Kirjoitettu kommentiksi Merille Kalevi Hotasen päreessä Olemassaolon ulottuvuus.
*
Kaikki ihmiset ovat ekosfäärin/universumin free-ridereita. ‘Tahtomattaan’. Koska heillä on vapaa tahto. Ja siten mahdollisuus pahaan. Eli puhumaan toista, mitä tekevät. Ja tekemään toista, mitä on sovittu. Rikkomaan lakeja, rajoja, mitä vain pyhäksi julistettua.
Vähintäinkin merkillistä on tietysti se, että Jumala=Evoluutio meni mokaamaan ja ylipäätään loi/kehitti ihmisen.
Sillä miten vapaus voisi olla tae siitä, että kykenemme myös hyvään?
Eläimilläkin voidaan havaita free-rider-käyttäytymistä, mutta niitä ei voi syyttää siitä, koska olisi kognitiivisesti mieletöntä vaatia käyttäytymisen muutoksia oliolta, joka ei reflektoi itseään symbolifunktion tasolla.
Jolla ei siis ole kykyä ottaa kielen kautta tarpeellista etäisyyttä itseensä ja ulkoiseen todellisuuteensa. Joka ei siis kykene valehtelemaan.
*
Kierrämme parallaksista kehää emmekä etene. Toki voimme ’syvetä’, mutta olemme tietoisuutemme tasolla (tietoisuus ontologisesti ymmärrettynä) pysyvästi ‘rikki’. Eikä siitä rikkonaisuudesta voi tavallaan ‘pelastaa’ kuin hulluus, ekstaasi ja/eli rakkaus.
*
Huomaat, etten kirjoita sanaakaan moraalista. Ajattelen uhkarohkeasti samaan tapaan kuin Heidegger (tavallaan myös kuin Nietzsche tai tulkintani hänestä), että eettisyys itsessään kuuluu Olemisen ymmärtämiseen.
Siitä ei tarvitse eikä pidä rakentaa jotain erillistä diskurssia, josta voi sitten sorvailla haluamansa, kunhan vain osaa perustella kantansa tarpeeksi pätevästi.
Ei. Sellainen tapa suhatutua moraaliin on korruptoitunut jo alkuunsa. Ettäkö moraalin voisi luoda kuin imagon/identiteetin?
Ei mene jakeluun, enkä osta tällaista näkemystä, vaikka saisin miten hyvät vaihtarit.
Moraalia joko on tai ei ole. Mutta missään tapauksessa sitä ei ole joko vähän tai paljon. Olen tavallaan universalisti tässä asiassa. Ontologinen sellainen. En mikään proseduuri-eetikko.
Joku voi nyt kysyä, että entä jos etiikkani on julmaa - ja että siltikin universalisoin sen?
Hyvä kysymys. Siihen vastaaminen onkin minun (heideggerilaisena) vaikein tehtäväni. Teodikean ongelma ‘valepuvussa’.
Rauno, tämä oli oivallinen teksti, jonka ulkoluvulla luulen saavani lähiympyröissäni viime vuosina temmeltäneet amatööri-randtilaiset, anarko-onanistit sun muun kokoomuskudun katsomaan itseään sellaiseen ei niin sanottuun kolmiosaiseen peiliin, jossa Hän naamoi ja tapaa hahmonsa val(l)o(i)ttuneen (yli tai ali, voit päättää) kolmeen h|j|alkautuneen imaginaaris-epifaniaanisten aavevaloaavojen Gordion-solmuun ruumiillistuvan palautuvan yli-inhimillisen ei minkään joen jokin, jonka viileys virtailee lävistettyjen ruumiin fuugana (luin kirjasta) sokeiden aukkojen ei kumpaankaan - puhumattomaan kotiin - missä hän häkeltyy ja ei mene itseensä, sillä (kautta Prufrockin pyjaman!) sitä ei ole (uhuu kerro jotain uutta huudahdat) - tarkoitukseni oli kyllä vitsailla ja regressoida onaaninen halukoneeni mankeliksi, joka leipoo aliatomaarisia lettuja linnunradan partiopojille, siellä missä hulluus ja muu mielenkiintoinen toiminta on kielletty, vaikka jumala on julma hermafrodiitti, jota en osaa käyttää, koska olen niin yksinäinen :(
ReplyDeletehttp://www.leatherheaven.com/index.php?cPath=3130_3131_3133
ps. mitä mielit Sam Beckettista? terveisin yliluutnantti Siankärsämö
neither
ReplyDeleteTO AND FRO in shadow from inner to outer shadow
from impenetrable self to impenetrable unself
by way of neither
as between two lit refuges whose doors once
neared gently close, once away turned from
gently part again
beckoned back and forth and turned away
heedless of the way, intent on the one gleam
or the other
unheard footfalls only sound
till at last halt for good, absent for good
from self and other
then no sound
then gently light unfading on that unheeded
neither
unspeakable home
Samuel Beckett
-----------
WEDER
hin und her in Schatten von innerem zu äusserem Schatten
von undurchdringbarem selbst zum undurchdringbarem nicht selbst
auf dem Weg von keinem
wie zwischen zwei hellen Zufluchten, deren Türen einmal
angenähert sachte schließen, einmal abgewendet
sachte wieder öffnen
gelockt zurück und vor und weg gedreht
achtlos des Wegs, entschlossen zu dem einen Schein
oder dem anderen
unhörbarer Tritte einziger Laut
bis zuletzt Halt für immer, abwesend für immer
vom selbst und anderem
dann kein Laut
dann sachte nicht auslöschendes Licht auf das nicht beachtete
weder
unaussprechbares Heim
http://www.youtube.com/watch?v=VpKIvZa6Vwg
freerider toimii determinismin rajoissa..en muuten tiennyt etta Nietzsche also attacks the very concept of freedom
ReplyDeletewhy ti needs to be Attacked??
or why to be sarcastis about something that is improvin clearly
kun siis moraalia on