
(Kielimafia tuli avaimenreiästä tai raollaan olevasta parvekkeen ovesta virnistelemään filosofiselle epätoivolleni. Tekivät myös lisäyksiä tekstiin kahvikuppi kourassaan - viimeksi 14.12 klo: 00.40)
*
Eräänä iltana luin hyvin myöhään mm. Heideggeria, Adornoa ja Zizekiä. - - Nukahdettuani aamuyöstä näin hirvittävää unta, jossa paholainen ilmestyi minulle sanoen:
'Rauno - olemme lyöneet Jumalan kanssa eräänlaista vetoa sinusta. Pohdimme, josko pystyisit ratkaisemaan saksalaisen idealismin itselleen synnyttämän umpikujan eli identiteettifilosofian ongelman.
Jumala oli sitä mieltä, että sinä kyllä sen vielä selvität, jos annamme sinulle hieman 'henkistä' inspiraatioapua. Minä, Piru, sanoin siihen, että jos Räsänen onnistuu, niin heti siitä paikasta ja hetkestä minä vien hänet Eläkeläishelvettiin, koska hän on ratkaissut mahdottoman.
Niin yli-inhimillisestä suorituksesta (joka tavallaan rikkoo luodun ja luojan/van välisen eron) annetun palkinnon pitää tuntua samalla rangaistukselta, perustelin Jumalalle ajatustani. Tuomitsethan sinäkin Jahve ihmisiä nimenomaan heidän suurien luulojensa ja pyrkimystensä (hybris) takia - miksei siis tässä tapauksessa heidän miltei jumalallisen taitavan järjenkäyttönsä vuoksi - - ikäänkuin olisit kateellinen luomallesi olennolle.
- - Tiesitkö Rauno, että Jumalallasi on hieman outo huumorintaju? Hän nimittäin myönsi kommenttini perusteet (ne toki olivatkin päteviä) ja suostui vetooni, mutta kuultuaan esittämäni vaatimuksen suostui vain sillä ehdolla (ja tämä on merkillistä), että intellektuaalinen inspiraatio, joka Pyhän Hengen tavoin sinulle annetaan, tulee ainoastaan minulta, Paholaiselta, ei häneltä eli Jumalalta.
Siis: mikäli ratkaiset subjektia ja objektia erottavan/yhdistävän identiteetin ja ei-identiteetin ongelman (singulaarin tai tiedostavan osan mahdollisuuden ja konstituution Absoluutissa/Kokonaisuudessa/Oliossa sinänsä) eli tässä tapauksessa Fichten, Schellingin, Hegelin ynnä muitten saksalaisten filosofien Kantilta perimän transsendentaalifilosofisen jännitteen käsitteiden, intuition ja aistihavainnon välisten suhteiden selvittämiseksi, joudut Eläkeläishelvettiin pelaamaan elämäsi loppuun saakka bingoa virkeitten ja pulleitten vanhusten kanssa. - - Mutta apuja saat vain minulta - et Jumalalta.'
Tässä vaiheessa heräsin. Lievä hiki oli kirvahtanut otsalleni. Olin toisaalta yllättynyt, toisaalta en, sillä jos oletetaan Adornon jo periaatteessa ratkaisseen transsendentaalifilosofian umpikujan (toki niin väittivät tehneensä melkein kaikki muutkin filosofit Kantin jälkeen!) ei-identtisen filosofiallaan/-ssaan, niin eihän minulla siinä enää mitään ongelmaa tai ratkaistavaa ollut.
Paitsi se, että ymmärtäisin, mistä Adornon ei-identtisessä lopulta oikein on kysymys, ja se taas on todella hankala asia, varsinainen megaluokan 'järjestäytynyt kaaos', jota ei voi ilmaista pelkästään diskursiivisesti - käsitteiden lisäksi on väistämätöntä ilmaista sanottavansa myös ekspressiivisesti ja performatiivisesti - - sanalla sanoen taiteen kautta - - ellei sitten ajoittain peräti hulluuteen 'vajoamalla'.
Tämän tajuttuani päätin siinä sängyn laidalla istuessani vakaasti erään asian ja sanoin Pirulle ääneen:
'Koska identiteettifilosofian aporian ratkaiseva liike johtaa väistämättä tavalla tai toisella jonkinlaiseen ekspressivismiin tai 'simuloituun' psykoosiin, niin pyydän saada päästä suoraan mielisairaalaan kuin joutua Eläkeläishelvettiin pelaamaan bingoa ympäri vuorokauden harmaitten mutta ylipainoisten pantterien ja lehmien kanssa. - - Mieluummin siis menen hullujenhuoneeseen kuin rikkaitten ja typerien eläkeläisten toimintaterapiaan. - -Armahda minua Piru. Sillä minä yritän - joskus tosin melko epätoivoisesti ja tempoillen - olla intellektuelli enkä mikään idiootiksi tullut pullea vanhus!'
Melko järkyttyneenä kuulemastani ja sanomastani painoin pääni uudestaan tyynyä vasten. Tähänkö kaikki filosofian harrastukseni on viimein johtanut: pääsen pelaamaan eläkeläisbingoa jonnekin fucking lemmenlaivalle!?
Nukahdettuani viimein näin unessa, kunka Jumala ja Paholainen keskustelivat vilkkaasti elehtien keskenään. En tosin enää kuullut, mitä he toisilleen sanoivat. Onneksi.
Jossain vaiheessa uniini kuitenkin ilmestyi lottotyttö. Säpsähdin jälleen hereille - hiestä märkänä. Mutta se on jo toinen tarina. Eikä siinä puhuttu sanaakaan filosofiaa...
*
http://fi.wikipedia.org/wiki/Saksalainen_idealismi
http://fi.wikipedia.org/wiki/Dante_Alighieri
http://www.tonynapoli.com/