Hande noin vuonna 1979.
Lisäys 11.2
Tuomari Nurmion toisen LP:n Maailmanpyörä palaa (1980) viimeinen kappale Liputtomat laivat on minulle erittäin rakas sekä sanoitukseltaan että musiikiltaan - kuten koko LP kokonaisuudessaan.
Valitettavasti sitä vain ei löydy You Tubesta alkuperäisenä eikä myöskään Sielun veljien erinomaisena versiona albumilta Otteita Tuomari Nurmion laulukirjasta (2007), josta löytyy useita kyseisen LP:n kappaleita. - Artistien kritisoimasta Spotifysta Sielun veljien levy kyllä löytyy, mutta bloggeriin se ei ole siirrettävissä ja vaatisi kuuntelijalta Spotify-yhteyden.
Tämä on jylhä biisi. Eräänlainen apokalypsi - ilmestyksellinen näky. Jo sanoituksesta saattaa aistia, että kyseessä on raskas ja hidastempoinen marssi, tavallaan New Orleans-henkinen hautajaislaulu puhaltimineen ja patarumpuineen.
Tuomarin sanoituksessa on aluksi ikäänkuin anarkistisen utooppista toiveikkuutta, iloa ja yhteishenkeä, joka lopulta kuitenkin murtuu Myrskyn yllättäessä, mutta ei ehkä sittenkään pelkän Myrskyn takia kuin siksi, että nuo itsenäiset ja onnelliset laivat/ihmiset lasteineen olivat liputtomia eivätkä siis kai minkään muun kuin loputtoman, mihinkään sitoutumattoman Meren kansalaisia. - Ja ilmeisesti juuri tuo sitoutumattomuus koitui heidän kohtalokseen (kertooko Nurmio tarinaa äärivasemmiston hajoamisesta?).
Me emme saa tietää, mistä laivoista/ihmisistä on kyse, ja miksi he menettivät mahdollisuutensa täysin, mutta jotain outoa ja vaaralliseksikin koettua heissä on täytynyt piillä, koska Maa vaati heitä kuoleman uhalla antautumaan eikä olisi sittenkään halunnut pelastaa heitä - Liputtomia laivoja.
***
Kerran laivat ne laskivat lippunsa
Aavalla merellä
Ne juhlivat omilla lasteillaan
Eivätkä kaivanneet satamaan
Ja meri oli niin tyyni
Ja kannella tanssittiin
Eikä ruumasta loppunut ruoka
Eikä laseista viini
Kaikki kertoivat toisille unensa
Ja ne olivat kauniita
Eikä kukaan osannut loukkaantua
Eikä loukata toisia
Mut' kuinka silloin käy
Kun myrsky yllättää
Meri kiehuu ja maata ei näy
Ja rantojen tuntumassa
Ui mustia laivoja
Ne uivat suoraan ja syvällä
Raskaassa lastissa
Niiden liput liehuvat tuulessa
Ja lipuissa oli kuvia
Ristejä tähtiä aurinkoja
Liljoja ja leijonia
Kuinka silloin käy
Kun myrsky yllättää
Meri kiehuu ja maata ei näy
Ja viimein tuuli yltyi
Meri muutti mielensä
Ja merellä kelluvat puutarhat
Eivät löytäneet kapteeneja
Aallot heittivät lastut rantaan
Synkässä raivossaan
Monet nostivat valkoisen kankaan
Päästäkseen myrskystä pois
Se joka ei tahtonut antautua
Sai vastaansa tulta
Sillä maa ei tahtonut pelastaa
Liputtomia laivoja
*
http://www.google.fi/search?sourceid=navclient&aq=0h&oq=maailma&ie=UTF-8&rlz=1T4PCTA_enFI299FI299&q=maailmanpy%c3%b6r%c3%a4+palaa (Maailmanpyörä palaa)
http://www.saunalahti.fi/~leinoju/tuomarinurmio/kirjat.shtml
http://lirama.net/song/233352
http://www.123rf.com/photo_2387942.html
