Tässä yksi kaikkein eniten ihailemistani rock-biiseistä ja kitarariffeistä. Tällaista kitarasoundia (Paul Kossoff) ei saada aikaan pelkillä vempaimilla - se lähtee sormista - tai pikemminkin päästä - sekä 'ylä- että alapäästä'.Kannattaa kuunnella etenkin Kossoffin soolojen vibrato, jota nuori Claptonkin tuli Kossoffin suureksi yllätykseksi kerran oikein takahuoneeseen kiittelemään ja ihmettelemään. Kossoff oli sanonut, että minunhan tässä pitäisi tulla sinulta kyselemään, mutta Erkki on siitä sympaattinen veikko, että ilmaisee arvostuksensa ääneen eikä kadehdi - oli sitten kyseessä tunnettu tai kuten vielä siihen aikaan (luultavasti 1969) Kossoffin tapauksessa vähemmän tunnettu kitaristi.
Bändi toimii myös kokonaisuutena erinomaisesti. Ei ole Paul Rogersin äänessä mitään valittamista (päinvastoin!) - saatikka Andy Fraserin omaperäisessä bassottelussa (joka muistuttaa Jack Brucea ;) - Bruce soitti Creamissä Gibson SG:tä kuten Fraser Freessä) tai Simon Kirken tarkan hevissä rumputyöskentelyssä. Tämä kappale ei nimittäin ole rumpalille ihan niitä helpoimpia...
Kyseessä on ilmeisesti Isle of Wight Festival 1970.
*
Music video by Free performing "All Right Now".
PS. Olen julkaissut - olisko ollut 1½ vuotta sitten - kerran aiemminkin blogissani päreen tästä biisistä - siinä taisi olla pari kolme vaihtoehtoista tuubista löydettyä versiota mukana.
Totean nyt saman kuin silloin: AC/DC:n soolokitaristi Agnus Young on taatusti kuunnellut tätä biisiä ja katsellut luultavasti myös tätä videota useammin kuin kaksi kertaa. Youngin Kossoff-vaikutteet ovat minun mielestäni aivan selvät.
