(Linkitetty ja editoitu versio kommentista Sven Laakson samaa aihetta 27.6 käsitelleeseen muunnelmaan - päivitys 30.6)
Iloinen tiede (Friedrich Nietzsche: La Gaya Scienza, 1882, 2. painos 1887, Amazon.com: Books: The Gay Science )
§ 341
Suurin paino
- Mitä, jos jonakin päivänä tai yönä joku demoni hiipisi jäljessäsi yksinäisimpään yksinäisyyteesi ja sanoisi sinulle: "Tämä elämä, sellaisena kuin sitä nyt elät ja olet elänyt, sinun täytyy elää vielä kerta ja lukemattomia kertoja; eikä siinä ole oleva mitään uutta, vaan jokaisen tuskan ja jokaisen ilon ja jokaisen ajatuksen ja huokauksen ja sen sanomattoman pienen ja suuren, mitä elämääsi kuuluu, täytyy tulla sinulle takaisin, ja kaiken samassa järjestyksessä - niin myös tämän hämähäkin ja tuon puiden välistä kuumottavan kuunvalon, ja samaten tämän silmaräpäyksen ja minun itseni. Olemassaolon ikuinen hiekkakello kääntyy yhä uudestaan - ja sinä sen kanssa, sinä tomun hiukkanen."
- Etkö heittäytyisi maahan ja kiristäisi hampaitasi ja kiroaisi demonia, joka puhuu sillä tavalla? Vai oletko elänyt kerran valtavan silmänräpäyksen, jolloin vastasit hänelle: "sinä olet jumala, enkä minä koskaan ole kuullut jumalallisempaa!"
Jos tuo ajatus ottaakin sinut valtoihinsa, se muuttaisi sinut toisenlaiseksi ja voisi murskata sinut; aina kaikkialla eteesi nouseva kysymys "tahdotko tämän vielä kerran ja vielä lukemattomia kertoja?" lepäisi toimintasi yllä kaikkein suurimpana painona! Tai miten sinun täytyisikään suostua itseesi ja elämään, jotta et enää kaipaisi mitään muuta kuin tätä viimeistä ikuista vahvistusta ja sinetöimistä? -
***
Nietzsche pohti ikuisen paluun teemaa jossain määrin ihan "tosissaan", mikä tarkoittaa tässä empiirisesti toteutuvana mahdollisuutena - ei pelkästään eksistentiaalisena imperatiivina eli vastavetona Immanuel Kantille (Categorical Imperative) - Immanuel Kant - Wikipedia, vapaa tietosanakirja.
On ajateltu, että Nietzschen sen ajan (1870/-80 luvun vaihteen) fysiikkaan perustuva ikuisen paluun perustelu olisi ollut jonkinlainen vastaveto myös Blaise Pascalin "vedolle" - Pascal's Wager,- peliteoreettiselle mallille, jossa Pascal - matemaatikkona - "todistaa" probabilistisesti (todennäköisyyksien avulla), että kannattaa uskoa Jumalaan kuin olla uskomatta. Riskit ovat uskoessa paljon pienemmät kuin ateistilla. Blaise Pascal - Wikipedia, the free encyclopedia.
Nietzsche päättelee ikuisen paluun empiiriseksi tosiasiaksi sen vuoksi, että jos ajatellaan ajan olevan ääretön mutta materian/energian äärellinen, niin silloin on täysin mahdollista, että kaikki todellakin toistuu aivan identtisenä kosmisessa ajassa.
(Nyt tulee yrittää unohtaa historiasidonnainen aikaulottuvuus...mikä ei liene mahdollista kuin Kari Enqvistille ja hänen "Pyhän Hiukkaskiihdyttimen Veljeskunnalleen".)
Jos siis massakombinaatioiden eri muunnelmien määrä on äärellinen mutta kokonaislukumäärä - ajan äärettömyyden vuoksi loputon - se aiheuttaa väistämättä kombinaatiomuunnelmien toistumista.
Muistaakseni Georg Simmel oli ensimmäinen, joka huomautti, että Nietzschen laskemat eivät päde enää 1900 - luvun alun fysiikan tietojen valossa. (30.6) Tämä johtuu periaatteessa siitä oletuksesta, että materia=energia on yhtä ääretöntä kuin aika, joten massakombinaatioitten variaatioitten määrä on myös ääretön eli mikään ei toistu.
Tämä ei kuitenkaan ole ymmärtääkseni mikään kanonisoitu fakta nykyfysiikassa vaan eräs hyvin paljon kannatusta saanut teoria.
Mutta olennaistahan lopulta on ajatella ikuista paluuta juuri eksistentiaalisena imperatiivina, koska vain siten tahto valtaan voidaan kytkeä hyve-etiikkaan edes jotenkin järkevällä tavalla.
Ilman ikuisen paluun ajatusta vallantahto on täysin nihilistinen oppi. Vasta tahdon, vallan ja filosofisemmin ilmaistuna: "tulemisen" äärimmäinen "vastakohta" - ikuinen paluu - tekee siitä ikäänkuin reflektiivisen - samalla tavoin kuin ihmisen kuolematietoisuus määrittää hänen tekojensa laatua.
On kuitenkin epävarmaa ottiko Nietzsche itsekään ikuisen paluun ajatustaan täysin vakavasti (kts. mm. Sana Juhannukseksi - juttuni jälkimmäinen osa).
Nietzschen kuoleman jälkeen, hänen jälkeenjääneistä muistiinpanoistaan kootun "teoksen" Tahto Valtaan (The Will To Power, Amazon.com: Books: The Will to Power) viimeinen aforismi (1067) antaisi ymmärtää, että Nietzschelle "kaikki on tahtoa valtaan - eikä mitään muuta!" MITÄ ON ELÄMÄ? (linkit 21.5)
PS. Nietzsche ei koskaan julkaissut luonnoksiaan ikuisen paluun teemasta kuin muutamassa fragmentissa, joista ensimmäinen lienee juuri Iloisen tieteen § 341, Suurin paino.
Filosofisessa runoelmassaan Näin puhui Zarathustra (1883-85) Nietzsche mainitsee ikuisen paluun vain kerran, mutta sitäkin painokkaammin.
Edellä esittämäni luonnostelma sen sijaan löytyy postuumin Tahto valtaan (2. täydennetty painos 1906) kokoomateoksen fragmenteista.
***
§ 341
The greatest weight.— What, if some day or night a demon were to steal after you in your loneliest loneliness and say to you: "This life as you now live it and have lived it, you will have to live once more and innumerable times more; and there will be nothing new in it, but every pain and every joy and every thought and sigh and everything unutterably small or great in your life will have to return to you, all in the same succession and sequence—even this spider and this moonlight between the trees, and even this moment and I myself. The eternal hourglass of existence is turned upside down again and again—and you with it, speck of dust!"
— Would you not throw yourself down and gnash your teeth and curse the demon who spoke thus? Or have you once experienced a tremendous moment when you would have answered him: "You are a god and never have I heard anything more divine!"
If this thought gained possession of you, it would change you as you are or perhaps crush you; the question in each and every thing, "Do you desire this once more, and innumerable times more?" would lie upon your actions as the greatest weight! Or how well disposed would you have to become to yourself and to life to crave nothing more fervently than this ultimate eternal confirmation and seal? —
§ 341
Das grösste Schwergewicht.— Wie, wenn dir eines Tages oder Nachts, ein Dämon in deine einsamste Einsamkeit nachschliche und dir sagte: "Dieses Leben, wie du es jetzt lebst und gelebt hast, wirst du noch einmal und noch unzählige Male leben müssen; und es wird nichts Neues daran sein, sondern jeder Schmerz und jede Lust und jeder Gedanke und Seufzer und alles unsäglich Kleine und Grosse deines Lebens muss dir wiederkommen, und Alles in der selben Reihe und Folge—und ebenso diese Spinne und dieses Mondlicht zwischen den Bäumen, und ebenso dieser Augenblick und ich selber. Die ewige Sanduhr des Daseins wird immer wieder umgedreht—und du mit ihr, Stäubchen vom Staube!"
—Würdest du dich nicht niederwerfen und mit den Zähnen knirschen und den Dämon verfluchen, der so redete? Oder hast du einmal einen ungeheuren Augenblick erlebt, wo du ihm antworten würdest: "du bist ein Gott und nie hörte ich Göttlicheres!"
Wenn jener Gedanke über dich Gewalt bekäme, er würde dich, wie du bist, verwandeln und vielleicht zermalmen; die Frage bei Allem und jedem "willst du diess noch einmal und noch unzählige Male?" würde als das grösste Schwergewicht auf deinem Handeln liegen! Oder wie müsstest du dir selber und dem Leben gut werden, um nach Nichts mehr zu verlangen, als nach dieser letzten ewigen Bestätigung und Besiegelung? —
June 29, 2005
June 28, 2005
MAKSALAATIKKOTEORIA
Auteur Theory
Taidefilosofinen visio.
(Kirjoitettu alunperin kommentiksi Leevi Lehdon blogiin The Finnish Ulysses. Viimeistä kappaletta on hieman editoitu.)
Jos tekijä kuoli, niin kuka nyt on tekijä?
Jos tekijää ei ole, niin, miten "taiteellinen tuote" ylipäätään voi valmistua?
Jos tuotteella ei ole tekijää auteur teorian merkityksessä, niin mikä erottaa sen maksalaatikosta tai sika-nauta-jauhelihasta?
Jos mikään ei erota taiteellista tuotetta maksalaatikosta, on todellakin turha kiistellä copyright-oikeuksista, sillä maksalaatikko on aina maksalaatikkoa - tehtiin se sitten missä tehtaassa tahansa.
Ainoa asia, mistä voidaan enää tässä vaiheessa kiistellä on se, miten halvalla maksalaatikkoa (taidetta, esim. runoutta) saa myydä.
Perimmäinen ongelma ja ongelmanratkaisu tässä tilanteessa on se, että joku alkaa tehdä aivan erityisen hyvän makuista maksalaatikkoa ja tosi halvalla.Ihmiset alkavat ostaa vain sitä, ja muut maksalaatikon tekijät menevät konkurssiin.
(Makuasioista on silloin tullut "makuasia".)
On syntynyt - yllätys yllätys - maksalaatikko- eli taidetrendimonopoli! Maksalaatikkomonopolin omistaja julistautuu tekijäksi - auteuriksi, ja tietenkin häntä aletaan sekä ihailla että kadehtia ja kritisoida.
Lopulta maksalaatikko-auteur myy muille - rikastuakseen - yhä enemmän reseptilisenssejä oman maksalaatikkonsa tekemiseen, ja pian koko yhteiskunta on täynnä uusia hyvän eli samanlaisen maksalaatikon tekijöitä.
Huomataan, että tässä tilanteessa tekijyys kärsii jälleen inflaation, kunnes joku - huippunerokas "maksalaatikon taitaja" - kehittää taas uuden, voittoisan maksalaatikkoreseptin ja saa monopolin haltuunsa julistautuen siten auteuriksi jne jne.
Ergo: Tekijä ei voi koskaan kuolla VAIN yhden kerran...M.O.T.
Taidefilosofinen visio.
(Kirjoitettu alunperin kommentiksi Leevi Lehdon blogiin The Finnish Ulysses. Viimeistä kappaletta on hieman editoitu.)
Jos tekijä kuoli, niin kuka nyt on tekijä?
Jos tekijää ei ole, niin, miten "taiteellinen tuote" ylipäätään voi valmistua?
Jos tuotteella ei ole tekijää auteur teorian merkityksessä, niin mikä erottaa sen maksalaatikosta tai sika-nauta-jauhelihasta?
Jos mikään ei erota taiteellista tuotetta maksalaatikosta, on todellakin turha kiistellä copyright-oikeuksista, sillä maksalaatikko on aina maksalaatikkoa - tehtiin se sitten missä tehtaassa tahansa.
Ainoa asia, mistä voidaan enää tässä vaiheessa kiistellä on se, miten halvalla maksalaatikkoa (taidetta, esim. runoutta) saa myydä.
Perimmäinen ongelma ja ongelmanratkaisu tässä tilanteessa on se, että joku alkaa tehdä aivan erityisen hyvän makuista maksalaatikkoa ja tosi halvalla.Ihmiset alkavat ostaa vain sitä, ja muut maksalaatikon tekijät menevät konkurssiin.
(Makuasioista on silloin tullut "makuasia".)
On syntynyt - yllätys yllätys - maksalaatikko- eli taidetrendimonopoli! Maksalaatikkomonopolin omistaja julistautuu tekijäksi - auteuriksi, ja tietenkin häntä aletaan sekä ihailla että kadehtia ja kritisoida.
Lopulta maksalaatikko-auteur myy muille - rikastuakseen - yhä enemmän reseptilisenssejä oman maksalaatikkonsa tekemiseen, ja pian koko yhteiskunta on täynnä uusia hyvän eli samanlaisen maksalaatikon tekijöitä.
Huomataan, että tässä tilanteessa tekijyys kärsii jälleen inflaation, kunnes joku - huippunerokas "maksalaatikon taitaja" - kehittää taas uuden, voittoisan maksalaatikkoreseptin ja saa monopolin haltuunsa julistautuen siten auteuriksi jne jne.
Ergo: Tekijä ei voi koskaan kuolla VAIN yhden kerran...M.O.T.
June 27, 2005
MORAALIA MORAALIA!
(päivitetty 28.6)
MOTOKSI:
Päivän tarjous - Kertakäyttömoraalipakkaus (10 tbl) (Made in Vatikan, Pope-model - lat. Acerina cernua ) - nyt vain 6,66 €/pakkaus. (Tarjous voimassa ainoastaan tämän viikon).
(Tuotetta löytyy myös injektiomuodossa - pakkaukseen sisältyy puhdas injektioruisku neuloineen).
Osta nyt uusin versio: Kertakäyttömoraalisuitsuke! "Paavillinen" tuoksu; saatavana myös "Madonnaa", "Tuskaa" ja "Hurmosta".
Vaativampaan makuun ja hajuun - "Pyhän Antoniuksen kiusaus eli palaneen nahan viettelys" - antaa Sielulle rohkaisua ja tappaa samalla kärpäset.
On aivan selvää, että äärimmäinen, negatiivinen vapaus eli vapaus jostakin (contra positiivinen vapaus eli vapaus johonkin, - Positiivinen ja negatiivinen vapaus ) on turmiollinen aate, mitä tulee yleiseen moraaliin. Turmiollisempi kuin kuriyhteiskunta, joka sentään pystyi sietämättömistä pakoistaan huolimatta tai juuri niiden takia "inspiroimaan ja innoittamaan" anarkistisempaa ja luovaa jengiä ("toisinajattelijoita") uskomattomiin saavutuksiin.
Kommunismin sortumisen jälkeen kulttuuri on muuttunut itäblokin maissakin amerikkalaiseksi kauppatavaraksi – trendien tasapäisyydeksi, jonka kääntöpuoli (mielestäni EI siis vastakohta) on suorastaan pakkomielteinen absurdismi.
Taide, filosofia tai kirjallisuus (myös runous), joka ei voi asettua mitään vastaan, on nyt joko samoin ajattelua tai skitsofreenista ei-ajattelua (jopa äärimmäisessä rationalismissaan, mikä kieltämättä on sinänsä kunnioitettava ja vaativa älyllinen akrobaattitemppu!).
Tietysti on huomattava, että ääriliberalismissa samoin ajattelu, suvaitsevaisuus jne. ovat vain välinpitämättömyyden tekopyhiä naamioita. Suvaitsevan välinpitämättömyyden takana kurkkii aina öykkärimäinen oman edun tavoittelija - olipa tuo oma etu sitten yksilön oma tai hänen viiteryhmänsä etu.
Mutta tämä on sosiobiologien mukaan luonnollista moraalia eli ei itse asiassa (ainakaan kantilaisessa mielessä) moraalia lainkaan (paitsi siis tekopyhyydessään).
Anekdootti: Aina niin asiallinen Kant rohkeni kerran jopa vitsailla, että hyväkäytöksinen utilitaristi on vain hyvinkasvatettu perkele!
Moraali on hankala asia, mutta jos nyt yleistetään jälleen kerran, niin samaa kauppatavaraahan siitäkin on tullut yhä enenevässä määrin kuin kaikesta muustakin kulutettavasta kertakäyttökamasta.
(Kertakäyttöistä moraalia? Hmm...sehän on vähän samaa, jos puhuisi kortongeista...kertakäyttöönhän nekin on tarkoitettu - ei tule pöpöjä, ei huono omatunto, ei paha mieli...Mutta ei kai Paavi kortonkivimmassaan sentään tällaiseen moraalikäsitykseen viittaa?)
Moraalin suhteen kehitys voidaan – poleemisesti todettuna - jakaa aikaan ennen ehkäisypillereitä ja aikaan sen jälkeen. Koko perhe-instituutio rakoilee tämän ”siunauksen” takia.
Siihen sitten sekaan Viagra-johdannaisilla toimivia miehiä ja näitä Plöki - Panun ”mustia sonneja”, niin jo kauppa käy!
Mutta ei onnellisuutta voi ostaa edes himonsa tyydytyksen maksimoimisella. Kyllä se lähtee ihan jostain muualta. En tiedä mistä, mutta ainakaan se ei löydy tältä suunnalta.
*
Moraali ei synny äärimmäisestä pakosta, mutta ei se synny häikäilemättömästä vapaudestakaan.
Vanhoihin, klassiseen, eettiseen Egoismiin (*) (erotuksena psykologisesta egoismista, joka on mielestäni ”patologinen” tila) Egoism, Egoism, ja alkukristilliseen tulevaisuususkoon velvoitteineen perustuva käsitys hyveellisyydestä, Altruism: A Theological Perspective, ovat kaksi erinomaista ja – näennäisestä vastakkaisuudestaan huolimatta - toisiaan täydentävää linjaa toimivan moraalin perustuksina.
Hyvä elämä voi syntyä vain vastakkaisten luonteenominaisuuksien oivaltamisesta ja myöntämisestä itsessään (ja ehkä myös toisessa) – niiden keskinäisen ristiriidan tuloksena.
(Tai sitten se ei synny tästäkään kombinaatiosta. Mutta jos jostain niin tästä...)
On kuitenkin mahdotonta ajatella alkukristillisyyden kaltaista – pahimmillaan hurmoksenomaista – yhteisöllisyyttä ilman, että ihmiset ymmärtäisivät elämänsä universaalilla tasolla jonkinlaiseksi tehtäväksi tai projektiksi.
Tämä vaatii ehdottomasti uskoa jonkin metafyysis-uskonnollisen pyhän tai ylimmän ja kumoamattoman (samalla siis pyhän) auktoriteetin olemassaoloon - sekä sen ("taikauskonomaiseen") kunnioitukseen.
Huomataan, etten noteeraa tällä kertaa kovin korkealle Immanuel Kantin rationaalista haluamista ja autonomisen ihmisen "automaattista" Kategorisen imperatiivin (Categorical Imperative) kunnioitusta. Pidän tätä konseptiona liian teoreettisena. Sitäpaitsi se(kään) ei voi toimia ilman teologisia taustaoletuksia Jumalasta moraalin alkuperänä - Immanuel Kant - Wikipedia, the free encyclopedia.
Edellä esitetyn pyhän olemassaolon kunnioitus toimisi lähinnä velvollisuuksia painottavien arvojen perimmäisenä lähteenä (kristillinen agape-motiivi) ja omien hyveitten kehittämisen innoittajana (eros-motiivi) - Web määritykset: Agape, Web määritykset: EROS, Eros (god) - definition of Eros (god) in Encyclopedia, Hamerton-Kelly on Agape and Eros, BrothersJudd Blog: WHO DO YOU LOVE?:
*
Kaikki tämänkaltainen ajattelu on länsimaisessa liberalismissa kuitenkin leimattu hippie-tyyliseksi hörhöilyksi tai huuhaa-puuhasteluksi. Kovat arvot jyräävät. Ja niin ne totisesti tekevätkin.
Viimein istumme kuitenkin siinä aiemmin kuvaamassani David Humen pelastusveneessä pohtien kuumeisesti ja tuskaisina, kuka joutuu hyppäämään mereen seuraavaksi. On hyvä ostaa tämän varalle ase. Se ratkaisee monta niin sanottua omantunnon ongelmaa yhdellä liipasimen painaisulla - Hume's Moral Philosophy.
(En vain ole koskaan ymmärtänyt, miten Humen moraalitunteitten (sympatia) teoria moraalin alkuperänä voi sekään olla mikään toimiva ratkaisu äärimmäisissä tilanteissa.
Evoluutiobiologit ovat kuitenkin - empiirisen evidenssin nojalla (jaha?) - mieltyneet tähän linjaan moraalin selittämisessä. Ei sen puoleen, niin oli tavallaan Nietzschekin, mutta paljon, huomattavan paljon syvällisemmin ja samalla kompleksisemmin).
Sellaiset nerolliset ajattelijat kuten Friedrich Nietzsche , Émile Durkheim ja Max Weber ja Oswald Spengler kyllä oivalsivat, mihin suuntaan oltiin menossa 1800 ja 1900 lukujen vaihteessa.
Nietzschen nihilismi-konseptio (Nihilism) on analoginen Durkheimin anomian (anomie) (**) käsitteelle ja Weberin ”entzauberungille (disenchantement, ”lumouksen haihtuminen”, Is disenchantment the end of religion?) sekä valtiobyrokratian synnyttämälle rationaaliselle ”rautahäkille" (Weber - The Work - Rationalization).
Spengler taas tunnustaa kirjansa The Decline of the West esipuheessa, että hän on saanut historianfilosofiseen tutkimukseensa metodin Goetheltä (Johann Wolfgang von Goethe) ja kysymyksenasettelut Nietzscheltä.
Oikeastaan Arthur Schopenhauerin (***) kyyninen pessimismi sopisi erinomaisesti aikamme perustavimmaksi aatteeksi, joka löytyy kaiken sen psykoottisen informaatiotulvan, ”mediakuonan” (Platonin luolavertaus on koneellistunut televisiossa!) ja ”money talks”-ideologian takaa, jossa niin hektisesti elämme.
Harva kuitenkin sanoo tämän ääneen ja jos sanoo, hänet leimataan luuseriksi. Mutta parempi sittenkin – sekä omanarvontunnon että käytännön elämän kannalta - olla selväjärkinen ja suorasanainen luuseri kuin retorista roskaa, rahat pois periaatteella jauhava huijari-konsultti!
(Tämä oli versio John Stuart Millin lausahduksesta, jonka mukaan ”on parempi olla onneton Sokrates kuin onnellinen sika”. Muun muassa tällä tavoin tämä melko maltillinen utilitaristi ja liberalisti yritti – huonolla menestyksellä tosin – tuoda laadullista asennetta utilitarismin määrälliseen yksioikoisuuteen eettisten ongelmien suhteen.)
*
Hyveistä nyt tuskin puhutaan muualla kuin käytännöllisen filosofian laitoksilla – ja sielläkin niin helvetin analyyttisesti, että ihmetyttää, mitä tekemistä sillä on käytännön todellisuuden kanssa! Kun olet kerran kuunnellut Heta Gyllingin (ent. Häyry) Helsingin yliopisto luentoa, tiedät, mitä hän tulee puhumaan kaikilla seuraavillakin.
Ei silti, etteikö Heta olisi ihan aidosti fiksu ja oppinut nainen.
Haluan edellisellä - hieman yliampuvalla kritiikillä - kuitenkin epäsuorasti vihjata, että arvostan jotain akateemisen maailman hylkimää Nietzscheä jo senkin vuoksi, että hän uskalsi sanoa suoraan ja ilman että olisi piiloutunut metafyysisen tai analyyttisen käsiteapparaatiston taakse sen, mitä ajatteli – ihan niinkuin Sokrates ja Jeesus – seurauksista kovin paljoa välittämättä.
Fanatismi tosin on pilannut monta hyvää ajattelijaa – ovatpa he sitten olleet poliittisia, uskonnollisia tai feministisiä julistajia. Selkeä argumentaatiokyky yhdistyneenä vilpittömään suorapuheisuuteen ja hyvään tyylitajuun vaatii lopulta aikamoista itsekuria. Itse asiassa se on ankaraa ajatustyötä.
*
Mutta katkaistaan tämäkin pohdinta vähän samaan tapaan kuin katkesi se kuuluisa kanan lento – tällä kertaa Albert Camus`n ”lohduttavaan” toteamukseen, jonka mukaan suurin ihme maailmassa on se, etteivät kaikki ihmiset ole tehneet itsemurhaa.
1900-luvun ehkä hienoimmalle ja tyylitajuisimmalle absurdin filosofille sekä moralisti-agnostikolle voisi heittää takaisin, että ”älä turhaan ihmettele Albert; - etkö ole jo huomannut, että koko ihmiskunta tekee itsemurhaa – ja yhä kiihtyvämmällä vauhdilla...”
**************
(*) Egoismi - Wikipedia, vapaa tietosanakirja, Altruismi egoistisesti tarkasteltuna, Aggressio ja altruismi, Altruism, Biological Altruism, CATHOLIC ENCYCLOPEDIA: Altruism
The Passion for Liberty and Putting Humans First: Why We ...(Ote tästä linkistä)
"Classical egoism does not, as they allege, neglect
the social side of one‘s nature, since voluntary interactions with others
can greatly enhance and enrich one‘s efforts to achieve happiness
through success in career, marriage, and so on. Nor does it give con-
flicting advice of the sort alleged by critics of classical egoism who
hold that the egoist cannot advise another person to act in her best
interest if doing so would work against the egoist‘s best interest."
(**) Durkheim ei kuitenkaan allekirjoita Spencerin arvovapaan yhteikunnan käsitettä, jossa laskelmoivat egoistiset yksilöt muodostuvat spontaanisti yhteiskunnaksi vaihdon kautta pelkkien markkinamekanismien voimalla.
Durkheimin mielestä jopa pelkkään työnjakoon perustuva yhteiskunta ei jakaudu atomisiin yksilöihin, jotka ovat kosketuksissa vain vaihdon ohimenevän hetken ajan, vaan ihmisiä yhdistävät syvemmät ja kestävämmät siteet. "Ihmiset eivät voi elää yhdessä ilman yhteisymmärrystä ja siis molemminpuolisia uhrauksia, liittymättä yhteen voimakkaalla ja kestävällä tavalla. Jokainen yhteiskunta on moraalinen yhteisö." (211)
Durkheim ei näe pelkissä vaihtosuhteissa mitään normien kaltaista regulatiivista voimaa. Siis myös orgaanisen solidaarisuuden omaavissa yhteiskunnissa tarvitaan arvoja ja normeja sisältävää kollektiivista tajuntaa.
Tässä Durkheim näkeekin modernin yhteiskunnan tragedian. Pitkälle eriytynyt yhteiskunta on mahdollistanut ihmisten yksilöllisyyden muttei ole tuottanut tarpeeksi voimakasta kollektiivista tajuntaa, joka turvaisi sosiaalisen integraation.
Länsimaisessa yhteiskunnassa tapahtunut työnjaon prosessi on jotenkin toteutunut epänormaalilla tavalla. Anominen ja abnormaalityönajako eivät tuotakaan erilaisuuden kautta tapahtuvaa sosiaalista integraatiota. (Ote löytyy linkistä Habermas)
(***) Arthur Schopenhauer - Wikipedia, vapaa tietosanakirja, Arthur Schopenhauer, Arthur Schopenhauer (1788-1860), Arthur Schopenhauer, Schopenhauer: On Women (Schopenhauerin pahamaineisia arviointeja naisista: linkki Plöki-Panulle), [DOC] Arthur Schopenhauer (1788-1860): Elämäntahto pusertuu läpi.
Amazon.com: Books: Schopenhauer and the Wild Years of Philosophy, Harvard University Press/Schopenhauer and the Wild Years of Philosophy, -- MONAS.nl -- book review - Schopenhauer and the wild years of ...(Loistava kirja Schopenhauerista ja 1800-luvun alun saksalaisesta aatemaailmasta.)
***
Teesi 1: Modernisaatio sulkeutuneena projektina ...(hyödyllinen yleiskatsaus)
MOTOKSI:
Päivän tarjous - Kertakäyttömoraalipakkaus (10 tbl) (Made in Vatikan, Pope-model - lat. Acerina cernua ) - nyt vain 6,66 €/pakkaus. (Tarjous voimassa ainoastaan tämän viikon).
(Tuotetta löytyy myös injektiomuodossa - pakkaukseen sisältyy puhdas injektioruisku neuloineen).
Osta nyt uusin versio: Kertakäyttömoraalisuitsuke! "Paavillinen" tuoksu; saatavana myös "Madonnaa", "Tuskaa" ja "Hurmosta".
Vaativampaan makuun ja hajuun - "Pyhän Antoniuksen kiusaus eli palaneen nahan viettelys" - antaa Sielulle rohkaisua ja tappaa samalla kärpäset.
(Tuotekehittely jatkuu)
***On aivan selvää, että äärimmäinen, negatiivinen vapaus eli vapaus jostakin (contra positiivinen vapaus eli vapaus johonkin, - Positiivinen ja negatiivinen vapaus ) on turmiollinen aate, mitä tulee yleiseen moraaliin. Turmiollisempi kuin kuriyhteiskunta, joka sentään pystyi sietämättömistä pakoistaan huolimatta tai juuri niiden takia "inspiroimaan ja innoittamaan" anarkistisempaa ja luovaa jengiä ("toisinajattelijoita") uskomattomiin saavutuksiin.
Kommunismin sortumisen jälkeen kulttuuri on muuttunut itäblokin maissakin amerikkalaiseksi kauppatavaraksi – trendien tasapäisyydeksi, jonka kääntöpuoli (mielestäni EI siis vastakohta) on suorastaan pakkomielteinen absurdismi.
Taide, filosofia tai kirjallisuus (myös runous), joka ei voi asettua mitään vastaan, on nyt joko samoin ajattelua tai skitsofreenista ei-ajattelua (jopa äärimmäisessä rationalismissaan, mikä kieltämättä on sinänsä kunnioitettava ja vaativa älyllinen akrobaattitemppu!).
Tietysti on huomattava, että ääriliberalismissa samoin ajattelu, suvaitsevaisuus jne. ovat vain välinpitämättömyyden tekopyhiä naamioita. Suvaitsevan välinpitämättömyyden takana kurkkii aina öykkärimäinen oman edun tavoittelija - olipa tuo oma etu sitten yksilön oma tai hänen viiteryhmänsä etu.
Mutta tämä on sosiobiologien mukaan luonnollista moraalia eli ei itse asiassa (ainakaan kantilaisessa mielessä) moraalia lainkaan (paitsi siis tekopyhyydessään).
Anekdootti: Aina niin asiallinen Kant rohkeni kerran jopa vitsailla, että hyväkäytöksinen utilitaristi on vain hyvinkasvatettu perkele!
Moraali on hankala asia, mutta jos nyt yleistetään jälleen kerran, niin samaa kauppatavaraahan siitäkin on tullut yhä enenevässä määrin kuin kaikesta muustakin kulutettavasta kertakäyttökamasta.
(Kertakäyttöistä moraalia? Hmm...sehän on vähän samaa, jos puhuisi kortongeista...kertakäyttöönhän nekin on tarkoitettu - ei tule pöpöjä, ei huono omatunto, ei paha mieli...Mutta ei kai Paavi kortonkivimmassaan sentään tällaiseen moraalikäsitykseen viittaa?)
Moraalin suhteen kehitys voidaan – poleemisesti todettuna - jakaa aikaan ennen ehkäisypillereitä ja aikaan sen jälkeen. Koko perhe-instituutio rakoilee tämän ”siunauksen” takia.
Siihen sitten sekaan Viagra-johdannaisilla toimivia miehiä ja näitä Plöki - Panun ”mustia sonneja”, niin jo kauppa käy!
Mutta ei onnellisuutta voi ostaa edes himonsa tyydytyksen maksimoimisella. Kyllä se lähtee ihan jostain muualta. En tiedä mistä, mutta ainakaan se ei löydy tältä suunnalta.
*
Moraali ei synny äärimmäisestä pakosta, mutta ei se synny häikäilemättömästä vapaudestakaan.
Vanhoihin, klassiseen, eettiseen Egoismiin (*) (erotuksena psykologisesta egoismista, joka on mielestäni ”patologinen” tila) Egoism, Egoism, ja alkukristilliseen tulevaisuususkoon velvoitteineen perustuva käsitys hyveellisyydestä, Altruism: A Theological Perspective, ovat kaksi erinomaista ja – näennäisestä vastakkaisuudestaan huolimatta - toisiaan täydentävää linjaa toimivan moraalin perustuksina.
Hyvä elämä voi syntyä vain vastakkaisten luonteenominaisuuksien oivaltamisesta ja myöntämisestä itsessään (ja ehkä myös toisessa) – niiden keskinäisen ristiriidan tuloksena.
(Tai sitten se ei synny tästäkään kombinaatiosta. Mutta jos jostain niin tästä...)
On kuitenkin mahdotonta ajatella alkukristillisyyden kaltaista – pahimmillaan hurmoksenomaista – yhteisöllisyyttä ilman, että ihmiset ymmärtäisivät elämänsä universaalilla tasolla jonkinlaiseksi tehtäväksi tai projektiksi.
Tämä vaatii ehdottomasti uskoa jonkin metafyysis-uskonnollisen pyhän tai ylimmän ja kumoamattoman (samalla siis pyhän) auktoriteetin olemassaoloon - sekä sen ("taikauskonomaiseen") kunnioitukseen.
Huomataan, etten noteeraa tällä kertaa kovin korkealle Immanuel Kantin rationaalista haluamista ja autonomisen ihmisen "automaattista" Kategorisen imperatiivin (Categorical Imperative) kunnioitusta. Pidän tätä konseptiona liian teoreettisena. Sitäpaitsi se(kään) ei voi toimia ilman teologisia taustaoletuksia Jumalasta moraalin alkuperänä - Immanuel Kant - Wikipedia, the free encyclopedia.
Edellä esitetyn pyhän olemassaolon kunnioitus toimisi lähinnä velvollisuuksia painottavien arvojen perimmäisenä lähteenä (kristillinen agape-motiivi) ja omien hyveitten kehittämisen innoittajana (eros-motiivi) - Web määritykset: Agape, Web määritykset: EROS, Eros (god) - definition of Eros (god) in Encyclopedia, Hamerton-Kelly on Agape and Eros, BrothersJudd Blog: WHO DO YOU LOVE?:
*
Kaikki tämänkaltainen ajattelu on länsimaisessa liberalismissa kuitenkin leimattu hippie-tyyliseksi hörhöilyksi tai huuhaa-puuhasteluksi. Kovat arvot jyräävät. Ja niin ne totisesti tekevätkin.
Viimein istumme kuitenkin siinä aiemmin kuvaamassani David Humen pelastusveneessä pohtien kuumeisesti ja tuskaisina, kuka joutuu hyppäämään mereen seuraavaksi. On hyvä ostaa tämän varalle ase. Se ratkaisee monta niin sanottua omantunnon ongelmaa yhdellä liipasimen painaisulla - Hume's Moral Philosophy.
(En vain ole koskaan ymmärtänyt, miten Humen moraalitunteitten (sympatia) teoria moraalin alkuperänä voi sekään olla mikään toimiva ratkaisu äärimmäisissä tilanteissa.
Evoluutiobiologit ovat kuitenkin - empiirisen evidenssin nojalla (jaha?) - mieltyneet tähän linjaan moraalin selittämisessä. Ei sen puoleen, niin oli tavallaan Nietzschekin, mutta paljon, huomattavan paljon syvällisemmin ja samalla kompleksisemmin).
Sellaiset nerolliset ajattelijat kuten Friedrich Nietzsche , Émile Durkheim ja Max Weber ja Oswald Spengler kyllä oivalsivat, mihin suuntaan oltiin menossa 1800 ja 1900 lukujen vaihteessa.
Nietzschen nihilismi-konseptio (Nihilism) on analoginen Durkheimin anomian (anomie) (**) käsitteelle ja Weberin ”entzauberungille (disenchantement, ”lumouksen haihtuminen”, Is disenchantment the end of religion?) sekä valtiobyrokratian synnyttämälle rationaaliselle ”rautahäkille" (Weber - The Work - Rationalization).
Spengler taas tunnustaa kirjansa The Decline of the West esipuheessa, että hän on saanut historianfilosofiseen tutkimukseensa metodin Goetheltä (Johann Wolfgang von Goethe) ja kysymyksenasettelut Nietzscheltä.
Oikeastaan Arthur Schopenhauerin (***) kyyninen pessimismi sopisi erinomaisesti aikamme perustavimmaksi aatteeksi, joka löytyy kaiken sen psykoottisen informaatiotulvan, ”mediakuonan” (Platonin luolavertaus on koneellistunut televisiossa!) ja ”money talks”-ideologian takaa, jossa niin hektisesti elämme.
Harva kuitenkin sanoo tämän ääneen ja jos sanoo, hänet leimataan luuseriksi. Mutta parempi sittenkin – sekä omanarvontunnon että käytännön elämän kannalta - olla selväjärkinen ja suorasanainen luuseri kuin retorista roskaa, rahat pois periaatteella jauhava huijari-konsultti!
(Tämä oli versio John Stuart Millin lausahduksesta, jonka mukaan ”on parempi olla onneton Sokrates kuin onnellinen sika”. Muun muassa tällä tavoin tämä melko maltillinen utilitaristi ja liberalisti yritti – huonolla menestyksellä tosin – tuoda laadullista asennetta utilitarismin määrälliseen yksioikoisuuteen eettisten ongelmien suhteen.)
*
Hyveistä nyt tuskin puhutaan muualla kuin käytännöllisen filosofian laitoksilla – ja sielläkin niin helvetin analyyttisesti, että ihmetyttää, mitä tekemistä sillä on käytännön todellisuuden kanssa! Kun olet kerran kuunnellut Heta Gyllingin (ent. Häyry) Helsingin yliopisto luentoa, tiedät, mitä hän tulee puhumaan kaikilla seuraavillakin.
Ei silti, etteikö Heta olisi ihan aidosti fiksu ja oppinut nainen.
Haluan edellisellä - hieman yliampuvalla kritiikillä - kuitenkin epäsuorasti vihjata, että arvostan jotain akateemisen maailman hylkimää Nietzscheä jo senkin vuoksi, että hän uskalsi sanoa suoraan ja ilman että olisi piiloutunut metafyysisen tai analyyttisen käsiteapparaatiston taakse sen, mitä ajatteli – ihan niinkuin Sokrates ja Jeesus – seurauksista kovin paljoa välittämättä.
Fanatismi tosin on pilannut monta hyvää ajattelijaa – ovatpa he sitten olleet poliittisia, uskonnollisia tai feministisiä julistajia. Selkeä argumentaatiokyky yhdistyneenä vilpittömään suorapuheisuuteen ja hyvään tyylitajuun vaatii lopulta aikamoista itsekuria. Itse asiassa se on ankaraa ajatustyötä.
*
Mutta katkaistaan tämäkin pohdinta vähän samaan tapaan kuin katkesi se kuuluisa kanan lento – tällä kertaa Albert Camus`n ”lohduttavaan” toteamukseen, jonka mukaan suurin ihme maailmassa on se, etteivät kaikki ihmiset ole tehneet itsemurhaa.
1900-luvun ehkä hienoimmalle ja tyylitajuisimmalle absurdin filosofille sekä moralisti-agnostikolle voisi heittää takaisin, että ”älä turhaan ihmettele Albert; - etkö ole jo huomannut, että koko ihmiskunta tekee itsemurhaa – ja yhä kiihtyvämmällä vauhdilla...”
**************
(*) Egoismi - Wikipedia, vapaa tietosanakirja, Altruismi egoistisesti tarkasteltuna, Aggressio ja altruismi, Altruism, Biological Altruism, CATHOLIC ENCYCLOPEDIA: Altruism
The Passion for Liberty and Putting Humans First: Why We ...(Ote tästä linkistä)
"Classical egoism does not, as they allege, neglect
the social side of one‘s nature, since voluntary interactions with others
can greatly enhance and enrich one‘s efforts to achieve happiness
through success in career, marriage, and so on. Nor does it give con-
flicting advice of the sort alleged by critics of classical egoism who
hold that the egoist cannot advise another person to act in her best
interest if doing so would work against the egoist‘s best interest."
(**) Durkheim ei kuitenkaan allekirjoita Spencerin arvovapaan yhteikunnan käsitettä, jossa laskelmoivat egoistiset yksilöt muodostuvat spontaanisti yhteiskunnaksi vaihdon kautta pelkkien markkinamekanismien voimalla.
Durkheimin mielestä jopa pelkkään työnjakoon perustuva yhteiskunta ei jakaudu atomisiin yksilöihin, jotka ovat kosketuksissa vain vaihdon ohimenevän hetken ajan, vaan ihmisiä yhdistävät syvemmät ja kestävämmät siteet. "Ihmiset eivät voi elää yhdessä ilman yhteisymmärrystä ja siis molemminpuolisia uhrauksia, liittymättä yhteen voimakkaalla ja kestävällä tavalla. Jokainen yhteiskunta on moraalinen yhteisö." (211)
Durkheim ei näe pelkissä vaihtosuhteissa mitään normien kaltaista regulatiivista voimaa. Siis myös orgaanisen solidaarisuuden omaavissa yhteiskunnissa tarvitaan arvoja ja normeja sisältävää kollektiivista tajuntaa.
Tässä Durkheim näkeekin modernin yhteiskunnan tragedian. Pitkälle eriytynyt yhteiskunta on mahdollistanut ihmisten yksilöllisyyden muttei ole tuottanut tarpeeksi voimakasta kollektiivista tajuntaa, joka turvaisi sosiaalisen integraation.
Länsimaisessa yhteiskunnassa tapahtunut työnjaon prosessi on jotenkin toteutunut epänormaalilla tavalla. Anominen ja abnormaalityönajako eivät tuotakaan erilaisuuden kautta tapahtuvaa sosiaalista integraatiota. (Ote löytyy linkistä Habermas)
(***) Arthur Schopenhauer - Wikipedia, vapaa tietosanakirja, Arthur Schopenhauer, Arthur Schopenhauer (1788-1860), Arthur Schopenhauer, Schopenhauer: On Women (Schopenhauerin pahamaineisia arviointeja naisista: linkki Plöki-Panulle), [DOC] Arthur Schopenhauer (1788-1860): Elämäntahto pusertuu läpi.
Amazon.com: Books: Schopenhauer and the Wild Years of Philosophy, Harvard University Press/Schopenhauer and the Wild Years of Philosophy, -- MONAS.nl -- book review - Schopenhauer and the wild years of ...(Loistava kirja Schopenhauerista ja 1800-luvun alun saksalaisesta aatemaailmasta.)
***
Teesi 1: Modernisaatio sulkeutuneena projektina ...(hyödyllinen yleiskatsaus)
June 26, 2005
HAMLET - a buffoon fatally stricken by knowledge
Nietzsche: Ecce Homo, How One Becomes What One Is
Why I am So Clever (chapter 4)
I know of no more, heart-rending reading than Shakespeare: what he must have suffered to be so much in need of playing the clown! Is Hamlet understood? Not doubt but certainty drives one mad. But to feel this, one must be profound, abysmal, a philosopher. We all fear the truth.
The Nietzsche Channel: Ecce Homo
— Ich kenne keine herzzerreissendere Lektüre als Shakespeare: was muss ein Mensch gelitten haben, um dergestalt es nöthig zu haben, Hanswurst zu sein!—Versteht man den Hamlet? Nicht der Zweifel, die Gewissheit ist das, was wahnsinnig macht ...Aber dazu muss man tief, Abgrund, Philosoph sein, um so zu fühlen... Wir fürchten uns Alle vor der Wahrheit ...
Granum: Kirjantiedot
En tiedä mitään niin sydäntäsärkevää luettavaa kuin Shakespeare: mitä onkaan ihmisen täytynyt kärsiä, että hänen täytyy sillä tavalla ryhtyä ilveilijäksi! Ymmärtääkö kukaan Hamletia? Hulluksi ei tee epäilys vaan varmuus...Mutta tunteakseen niin täytyy olla syvällinen, kuilu, filosofi...Me kaikki pelkäämme totuutta...
*******
The Nietzsche Channel: The Birth of Tragedy (section 7)
In this sense Dionysian man might be said to resemble Hamlet: both have looked deeply into the true nature of things, they have gained knowledge and are now loath to act. They realize that no action of theirs can work any change in the eternal condition of things...The truth once seen, man is aware everywhere of the ghastly absurdity of existence...nausea invades him.
Nietzsche: Die Geburt der Tragodie
In diesem Sinne hat der dionysische Mensch Aehnlichkeit mit Hamlet: beide haben einmal einen wahren Blick in das Wesen der Dinge gethan, sie haben erkannt, und es ekelt sie zu handeln; denn ihre Handlung kann nichts am ewigen Wesen der Dinge ändern...In der Bewusstheit der einmal geschauten Wahrheit sieht jetzt der Mensch überall nur das Entsetzliche oder Absurde des Seins...es ekelt ihn.
Why I am So Clever (chapter 4)
I know of no more, heart-rending reading than Shakespeare: what he must have suffered to be so much in need of playing the clown! Is Hamlet understood? Not doubt but certainty drives one mad. But to feel this, one must be profound, abysmal, a philosopher. We all fear the truth.
The Nietzsche Channel: Ecce Homo
— Ich kenne keine herzzerreissendere Lektüre als Shakespeare: was muss ein Mensch gelitten haben, um dergestalt es nöthig zu haben, Hanswurst zu sein!—Versteht man den Hamlet? Nicht der Zweifel, die Gewissheit ist das, was wahnsinnig macht ...Aber dazu muss man tief, Abgrund, Philosoph sein, um so zu fühlen... Wir fürchten uns Alle vor der Wahrheit ...
Granum: Kirjantiedot
En tiedä mitään niin sydäntäsärkevää luettavaa kuin Shakespeare: mitä onkaan ihmisen täytynyt kärsiä, että hänen täytyy sillä tavalla ryhtyä ilveilijäksi! Ymmärtääkö kukaan Hamletia? Hulluksi ei tee epäilys vaan varmuus...Mutta tunteakseen niin täytyy olla syvällinen, kuilu, filosofi...Me kaikki pelkäämme totuutta...
*******
The Nietzsche Channel: The Birth of Tragedy (section 7)
In this sense Dionysian man might be said to resemble Hamlet: both have looked deeply into the true nature of things, they have gained knowledge and are now loath to act. They realize that no action of theirs can work any change in the eternal condition of things...The truth once seen, man is aware everywhere of the ghastly absurdity of existence...nausea invades him.
Nietzsche: Die Geburt der Tragodie
In diesem Sinne hat der dionysische Mensch Aehnlichkeit mit Hamlet: beide haben einmal einen wahren Blick in das Wesen der Dinge gethan, sie haben erkannt, und es ekelt sie zu handeln; denn ihre Handlung kann nichts am ewigen Wesen der Dinge ändern...In der Bewusstheit der einmal geschauten Wahrheit sieht jetzt der Mensch überall nur das Entsetzliche oder Absurde des Seins...es ekelt ihn.
June 25, 2005
Ääniä näkymättömästä rautahäkistä
Kirjoitettu alunperin kommentiksi Sven Laakson (24.6) jutun DARWININ LUONNONTULKINNASTA kommenttiosastolle (kts. Sana Juhannukseksi.)
A.V. said...
Totalitarismimme on ainakin tunnetun) historian salakavalin, koska sitä ei yleisesti sellaiseksi tunnuta tunninstettavan...mutta mikä olkinukke tämä "darvinismi" on? Miksi tämä sana kaikkien sanojen joukosta? (tämä on vain kehno arvaus, mutta ovatkohan "ought" ja "is" menneet tässä sekaisin?) Olisiko totalitarismimme salakavaluuden (joka kenties tekee siitä myös röyhkeämmän, ilkeämmän ja ennenkaikkea likaisemman) ydin juuri siinä, ettei se kiellä itseään vastaan kohdistuvia hyökkäyksiä, vaan mukautuu hyökkääjän liikkeeseen, sulauttaa itseensä ja kohdistaa sattumanvaraiseen maaliin,kuten vaikkapa...darvinismiin (mitä se sitten onkaan)?
Kyse ei siis olisi siitä, että sanoittaisiin, että "tämä (esim juutalaisuus tai taantumuksellisuus) on pahaa, ja tämä (riuska työväki, uljas arjalainen) hyvää" ja pakotettaisiin yksilö valitsemaan näiden mukaan, vaan siitä, että sanotaan "minä kannatan kaikkea, mikä on hyvää ja vastustan kaikkea mikä on pahaa, mitä nämä sitten ovatkin, ja näinhän sinäkin, eikö?" ja näin neutraloidaan kaikki samaksi vauvanruuaksi.
Prosessia voisi kenties nimittää banalisaatioksi tai infantilisaatioksi johtuen kehämäisestä liikkeestä, joka seuraa siitä yksinkertaisesta seikasta, että vauvanruuan nauttiminen tekee vauvaksi, mikä taas lisää vauvanruuan tarvetta, mikä tekee entistäkin infantiilimmaksi, jne lopputuloksena USAn tapainen valtio, missä 90% väestöstä elää vailla mitään kosketusta siihen, mitä Freud nimitti todellisuusperiaatteeksi. Pähkinän kuoressa.
Kysymys ei toisin sanoen, ole minkään saamarin opin vaikutuksesta, tai salaliitosta vaan siitä yksinkertaisesta seikasta, että valta tosiaan on niillä, joilla se on ja tämän loogisista seurauksista.
Tämän tietysti ymmärsit jo. Mitä siis on tämä darvinismiantipatia? Kuvaamani kehitys on taatusti täysin "darvinismin" mukaista, kun tämä ymmärretään niinkuin se pitää ymmärtää eli loogiseksi periaatteeksi, jolla systeemin aikaevoluutiota voidaan hahmottaa.
On anteeksi annettavaa ampua viaton, jos kuitenkin tähtää syylliseen, jos ase vain sattuu olemaan epätarkka. Mutta milloin viattoman lahtaaminen on anteeksiantamatonta? Missä ovat ne, jotka tietävät, mitä tekevät?
***
Rauno Rasanen said...
Olen aika lailla samaa mieltä A.V.:n kanssa. Darwinismista on mielestäni tullut joko (evoluutio=)sosiobiologiaa tai geenitutkimusta.
Olennaista tässä kehityksessä on, että sosiobiologit ovat "uskovaisia", koska eivät pääse argumentatiivisesti mihinkään siitä tosiasiasta, että evoluutio jo terminä implikoi teleologisuuden.
Evolutionistien on nimittäin pakko operoida funktionaalisuuden käsitteellä, jotta he pystyisivät selittämään yhtään mitään. Tämä on kaikkien historiaa eli aikaa jollain tapaa tutkivien "kirous"!
Sosiobiologien reduktionismi on siten huuhaa-väite!
Geenitutkijat sen sijaan ovat umpireduktionisteja, mutta he eivät tutkikaan menneisyyttä (aikaa).
Tämä metodologinen ja tutkimuskohteenkin sanelema situaatio aiheuttaa kuitenkin sen, että geneetikoilla ei ole mitään sanottavaa niistä arvoista, joita geenitutkimusten tulosten soveltamiseen pitäisi käyttää.
Reduktionistit on "vapautettu" arvokeskustelusta...Tai itsehän he sitä tieteen nimissä halusivat!
En siis oikein ymmärrä, millä geenitiede lopulta ylvästelee (tämä pätee kaikkiin luonnontieteisiin, joiden metodi ja jopa ontologia on reduktionistinen), jos päätökset tieteen sovellutuksista tehdään kuitenkin markkinavoimien ja politiikan ehdoilla - eli kyse on väistämättä joihinkin arvoihin perustuvista - tieteen ulkopuolisista - ratkaisuista.
Tai sitten asia on niin kuin "paranoidisesti" kuvittelen: maailmaa hallitsee luonnontieteen ja markkinavoimien "salaliitto." Luonnontiedettä vedetään kuin pässiä narussa - ja vetäjänä on raha! Mutta kas kummaa - tämä pässi seuraa isäntäänsä (rahaa) aivan säyseästi eikä jukuroi ollenkaan...
***
Itseironisesti totean sen verran, että "tervejärkiselle" pessimistille on nykyaikana olemassa "mainiot näköalat", koska hän - näkemästään suorastaan haltioituneena - ymmärtää, että Aldous Huxleyn : Brave New World (Uljas uusi maailma) (Aldous Huxley) ja George Orwellin 1984 - by George Orwell: A searchable online version - hieman erilaisista lähtökohdistaan ja painotuksistaan huolimatta - ovat toteutumassa - ja vauhdilla!
A.V. said...
Totalitarismimme on ainakin tunnetun) historian salakavalin, koska sitä ei yleisesti sellaiseksi tunnuta tunninstettavan...mutta mikä olkinukke tämä "darvinismi" on? Miksi tämä sana kaikkien sanojen joukosta? (tämä on vain kehno arvaus, mutta ovatkohan "ought" ja "is" menneet tässä sekaisin?) Olisiko totalitarismimme salakavaluuden (joka kenties tekee siitä myös röyhkeämmän, ilkeämmän ja ennenkaikkea likaisemman) ydin juuri siinä, ettei se kiellä itseään vastaan kohdistuvia hyökkäyksiä, vaan mukautuu hyökkääjän liikkeeseen, sulauttaa itseensä ja kohdistaa sattumanvaraiseen maaliin,kuten vaikkapa...darvinismiin (mitä se sitten onkaan)?
Kyse ei siis olisi siitä, että sanoittaisiin, että "tämä (esim juutalaisuus tai taantumuksellisuus) on pahaa, ja tämä (riuska työväki, uljas arjalainen) hyvää" ja pakotettaisiin yksilö valitsemaan näiden mukaan, vaan siitä, että sanotaan "minä kannatan kaikkea, mikä on hyvää ja vastustan kaikkea mikä on pahaa, mitä nämä sitten ovatkin, ja näinhän sinäkin, eikö?" ja näin neutraloidaan kaikki samaksi vauvanruuaksi.
Prosessia voisi kenties nimittää banalisaatioksi tai infantilisaatioksi johtuen kehämäisestä liikkeestä, joka seuraa siitä yksinkertaisesta seikasta, että vauvanruuan nauttiminen tekee vauvaksi, mikä taas lisää vauvanruuan tarvetta, mikä tekee entistäkin infantiilimmaksi, jne lopputuloksena USAn tapainen valtio, missä 90% väestöstä elää vailla mitään kosketusta siihen, mitä Freud nimitti todellisuusperiaatteeksi. Pähkinän kuoressa.
Kysymys ei toisin sanoen, ole minkään saamarin opin vaikutuksesta, tai salaliitosta vaan siitä yksinkertaisesta seikasta, että valta tosiaan on niillä, joilla se on ja tämän loogisista seurauksista.
Tämän tietysti ymmärsit jo. Mitä siis on tämä darvinismiantipatia? Kuvaamani kehitys on taatusti täysin "darvinismin" mukaista, kun tämä ymmärretään niinkuin se pitää ymmärtää eli loogiseksi periaatteeksi, jolla systeemin aikaevoluutiota voidaan hahmottaa.
On anteeksi annettavaa ampua viaton, jos kuitenkin tähtää syylliseen, jos ase vain sattuu olemaan epätarkka. Mutta milloin viattoman lahtaaminen on anteeksiantamatonta? Missä ovat ne, jotka tietävät, mitä tekevät?
***
Rauno Rasanen said...
Olen aika lailla samaa mieltä A.V.:n kanssa. Darwinismista on mielestäni tullut joko (evoluutio=)sosiobiologiaa tai geenitutkimusta.
Olennaista tässä kehityksessä on, että sosiobiologit ovat "uskovaisia", koska eivät pääse argumentatiivisesti mihinkään siitä tosiasiasta, että evoluutio jo terminä implikoi teleologisuuden.
Evolutionistien on nimittäin pakko operoida funktionaalisuuden käsitteellä, jotta he pystyisivät selittämään yhtään mitään. Tämä on kaikkien historiaa eli aikaa jollain tapaa tutkivien "kirous"!
Sosiobiologien reduktionismi on siten huuhaa-väite!
Geenitutkijat sen sijaan ovat umpireduktionisteja, mutta he eivät tutkikaan menneisyyttä (aikaa).
Tämä metodologinen ja tutkimuskohteenkin sanelema situaatio aiheuttaa kuitenkin sen, että geneetikoilla ei ole mitään sanottavaa niistä arvoista, joita geenitutkimusten tulosten soveltamiseen pitäisi käyttää.
Reduktionistit on "vapautettu" arvokeskustelusta...Tai itsehän he sitä tieteen nimissä halusivat!
En siis oikein ymmärrä, millä geenitiede lopulta ylvästelee (tämä pätee kaikkiin luonnontieteisiin, joiden metodi ja jopa ontologia on reduktionistinen), jos päätökset tieteen sovellutuksista tehdään kuitenkin markkinavoimien ja politiikan ehdoilla - eli kyse on väistämättä joihinkin arvoihin perustuvista - tieteen ulkopuolisista - ratkaisuista.
Tai sitten asia on niin kuin "paranoidisesti" kuvittelen: maailmaa hallitsee luonnontieteen ja markkinavoimien "salaliitto." Luonnontiedettä vedetään kuin pässiä narussa - ja vetäjänä on raha! Mutta kas kummaa - tämä pässi seuraa isäntäänsä (rahaa) aivan säyseästi eikä jukuroi ollenkaan...
***
Itseironisesti totean sen verran, että "tervejärkiselle" pessimistille on nykyaikana olemassa "mainiot näköalat", koska hän - näkemästään suorastaan haltioituneena - ymmärtää, että Aldous Huxleyn : Brave New World (Uljas uusi maailma) (Aldous Huxley) ja George Orwellin 1984 - by George Orwell: A searchable online version - hieman erilaisista lähtökohdistaan ja painotuksistaan huolimatta - ovat toteutumassa - ja vauhdilla!
***
Huomautus: Järkähtämättömin asenne elämän mielettömyyteen löytyy stoalaisten ja Albert Camus`n ohella - ehkä hieman yllättäen - Sergei Jeseniniltä (1895-1925), joka lohduttaa ystäväänsä itsemurharunossaan - "turha tuskitella mokomaa...ero, joka ennalta jo arvattiin, lupailee, että vielä tapaamme...ei tässä elämässä ole uutta kuolla, eikä elää, yhtään sen uudempaa." (muistinvarainen siteeraus)
***
Sytytyslanka palaa jo...Eikä kilpailusta voi kieltäytyä! Yhteiskunta järjestää joka tapauksessa "kilpailut" niidenkin välillä, jotka eivät kykene osallistumaan "viralliseen kisaan".
Kuvottaa kuitenkin, miten ihmisiä hämätään jatkuvasti korkeimmalla tasolla - sekä demokratian että liberalismin nimissä.
Annan esimerkin.
On aika uskomatonta, miten eräät poliitikot kehtaavat vilpittömästi "markkinoida" esim. hoitotakuuta, vaikka tapauskohtainen hoidon priorisointi (siis "rahan" asettamat ehdot) on kuitenkin se ratkaisu, joka käytännössä lopulta toteutuu.
Hoitotakuu on toki ihan OK, mutta minun mielestäni siitä on tullut lähinnä polittinen keppihevonen, jollaisia demokratiassa ja liberalismissa vilisee laumoittain!
Sillä - lakeja voidaan kyllä säätää ihmisiä rauhoittamaan, mutta mitä merkitystä laeilla on silloin, kun resurssit eli käytäntö ei kuitenkaan toteuta/noudata niitä?
Ja mikäli kritisoit - "ne" säätävät sulle uuden lain "oloasi helpottamaan" - loputtomiin...
Näin kääriytyy niin sanottu "pehmeä hirmuvalta", tuo rationalistisen byrokratian liberaali-demokraattinen "rautahäkki" (josta jo Max Weber kirjoitti) kaikkien ylle, näkymättömänä, turvallisena ja samalla tukahduttavana.
Sitä ei voi kritisoida, koska sitä on hyödytöntä kritisoida...Kritiikki "imeytyy" byrokratiaan kuin vesi pesusieneen...
***
Pehmeästä hirmuvallasta on kirjoittanut mm. Charles Taylor: Sources of the Self ja The Ethics of Authenticity - Taylor (Amazon.com: Books: The Ethics of Authenticity).
Jälkimmäinen on myös suomennettu nimellä "Autenttisuuden etiikka."
Ensin mainittu on Taylorin pääteos - tiiliskivimäinen katsaus modernin minä-käsityksen kehitykseen länsimaissa antiikin ajoista nykyaikaan...
June 24, 2005
Sana Juhannukseksi
Kirjoitettu (uudelleen editoiden) alunperin kommentiksi Sven Laakson (24.6) juttuun:
DARWININ LUONNONTULKINNASTA
"Metaforiaan etsivä länsimainen kilpailuyhteiskunta on ihmiskunnan tähänastisista totalitarsimin muodoista röyhkein, ilkein, likaisin ja salakavalin.Korkeimmat hengen jättiläiset ovat kaikkein haavoittuvaisimpia olemassaolon taistelussa, jota hallitsee keskinkertaisuuden tahto valtaan. Tämä jos mikä Nietzschen ilmaisema synkkä totuus on darwinistisen terrorin (johon verrattuna Stalinin ja Hitlerin terrorit ovat poikien leikkiä rajatulla hiekkalaatikolla) kivijalka länsimaiden nykyisyydessä."
***
Niinpä. "Viimeiset ihmiset" ovat keksineet uuden ja lopullisen Jumalan: ONNEN. Ei tarvita enää tuonpuoleista, koskapa se on siirretty tämänpuoleiseen. Mitä nyt vammat, sairaudet ja kuolemat "hieman häiritsevät" onneamme.
Moraalinkin muututtua kaupallisen estetiikan eli muodin/trendin osa-alueeksi, ei ole jäljellä enää mitään pyhää: kaikki on kaupan.
Hyvinvointivaltio kyllä pyrkii - joskus jopa liiankin kiitettävästi - huolehtimaan heikommin pärjäävistä, mutta moraalista se ei kerro vielä juuri mitään.
Sosiaalinen minimihyvinvointi on taattava laeilla lähinnä yhteiskuntarauhan säilyttämisen vuoksi. Mitään "ylevää" moraalia tähän ei tarvita. Moraalilla on lopulta aika vähän tekemistä raakojen tosiasioitten kanssa.
Menetelmäoikeudellinen (positivistinen) laki ja aatteellinen moraali ovat nykymaailmassa vallitsevan pragmaattisen estetiikan aikana muuttuneet "hengeltään" (eetokseltaan) lähes vastakohtaisiksi asenteiksi.
Itse asiassa moraali on sulautunut täysin kaupalliseen esteettisyyteen.
(Nietzschen intentoima esteettinen moraali ei kuitenkaan ollut massojen muotihömpötystä! Mutta ilmeisesti Nietzsche vain yksinkertaisesti yliarvioi oman ajatuskokeensa realistisuuden uusien arvojen luomisen suhteen. Hän ei ottanut lähimainkaan tarpeeksi huomioon taloudellisteknisiä ja poliittisia tosiseikkoja, vaikka esim. aikansa luonnontiedettä jossain määrin tunsikin.)
Lisää teknisiä uutuuksia, lisää mukavuuksia, vaikkeivät ne tietenkään kaikille riitä. Ja jos riittävät - tuhoutuu maapallo!
Lisää pitää kuitenkin saada.
Ja tämän takaa mm. kaupalliseksi keskinkertaisuudeksi - esim. yleiseksi mielipiteeksi - latistunut tyylitaju.
Koko tähän yhä nopeutuvaan "meininkiin" sisältyy kuitenkin kohtalokas paradoksi. Viimeiset ihmiset ovat mukavuuksistaan huolimatta yhtä aikaa sekä äärettömän kiireisiä että henkisesti äärettömän laiskoja!
Tämä tila on sisäistä tyhjyyttä - merkityksettömyyttä, jota täytetään loputtomalla viihde-ja informaatiotulvalla - addiktoitumalla vähitellen yhä syvemmälle - ensin kilpailun, sitten väkivallan ja pornon maailmaan.
Kyse huumeenomaisesta tilasta, jonka diagnoosi on juuri tuo Friedrich Nietzschen NIHILISMI.
Voisinpa seisauttaa ajan edes tunniksi! Nähtäisiin, mikä psykoottinen kaaos seuraa siitä, etteivät nämä Das Man-ihmiset voikaan tuntiin tyydyttää omaa mukavuudenhaluaan tai sitten heiltä menee (näin he ajattelevat) hyvä business sivu suun.
Mutta kerranhan - ja se on viimeinen kerta - aika pysähtyy jokaisen kohdalla. Tämän muistamisen estämiseksi on lisättävä vauhtia, lisättävä vapauksia samalla, kun koko ajan ollaan kuitenkin yhä pahemmin ajatumassa sekä piilevän että avoimen kontrollin alaisiksi.
Merkillistä: miten ihminen voi olla vapaa, jos hän ei kykene kestämään oman sielunsa tyhjyyttä ilman keinotekoisia korvikkeita?
Mutta ei tuo tyhjyys täyty viihteestä, mukavuudesta tai muista "sielun" ulkopuolelta tulevista korvikkeista! Ihminen ei elä vain leivästä - tai sitten hän elää, mutta elää kuin kävelisi avoimin silmin unessa, joka vie häntä minne sattuu - täysin pakonomaisesti ja tahdottomasti.
Hän on marionetti tai robotti, joka menee minne työ, trendi ja yhteiskunnallinen osallistuminen muka velvoittaa.
Ja yhtäkkiä on ilta...elämä ajoi kauas ohi...Et pysynytkään enää perässä, eikä mikään korviketyydytys voi sinua enää lohduttaa tai jopa hetkellisesti pelastaa. Valmistaudu siis menemään arkkuusi mato!
Tai - osta Porsche ja aja täysillä päin kalliota: kas siinä oivallinen - ja ainoa - ratkaisu, jolla materiaalinen korvike voi poistaa sielun tyhjyyden kauhun!
***
Näille suin päin ryntäilijöille voi vain kylmästi todeta: darwinismi pätee myös ihmislajin kohdalla, mikä merkitsee sillekin vuorollaan varmaa tuhoa (jota ihminen toki itse voi edistää) - aivan kuten kaikille muillekin lajeille maapallon historian aikana.
***
Lopuksi kaikkein vaikein ja ikuisin ongelma.
"Tahto valtaan" on - kuten Nietzsche sen (minun mielestäni) lopulta oivalsi - moraalisesti täysin mieletön (kaaokseen johtava, suuntaa vailla oleva, yhtä aikaa inflatorinen ja deflatorinen - riippuu tarkasteluperspektiivistä ja - oletuksista) ajatus, ellei siihen sisälly "ikuisen paluun" hyväksymistä.
Elämä - sikäli kuin se riippuu meidän omista valinnoistamme - on elettävä niin, että sen voisi elää uudestaan yhä uudelleen - ikuisesti (*) (**).
Uuden moraalin mahdollisuus ja perusta voi lähteä vain tämän "eksistentiaalis-kosmisen kombinaation" sisäistämisestä.
Asiaa sietää pohtia - oli sitten darwinisti tai ei.
(*) On hiukan epäselvää, hyväksyikö Nietzsche itsekään lopullisesti ikuisen paluun ajatusta. Nietzschehän ironisoi Ecce Homossa, että suurin syy hänen epäröinnilleen syvällisimmän ajatuksensa eli ikuisen paluun hyväksymisessä ovat hänen omat sukulaisensa - toisin sanoen: äärimmäisen uskonnollinen äiti sekä antisemiitti sisar!
Nämä hän siis joutuisi itse kohtaamaan ikuisesti uudelleen....
Ja kaikilla meillähän on ristimme tai kyttyrämme, josta emme eroon pääse...Joillain jopa kaksikin...Sen vuoksi ikuisen paluun ajatus on Nietzschenkin mukaan miltei hirvittävä, mutta ainakin se toimii melkoisen vahvana vastapainona Kantin - puhtaasti rationaaliselle mutta kristillisperäiselle käskymoraalille, ja varsinkin Kantin kuuluisimmalle "käsitehirviölle": Kategoriselle Imperatiiville, jossa Nietzschen mukaan "kaikuu etäisesti itämaisten despoottien ääni..." (vapaa siteeraus).
Toisaalta - Nietzschelle ikuisen paluun hyväksyminen on nihilistisen situaation kovin testi. Ja vielä enemmän: juuri se on nihilismin voittamista.
Bernd Magnus on kutsuu tätä Nietzschen ikuisen paluun konseptiota nimellä: Nietzsche's Existential Imperative , 1978 - nimenomaan vastineena ja vaihtoehtona Immanuel Kantin Kategoriselle imperatiiville , - Categorical imperative - Wikipedia, the free encyclopedia.
(**) Kuten seuraavista linkeistä voi helposti päätellä - ikuisen paluun ajatus ei ole mikään uusi idea, vaan se kuuluu ihmiskunnan historian eräisiin kaikkein varhaisimpiin myyttisiin uskomuksiin ajan ja maailman (luonnon, materian, energian) kiertokulusta.
Vastakkainen ajatus löytyy juutalaisesta perinteestä ja etenkin Vanhan Testamentin viimeisimpien kirjojen (esim. Danielin kirja) apokalyptisista visioista, joissa Jumalan tuomio kohtaa ihmiskuntaa väistämättä lopun aikojen tullessa. Ja se on sitten siinä...(?!) Toista kertaa - useammista puhumattakaan - ei enää tule.
Myös kristinusko omaksui lineaarisen historia-käsityksen (niin paljon kuin se omaksui myös kreikkalaisilta). Helvetti tai taivas ihmisen lopullisina "tiloina" ovat lineaarisen mytologian vaihtoehdot.
Mutta tässä yhteydessä täytyy ehdottomasti muistuttaa, että jopa nykyisen kvanttifysiikan (sic) erästä, varsin uutta versiota, kutsutaan - ainakin osittain nimellä "Ekpyrosis" ( Citebase - Hubble Law and Brane Matter after Ekpyrosis, 'Brane-Storm' Challenges Part of Big Bang Theory), joka oli stoalaisten käyttämä termi maailman tuhoutumisesta suuressa palamisprosessissa syntyäkseen jälleen uudestaan kuin Feeniks-lintu tuhkasta - Feeniks - Wikipedia, vapaa tietosanakirja.
Nothing New Under the Sun: Cycles, Eternal Returns, Stoicism [Internet Encyclopedia of Philosophy], ImmortalityDictionary of the History of Ideas, Mythology, The Eternal Return...
DARWININ LUONNONTULKINNASTA
"Metaforiaan etsivä länsimainen kilpailuyhteiskunta on ihmiskunnan tähänastisista totalitarsimin muodoista röyhkein, ilkein, likaisin ja salakavalin.Korkeimmat hengen jättiläiset ovat kaikkein haavoittuvaisimpia olemassaolon taistelussa, jota hallitsee keskinkertaisuuden tahto valtaan. Tämä jos mikä Nietzschen ilmaisema synkkä totuus on darwinistisen terrorin (johon verrattuna Stalinin ja Hitlerin terrorit ovat poikien leikkiä rajatulla hiekkalaatikolla) kivijalka länsimaiden nykyisyydessä."
***
Niinpä. "Viimeiset ihmiset" ovat keksineet uuden ja lopullisen Jumalan: ONNEN. Ei tarvita enää tuonpuoleista, koskapa se on siirretty tämänpuoleiseen. Mitä nyt vammat, sairaudet ja kuolemat "hieman häiritsevät" onneamme.
Moraalinkin muututtua kaupallisen estetiikan eli muodin/trendin osa-alueeksi, ei ole jäljellä enää mitään pyhää: kaikki on kaupan.
Hyvinvointivaltio kyllä pyrkii - joskus jopa liiankin kiitettävästi - huolehtimaan heikommin pärjäävistä, mutta moraalista se ei kerro vielä juuri mitään.
Sosiaalinen minimihyvinvointi on taattava laeilla lähinnä yhteiskuntarauhan säilyttämisen vuoksi. Mitään "ylevää" moraalia tähän ei tarvita. Moraalilla on lopulta aika vähän tekemistä raakojen tosiasioitten kanssa.
Menetelmäoikeudellinen (positivistinen) laki ja aatteellinen moraali ovat nykymaailmassa vallitsevan pragmaattisen estetiikan aikana muuttuneet "hengeltään" (eetokseltaan) lähes vastakohtaisiksi asenteiksi.
Itse asiassa moraali on sulautunut täysin kaupalliseen esteettisyyteen.
(Nietzschen intentoima esteettinen moraali ei kuitenkaan ollut massojen muotihömpötystä! Mutta ilmeisesti Nietzsche vain yksinkertaisesti yliarvioi oman ajatuskokeensa realistisuuden uusien arvojen luomisen suhteen. Hän ei ottanut lähimainkaan tarpeeksi huomioon taloudellisteknisiä ja poliittisia tosiseikkoja, vaikka esim. aikansa luonnontiedettä jossain määrin tunsikin.)
Lisää teknisiä uutuuksia, lisää mukavuuksia, vaikkeivät ne tietenkään kaikille riitä. Ja jos riittävät - tuhoutuu maapallo!
Lisää pitää kuitenkin saada.
Ja tämän takaa mm. kaupalliseksi keskinkertaisuudeksi - esim. yleiseksi mielipiteeksi - latistunut tyylitaju.
Koko tähän yhä nopeutuvaan "meininkiin" sisältyy kuitenkin kohtalokas paradoksi. Viimeiset ihmiset ovat mukavuuksistaan huolimatta yhtä aikaa sekä äärettömän kiireisiä että henkisesti äärettömän laiskoja!
Tämä tila on sisäistä tyhjyyttä - merkityksettömyyttä, jota täytetään loputtomalla viihde-ja informaatiotulvalla - addiktoitumalla vähitellen yhä syvemmälle - ensin kilpailun, sitten väkivallan ja pornon maailmaan.
Kyse huumeenomaisesta tilasta, jonka diagnoosi on juuri tuo Friedrich Nietzschen NIHILISMI.
Voisinpa seisauttaa ajan edes tunniksi! Nähtäisiin, mikä psykoottinen kaaos seuraa siitä, etteivät nämä Das Man-ihmiset voikaan tuntiin tyydyttää omaa mukavuudenhaluaan tai sitten heiltä menee (näin he ajattelevat) hyvä business sivu suun.
Mutta kerranhan - ja se on viimeinen kerta - aika pysähtyy jokaisen kohdalla. Tämän muistamisen estämiseksi on lisättävä vauhtia, lisättävä vapauksia samalla, kun koko ajan ollaan kuitenkin yhä pahemmin ajatumassa sekä piilevän että avoimen kontrollin alaisiksi.
Merkillistä: miten ihminen voi olla vapaa, jos hän ei kykene kestämään oman sielunsa tyhjyyttä ilman keinotekoisia korvikkeita?
Mutta ei tuo tyhjyys täyty viihteestä, mukavuudesta tai muista "sielun" ulkopuolelta tulevista korvikkeista! Ihminen ei elä vain leivästä - tai sitten hän elää, mutta elää kuin kävelisi avoimin silmin unessa, joka vie häntä minne sattuu - täysin pakonomaisesti ja tahdottomasti.
Hän on marionetti tai robotti, joka menee minne työ, trendi ja yhteiskunnallinen osallistuminen muka velvoittaa.
Ja yhtäkkiä on ilta...elämä ajoi kauas ohi...Et pysynytkään enää perässä, eikä mikään korviketyydytys voi sinua enää lohduttaa tai jopa hetkellisesti pelastaa. Valmistaudu siis menemään arkkuusi mato!
Tai - osta Porsche ja aja täysillä päin kalliota: kas siinä oivallinen - ja ainoa - ratkaisu, jolla materiaalinen korvike voi poistaa sielun tyhjyyden kauhun!
***
Näille suin päin ryntäilijöille voi vain kylmästi todeta: darwinismi pätee myös ihmislajin kohdalla, mikä merkitsee sillekin vuorollaan varmaa tuhoa (jota ihminen toki itse voi edistää) - aivan kuten kaikille muillekin lajeille maapallon historian aikana.
***
Lopuksi kaikkein vaikein ja ikuisin ongelma.
"Tahto valtaan" on - kuten Nietzsche sen (minun mielestäni) lopulta oivalsi - moraalisesti täysin mieletön (kaaokseen johtava, suuntaa vailla oleva, yhtä aikaa inflatorinen ja deflatorinen - riippuu tarkasteluperspektiivistä ja - oletuksista) ajatus, ellei siihen sisälly "ikuisen paluun" hyväksymistä.
Elämä - sikäli kuin se riippuu meidän omista valinnoistamme - on elettävä niin, että sen voisi elää uudestaan yhä uudelleen - ikuisesti (*) (**).
Uuden moraalin mahdollisuus ja perusta voi lähteä vain tämän "eksistentiaalis-kosmisen kombinaation" sisäistämisestä.
Asiaa sietää pohtia - oli sitten darwinisti tai ei.
(*) On hiukan epäselvää, hyväksyikö Nietzsche itsekään lopullisesti ikuisen paluun ajatusta. Nietzschehän ironisoi Ecce Homossa, että suurin syy hänen epäröinnilleen syvällisimmän ajatuksensa eli ikuisen paluun hyväksymisessä ovat hänen omat sukulaisensa - toisin sanoen: äärimmäisen uskonnollinen äiti sekä antisemiitti sisar!
Nämä hän siis joutuisi itse kohtaamaan ikuisesti uudelleen....
Ja kaikilla meillähän on ristimme tai kyttyrämme, josta emme eroon pääse...Joillain jopa kaksikin...Sen vuoksi ikuisen paluun ajatus on Nietzschenkin mukaan miltei hirvittävä, mutta ainakin se toimii melkoisen vahvana vastapainona Kantin - puhtaasti rationaaliselle mutta kristillisperäiselle käskymoraalille, ja varsinkin Kantin kuuluisimmalle "käsitehirviölle": Kategoriselle Imperatiiville, jossa Nietzschen mukaan "kaikuu etäisesti itämaisten despoottien ääni..." (vapaa siteeraus).
Toisaalta - Nietzschelle ikuisen paluun hyväksyminen on nihilistisen situaation kovin testi. Ja vielä enemmän: juuri se on nihilismin voittamista.
Bernd Magnus on kutsuu tätä Nietzschen ikuisen paluun konseptiota nimellä: Nietzsche's Existential Imperative , 1978 - nimenomaan vastineena ja vaihtoehtona Immanuel Kantin Kategoriselle imperatiiville , - Categorical imperative - Wikipedia, the free encyclopedia.
(**) Kuten seuraavista linkeistä voi helposti päätellä - ikuisen paluun ajatus ei ole mikään uusi idea, vaan se kuuluu ihmiskunnan historian eräisiin kaikkein varhaisimpiin myyttisiin uskomuksiin ajan ja maailman (luonnon, materian, energian) kiertokulusta.
Vastakkainen ajatus löytyy juutalaisesta perinteestä ja etenkin Vanhan Testamentin viimeisimpien kirjojen (esim. Danielin kirja) apokalyptisista visioista, joissa Jumalan tuomio kohtaa ihmiskuntaa väistämättä lopun aikojen tullessa. Ja se on sitten siinä...(?!) Toista kertaa - useammista puhumattakaan - ei enää tule.
Myös kristinusko omaksui lineaarisen historia-käsityksen (niin paljon kuin se omaksui myös kreikkalaisilta). Helvetti tai taivas ihmisen lopullisina "tiloina" ovat lineaarisen mytologian vaihtoehdot.
Mutta tässä yhteydessä täytyy ehdottomasti muistuttaa, että jopa nykyisen kvanttifysiikan (sic) erästä, varsin uutta versiota, kutsutaan - ainakin osittain nimellä "Ekpyrosis" ( Citebase - Hubble Law and Brane Matter after Ekpyrosis, 'Brane-Storm' Challenges Part of Big Bang Theory), joka oli stoalaisten käyttämä termi maailman tuhoutumisesta suuressa palamisprosessissa syntyäkseen jälleen uudestaan kuin Feeniks-lintu tuhkasta - Feeniks - Wikipedia, vapaa tietosanakirja.
Nothing New Under the Sun: Cycles, Eternal Returns, Stoicism [Internet Encyclopedia of Philosophy], ImmortalityDictionary of the History of Ideas, Mythology, The Eternal Return...
NIETZSCHE`S "BOTTOM TEN"
Amazon.com: Books: What Nietzsche Really Said (Chapter 5, “Nietzsche Ad Hominem” /Nietzsche´s Top Ten)
(perusteluja tulossa myöhemmin)
The Worst
Socrates
Plato
Saint Paul
Wagner
Kant
Schopenhauer
Descartes
Luther
Mill
Carlyle
Euripides
Runners-up (for "Worst")
Hegel
Darwin
God
(perusteluja tulossa myöhemmin)
The Worst
Socrates
Plato
Saint Paul
Wagner
Kant
Schopenhauer
Descartes
Luther
Mill
Carlyle
Euripides
Runners-up (for "Worst")
Hegel
Darwin
God
NIETZSCHE`S "TOP TEN"
Amazon.com: Books: What Nietzsche Really Said (Chapter 5, “Nietzsche Ad Hominem” (Nietzsche´s Top Ten)
(perusteluja tulossa myöhemmin)
The Best
Socrates
Zarathustra
Spinoza
Goethe
Wagner
Kant
Schopenhauer
Dostoyevsky
Emerson
Homer
Jesus
Shakespeare
Sophocles
Runners-up
Apollo
Dionysos
Luther
Heine
Thucydides
Darwin
(perusteluja tulossa myöhemmin)
The Best
Socrates
Zarathustra
Spinoza
Goethe
Wagner
Kant
Schopenhauer
Dostoyevsky
Emerson
Homer
Jesus
Shakespeare
Sophocles
Runners-up
Apollo
Dionysos
Luther
Heine
Thucydides
Darwin
June 23, 2005
”Mme Bovary olen minä itse.” (Gustave Flaubert)
("Huomautus" Plöki-Panulle!)
Madame Bovary (This excerpt is from part III, chapter 5)
"She often said to him, with her sweet, melancholy voice-
"Ah! you too, you will leave me! You will marry! You will be like all the others."
He asked, "What others?"
"Why, like all men," she replied. Then added, repulsing him with a languid movement--
"You are all evil!"
***
Arki ja Flaubert
FLAUBERT JA MITÄTÖN AIHE
Gustave Flaubertistä (1821 – 188o) tuli merkittävä kirjailija, vasta monien yritysten jälkeen. Kun hän 28 -vuotiaana luki ystävilleen neljän päivän aikana ensimmäisen version kirjastaan ”Pyhän Antoniuksen kiusaukset”, ystävät olivat vaivautuneita, kehottivat häntä hävittämään koko teoksen ja kirjoittamaan oikein ikävän teoksen oikein ikävästä aiheesta. Tähän ikävään aiheeseen tarttuminen teki Flaubertista merkittävän.
”Mme Bovary” oli tapaus heti ilmestyttyään, se herätti kiivasta keskustelua sekä oikeusjutun. Nykyään on vaikea ymmärtää kuinka romaanista on löydetty liian rohkeita kuvauksia. Joka tapauksessa Flaubert sai sakkorangaistuksen romaanistaan.
”Mme Bovary” syntyy halusta kirjoittaa mahdollisimman tyhjänpäiväisestä aiheesta. Ajatus jäi hänen mieleensä. Pitkän lamaantuneisuuden ja masennuksen jälkeen Flaubertin silmiin sattui itsemurha-uutinen naisesta jonka hän tunsi. ”Nyt tiedän! Kirjoitan Delamaresta ja hänen vaimostaan.” Näin hän alkoi kirjoittaa kotiseudullaan toimineesta maalaislääkäristä, jonka vaimo oli tehnyt itsemurhan, häväistyään ensin itsensä julkisesti, neuroottisilla ja hysteerisillä teoillaan.
Alkaessaan kirjoittaa ”Mme Bovarya” Flaubert otti itselleen vastenmielisen aiheen, sillä hän ei nähnyt mitään ihailtavaa tässä naisessa. Emma oli hänelle vain romanttisiin harhoihin uskonut nainen jolle kävi huonosti. Hän aikoi kirjoittaa naispuolisen Donna Quioten tarinan, sillä Emma oli naivin lukuharrastuksen uhri hieman samaan tapaan kuin Don Quiote. Emma oli lukenut liikaa rakkaustarinoita ja uskoi niiden olevan mahdollisia myös hänen kohdallaan.
Flaubertin pyrkimys oli realistinen. Romantiikan ylitunteellisuus oli menettänyt loistonsa, tärkeämpiä olivat objektiiviset havainnot. Flaubert otti kohteekseen romanttisen ihanteellisuuden. Hän ajatteli, että nainen joka nuorena on lukenut romanttista unelmakirjallisuutta, alkaa sen seurauksena haaveilla epätodellisia asioita. Tällainen haaveilija ei koskaan löytäisi paikkaansa todellisessa elämässä. Mutta paneuduttuaan Emman elämään ja ylisuuriin haaveisiin, Flaubert huomasi saatuaan teoksen valmiiksi. ”Mme Bovary olen minä itse.”
Hän oli alkanut kirjoittaa naistyypistä, joka aivan erityisesti inhotti häntä, ja alitajuisella varmuudella näin tehdessään kohtasi oman itsensä. Kuten psykoanalyytikot sanovat, mitä kauempaa omasta itsestä hän luuli hakeneensa romaanin päähenkilön, sitä lähempänä omaa torjuttua puolta se oli.
Flaubert oli kirurgin poika, joka käytti lääketieteellistä näkökulmaa Mme Bovaryn kuvaukseen. Hän halusi kuvata erään fysiologisen tapauksen. Emma oli fyysisesti terve, nuori nainen jolla oli vilkas viettielämä. Flaubert halusi kuvata, kuinka romanttisen haaveet aiheuttavat fyysisesti terveessä tapauksessa pahoja seurauksia. Tiedostamattomalla tasolla kävi toisin, sillä Flaubert itse oli kohtuuttomien unelmien vallassa, mutta ei tunnustanut sitä.
Julkisuuden kannalta romaani ei käsitellyt lainkaan niin mitätöntä aihetta. Se käsitteli avioliiton ulkopuolista rakkautta tavalla jota moitittiin vulgaariksi ja rikolliseksi. Ilmestyttyään ”Mm Bovarya” syytettiin siveettömäksi romaaniksi. Kanteessa Flaubertia vastaan teosta pidettiin moraalin ja hyvien tapojen vastaisena. Flaubert selvisi pelkällä nuhtelulla.
/ Euroopan kirjallisuushistoria / 1800-luku / Ranska / Flaubert
© 1999-2003 Risto Niemi-Pynttäri & Juha Teppo Last modified: 24.3.2004 09:49
Gustave Flaubert
Gustave Flaubert - Wikipedia, vapaa tietosanakirja
Gustave Flaubert - Wikipedia, the free encyclopedia
Madame Bovary - Wikipedia, the free encyclopedia
Madame Bovary (This excerpt is from part III, chapter 5)
"She often said to him, with her sweet, melancholy voice-
"Ah! you too, you will leave me! You will marry! You will be like all the others."
He asked, "What others?"
"Why, like all men," she replied. Then added, repulsing him with a languid movement--
"You are all evil!"
***
Arki ja Flaubert
FLAUBERT JA MITÄTÖN AIHE
Gustave Flaubertistä (1821 – 188o) tuli merkittävä kirjailija, vasta monien yritysten jälkeen. Kun hän 28 -vuotiaana luki ystävilleen neljän päivän aikana ensimmäisen version kirjastaan ”Pyhän Antoniuksen kiusaukset”, ystävät olivat vaivautuneita, kehottivat häntä hävittämään koko teoksen ja kirjoittamaan oikein ikävän teoksen oikein ikävästä aiheesta. Tähän ikävään aiheeseen tarttuminen teki Flaubertista merkittävän.
”Mme Bovary” oli tapaus heti ilmestyttyään, se herätti kiivasta keskustelua sekä oikeusjutun. Nykyään on vaikea ymmärtää kuinka romaanista on löydetty liian rohkeita kuvauksia. Joka tapauksessa Flaubert sai sakkorangaistuksen romaanistaan.
”Mme Bovary” syntyy halusta kirjoittaa mahdollisimman tyhjänpäiväisestä aiheesta. Ajatus jäi hänen mieleensä. Pitkän lamaantuneisuuden ja masennuksen jälkeen Flaubertin silmiin sattui itsemurha-uutinen naisesta jonka hän tunsi. ”Nyt tiedän! Kirjoitan Delamaresta ja hänen vaimostaan.” Näin hän alkoi kirjoittaa kotiseudullaan toimineesta maalaislääkäristä, jonka vaimo oli tehnyt itsemurhan, häväistyään ensin itsensä julkisesti, neuroottisilla ja hysteerisillä teoillaan.
Alkaessaan kirjoittaa ”Mme Bovarya” Flaubert otti itselleen vastenmielisen aiheen, sillä hän ei nähnyt mitään ihailtavaa tässä naisessa. Emma oli hänelle vain romanttisiin harhoihin uskonut nainen jolle kävi huonosti. Hän aikoi kirjoittaa naispuolisen Donna Quioten tarinan, sillä Emma oli naivin lukuharrastuksen uhri hieman samaan tapaan kuin Don Quiote. Emma oli lukenut liikaa rakkaustarinoita ja uskoi niiden olevan mahdollisia myös hänen kohdallaan.
Flaubertin pyrkimys oli realistinen. Romantiikan ylitunteellisuus oli menettänyt loistonsa, tärkeämpiä olivat objektiiviset havainnot. Flaubert otti kohteekseen romanttisen ihanteellisuuden. Hän ajatteli, että nainen joka nuorena on lukenut romanttista unelmakirjallisuutta, alkaa sen seurauksena haaveilla epätodellisia asioita. Tällainen haaveilija ei koskaan löytäisi paikkaansa todellisessa elämässä. Mutta paneuduttuaan Emman elämään ja ylisuuriin haaveisiin, Flaubert huomasi saatuaan teoksen valmiiksi. ”Mme Bovary olen minä itse.”
Hän oli alkanut kirjoittaa naistyypistä, joka aivan erityisesti inhotti häntä, ja alitajuisella varmuudella näin tehdessään kohtasi oman itsensä. Kuten psykoanalyytikot sanovat, mitä kauempaa omasta itsestä hän luuli hakeneensa romaanin päähenkilön, sitä lähempänä omaa torjuttua puolta se oli.
Flaubert oli kirurgin poika, joka käytti lääketieteellistä näkökulmaa Mme Bovaryn kuvaukseen. Hän halusi kuvata erään fysiologisen tapauksen. Emma oli fyysisesti terve, nuori nainen jolla oli vilkas viettielämä. Flaubert halusi kuvata, kuinka romanttisen haaveet aiheuttavat fyysisesti terveessä tapauksessa pahoja seurauksia. Tiedostamattomalla tasolla kävi toisin, sillä Flaubert itse oli kohtuuttomien unelmien vallassa, mutta ei tunnustanut sitä.
Julkisuuden kannalta romaani ei käsitellyt lainkaan niin mitätöntä aihetta. Se käsitteli avioliiton ulkopuolista rakkautta tavalla jota moitittiin vulgaariksi ja rikolliseksi. Ilmestyttyään ”Mm Bovarya” syytettiin siveettömäksi romaaniksi. Kanteessa Flaubertia vastaan teosta pidettiin moraalin ja hyvien tapojen vastaisena. Flaubert selvisi pelkällä nuhtelulla.
/ Euroopan kirjallisuushistoria / 1800-luku / Ranska / Flaubert
© 1999-2003 Risto Niemi-Pynttäri & Juha Teppo Last modified: 24.3.2004 09:49
Gustave Flaubert
Gustave Flaubert - Wikipedia, vapaa tietosanakirja
Gustave Flaubert - Wikipedia, the free encyclopedia
Madame Bovary - Wikipedia, the free encyclopedia
Shakespearen sonetit
Kirjauutuuksia - Viikko 16 (Sivistyneitä nautintoja)
Simonsuuri, Kirsti: Nautintojen ajan aarre : William Shakespearen Sonetit, 2005. Yliopistopaino.
"Shakespearen soneteissa on jotain tavattoman ärsyttävää", aloittaa Tauno Mustanoja esipuheensa edelliseen ja tähän asti ainoaan Shakespearen kaikkien 156:n sonetin suomennokseen (1965), jonka ansiokkaasti teki runoilija Aale Tynni. Hän tarkoittaa runojen teknisyyttä ja virtuoositeettia sekä toisaalta niiden kuvaamia syviä tunteita, jotka eivät voi olla vailla jonkinlaista henkilökohtaista elämystä.
Simonsuuri avaa sonetit suomalaiselle lukijalle kiitettävällä perusteellisuudella. Jokaisesta sonetista on omalla sivullaan jäljennös 1609 julkaistusta alkuperäisteoksesta sekä runon suomennos. Viereisellä sivulla on runon rakennetta ja kuvastoa analysoiva selitys.
Hän myös jakaa sonetit temaattisesti jaksoihin, jotka helpottavat niiden lähestymistä. Sonetit 1-126 on osoitettu nuorelle miehelle (Fair friend) ja 127-152 tummalle rakastajattarelle (Dark lady). "Kehotuksia nuorelle miehelle hankkia jälkeläisiä", "kilpaileva runoilija", "kehotuksia muusalle", "runon mahti", matka ja poissaolo", "rakastavaisten uskottomuus ja ero" sekä "kuoleman odotus" ovat muita runoaiheita.
Simonsuuren käännökset ovat paljon proosallisempia kuin Aale Tynnin. Verrata voidaan esim. sonettia 43, joka on yksi kuuluisimmista:
When most I wink, then do mine eyes best see,
For all the day they view things unrespected;
But when I sleep, in dreams they look on thee,
And, darkly bright, are bright in dark directed.
Suljetuin silmin näen selkeimmin:
päivisin näen pelkkää joutavaa,
unessa katson sinuun: kirkkaudessa
hämärtyy silmä, hämyssä on kirkas.
A.Tynni
Silmät ummessa näen parhaiten;
päivän mittaan mikään ei kiinnosta,
vaan kun nukun, ne katsovat sinua unessa,
loistavat hämärästi, tähyävät loistavina hämyyn.
K. Simonsuuri
Mielenkiintoista onkin lukea näitä kahta suomennosta rinnakkain: nauttia Tynnin runollisuudesta ja Simonsuuren selkeydestä.
Simonsuuri, Kirsti: Nautintojen ajan aarre : William Shakespearen Sonetit, 2005. Yliopistopaino.
"Shakespearen soneteissa on jotain tavattoman ärsyttävää", aloittaa Tauno Mustanoja esipuheensa edelliseen ja tähän asti ainoaan Shakespearen kaikkien 156:n sonetin suomennokseen (1965), jonka ansiokkaasti teki runoilija Aale Tynni. Hän tarkoittaa runojen teknisyyttä ja virtuoositeettia sekä toisaalta niiden kuvaamia syviä tunteita, jotka eivät voi olla vailla jonkinlaista henkilökohtaista elämystä.
Simonsuuri avaa sonetit suomalaiselle lukijalle kiitettävällä perusteellisuudella. Jokaisesta sonetista on omalla sivullaan jäljennös 1609 julkaistusta alkuperäisteoksesta sekä runon suomennos. Viereisellä sivulla on runon rakennetta ja kuvastoa analysoiva selitys.
Hän myös jakaa sonetit temaattisesti jaksoihin, jotka helpottavat niiden lähestymistä. Sonetit 1-126 on osoitettu nuorelle miehelle (Fair friend) ja 127-152 tummalle rakastajattarelle (Dark lady). "Kehotuksia nuorelle miehelle hankkia jälkeläisiä", "kilpaileva runoilija", "kehotuksia muusalle", "runon mahti", matka ja poissaolo", "rakastavaisten uskottomuus ja ero" sekä "kuoleman odotus" ovat muita runoaiheita.
Simonsuuren käännökset ovat paljon proosallisempia kuin Aale Tynnin. Verrata voidaan esim. sonettia 43, joka on yksi kuuluisimmista:
When most I wink, then do mine eyes best see,
For all the day they view things unrespected;
But when I sleep, in dreams they look on thee,
And, darkly bright, are bright in dark directed.
Suljetuin silmin näen selkeimmin:
päivisin näen pelkkää joutavaa,
unessa katson sinuun: kirkkaudessa
hämärtyy silmä, hämyssä on kirkas.
A.Tynni
Silmät ummessa näen parhaiten;
päivän mittaan mikään ei kiinnosta,
vaan kun nukun, ne katsovat sinua unessa,
loistavat hämärästi, tähyävät loistavina hämyyn.
K. Simonsuuri
Mielenkiintoista onkin lukea näitä kahta suomennosta rinnakkain: nauttia Tynnin runollisuudesta ja Simonsuuren selkeydestä.
Emma Bovaryn muistolle
Ah! Mon ami, je mèn vais enfin de ce monde, où il faut que le coeur se brise ou se bronze. (Chamfort)
Ah, ystäväni, minä lähden viimein tästä maailmasta, jossa sydämen täytyy murtua tai kovettua.
***
Kirjauutuuksia - Viikko 16 (Sivistyneitä nautintoja)
Chamfort, Sébastien Roch Nicholas: Sivistyksen hedelmiä : mietteitä ja tapauksia, 2005. Otava (Seitsentähdet). Suom. ja johdannon kirjoittanut Martti Anhava.
1740 syntyi katolisen papin ja säätyläisnaisen avioton poika, joka toimitettiin ajan tavan mukaisesti hyvään kasvatuskotiin ja sai parhaan mahdollisen kasvatuksen. Hän saavutti aseman vapaana kirjoittajana Pariisin seurapiireissä nokkeluutensa ansiosta ja lyöttäytyi yhteen vallankumousaatteista innostuneen älymystön kanssa. Kuten usein tapahtuu tässäkin tapauksessa vallankumous söi lapsensa ja Chamfort joutui itse epäiltyjen listalle terrorin alettua. Hän teki itsemurhan 1794.
Jäämistöstä löytyneet mietelauseet ja anekdootit toi julkisuuteen hänen ystävänsä Pierre-Louis Ginguené. Aikoinaan Voltaire ja Rousseau arvostivat häntä kirjailijana ja hän sai jopa Ranskan Akatemian jäsenyyden, mutta pitkäksi aikaa hänen tuotantonsa unohdettiin. Romantiikan kaudella Chamfortia arvostettiin Venäjällä ja Saksassa, mutta Ranskassa hänen arvostuksensa nousi vasta toisen maailmansodan aikoihin.
Mietelauseet ja anekdootit on sijoitettu temaattisiksi kokonaisuuksiksi lukuihin: oppineisuudesta, seurapiireistä, elämästä, naisista, kirjallisuudesta, politiikasta jne. Anekdootit todella eläneistä henkilöistä vuorottelevat abstraktien mietelmien kanssa. Juuri se tekee kirjasta kiinnostavan ja monipuolisen. Chamfort on kärjistämisen mestari:
Elämä on sairaus jota uni lievittää kuudentoista tunnin välein. Se on lievike. Kuolema on lääke.
Ah, ystäväni, minä lähden viimein tästä maailmasta, jossa sydämen täytyy murtua tai kovettua.
***
Kirjauutuuksia - Viikko 16 (Sivistyneitä nautintoja)
Chamfort, Sébastien Roch Nicholas: Sivistyksen hedelmiä : mietteitä ja tapauksia, 2005. Otava (Seitsentähdet). Suom. ja johdannon kirjoittanut Martti Anhava.
1740 syntyi katolisen papin ja säätyläisnaisen avioton poika, joka toimitettiin ajan tavan mukaisesti hyvään kasvatuskotiin ja sai parhaan mahdollisen kasvatuksen. Hän saavutti aseman vapaana kirjoittajana Pariisin seurapiireissä nokkeluutensa ansiosta ja lyöttäytyi yhteen vallankumousaatteista innostuneen älymystön kanssa. Kuten usein tapahtuu tässäkin tapauksessa vallankumous söi lapsensa ja Chamfort joutui itse epäiltyjen listalle terrorin alettua. Hän teki itsemurhan 1794.
Jäämistöstä löytyneet mietelauseet ja anekdootit toi julkisuuteen hänen ystävänsä Pierre-Louis Ginguené. Aikoinaan Voltaire ja Rousseau arvostivat häntä kirjailijana ja hän sai jopa Ranskan Akatemian jäsenyyden, mutta pitkäksi aikaa hänen tuotantonsa unohdettiin. Romantiikan kaudella Chamfortia arvostettiin Venäjällä ja Saksassa, mutta Ranskassa hänen arvostuksensa nousi vasta toisen maailmansodan aikoihin.
Mietelauseet ja anekdootit on sijoitettu temaattisiksi kokonaisuuksiksi lukuihin: oppineisuudesta, seurapiireistä, elämästä, naisista, kirjallisuudesta, politiikasta jne. Anekdootit todella eläneistä henkilöistä vuorottelevat abstraktien mietelmien kanssa. Juuri se tekee kirjasta kiinnostavan ja monipuolisen. Chamfort on kärjistämisen mestari:
Elämä on sairaus jota uni lievittää kuudentoista tunnin välein. Se on lievike. Kuolema on lääke.
Meemipelleilyä
Kuuden sanan "novelleja."
Kaksi, viisi, yksi, kolme, kuusi, neljä. (Jokainen sana/numero symboloi jotain muuta sanaa)
Kumarreeksituteeskenteleetuvaisehkollaismaisekkuudellis-neskenteluttelemattomammuuksiaansakaankopahan (novellini ensimmäinen sana),...
Kaksi, viisi, yksi, kolme, kuusi, neljä. (Jokainen sana/numero symboloi jotain muuta sanaa)
Kumarreeksituteeskenteleetuvaisehkollaismaisekkuudellis-neskenteluttelemattomammuuksiaansakaankopahan (novellini ensimmäinen sana),...
Aforismeja Juhannukseksi
Voimakkaan ja luovan elämän suuri salaisuus on unohtaminen.
Honore de Balzac (1799-1850)
Melankolia on surumielisyyden tuomaa nautintoa.
Victor Hugo (1802-1885)
Välinpitämättömyys on sielun halvaus, sen ennenaikainen kuolema.
Anton Tsehov (1860-1904)
Pitää oppia suvaitsemaan sitä mitä ei voi välttää.
Michael de Montaigne (1533-1592)
Onni merkitsee rohkeutta ja työntekoa, ja ennen kaikkea illuusioita.
Honore de Balzac (1799-1850)
Ikuisen virheen tekevät kaikki ne ihmiset,jotka luulevat onneksi toiveittensa täyttymistä.
Leo Tolstoi (1828-1910)
Aika on suuri opettaja, mutta valitettavasti se tappaa kaikki oppilaansa.
Hector Berlioz (1803-1869)
Velvollisuus on sellaista mitä odottaa toisten tekevän, ei itsensä.
Oscar Wilde (1854-1900)
Lasten kasvatus on kutsumus,jossa täytyy ymmärtää hukata aikaa voittaakseen aikaa.
Jean Jacques Rousseau (1712-1778)
Elämä on ikävää ja huonosti ohjattua teatteria,jollemme ole kiinnostuneet esitettävästä kappaleesta.
Robert Louis Stevenson (1850-1894)
Elämä on tragediaa.Jonkin aikaa istumme katsomossa ja sitten esitämme oman osamme.
Jonathan Swift (1667-1745)
Maailman vaarallisin ruokalaji on hääkakku.
Amerikkalainen sananlasku
Todellinen ystävä iskee sinua edestäpäin.
Oscar Wilde (1854-1900)
Kun olin neljätoistavuotias, isäni oli niin tietämätön, että tuskin kärsin ukkoa lähettyvilläni. Kun täytin kaksikymmentäyksi, niin hämmästyin todetessani, kuinka paljon hän oli oppinut seitsemässä vuodessa.
Mark Twain (1835-1910)
Kokemus on nimi, jonka jokainen antaa erehdyksilleen.
Oscar Wilde (1854-1900)
Suurin onni elämässä on tulla rakastetuksi omana itsenään- tai pikemminkin siitä huolimatta.
Victor Hugo (1802-1885)
Joka esittää kysymyksen, on minuutin ajan typerys.Joka ei sitä tee, säilyy narrina loputtomiin.
Kiinalainen sananlasku
Honore de Balzac (1799-1850)
Melankolia on surumielisyyden tuomaa nautintoa.
Victor Hugo (1802-1885)
Välinpitämättömyys on sielun halvaus, sen ennenaikainen kuolema.
Anton Tsehov (1860-1904)
Pitää oppia suvaitsemaan sitä mitä ei voi välttää.
Michael de Montaigne (1533-1592)
Onni merkitsee rohkeutta ja työntekoa, ja ennen kaikkea illuusioita.
Honore de Balzac (1799-1850)
Ikuisen virheen tekevät kaikki ne ihmiset,jotka luulevat onneksi toiveittensa täyttymistä.
Leo Tolstoi (1828-1910)
Aika on suuri opettaja, mutta valitettavasti se tappaa kaikki oppilaansa.
Hector Berlioz (1803-1869)
Velvollisuus on sellaista mitä odottaa toisten tekevän, ei itsensä.
Oscar Wilde (1854-1900)
Lasten kasvatus on kutsumus,jossa täytyy ymmärtää hukata aikaa voittaakseen aikaa.
Jean Jacques Rousseau (1712-1778)
Elämä on ikävää ja huonosti ohjattua teatteria,jollemme ole kiinnostuneet esitettävästä kappaleesta.
Robert Louis Stevenson (1850-1894)
Elämä on tragediaa.Jonkin aikaa istumme katsomossa ja sitten esitämme oman osamme.
Jonathan Swift (1667-1745)
Maailman vaarallisin ruokalaji on hääkakku.
Amerikkalainen sananlasku
Todellinen ystävä iskee sinua edestäpäin.
Oscar Wilde (1854-1900)
Kun olin neljätoistavuotias, isäni oli niin tietämätön, että tuskin kärsin ukkoa lähettyvilläni. Kun täytin kaksikymmentäyksi, niin hämmästyin todetessani, kuinka paljon hän oli oppinut seitsemässä vuodessa.
Mark Twain (1835-1910)
Kokemus on nimi, jonka jokainen antaa erehdyksilleen.
Oscar Wilde (1854-1900)
Suurin onni elämässä on tulla rakastetuksi omana itsenään- tai pikemminkin siitä huolimatta.
Victor Hugo (1802-1885)
Joka esittää kysymyksen, on minuutin ajan typerys.Joka ei sitä tee, säilyy narrina loputtomiin.
Kiinalainen sananlasku
Walt Whitman - an American poet...
What is it like to be an American poet - for instance Walt Whitman? (päivitys: 23.6)
***
"Swiftly arose and spread around me the peace and joy and ----
knowledge that pass all the art and argument of the earth;
And I know that the hand of God is the elderhand of my own,
And I know that the spirit of God is the eldest brother of my own,
And that all men ever born are also my brothers... and the ----
women my sisters and lovers."
(from 'Song of Myself')
"... Haluatko sinä antaa itsesi minulle? Lähdetkö matkalle kanssani? Pysyttelemmekö yhdessä niin kauan kuin elämme?" -Walt Whitman, suom. Arvo Turtiainen.
***
Tuli & savu 3/97
Walt Whitman: Runoja (suomentanut Jyrki Rinnemaa) [8-11]
KAIKEN METAFYSIIKAN PERUSTA
Ja nyt, hyvät herrat,
sananen säilymään muistoissanne ja mielissänne,
perustana, ja myös päämääränä, kaikelle metafysiikalle.
(Näin oppilailleen vanha professori
täpötäyden kurssinsa loppuessa.)
Tutkittuani uutta ja antiikkia, kreikkalaisia
ja saksalaisia järjestelmiä,
Kantia tutkittuani ja tajuttuani, Fichteä ja Schellingiä
ja Hegeliä,
Tajuttuani Platonin opin, ja Sokratesta, suurempaa kuin Platon,
ja suurempaa kuin Sokrates tavoitti ja tajusi,
Kristusta, jumalallista, tutkittuani pitkään,
näen nyt muistoissani nuo kreikkalaiset
ja saksalaiset systeemit,
näen filosofiat kaikki, näen kristilliset kirkot ja opit,
silti erotan Sokrateella pohjimmillaan,
ja pohjimmillaan Kristuksella, jumalallisella,
ihmisen lempeän rakkauden toisiaan kohtaan,
voiman, jolla ystävä vetää puoleensa toista ystävää,
onnelliset puolisot toisiaan, lapset ja vanhemmat,
kaupunki kaupunkia ja maa maata.
***
Walt Whitman viisaudesta
Tässä on todellisen viisauden testi,
Viisautta ei lopullisesti testata koulussa,
Viisautta omaava ei voi siirtää sitä sille jolla sitä ei ole,
Viisaus tulee sielusta, sitä ei voida todistaa, se on oma todistuksensa,
Soveltuu kaikkiin vaiheisiin ja esineisiin ja laatuihin ja on tyytyväinen,
On varmuus todellisuudesta ja asioiden kuolemattomuudesta ja niiden erinomaisuudesta;
Jokin asioiden ja esineiden ympärillä leijuva saa niiden näkemisen laukaisemaan sen esiin sielusta.
***
KOMMENTTI: Valitettavasti kaikki edellinen - Whitmanin viisaudesta sanoma - kaikuu minun korvissani tyhjältä retoriikalta, josta on vain askel kaikenlaiseen pseudomystisimiin, huonoon nonsenseen ja sellaiseen dadaan, joka saa minut pikemminkin itkemään kuin nauramaan. Ainoa tosi vahva ja vaikuttava piirre Whitmanissa on hänen mitä ilmeisin panteisminsa.
***
"Swiftly arose and spread around me the peace and joy and ----
knowledge that pass all the art and argument of the earth;
And I know that the hand of God is the elderhand of my own,
And I know that the spirit of God is the eldest brother of my own,
And that all men ever born are also my brothers... and the ----
women my sisters and lovers."
(from 'Song of Myself')
"... Haluatko sinä antaa itsesi minulle? Lähdetkö matkalle kanssani? Pysyttelemmekö yhdessä niin kauan kuin elämme?" -Walt Whitman, suom. Arvo Turtiainen.
***
Tuli & savu 3/97
Walt Whitman: Runoja (suomentanut Jyrki Rinnemaa) [8-11]
KAIKEN METAFYSIIKAN PERUSTA
Ja nyt, hyvät herrat,
sananen säilymään muistoissanne ja mielissänne,
perustana, ja myös päämääränä, kaikelle metafysiikalle.
(Näin oppilailleen vanha professori
täpötäyden kurssinsa loppuessa.)
Tutkittuani uutta ja antiikkia, kreikkalaisia
ja saksalaisia järjestelmiä,
Kantia tutkittuani ja tajuttuani, Fichteä ja Schellingiä
ja Hegeliä,
Tajuttuani Platonin opin, ja Sokratesta, suurempaa kuin Platon,
ja suurempaa kuin Sokrates tavoitti ja tajusi,
Kristusta, jumalallista, tutkittuani pitkään,
näen nyt muistoissani nuo kreikkalaiset
ja saksalaiset systeemit,
näen filosofiat kaikki, näen kristilliset kirkot ja opit,
silti erotan Sokrateella pohjimmillaan,
ja pohjimmillaan Kristuksella, jumalallisella,
ihmisen lempeän rakkauden toisiaan kohtaan,
voiman, jolla ystävä vetää puoleensa toista ystävää,
onnelliset puolisot toisiaan, lapset ja vanhemmat,
kaupunki kaupunkia ja maa maata.
***
Walt Whitman viisaudesta
Tässä on todellisen viisauden testi,
Viisautta ei lopullisesti testata koulussa,
Viisautta omaava ei voi siirtää sitä sille jolla sitä ei ole,
Viisaus tulee sielusta, sitä ei voida todistaa, se on oma todistuksensa,
Soveltuu kaikkiin vaiheisiin ja esineisiin ja laatuihin ja on tyytyväinen,
On varmuus todellisuudesta ja asioiden kuolemattomuudesta ja niiden erinomaisuudesta;
Jokin asioiden ja esineiden ympärillä leijuva saa niiden näkemisen laukaisemaan sen esiin sielusta.
***
KOMMENTTI: Valitettavasti kaikki edellinen - Whitmanin viisaudesta sanoma - kaikuu minun korvissani tyhjältä retoriikalta, josta on vain askel kaikenlaiseen pseudomystisimiin, huonoon nonsenseen ja sellaiseen dadaan, joka saa minut pikemminkin itkemään kuin nauramaan. Ainoa tosi vahva ja vaikuttava piirre Whitmanissa on hänen mitä ilmeisin panteisminsa.
Runous - kuten kaikki taide ja jopa filosofia - kiertää kehää: kun se ensin on kokenut ja ilmaissut jotain ylevää, tuleekin jo äkkiä kiire pilkata aikaansaannosta ja tuhota se...kunnes taas uudestaan nousee romantiikan "henki" tuhkasta kuin se kuuluisa "Peeniks-lintu" - joutuakseen vain alas ammutuksi - jos ei totuuden, niin ainakin yllätyksen vuoksi...
Tätä kehää ihmisen luovuus jatkuvasti pyörii - aivan samalla tapaa kuin luonto ja maailma - lyhyesti: koko todellisuus. Synnymme lisääntyäksemme ("luodaksemme"), tuhotaksemme ja tuhoutuaksemme lopulta itse.
Ken tämä syklisyyden syvästi oivaltaa, ymmärtää myös Saarikosken ajatuksen, joka alunperin taisi ilmaista pettymystä kommunismiin. Mutta sillä on myös laajempaa kaikupohjaa: "On tullut hiljaisempi aika, me emme enää tästä kehity."
Informaatioteknologinen kehityskin on näennäistä, sillä jos se ei kykene tekemään ihmisestä luonnon ja luonnon välttämättömyyksien - siis luonnon syklisyyden - yläpuolelle nousevaa cyborg-robottia, se näyttäytyy vain kaikkein uusimpana yrityksenä rakentaa Baabelin torni, joka tuhoutuu omaan mahdottomuuteensa...
Ainoa järkevä - sekä biologisia että kosmisisia tosiasioita kunnioittava asenne on aina jossain määrin panteistinen. Panteisteina me emme kaipaa tuonpuoleista, emme edes ihmisen "koneeksitulona" kuten teknomaanikot, koska tuonpuoleinen on tässä ja nyt.
Ja niinhän Jeesuskin - tuo suuri symbolisti ja antirealisti - sanoi: "Jos te sydämessänne ja sisimmässänne uskotte, olette jo sinä hetkenä oleva Valtakunnassa" (vapaa siteeraus/RR).
***
Whitman
en.wikipedia.org/wiki/Walt_Whitman
Walt Whitman - Introduction
1882 Leaves of Grass Index
June 21, 2005
TOHTORI FAUSTUS
Thomas Mannin paras romaani/RR.
"Ehdottoman lujasti haluan vakuuttaa, etten suinkaan tahdo työntää etualalle omaa persoonaani sanoessani aluksi muutaman sanan itsestäni ja omista asioistani, kun ryhdyn nyt kertomaan edesmenneen Adrian Leverkynin elämästä, laatimaan ensimmäistä ja varmaan sangen ennenaikaista elämänkertaa tästä minulle niin rakkaasta, kohtalon hirvittävästi koettelemasta, korkealle kohotetusta ja syvälle syöstystä miehestä ja nerokkaasta muusikosta."
Thomas Mann: Tohtori Faustus (Romaanin ensimmäinen virke)
Thomas Mann.
Literary Encyclopedia: Mann, Thomas
Thomas Mann - Wikipedia, vapaa tietosanakirja
Thomas Mann - Enpsychlopedia
Thomas Mann – Autobiography
Thomas Mann
***
Literary Encyclopedia: Doktor Faustus
littlebluelight - Thomas Mann - Doctor Faustus: The Life of the ...
littlebluelight - Thomas Mann - Doctor Faustus - Characters
Book Reviews: "Doctor Faustus," by Thomas Mann & "The Castle," by ...Amazon.com: Books: Doctor Faustus : The Life of the German ...
"Ehdottoman lujasti haluan vakuuttaa, etten suinkaan tahdo työntää etualalle omaa persoonaani sanoessani aluksi muutaman sanan itsestäni ja omista asioistani, kun ryhdyn nyt kertomaan edesmenneen Adrian Leverkynin elämästä, laatimaan ensimmäistä ja varmaan sangen ennenaikaista elämänkertaa tästä minulle niin rakkaasta, kohtalon hirvittävästi koettelemasta, korkealle kohotetusta ja syvälle syöstystä miehestä ja nerokkaasta muusikosta."
Thomas Mann: Tohtori Faustus (Romaanin ensimmäinen virke)
Thomas Mann.
Literary Encyclopedia: Mann, Thomas
Thomas Mann - Wikipedia, vapaa tietosanakirja
Thomas Mann - Enpsychlopedia
Thomas Mann – Autobiography
Thomas Mann
***
Literary Encyclopedia: Doktor Faustus
littlebluelight - Thomas Mann - Doctor Faustus: The Life of the ...
littlebluelight - Thomas Mann - Doctor Faustus - Characters
Book Reviews: "Doctor Faustus," by Thomas Mann & "The Castle," by ...Amazon.com: Books: Doctor Faustus : The Life of the German ...
June 20, 2005
Georges Bernanos: MAALAISPAPIN PÄIVÄKIRJA
Georges Bernanos - Influence
20th French century novelist and polemicist who combined his ardent Catholicism with a fervent belief in the destiny of France and a defense of its traditional values. His works depict the struggles of the modern age, against its sins, its confusion and encroaching corruption of France’s national and man’s spiritual development.
Georges Bernanos - Authors Calendar
Georges Bernanos - Catholic Authors
Georges Bernanos - Wikipedia, the free encyclopedia
Robert Bressonin elokuva tästä Bernanosin kirjasta lienee jopa vielä kuuluisampi kuin itse romaani. Se on harvinainen esimerkki siitä, miten hyvästä ja vaikuttavasta romaanista on sittenkin mahdollista tehdä aivan erinomainen elokuva.
Diary of a Country Priest movie posters and memorabilia at MovieGoods
Kirja kuuluu eräisiin kaikkein vaikuttavimpiin lukuelämyksiini. Valitettavasti en tähän "hätään" löytänyt siitä aikoinaan kopioimaani sitaattia, jonka olen nostanut Dostojevskin kristinuskon analyysien veroiseksi. Luultavasti päivitän sen tähän myöhemmin.
Bressonin elokuva oli myös vaikuttava kokemus. Sekä elokuva että kirja pitäisi kuitenkin kokea pitkästä aikaa uudestaan.
Amazon.com: Books: The Diary of a Country Priest
Amazon.com: DVD: Diary of a Country Priest
MovieMartyr.com - Diary of a Country Priest
***
[ robert-bresson.com DVD Review: Bresson's Diary of a Country
The DVD Journal Quick Reviews: Diary of a Country Priest
Robert Bresson - Wikipédia, l'encyclopédie libre et gratuite
20th French century novelist and polemicist who combined his ardent Catholicism with a fervent belief in the destiny of France and a defense of its traditional values. His works depict the struggles of the modern age, against its sins, its confusion and encroaching corruption of France’s national and man’s spiritual development.
Georges Bernanos - Authors Calendar
Georges Bernanos - Catholic Authors
Georges Bernanos - Wikipedia, the free encyclopedia
Robert Bressonin elokuva tästä Bernanosin kirjasta lienee jopa vielä kuuluisampi kuin itse romaani. Se on harvinainen esimerkki siitä, miten hyvästä ja vaikuttavasta romaanista on sittenkin mahdollista tehdä aivan erinomainen elokuva.
Diary of a Country Priest movie posters and memorabilia at MovieGoods
Kirja kuuluu eräisiin kaikkein vaikuttavimpiin lukuelämyksiini. Valitettavasti en tähän "hätään" löytänyt siitä aikoinaan kopioimaani sitaattia, jonka olen nostanut Dostojevskin kristinuskon analyysien veroiseksi. Luultavasti päivitän sen tähän myöhemmin.
Bressonin elokuva oli myös vaikuttava kokemus. Sekä elokuva että kirja pitäisi kuitenkin kokea pitkästä aikaa uudestaan.
Amazon.com: Books: The Diary of a Country Priest
Amazon.com: DVD: Diary of a Country Priest
MovieMartyr.com - Diary of a Country Priest
***
[ robert-bresson.com DVD Review: Bresson's Diary of a Country
The DVD Journal Quick Reviews: Diary of a Country Priest
Robert Bresson - Wikipédia, l'encyclopédie libre et gratuite
June 18, 2005
More W.C.- stories (uusia käännöstehtäviä yo-koetta varten)
WC Fields: The Radio Years
A Brief History of W.C. Fields on the Radio
About Existing Recordings
Transcriptions: Radio Highlights
***
Transcriptions: Radio Highlights
The Pharmacist
The Snake Story
Promotions Unlimited
Father's Day
The Golf Game
The Skunk Trap
(In these excerpts, Fields is listed as "F" before his dialogue.)
The Snake Story (with numerous asides)
(Fields is telling his story to radio announcer and film star Don Ameche.)
F: Some of my best friends, Don, are snakes.
D: Your best friends are snakes?
F: Yeh, particularly rattlesnakes. I'll never forget the time I found a rattlesnake imprisoned under a rock. He was there begging for su-ccor. That means 'help.' So I freed him, and with a grateful look in his eyes he followed me home. Before I went to sleep that night I made him a bed of one of my old undershirts. Yes, it was the undershirt. I wear woolen underwear, you know?
D: Yeh, yeh, Bill, go on.
F: Summer and winter. . .
D: Now look. . .Look Bill, nobody is interested in what you wear.
What about the rattlesnake Bill?
F: Don't be impatient! And as I bade the little rattlesnake good night, I patted him. . .her. . .it, on the head.
D (laughing): Was it a him, her, or it?
F: To tell you the truth, Don, I don't know--I never looked.*
(*The audience in this recording clearly loves this joke--the closest thing to a genital reference that the censors of the day would allow.)
F: You know, Don, he actually licked my hand. And just before the little fellow curled up to sleep, he tried to kiss me.
D: Oh, this is very romantic Bill. You're really touching the strings of my heart.
F: Ah, it was a beautiful night. I went to bed.
D: You went to bed. . .
F: Yes, I remember that very distinctly. Suddenly, I woke. A ruffian had entered my budoir with a fouling piece. He said to me, 'Reach for the ceiling. He didn't know the roof had blown off. . .
D: But what happened to the ruffian, Bill?
F: Ah, he had his back to my beautiful little rattlesnake. There he lay, sweet little chap; writhing in pain, the tears running down his cheeks. . .
D: I didn't know snakes had cheeks.
F: Call them what you may, cheeks by any other name would still be cheeks to me. There he lay, as sick as a boiled owl.
D: How did you know he was sick.
F: I called a doctor. I forgot to tell you that. The little fellow sunk his fangs into the marauder's fetlock, held him tightly, whilst the marauder screamed with pain. My little friend the snake stuck his tail out the window and rattled for a constable.
D: Ah yes, Bill, that is indeed gratitude.
F: And may I say in conclusion, that I always smoke Chase and Sanborn . . .*
(*Here, a panicked Don Ameche interrupts Fields to cut off the show, as he was probably told to do so beforehand by the producers and sponsors--always nervous about Fields' numerous swipes at advertisers; a real no-no in those days.)
D: Thank you, Bill. Thank you very much, W.C. Fields.
A Brief History of W.C. Fields on the Radio
About Existing Recordings
Transcriptions: Radio Highlights
***
Transcriptions: Radio Highlights
The Pharmacist
The Snake Story
Promotions Unlimited
Father's Day
The Golf Game
The Skunk Trap
(In these excerpts, Fields is listed as "F" before his dialogue.)
The Snake Story (with numerous asides)
(Fields is telling his story to radio announcer and film star Don Ameche.)
F: Some of my best friends, Don, are snakes.
D: Your best friends are snakes?
F: Yeh, particularly rattlesnakes. I'll never forget the time I found a rattlesnake imprisoned under a rock. He was there begging for su-ccor. That means 'help.' So I freed him, and with a grateful look in his eyes he followed me home. Before I went to sleep that night I made him a bed of one of my old undershirts. Yes, it was the undershirt. I wear woolen underwear, you know?
D: Yeh, yeh, Bill, go on.
F: Summer and winter. . .
D: Now look. . .Look Bill, nobody is interested in what you wear.
What about the rattlesnake Bill?
F: Don't be impatient! And as I bade the little rattlesnake good night, I patted him. . .her. . .it, on the head.
D (laughing): Was it a him, her, or it?
F: To tell you the truth, Don, I don't know--I never looked.*
(*The audience in this recording clearly loves this joke--the closest thing to a genital reference that the censors of the day would allow.)
F: You know, Don, he actually licked my hand. And just before the little fellow curled up to sleep, he tried to kiss me.
D: Oh, this is very romantic Bill. You're really touching the strings of my heart.
F: Ah, it was a beautiful night. I went to bed.
D: You went to bed. . .
F: Yes, I remember that very distinctly. Suddenly, I woke. A ruffian had entered my budoir with a fouling piece. He said to me, 'Reach for the ceiling. He didn't know the roof had blown off. . .
D: But what happened to the ruffian, Bill?
F: Ah, he had his back to my beautiful little rattlesnake. There he lay, sweet little chap; writhing in pain, the tears running down his cheeks. . .
D: I didn't know snakes had cheeks.
F: Call them what you may, cheeks by any other name would still be cheeks to me. There he lay, as sick as a boiled owl.
D: How did you know he was sick.
F: I called a doctor. I forgot to tell you that. The little fellow sunk his fangs into the marauder's fetlock, held him tightly, whilst the marauder screamed with pain. My little friend the snake stuck his tail out the window and rattled for a constable.
D: Ah yes, Bill, that is indeed gratitude.
F: And may I say in conclusion, that I always smoke Chase and Sanborn . . .*
(*Here, a panicked Don Ameche interrupts Fields to cut off the show, as he was probably told to do so beforehand by the producers and sponsors--always nervous about Fields' numerous swipes at advertisers; a real no-no in those days.)
D: Thank you, Bill. Thank you very much, W.C. Fields.
June 17, 2005
Bob Dylan ja englanninkielen kuullun ymmärtäminen
Tämä - alkuperäisestä hiukan editoitu - juttu on alunperin kirjoitettu kommentiksi kuuntelemaani Muistikirja (Karri Kokko) blogissa 15.6 olleeseen musalinkkiin.
"And these visions of Johanna, they just conquer my mind"....said KK about Bob Dylan`s perfomance..
Rauno Rasanen said...
Hieno biisi, mutta Bobin englannin ääntämys/ääntely muistuttaa (jälleen kerran) enemmän "onomatopoeettisia signaaleja" kuin laulamista.
No - sehän tietysti on juuri yksi niistä seikoista, jotka tekevät hänen biisinsä niin persoonallisiksi.
En kuitenkaan usko, että ainakaan yo-kokeitten A-englannin kuullun-ymmärtämiskokeessa monikaan saisi tämän biisin sanojen kääntämisestä cumua parempaa...hyvä jos läpi menee...
Sitäpaitsi - ainakaan meikäläisen korvan tottuminen puhutun englannin ymmärtämiseen ei ole niitä parhaimpia, kun taas kirjoittaminen sujuu "korvaan" luottaen jo huomattavasti paremmin...
Paras vaihtoehto kuullun ymmärtämisen parantamiseen on tietysti puhuminen/keskustelu vieraalla kielellä ja sen jälkeen esim. elokuvien katseleminen ilman tekstitystä. Englanniksi kirjoittamisella toki on vaikutuksensa myös kuullun ymmärtämisen paranemiseen.
Mutta - sen olen huomannut, että monet niistä, jotka puhuvat suht. sujuvaa "käyttöenglantia" ovat (kirjallisissakin) ilmaisuissaan yllättävän suppea-alaisia - siis mitä tulee sanavarastoon ja etenkin lauserakenteitten monipuolisuuteen.
Ihminenhän selviää turistina - esim. Englannissa - mainiosti jopa vain muutamalla sadalla käyttökelpoisimmalla sanalla. Itse asiassa sekin on jo aika paljon.
Käytämme arkipuheessa minimaalisen vähän sanoja verrattuna esim. johonkin romaaniin sisältyvien sanojen määrään.
Tämä taas johtuu paljolti siitä, että varsinkin läheisissä ihmissuhteissa ihminen tulee ymmärretyksi jo yhdestä sanasta tai miltei pelkästä eleestä, joten miksi puhua Kalevala-mittaa Volter Kilvestä (Alastalon salissa) nyt puhumattakaan, jos yksi sormenosoitus sekä "yhmh!" riittää mainiosti viestimään kotioloissa perheenjäsenille minkä tahansa "ultimaatumin."
Esimerkki: "Yhmh!" (sormen osoittaessa keittiöön) - tarkoittaa sanoilla kirjoitettuna/sanottuna: "Kompostiroskis on täynnä;- se on vietävä biojätelaatikkoon haisemasta - ja sassiin tai tapahtuu hirveitä!"
Johtopäätös: Kieli on keinotekoinen luomus, ("teknologinen") väline, jolle on ajan mittaan kehitelty käytännön elämän kannalta täysin "tarpeettomia" - useimmiten esteettisiksi kutsuttuja - funktioita.
Palatkaamme siis takaisin signaalien käyttöön - ja sinnehän me kovaa vauhtia olemme palaamassakin. "Kiitos muun muassa kännykkä- ja PC-koodikielen...."
"And these visions of Johanna, they just conquer my mind"....said KK about Bob Dylan`s perfomance..
Rauno Rasanen said...
Hieno biisi, mutta Bobin englannin ääntämys/ääntely muistuttaa (jälleen kerran) enemmän "onomatopoeettisia signaaleja" kuin laulamista.
No - sehän tietysti on juuri yksi niistä seikoista, jotka tekevät hänen biisinsä niin persoonallisiksi.
En kuitenkaan usko, että ainakaan yo-kokeitten A-englannin kuullun-ymmärtämiskokeessa monikaan saisi tämän biisin sanojen kääntämisestä cumua parempaa...hyvä jos läpi menee...
Sitäpaitsi - ainakaan meikäläisen korvan tottuminen puhutun englannin ymmärtämiseen ei ole niitä parhaimpia, kun taas kirjoittaminen sujuu "korvaan" luottaen jo huomattavasti paremmin...
Paras vaihtoehto kuullun ymmärtämisen parantamiseen on tietysti puhuminen/keskustelu vieraalla kielellä ja sen jälkeen esim. elokuvien katseleminen ilman tekstitystä. Englanniksi kirjoittamisella toki on vaikutuksensa myös kuullun ymmärtämisen paranemiseen.
Mutta - sen olen huomannut, että monet niistä, jotka puhuvat suht. sujuvaa "käyttöenglantia" ovat (kirjallisissakin) ilmaisuissaan yllättävän suppea-alaisia - siis mitä tulee sanavarastoon ja etenkin lauserakenteitten monipuolisuuteen.
Ihminenhän selviää turistina - esim. Englannissa - mainiosti jopa vain muutamalla sadalla käyttökelpoisimmalla sanalla. Itse asiassa sekin on jo aika paljon.
Käytämme arkipuheessa minimaalisen vähän sanoja verrattuna esim. johonkin romaaniin sisältyvien sanojen määrään.
Tämä taas johtuu paljolti siitä, että varsinkin läheisissä ihmissuhteissa ihminen tulee ymmärretyksi jo yhdestä sanasta tai miltei pelkästä eleestä, joten miksi puhua Kalevala-mittaa Volter Kilvestä (Alastalon salissa) nyt puhumattakaan, jos yksi sormenosoitus sekä "yhmh!" riittää mainiosti viestimään kotioloissa perheenjäsenille minkä tahansa "ultimaatumin."
Esimerkki: "Yhmh!" (sormen osoittaessa keittiöön) - tarkoittaa sanoilla kirjoitettuna/sanottuna: "Kompostiroskis on täynnä;- se on vietävä biojätelaatikkoon haisemasta - ja sassiin tai tapahtuu hirveitä!"
Johtopäätös: Kieli on keinotekoinen luomus, ("teknologinen") väline, jolle on ajan mittaan kehitelty käytännön elämän kannalta täysin "tarpeettomia" - useimmiten esteettisiksi kutsuttuja - funktioita.
Palatkaamme siis takaisin signaalien käyttöön - ja sinnehän me kovaa vauhtia olemme palaamassakin. "Kiitos muun muassa kännykkä- ja PC-koodikielen...."
W. C. FIELDS
Jos nyt joku haluaa hieman pilailla "ironisella tosikkomaisuudellani", niin annan hänelle oivallisen vinkin, josta voi oppia jotain myös minun suhteeni. Kyseessä on Groucho Marxin (Groucho Marx is here!) ja Charles Chaplinin (Charlie Chaplin - Wikipedia) ohella elokuvahistorian (myös radion historian) eniten arvostamani koomikko WC Fields.
Some Quotes
Whilst traveling through the Andes Mountains, we lost our corkscrew. Had to live on food and water for several days!
"You're drunk!" "Yeh, and you're crazy! But I'll be sober tomorrow, and you'll be crazy for the rest of your life!"
I don't drink water. Fish poop in it.
I certainly do not drink all the time. I have to sleep you know.
Anyone who hates children and dogs can't be all bad.
I am free of all prejudice. I hate everyone equally.
***
W. C. Fields (January 29, 1880 – December 25, 1946) was an American comedian and actor. Fields created one of the great American comic personas of the first half of the 20th century—a misanthrope who teetered on the edge of buffoonery but never quite fell in, an egotist blind to his own failings, a charming drunk, and a man who hated children, dogs and women, unless they were the wrong sort of women. ("I'm very fond of children... girl children, around 18 or 20!")
WC Fields - Enpsychlopedia
en.wikipedia.org/wiki/W.C._Fields
WC Fields Fan Club
WC Fields
WC Fields Quotes
WC Fields - Wikiquote
***
Clyde Bruckman: The Fatal Glass of Beer (1933)
Käsikirjoitus: W.C. Fields
The Fatal Glass of Beer (Kohtalokas tuoppi) on 20-minuuttinen suurelokuva, juoppokoomikko W.C Fieldsin mielipuolinen keitos joka parodioi 1800-1900 -luvun vaihteen jo itsessään naurettavia melodraamoja ja moraliteettinäytelmiä.
Elokuva on katkelmallinen ja selvästi halvalla ja nopeasti tehty, mutta se ei peitä Fieldsin komiikan taitoja. Elokuvan kyyninen ja parodinen ote pitää elokuvan yllättävän modernina nykykatsojallekin. Filmissä on myös absurdeja aineksia, joita voi verrata jopa Monty Python -ryhmän sketseihin.
Elokuvan tarina kertoo köyhän mutta rehellisen ja työteliään yukonilaisen Snavelyjen pariskunnan "tuhlaajapojasta" joka kaupunkiin lähdettyään joutui huonoille teille ja tietysti vankilaan.
Heti kärkeen Fields pilkkaa viktoriaanisen ajan raittiusviisuja esittämällä melankolisen laulun pojasta joka juo kaupungissa "kohtalokkaan lasillisen olutta" ja juovuspäissään särkee pelastusarmeijan tamburiinitytön instrumentin. Kappale on koomikko Charlie Chasen pilamukaelma 1800-luvun lopun itkuballadeista.
Elokuvan kohtaukset eroavat toisistaan sketsimäisesti mutta lievä hajanaisuus tarinassa ei ole haitaksi. Eräässä kohtauksessa parodioidaan elokuvien kömpelöitä taustaprojisointeja, kun W.C. lypsää hirveä (!).
Yksi koossa pitävä voima on pitkin elokuvaa toistuva vitsi, johon liittyy pohjoisen ankaraa luontoa kuvaava suorastaan lentävä lause. Joka kerta kun W.C. avaa oven pistääkseen kuuluisan nenänsä ulos, ja lausuu pateettisen väräjävällä äänellä: "And it ain't a fit night out, for man or beast", saa hän ryöppäyksen lunta naamalleen.
Timo Ronkainen
Some Quotes
Whilst traveling through the Andes Mountains, we lost our corkscrew. Had to live on food and water for several days!
"You're drunk!" "Yeh, and you're crazy! But I'll be sober tomorrow, and you'll be crazy for the rest of your life!"
I don't drink water. Fish poop in it.
I certainly do not drink all the time. I have to sleep you know.
Anyone who hates children and dogs can't be all bad.
I am free of all prejudice. I hate everyone equally.
***
W. C. Fields (January 29, 1880 – December 25, 1946) was an American comedian and actor. Fields created one of the great American comic personas of the first half of the 20th century—a misanthrope who teetered on the edge of buffoonery but never quite fell in, an egotist blind to his own failings, a charming drunk, and a man who hated children, dogs and women, unless they were the wrong sort of women. ("I'm very fond of children... girl children, around 18 or 20!")
WC Fields - Enpsychlopedia
en.wikipedia.org/wiki/W.C._Fields
WC Fields Fan Club
WC Fields
WC Fields Quotes
WC Fields - Wikiquote
***
Clyde Bruckman: The Fatal Glass of Beer (1933)
Käsikirjoitus: W.C. Fields
The Fatal Glass of Beer (Kohtalokas tuoppi) on 20-minuuttinen suurelokuva, juoppokoomikko W.C Fieldsin mielipuolinen keitos joka parodioi 1800-1900 -luvun vaihteen jo itsessään naurettavia melodraamoja ja moraliteettinäytelmiä.
Elokuva on katkelmallinen ja selvästi halvalla ja nopeasti tehty, mutta se ei peitä Fieldsin komiikan taitoja. Elokuvan kyyninen ja parodinen ote pitää elokuvan yllättävän modernina nykykatsojallekin. Filmissä on myös absurdeja aineksia, joita voi verrata jopa Monty Python -ryhmän sketseihin.
Elokuvan tarina kertoo köyhän mutta rehellisen ja työteliään yukonilaisen Snavelyjen pariskunnan "tuhlaajapojasta" joka kaupunkiin lähdettyään joutui huonoille teille ja tietysti vankilaan.
Heti kärkeen Fields pilkkaa viktoriaanisen ajan raittiusviisuja esittämällä melankolisen laulun pojasta joka juo kaupungissa "kohtalokkaan lasillisen olutta" ja juovuspäissään särkee pelastusarmeijan tamburiinitytön instrumentin. Kappale on koomikko Charlie Chasen pilamukaelma 1800-luvun lopun itkuballadeista.
Elokuvan kohtaukset eroavat toisistaan sketsimäisesti mutta lievä hajanaisuus tarinassa ei ole haitaksi. Eräässä kohtauksessa parodioidaan elokuvien kömpelöitä taustaprojisointeja, kun W.C. lypsää hirveä (!).
Yksi koossa pitävä voima on pitkin elokuvaa toistuva vitsi, johon liittyy pohjoisen ankaraa luontoa kuvaava suorastaan lentävä lause. Joka kerta kun W.C. avaa oven pistääkseen kuuluisan nenänsä ulos, ja lausuu pateettisen väräjävällä äänellä: "And it ain't a fit night out, for man or beast", saa hän ryöppäyksen lunta naamalleen.
Timo Ronkainen
Bloggerin dilemmoja 2
I just sit at a typewriter and curse a bit.
P. G. Wodehouse
...after being asked about his writing technique
Se, mitä kirjoittaja haluaa tehdä ei ole se, mitä hän tekee.
(What a writer wants to do is not what he does.)
Jorge Luis Borges
Kirjoittaja on henkilö, jolle kirjoittaminen on vaikeampaa kuin muille ihmisille.
(A writer is a person for whom writing is more difficult than it is for other people.)
Thomas Mann
Tyhjä paperiarkki on Jumalan tapa kertoa meille kuinka vaikeaa on olla Jumala.
(A blank piece of paper is God's way of telling us how hard it to be God.)
Sidney Sheldon
Seuraa ajatustesi polkua ja ennen pitkää kohtaat tämän totuuden: ei ole olemassa mitään niin kaunista kuin se, mitä ei ole olemassa.
(Follow the path of your aroused thought, and you will soon meet this infernal inscription: There is nothing so beautiful as that which does not exist.)
Paul Valery
Henkilö, joka julkaisee kirjan, on kuin joku, joka tietoisesti esiintyy muiden silmissä housut nilkoissaan.
(A person who publishes a book appears willfully in public eye with his pants down.)
Edna St. Vincent Millay
Syyt sille, miksi joku haluaa kirjoittaa ja tulla luetuksi ovat viime kädessä itsensä paljastamisen halu ja masokismi. Kuten nämä kaverit, joilla on pakkomielle kaivaa vempeleensä housuistaan ja näyttää sitä julkisella paikalla.
(The quality which makes man want to write and be read is essentially a desire for self-exposure and masochism. Like one of those guys who has a compulsion to take his thing out and show it on the street.)
James Jones
Yleensä ihmiset ajattelevat, että kirjoittamisessa on jotain maagista. Että kirjoittaja menee keskiyöllä ullakolle, lukee ennustuksia luista ja palaa aamulla mukanaan valmis tarina, Mutta ei se ole mitään tuollaista. Kirjoittaakseen täytyy vain istua kirjoituskoneen eteen ja alkaa tehdä työtä ja siinä koko juttu.
(People on the outside think there's something magical about writing, that you go up in the attic at midnight and cast the bones and come down in the morning with a story, but it isn't like that. You sit in back of the typewriter and you work, and that's all there is to it.)
Harlan Ellison
Kirjoittajalla ei koskaan ole lomaa. Sillä kirjoittajalle elämä on aina joko kirjoittamista tai siitä ajattelua.
(A writer never has a vacation. For a writer life consists of either writing or thinking about writing.)
Eugene Ionesco
Kirjoittajan on pidettävä suunsa kiinni, kun hänen työnsä alkaa puhua. (23.6 Kieltämättä aika kökkö käännös. Prosperon (Loistava puhallus - Lauseita) "Kun työ puhuu, tekijä vaikenee" viestii aforismin ydinajatuksen aivan oikein, mutta onko se nimenomaan käännös vai "pelkästään" osuva klishee alkuperäistekstin ideasta? Mulla ei nyt ole alkuperäistä saksankielistä tässä, mutta muistaakseni se on hyvin tarkkaan sama kuin englanninnoskin.)
(The author must keep his mouth shut when his work starts to speak.)
Friederich Nietzsche
Sitä mitä on helppo lukea, on pirun vaikea kirjoittaa.
(Easy reading is damned hard writing.)
tuntematon
Edgar A. Poe
P. G. Wodehouse
...after being asked about his writing technique
Se, mitä kirjoittaja haluaa tehdä ei ole se, mitä hän tekee.
(What a writer wants to do is not what he does.)
Jorge Luis Borges
Kirjoittaja on henkilö, jolle kirjoittaminen on vaikeampaa kuin muille ihmisille.
(A writer is a person for whom writing is more difficult than it is for other people.)
Thomas Mann
Tyhjä paperiarkki on Jumalan tapa kertoa meille kuinka vaikeaa on olla Jumala.
(A blank piece of paper is God's way of telling us how hard it to be God.)
Sidney Sheldon
Seuraa ajatustesi polkua ja ennen pitkää kohtaat tämän totuuden: ei ole olemassa mitään niin kaunista kuin se, mitä ei ole olemassa.
(Follow the path of your aroused thought, and you will soon meet this infernal inscription: There is nothing so beautiful as that which does not exist.)
Paul Valery
Henkilö, joka julkaisee kirjan, on kuin joku, joka tietoisesti esiintyy muiden silmissä housut nilkoissaan.
(A person who publishes a book appears willfully in public eye with his pants down.)
Edna St. Vincent Millay
Syyt sille, miksi joku haluaa kirjoittaa ja tulla luetuksi ovat viime kädessä itsensä paljastamisen halu ja masokismi. Kuten nämä kaverit, joilla on pakkomielle kaivaa vempeleensä housuistaan ja näyttää sitä julkisella paikalla.
(The quality which makes man want to write and be read is essentially a desire for self-exposure and masochism. Like one of those guys who has a compulsion to take his thing out and show it on the street.)
James Jones
Yleensä ihmiset ajattelevat, että kirjoittamisessa on jotain maagista. Että kirjoittaja menee keskiyöllä ullakolle, lukee ennustuksia luista ja palaa aamulla mukanaan valmis tarina, Mutta ei se ole mitään tuollaista. Kirjoittaakseen täytyy vain istua kirjoituskoneen eteen ja alkaa tehdä työtä ja siinä koko juttu.
(People on the outside think there's something magical about writing, that you go up in the attic at midnight and cast the bones and come down in the morning with a story, but it isn't like that. You sit in back of the typewriter and you work, and that's all there is to it.)
Harlan Ellison
Kirjoittajalla ei koskaan ole lomaa. Sillä kirjoittajalle elämä on aina joko kirjoittamista tai siitä ajattelua.
(A writer never has a vacation. For a writer life consists of either writing or thinking about writing.)
Eugene Ionesco
Kirjoittajan on pidettävä suunsa kiinni, kun hänen työnsä alkaa puhua. (23.6 Kieltämättä aika kökkö käännös. Prosperon (Loistava puhallus - Lauseita) "Kun työ puhuu, tekijä vaikenee" viestii aforismin ydinajatuksen aivan oikein, mutta onko se nimenomaan käännös vai "pelkästään" osuva klishee alkuperäistekstin ideasta? Mulla ei nyt ole alkuperäistä saksankielistä tässä, mutta muistaakseni se on hyvin tarkkaan sama kuin englanninnoskin.)
(The author must keep his mouth shut when his work starts to speak.)
Friederich Nietzsche
Sitä mitä on helppo lukea, on pirun vaikea kirjoittaa.
(Easy reading is damned hard writing.)
tuntematon
Ihmisestä ei ole tullut kirjailijaa ennen kuin tämä on tehnyt kirjoittamisesta tavan ja tavasta tullut pakkomielle. Kirjoittamisen on oltava pakkomielle. Sen on oltava yhtä elimellistä, fyysistä ja psyykkistä kuin puhuminen, nukkuminen tai syöminen.
(One hasn't become a writer until one has distilled writing into a habit, and that habit has been forced into an obsession. Writing has to be an obsession. It has to be something as organic, physiological and psychological as speaking or sleeping or eating.)
Niyi Osundare
Through joy and through sorrow, I wrote. Through hunger and through thirst, I wrote. Through good report and through ill report, I wrote. Through sunshine and through moonshine, I wrote. What I wrote it is unnecessary to say.Edgar A. Poe
Subscribe to:
Posts (Atom)