IKUINEN PALUU

(Linkitetty ja editoitu versio kommentista Sven Laakson samaa aihetta 27.6 käsitelleeseen muunnelmaan - päivitys 30.6)

Iloinen tiede (Friedrich Nietzsche: La Gaya Scienza, 1882, 2. painos 1887, Amazon.com: Books: The Gay Science )

§ 341

Suurin paino
- Mitä, jos jonakin päivänä tai yönä joku demoni hiipisi jäljessäsi yksinäisimpään yksinäisyyteesi ja sanoisi sinulle: "Tämä elämä, sellaisena kuin sitä nyt elät ja olet elänyt, sinun täytyy elää vielä kerta ja lukemattomia kertoja; eikä siinä ole oleva mitään uutta, vaan jokaisen tuskan ja jokaisen ilon ja jokaisen ajatuksen ja huokauksen ja sen sanomattoman pienen ja suuren, mitä elämääsi kuuluu, täytyy tulla sinulle takaisin, ja kaiken samassa järjestyksessä - niin myös tämän hämähäkin ja tuon puiden välistä kuumottavan kuunvalon, ja samaten tämän silmaräpäyksen ja minun itseni. Olemassaolon ikuinen hiekkakello kääntyy yhä uudestaan - ja sinä sen kanssa, sinä tomun hiukkanen."
- Etkö heittäytyisi maahan ja kiristäisi hampaitasi ja kiroaisi demonia, joka puhuu sillä tavalla? Vai oletko elänyt kerran valtavan silmänräpäyksen, jolloin vastasit hänelle: "sinä olet jumala, enkä minä koskaan ole kuullut jumalallisempaa!"
Jos tuo ajatus ottaakin sinut valtoihinsa, se muuttaisi sinut toisenlaiseksi ja voisi murskata sinut; aina kaikkialla eteesi nouseva kysymys "tahdotko tämän vielä kerran ja vielä lukemattomia kertoja?" lepäisi toimintasi yllä kaikkein suurimpana painona! Tai miten sinun täytyisikään suostua itseesi ja elämään, jotta et enää kaipaisi mitään muuta kuin tätä viimeistä ikuista vahvistusta ja sinetöimistä? -

***
Nietzsche pohti ikuisen paluun teemaa jossain määrin ihan "tosissaan", mikä tarkoittaa tässä empiirisesti toteutuvana mahdollisuutena - ei pelkästään eksistentiaalisena imperatiivina eli vastavetona Immanuel Kantille (Categorical Imperative) - Immanuel Kant - Wikipedia, vapaa tietosanakirja.

On ajateltu, että Nietzschen sen ajan (1870/-80 luvun vaihteen) fysiikkaan perustuva ikuisen paluun perustelu olisi ollut jonkinlainen vastaveto myös Blaise Pascalin "vedolle" - Pascal's Wager,- peliteoreettiselle mallille, jossa Pascal - matemaatikkona - "todistaa" probabilistisesti (todennäköisyyksien avulla), että kannattaa uskoa Jumalaan kuin olla uskomatta. Riskit ovat uskoessa paljon pienemmät kuin ateistilla. Blaise Pascal - Wikipedia, the free encyclopedia.

Nietzsche päättelee ikuisen paluun empiiriseksi tosiasiaksi sen vuoksi, että jos ajatellaan ajan olevan ääretön mutta materian/energian äärellinen, niin silloin on täysin mahdollista, että kaikki todellakin toistuu aivan identtisenä kosmisessa ajassa.
(Nyt tulee yrittää unohtaa historiasidonnainen aikaulottuvuus...mikä ei liene mahdollista kuin Kari Enqvistille ja hänen "Pyhän Hiukkaskiihdyttimen Veljeskunnalleen".)

Jos siis massakombinaatioiden eri muunnelmien määrä on äärellinen mutta kokonaislukumäärä - ajan äärettömyyden vuoksi loputon - se aiheuttaa väistämättä kombinaatiomuunnelmien toistumista.

Muistaakseni Georg Simmel oli ensimmäinen, joka huomautti, että Nietzschen laskemat eivät päde enää 1900 - luvun alun fysiikan tietojen valossa. (30.6) Tämä johtuu periaatteessa siitä oletuksesta, että materia=energia on yhtä ääretöntä kuin aika, joten massakombinaatioitten variaatioitten määrä on myös ääretön eli mikään ei toistu.
Tämä ei kuitenkaan ole ymmärtääkseni mikään kanonisoitu fakta nykyfysiikassa vaan eräs hyvin paljon kannatusta saanut teoria.

Mutta olennaistahan lopulta on ajatella ikuista paluuta juuri eksistentiaalisena imperatiivina, koska vain siten tahto valtaan voidaan kytkeä hyve-etiikkaan edes jotenkin järkevällä tavalla.

Ilman ikuisen paluun ajatusta vallantahto on täysin nihilistinen oppi. Vasta tahdon, vallan ja filosofisemmin ilmaistuna: "tulemisen" äärimmäinen "vastakohta" - ikuinen paluu - tekee siitä ikäänkuin reflektiivisen - samalla tavoin kuin ihmisen kuolematietoisuus määrittää hänen tekojensa laatua.

On kuitenkin epävarmaa ottiko Nietzsche itsekään ikuisen paluun ajatustaan täysin vakavasti (kts. mm. Sana Juhannukseksi - juttuni jälkimmäinen osa).
Nietzschen kuoleman jälkeen, hänen jälkeenjääneistä muistiinpanoistaan kootun "teoksen" Tahto Valtaan (The Will To Power, Amazon.com: Books: The Will to Power) viimeinen aforismi (1067) antaisi ymmärtää, että Nietzschelle "kaikki on tahtoa valtaan - eikä mitään muuta!" MITÄ ON ELÄMÄ? (linkit 21.5)

PS. Nietzsche ei koskaan julkaissut luonnoksiaan ikuisen paluun teemasta kuin muutamassa fragmentissa, joista ensimmäinen lienee juuri Iloisen tieteen § 341, Suurin paino.
Filosofisessa runoelmassaan Näin puhui Zarathustra (1883-85) Nietzsche mainitsee ikuisen paluun vain kerran, mutta sitäkin painokkaammin.
Edellä esittämäni luonnostelma sen sijaan löytyy postuumin Tahto valtaan (2. täydennetty painos 1906) kokoomateoksen fragmenteista.

***
§ 341
The greatest weight.— What, if some day or night a demon were to steal after you in your loneliest loneliness and say to you: "This life as you now live it and have lived it, you will have to live once more and innumerable times more; and there will be nothing new in it, but every pain and every joy and every thought and sigh and everything unutterably small or great in your life will have to return to you, all in the same succession and sequence—even this spider and this moonlight between the trees, and even this moment and I myself. The eternal hourglass of existence is turned upside down again and again—and you with it, speck of dust!"
— Would you not throw yourself down and gnash your teeth and curse the demon who spoke thus? Or have you once experienced a tremendous moment when you would have answered him: "You are a god and never have I heard anything more divine!"
If this thought gained possession of you, it would change you as you are or perhaps crush you; the question in each and every thing, "Do you desire this once more, and innumerable times more?" would lie upon your actions as the greatest weight! Or how well disposed would you have to become to yourself and to life to crave nothing more fervently than this ultimate eternal confirmation and seal? —

§ 341
Das grösste Schwergewicht.— Wie, wenn dir eines Tages oder Nachts, ein Dämon in deine einsamste Einsamkeit nachschliche und dir sagte: "Dieses Leben, wie du es jetzt lebst und gelebt hast, wirst du noch einmal und noch unzählige Male leben müssen; und es wird nichts Neues daran sein, sondern jeder Schmerz und jede Lust und jeder Gedanke und Seufzer und alles unsäglich Kleine und Grosse deines Lebens muss dir wiederkommen, und Alles in der selben Reihe und Folge—und ebenso diese Spinne und dieses Mondlicht zwischen den Bäumen, und ebenso dieser Augenblick und ich selber. Die ewige Sanduhr des Daseins wird immer wieder umgedreht—und du mit ihr, Stäubchen vom Staube!"
—Würdest du dich nicht niederwerfen und mit den Zähnen knirschen und den Dämon verfluchen, der so redete? Oder hast du einmal einen ungeheuren Augenblick erlebt, wo du ihm antworten würdest: "du bist ein Gott und nie hörte ich Göttlicheres!"
Wenn jener Gedanke über dich Gewalt bekäme, er würde dich, wie du bist, verwandeln und vielleicht zermalmen; die Frage bei Allem und jedem "willst du diess noch einmal und noch unzählige Male?" würde als das grösste Schwergewicht auf deinem Handeln liegen! Oder wie müsstest du dir selber und dem Leben gut werden, um nach Nichts mehr zu verlangen, als nach dieser letzten ewigen Bestätigung und Besiegelung? —