Manus animam pinxit - 'käsi piirsi sielun'

Lavalla keikkuu aikansa ja häipyy myös Hamlet.

I

Kun näytelmän henkilö puhkeaa yksin puhumaan, hän on tajunnut jotain olennaista, hänen kohtalonsa on ehkä vaakalaudalla, olemuksensa järkkymässä; tai hänet on yhtäkkiä 'valittu näkemään', hän on lähellä viisautta ja kuolemaa eikä kummallakaan ole suurta merkitystä. [Tuomas Anhava].

*

De Aegypto

- Minä, juuri minä olen hän joka tuntee tiet

läpi taivaan, ja sen tuuli on ruumiini

- Olen silmin nähnyt Elämän Valtiattaren,

minä, juuri minä, joka lennän pääskyjen myötä

- Hänen vaatteittensa harmaa ja vihreä

tuulessa hulmuava

- Minä, juuri minä olen hän, joka tuntee tiet

läpi taivaan, ja sen tuuli on ruumiini

- Manus animam pinxit

kynä on kädessäni

- Kirjoittaa otollinen sana. - - -

Suuni aueta puhtaaseen lauluun!

- Kenellä on suu ottaa se vastaan,

laulu Kumin Lootuksesta?

- Minä, juuri minä olen hän joka tuntee tiet

läpi taivaan, ja sen tuuli on ruumiini

- Olen liekki nouseva auringossa,

minä, juuri minä, joka lennän pääskyjen myötä.

- Kuu on otsallani,

tuulet huulteni alla.

- Kuu on iso helmi vesissä safiirisissa

viileät sormilleni virtaavat vedet

- Minä, juuri minä olen hän joka tuntee tiet

läpi taivaan, ja sen tuuli on ruumiini.

Ezra Pound 

II

'Persona', rooliruno

[.....]

[Ezra Pound]
'Omaa minää, 'vilpitöntä itseilmaisua' etsiessä sitä haparoi, sitä löytää jotain näköjään todellista. Sitä sanoo 'minä olen' tämä, tuo tai joku muu, ja tuskin sanat on lausuttu, kun sitä lakkaa olemasta se. - - Minä aloin etsiä tätä todellista kirjassa nimeltä Personae, ikään kuin heitin yltäni oman itsen täydellisen naamion joka runossa. Jatkoin pitkässä sarjassa käännöksiä, jotka olivat vain yhä yksityiskohtaisemmin kehiteltyjä naamioita.'

[....]

[Tuomas Anhava]

Tyypillisimmillään rooliruno on likeistä sukua draamamonologille. Draamamonologin perikuva on Hamletin 'To be or not to be...', esimerkillinen myös sikäli, että sen alkava kysymys ilmentää monologien ja myös roolirunojen perimmäisen lähtökohdan. Ollako vai ei - kun näytelmän henkilö puhkeaa yksin puhumaan, hän on tajunnut jotain olennaista, hänen kohtalonsa on ehkä vaakalaudalla, olemuksensa järkkymässä; tai hänet on yhtäkkiä 'valittu näkemään', hän on lähellä viisautta ja kuolemaa eikä kummallakaan ole suurta merkitystä.

Sitaatit kirjasta Ezra Pound Personae, Valitut runot, suomentanut Tuomas Anhava [1976] - s. 9 ja Anhavan Jälkilause s. 136.

*

http://www.poemhunter.com/poem/de-gypto/

http://en.wikipedia.org/wiki/Ezra_Pound

http://fi.wikipedia.org/wiki/Ezra_Pound

http://fi.wikipedia.org/wiki/Tuomas_Anhava

http://www.jestersreviews.com/reviews/454