Yläkuvassa Mikko Perkoilan peilikuva hämärtyy. - Alakuvassa marssivat ne harvat, joita ei voinut huijata eikä valheellisin lupauksin houkutella uskomaan kapitalismin saatanallisen myllyn autaaksitekevyyteen - sen perverssillä tavalla velvollisuudeksi korotettuun kulutus-nautinnon tavoitteluun, joka on legitimoitu moraaliseen tyhjyyteen/nihilismiin romahtavien talousarvojen pinnallisuudella. - Syvällisin humanistinen sivistys ja taiteellinen luovuus ei koskaan nouse teknokraattis-monetaarisesta rahavallan-myötäilypolitiikasta vaan radikaalista toisinajattelemisesta - erimielisyydestä ja vastarinnasta, joka ei suostu pyörittämään kapitalismin voitonmaksimointikonetta tullakseen vain irtisanotuksi ja loppuun kulutetuksi ennen aikojaan kuin laakeri, joka heitettiin pois ja vaihdettiin uuteen heti, kun sen kuluman arvioitiin [riskianalyysi korkeimman voittotaseen ylläpitämiseksi] mahdollisessa lähitulevaisuudessa alkavan haitata koneen optimaalisen tehon lisäystä. - - - Saattaakin olla, että länsimaisen sivistyksen korkeimmat ja syvimmät hetket ja huiput on jo koettu [1800-luvulla]. Nykyään me tuotamme vain loputtomasti irrallista ja tyhjää informaatiota [erotuksena merkitykselliseen tietoon], joka ei pysty kätkemään sitä ilmentämäänsä fundamentaalista tosiasiaa, että Aldous Huxleyn Uljas uusi maailma on muuttumassa todeksi ja käsityksemme [sekä moraalisesta että poliittisesta] estetiikasta pornoksi eli addiktioiden ja väkivallan sekoitukseksi. - Ironista ja paradoksaalista kyllä - ultra-teknologisoituva kapitalismi palauttaa meidät takaisin sinne, mistä lähdimme kehittymään - primitiivisyyden ytimeen. -Tilanteemme on kuitenkin - kun nyt kapitalismin tekno-oravanpyörässä taannumme eläimien tasolle - moninkertaisesti halveksittavampi ja ala-arvoisempi kuin varhaisilla esi-isillämme ja -äideillämme, jotka olivat vasta matkalla kohti ihmisenä olemisen suuruutta ja sen ylevää traagisuuden tajua, kun taas me teknologian ja matematiikan ihmeet olemme vajoamassa ellei peräti romahtamassa korkeuksistamme alas banaaliuden, pinnallisuuden ja keinotekoisten elämysten saavuttamiseksi kilpailemisen/kilpailuttamisen idioottimaiseen, näköalattomaan ja suunnattomaan [ei suuntaa] tyhjyyteen. - Romahduksesta saamme kiittää nominalistisen semantiikan/ontologian implikoimaa ja synnyttämää välinerationaalista paradigmaa [anti-essentialismi ja anti-representationalismi eli positivistinen metodi-, koe- ja proseduurikeskeisyys] - siis kokeellista tiedettä, jonka yhtä aikaa mahdollistajaksi ja vastapainoksi kehittyi niin syvä moraalinen tyhjyys, ettei sen kaltaista ole koettu sitten myöhäisantiikin pakanallis-synkretistisen pluralismin [kristinusko syntyi samanaikaisesti reaktiona tähän itämais-pakanalliseen nihilismiin]. - Entä onko teknokraattisen kulttuurimme aiheuttama merkitysten katoamisen syöksykierre palautumaton? - - Tekisi mieli vastata: toivottavasti on, sillä niin surkeasti näyttää ihmiseksi nimittämämme evoluution/jumalan 'koe' epäonnistuneen [harvoja poikkeuksia tietysti lukuunottamatta].
2
http://www.youtube.com/watch?v=8qSqa8WVPWs&feature=related
Mikko Perkoila - Säästön hinta - [vuoden 2006 albumilta Peilikuva hämärtyy]
*
Vilu vaivaa vaikka piittais säästä en:
niin meitä opetettiin elämään säästäen,
työn ja elämän riemuista monia päästäen -
säästöä sekin kun kultakellot jakamatta jää.
On kaikkea säästetty paitsi sanoja,
kiristetty nyörejä, suljettu hanoja.
Ja nyt ollaan kuin loppuun munineita kanoja,
hyötykäyttöön lihakin jo liian sitkeää.
Mutta mitähän ne säästöt maksaa?
Se näkee joka elää jaksaa.
Se ei paljon paina päätä päättäjän.
Mutta sitäkin enemmän
sitä joka ei oppinut lakia viidakon:
se lisää saa jolla ennestään jo on.
Ylleen keisari sovitti uutta kuosia
ja on kokeilujaan jatkanut vuosia,
hylätä hiljaiset, käenpoikia suosia.
Kas, käenpoikaa ei voi opettaa säästämään.
Niiden säästöjen hintaa ei mitata rahassa.
Ne on neulanjälkiä narkkarin nahassa
ja halpaa viinaa syrjäytyneen mahassa.
On vähän helpompaa kun edes sekaisin saa pään.
Niin, mitähän ne säästöt maksaa...
On säästöä ahdistunut katse lapsen likaisen
On säästöä ase kädessä mielenvikaisen
Ja muisto kotiavustajan käynnin pikaisen
Ja taas vanhus vartoo viikkoon seuraavaan
Säästöä syntyy opettajan burnoutista
ja kun ei hoideta kyllin toivotanta tautista.
Ja säästöä syntyy istuessa elinkautista,
kun nurkkaan ajetulta pääsi pinna vähän palamaan.
Niin, mitähän ne säästöt maksaa...
*
http://fi.wikipedia.org/wiki/Mikko_Perkoila
http://www.saunalahti.fi/perkoila/
http://fi.wikipedia.org/wiki/Aldous_Huxley
http://fi.wikipedia.org/wiki/Nominalismi
http://www.hely.info/helyry.julkaisut.cd.html
http://mhuhtala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/31416-muistatteko-aikaa-kun-terveyden-hoito-oli-ilmaista-suomessa
http://lirama.net/song/286805
