*
Tämä kommentti kasvoi pikku-päreeksi kirjoittaessani sitä aluperin Kemppiseen [Esteellisyys eli jäävi, 28.9].
1
Kemppinen kirjoitti:
Yhdysvalloissa on tapana, että korkeaan virkaan nimitetty siirtää ainakin arvopaperinsa ”sokeaan trustiin” (blind trust). Hän siis omistaa edelleen saman kuin ennenkin ja voi saada tuottoa, esimerkiksi osakkeita. Mutta hän ei määrää tuosta omaisuudesta, ja kun trusti on ”sokea”, hän ei edes tiedä, mitä trustissa on. Asioista vastaa valtuutettu, joka on usein juristi tai pankkiiri.
...
Mediakin saisi miettiä. Olinko minä esteellinen ratkaisemaan rutiiniasiaa, jossa Osuupankki oli mukana, kun palkkani tulee Osuuspankkiin? – Joku tolkku saisi olla.
2
Blind trust vaikuttaa jopa liian helpolta ja hyvältä ratkaisulta ollakseen ensi lukemalta uskottava - eli, että se siis ihan varmasti eliminoisi jääviysongelman syntymisen mahdollisuuden kokonaan.
Mutta olen toki samaa mieltä - joku tolkku näihin asioihin on saatava tai olemme ihan oikeasti menossa Alivaltiosihteerin kavereitten absurdismiin [mainio sketsi jääviydestä viime lähetyksessä], joka kyllä radiosta kuultuna naurattaa.
On sitten toinen juttu naurattaako enää silloin, kun lehdistö alkaa oman sananvapautensa [lue sensaation- eli voitontavoittelunsa] nimissä vainota viimeistään jokaista, joka uskaltaa haistattaa sen hyeenamoraalille pitkät paskat ja kieltäytyy tunnustamasta kaikkea mahdollista elämästään.
Jotenkin tunnen sympatiaa Vanhasta, Lehtomäkeä ja Kaikkosta kohtaan, vaikka haukunkin kapitalismia ja ylipäätään poliittisia rahoituskytköksiä mm. juuri sen vuoksi, että salattu jääviys [ja salattu lobbaus] kuuluu mielestäni erottamattomana [ja tuomittavana] osana kapitalismin tehokkaan toiminnan eettisesti vaiettuihin edellytyksiin.
Edellä mainituista tehdään nyt kuitenkin syntipukkeja kaikkeen mahdolliseen. Lehdistön sananvapaus kun on se pyhä lehmä, jota ei muka saa eikä voi rajoittaa, vaikka se aiheuttaisi henkilöitten uraan ja yksityiselämään korvaatonta vahinkoa [ks. kuitenkin PS.].
On miltei pelottavaa, jos mediasta tulee pelkkää paskajournalismia - ikäänkuin poliisitutkintaoikeuksin toimivaa sosiaalipornoista hybristä, jota jotkut toimittajat härskiydessään pitävät jopa hyveenä [PPS.]
Missä vaiheessa hutkivan journalismin sananvapauden käyttö muuttuu kiusaamiseksi, joka ei vielä täytä kunnianloukkauksen tunnusmerkkejä, mutta joka mitä ilmeisimmin asiajulkisuuden kannalta on jo tarpeetonta [ja siten epäeettistä] painostusta eli pelkkää lööppijulkisuuden tavoittelua lehden levikin tai ylipäätään mediavälineen julkisuuden [siis tulojen] kasvattamiseksi ?
Olen itse esimerkki fakki-idioottisesta poleemikosta, mutta jos kohdistan kritiikkini tiettyihin ihmisiin en tee sitä siksi, että minua kiinnostaisi tippaakaan heidän yksityisen elämänsä tai persoonansa pahantahtoinen loukkaaminen vaan ennenkaikkea heidän mielipiteistään [muka] löytämäni heikkoudet, jotka kontrastoin heidän puolueeseensa, asemaansa tai ylipäätään johonkin yleisempään kontekstiin.
Ja jos tuo ei vakuuttanut rehellisyydestäni sekä [oikean - ei väärän ;\] journalistisen etiikan kunnioituksestani, niin vetoan siihen perustuslailliseen vapausoikeuteen, jonka mukaan minunkin täytyy saada toteuttaa itseäni [haha].
PS.
Silti Daniel Ellsberg teki oikein [ks. linkki], koska hän paljasti valtiollisen johdon systemaattisen valehtelun kansakunnalle. Valtion etu kansan eduksi ymmärrettynä menee tällaisessa tapauksessa yksityisten ihmisten edun ohi, vaikka tulisi vahingoittaneeksi ystäviensä uraa ja mainetta. Kyseessä kun oli taistelu perustuslain uskottavuudesta.
Silti on samalla myös selvää, että ne jotka vasikoivat McCarthyn komitealle oletetuista ja/tai todellisista kommunistiystävistään olivat moraalisesti paskiaisia - myös Elia Kazan, vaikka yrittikin jälkeenpäin Sopimusta elämän kassa [ihan luettava kehityskertomus miehestä ja hänen tiestään].
Entä olisinko itse riskeerannut urani ja jättänyt kertomatta, mikäli olisin ollut Elia Kazan? - - Hmm. Älkää kysykö niin vaikeita - - .
PPS.
Miksi muuten Pressiklubin vetäjänä on pelle? Olkoonkin fiksu, hauska ja rautaisen ammattitaitoinen pelle (Ruben Stiller)? Kertooko tämä jotain journalismin/journalistien linjattomasta, puun takaa ampuvasta ja sensaatioista elävästä nykytilasta, joka on kasvattanut ammattikuntaansa enemmän kyynisiä totuus-populisteja [lööppitulos tai ulos] kuin ehkä koskaan aiemmin?
*
http://kemppinen.blogspot.com/2010/09/esteellisyys-eli-jaavi.html
http://yle.fi/radiosuomi/ohjelmat/2010/09/alivaltiosihteeri_radio_suomi_2492010_1999669.html
http://yle.fi/radiosuomi/ohjelmat/2011/04/alivaltiosihteeri_1585047.html
http://fi.wikipedia.org/wiki/Daniel_Ellsberg
http://en.wikipedia.org/wiki/Daniel_Ellsberg
http://en.wikipedia.org/wiki/Elia_Kazan
http://atuubi.yle.fi/ohjelmat/pressiklubi
http://www.nelonen.fi/uutiset/vanhanen
