Olen perehtynyt melkein kaikkiin asioihin ja ymmärrän niitä, jos vain haluan. Ainoastaan omat tekoni, tunteeni ja naisen logiikka ovat jääneet minulle mysteereiksi.
Pages
▼
November 30, 2013
Flatbush Waltz
Itzhak Perlman & Andy Statman
Klezmer Orchestra - Flatbush Waltz
Klezmer -musiikissa on samaa iloa kuin jazzissa. Toisenlaista toki. - Aivan ihanaa että olet löytänyt tämän nauhoituksen jostain. On tulvillaan herkkyyttä.
Itse kuuntelin juuri äsken kolme kertaa peräkkäin tämän. Uhhuh. Kyllä saa free-jazz-mies mennä syvälle kyetäkseen ilmaisemaan näin syvää tai ylipäätään tämänkaltaista kaiho/riemu-tunnetta - ja näin yksinkertaisesti. No – kyllähän esim. Coltrane ja Davis ainakin hetkellisesti osasivat senkin taidon.
Kerron, mistä sain vinkin. Tsekkaas tuo. Viimeinen biisi. Kannattaa kuunnella muutkin.
Isäni, joka soitti mitä soitinta tahansa, ei digannut jazzia. Hän ihmetteli mitä ihmettä siinä on että "soitetaan tahallaan väärin...?" Hän ihmetteli sitäkin että miksi jouhisoitinta soitetaan ilman jouhta? Näppäillään... kuten esim. tässä:
http://www.youtube.com/watch?v=829K_B6SLAs
Paskan marjat! Ite kertoi, että joskus nuorempana soitti Parikkalan kirkon uruilla, pillit paukkuen ja viheltäen "Hei Karjalasta heilin minä löysin..." Kunnes selän taa ilmestyi kanttori joka rykäisi "krhöm".
Siihen aikaan, eli 30-luvulla, ei Herran Huoneessa semmoista sopinut soittaa.
Tämäkin minun vielä pitää sanoa - etten unohtaisi. Olin pikkupoika ja katselin olohuoneen ovenraosta kun isäni kolleegat, jotka olivat opettajia, ja heidän rouvansa, jotka olivat opettajattaria, joivat kahvia olohuoneessamme. Pälpätys oli aika melkoista vaikka heitä tuskin oli enempää kuin puoli tusinaa. Ensin he haukkuivat kirjoja (se romaani... pelkkää kiroilua... ei Suomi olisi sodasta selvinnyt jos sellaista...) (lättähatut jauhaa vain purkkaa... ewi niitä kiinnosta muu kuin sexi ja sexi ja upakointi...Kinsney... Arvi, minä olen samaa mieltä, se on uh pelkkää humpuugia...) (ja runoja kirjoitetaan ilman, vai mitä Irma, ilman loppusointuja, ei osata muuta, lehmäkin hännäällään huiskisi näitä nykytaideteoksia ja minä luin yhdestä amerikkalaisesta lääketieteellisestä julkaisusta että leikkauksella voitaisiin Luis Amstrongin kurkku parantaa niiettä se osais laulaa) "Mutta onpas nämä piparkatut hyviä, mistä kaupasta sää Helvi nää oot ostanut?"
Menin lastenhuoneeseen jossa oli yhtä pimeää kuin muuallakin. Veljekseni vaan nukkuivat hetekoillaan. Menin minäkin omalle petilleni, peiton alle, sytytin taskulamppuni ja aloin lukea... ei, en Nitscheä! Luin Huckleberry Finnia. (Koska olin vasta hädin tuskin 10 v- vanha.
Klezmer -musiikissa on samaa iloa kuin jazzissa. Toisenlaista toki. - Aivan ihanaa että olet löytänyt tämän nauhoituksen jostain. On tulvillaan herkkyyttä.
ReplyDeleteMollia ja duuria, surua ja iloa, kaihoa ja riemua - yhtä aikaa, erottamattomasti.
ReplyDeleteEi tai siis kyllä. Voi että minä ihastuin tähän kappaleeseen. - Kiitos, Rauno!
ReplyDelete4 kertaa kuuntelin tuon peräkkäin läpi. Osaisin soittaa sen nyt. Jumankauta kun on kaunis kipale.
ReplyDeleteItse kuuntelin juuri äsken kolme kertaa peräkkäin tämän. Uhhuh. Kyllä saa free-jazz-mies mennä syvälle kyetäkseen ilmaisemaan näin syvää tai ylipäätään tämänkaltaista kaiho/riemu-tunnetta - ja näin yksinkertaisesti. No – kyllähän esim. Coltrane ja Davis ainakin hetkellisesti osasivat senkin taidon.
ReplyDeleteKerron, mistä sain vinkin. Tsekkaas tuo. Viimeinen biisi. Kannattaa kuunnella muutkin.
http://areena.yle.fi/radio/2052264
Klezmer on herkkua musiikin ystävälle. Ihan oma genrensä. Spotify'ssa on paljon hyvää klezmermusiikkia.
ReplyDeleteJokin koskettaa minua tässä sävellyksessä!.. En tiedä mikä, enkä haluakaan tietää, koska silloin todennäköisesti menettäisin tämän. Lumon.
ReplyDeletetaidekritiikkiä kiitti
ReplyDeleteiloista surua, surullista iloa ?
ReplyDeleteIsäni, joka soitti mitä soitinta tahansa, ei digannut jazzia. Hän ihmetteli mitä ihmettä siinä on että "soitetaan tahallaan väärin...?" Hän ihmetteli sitäkin että miksi jouhisoitinta soitetaan ilman jouhta? Näppäillään... kuten esim. tässä:
ReplyDeletehttp://www.youtube.com/watch?v=829K_B6SLAs
Paskan marjat! Ite kertoi, että joskus nuorempana soitti Parikkalan kirkon uruilla, pillit paukkuen ja viheltäen "Hei Karjalasta heilin minä löysin..." Kunnes selän taa ilmestyi kanttori joka rykäisi "krhöm".
Siihen aikaan, eli 30-luvulla, ei Herran Huoneessa semmoista sopinut soittaa.
Rauno, tule takaisin! Rauno.
ReplyDeleteMe ollaan paljon tyhmepiä ilman sua. Aika kamalan paljon... joo.
Tulisit!
Who´ll stop the rain
ReplyDeleteTämäkin minun vielä pitää sanoa - etten unohtaisi. Olin pikkupoika ja katselin olohuoneen ovenraosta kun isäni kolleegat, jotka olivat opettajia, ja heidän rouvansa, jotka olivat opettajattaria, joivat kahvia olohuoneessamme. Pälpätys oli aika melkoista vaikka heitä tuskin oli enempää kuin puoli tusinaa. Ensin he haukkuivat kirjoja (se romaani... pelkkää kiroilua... ei Suomi olisi sodasta selvinnyt jos sellaista...) (lättähatut jauhaa vain purkkaa... ewi niitä kiinnosta muu kuin sexi ja sexi ja upakointi...Kinsney... Arvi, minä olen samaa mieltä, se on uh pelkkää humpuugia...) (ja runoja kirjoitetaan ilman, vai mitä Irma, ilman loppusointuja, ei osata muuta, lehmäkin hännäällään huiskisi näitä nykytaideteoksia ja minä luin yhdestä amerikkalaisesta lääketieteellisestä julkaisusta että leikkauksella voitaisiin Luis Amstrongin kurkku parantaa niiettä se osais laulaa) "Mutta onpas nämä piparkatut hyviä, mistä kaupasta sää Helvi nää oot ostanut?"
ReplyDeleteMenin lastenhuoneeseen jossa oli yhtä pimeää kuin muuallakin. Veljekseni vaan nukkuivat hetekoillaan. Menin minäkin omalle petilleni, peiton alle, sytytin taskulamppuni ja aloin lukea... ei, en Nitscheä! Luin Huckleberry Finnia. (Koska olin vasta hädin tuskin 10 v- vanha.