Showing posts with label kunnallispolitiikka. Show all posts
Showing posts with label kunnallispolitiikka. Show all posts

November 22, 2009

Mautonta ja epäkorrektia urputusta hesalaiselta slummiasukkaalta

Kuva otettu Malmin koilliselta slummialueelta kesällä 2009.
*
Kirjoitettu 'keskipakoiseksi' kommentiksi Mummon päreeseen Häviävät; - osansa saa myös van Vaari - hmm - kommentteineen.

I
Heh. Taas tuo Vaari sekoilee seksin oston kanssa. Mutta kun se on niin älyttömän rikas, niin eihän sille mikään liene mahdotonta - moraalisestikaan.

Toista on työttömyysuhatulla, ei ehkä paljon mutta yleensä suoraan sanovalla Mummo Muulla tai vittumaisesti urputtavalla klenkka-eläkeukko-RR:llä, jolta Hesan eliitti-metropoli näköjään uhkaa lopettaa kohta viimeisetkin harkinnan tai jopa normien mukaiset tuet kuten monilta muiltakin 'ylijäämäasukkailta', joille niitä aiemmin suotiin.

Tästä asiasta lupaan tarkempaa selvitystä jossain tulevassa päreessäni. Mikäli minua ärsyynnytetään liikaa teen siitä omalta kohdaltani julkisen, sillä minullahan ei tunnetusti ole enää mitään menetettävää - ei edes hyvää mainetta.

Haluaisinpa vain nähdä, ovatko - ja kenen allekirjoittamina - diagnoosit lääkärintodistuksissani muuttuneet piiruakaan lievemmiksi viimeisten 1½ vuoden aikana. - - Jos ovat, niin epikriisin loppuun pitää kirjata tautieni ja vammojeni suhteen uusi, uskomaton määrittely: IHMEPARANTUMINEN.

On valitettavaa ja surullista, että tukipalveluista taisteleminen ajaa 'proletaarit' - jos ei nyt aivan toistensa kimppuun niin ainakin kilpailemaan keskenään.

Mutta kas - juuri sehän lienee eräs perimmäisiä 'viher-demari-oikeistolaisen' politiikan konsteja.

Selkokielellä sanottuna: 'hajoita ja hallitse', niin eivät pääse hyppimään hyvin toimeentulevien tekno-humanistien silmille nuo pikkuöykkärit eli tuo iljettävä roskaväki.

(Vihreät 'demari-humanistit' ovat tässä(kin) asiassa täysin pihalla eli väärissä porukoissa, mitä ideologiseen linjanvetoon tulee!)

Annan esimerkin tukiviidakon yhdestä kaikkein merkillisimmästä porsaanreiästä.

Esimerkki A:

"Kiitti vitusti Hesan kaupunginvaltuusto! Ottakaa vain maahan lisää moniavioisia muuttajia ja maksakaa näiden moniavioisten, lain mukaan yksinhuoltajiksi määritellyille (Suomessahan laki sallii vain yksiavioisuuden), vaimoille niin rutkasti tukia, että sosiaalipussit paukkuvat liitoksistaan."

Hitto. Miten siis minä saisin väärennettyä itselleni maahanmuuttaja-yksinhuoltajan paperit? Hmm. Menisköhän seuraavanlainen mauttomuus sossutantan pään läpi:

Esimerkki B:

"Paroitunu, koko aja raskas, yksin huoletava monoteistine naine hake tuke Bona- ja Tuteli-tuoteite osto nuorimile (yks poika kaks tytö = 3 kapale) lapsile (muut visi osa jo varast - eiku tehdä töitä iteki). - - Ukole hume - eiku hameraha pitäis sada jouluks myös mule itele. - - Kitos etukäte. - - RxxxRxxx. Tilinumero: xyzxyzx".

II
Helsingin kaupunginvaltuusto on siis viimeaikaisilla äänestyspäätöksillään (lukekaa selvitys kaupunkilehti Vartista 4.11) eli lopettamalla jopa parin vuoden takaisen innovaatiopalkitun avopuolen sosiaalityömallin (joista ylipäätään on aina huutava pula!) julistanut (tahtomattaan? - tuskin ;/] sodan eri köyhälistöproletaariryhmien välille.

Kokoomus vetoaa Jyrki Kataisen suulla ja viimein Pekka Himanen kansainvälisenä edusmiehenään lähimmäisenrakkauteen sekä ihmisarvoon - ikäänkuin näitä asenteita voisi vedellä vaikuttamaan ihmisten välisiin suhteisiin kuin kaniineja hatusta, ja mikä harhauttavinta - ikäänkuin ne voisivat olla ihmelääkkeitä ongelmiin, jotka pitäisi ratkaista vain harkitun, viileän rationaalisesti - ilman emootiohössötyksiä, joita kyllä riittää muutenkin - ovathan ihmiset tuntevia olentoja.

Jos minulla olisi todella paljon valtaa, haastaisin Jyrki Kataisen ja Pekka Himasen oikeuteen Jumalan pilkasta! - - Saarnata nyt lähimmäisenrakkautta siellä, missä tarvitaan kuten sanottu selkeän rationaalisia rakenteellisia uudistuksia niin pankki- kuin omaisuuslainsäädännössä.

Jos mikä niin tällainen lähimmäisenrakkaus-demagogia on ideologista mystifikaatiota - se toimii savuverhona peittämään toiminnan todelliset - yleensä täysin egoistiset - motiivit.

Ja tunnustettakoon vielä avoimesti: minusta on tullut oikeistolaisittain entistä itsekkäämpi ja tunteettomampi siinä köyhyysrajatilanteessa, jossa nyt elän. Kyseessä on illuusioton välttämättömyyden pakko. Olemassaolon taistelussa pitää lyödä vastustajaa - kovaa, ja nykypolitiikan seurauksena minun vastustajikseni ovat siis tulleet kohtalotoverini - nuo toiset köyhyysrajalla elävät.

Kiitos Kokoomus. Kiitos Kepu. Kiitos Perussuomalaiset populistit, joiden piilorasismi muistuttaa erehdyttävästi (mutta VAIN erehdyttävästi) vasemmistolaisia teemoja. Kiitos Paavo Lipposen runnaaman linjanmuutoksen jälkeen blairilais-keskustalais-oikeistolaista politiikkaa ajavat Demarit. - - Kiitos hallituspaikkansa säilyttääkseen loputtomiin kompromisseihin oikeiston kanssa ajautuneet viher-humanistiset älykkö-taiteilijat.

Toivon kuitenkin (vahvasti epäillen mutten luovuttaneena), että kun edellä esitetty tunnustus on tehty, tulee keskustelupöytäkin samalla putsatuksi kaiken maailman hymistelyistä.

Toivon, että asioista voidaan puhua suoremmin, jos ihmisiltä vain löytyy uskallusta, tahtoa ja kykyä - seikka, joka ei ole mitenkään itsestään selvä juttu näinä informaatio-inflaation aikoina, jolloin paradoksaalista kyllä pelataan enemmän uskomuksilla kuin negatiivisen logiikan epäkorrektiivisilla perspektiivinmuutoksilla, jotka paljastavat ongelmiemme todellisen luonteen moninkertaisesti ja yllättävällä tavalla syvemmin kuin teknokraatti-raimosailakset, joiden ajattelu muistuttaa pikemminkin hyötykalkyyleja laskevaa robottia kuin rationaalisuutta ja oikeudenmukaisuuden hyvettä toisiinsa sovittelevaa Sokratesta.
*
http://lujakallio.fi/kerhot/kummilapsi-venezuelasta