[Kielimafia viilasi Örkki-Mörkin aforismia kuin timangia - klo:13.30]
- Tadam! Hyvää syntymäpäivää Mörkki. Tänään sitten yrität olla edes hiukan positiivisempi. Sinun ikuinen pessimismisi, negatiivisuutesi, kyynisyytesi ja ihmishalveksuntasi alkaa nimittäin käydä joskus aivan sietämättömäksi. - - No - eiköhän tämä suuri mansikkakakku, pullo puolimakeaa valkoviiniä ja pari paukkua Finlandia-vodkaa piristä herraa edes hetkeksi.
SNFF! NÖRF! PHF! [Örkki ryömii tyytyväisenä puhisten lähemmäs pöytää ja Omista]
- Oikein arvasin - jo alkoi siilillä silmät aueta ja suupielet kohota. Onneksi olkoon rontti! Olet vain niin piikkinen, ettei sinua voi edes pussata - - kuin ehkä nenänpäähän. - - Muiskis! Tules nyt tänne niin Oma-äiti [Omis] antaa sulle kakkua ja viiniä. - Osaat olla ihan kiltti poika - ainakin silloin, kun sinua pidetään hyvänä. Kyllä Omis sen niin hyvin tietää - - - Mutta hei Mörkkiseni! - Älä sottaa paikkoja - - varo sitä lasia - ei saa ryystää kuin porsas - eikä kynsiä pyyhitä pöytäliinaan - [jne. jne.].
*
Piikeistä ja pupinoista huolimatta niistä tuli ihan kivat synttärit. Laulettiin lauluja, kerrottiin vitsejä ja oltiin iloisesti mutta kohtuullisesti hiprakassa. - - Kaikkia yksityiskohtia ei kuitenkaan ole syytä eikä pidäkään kertoa. Sillä - kuten sanottu - tarinan osapuolet olivat kovia piikittelemään toisiaan. Sellainen 'yhteistyö' on kuitenkin täysin ja yksinomaan heidän oma juttunsa.
*
'Minun piikkini on sinun onnesi [ja päinvastoin], jota en milloinkaan halua sinua satuttamalla menettää. - - Mutta jos onni on tätä, niin miten ihminen ylipäätään voi rakastaa satuttamatta toista - piikittä?'
Tällä tavoin Örkki-Mörkki mielessään rakkauden paradoksin ajatteli - ja osuvasti ajattelikin, jos minun mielipidettäni kysytään ;\.
*
http://kutri.vuodatus.net/blog/archive?&y=2008&m=10
