidettä tai edes omia tuntemuksiaan muuna kuin eräänä vaihtoehtona monien joukossa, antaa ihmiselle vapauden mediasaastan vallasta!
Sen verran kuitenkin on syytä lisätä, että moraali EI ole minulle perusteiltaan relativistinen tai edes pluralistinen asia, vaikka sen eri käytännöt muuta osoittaisivatkin.
(Olenko ristiriidassa itseni kanssa? Jos olen, niin kaikki on hyvin!)
Mutta tämänkin pyrkimyksen siveellisyyteen - "perushyveiden" korostamiseen - joku 7 päivää-lehden kaltainen "huono" porno turhentaa.
Siksi se turhentaa myös dialektisen paatoksen, joka sokraattiseen ironiaan - tuohon ajattelemisen perusparadigmaan väistämättä sisältyy.
7 päivää on "dogmaattinen" julkaisu. Dogmin voimme ymmärtää joko ajattelua integroivaksi, aksiomaattiseksi perustaksi tai sitä latistavaksi tyhjäkäynniksi.
Ja 7 päivää edustaa taatusti vain tuota jälkimmäistä käsitystä dogmaattisuudesta.
7 päivää on pornolehti - sosiaaliporno-sellainen, ja kaikki, mikä liittyy "hävyn" (siveyden ja häpeän) alueeseen kiinnostaa ilmeisesti meitä kaikkia aivan määrättömästi. Olemmehan jatkuvassa kiimassa eläviä eläimiä...
Olemme himomme orjia, ja siihen kun sitten liitetään toisten heikkouksille hekottelu (vahingonilo) tai joittenkin sankareiksi korottaminen (molemmat jopa samassa yksilössä kuten Matti N.), niin asia on selvä.
Mikään oikea älyllinen keskustelu ei voi elää tällaisessa ilmapiirissä - paitsi ehkä tarkoin harkittuna kyynisyytenä.
Myönnän kyllä, että pidän eräänä sivistyneisyyden merkkinä sitä, ettei kajoa sormellakaan iltalehtiin, mutta samalla totean heti perään, että kyllä minuakin kaikki "kiihottava" kiihottaa. Ja miksi ei?
Mikä sitten erottaa minut tavallisesta iltalehtirahvaasta on se, että voin alati vaihtaa puolta - olla sekä ironinen että itseironinen (täysin omilla ehdoillani) ja siihen ei edes iltalehtien päätoimittajilla tulosvastuuvelvoitteessaan ole mahdollisuutta eikä välttämättä ehkä kykyäkään.
Vain ehdoton päätös olla hyväksymättä yleistä mielipidettä tai edes omia tuntemuksiaan muuna kuin eräänä vaihtoehtona monien joukossa, antaa ihmiselle vapauden mediasaastan vallasta!
Sen verran kuitenkin on syytä lisätä, että moraali EI ole minulle perusteiltaan relativistinen tai edes pluralistinen asia, vaikka sen eri käytännöt muuta osoittaisivatkin.
(Olenko ristiriidassa itseni kanssa? Jos olen, niin kaikki on hyvin!)
Mutta tämänkin pyrkimyksen siveellisyyteen - "perushyveiden" korostamiseen - joku 7 päivää-lehden kaltainen "huono" porno turhentaa.
Siksi se turhentaa myös dialektisen paatoksen, joka sokraattiseen ironiaan - tuohon ajattelemisen perusparadigmaan väistämättä sisältyy.
7 päivää on "dogmaattinen" julkaisu. Dogmin voimme ymmärtää joko ajattelua integroivaksi, aksiomaattiseksi perustaksi tai sitä latistavaksi tyhjäkäynniksi.
Ja 7 päivää edustaa taatusti vain tuota jälkimmäistä käsitystä dogmaattisuudesta.
Työläispresidentti ja pizzakuski-prekariaatti
Tämä päre on kommentti muun muassa Sedikselle.
Sedis said...
Räsänen: eivät ne olleet numeroita. Ne olivat oikeasti äänestäneitä ihmisiä. Miten niiden lisääntyminen olisi tehnyt asian epädemokraattiseksi.
Pässejä kaikki.
*
RR (Alkuperäiseen kommenttiin on tehty joitain lisäyksiä).
Okei okei. Eivät äänestäjät mitään pässejä ole, elleivät nyt sitten liekanaru-sellaisia...(Vai tarkoititko kommentoijia..?)
Periaatteellinen kantani asiaan lienee kuitenkin sama kuin Aimo-Kalevi Hotasella (Vaalit: paljon melua tyhjästä. 3.1.06).
Nämä vaalit ovat poliittisesti tarpeettomat, kaiken ahmivalle medialle järjestetyt kekkerit. Klisheemäisyyden, nonsensen ja pseudointellektualismin juhla.
Pääseväthän siinä myös valtiotieteilijät - nuo ennustajaeukoista pahimmat - mielin määrin esittelemään uusimpia "näkyjään".
Se on show joka vetää vertoja jopa Groucho Marxin parhaimmille!
Mutta sieluni "puhdistamiseksi" toistan nöyränä - kannatan Tarja Halosta. Ihan oikeasti.
Ja ihmettelen kovasti, että Maalainen - mikäli oikein ymmärsin ja luin - on kallistunut "työläis-ehdokas" Niinistön - kannalle.
Ehkäpä Niinistöstä kuitenkin saadaan hyvä pressa Suomen tulevalle valtaluokalle eli (vähintään) maisteritason "pizzakuski-prekariaatille" kuten Jussi Vähämäki ja kump.
*
PS. En totisesti ymmärrä Vähämäen logiikkaa, mitä tulee työn uudelleen määrittelyyn ja työvoiman liikkuvuuden muuttumiseen, mutta ehkäpä hän näkee esim. väestötieteellisesti paljon pitemmälle kuin minä tai Juha Siltala.
Valitettavasti.
January 17, 2006
Generaattori paljastaa sisimmän olemuksesi ja luovuutesi
Lausegeneraattori sen tiesi.
Rauno on uskovainen gynekologi. (Hehheh - itse asiassa mä olen uskomaton gynekologi...)
Kiitos Kirsti ja Ohi Ammuttu.
Taidanpa kohta viimeinkin ja oikein todella tosissani kokeilla myös Leevin Runogeneraattoria!
Rauno on uskovainen gynekologi. (Hehheh - itse asiassa mä olen uskomaton gynekologi...)
Kiitos Kirsti ja Ohi Ammuttu.
Taidanpa kohta viimeinkin ja oikein todella tosissani kokeilla myös Leevin Runogeneraattoria!
Harakka nauraa - niin minäkin
Timo Harakka: Kilon presidentti (Sonera Plaza Kolumnit)
Sauli Niinistö on Tasavallan presidentti, virkavalaa vaille, mikäli Iltalehteä (16.1.) on uskominen. “Makea voitto”, julistaa etusivu; “Halonen on kaadettavissa”, vakuuttaa pääuutisaukeama; “Sauli voitossa kiinni”, lupaa kolumni. Hymyilevin, nauravin, skoolaavin kokosivu-Niinistöin. Tarja Halonen on kannessa yllättyneen, sisäsivulla äkäisen näköinen.
Otsikoiden mukaan “Kiukuttelu pilasi pelin” ja “Halonen syytti laiskaa kansaa”. Oletko valmis presidentiksi, Iltalehti kysyi Niinistöltä. Mihin muutat Mäntyniemestä, Iltalehti kysyi Haloselta. No, Iltalehteä ei ole uskominen. Presidentti saavutti murskavoiton ja etenee vääjäämättä jatkokaudelle.
Toimittajia ei miellytä totuus, vaan parempi tarina. On tylsää, mutta totta, että Niinistöllä ei ole mikroskooppistakaan mahdollisuutta päästä presidentiksi. Siis Suomen presidentiksi. Mutta jos Nokian pääkonttori päättää perustaa virallisestikin oman valtion Espooseen ja Kauniaisiin, niin sen johtoon Niinistöllä on toki edellytykset.
On olemassa paradoksaalinen olio, joka on samaan aikaan ylimielinen, alemmuudentuntoinen ja äärimmäiseyyteen asti keskinkertainen. Se on suomalainen sosialidemokraatti. Sen sielunelämää olen yrittänyt ymmärtää vuosikymmenet, turhaan. Vain suomalainen demari voi vaatia, että kansa takaa hänen ehdokkaansa voiton heti kun mahdollista, jottei tarvittaisi “kallista” (lue: nöyryyttävää) kakkoskierrosta. Vain suomalainen demari voi unohtaa, ettei suoraan valinta onnistunut edes Mauno Koivistolta 1988, kun sitä viimeksi kansalta edellytettiin. Koivisto joutui tyytymään yhtä säälittävään alle 50 prosentin kannatukseen kuin Halonen.
(Historia tosiaan toistaa itseään. 18 vuoden takaisissa vaaleissa suosittu presidentti sai melkein puolet äänistä, opposition räväkkä ehdokas kiilasi kakkoseksi ohi valjun silloisen pääministerin. Seuraava näytös: nujerretun pääministerin puolue häviää eduskuntavaalit ja valtaan astuu nuori, tuore, terhakka oppositiojohtaja.)
Näköjään en ollut ainoa, joka ei halunnut Suomeen pohjoiskorealaista presidenttiä. Enkä olisi millään kestänyt demarien omahyväistä pullistelua voittonsa jälkeen. Hyvä presidentti saa kärsiä typerän puolueensa takia. Halosen on nyt pakko kestää arvostelua ja piikittelyä pari viikkoa, mielistellä Lapin lestadiolaisia ja Närpiön tomaattifarmareita. Se on tietysti hänellekin ihan oikein.
Samaan aikaan me mediassa koetamme tasoittaa matsia, siis pudottaa Halosta ja pönkittää Niinistöä – vain “jännitysnäytelmä” saa lehtiä kaupaksi ja yleisöä ruutujen eteen. Lisäksi Halosen kampanjaryhmä haluaa ampua vielä toiseenkin jalkaansa: nyt keskitytään köyhän asiaan, jota presidentti ei voi auttaa, sen sijaan että korostettaisiin ulkopolitiikkaa, jossa presidentti on tyrmäävän ylivoimainen. Peli tasoittuu, väkisin. Halosen toista presidenttikautta se ei estä, vain lykkää.
Niinistö havaitseekin siis yhtäkkiä, että “vastakkainasettelun aika” ei sittenkään “ole ohi”. Mutta millainen se asettelu on? Ainakin totunnaiset sukupuoliroolit sotkeutuvat. Vaali-illan surrealistisin osio nähtiin, kun pääehdokkaat palasivat kannattajiensa keskuuteen pitämään kiitos- ja anteeksipuheitaan. Halonen oli kankea ja sekava. Vanhasen selityksiin kyllästyi jopa Yleisradio, joka feidasi tylysti pääministerin jorinat keskellä lausetta kuulumattomiin – siirtyäkseen Niinistön viihdyttävämpään sanailuun.
Vaan mikä olikaan liituraitamiehen viesti Suomen kansalle? Meillä kisastudiossa epäiltiin vahvasti, että Niinistö ei ollut polttanut matkalla ainakaan tupakkaa.
Kilon Presidentti jutteli todella levottomia. Kuin materiaalinsa hukannut stand-up-koomikko Niinistö heitti huulta kännisten välihuutajien kanssa ja kiitteli kyynel silmässä jokaista kahvikeittäjää ja Ben Zyskowiczin koiraakin.
Minua Niinistö alkoi todella pelottaa. Vaihtoehtoja on näet kaksi. Joko Niinistö on todella hormoniensa vietävissä, mikä tarkoittaa sotaa Färsaaria vastaan milloin tahansa. Tai hän koettaa tieten tahtoen herkkyydellä murtaa kuvaansa kivisydämisenä koviksena, jolloin saadaan aina jännittää, onko asialla viisas Jekyll vai holtiton Hyde.
Eli toisella kierroksella ovat vastakkain – jos nyt tätä sanaa nyt voi oikeasti hymyilemättä käyttää – kylmän rationaalinen nainen ja lähes hysteerinen mies.
Vastakkain on myös kaksi lakimiestä, mikä taas on kakkoskierroksen aikaansaaneelle kansalle aivan oikea rangaistus. Juristin puhe – yhtä vaikea saada selvää kuin pikkujoulujen naistenhaussa.
Sauli Niinistö on Tasavallan presidentti, virkavalaa vaille, mikäli Iltalehteä (16.1.) on uskominen. “Makea voitto”, julistaa etusivu; “Halonen on kaadettavissa”, vakuuttaa pääuutisaukeama; “Sauli voitossa kiinni”, lupaa kolumni. Hymyilevin, nauravin, skoolaavin kokosivu-Niinistöin. Tarja Halonen on kannessa yllättyneen, sisäsivulla äkäisen näköinen.
Otsikoiden mukaan “Kiukuttelu pilasi pelin” ja “Halonen syytti laiskaa kansaa”. Oletko valmis presidentiksi, Iltalehti kysyi Niinistöltä. Mihin muutat Mäntyniemestä, Iltalehti kysyi Haloselta. No, Iltalehteä ei ole uskominen. Presidentti saavutti murskavoiton ja etenee vääjäämättä jatkokaudelle.
Toimittajia ei miellytä totuus, vaan parempi tarina. On tylsää, mutta totta, että Niinistöllä ei ole mikroskooppistakaan mahdollisuutta päästä presidentiksi. Siis Suomen presidentiksi. Mutta jos Nokian pääkonttori päättää perustaa virallisestikin oman valtion Espooseen ja Kauniaisiin, niin sen johtoon Niinistöllä on toki edellytykset.
On olemassa paradoksaalinen olio, joka on samaan aikaan ylimielinen, alemmuudentuntoinen ja äärimmäiseyyteen asti keskinkertainen. Se on suomalainen sosialidemokraatti. Sen sielunelämää olen yrittänyt ymmärtää vuosikymmenet, turhaan. Vain suomalainen demari voi vaatia, että kansa takaa hänen ehdokkaansa voiton heti kun mahdollista, jottei tarvittaisi “kallista” (lue: nöyryyttävää) kakkoskierrosta. Vain suomalainen demari voi unohtaa, ettei suoraan valinta onnistunut edes Mauno Koivistolta 1988, kun sitä viimeksi kansalta edellytettiin. Koivisto joutui tyytymään yhtä säälittävään alle 50 prosentin kannatukseen kuin Halonen.
(Historia tosiaan toistaa itseään. 18 vuoden takaisissa vaaleissa suosittu presidentti sai melkein puolet äänistä, opposition räväkkä ehdokas kiilasi kakkoseksi ohi valjun silloisen pääministerin. Seuraava näytös: nujerretun pääministerin puolue häviää eduskuntavaalit ja valtaan astuu nuori, tuore, terhakka oppositiojohtaja.)
Näköjään en ollut ainoa, joka ei halunnut Suomeen pohjoiskorealaista presidenttiä. Enkä olisi millään kestänyt demarien omahyväistä pullistelua voittonsa jälkeen. Hyvä presidentti saa kärsiä typerän puolueensa takia. Halosen on nyt pakko kestää arvostelua ja piikittelyä pari viikkoa, mielistellä Lapin lestadiolaisia ja Närpiön tomaattifarmareita. Se on tietysti hänellekin ihan oikein.
Samaan aikaan me mediassa koetamme tasoittaa matsia, siis pudottaa Halosta ja pönkittää Niinistöä – vain “jännitysnäytelmä” saa lehtiä kaupaksi ja yleisöä ruutujen eteen. Lisäksi Halosen kampanjaryhmä haluaa ampua vielä toiseenkin jalkaansa: nyt keskitytään köyhän asiaan, jota presidentti ei voi auttaa, sen sijaan että korostettaisiin ulkopolitiikkaa, jossa presidentti on tyrmäävän ylivoimainen. Peli tasoittuu, väkisin. Halosen toista presidenttikautta se ei estä, vain lykkää.
Niinistö havaitseekin siis yhtäkkiä, että “vastakkainasettelun aika” ei sittenkään “ole ohi”. Mutta millainen se asettelu on? Ainakin totunnaiset sukupuoliroolit sotkeutuvat. Vaali-illan surrealistisin osio nähtiin, kun pääehdokkaat palasivat kannattajiensa keskuuteen pitämään kiitos- ja anteeksipuheitaan. Halonen oli kankea ja sekava. Vanhasen selityksiin kyllästyi jopa Yleisradio, joka feidasi tylysti pääministerin jorinat keskellä lausetta kuulumattomiin – siirtyäkseen Niinistön viihdyttävämpään sanailuun.
Vaan mikä olikaan liituraitamiehen viesti Suomen kansalle? Meillä kisastudiossa epäiltiin vahvasti, että Niinistö ei ollut polttanut matkalla ainakaan tupakkaa.
Kilon Presidentti jutteli todella levottomia. Kuin materiaalinsa hukannut stand-up-koomikko Niinistö heitti huulta kännisten välihuutajien kanssa ja kiitteli kyynel silmässä jokaista kahvikeittäjää ja Ben Zyskowiczin koiraakin.
Minua Niinistö alkoi todella pelottaa. Vaihtoehtoja on näet kaksi. Joko Niinistö on todella hormoniensa vietävissä, mikä tarkoittaa sotaa Färsaaria vastaan milloin tahansa. Tai hän koettaa tieten tahtoen herkkyydellä murtaa kuvaansa kivisydämisenä koviksena, jolloin saadaan aina jännittää, onko asialla viisas Jekyll vai holtiton Hyde.
Eli toisella kierroksella ovat vastakkain – jos nyt tätä sanaa nyt voi oikeasti hymyilemättä käyttää – kylmän rationaalinen nainen ja lähes hysteerinen mies.
Vastakkain on myös kaksi lakimiestä, mikä taas on kakkoskierroksen aikaansaaneelle kansalle aivan oikea rangaistus. Juristin puhe – yhtä vaikea saada selvää kuin pikkujoulujen naistenhaussa.
January 16, 2006
MÄ
Kaiken tämän juorupläpläpplää-saatanan keskellä, jossa elämme, voin todeta olleeni aika tiukka jätkä.
Minua ei kiinnosta pätkääkään kenenkään yksityiselämä, enkä täten kerro myöskään omastani kenellekään.
En ole ympäripyöreä kukkahattu-täti, joskaan en oikein jaksa seurata Saarankaan yökötyksiä - (vaikka sen kuva Lisää minusta oli oikke tsipaditsäpädi!)...
Olen Regina Rento. Fiiliksellä. Pidän rauhallisista ja intohimoisista ihmisistä...
Minua ei kiinnosta pätkääkään kenenkään yksityiselämä, enkä täten kerro myöskään omastani kenellekään.
En ole ympäripyöreä kukkahattu-täti, joskaan en oikein jaksa seurata Saarankaan yökötyksiä - (vaikka sen kuva Lisää minusta oli oikke tsipaditsäpädi!)...
Olen Regina Rento. Fiiliksellä. Pidän rauhallisista ja intohimoisista ihmisistä...
VIERAS MIES
Uuno Kailas
Kokoelmasta Uni ja kuolema 1931
Olin kaikkialla vieras mies,
he katsoivat minua pitkään.
Joka paikasta halusin paeta pois,
mutta minne ikänä pakenin
olin sielläkin vieras mies.
Koko maailman piirissä minulle
ei ollut rauhan sijaa.
Ja minua minussa raahasi
joku minulle vieras mies.
kirjojenpuutarha.pupu.jp/ kirjailijat/uunokai.html.
Kokoelmasta Uni ja kuolema 1931
Olin kaikkialla vieras mies,
he katsoivat minua pitkään.
Joka paikasta halusin paeta pois,
mutta minne ikänä pakenin
olin sielläkin vieras mies.
Koko maailman piirissä minulle
ei ollut rauhan sijaa.
Ja minua minussa raahasi
joku minulle vieras mies.
kirjojenpuutarha.pupu.jp/ kirjailijat/uunokai.html.
Loogis-metaforisen ajattelun paradoksi ja metafysiikka
Mitä tarkemmin asiat sanotaan, sitä vähemmän niissä on sisältöä.
Mitä epätarkemmin asiat sanotaan, sitä enemmän niissä on turhaa, ylimääräistä ja valheellista.
Entä "Sisältö"? Mihin se katosi? Onko se(kin) lopulta pelkkä metafora - siis tulkinta tulkinnasta jne.?
Siinä tapauksessa metaforaa voinee pitää eräänlaisena näytelmänä. Toisin sanoen"valheena, joka kertoo totuuden".
Mutta sen verran haluan tarkentaa, ettei tuo totuus (metafora!) ole yhtä kuin "Sisältö", koska sisältöä ei ole (empiirisesti an sich) olemassakaan. On vain myytti ja metafora.
Siten metafysiikka ja fysiikka käyvät lopulta yksiin. Ne molemmat puhuvat jostain, jota ei voida osoittaa vaan ainoastaan "näytellä!"
Mitä muuta nykyfysiikka on kuin maailman "eksaktein animaatio"?
Mitä epätarkemmin asiat sanotaan, sitä enemmän niissä on turhaa, ylimääräistä ja valheellista.
Entä "Sisältö"? Mihin se katosi? Onko se(kin) lopulta pelkkä metafora - siis tulkinta tulkinnasta jne.?
Siinä tapauksessa metaforaa voinee pitää eräänlaisena näytelmänä. Toisin sanoen"valheena, joka kertoo totuuden".
Mutta sen verran haluan tarkentaa, ettei tuo totuus (metafora!) ole yhtä kuin "Sisältö", koska sisältöä ei ole (empiirisesti an sich) olemassakaan. On vain myytti ja metafora.
Siten metafysiikka ja fysiikka käyvät lopulta yksiin. Ne molemmat puhuvat jostain, jota ei voida osoittaa vaan ainoastaan "näytellä!"
Mitä muuta nykyfysiikka on kuin maailman "eksaktein animaatio"?
January 14, 2006
Kohta jo sinullakin on uusi soittoääni kännykässäsi
Sähköpostikeskustelu (Kiitti paljon Latelle)Late
Tunnetko?
(Kuva lisätty blogiin)
http://www.dpiwe.tas.gov.au/inter.nsf/Attachments/SJON-52P4XB/$FILE/tasde.aiffRane
Ei leikkaa. Mutta jos nyt jotain on pakko vastata, niin G.W Bush. Tai sitten sinä itse!
Late
Se on Tasmanian pussipiru joka siinä huhuilee.
Rane
Nyt leikkasi! Tätä pitää ruveta markkinoimaan eksoottisena kännykän soittoäänenä. Varma hitti! Varsinkin kun ollaan esim. kirkossa tai teatterissa...
Tasmanian Devil
http://www.terrambiente.org/fauna/Mammiferi/metatheria/.
January 13, 2006
Vinkki mm. Kirsti Ellilälle
Eiköhän tästä taas jakseta jauhaa...siellä terapialootassa...
Sonera Plaza uutiset (13.01.2006 15:56)
Kadyrov: Tshetsheniaan moniavioisuus
Tshetshenian virkaatekevä pääministeri Ramzan Kadyrov katsoo, että sodasta kärsineen alueen väestökehityksen vinouma on korjattavissa moniavioisuudella.
Kadyrov esitti ideansa Eho Moskvy -radion haastattelussa. Kadyrovin mukaan moniavioisuus voitaisiin ottaa käyttöön ilman lakiuudistuksia ja se on tarpeellinen, koska Tshetsheniassa on sodan vuoksi enemmän naisia kuin miehiä.
Kadyrovin mielestä miehellä tulisi olla oikeus valita itselleen niin monta vaimoa kuin haluaa.
- Jokainen mies päättää itse, kuinka hänen tulisi elää. Hän on pomo, hän päättää, Kadyrov sanoi.
Useamman vaimon ottaminen on islamilaisen lain mukaan sallittua, mutta Venäjän laki rajoittaa vaimojen määrän yhteen.
Tshetshenian naapurissa Ingushiassa yritettiin aiemmin sallia moniavioisuus, mutta hanke tyssäsi Kremlin vastustukseen.
Sonera Plaza uutiset (13.01.2006 15:56)
Kadyrov: Tshetsheniaan moniavioisuus
Tshetshenian virkaatekevä pääministeri Ramzan Kadyrov katsoo, että sodasta kärsineen alueen väestökehityksen vinouma on korjattavissa moniavioisuudella.
Kadyrov esitti ideansa Eho Moskvy -radion haastattelussa. Kadyrovin mukaan moniavioisuus voitaisiin ottaa käyttöön ilman lakiuudistuksia ja se on tarpeellinen, koska Tshetsheniassa on sodan vuoksi enemmän naisia kuin miehiä.
Kadyrovin mielestä miehellä tulisi olla oikeus valita itselleen niin monta vaimoa kuin haluaa.
- Jokainen mies päättää itse, kuinka hänen tulisi elää. Hän on pomo, hän päättää, Kadyrov sanoi.
Useamman vaimon ottaminen on islamilaisen lain mukaan sallittua, mutta Venäjän laki rajoittaa vaimojen määrän yhteen.
Tshetshenian naapurissa Ingushiassa yritettiin aiemmin sallia moniavioisuus, mutta hanke tyssäsi Kremlin vastustukseen.
You (me) bloody bastard!
"Which Literary Archetype are You?" (via Anita Konkka: Sanat)Results:
Aphrodite: The Seducer and the Advantager
You are, in essence, the great seducer. You never need to do anything; you are perfectly capable of making other people do it for you. You search for a life free of restraints, and have an openly sexual nature.
Seducers often find trouble starting a family, as they often find themselves playing the figurative mistress. Which is not to say that you are heartless; you are as kind as anyone, if a little self-centered.
But beware: this egocentricity can lead into the other side of the spectrum, The Advantager. Advantagers use their gift of persuasion to take advantage of people. They are the ones who lure the person into the back alley, kill them and take their money.
Both of these archetypes are often classified as loners, as they often repel friends with their persuasion and seduction.
A common Seducer/Advantager is Karl Denham (Jack Black) from King Kong. Denham uses his persuasive speaking to get people to do and think what he wants them to.
January 12, 2006
Vuosituhannen alun rakkausruno
Onni
San. Paula Vesala (PMMP)
Olen kauhean kalpea
ja niin hirveän pieni
Sinä ylpeä, loistava
valo kaunis ja ihana
Olen tottunut luopumaan
kukaan viivy ei kauaa
Mä en käskenyt lähtemään
enkä pyytänyt jäämään
Vain muistamaan
Tehdään niin kuin täytyy
Kun mentävä on
niin mentävä on
Annoit mulle onnen
Saat takaisin sen
sua tarvitse en
Epäreilua sattumaa
että kun minä pieni
väsyin, kalpea, loistamaan
sammui toinenkin tähti
ja nyt huomasin viimeinkin
että yö on niin suuri
Pimeää aina jatkuvaa
Näen juuri ja juuri
ja onneni on jossain siellä
Annoit mulle onnen
nyt annan sen pois
Mä päästän sut pois
San. Paula Vesala (PMMP)
Olen kauhean kalpea
ja niin hirveän pieni
Sinä ylpeä, loistava
valo kaunis ja ihana
Olen tottunut luopumaan
kukaan viivy ei kauaa
Mä en käskenyt lähtemään
enkä pyytänyt jäämään
Vain muistamaan
Tehdään niin kuin täytyy
Kun mentävä on
niin mentävä on
Annoit mulle onnen
Saat takaisin sen
sua tarvitse en
Epäreilua sattumaa
että kun minä pieni
väsyin, kalpea, loistamaan
sammui toinenkin tähti
ja nyt huomasin viimeinkin
että yö on niin suuri
Pimeää aina jatkuvaa
Näen juuri ja juuri
ja onneni on jossain siellä
Annoit mulle onnen
nyt annan sen pois
Mä päästän sut pois
C.O.P.Y. Right-retoriikkaa
Siirrän tämän Kemppisen päreeseen Teoskynnys kirjoittamani merkillisen kommentin myös omaan blogiini, koska sopii sitä tiirailla sieltäkin käsin.
(Alkuperäiseen kommenttiin on tehty melko pitkä, kursiivilla merkitty lisäys ja viimeisin tarkennus lisättiin 16.1, kts. alla).
*
Jukka Kemppinen said...
Ad Rauno - and Leevi Lehto
Juristille Fogerty v. Fantasy on U.S. Supr.C:n prejudikaatti oikeudenkäyntikuluista.
Tekijänoikeusjuttu ratkesi juryn päätöksellä District Courtissa eli alimmassa asteessa, eikä siinä ollut tietääkseni oikeudellisesti sen erikoisempaa. Mietittiin vain, plagiaatti vai ei. Sellaisia tapauksia on paljon myös Euroopassa.
Tämä on lurputtelua blogissa niin että se siitä. Oppilaan opinnäytetyöstä vetäisisin viittaukset Fogertyyn yli.
(Alkuperäiseen kommenttiin on tehty melko pitkä, kursiivilla merkitty lisäys ja viimeisin tarkennus lisättiin 16.1, kts. alla).
*
Jukka Kemppinen said...
Ad Rauno - and Leevi Lehto
Juristille Fogerty v. Fantasy on U.S. Supr.C:n prejudikaatti oikeudenkäyntikuluista.
Tekijänoikeusjuttu ratkesi juryn päätöksellä District Courtissa eli alimmassa asteessa, eikä siinä ollut tietääkseni oikeudellisesti sen erikoisempaa. Mietittiin vain, plagiaatti vai ei. Sellaisia tapauksia on paljon myös Euroopassa.
Tämä on lurputtelua blogissa niin että se siitä. Oppilaan opinnäytetyöstä vetäisisin viittaukset Fogertyyn yli.
*
RR jatkaa
Fogertysta vielä.
(Please Mr. Kemppinen - älä naura itseäsi kipeäksi. Nyt kirjoittaa pateettinen maallikko, Fogerty-fani ja umpitollo filosofi - samassa persoonassa).
*
Juridisesti kyse oli tietysti siitä, oliko J.F:n biisi plagiaatti Zaentzin omistamasta (J.F:n) biisistä vai ei, ja sitähän se nyt ei suinkaan ollut, kun edellytetään, että Fantasyn olisi pitänyt osoittaa myöhemmin julkaistu kappale täysin identtiseksi eikä ainoastaan samankaltaiseksi vertailtavan - aikaisemman - kappaleen kanssa.
Mutta pointtini ei itse asiassa ollut tämä vaan kysymys siitä, missä määrin intellectual property-seikkojen kyseessä ollen taiteilijan yksittäinen (tässä tapauksessa toisen omistama) tuotos on erotettavissa hänen persoonallisesta tyylistään tai päinvastoin - missä määrin se EI ole erotettavissa siitä.
Fogertyn oikeudenkäynnissä kiteytyy mielestäni jotain kauaskantoisempaa kuin pelkkä omistusoikeus copyrightina.
Sen peruspointti lienee siinä, että singer/songwriterin yksittäisten kappaleitten ja hänen tyylinsä (persoonallisuutensa, joka on ikäänkuin luovuttamaton oikeus) erottaminen toisistaan on toki mahdollista, mutta viime kädessä tekijän ELI hänen tyylinsä ja hänen yksittäisten kappaleittensa suhde rinnastuu ikäänkuin vanhempien ja lasten suhteeseen.
Zaentz oli (laillisesti..hmmm) kieroudella ja kavaluudella saanut Johnin allekirjoittamaan orjasopimuksen.
Siten Zaentz riisti lapset luonnolliselta äidiltään/isältään, ja täten hänen lopulta 100%:nen omistusoikeutensa J.F:n kappaleisiin oli tekijän luonnollisten oikeuksien törkeää loukkaamista (vetäkää henkeä!).
Minun puolestani Fogertya olisi aivan hyvin voinut pitää plagioijana - ja nimenomaan oman itsensä plagioijana!
Mutta koska - minun logiikkani mukaan - tyyli ja persoonallisuus ovat erottamattomat - Fogerty ei ole plagioija käsitteen syvemmässä merkityksessä.
Viittaan vielä kerran tekijän luovuttamattomiin oikeuksiin tyylinsä/persoonallisuutensa suhteen.
Paradoksaalinen johtopäätökseni kiteytyykin seuraavasti.
Jos J.F. oli plagioija, hän ei ollut sitä, mutta jos hän ei ollut plagioija, hän oli sitä.
Äärimuodossaan tästä argumentaatiosta tosin seuraa mahdottomuus luovuttaa tai myydä toiselle yhtään mitään sellaista, joka on minun persoonallisuuttani, koska eihän persoonallisuuttaan voi myydä, ellei sitä sitten tulkita vapausoikeuksien myymiseksi.
Mutta jos en voi myydä tuotoksiani eli omaa itseäni - mitä merkitystä on enää copyrighteillakaan?
Tämä on ikäänkuin solipsistinen tulkinta aiheesta.
*
Mutta koko homma menee minun katsannossani väärille urille jo siitä hetkestä lähtien, kun Zaentz väitti laillisesti omistavansa Fogertyn CCR-aikaisen elämäntyön ja luuli jopa voivansa estää häntä jatkamasta omien laulujen tekemistä.
Kyse oli henkilökohtaisesta painostuksesta - samoin kuten tietysti Johnin herjauksetkin Centerfield-LP:llä.
Fogertyn oma kommentti oli kuitenkin osuva: "Saul olisi siinä vaiheessa (Centerfieldin herjausten takia) haastanut minut oikeuteen vaikka hengittämisestä!"
Lisäys/tarkennus -16.1 (Alunperin Saul Zaentz oli 20:lle John Fogertylle isähamo. Johnin oma isä sen sijaan oli alkoholisti ja muuttanut pois kotoa Johnin ollessa 8:n ikäinen. John käytti juutalaisesta Zaentzista lempinimeä Jabba the Hut).
Toki John saa syyttää tekemisistään myös omaa tietämättömyyttään, herkkäuskoisuuttaan tai kaunaisuuttaan, mutta tuo toteamus: "Saul olisi haastanut minut vaikka hengittämisestä", kuvaa erinomaisesti sitä tilannetta, jossa henkilö haastetaan oikeuteen oman persoonallisuutensa takia - olipa kyse sitten omasta tyylistä, jonka joku toinen omistaa tai katkeruudesta, jonka henkilö kokee tuota toista kohtaan.
Koko jupakan motiivit olivat vähintäinkin kostonhimoisia, mutta se että ne MUKA selvitettiin lakiteknisesti hieman hymyillyttää minua, koska lopultakaan mikään todella oleellinen asia (mitä plagiaattisyyte ei tässä tapauksessa edes ollut!) ei vuosia kestäneitten juristitapaamistenkaan jälkeen tuottanut sovintoa Zaentzin ja Fogertyn välille.
Juridisesti ja kaupallisesti ongelmana tietysti olivat Zaentzin omistamat miljardituottoiset Fogertyn laulujen täydelliset copyright-oikeudet, mutta jupakan perimmäinen syy löytyy lopultakin Zaentzin ahneudesta ja kieroudesta sekä John Fogertyn hyväuskoisuudesta ja tietämättömyydestä.
Nuolkoot siis Fogerty näppejään - toteavat lakimiehet ja finanssipankkiirit. Oikeus on toteutunut. Aivan - oikeus on toteutunut, mutta oikeudenmukaisuudesta ei ole tietoakaan! Eikä siitä lakimies mitään tiedäkään (ehkei kukaan muukaan), ja siksi hän ei myöskään paljoa sitä pohdi.
Hänelle on pääasia, että kun saa "katrillin" eli oikeusprosessin sujuvasti pyörimään, niin kaikki menee juuri niinkuin sen proseduurien mukaan pitää mennäkin...
Mutta ei se niin ole. Historioitsijana sinä Kemppinen kyllä tiedät, etteivät asiat näin etene. Kukaan vallankumouksellinen ei ole koskaan pitänyt vanhan järjestyksen lakeja (etenkin business-oikeutta) muuna kuin rakenteellisena ja laillistettuna riistona sekä huijauksena, ja tämä pätee myös Fogerty-Zaentz tapaukseen.
Sen verran hyvin tuon episodin taustoja tunnen, että uskallan näin sanoa.
(Tarkennus 14.1) Tietenkin ilmaisemani ajattelutapa on lakimiehille pelkkää emotionaalis-moralistista hömpötystä, mutta yhtä kaikki - kun kulloinkin vallitsevan hegemonisen vallan ylläpitämä käsitys yleisestä oikeudenmukaisuudesta muuttuu, kääntää lakimieskin takkinsa tai päätyy mestauslavalle...ja se siitä oikeudesta ja kohtuudesta.
Piste.
*
Viittaan tässä yhteydessä vielä aihetta tiukasti sivuavaan - mutta ihan eri perspektiivistä katsovaan - Leevi Lehdon maninioon juttuun James Joycesta ja "copywrightismista" blogissaan The Finnish Ulysses, johon toivon mukaan saadaan joskus jatkoa...
Entä mikä on minun argumenttini ja Leevin logiikan ero?
Vastaus:
Leevi luopuisi kaikista copyrighteista vaikka heti.
Minun mielestäni niistä ei voi luopua, koska niitä ei ole olemassakaan...
Psykokulttuuri ja medikalisaatio
Tarttuvat diagnoosit
Tässäpä erinomainen linkki, josta löytyy aate- ja oppihistorioitsija Petteri Pietikäisen Tieteessä tapahtuu 4/2005 julkaistu artikkeli "Tarttuvat diagnoosit", jossa tehdään tiivis katsaus neuroosi-ja psykosomaattistyyppisten - siis lievempien psyykkisten häiriöiden diagnostiikan kehittymiseen ja muotoutumiseen 1800-luvun loppupuolelta alkaen.
Katsaus osoittaa selkeästi, miten modernisaatio kaupungistumisineen ja teollistumisineen synnytti länsimaissa ennennäkemättömän psyykkisen oireilun, psykiatris-/psykologisen terapiakulttuurin ja lääketeollisuuden välisen kytkykaupan, joka näyttää yhä vain laajenevan huolimatta esimerkiksi psykoanalyysin "terapia-arvon" romahtamisesta ja biologisen ihmiskäsityksen (laajemmin: naturalisoinnin) invaasiosta psykologian ja psykiatrian "harmaalle" alueelle - nimitys, jonka annan kaikelle sille epämääräiselle, joskus jopa mystifioivalle reduktionismille, johon psykiatrian teoriat useinkin perustuvat.
Minulle on kuitenkin sekä kokemuksen että teorian kautta aivan selvää, että siinä missä luontaistuotekauppa on suurimmalta osalta huuhaata, siinä psykologis-/psykiatrista terapiakulttuuria voi pitää eräänlaisena "tuotetieteen" ilmentymänä, joka palvelee pikemminkin niitä "ostotarpeita", joita markkinatalouden ehdoilla toimiva hyvinvointivaltio kansalaisilleen synnyttää kuin jonain lääketieteellisesti eksaktin tutkimuksen tuloksena.
Pietikäisen tavoin on syytä tarkentaa, että vakavien psyykkisten sairauksien/häiriöiden kuten skitsofrenian tai maanis-depressiivisen (nykyään kaksisuuntainen) mielialahäiriön määrä (prevalenssi) on pysynyt kuluneitten 100 vuoden aikana jokseenkin samoissa lukemissa, kun sen sijaan näiden edellä kuvattujen - lievempien oireiden - määrä ja "semantiikka" on siis lisääntynyt valtavasti.
Ensimmäinen yleiseen kliiniseen käyttöön tullut psykosomaattinen diagnoosi lienee ollut Freudin lanseeraama hysteria. Sen paikan otti sittemmin neuroosi.
Nykyään kumpikin diagnoosi on saanut väistyä "kaikenkattavan" depression tieltä. Myös burn-out ja paniikkihäiriö ovat saaneet -90-luvulta alkaen suurta suosiota näitten "hömppädiagnoosien" top-tenissä.
(Jopa mökin mummo "oppi" kärsimään alemmuuskompleksista viime vuosisadan aikana....)
Mutta on eräs instanssi, jolle sekä vakavien että lievien psykosomaattisten oireiden tutkimus ja "hoito" merkitsee suunnatonta tulolähdettä, ja joka siten myös osaltaan ohjailee tätä psykokulttuurista ilmiötä nimeltään psykoterapia.
(Pistän hoidon tässä lainausmerkkeihin, koska - kuten on jo huomattu - en pidä psykiatriaa/psykologiaa hoitomuotona vaan modernisaation luomana instituutiona, jolla ihmisten ahdistusoireita (angstia) käytetään sekä heidän kontrolloimiseensa että rahastamiseensa.)
Intanssi, josta puhun on tietysti lääketeollisuus. Porno-ase- ja huumekaupan ohella se lienee kaikkein tuottavinta nykyaikana.
Voidaan sanoa, että ainakin skitsofrenian ja maanis-depressiivisen mielialahäiriön hoito (ns. raskas psykiatria) on yhä enenevässä määrin keskittynyt ja perustunut biokemiallisten sekä viime aikona etenkin geneettisten tekijöiden tutkimukseen.
Sama pätee kyllä jossain määrin myös kevyempään psykiatriaan, mutta depression, burn-outin ja paniikkihäiriön kaltaisia oireiluja lienee mahdotonta osoittaa täysin biologispohjaisiksi - yksinkertaisesti siitä syystä, että ne eivät sitä ole!
Silti lääkkeitä näiden "kulttuuristen" oireiden taltuttamiseen ja lieventämiseen on kehitelty pilvin pimein viimeisten 20 vuoden aikana - ja kehitellään tietysti edelleen.
Tämä merkitse myös sitä, että kun diagnoosien määrä tutkimuksen ja hoitomahdollisuuksien edistyessä automaattisesti lisääntyy ja tarkentuu, tulee psykologian ja markkinavoimien yhdistyminen tuotetieteelliseksi huuhaaksi antamaan sekä kuluttajalle (asiakas/potilas) että tuottajalle (psykiatrit/psykologit ja lääketeollisuus) ennenäkemättömän mahdollisuuden määritellä/tulkita aiemmin varsin luonnollisina joskin epämiellyttävinä pidettyjä, genetiikasta ja ikääntymisestä johtuvien biologisten prosessien seurauksia "puutteiksi", jotka mitä ilmeisimmin aiheuttavat ahdistusta länsimaiselle, informaatioyhteiskunnan tehokansalaiselle.
Tällaisia "vajavuuksia" ovat esimerkiksi erektiohäiriöt ja kaljupäisyys. Niinpä - jos kärsit impotenssista tai hiusten lähdöstä, ne mitä ilmeisimmin tullaan kirjaamaan tulevaisuudessa psykiatrien/psykologien diagnoosikatalologeissa luokkaan "ei itse aiheutetut biologisperustaiset traumat".
Sitten eikun viagrajohdannaisia ja karvaisten ihmisten geeneistä kehitettyjä hiustenkasvuhormooneja popsimaan!
Muista siis kansalainen ahdistua! Kun sinua kusetetaan ja rahastetaan, niin lääketeollisuus kukoistaa! (Toisin sanoen: bruttokansantuote nousee...)
*
PS. Petteri Pietikäinen on kirjoittanut tätä aihetta sivuavia artikkeleita Tieteessä tapahtuu (TT) lehdessä enemmänkin, ja palaan niihin myöhemmin.
Tässä yhteydessä kuuluu ehdottomasti mainita myös Janne Kivivuori, joka kirjoitti - 90-luvulla kolmiosaisen katsauksen nimenomaan psykokulttuuri-teemasta. Pietikäinen esitteleekin kyseisen trilogian eräässä TT-artikkelissaan.
Tässäpä erinomainen linkki, josta löytyy aate- ja oppihistorioitsija Petteri Pietikäisen Tieteessä tapahtuu 4/2005 julkaistu artikkeli "Tarttuvat diagnoosit", jossa tehdään tiivis katsaus neuroosi-ja psykosomaattistyyppisten - siis lievempien psyykkisten häiriöiden diagnostiikan kehittymiseen ja muotoutumiseen 1800-luvun loppupuolelta alkaen.
Katsaus osoittaa selkeästi, miten modernisaatio kaupungistumisineen ja teollistumisineen synnytti länsimaissa ennennäkemättömän psyykkisen oireilun, psykiatris-/psykologisen terapiakulttuurin ja lääketeollisuuden välisen kytkykaupan, joka näyttää yhä vain laajenevan huolimatta esimerkiksi psykoanalyysin "terapia-arvon" romahtamisesta ja biologisen ihmiskäsityksen (laajemmin: naturalisoinnin) invaasiosta psykologian ja psykiatrian "harmaalle" alueelle - nimitys, jonka annan kaikelle sille epämääräiselle, joskus jopa mystifioivalle reduktionismille, johon psykiatrian teoriat useinkin perustuvat.
Minulle on kuitenkin sekä kokemuksen että teorian kautta aivan selvää, että siinä missä luontaistuotekauppa on suurimmalta osalta huuhaata, siinä psykologis-/psykiatrista terapiakulttuuria voi pitää eräänlaisena "tuotetieteen" ilmentymänä, joka palvelee pikemminkin niitä "ostotarpeita", joita markkinatalouden ehdoilla toimiva hyvinvointivaltio kansalaisilleen synnyttää kuin jonain lääketieteellisesti eksaktin tutkimuksen tuloksena.
Pietikäisen tavoin on syytä tarkentaa, että vakavien psyykkisten sairauksien/häiriöiden kuten skitsofrenian tai maanis-depressiivisen (nykyään kaksisuuntainen) mielialahäiriön määrä (prevalenssi) on pysynyt kuluneitten 100 vuoden aikana jokseenkin samoissa lukemissa, kun sen sijaan näiden edellä kuvattujen - lievempien oireiden - määrä ja "semantiikka" on siis lisääntynyt valtavasti.
Ensimmäinen yleiseen kliiniseen käyttöön tullut psykosomaattinen diagnoosi lienee ollut Freudin lanseeraama hysteria. Sen paikan otti sittemmin neuroosi.
Nykyään kumpikin diagnoosi on saanut väistyä "kaikenkattavan" depression tieltä. Myös burn-out ja paniikkihäiriö ovat saaneet -90-luvulta alkaen suurta suosiota näitten "hömppädiagnoosien" top-tenissä.
(Jopa mökin mummo "oppi" kärsimään alemmuuskompleksista viime vuosisadan aikana....)
Mutta on eräs instanssi, jolle sekä vakavien että lievien psykosomaattisten oireiden tutkimus ja "hoito" merkitsee suunnatonta tulolähdettä, ja joka siten myös osaltaan ohjailee tätä psykokulttuurista ilmiötä nimeltään psykoterapia.
(Pistän hoidon tässä lainausmerkkeihin, koska - kuten on jo huomattu - en pidä psykiatriaa/psykologiaa hoitomuotona vaan modernisaation luomana instituutiona, jolla ihmisten ahdistusoireita (angstia) käytetään sekä heidän kontrolloimiseensa että rahastamiseensa.)
Intanssi, josta puhun on tietysti lääketeollisuus. Porno-ase- ja huumekaupan ohella se lienee kaikkein tuottavinta nykyaikana.
Voidaan sanoa, että ainakin skitsofrenian ja maanis-depressiivisen mielialahäiriön hoito (ns. raskas psykiatria) on yhä enenevässä määrin keskittynyt ja perustunut biokemiallisten sekä viime aikona etenkin geneettisten tekijöiden tutkimukseen.
Sama pätee kyllä jossain määrin myös kevyempään psykiatriaan, mutta depression, burn-outin ja paniikkihäiriön kaltaisia oireiluja lienee mahdotonta osoittaa täysin biologispohjaisiksi - yksinkertaisesti siitä syystä, että ne eivät sitä ole!
Silti lääkkeitä näiden "kulttuuristen" oireiden taltuttamiseen ja lieventämiseen on kehitelty pilvin pimein viimeisten 20 vuoden aikana - ja kehitellään tietysti edelleen.
Tämä merkitse myös sitä, että kun diagnoosien määrä tutkimuksen ja hoitomahdollisuuksien edistyessä automaattisesti lisääntyy ja tarkentuu, tulee psykologian ja markkinavoimien yhdistyminen tuotetieteelliseksi huuhaaksi antamaan sekä kuluttajalle (asiakas/potilas) että tuottajalle (psykiatrit/psykologit ja lääketeollisuus) ennenäkemättömän mahdollisuuden määritellä/tulkita aiemmin varsin luonnollisina joskin epämiellyttävinä pidettyjä, genetiikasta ja ikääntymisestä johtuvien biologisten prosessien seurauksia "puutteiksi", jotka mitä ilmeisimmin aiheuttavat ahdistusta länsimaiselle, informaatioyhteiskunnan tehokansalaiselle.
Tällaisia "vajavuuksia" ovat esimerkiksi erektiohäiriöt ja kaljupäisyys. Niinpä - jos kärsit impotenssista tai hiusten lähdöstä, ne mitä ilmeisimmin tullaan kirjaamaan tulevaisuudessa psykiatrien/psykologien diagnoosikatalologeissa luokkaan "ei itse aiheutetut biologisperustaiset traumat".
Sitten eikun viagrajohdannaisia ja karvaisten ihmisten geeneistä kehitettyjä hiustenkasvuhormooneja popsimaan!
Muista siis kansalainen ahdistua! Kun sinua kusetetaan ja rahastetaan, niin lääketeollisuus kukoistaa! (Toisin sanoen: bruttokansantuote nousee...)
*
PS. Petteri Pietikäinen on kirjoittanut tätä aihetta sivuavia artikkeleita Tieteessä tapahtuu (TT) lehdessä enemmänkin, ja palaan niihin myöhemmin.
Tässä yhteydessä kuuluu ehdottomasti mainita myös Janne Kivivuori, joka kirjoitti - 90-luvulla kolmiosaisen katsauksen nimenomaan psykokulttuuri-teemasta. Pietikäinen esitteleekin kyseisen trilogian eräässä TT-artikkelissaan.
January 11, 2006
PMMP ON PARAS!
Kun "romuvaari" Räsänen kerran retkahtaa johonkin, niin sen se tekee totaalisti! (Vaikka näin hiukan jälkijunassakin...)Tässä löytämäni mainio juttu PMMP:stä viime keväältä.
Totta joka sana! Usko - äläkä ole epäilevä Tuomas!
PMMP pelastaa naisrockin
Joskin PMMP muistetaan ikuisesti Rusketusraidat-rallatuksesta, niin olisi syytä painaa mieleen tämän kakkoslevyn opetukset. Vaikka tyttömäinen kiukku on tallella, nyt biiseissä on myös tärkeämpää sanottavaa. Kaiken kukkuraksi Paula ja Mira ovat kadehdittavan hyviä sanoittajia.
Kovemmat kädet on kolmevarttinen rymistely täynnä hempeää tyttöenergiaa ja varsin kivaa suomen kieltä, jollaista ei ole aikoihin kuultu. Mitään pelastavia enkeleitä tytöt eivät esitä (eivätkä sitä kyllä olekaan), mutta PMMP sanoo sen, mikä mieltä kalvaa ja tästä rehellisyydestä pitää heitä palkita menestyksellä. Suoraan sanotut asiat ovat paljon parempaa kuunneltavaa kuin filosofiset maalailut.
PMMP-kokonaisuus on erittäin onnistunut, sillä musiikki kuulostaa rehelliseltä, sanat ovat rehellisiä, kannet trendikkäät ja soundi parantunut ensimmäisestä levystä huomattavasti. Rusketusraidat-hitillä one-hit-wonderiksikin leimautunut duo osoittaa, että epäilijät olivat väärässä. Tämä toinen levyllinen on niin laadukasta tyttörokkia, että helpommalla pääsee kun nielee sanansa ja kuuntelee näitä neitoja.
Sanotaan niin, että tuntuu
Nimibiisi Kovemmat kädet pureutuu lapsentappoon, Matkalaulu kertoo matkustuksen ja ystävyyden ihanuudesta, Oo siellä jossain mun vanhenemisesta, Päiväkoti eroamisesta ja niin edelleen. PMMP puhuu arkisista asioista, mutta niin realistisesti, että kipeää tekee. Tällä levyllä kiroillaan tarpeen vaatiessa ja silti yllättävän vähän.
Parhaimmillaan kaksikko on puolihuutaen vedetyissä rokeissa, kuten Mummola ja Matoja, sillä tällaista särmikkyyttä suomalainen rock on naisilta odottanutkin. Kun vielä muutama vuosi sitten Jonna Tervomaan ja Maija Vilkkumaan kerrottiin pelastavan naisrockimme, niin kyllä PMMP jakaa tuplapotkuja ja suoria totuuksia heihin verrattuna.
Tyylit tulee ja tyylit menee
Kuten edellinenkin levy, niin myös tämä on tyttöjen sekä Jori Sjöroosin tekemä. Tällä kertaa Jori on heittänyt entistä enemmän 80-luvun retrosoundimaailmaa kuvioihin ja lopputulos kuulostaa silti tuoreelta. Paikoin äänet ovat kuin New Orderia tai OMD:n syntikkapoppia, mutta tyylikkäästi varastetut palaset eivät särähdä korvaan.
Paula ja Mira ovat myös oppineet laulajina paljon ja biisit ovat vaativampia. Mielenkiintoista onkin nähdä mihin tämä kaikki johtaa, sillä keikoilla PMMP on uutuuslevyään huomattavasti rankempi ja hempeät, kauniisti lauletut tunnelmapalat jäävät paitsioon. Toivoa silti sopii, että kaksikko jaksaa pysyä vauhdissa, kun sellaiseen on nyt päässyt.
Loppukaneettina vielä kerran: PMMP:n Kovemmat kädet on yksi vuoden 2005 kotimaisista levyistä.
Keskiviikkona 13.4.2005, Anssi Järvinen
Oikeuksista, valinnoista ja teoista sekä vapaudesta ja velvollisuudesta
Tässä pari kommenttia blogiini aiemmin kopioimaani juttuun otsikolla Rakkautta ilman sitoumuksia, lupauksia tai velvollisuuksia?
(Alkuperäinen lähde Polyamoria – rakkauden avoimet ovet.)
*
Pälli said...
Voi taivas. Tämähän Suomesta enää puuttuukin.No, ei hätää. Kyllä pedofiilit alkavat kohta vaatia oikeuksiaan, odotellaan vain vuosi tai pari...
*
RR
Niinpä.
Kun kaikilla kerran on (perus-) ihmisoikeudet, niin siihen sitten voinee perustaa myös yleisen oikeuden "toteuttaa itseään ihmisenä...".
Toinen vaihtoehto on julistaa tietyt "itsensätoteuttamismuodot" - kuten pedofilian - sairaudeksi/rikokseksi, mikä on tietenkin (?) selvää rasismia - syrjiihän se pedofiileille ominaisia luonteenpiirteitä mitä törkeimmällä tavalla...
Mutta mistäs löytyy se moraali ja lainsätäjä, joka vetää rajan sen välille, mikä on tässä(kin) tapauksessa psyykkistä sairautta (siis ei-tahdonalaista käytöstä), mikä taas tahdonalainen, tietoinen valinta/teko (*).
Homoseksuaalisus oli Suomessa rikos vuoteen 1972 ja vuoteen 1974 sitä pidettiin lähinnä geneettispohjaisena häiriönä/sairautena (**). Psykiatrisesta sairausluokituksesta määritelmä poistettiin1980-luvun alkupuolella.
Silti homous luokitellaan yhä vielä psyykkiseksi häiriöksi siinä missä pedofiliakin – (kts. alla oleva linkkilisäys).
Mutta jos homous on edelleen psyykkinen häiriö, niin missä mielessä se eroaa "normaaliheteroudesta", joka ei ole "häiriö"? Onko tuo ero vain kristillistä moraalia edustavan lainsäätäjä-psykiatrin keksintö?
Entä mikä ero on homouden ja pedofilian välillä? Psyykkisinä häiriöinähän ne ovat ikäänkuin samalla viivalla, vaikka tulkitaankin juridisesti aivan eri lähtökohdista.
Muistettakoon tässä yhteydessä, että esimerkiksi antiikin Kreikan kulttuuri oli avoimesti homoseksuaalista ja jopa pedofiista (tosin ei niin sadomasokistisessa merkityksessä kuin nykyään tämän ilmiön tunnemme (***)) – eikä kyseessä suinkaan ollut mikään elinkelvoton kulttuuri – olkoonkin, että sen kukoistuskausi jäi merkillisen lyhyeksi ja että sen hajoaminen tapahtui nopeasti verrattuna moniin muihin sivilisaatioihin.
Onko sinulle Pälli annettu Raamatussa parempaa "tietoa" näistä asioista?
Alla olevasta linkistä löytyy aiheesta hieman psykiatrinkin ”tietoa”, joka sattui silmääni vuosilukuja tarkistellessa.
Seksuaalisuus - FORUM
(*) Voin nimittäin haluta asioita, joita en intentoi (aio tehdä) enkä myöskään tee. Haluan itselleni uuden superhypermegamax-play-stationin, mutta en aio varastaa sitä - enkä myöskään varasta.
Entä voinko aikoa (ja myös tehdä) jotakin, vaikken haluaisikaan sitä? Kyllä varmaan. Koulussa meidän kaikkien on pakko lukea myös sellaisia aineita, joista emme pidä.
Mutta voinko tehdä jotain, mitä en ole halunnut enkä aikonut? Miksi ei? Voin esimerkiksi heittää pallon vahingossa ikkunaan.
Joskus on kuitenkin hankalaa erotella se, olenko tehnyt jotain sellaista, mitä haluan, mutta en ole aikonut. Esimerkiksi - joku voi päätyä sukupuoliyhteyteen sitä (ainakaan alunperin) lainkaan aikomatta, vaikka mieli kyllä teki!
Mutta uskooko mahdollisista seurauksista päättävä tuomari tällaista selitystä?
SUMMA: Milloin ja miksi ylipäätään "suostun" (consent to sth) tekemään jotain varsinkin sellaisissa tapauksissa, joissa impulsiivinen haluni (esim. nälkä, sukupuolivietti, aggressio) ja intentionaalinen aikomukseni (arvoni ja intressini) ovat selvästi ristiriidassa keskenään?
En kuitenkaan ole enkä halua olla Buridanin aasi, joka kuolee nälkään, koska ei kykene ehdottoman varmaan rationaaliseen valintaan (sellaista varmuutta ei lopultakaan ole!).
Silti pitäisi päättää halun ja aikomuksen välillä - syönkö tuon suuremman heinäkasan vai tuon pienemmän, mutta herkullisemman ja ravitsevamman turnipsiläjän (joka ei kuitenkaan tyydytä nälkää yhtä hyvin kuin suuri heinäkasa)?
Olemme nyt tahdon vapauden ongelman ytimessä...(#)
(**) Näiden kahden käsitteen - häiriön ja sairauden - välinen erottelu ja semantiikka on ollut psykiatriassa erittäin epäselvää ja lähes mystifioivaa.
Tämä johtunee osittain siitä, että tuon eron tekeminen aiheuttaa välittömästi seuraamuksia myös henkilön vapausoikeuksien suhteen.
Yhtä suuri epäselvyyttä aiheuttava tekijä on ollut psykologisten teorioiden hypoteettinen luonne. Niitä kun ei yleensä voi oikeuttaa kuin viime kädessä lakiteitse. Esimerkiksi psykoanalyysia ei ole mahdollista verifioida tieteellisesti.
Mutta ei tosiaankaan ollut mikään vähäinen kategoriavirhe, että homoseksuaalisuutta pidettiin samanaikaisesti sekä geneettisperustaisena (ei-tahdonalaisena) että rikollisena (tahdonalaisena) käyttäytymis-ominaisuutena!
*
Ja vielä kerran. Miten sitten erotella (edellä kuvaamani) homous ja pedofilia juridisesti psyykkisinä häiriöinä? Seurauksien perusteellako?
Toisin sanoen pedofiliasta psyykkisenä häiriönä aiheutuu väistämättä rikollisia seuraamuksia, mutta homoudesta sellaisenaan ei.
Minkä ihmeen takia homoutta sitten yhäkin pidetään psykoanalyyttisessa koulukunnassa edes persoonallisena häiriönä - lukuunottamatta ehkä niitä, joilla tämä seksuaalinen suuntautuneisuus aiheuttaa tietoista ahdistusta ja vaikeutta hyväksyä se oman persoonallisuuden osaksi.
Voimme kuitenkin edelleen jatkaa argumentatiivisia kysymyksiämme aiheesta. Mikä on psykoanalyytikon tehtävä sellaisen henkilön kohdalla, joka tuollaisista tuntemuksista kärsii?
Auttaako häntä hyväksymään ne ja toimia vastoin psykoanalyyttista "luokitusmanuaalia" vai lähteäkö psyykkisen häiriön kategoriasta ja yrittää "manata" terapian avulla pois tuo "paha" taipumus?
Jo tämä päättelysarja osoittaa, että psykonalyysi rinnastuu Raamatun kanssa samaan kategoriaan perusteltaessa tietyn käyttäytymisominaisuuden "patologisuutta" tai "synnillisyyttä".
Antiikin kreikkalaisilla perhe oli (itämaiseen tapaan) tiukka sosiaalinen roolijärjestelmä - aivan kuten antiikin juutalaisillakin, mutta ei yhtään enempää. Vapaan miehen velvollisuus oli mennä naimisiin, mutta tässä oli kyse lähinnä sukujen välisestä kauppapolitiikasta ja hallinnosta.
Nainen oli omaisuutta ja miehet saivat elää perheen ulkopuolella niinkuin halusivat - kunhan vain perheasiat tuli asiallisesti hoidetuiksi.
Juutalaiset sen sijaan ajattelivat, että perhe oli Jumalan säätämä, pyhä ja muuttumaton/tamaton instituutio, jota kyseenalaistavat seksuaalitavat tuomittiin ankarasti. Tulkitsivathan juutalaiset papit Jumalan kanssa tehdyn liiton eräänlaiseksi " super- tai supra-avioliitoksi", jossa uskollisuus Jahvelle oli ehdoton käsky.
Liiton arkista tuli tämän suhteen sinetöivien "dokumenttien säilytyspaikka." (Josko sieltä löytyisi jopa Mooseksen ja Jumalan allekirjoitukset...)
Yhteiskunnallinen roolitus oli siis juutalaisuudessa kyllästetty monoteistisen teokraattisuuden kaikkialle tunkeutuvalla eetoksella, ja papisto kontrolloi kultista poikkeavaa käytöstä ankarin rangaistuksin.
PS. Mutta yhtä lailla juutalaisilla oli homonsa ja biseksuaalinsa. Mainittakoon nyt vaikka kuningas David.
(***) En malta tässä yhteydessä olla siteeraamatta Nietzscheä, joka kirjoitti, että "kristinusko juotti Erokselle myrkkyä, ja se rappeutui paheeksi!
(#) On toki olemassa ideaalitilanne, jossa sekä halu että aikomus käyvät yksiin, ja jolloin teko seuraa ikäänkuin automaattisesti.
Silloin joudumme kysymään, onko nimenomaan tällainen teko vapaa, koska emme koe päätöksen suhteen mitään ristiriitaa - me vain toimimme.
Vai onko asia sittenkin juuri päinvastoin? Kun halu, aikomus ja teko lankeavat yksiin, ja tarve arvioida halun ja aikomuksen suhdetta poissa - juuri silloin olemme täydellisen vapaita - vapaita myös itse tahdon vapauden kysymyksestä?
(Alkuperäinen lähde Polyamoria – rakkauden avoimet ovet.)
*
Pälli said...
Voi taivas. Tämähän Suomesta enää puuttuukin.No, ei hätää. Kyllä pedofiilit alkavat kohta vaatia oikeuksiaan, odotellaan vain vuosi tai pari...
*
RR
Niinpä.
Kun kaikilla kerran on (perus-) ihmisoikeudet, niin siihen sitten voinee perustaa myös yleisen oikeuden "toteuttaa itseään ihmisenä...".
Toinen vaihtoehto on julistaa tietyt "itsensätoteuttamismuodot" - kuten pedofilian - sairaudeksi/rikokseksi, mikä on tietenkin (?) selvää rasismia - syrjiihän se pedofiileille ominaisia luonteenpiirteitä mitä törkeimmällä tavalla...
Mutta mistäs löytyy se moraali ja lainsätäjä, joka vetää rajan sen välille, mikä on tässä(kin) tapauksessa psyykkistä sairautta (siis ei-tahdonalaista käytöstä), mikä taas tahdonalainen, tietoinen valinta/teko (*).
Homoseksuaalisus oli Suomessa rikos vuoteen 1972 ja vuoteen 1974 sitä pidettiin lähinnä geneettispohjaisena häiriönä/sairautena (**). Psykiatrisesta sairausluokituksesta määritelmä poistettiin1980-luvun alkupuolella.
Silti homous luokitellaan yhä vielä psyykkiseksi häiriöksi siinä missä pedofiliakin – (kts. alla oleva linkkilisäys).
Mutta jos homous on edelleen psyykkinen häiriö, niin missä mielessä se eroaa "normaaliheteroudesta", joka ei ole "häiriö"? Onko tuo ero vain kristillistä moraalia edustavan lainsäätäjä-psykiatrin keksintö?
Entä mikä ero on homouden ja pedofilian välillä? Psyykkisinä häiriöinähän ne ovat ikäänkuin samalla viivalla, vaikka tulkitaankin juridisesti aivan eri lähtökohdista.
Muistettakoon tässä yhteydessä, että esimerkiksi antiikin Kreikan kulttuuri oli avoimesti homoseksuaalista ja jopa pedofiista (tosin ei niin sadomasokistisessa merkityksessä kuin nykyään tämän ilmiön tunnemme (***)) – eikä kyseessä suinkaan ollut mikään elinkelvoton kulttuuri – olkoonkin, että sen kukoistuskausi jäi merkillisen lyhyeksi ja että sen hajoaminen tapahtui nopeasti verrattuna moniin muihin sivilisaatioihin.
Onko sinulle Pälli annettu Raamatussa parempaa "tietoa" näistä asioista?
Alla olevasta linkistä löytyy aiheesta hieman psykiatrinkin ”tietoa”, joka sattui silmääni vuosilukuja tarkistellessa.
Seksuaalisuus - FORUM
(*) Voin nimittäin haluta asioita, joita en intentoi (aio tehdä) enkä myöskään tee. Haluan itselleni uuden superhypermegamax-play-stationin, mutta en aio varastaa sitä - enkä myöskään varasta.
Entä voinko aikoa (ja myös tehdä) jotakin, vaikken haluaisikaan sitä? Kyllä varmaan. Koulussa meidän kaikkien on pakko lukea myös sellaisia aineita, joista emme pidä.
Mutta voinko tehdä jotain, mitä en ole halunnut enkä aikonut? Miksi ei? Voin esimerkiksi heittää pallon vahingossa ikkunaan.
Joskus on kuitenkin hankalaa erotella se, olenko tehnyt jotain sellaista, mitä haluan, mutta en ole aikonut. Esimerkiksi - joku voi päätyä sukupuoliyhteyteen sitä (ainakaan alunperin) lainkaan aikomatta, vaikka mieli kyllä teki!
Mutta uskooko mahdollisista seurauksista päättävä tuomari tällaista selitystä?
SUMMA: Milloin ja miksi ylipäätään "suostun" (consent to sth) tekemään jotain varsinkin sellaisissa tapauksissa, joissa impulsiivinen haluni (esim. nälkä, sukupuolivietti, aggressio) ja intentionaalinen aikomukseni (arvoni ja intressini) ovat selvästi ristiriidassa keskenään?
En kuitenkaan ole enkä halua olla Buridanin aasi, joka kuolee nälkään, koska ei kykene ehdottoman varmaan rationaaliseen valintaan (sellaista varmuutta ei lopultakaan ole!).
Silti pitäisi päättää halun ja aikomuksen välillä - syönkö tuon suuremman heinäkasan vai tuon pienemmän, mutta herkullisemman ja ravitsevamman turnipsiläjän (joka ei kuitenkaan tyydytä nälkää yhtä hyvin kuin suuri heinäkasa)?
Olemme nyt tahdon vapauden ongelman ytimessä...(#)
(**) Näiden kahden käsitteen - häiriön ja sairauden - välinen erottelu ja semantiikka on ollut psykiatriassa erittäin epäselvää ja lähes mystifioivaa.
Tämä johtunee osittain siitä, että tuon eron tekeminen aiheuttaa välittömästi seuraamuksia myös henkilön vapausoikeuksien suhteen.
Yhtä suuri epäselvyyttä aiheuttava tekijä on ollut psykologisten teorioiden hypoteettinen luonne. Niitä kun ei yleensä voi oikeuttaa kuin viime kädessä lakiteitse. Esimerkiksi psykoanalyysia ei ole mahdollista verifioida tieteellisesti.
Mutta ei tosiaankaan ollut mikään vähäinen kategoriavirhe, että homoseksuaalisuutta pidettiin samanaikaisesti sekä geneettisperustaisena (ei-tahdonalaisena) että rikollisena (tahdonalaisena) käyttäytymis-ominaisuutena!
*
Ja vielä kerran. Miten sitten erotella (edellä kuvaamani) homous ja pedofilia juridisesti psyykkisinä häiriöinä? Seurauksien perusteellako?
Toisin sanoen pedofiliasta psyykkisenä häiriönä aiheutuu väistämättä rikollisia seuraamuksia, mutta homoudesta sellaisenaan ei.
Minkä ihmeen takia homoutta sitten yhäkin pidetään psykoanalyyttisessa koulukunnassa edes persoonallisena häiriönä - lukuunottamatta ehkä niitä, joilla tämä seksuaalinen suuntautuneisuus aiheuttaa tietoista ahdistusta ja vaikeutta hyväksyä se oman persoonallisuuden osaksi.
Voimme kuitenkin edelleen jatkaa argumentatiivisia kysymyksiämme aiheesta. Mikä on psykoanalyytikon tehtävä sellaisen henkilön kohdalla, joka tuollaisista tuntemuksista kärsii?
Auttaako häntä hyväksymään ne ja toimia vastoin psykoanalyyttista "luokitusmanuaalia" vai lähteäkö psyykkisen häiriön kategoriasta ja yrittää "manata" terapian avulla pois tuo "paha" taipumus?
Jo tämä päättelysarja osoittaa, että psykonalyysi rinnastuu Raamatun kanssa samaan kategoriaan perusteltaessa tietyn käyttäytymisominaisuuden "patologisuutta" tai "synnillisyyttä".
Antiikin kreikkalaisilla perhe oli (itämaiseen tapaan) tiukka sosiaalinen roolijärjestelmä - aivan kuten antiikin juutalaisillakin, mutta ei yhtään enempää. Vapaan miehen velvollisuus oli mennä naimisiin, mutta tässä oli kyse lähinnä sukujen välisestä kauppapolitiikasta ja hallinnosta.
Nainen oli omaisuutta ja miehet saivat elää perheen ulkopuolella niinkuin halusivat - kunhan vain perheasiat tuli asiallisesti hoidetuiksi.
Juutalaiset sen sijaan ajattelivat, että perhe oli Jumalan säätämä, pyhä ja muuttumaton/tamaton instituutio, jota kyseenalaistavat seksuaalitavat tuomittiin ankarasti. Tulkitsivathan juutalaiset papit Jumalan kanssa tehdyn liiton eräänlaiseksi " super- tai supra-avioliitoksi", jossa uskollisuus Jahvelle oli ehdoton käsky.
Liiton arkista tuli tämän suhteen sinetöivien "dokumenttien säilytyspaikka." (Josko sieltä löytyisi jopa Mooseksen ja Jumalan allekirjoitukset...)
Yhteiskunnallinen roolitus oli siis juutalaisuudessa kyllästetty monoteistisen teokraattisuuden kaikkialle tunkeutuvalla eetoksella, ja papisto kontrolloi kultista poikkeavaa käytöstä ankarin rangaistuksin.
PS. Mutta yhtä lailla juutalaisilla oli homonsa ja biseksuaalinsa. Mainittakoon nyt vaikka kuningas David.
(***) En malta tässä yhteydessä olla siteeraamatta Nietzscheä, joka kirjoitti, että "kristinusko juotti Erokselle myrkkyä, ja se rappeutui paheeksi!
(#) On toki olemassa ideaalitilanne, jossa sekä halu että aikomus käyvät yksiin, ja jolloin teko seuraa ikäänkuin automaattisesti.
Silloin joudumme kysymään, onko nimenomaan tällainen teko vapaa, koska emme koe päätöksen suhteen mitään ristiriitaa - me vain toimimme.
Vai onko asia sittenkin juuri päinvastoin? Kun halu, aikomus ja teko lankeavat yksiin, ja tarve arvioida halun ja aikomuksen suhdetta poissa - juuri silloin olemme täydellisen vapaita - vapaita myös itse tahdon vapauden kysymyksestä?
January 10, 2006
Gospel
Mitä merkitsee se, että Anssi Kela ja Paula Vesala - PMMP (*) ovat molemmat taustaltaan "kristillisen elämänkoulun" kokeneita?
Hieman samaan tyyliin kuin kaikki USA:n kuuluisimmat blues- ja soul-laulajat (muusikot) 1960-70 luvuilla?
???
(*) Suomen merkittävimmät (?) pop-rock-persoonat 2000-luvun alussa.
Hieman samaan tyyliin kuin kaikki USA:n kuuluisimmat blues- ja soul-laulajat (muusikot) 1960-70 luvuilla?
???
(*) Suomen merkittävimmät (?) pop-rock-persoonat 2000-luvun alussa.
January 9, 2006
PMMP - "Päiväkoti" + analyysi
PÄIVÄKOTI
Kukaan ei tule kuitenkaan
jään hetkeksi tähän istumaan
En voi mennä uloskaan vielä
olisin mykkä ja voimaton siellä
Tänään
et puheluuni vastaa
Niin, tänään olet lähtenyt pois
Nyt juuri joisimme aamukahvia
katsoisimme ikkunasta leikkipuistoa
Pyysin jo anteeksi, kahdestikin
Kuka nyt pussailee mua aamuisin?
Tänään
mä en oo sinun tyttö
Tänään en tiedä missä oot
Päiväkodin lapset ovat pihalla taas
ne tuli leikkimään
Ilma on kauniimpi kuin milloinkaan
enkä itkekään
Päiväkodin lapset ovat pihalla taas
siellä nauretaan
Ilma on kauniimpi kuin aikoihin
Miksi itkisin
Naurakaa! (siellä nauretaan)
Olet siis pakannut tavarani jo
lehdestä ympyröity uusi asunto
Kilpikonnat jäävät sulle
sinunhan ne on
Muistaisit puhdistaa terraarion
Enää
mä en oo sinun tyttö
En enää tiedä missä oon
Päiväkodin lapset ovat pihalla taas
Niin kai minäkin
Ilma on kauniimpi kuin aikoihin
Miksi itkisin
Sanat Paula Vesala - PMMP
"ANALYYSI"=ANALYYSI
Lukiessani ensimmäisen kerran tämän sanoituksen liikutuin syvästi.
Miten onkaan mahdollista, että vähän yli kaksikymppiset tytöt voivat kirjoittaa näin koskettavaa - suorastaan läpitunkevan koskettavaa - iskelmälyriikkaa saattaen samalla häpeään lähes koko suomalaisen pop- ja iskelmäteollisuuden, jonka tyhjyys kaikuu klisheemäisyydessään miltei patologisen teennäisenä ja tahattomana huumorina kuulijan tajuntaan.
Mutta tämä - Paula Vesalan - teksti on paljas, "puhdas" ja tosi. Tulee mieleeni siteeraus eräästä aivan toisesta, tosin runomaailmaan liittyvästä yhteydestä, mutta mielestäni se sopii erinomaisesti myös tähän - ainakin minun tarkoitusperiäni ajatellen.
Vuodenvaiheessa 1961/ 1962 kävi Suomen johtava, kirjallisen modernismin teoreetikko Tuomas Anhava miltei sattumoisin läpi Pentti Saarikosken sen hetkiset runoluonnostelmat, joista sitten koostettiin merkittävä, uudentyyppinen runokokoelma "Mitä tapahtuu todella".
Anhava kertoi hämmästyneensä, sillä hän ei ollut vuosikausiin lukenut niin viiltävää ahdistuksen ja olemassaolon epävarmuuden kuvausta.
Jotain samaa olen minä kokenut nyt näitten PMMP:n sanoitusten suhteen, vaikka ne ovatkin niin tyystin erilaista verbaliikkaa kuin Saarikosken sofistikoitunut ja "entrooppinen" sieluntuska, josta minän ääni kyllä kuuluu, mutta se on ikäänkuin löydettävä - oivallettava, mikä taas ei ole kovin helppoa modernismia tuntemattomalle lukijalle.
PMMP:n yhteydessä lukija sen sijaan kokee välittömästi, että sanoituksen minä on tuttu ja puhuu sitä yhtä ja ainoaa kieltä, jonka me kaikki tunnemme yhteiseksi - ilon ja surun, yhdessäolon, eron ja kaipuun kieltä...
Tässä ei etäännytetä eikä temppuilla metaforilla - tämä on puhetta kasvoista kasvoihin.
Ja siinä riittääkin haastetta sekä nykyiskelmän sanoittajille että nykyrunoilijoille aivan kylliksi...
Tässä "yksinkertaisessa" sanoituksessa on saavutettu se, mistä suurin osa runoilijoista vain uneksii: - sielunmaisema ja emotionaalinen atmosfääri (*), joka on jopa enemmän kuin sitä ilmaiseva kieli!
Ja tämä asiaintila jos mikä, on - ainakin minulle - hyvän runouden pääasiallinen tuntomerkki.
*
Näin on siksi, että atmosfääri, joka runokielellä ilmaistaan, ei koskaan ole identtinen ilmaisevan kielen kanssa. Se on joko jotain vähemmän tai jotain enemmän kuin kieli metaforana, eikä se koskaan tyhjenny pelkän (konstruktivistis/reduktionistisen) metafora-analyysin avulla.
Metafora ei voi korvata atmosfääriä, jota pyritään ilmaisemaan, Se voi - mikäli runoilija siihen kykenee - ainoastaan välittää sen.
Ja tässä piilee eräs runouden suurimmista paradokseista - etten sanoisi magiikasta!
Kyse on kielen/metaforan ja todellisuuden/atmosfäärin a-symmetriasta (kielen ja todellisuuden palautumattomuudesta toisiinsa), mikä yhtä kaikki on kaiken kommunikaation mahdollistava "lankeemus/pelastus"! (kts. tulkinta)
*
Tulkinta:
1) Lankeemus: Paratiisista "karkoitus "Jumalan=Luonnon" ja ihmisen välisen absoluuttisen=sanattoman! välittömyyden tilasta.
2) Pelastus: Alussa oli Sana ja Sana tuli lihaksi (Johanneksen evankeliumin alku)...ELI - Jeesus tuli Välittäjä-Logokseksi, koska me itse emme kykene enää palaamaan takaisin Jumalamme luo...
*
PS. Jotenkin minusta tuntuu itsestään selvältä, että Arto Mellerin tyyppinen, ironinen rock-romantikko olisi rakastanut PMMP:n sanoituksia...
PMMP - "Joutsenet"
Voit sanoa mitä haluat,
se ei tunnu se ei kosketa
mene vaan mene vaan
Tivolitkaan ei saa mua nauramaan
eikä sirkus tai sata hattaraa
mene vaan mene vaan
en kävele vastaan
Toinen toistansa täällä jumaloi
ketään täysin ei silti saada voi
älä järjetön enää kapinoi
mene vaan!
Lumi on syönyt kaiken
routa raiskaa tämän maan
joutsenetkin jäätyy kiinni jaloistaan
unelmat vaihtuu toisiin
valuen vuosiin vihaisiin
lähtisin mut se vaan ei mee enää niin
ei mee enää niin
Ei mikään mee enää niin
aina kovaa ei ikinä pehmeää
enkeleitä ei meille riitäkkään
Sitä mitä koitin sussa koskettaa
tajusin ei oo olemassakaan
aika kuole ei tappamallakaan
Mene vaan
lumi on syönyt kaiken
routa raiskaa tämän maan
joutsenetkin jäätyy kiinni jaloistaan
unelmat vaihtuu toisiin
valuen vuosiin vihaisiin
lähtisin mut se vaan ei mee enää niin
Sä et ehdi juosta enää
junaan viimeiseen
et ehdi enää
jos et jo mee
Lumi on syönyt kaiken
routa raiskaa tämän maan
joutsenetkin jäätyy kiinni jaloistaan
unelmat vaihtuu toisiin
valuen vuosiin vihaisiin
lähtisin mut se vaan ei mee enää niin
ei mee enää niin
se ei mee enää niin
ei mee enää niin
ei mikään mee enää niin
*
Sanat Paula Vesala, Mira Luoti - PMMP
se ei tunnu se ei kosketa
mene vaan mene vaan
Tivolitkaan ei saa mua nauramaan
eikä sirkus tai sata hattaraa
mene vaan mene vaan
en kävele vastaan
Toinen toistansa täällä jumaloi
ketään täysin ei silti saada voi
älä järjetön enää kapinoi
mene vaan!
Lumi on syönyt kaiken
routa raiskaa tämän maan
joutsenetkin jäätyy kiinni jaloistaan
unelmat vaihtuu toisiin
valuen vuosiin vihaisiin
lähtisin mut se vaan ei mee enää niin
ei mee enää niin
Ei mikään mee enää niin
aina kovaa ei ikinä pehmeää
enkeleitä ei meille riitäkkään
Sitä mitä koitin sussa koskettaa
tajusin ei oo olemassakaan
aika kuole ei tappamallakaan
Mene vaan
lumi on syönyt kaiken
routa raiskaa tämän maan
joutsenetkin jäätyy kiinni jaloistaan
unelmat vaihtuu toisiin
valuen vuosiin vihaisiin
lähtisin mut se vaan ei mee enää niin
Sä et ehdi juosta enää
junaan viimeiseen
et ehdi enää
jos et jo mee
Lumi on syönyt kaiken
routa raiskaa tämän maan
joutsenetkin jäätyy kiinni jaloistaan
unelmat vaihtuu toisiin
valuen vuosiin vihaisiin
lähtisin mut se vaan ei mee enää niin
ei mee enää niin
se ei mee enää niin
ei mee enää niin
ei mikään mee enää niin
*
Sanat Paula Vesala, Mira Luoti - PMMP
January 8, 2006
HYVÄ PMMP ja "Kumivirsi"!
Havuj.. kumeja perkele, niin ei o pelkoo raskauksista, ettekä saa aidsia tai hiivasientä - klamydiasta nyt puhumattakaan!
» 1000 kbps (video)
mind.fi/soundit/keikat/2005/ylexpop/ylex_pop_index_0406.php
Uutiset - PMMP
*
Kovemmat kädet
Biisin nimeä klikkaamalla voit hypätä suoraan kyseisen biisin sanoituksiin. Näyte-linkistä voit ladata 30 sekunnin maistiaisen biisistä!
Kovemmat kädet Näyte
Matkalaulu Näyte
Oo siellä jossain mun Näyte
Päiväkoti Näyte
Mummola Näyte
Matoja Näyte
Auta mua Näyte
Onni Näyte
Olkaa yksin ja juoskaa karkuun Näyte
Maria Magdalena Näyte
Salla tahtoo siivet Näyte
Kuulkaas enot! (biisinäytteet ja sanoitukset)
Päivän sitaatti 2
"Näillä päivillä, jotka tuntuvat sinusta tyhjiltä ja hukkaan heitetyiltä, on syvät juuret (-)". "God created man, and not finding him solitary enough, gave him a companion so that he would better feel his solitude."
Paul Valéry
cravie.ac-strasbourg.fr/ Site_sciences/Jardin/....
Päivän sitaatti
"Make your ego porous. Will is of little importance, complaining is nothing, fame is nothing. Openness, patience, receptivity, solitude is everything."Rainer Maria Rilke - Wikiquote
Rainer Maria Rilke
http://www.theatlantic.com/issues/96apr/rilke/rilke.htm.
January 7, 2006
Mikä oli nimeni? Kuka olin? Miksi itkin?
Verner von Heidenstam
En dallring i en fjärran rymd, ett minne
av gården som sken fram bland höga träd.
Vad hette jag? Vem var jag? Varför grät jag?
Förgätit har jag allt, och som en stormsång
allt brusar bort bland världarna som rulla.
Värähdys kaukaisessa avaruudessa, muisto
pihasta, joka pilkotti suurten puiden lomasta.
Mikä oli nimeni? Kuka olin? Miksi itkin?
Unohtanut olen kaiken, ja kuin myrskylaulu
kaikki pauhaa pois vieriviin maailmoihin.
*
Verner von Heidenstam
sv.wikipedia.org/wiki/Verner_von_Heidenstam
En dallring i en fjärran rymd, ett minne
av gården som sken fram bland höga träd.
Vad hette jag? Vem var jag? Varför grät jag?
Förgätit har jag allt, och som en stormsång
allt brusar bort bland världarna som rulla.
Värähdys kaukaisessa avaruudessa, muisto
pihasta, joka pilkotti suurten puiden lomasta.
Mikä oli nimeni? Kuka olin? Miksi itkin?
Unohtanut olen kaiken, ja kuin myrskylaulu
kaikki pauhaa pois vieriviin maailmoihin.
*
Verner von Heidenstam
sv.wikipedia.org/wiki/Verner_von_Heidenstam
Rakkautta ilman sitoumuksia, lupauksia tai velvollisuuksia?
Polyamoria – rakkauden avoimet ovet
http://www.soneraplaza.fi/ellit/artikkeli/0,2705,h-1994_a-319075,00.html
Miksi tyytyä siivuun, kun voi saada koko kakun? Näin kysyvät polyamoristit eli moniavioiset. Heidän mukaansa yksi kumppani ei voi tyydyttää suhteessa ihmisen kaikkia tarpeita.
Salarakkaiden ja kahvihuonesutinoiden aika on ohi. Ydinperheen ihannointi viime vuosikymmeninä törmäsi avioerotilastoihin ja svengaaviin swingersklubeihin, joissa paria vaihdettiin vilkkaasti. Polyamoria, joka tulee kreikan sanoista moni eli poly ja rakkaus eli amor, on 2000-luvun rakkaustrendi.
Suomalaisittain vaikkapa monirakkaudeksi kutsuttavassa suhteessa on vähintään kolme osapuolta, ja se edellyttää osapuolilta ehdotonta avoimuutta. Yhdysvalloissa, Ruotsissa ja myös Suomessa polyamoristit ovat rekisteröityneet yhdistyksiksi ja kertoneet julkisuudessa valinnoistaan. ”Uskottomuus on merkki siitä, että ihmistä ei ole luotu olemaan yhden ja saman ihmisen kanssa läpi elämän”, toteavat polyamorian kannattajat. Miksi tyytyä siivuun, kun voi saada koko kakun?
Rakkautta kaksin verroin
”Miten ihanaa, että saat noin paljon rakkautta”, kommentoi tukholmalaisen Marian äiti tyttärensä kerrottua polyamorisesta suhteesta. Marialla on avomies, mutta suhde kärsi arkisista kitinöistä, pyykeistä, pölypunkeista ja tiskivuoroista. Tavattuaan kauniin Evan hän tiesi olevansa biseksuaali. Eva taas eli yhdessä Andersin kanssa. ”Avomieheni Ville oli yrittänyt olla uskollinen suhteissaan, tuloksetta. Kenenkään rakkauteen ei voi vaatia monopolia”, Maria summaa. ”Rakkaudesta tulee suurempi, mitä enemmän rakastaa”, sanoo hän.
Maria jakaa aikansa Evan ja Villen kanssa, satunnaiset kumppanit sallitaan. Eva taas on yhdessä sekä Andersin, Marian että Annan kanssa. Polyamoristit ovat valmiita analysoimaan ja keskustelemaan suhteistaan. ”Pohdimme ja keskustelimme kuukausia, ennen kuin löimme hynttyyt yhteen”, Maria sanoo.
”Tavallisissa parisuhteissa on erilaisia sääntöjä. Toiset saavat halata ja suukotella, mutta eivät harrastaa seksiä. Jotkut eivät saa edes halata”, kertovat Eva ja Maria ”Uskottomuutta on kaikkialla. Me olemme avoimia ja rehellisiä, ja kumppanimme tietävät sen.” Parasta Evan ja Marian mielestä on, että heidän ei tarvitse pelätä uskottomuutta. ”Voin harrastaa seksiä myös eri partnereiden kanssa, kunhan vain kerron siitä Evalle ja Villelle”, Maria sanoo. ”Yksi ihminen ei koskaan tyydytä kaikkia tarpeita.”
Kuka keksi rakkauden
”Avoimuus vähentää mustasukkaisuutta. Toki minun on kerrottava jatkuvasti kumppaneilleni, kuinka ihania he ovat. Mutta kukapa ei kehuista pitäisi? Näen suhteessamme vain etuja. Minulla on tyttö- ja poikaystävä samanaikaisesti”, Maria intoilee. ”Jos saamme lapsen, kerromme toki päiväkodille tilanteestamme. Lapselle lienee turvallista kasvaa ympäristössä, jossa on paljon aikuisia, jotka ovat valmiita huolehtimaan hänestä. Paljon pahempaa olisi kasvaa kodissa, jossa seksikumppanit vaihtuvat jatkuvasti.”
Ennakkoluuloja polyamoristit toki kokevat. ”Mielestäni on kovin naiivia kuvitella, että kun rakastaa, ei ole silmiä eikä korvia kenellekään muulle. Miksi minun pitäisi olla ainoa oikea jollekin muulle”, Maria kysyy. Polyamoristien mielestä normi rakkaussuhteesta, jossa on kaksi ihmistä, ei yksinkertaisesti sovi kaikille. ”Kuka määrittelee rakkaussuhteen? Ei ihmistä ole luotu olemaan koko elämän yhden ja saman ihmisen kanssa”, argumentoi polyamorisista suhteista luennoiva Johanna Mannung.
Hellyyden runsaudensarvi ilman velvollisuuksia
Kukkaiskansa uskoi 1960-luvulla rauhaan ja rakkauteen, 1970-luvulla elettiin kommuuneissa, joissa vapaa rakkaus kukoisti. Kirkkohäät ja ydinperheiden ihannointi kasvoi 1980- ja 1990-luvuilla, mutta avioerot yleistyivät.
Joidenkin asiantuntijoiden mukaan moni polyamoriaa harjoittava on itse avioerolapsi, joka pelkää eroamista ja hylkäämistä. Sitoutumiskammoiselle polyamoria jättää kaikki ovet avoimiksi. Kun yhden suhteen arkisuus alkaa ahdistaa, voi paeta toiseen. Ihailua, positiivista palautetta, tukea, kannustusta ja hellyyttä saa kukkurakaupalla. Kumppaneita voi olla useita, vain aika asettaa rajat.
Polyamorisia suhteita on useita erityyppisiä. Ensisijaisen suhteen rinnalla voi olla toissijainen suhde. Toissijainen suhde ei ole vähempiarvoinen, mutta arkipäivää ei jaeta. Verkko on ryhmä, jonka kaikilla jäsenillä on suhde vähintään ryhmän kahteen jäseneen. Lineaarinen polyamoria on kuolemattoman ydinperheen ja vanhanajan suurperheen sekoitus: kun perheen jäsenet kuolevat tai jättävät sen, tilalle tulee uusia jäseniä.
Kaikki asiantuntijat eivät usko polyamoriaan. Monien asiantuntijoiden mukaan perinteinen parisuhde on kriisissä, koska nykyisin avioliitolle ja parisuhteelle asetetut ahtaat normit eivät enää päde. Kumppanuus, rakkauden pettymykset ja eroamistuska kuitenkin samalla kasvattavat ja kypsyttävät ihmistä. Yksi kumppani ei ehkä tyydytä ihmisen kaikkia tarpeita, mutta tarvitseeko kaikkien tarpeiden todella tulla tyydytetyiksi? Ja ennen kaikkea – voisiko ihmissuhteilla olla muitakin tehtäviä kuin omien tarpeiden tyydyttäminen?
Teksti: Laura Parkkinen / A4 Media Oy (4.1.2006) Kuva: A4 Media Oy
Ellit PS.
Suomessa toimii vuonna 2002 perustettu moniavioisten yhdistys, jonka piirissä on noin 30 aktiivijäsentä. Osa toimii myös SETA:n piirissä.
Poly = monta
Amor = rakkaus
Polyamor = rakkaus moniin ihmisiin samanaikaisesti
Triadi = kolme ihmistä, jotka rakastavat toisiaan
Verkko = Suhde, jonka sisällä kaikilla on rakkaussuhde vähintään kahteen ryhmän jäseneen
Satelliitti = Ihminen polyamorisen suhteen ulkopuolella, jolla on vain yksi rakkaussuhde polyamorisen ryhmän jäseneen
http://www.soneraplaza.fi/ellit/artikkeli/0,2705,h-1994_a-319075,00.html
Miksi tyytyä siivuun, kun voi saada koko kakun? Näin kysyvät polyamoristit eli moniavioiset. Heidän mukaansa yksi kumppani ei voi tyydyttää suhteessa ihmisen kaikkia tarpeita.
Salarakkaiden ja kahvihuonesutinoiden aika on ohi. Ydinperheen ihannointi viime vuosikymmeninä törmäsi avioerotilastoihin ja svengaaviin swingersklubeihin, joissa paria vaihdettiin vilkkaasti. Polyamoria, joka tulee kreikan sanoista moni eli poly ja rakkaus eli amor, on 2000-luvun rakkaustrendi.
Suomalaisittain vaikkapa monirakkaudeksi kutsuttavassa suhteessa on vähintään kolme osapuolta, ja se edellyttää osapuolilta ehdotonta avoimuutta. Yhdysvalloissa, Ruotsissa ja myös Suomessa polyamoristit ovat rekisteröityneet yhdistyksiksi ja kertoneet julkisuudessa valinnoistaan. ”Uskottomuus on merkki siitä, että ihmistä ei ole luotu olemaan yhden ja saman ihmisen kanssa läpi elämän”, toteavat polyamorian kannattajat. Miksi tyytyä siivuun, kun voi saada koko kakun?
Rakkautta kaksin verroin
”Miten ihanaa, että saat noin paljon rakkautta”, kommentoi tukholmalaisen Marian äiti tyttärensä kerrottua polyamorisesta suhteesta. Marialla on avomies, mutta suhde kärsi arkisista kitinöistä, pyykeistä, pölypunkeista ja tiskivuoroista. Tavattuaan kauniin Evan hän tiesi olevansa biseksuaali. Eva taas eli yhdessä Andersin kanssa. ”Avomieheni Ville oli yrittänyt olla uskollinen suhteissaan, tuloksetta. Kenenkään rakkauteen ei voi vaatia monopolia”, Maria summaa. ”Rakkaudesta tulee suurempi, mitä enemmän rakastaa”, sanoo hän.
Maria jakaa aikansa Evan ja Villen kanssa, satunnaiset kumppanit sallitaan. Eva taas on yhdessä sekä Andersin, Marian että Annan kanssa. Polyamoristit ovat valmiita analysoimaan ja keskustelemaan suhteistaan. ”Pohdimme ja keskustelimme kuukausia, ennen kuin löimme hynttyyt yhteen”, Maria sanoo.
”Tavallisissa parisuhteissa on erilaisia sääntöjä. Toiset saavat halata ja suukotella, mutta eivät harrastaa seksiä. Jotkut eivät saa edes halata”, kertovat Eva ja Maria ”Uskottomuutta on kaikkialla. Me olemme avoimia ja rehellisiä, ja kumppanimme tietävät sen.” Parasta Evan ja Marian mielestä on, että heidän ei tarvitse pelätä uskottomuutta. ”Voin harrastaa seksiä myös eri partnereiden kanssa, kunhan vain kerron siitä Evalle ja Villelle”, Maria sanoo. ”Yksi ihminen ei koskaan tyydytä kaikkia tarpeita.”
Kuka keksi rakkauden
”Avoimuus vähentää mustasukkaisuutta. Toki minun on kerrottava jatkuvasti kumppaneilleni, kuinka ihania he ovat. Mutta kukapa ei kehuista pitäisi? Näen suhteessamme vain etuja. Minulla on tyttö- ja poikaystävä samanaikaisesti”, Maria intoilee. ”Jos saamme lapsen, kerromme toki päiväkodille tilanteestamme. Lapselle lienee turvallista kasvaa ympäristössä, jossa on paljon aikuisia, jotka ovat valmiita huolehtimaan hänestä. Paljon pahempaa olisi kasvaa kodissa, jossa seksikumppanit vaihtuvat jatkuvasti.”
Ennakkoluuloja polyamoristit toki kokevat. ”Mielestäni on kovin naiivia kuvitella, että kun rakastaa, ei ole silmiä eikä korvia kenellekään muulle. Miksi minun pitäisi olla ainoa oikea jollekin muulle”, Maria kysyy. Polyamoristien mielestä normi rakkaussuhteesta, jossa on kaksi ihmistä, ei yksinkertaisesti sovi kaikille. ”Kuka määrittelee rakkaussuhteen? Ei ihmistä ole luotu olemaan koko elämän yhden ja saman ihmisen kanssa”, argumentoi polyamorisista suhteista luennoiva Johanna Mannung.
Hellyyden runsaudensarvi ilman velvollisuuksia
Kukkaiskansa uskoi 1960-luvulla rauhaan ja rakkauteen, 1970-luvulla elettiin kommuuneissa, joissa vapaa rakkaus kukoisti. Kirkkohäät ja ydinperheiden ihannointi kasvoi 1980- ja 1990-luvuilla, mutta avioerot yleistyivät.
Joidenkin asiantuntijoiden mukaan moni polyamoriaa harjoittava on itse avioerolapsi, joka pelkää eroamista ja hylkäämistä. Sitoutumiskammoiselle polyamoria jättää kaikki ovet avoimiksi. Kun yhden suhteen arkisuus alkaa ahdistaa, voi paeta toiseen. Ihailua, positiivista palautetta, tukea, kannustusta ja hellyyttä saa kukkurakaupalla. Kumppaneita voi olla useita, vain aika asettaa rajat.
Polyamorisia suhteita on useita erityyppisiä. Ensisijaisen suhteen rinnalla voi olla toissijainen suhde. Toissijainen suhde ei ole vähempiarvoinen, mutta arkipäivää ei jaeta. Verkko on ryhmä, jonka kaikilla jäsenillä on suhde vähintään ryhmän kahteen jäseneen. Lineaarinen polyamoria on kuolemattoman ydinperheen ja vanhanajan suurperheen sekoitus: kun perheen jäsenet kuolevat tai jättävät sen, tilalle tulee uusia jäseniä.
Kaikki asiantuntijat eivät usko polyamoriaan. Monien asiantuntijoiden mukaan perinteinen parisuhde on kriisissä, koska nykyisin avioliitolle ja parisuhteelle asetetut ahtaat normit eivät enää päde. Kumppanuus, rakkauden pettymykset ja eroamistuska kuitenkin samalla kasvattavat ja kypsyttävät ihmistä. Yksi kumppani ei ehkä tyydytä ihmisen kaikkia tarpeita, mutta tarvitseeko kaikkien tarpeiden todella tulla tyydytetyiksi? Ja ennen kaikkea – voisiko ihmissuhteilla olla muitakin tehtäviä kuin omien tarpeiden tyydyttäminen?
Teksti: Laura Parkkinen / A4 Media Oy (4.1.2006) Kuva: A4 Media Oy
Ellit PS.
Suomessa toimii vuonna 2002 perustettu moniavioisten yhdistys, jonka piirissä on noin 30 aktiivijäsentä. Osa toimii myös SETA:n piirissä.
Poly = monta
Amor = rakkaus
Polyamor = rakkaus moniin ihmisiin samanaikaisesti
Triadi = kolme ihmistä, jotka rakastavat toisiaan
Verkko = Suhde, jonka sisällä kaikilla on rakkaussuhde vähintään kahteen ryhmän jäseneen
Satelliitti = Ihminen polyamorisen suhteen ulkopuolella, jolla on vain yksi rakkaussuhde polyamorisen ryhmän jäseneen
January 6, 2006
January 5, 2006
January 1, 2006
Kuolla nauruun: "Happy End"
Kuoliaaksinaurattaminen on ainoa hyväksytty sarjamurhaamisen laji/RR.
http://www.ninaspencer.com/index.cfm?Fuseaction=ArticleDisplay&ArticleID=171.
http://www.ninaspencer.com/index.cfm?Fuseaction=ArticleDisplay&ArticleID=171.
Minä se olen!
Uuden vuoden kunniaksi julkaisen "sisäisen oman kuvani" kaiken blogikansan nähtäväksi.
http://www.ursulascostumes.com/Masks/Masks3.htm.
http://www.ursulascostumes.com/Masks/Masks3.htm.
Subscribe to:
Posts (Atom)