Terveisiä Saul Zaentzille

Viimeisin muutos 3.10 (my birthday) klo:08:00, ja nyt tarjoan kielimafian porukalle viinaryypyt kullekin.

Kyseessä lienee kaikkein heavy-tyylisin kappale John Fogertylta, ja kun live-esitys vielä runttaa menemään paljon raskaammin kuin studioversio, niin tätä voinee pitää parhaana esimerkkinä siitä, että John ei ole pelkästään swamp-rockin ja country-americanan veteraani.

Mr. Greed oli yhtä aikaa Johnin isähahmo ja Mefisto - CCR:n
levy-yhtiön Fantacy-Recordsin johtaja Saul Zaentz, joka lähes sanattomasti ja 'hiljaisen' röyhkeästi (sopimus=laki)kiristi ja kusetti etenkin John Fogertya.

Zaentz oli hyvä kauppamies. Sellaisia nimittäin todella taitavat bisnesmiehet aina ovat: kusettajia, jotka osaavat toimia lain kirjaimen puitteissa välittämättä lain hengestä tuon taivaallista

Mitäs uskoit bisnes-miehen lupauksiin - 22-vuotias ja bisnes-etiikasta (kyseessä on oxymoron ja contradictio in adjecto, sillä bisnes kumoaa etiikan) tietämätön John Cameron. Sellaisesta saa aina takkiinsa - sekä rahallisesti että henkisesti. Saattaa jopa usko ihmisiin mennä lopullisesti - ainakin vähäksi aikaa.

Tässä siis laulu kusettajalle: Herra Ahne:
*
John Fogerty Mr.Greed Live (1986)
*
Centerfield (1985) - albumi, jolta alkuperäinen Mr. Greed löytyy.

Kun katulamppu sammui ja Vaari hukkui puimuriin

Kirjoitettu kommentiksi Vaarin kommenttiin edellisessä päreessäni Mummon kanssa suunniltaan.

(Kielimafia muisti huomauttaa -59 Morganin kohtalosta. - ks. PS. - Lisäys Klo: 17.30)
*
Hehheh. Aika hyvä vastine. Myönnän. Kieltämättä nauratti.

Mutta.

Eniten mua tosin nauratti se, kun heiluttaessasi kättäsi Mummolle, joka jäi istumaan kanssani kirjaston kahvioon, kaikkien katulamppujen silmät jämähtivät kiinni ripsistään, ja ne lopettivat vilkuttamasta sinulle - toisin sanoen sammuivat.

Valojen sammuttua et nähnyt enää kunnolla eteesi. Niinpä liukastuit naurettavan turhamaisen maailmamiehen elein ja eteesi katsomatta kävellen jonkun pikkutytön kirjaston portaille heittämään banaaninkuoreen ja lennähdit suoraan torille maatalousnäyttelyn ajaksi tuodun hymyilevän leikkuupuimurin kitaan.

Onneksi? se ei ollut juuri silloin käynnissä - ainakaan täysillä.

Kun sinut vihdoin saatiin ulos leikkuupuimurista, oli jo pilkkopimeää, eikä puimurikaan enää hymyillyt, koska olit runtannut sitä turpaan ahterillasi.

Surullista. Me olimme M:n kanssa seuranneet suurella mielenkiinnolla pelastusoperaatiotasi kahvion ikkunasta jonkun aikaa varmistuaksemme, ettei puimurille käynyt kovin kehnosti.

Kamelinkarvatakkisi oli mennyttä. Siitä saisi enintään perslämmittimiä vanhoihin Ladoihin, joita itäauto-friikit yhä keräilevät.

Lierihattusi muistutti silkkistä frisbeetä, ja sen teksti Raydon&Son olivat kurtistuessaan ja vääntyessään muodostaneet anagrammin Say no no D&R. Mitä lienee viestinyt mummolle?

Hattusi vaakuna toi mieleen siivoamattoman vessan pöntön alakannen myös värinsä puolesta.

Siisti iltapäiväpukusi oli silppuutunut puimurissa Halloween-kuosiin satojen kangasliuskojen lerpattaessa kevyessä tuulessa muistuttaen jokaisen omahyväisen snobin karvaasta kohtalosta elon tien jossain päässä.

Pelleksi tulee juuri se, ken sitä eniten pyrkii välttämään lappusilmäisellä ja korskealla tyylittelyllään.

Woolson-paitasi väri muistutti etäisesti joko oksennusta tai Etnan purkauksen laavaa. Ilmeisesti se on tulevan kevään uusinta hottia, lohkaisin M:lle, joka hymyili kainosti minulle.

Silkkiliinasi oli lentänyt paikallisen lipputangon päähän, jossa se juhlisti katastrofisi juhlapäivää sen ansaitsemalla tavalla.

Le Soiristasi oli jäljellä vain kontaktipalsta.

Tulisit vielä tarvitsemaan sitä, totesin hieman väsyneesti hymyillen M:lle, jonka kanssa astuimme taksiin ja häivyimme takavasemmalle - rennosti ja huolettomasti toisiamme hyväillen.

PS.
Jäi sanomatta, että -59 Morganisi oli hakattu huligaanien toimesta pesäpallomailoilla täysin paskaksi. Se oli niin lytyssä, että sattumalta tilaisuudessa piipahtanut Kiasman johtaja jopa tiedusteli, josko paikalla on kuuluisakin tilataiteilija uusine innovaatioineen. Vihjaisin hänelle, että kyseinen innovaattori yrittää juuri päästä Guinnesin ennätysten kirjaan ryömimällä toimivan leikkuupuimurin läpi.

Tämäkös kovin johtajaa kiinnosti, mikä sai M:n nauramaan puuhkaansa, jottei olisi tullut aivan hysteeriseksi. Iskipä M. mulle silloin oikein silmäänsäkin. Nokkela kun olen. Ja fiksu. Ja luova. Ja...

Maailman paras pilkkalaulu?

(X:s osa sarjasta 'Räsänen toistaa itseään' - anteeksi: 'pitää kertauskurssia'...)

Tämän biisin nimi oli alunperin Zanz Can't Dance. John Fogertyn 'ensimmäisen' comebackin (1985, toinen tapahtui 1997) ensimmäisen albumin Centerfield ensimmäistä painosta oli kuitenkin ehditty myydä jo 600000 kpl ennenkuin Fantasy Recordsin eli entisen CCR-yhtyeen levy-yhtiöpomo Saul Zaentz - blogiani seuranneet tietävät kyllä kuka - ehti reagoida (melko nopeasti tosin) ja nostaa oikeusjutun Fogertya ja hänen silloista levy-yhtiötään Warner Bros.:ia vastaan kunnianloukkauksesta.

Haasteen seurauksena Warner muutti kappaleen nimen levyn kansiin ja tähän videoon. Vanz Can't Danz kuulostaa foneettisesti samalta kuin Zanz Can't Dance, mutta näyttää tietenkin luettuna eri nimeltä.

Fantasyn vain vähän aiemmin ensimmäiseksi nostaman plagiaattisyytöksen (Fogerty muka kopioi Centerfieldillä erästä omaa CCR-aikaista kappalettaan (siis itseään!?), jonka tekijänoikeudet olivat Zaentzilla) rauettua Zaentzin ja Fogertyn edustajat saivat käskyn sopia tässä linkitettyä biisiä koskevan herjaussyytteen.
Sitäpaitsi lakimiesten palkkiot olivat jo siinä vaiheessa nousseet pilviin, eikä jutun ratkeaminen jommankumman eduksi näyttänyt mitenkään itsestään selvältä (Ks. PS.).

Zaentz siis tyytyi siihen, että hän sai painostettua Warnerin muuttamaan biisin nimen Vanziksi. Niinpä myös tämä video otsikoitiin toisin, vaikka en ainakaan minä erota, lausuuko Fogerty Vanz vai Zanz.
Kappaleesta kuulee ja videon toteutuksesta näkee, että se on syntikkaäänineen, sähkörumpuineen ja reggea-tyyppisine jytkytyksineen kasarikamaa - äänitetty 1984.
Video sinänsä oli kuvalliselta toteutukseltaan aikoinaan uraauurtava, mutta jäi osittain kai näiden lakitupahässäköittenkin takia melko tuntemattomaksi.

Fogertyn satiiri ja pilkka on kuitenkin kappaleen nimen kirjaimenvaihdosta huolimatta todella purevaa, sillä onhan videoanimaatiossa tanssivan skeittaripojan varasteva sika nimeltään juuri Zanz - anteeksi Vanz! (Ks. kuitenkin PPS.)

Oikeussalissa Fogerty kertoi lakonisen 'viattomasti', että hänen tarkoituksenaan oli vain kertoa tarina pojasta ja siasta ;)
Mutta sitähän nyt ei usko Erkkikään, jos/kun tietää Johnin ja hänen entisen ystävänsä sekä levy-yhtiöpomonsa väliset katkerat riidat tekijänoikeuksista, harhauttavista tiedoista ja suoranaisista kavalluksista (see The Castle Bank of Nassau Story).

Mutta itse biisi toimii sellaisenaankin, vaikka pirullisen maukkaan lisämausteen Zanz-Vanz-jupakka sille toki antaa...

***
http://www.youtube.com/watch?v=qAEd_U7TEEM (1985)
John Fogerty,..the song "Zanz Kant Danz" was altered and re-titled "Vanz Kant Danz" a few months after the release of the 1985 Centerfield album in an unsuccessful attempt to avoid a defamation lawsuit from Saul Zaentz, owner of Fantasy Records.
The altered "Vanz Kant Danz" version of this song appears on all post-1985 pressings of the album.
(Myös uploadaaja kertoo faktat.)

PS. Fogerty totesi eräässä haastattelussa 1985 paluustaan kitkerällä tavalla Zaentzin nostamiin syytteisiin viitaten: Comeback begins, Nightmare continues.

PPS. Ilman itseironiaa ei tätä innovatiivisesti savimateriaalia hyödyntävää animaatiota kuitenkaan tehty. Jaksossa, jossa Zanz-Vanz muuttaa muotoaan eri hahmoiksi, viimeisenä vilahtaa itse Fogerty - kärsällä varustettuna ;).