Onnellisuudesta, evoluutioteoriasta, teismistä

On olemassa vain yksi synnynnäinen harhaluulo, ja
se on se, että olemme olemassa ollaksemme onnellisia [Schopenhauer]

....

Onko onnellisuudelle tai ainakin pyrkimykselle syvään ja ehkä jopa toiveikkaaseen mielenrauhaan sitten uskottavaa vaihtoehtoa? Tuskin. Mutta onko tällainenkin ‘onnellisuus’ lopulta asia, johon pitää vain ja nimenomaan ‘uskoa’, jotta voisi ylipäätään elää? Jos näin on, pitää kysyä, pystyykö tiede, ja tässä tapauksessa etenkin evoluutiobiologia, tarjoamaan eettisesti ja eksistentiaalis-metafyysisesti uskottavimman selityksen pyrkimykselle onneen. Jos ei voi, niin ainoa todellinen vaihtoehto kärsimyksen lopettamiselle ja siten itsemurhan/murhan oikeutukselle on teismi. Sen sijaan evoluutiobiologiasta, kuten ei naturalismista ylipäätään, voi päätellä mihinkään intentionaaliseen tai teleologiseen johtopäätökseen ajautumatta ristiriitaan ja epäkoherenssiin naturalismin omien tieteellis-metodologisten lähtökohtien kanssa. Mikäli näin kuitenkin tehdään, kyseessä on ‘parhaimmillaankin’ maaginen science fiction, kuten esim. Richard Dawkinsin ‘itsekkään geenin’ tapaus osoittaa [varsinkin evoluutiobiologit tekevät jatkuvasti vastaavanlaisia eli tahattomasti(?) ‘käänteis-teleologis-intentionaalisia’ virhepäätelmiä]. Tämä ei ole kritiikki itse evoluutioteorian perushypoteesia vastaan, koska se mitä ilmeisimmin on tosi: ihmisen biologinen [mutta ‘vain’ biologinen] kehitys etenee yksinkertaisemmista orgaanisen elämän muodoista monimutkaisempiin [‘materia’ itsessään on kuitenkin empiirisesti tavoittamaton, kuten nykyfysiikka on osoittanut]. Olemassaolon ‘läsnäoloa’ tietoisuutena/tietoisuutta ja eettisiä imperatiiveja sen sijaan ei voida johtaa pelkästään naturalistisista lähtökohdista em. syistä. - - Onnellinen [ainakin teoreettisesti ajatellen] voikin lopulta olla vain se, joka uskoo Jumalaan/transsendenssiin todellisuuden perustana. Muut harhailevat tarkoituksettoman nautinnon tavoittelun orjuudessa.

*

http://www.aspalsta.net/viewtopic.php?t=1012&postdays=0&postorder=asc&start=1080&sid=ada2f38548f85da4834046f16aae7e1e

Bongattuja paloja

Löysin Ironmistressin päreestä ‘Jos liberaalit ovat älykkäitä, niin miksi he ovat niin typeriä, osa II’ mainion biovalistushengellisen kommentin, joka käsittelee miesten seksuaalisuutta. Kyseessä on sen verran opettavainen tietoisku, että siteeraan sitä täällä omassa kaksiossani. Kommentin kirjoittaja on ilmeisen mielenkiintoinen, syvällinen ja sisimmältään erittäin vakavahenkinen ihminen ;\].
.

Kalle Tarwinen said... 

. 

Evoluutio-Biologian Suuressa Kirjassa [EVLUT-Kirja] lukee, että uroksen on saatava naaras kiimaan ja myös pidettävä se kiimassa niin kauan, kunnes parittelu onnistuu. Jos naaras ei ole kiimassa, on uroksen lähes mahdoton paritella sen kanssa. Raiskaus ei siis onnistu ‘oikeassa’ eläinmaailmassa ainakaan kovin helposti. Toisin on tosiaan meidän poloisten urosihmiseläinten laita. Koska olemme ajoittaisesti kykenemättömiä hillitsemään ylettömiä fantasiaseksuaalisia yllykkeitämme autoeroottisilla halulihaspäästöillä, saatamme vastoin EVLUT-Kirjan maksiimeja päätyä raiskaamaan naaraita, jos emme saa, mitä haluamme. Mikä pahinta – jos naaraat eivät suostu tai parittelevat kilpailevan uroksen kanssa, uhkaa kiihkeimpien ja kiivaimpien urosten paritteluturhautumiskynnys [Paarungfrustrazionschwelle] ylittyä ja he jopa tappavat himoissaan sekä haluamiaan naaraita että kilpailevia uroksia. Juuri tämänkaltaisesta rivaliteetti-tragediasta nousee evoluutio-seksologisen lisääntymis-uskonnon kirkko kuin muinainen Peenis-lintu raunioista pyrkien saattamaan evoluutio-funktiossa tapahtuneen virhetoiminnon takaisin luontoäidin jos ei aina täysin harmoniseen niin ainakin hillityn hormoniseen kiertokulkuun. EVLUT-kirkosta lisää tulevassa väittelykirjassani.
.
Kalle Tarwinen – praktisen evoluutio-seksologian ja luonnollisten lisääntymis-uskontojen Maisteri

*

http://takkirauta.blogspot.fi/2013/06/jos-liberaalit-ovat-niin-alykkaita-niin_18.html