Showing posts with label sanomisen taide. Show all posts
Showing posts with label sanomisen taide. Show all posts

July 19, 2010

Pikku huomautus De Profundis

Kuvassa Rauno Räsänen kritiikin kaiken poroksi polttavassa autiomaassa.
*
Ironmistress kirjoitti edellisen päreeni kommentissa: - Mitä sinulla on tarjota kapitalismin tilalle? Mikä olisi parempi idea mielestäsi kuin kapitalismi? Mikäli sinulla ei ole mitään parempaa tilalle, koko kritiikki on vain flati voci, tyhjiä sanoja, leuanlänkytystä.

1
Kun vaihtoehtoa ongelmaan, jota on puitu, ei esitellä ja perustella, kun esitettyyn kysymykseen ei anneta Trivial Pursuit-vastausta, kutsut tällaista ymmärryksesi ylittävää mutta typeränä pitämääsi lopputulosta leuanlänkytykseksi.

Pyydän vakavasti huomioimaan, että vaihtoehdon perään kuolaaminen on sinun ongelmasi, ei minun.

Sinulta puuttuu paitsi Kemppisen käsittämätön yleistietouden määrä myös hänen ajattelunsa terävyys, joten et osaa ilmaista närkästystäsi tässä asiassa oikein. - Olisi pitänyt sanoa, että henkilö Räsänen kirjoittaa niin (liioitellun) taitavasti, että hänen käsittelemänsä aiheen/asian varsinainen pointti tuppaa hämärtymään retorisen kikkailun vuoksi. Tämä olisi ollut oikeaan osuva arvostelu.

2
En ole ideologi enkä taloustieteilijä. En tarjoa kapitalismin tilalle muuta kuin kritiikin. - Olkoon 'flati voci' tai ei, mutta nimenomaan kriittinen satiiri on minun autenttisin maailmankatsomukseni (vai onko? - siitä lisää myöhemmin: keskustelin juuri äsken pitkään buddhalaisen ystäväni kanssa).

Sinä et sen sijaan ole kaikista faktoistasi huolimatta (tai juuri niiden takia) kriitikko vaan triviaa populisoiva porvarillis-taantumuksellinen pintaliitäjä, joka luulee, että aktiivinen wikipedian käyttö on todiste aidosta ja luovasta älykkyydestä. Olet eräänlainen kapitalismin yhteistoimintanainen tilanteessa, jossa suurin osa ihmisistä joutuu kärsimään markkinatalous-natsien miehityksestä.

Elämänfilosofiasi on patataantumuksellista ja älyllisesti ikävää keskiluokkaisuutta, jossa luovuus, politiikka ja filosofia on korvattu tätimäisillä 'meidän piirin' moralismeilla.

Saatat kyllä tietyissä mielipiteissäsi olla jopa viisas (ja oletkin) kohtuullisuuden ja tasapainoisuuden apostoli (mitä muuta käytännön buddhalaisuus muka on?), mutta minulle kohtuu ei sovellu (eikö?), sillä enhän voisi hetkeäkään asennoitua kriittisesti/satiirisesti, mikäli pyrkisin kaikessa banaaliin ja triviaaliin keskiarvoon.

3
Kriitikon tehtävä ei ole rakentaa ainakaan valmiita ideologioita vaan kritisoida - joka suuntaan.

Kriitikko ei voi liittoutua kenenkään kanssa, sillä hän ei halua tulla toimeen kenenkään kanssa.

Kriitikko pyrkii mahdollisimman suureen vapauteen auktoriteeteista. Myös ja etenkin rahavallan auktoriteetista.

Kritiikon pitää arvostella kaikkia ajatusjärjestelmiä sitoutumatta itse yhteenkään niistä.

Kriitikko käyttää itseironisesti jopa itseään kokeellisena esimerkki-case'nä osoittaakseen eri ajattelutapoihin useimmiten sisältyvän lattean omahyväisyyden.

Kriitikko ei lankea pelaamaan trivial pursuitia tietoviisaitten besserwissereitten kanssa, koska tietää, että juuri sillä tavoin kritiikki menettää teränsä, tehtävänsä ja rehellisyytensä.

Kriitikko vie kritiikin ad absurdum'iin provosoidakseen totuuden esiin.

Kriitikko on Kuningas Learin narri.

4
Kun ei tarjoa kenellekään valmiita vastauksia tai vaihtoehtoja, tulee pakottaneeksi lukijan reagoimaan ja valitsemaan: joko ohittamaan kriitikon tekstin olankohautuksella flatus voci'na tai viettelemällä lukijan retoriikallaan kysymään vakavasti, mistä kriitikon polemiikissa lopulta oikein on kyse.

Mahdollista vastausta/vaihtoehtoa ei siis voi antaa ainakaan eksplisiittisesti provosoiva kriitikko itse, sillä/vaan hänen roolinsa on pitkälti 'vain' hätkähdyttää ja saada pohdinta tällä tavoin käyntiin lukijan mielessä - kohti itsenäisemmin hahmotetun problematiikan perimmäistä paradoksia tai/eli kaksoissidosta.

Näin ollen kyseinen pohdintaprosessi ei jää pelkäksi faktojen keräilyksi vaan on pyrkimystä kohti päätöstä, jossa artikuloidaan se, mitä noilla faktoilla tehdään - minkälainen rooli niille annetaan henkilön oman tahdon ja päätöksen tukijana.

Faktat ovat vain välineitä kohti päämäärää, joka nousee esiin kulloiseenkin singulaariseen ongelmaan kohdistuvan päätöksen aktissa, jossa tahto viime kädessä määrää järjen suunnan tehden samalla itsestään tarpeettoman - - (mieti tätä Matruuna; - emmekö siis kohtaa toisemme vielä jossain - me tahtomme jo 'purkaneet').
*
http://en.wikipedia.org/wiki/Psalm_130
http://www.tfaoi.com/aa/6aa/6aa210.htm