Tämä teksti on huomautus Ironmistressin päreeseen
‘Totalitarismin viehätys osa II’.
.
.
Wilhem Reichin ‘Fasismin massapsykologiassa’ introdusoima
orgoni-energia-teoria on new age-mystiikkaan rinnastettavaa hömppää [josta on
vain askel positiivisen ajattelun narsistiseen eetokseen], vaikka siitäkin voi
ja pitää löytää ‘rusinat pullasta’ eli ei Reich nyt sentään ihan omia
‘katri-helenojaan’ ole keksinyt. Ihmisten luonteen ominaisuudet toki
vaihtelevat, mutta se, että niistä tehdään johonkin universaaliin
normaaliuskriteeriin vertaamalla yhteiskunnallisesti vaikuttavia
persoonallisuus-typologioita implikoi aina piilevän rasistisen asenteen
[normaaliuden nimissä, tieteen auktoriteetilla], samaan tapaan kuin
älykkyyseroja saatetaan käyttää ikään kuin ‘luonnolliseen eroon tai kykyyn’
perustuvana kriteerinä meritokraattisen yhteiskuntahierarkian legitimoimiseksi
poliittisena ohjelmana. Mutta mikä on luonnollista ja mitä ylipäätään on olla
luonteeltaan hyvä ihminen? Tämä ei ole asia, jota ainakaan luonnontiede voisi
tutkia, koska tiede ei voi perustaa omaa eettistä perustaansa tieteellisesti –
sen tekee aina jo tutkimuslähtökohtiin sisältyvä ihmiskäsitys, maailmankuva ja
maailmankatsomus.
.
.
Edellä esitetty kritiikki pätee pääosin myös Adornon johtamaan
tutkimusprojektiin autoritaarisesta persoonallisuudesta [sillä erotuksella, että
Reich on ‘psyko-bio-naturalistinen mystikko’ ja
Adorno mannermaisen filosofian eli Kantin, Hegelin, Kierkegaardin, Marxin,
Nietzschen ja Freudin perillinen], joka mitä ilmeisimmin voidaan tulkita sodan
jälkeisen poliittisen tilanteen synnyttämäksi käänteisen ‘rasismin’
tieteellisesti auktoroiduksi versioksi: ‘liberalistisen freudilaisuuden’ ja
kantilais-hegeliläis[-marxilaisen] ‘emansipatorisuuden’ hengessä masinoiduksi,
tarkoitushakuiseksi pyrkimykseksi määritellä
fasistis-[kommunistis]-autoritaarinen luonnetyyppi.
.
.
Jälleen on syytä kerätä rusinat pullasta eikä ottaa aivan
tosissaan kaikkia perusteluita, johtopäätöksiä ja lopputulkintoja tästä
Adornon valistuskriittiseen projektiinsa [Adorno/Horkheimer: ‘Valistuksen
dialektiikka’] nähden omituisesta ja jopa ristiriitaisesta ‘tutkimuksesta’.
Miten ihmeessä valistukseen [tekniikkaan, (välineelliseen) järkeen, demokratiaan
ja liberalismiin] sisältyvän totalitarismin kriitikosta tuosta vain kumpuaakin
esiin eräänlainen ‘psykorasisti’, joka luokittelee ihmisiä terveisiin
[‘parempiin’] ja sairaisiin [‘huonompiin’] kuin paraskin keskitysleiriupseeri.
Esitän tämän kommentin kysymyksen ominaisuudessa mm. Ironmistressille ja
Valkealle.
.
.
Adornon johtaman tutkimuksen metodiseen luotettavuuteen en voi
puuttua, koska en sitä juurikaan tunne. Validiteetti kuitenkin mättää pahasti
eli se, mitä tässä lopulta tutkitaan on jo alunperin ollut pikemminkin
tarkoitushakuista kuin tieteellisen puolueettomuuden kriteerit täyttävää
vertailua, vaikka tieteelliseen metodiin kuitenkin vedotaan. Itse asiassa nämä
‘psykososiaalitutkijat’ ovat löytäneet paitsi sen, minkä ovat halunneetkin
löytää [tai ovat löytävinään sen, minkä ensin 'piilottivat
hypoteesi-pensaaseen'] myös jotain täysin triviaalia: jotain, mikä on kaikille
ihmisille jossain määrin ominaista.
.
.
Minun mielestäni ‘Autoritaarinen persoonallisuus’ on lähinnä
pseudotiedettä ja ilmeinen häpeätahra Adornon ajoittain nerokkaan oivaltavan
ajattelun uralla. Itse tunnistan itsessäni kaikkia autoritaariseen
luonnetyyppiin luokiteltuja piirteitä. Siis - - ?
.
.
