Tahdon asia

This contemporary depiction actually shows Erasmus as one of Luther's friends and fellow "reformers" (which was a common bum rap against Erasmus). Erasmus is fourth from the right, with Philip Melanchthon on the right.

.

Päre sisältää pari kommenttia Tomin kommentteihin Ironmistressin päreessä Lukutaito, ÄO ja abstrakti ajattelu.

.

I

Tomi kirjoitti: 'Juutalaiset eivät varmaan tehneet eroa nisäkkäiden ja muiden välillä. Linne oli ensimmäinen, joka tämä eron teki.'
Voin kertoa, Tomi, että oppineen idiootin ja viisaan [tai hurskaan - miten vain] ihmisen välinen ero ei ole veteen piirretty. Se näkyy selvästi, kun luen kommenttejasi. Sinä et kerta kaikkiaan voi tai sinun ei ole edes mahdollista ymmärtää uskonnoista ja uskonnollisuudesta – niiden perimmäisestä [‘mielettömästä’] mielekkyydestä - juuri mitään.
Reduktionistinen vulgaari-materialismi ja argumentaatio-dogmatismi, joka ei oivalla ajattelemisen mahdollistavien loogis-kontekstuaalisten ehtojen eli ajattelun analogisten rakenteitten [vrt. Wittgensteinin ‘käsitteiden perheyhtäläisyys’] merkitystä eri diskursseja yhdistävinä elementteinä, ajaa sinut tiedeuskovaiseen fundamentalismiin, josta käsin sitten esim. pidät jonkin uskonnon relevanssin kannalta merkityksellisenä kysymystä siitä, osaako se tehdä eroa nisäkkäiden ja muiden eläinten välillä. Hehheh. Todella syvällistä.
Kumma kyllä Ironmistress, jolla on edes hiukan tajua uskonnollisuudesta [ainakin sen kontekstisidonnaisuudesta], suostuu edes väittelemään kanssasi tällä tasolla. Näyttääkin valitettavasti siltä, että myös IM on sitoutunut tuohon samaan argumentaatio-dogmatismiin kuin sinä. Luova ja syvällinen ajattelu ei kuitenkaan jämähdä pelkkään argumentaatio-peliin ja keskittyy niin uskonnon/Jumalan kuin tietoisuudenkin ymmärtämisessä johonkin aivan muuhun kuin ‘havaintotäplien’ verifiointiin ja luokitteluun.
Lukekaa vaikkapa Erasmuksen ja Lutherin välisen kiistan perimmäisestä syystä ja ongelmasta [vapaa tahto ja valinta/usko/tieto], niin löydätte länsimaisen kulttuurin kehittymisen kannalta olennaisen tärkeitä asioita. Väittely jonkin raamatunlauseen kirjaimellisesta ja/tai luonnontieteellisestä luotettavuudesta on puuduttavaa ja typerää ainakin silloin, jos väittelijä ei samanaikaisesti tajua ja korosta vapaan tahdon ongelman merkitystä universalismin ja nominalismin kiistasta kummunneena järjen ja tahdon vastakkainasettelun eli de facto uskon/tiedon mahdollisuuden ehkä tärkeimpänä koetinkivenä tai jopa dilemmana.
......
Tehdään lopuksi pieni testi jo senkin vuoksi, että blogi-emäntämme sellaisia niin kovin rakastaa. - - Kerro minulle Tomi, mitä minä tässä kommentissa oikein kirjoitin ja tarkoitin. Kerro omin sanoin, mistä tässä tekstissä on kyse. Tai kerro ainakin se, miten sinä ymmärsit viimeisen kappaleen.

.

II

Tomi kirjoitti kommentissaan: ‘Rauno, tarkoitat, että kaipaat mystiikkaa, jota looginen argumentaatio ei voi tarjota. Ortodoksinen kirkko mystiikallaan sopisi Raunolle hyvin.’

.

1

Vai että ovat ymmärryksen eli ajattelun mahdollisuutta koskevien ehtojen ja tahdon vapauden ongelmat pelkkää mystiikkaa [toki ne ovat sitäkin]. Vähänpä siis ymmärsit. Sillä kirjoitukseni sivusi loogisen argumentaation perimmäisiä ehtoja ja niiden perimmäisen pätevyysalueen legitiimiyttä ja relevanssia. Tuolla pätevyysalueella nimittäin on rajansa, jotka ylitetään väistämättä aina, kun perimmäisiä valintoja tehdään esim. tahdon vapauden suhteen, koska mikään argumentaatio ei voi pätevästi todistaa tahdon vapauden puolesta tai sitä vastaan.

.

Niinpä joudumme vain intuitiivisesti joko hyväksymään tai hylkäämään tahdon vapautta puolustavan tai sitä puoltavan argumentin. Se, joka kuitenkin yhä väittää, että hänen hyväksymisensä tai hylkäämisensä seuraa loogisena johtopäätöksenä argumentin premisseistä, on joko ymmärtänyt tahdon vapauden ontologisen luonteen [olemisen tavan] tietyllä tavalla [mikä johtopäätös ei siis seuraa premisseistä vaan kehämäisesti jo itse siitä väittämästä, mikä piti osoittaa todeksi (eli tahto on vapaa tai se ei ole vapaa)] tai [mikä on edellisen ‘tietoteoreettinen’ kääntöpuoli] luottaa argumentin pätevyysalueen kattavan myös argumentointimenettelyn oman ontologisen perustan, mikä on kuitenkin mahdotonta, koska mikään loogis-matemaattinen tai ylipäätään aksiomaattinen systeemi ei voi todistaa eikä johtaa omaa ristiriidattomuuttaan ja perustaansa itsestään käsin [vrt. esim. Gödelin lause tai naivien empiristien väittämä, että tieteen tulee aina perustua varmoihin aistihavaintoihin, mikä väittämä itsessään ei perustu eikä voi perustua aistihavaintoihin].

.

Tahdon vapauteen rinnastettavia ovat kaikki filosofisten ja tieteellisten diskurssien perustavat lähtökohdat. Samoin ymmärryksemme tietoisuudesta, joka on minulle analoginen Jumalaa koskevan ‘ongelman’ kanssa. Kysymys loogisen argumentaation pätevyysalueen rajoista koskee siis viime kädessä uskoamme niihin elementaarisiin perustuksiin, joiden varaan maailmankuvamme ja maailmankatsomuksemme rakennamme. Kysymys on siten aina tavalla tai toisella ‘uskosta’ – ei enempää eikä vähempää.

.

2

Toisaalta et ilmeisesti edes voinut ymmärtää [koska et näköjään ole perillä kannastani soteriologiaan], että ortodoksinen kirkko ei ‘sovi’ minulle ainakaan pelastusopillisen synergisminsä [piilevää pelagiolaisuutta] eikä ritualisminsa [liturgia-keskeisyytensä] vuoksi, mutta esteettisesti ortodoksinen uskonnollisuus [ja sen rituaalit] miellyttävät minua enemmän kuin esim. katolisen kirkon korskea ja pönöttävän autoritaarinen eetos.

.

Luterilaisen kirkon ‘synkkä’ minimalismi sen sijaan jopa masentaa, joskaan esteettistä makuani ei miellytä yhtään enempää [pikemminkin päinvastoin] reformatoristen kirkkojen [Lutheria huomattavasti liberaalimman dogmatiikan vaikutuksesta] taipuminen ties minkälaisiin arkkitektonisiin ratkaisuihin verotoimiston odotusaulasta mitä modernistisemmiksi rakennelmahäkkyröiksi ja [voi kauhistuksen kanahäkki!] jopa kauppakeskusta muistuttaviksi peliluoliksi [tietenkin ameriikassa]!

.

Lutherin versio monergismista sen sijaan vastaa omaa intuitiotani pelastusopista, mutta Lutherin teologian pohjalle ei siis, jos kärjistetysti puhutaan, voi rakentaa ainakaan ‘vahvaa’ kirkkoa, jonka tehtävä/toimenkuva kuitenkin on aina toimia jonkinlaisena välittäjänä [mediumina] ihmisen ja Jumalan välillä. Tosin Luther itse ei kirkonvastaisuudessaan mennyt näin pitkälle, muttei voinut mitään sille, että hänen sola fide, sola gratia ja sola scriptura-maksiimeistaan voitiin loogisesti johtaa myös täysin anarkistisia vaihtoehtoja [esim. Thomas Müntzer, anababtistit ja ylipäätään antinomistit].

.

Lutherin sola-periaatteet kuitenkin helposti implikoivat, ettei kirkon ja rituaalien kaltaista välittäjää tarvittaisi pelastusopillisesti [itse asiassa kirkon välittäjärooli mahdollistaisi tai jopa oikeuttaisi jonkin asteisen pelagiolaisuuden], koska 1] ihmisen ja Jumalan välillä on yhtä aikaa a] sekä ikuisuus että b] ei lainkaan välimatkaa tai aikaa ja myös tästä seuraten sen vuoksi, että 2] kirkosta itsestään tulee - ehkei aina väistämättä mutta ainakin paavin ja Rooman kirkon tapauksessa siitä oli tullut - institutionaalinen Jumala eli pikemminkin Saatana, jonka vallassa tämä maailma Lutherin mielestä muutenkin on, ja joka kaikkein ovelimmin naamioituu juuri kirkollisen instituution kuten paavin, hänen kuuriansa, filosofisen todistuskielipelin eli skolastiikan [jota myös nominalismi Lutherille edustaa, joskin vanhaa rationalismia radikaalisti kritikoiden] kaapuun.

.
3

To be continued - luultavimmin Erasmuksen ja Lutherin suuren skisman merkeissä, eli miten/miksi kaksi sen ajan eurooppalaisen oppineisuuden ja aatteellisen innovatiivisuuden korkeimman luokan edustajaa, jotka varsin pitkälle olivat toistensa kanssa samoilla linjoilla kirkkopoliittisesti [voimakas liberaali kritiikki Rooman korruptoitunutta ritualismia kohtaan] ja ajatuksellis-aatteellisesti [nominalismin pääperiaatteiden hyväksyminen, joskin retoriikan ja laajan (alku)kielellisen (kreikka, heprea) tekstintutkimuksen painottaminen filosofisen spekulaation (myös nominalistisen)] sijaan], päätyivät lopulta niin kerta kaikkiaan napit vastakkain.

.

Pääpukari on ilman muuta Luther, mutta ei sentään ilman kohtuullisen vai pitäisikö sanoa ‘kohtuuttoman’ hyvää syytä.

.

Riidassa on tietysti kyse ihmisen tahdon vapauden pätevyydestä oman pelastuksensa suhteen ja maallisemmin ymmärrettynä tahdon vapauden pätevyydestä ylipäätään moraalisen varmuuden saavuttamisessa. Ei mikään vähäinen eikä varsinkaan sellaista tyyppiä oleva ongelma, joka verifikaation ja/tai falsifikaation kriteereihin nojautuen kyettäisiin edes määrittelemään ratkaisusta nyt puhumattakaan, empiirisen tutkimuksen eli ‘varmojen havaintojen’ metodeilla. On toki mahdollista luokitella tahdon vapauden aistihavainnollisia kriteerejä, mutta tällaisen luokittelun mahdollisuus tietenkin edellyttää aina jo ontologista valintaa [joka ei ole aistihavainnon asia] sen suhteen, onko tahdon vapaus ylipäätään aistihavainnon ominaisuus, joka/mikä siis on mahdollista todentaa esim. tietokonetomografiassa. - - Tehdään tämän mahdollisuuden hahmottamiseksi pieni testi – nehän ovat nykyään niin tosi tosi tosi muotia.

.

‘Oppinut idiootti: Katso Rauno: tuo havaintoläikkä tuossa on neurologinen korrelaatti, joka ilmentää, mahdollistaa ja todistaa tahdon vapauden! Rauno: - - Siis mitä? Entä sitten? Mitä hyötyä meille on tuosta korrelaatista sen suhteen, pitäisikö meidän hyväksyä vapaa tahto pelastuksen tai ylipäätään moraalisen varmuuden perustaksi vai ei? Oppinut idiootti: - - Anteeksi Rauno – mitä sinä tarkoitat? Rauno: Anna olla. Unohda koko juttu. Kyseessä on kategorinen väärinkäsitys. Mutta sinä et tule koskaan ymmärtämään sitä asiaa – et ainakaan aistihavainnosta käsin. ’

.

Huom. 'Testi-esimerkki’ ei ole analoginen muunnelma Erasmuksen ja Lutherin kiistasta, ellei nyt sitten mutkia perusteettomasti oikoen tulkita, että rauhallinen ja sovitteleva [joskin ironinen] Erasmus päätyi [jouduttuaan myös paavin epäsuosioon] lähes paniikin omaisesti puolustamaan positiivista kantaansa fanaattisen Lutherin röyhkeän poleemista tahdon vapauden kieltoa vastaan, ikään kuin tahdon vapaus [jonka Kant sittemmin määritteli järjen antinomiaksi] olisi paitsi ihmisen aistihavainnon ominaisuus myös hänen kommunikatiivisen toimintansa väline. Mutta kuten sanottu, vaikkei tällainen tulkinta olisikaan ihan väärä, se on silti liioitteleva ja anakronistinen.

.

http://takkirauta.blogspot.fi/2013/06/lukutaito-ao-ja-abstrakti-ajattelu.html

http://www.amazon.com/Theological-Origins-Modernity-Michael-Gillespie/dp/0226293467

http://socrates58.blogspot.fi/2009/02/luther-meets-his-match-part-ii-luthers.html