Tietoisuudesta

1

‘Ajattelen, olen siis olemassa’ ei ole looginen argumentti [syllogismi], jossa premisseistä [ajattelusta] välttämättä seuraa itsenäinen johtopäätös [olemassaolo] vaan intuitiivinen performatiivi, jota ei siis/kuitenkaan voi kieltää loogisesti tai empiirisesti. ‘Minä olen olemassa’ [ei siis: ‘minä on olemassa’, koska ‘minä’ on aina perimmältään intuitiiviseen varmuuteen perustuvaa yksilöllistä puhekokemusta itsestä eikä looginen ‘merkitysrakenne’ ( vrt. käsitteellisesti konstituoituva ymmärryksen muoto: Kant oli ‘epätarkka’ intuition ja käsitteen erottelussa)], koska jos minä en yksilönä olisi olemassa, en voisi edes epäillä itseäni. Tämä johtopäätös [minä/olemassaolo = subjektiivinen intuitio] ei ole loogisesti jaettavissa osiinsa, joiden suhdetta voisi tarkastella formaalina objektiivisena merkitysrakenteena ilman tietoisuuden ainutlaatuisuutta vääristelevää rajaamista [muista ‘Prokrusteen vuode’]. Kärjistäen: cogito ‘perustaa’ itse itsensä [causa sui] suhteessa kokemukseensa ikuisuudesta ja äärettömyydestä, ja tätä kokemusta voi pitää olemassaolon tajuna. Tietoisuus ja olemassaolo ovat saman ‘transsendentaalisen kokemuksen’ kääntöpuolia: toista ei ole ilman toista. Tässä [mutta vain tässä] mielessä Descartes’n cogito on ikään kuin jumalallinen substanssi [Jumalan ‘kuva ja kaltaisuus’].

.

Spinoza sen sijaan ymmärsi nimenomaan ja vain Jumalan [ainoana substanssina] juuri tällä tavoin, causa sui’na, hyläten cogiton substantiaalisuuden ja ‘alentaen’ sen jumalallisen substanssin aksidentaaliseksi moodiksi [‘ilmentymäksi’]. Mutta myös Spinoza menettää subjektiivisen tietoisuuden ainutlaatuisuuden tekemällä siitä Jumalan/Luonnon deterministisen ‘robotin’, mikä on kestämätön ajatus sekä loogisesti että intuitiivisesti, koska tietoisuudellamme ei silloin voisi olla minkäänlaista identiteettiä/riippumattomuutta Jumalasta: emme voisi tiedostaa edes riippuvaisuuttamme Jumalasta/Luonnosta, jos olisimme absoluuttisen kausaalisesti ehdollistettuja fysikaalisiin luonnonlakeihin. Tietoisuus on näin ollen väistämättä eräänlainen ihmeeseen analogisesti rinnastettava anomalia [‘poikkeama’] ‘deterministisessä kaaoksessa’.

.

Tietoisuus ‘universaalin, äärettömän ikuisuuden tajuamisena singulaarissa ajassa’ on aina itsessään singulaari [vrt. Leibnizin monadologia, jota en tässä kuitenkaan edusta] ja siten performatiivisuudessaan ainutlaatuinen. Sitä ei voi ‘kadottamatta’ analysoida loogisesti ‘merkitysosiinsa’ tai fysikaalisesti redusoida ‘alkutekijöihinsä’. Tietoisuutta ‘laadullisena muutoksena’ ei myöskään edellä mainituista syistä voi johtaa määrällisistä muutoksista. Tietysti tietoisuutta voidaan yrittää simuloida, mutta mikään simulaatio tai virtuaali ei ole kuten ihminen eli singulaarisuudessaan ainutlaatuinen. Millään muulla maailman ‘oliolla’ [olivatpa sitten geneettisesti miten läheisiä tahansa] ei myöskään ole tietoisuutta edellä esitetyssä mielessä ja merkityksessä. Ihminen ei ole eläin eikä kone [‘automaattinen informaatio-kompuutteri’] vaan sekä eläin, [bio]kone että tietoinen olento.

.

2

‘Kvaliat, abstraktit käsitteet, järki, kokemuksen transsendentaaliset ehdot, intentionaalisuus, tietoisuuden ykseys’. Nämä tietoisuuden “’fenomenologiset’ ominaisuudet/tilat” naturalismin pitäisi kyetä selittämään pätevästi ja ristiriidattomasti, jotta se olisi käypä selitysperusta tietoisuuden olemassaololle. Näin ei kuitenkaan ole eikä voi olla. Naturalismi kohtaa tietoisuudessa ongelman, jota sen lähtökohdista ei voi ratkaista uskottavasti. Lukekaa esim. David Bentley Hartin ‘The Experience of God’ ja siitä luku ‘Consciousness’.

*

http://actuspurunen.blogspot.fi/2014/03/unissakavelya-osa-x.html

http://tieteentermipankki.fi/wiki/Kielitiede:performatiivi

http://en.wikipedia.org/wiki/Performativity

http://en.wikipedia.org/wiki/Performative_utterance

http://en.wikipedia.org/wiki/Philosophy_of_Spinoza#Modes

http://www.oxforddictionaries.com/definition/english/computer

http://fi.wikipedia.org/wiki/Monadologia

http://www.amazon.com/The-Experience-David-Bentley-Hart-ebook/dp/B00E64EH0K

Unissakävelyä [osa x]

Tarkennettakoon ‘Tiede ja pseudotiede’-pärettäni sen verran, että Descartes epäili äärimmillään [harkitun liioittelevasti?] jopa matemaattisen metodin pätevyyttä erottaa totuus 'totuudeksi naamioidusta' valheesta, jonka ja johon ilkeä demoni-jumala oli ihmisen kyvyt luonut. Niinpä ihmisen totuudentavoittelun takasi lopulta vain usko siihen, että Jumala ei huijaa meitä, eli hän ei ole luonut pelkkää ‘totuuskuplaa’, jota ei lopulta ole edes olemassa kuin ihmisen järjen ja kokemuksen synnyttämissä mielikuvissa.

.

Mutta/ja - kun tämä usko sisäistetään täysin, se voidaan ikäänkuin unohtaa. Näin on käynyt etenkin eksakteissa matemaattis-empiirisissä tieteissä. Matemaattiset empiristit eivät siis tiedä ‘uskovansa’, vaikka pelkät todennäköisyydet ovat aina suhteellisia ja/eli pragmaattisia eikä edes ‘puhdas’ matematiikka voi vakuuttaa meitä kuin trivaalisti [mikä ei ole tietoa vaan itsestään selvää tautologiaa: kuin ilmaa, jota hengitämme] tai maagisesti: projisoimme matemaattisiin kaavoihin, jopa numeroihin, ‘elävän ja luovan hengen’. Tai sitten piirrämme kuvan, jonka pitäisi olla ‘simuloitu’ malli esim. painovoimasta. Mutta voiko painovoimasta itsessään [an sich/per se] piirtää ‘kuvan’? Sehän vaatii ‘luovaa mielikuvitusta’, eikö? Tämäkö on eksaktia luonnon-tiedettä? Tätäkö lopulta on myös matematiikka: kuva, merkki, representaatio?

.

Ergo: meillä ei voi olla tietoa ilman representaatioita, jotka taas voivat olla “‘olevan olemisen’ ilmaisijoina” pelkkää harhaa Descartes’n tarkoittamassa mielessä. Eihän tasasivuisia kolmioitakaan ole ideaalisesti olemassa kuin representaationa eli ideoina. Väitän, että tämä huomautus pätee kaikkeen matematiikkaan, ei ainoastaan geometriaan. Matemaattinen ‘tieto’ on tavallaan maagista unta, ellet sitten samalla usko Jumalaan, mikä on omanlaistaan unta sekin, ehkä vain hieman ‘elävämpää’ kuin pelkkä matemaattis-maaginen uni, ei kuitenkaan yhtään sen todempaa, koska mitään Totuutta [iso ‘T’] ei ole olemassa kuin kielellis-metafyysisenä konstruktiona, joka teismissä saa ‘voimansa’ uskon kokemuksesta, mitä ikinä se sitten onkaan ja tarkoittaakaan - - [totuus (pieni ‘t’) tiedollisena hyveenä (esim.  Alvin Goldmanin hyvereliabilismi) on sopimus (vrt. deflationaaris-naturalistis-matemaattinen totuuskäsitys), jonka tiedeyhteisö hyväksyy eli ‘siunaa' = metodin hyveellisen soveltamisen ja noudattamisen tulos julistetaan tieteelliseksi totuudeksi].

.

Dialektis-argumentatiivisen tiedon teoreettiset kriteerit kiertävät kehää tai ajautuvat regressioon [osan ja kokonaisuuden analyyttiseen synteesiin emme koskaan kykene, koska se vaatisi tietoisuutemme jakautumista vähintään kahtia (logiikan säännöillä kikkailu ei tässä auta)] eivätkä fysiikan matemaattiset alkuehdot tai koordinaatit puolestaan takaa muuta kuin tutkittavan ilmiön ‘sisällä’ tapahtuvien syy-suhteiden tutkimisen; niiden ulkopuolelle emme pääse ilman metafysiikkaa eli jatkamalla ‘puhtaan’ representaation mielikuvituksellista tietä. Mutta se tie onkin sitten meille aina avoinna – ad. inf.

*

http://actuspurunen.blogspot.fi/2014/03/tieteen-ja-pseudotieteen-ongelma.html

http://www.amazon.com/Nihilism-Before-Nietzsche-Phoenix-Poets/dp/0226293483

 http://www.amazon.com/Theological-Origins-Modernity-Michael-Gillespie/dp/0226293467/ref=pd_sim_b_1?ie=UTF8&refRID=0AJF1V2QDKJZN82XDGN3

Elämä kuolemana

Asioitten tärkeysjärjestys muuttuu viimeistään silloin, kun loppu lähestyy, osittain pakosta osittain ymmärryksen kirkastumisen takia. Elämä ei ole enää elämän ‘tärkein’ asia. Nietzschen mielestä elämä onkin vain kuoleman eräs laji. Nihilistinä Nietzschen voi tosin sanoa päätyvän tässä[kin] kommentissa performatiiviseen ristiriitaan oman vitalisminsa kanssa - ellei vitalismi sitten ole perimmältään pelkkää 'kiimaista amokia' [vrt. dionyysinen hurmos] eli elämisen pakkomiellettä olemattomuudesta [kuoleman tilasta] elämää alkuun panevan siemensyöksyn aiheuttaman 'sikiämisen' jälkeen takaisin olemattomuuteen. 
.
Elämän evoluutio on siis poikkeus maailmankaikkeuden 'tilassa'. Teisti kuitenkin pitää tuota poikkeusta ihmeenä, joka on pyhä, koska se on Jumalan 'luomus'. Itse asiassa myös Nietzsche yrittää 'pyhittää' elämän, mutta hän ei tarvitse tai halua siihen Jumalaa/jumalia vaan nimenomaan dionyysista hurmosta ja 'oseaanisen tunteen'. Hurmoksen ja haltioitumisen jälkeen tulee enää vain kuolema, ei siis  mikään tuonpuoleinen vaan kuolema, joka on jatkuvasti läsnä, ikäänkuin sisäänkirjoitettuna, kaikessa elämässä ja elävässä ['mit' ikään syntyköön, se omiaan vain on häviöön' (Goethe)].

*

‘Se astraalinen järjestys, jossa me elämme, on poikkeus; tämä järjestys ja sen edellyttämä melkoinen kesto on taas tehnyt mahdolliseksi poikkeusten poikkeuksen: orgaanisen elämän muodostumisen. Kokonaisluonteeltaan maailma sitä vastoin on ikuisesti kaaos (…) ja koko soittoautomaatti toistaa iäti veisuansa, jota ei koskaan saa sanoa sävelmäksi (…) Elävä on vain kuolleen eräs laji, ja hyvin harvinainen laji.’ (Nietzsche, Iloinen tiede, §109.)

*

http://kirjoituksianietzschesta.blogspot.fi/2014/02/jumalan-kuolema-ja-nihilismi.html

http://fi.wikipedia.org/wiki/Amok

http://fi.wikipedia.org/wiki/Vitalismi

http://www.oboolo.com/philosophy-literature/humanities-philosophy/presentation/nietzsche-freud-oceanic-feeling-83677.html

http://en.wikipedia.org/wiki/Oceanic_feeling

http://en.wikipedia.org/wiki/Performative_contradiction

http://actuspurunen.blogspot.fi/2014/03/pessimismin-ongelma.htm

Musta aurinko - melankolian kulttuurihistoriaa

Jottemme vallan häikäistyisi positiivisen ajattelun muodikkaasta [lue: ohimenevästä] voimasta, miettikäämme vastapainoksi ikuista ja ajatonta tunnetta: melankoliaa. Puheena olevan Melankolia-sarjan tunnelmaa tai atmosfääriä taitaisi esim. Suomen paras bloginpitäjä Jukka Kemppinen [jolle 'blogi' on kaikkein omin 'lajityyppi'] olla lähes kykenemätön ilmaisemaan tai käsittelemään, ‘mainoskristus’ Jari-että-mä-kärsin-Sarasvuosta nyt puhumattakaan. Tässä kun ei höpötetä suut silmät täyteen, vaikka oltaisiin kuinka oppineita, viisaita ja retorisesti vetoavia. Tässä ajatellaan ja tunnetaan, eikä vain esitellä tai esitetä ajattelua ja tunnetta. Tässä ei katsota yleisöä eikä peiliä vaan omaa sisintä. Tässä ollaan eksistenssin ytimessä eli sellaisen minä- ja maailmakokemuksen syvyydessä, jota ei voi paeta mihinkään rooliin, triviaan tai mediaan. Tässä jokainen on lopultakin täysin yksin itsensä ja maailman kanssa. Tätä kokemusta ja tietoisuutta et siis voi loppuun asti jakaa kenenkään toisen kanssa, et myöskään vapaaehtoisesti ottaa tai jättää, koska ‘Se’ ottaa sinut – ennemmin tai myöhemmin, tavalla tai toisella.

.......

Melankolia on eräänlaista kuolemaan valmistautumista, mikä ei kuitenkaan sulje pois hetkittäistä iloa ja huumoria, kuten Kierkegaardilta opimme. Melankolisessa huumorissa saattaa tosin piillä hieman 'myrkyllinen' sävy - -  .

http://ohjelmaopas.yle.fi/1-2127655

.

Musta aurinko -sarjassa perehdytään 12 jakson ajan meille suomalaisille niin rakkaan melankolian tunteen historiaan. Sarja liikkuu historiassa, mutta peilaa sitä meidän aikaamme. Toimittajana Kaisa Pulakka.

*

http://ohjelmaopas.yle.fi/1-2180136

http://vulgusnedecipiatur.blogspot.fi/2013/06/melancholica-poleemisia-esseita-sarsila.html

'Sopiiko, että käyt vessassa kolme kertaa viikossa?' - - [Tämäkö on osa vanhusten laitos- ja avohoidon rationalisointia eli rakenneuudistusta?]

Ihmisarvo kunniaan

Markku Ulander / Lehtikuva

Nimimerkki Ih­mi­sar­vo kun­niaan ihmettelee vanhustenhoitolaitoksen käytäntöjä.
.

HS.fi, 24.3.2014 9:28
.

Nimimerkki Ih­mi­sar­vo kun­niaan ihmettelee vanhustenhoitolaitoksen käytäntöjä.
.

Ystäväni on hoidettavana eräässä Helsingin seniorisäätiön hoitolaitoksessa. Hän istuu pyörätuolissa, josta hän ei pysty poistumaan ilman apua.
Ystäväni kertoi pääsevänsä hoitopalaverin tuloksena kolme kertaa viikossa omaan vessaan, kun hän aikaisemmin oli päässyt vain kaksi kertaa viikossa (ei siis päivässä, kuten ensin luulin). Hän piti niin sanottua suurempaa hätää hyvin kiusallisena, koska itsensä likaaminen on hänelle, kuten meille kaikille, erittäin vastenmielistä. Apuakaan sen jälkeen ei aina ole saanut riittävän nopeasti.
Ihmettelen suuresti tätä käytäntöä. Miten ihmistä voidaan nöyryyttää tällä tavalla? Ymmärrän toki, että vahinkoja voi sattua missä ja milloin ja kenelle tahansa. Tässä on kuitenkin kyseessä ihan virallinen päätös. Vatsa ei saa toimia vääränä päivänä!
Miten Helsingin seniorisäätiön päättäjät perustelevat tätä asiakkaittensa julmaa ja välinpitämätöntä kohtelua tässä meidän kaikkien perustarpeita koskevassa asiassa?
Syyt ovat tietysti taloudelliset. Kysyn vain, kuinka paljon säästöä tulee asukasta kohti, kun asukasta ei päästetä edes kerran päivässä käymälään vaan hänet puhdistetaan vasta jälkikäteen? Onko ihmisen arvo laskettu näin alhaiseksi?

Ihmisarvo kunniaan
Julkaisemme kirjoituksen
poikkeuksellisesti nimimerkillä.
 *

http://www.hs.fi/mielipide/Sopiiko+ett%C3%A4+k%C3%A4yt+vessassa+kolme+kertaa+viikossa/a1395552482777

Päivän kysymys ja vastaus

Hän [Jerry Fodor] sanoo: “Hermojärjestelmä 'puhuu’ sisäistä kieltä” [....] Ikään kuin hermoprosessit voisivat sisältää symboleja, representaatioita, kuvauksia. Kuuluuko henkilön hermojärjestelmä kielenkäyttäjien yhteisöön? Soveltaako se symboleita esineisiin ja tilanteisiin? Tekeekö se joskus virheitä ja tuleeko sitä oikaista, kunnes sen kielikäytännöt pitävät yhtä kieliyhteisön aikuisten hermojärjestelmien kanssa? Voidaanko sen sanoa ymmärtävän tai käsittävän väärin ‘sanastonsa’ sanat? [....] ei ole vain harhaanjohtavaa vaan tyhjänpäivästä väittää, että hermoprosessit muodostavat ‘ajattelun kielen’ tai ‘representaatiojärjestelmän’. [Norman Malcom 1995, 75]

*

http://www.gaudeamus.fi/jarvenkyla_tavallisen/

http://fi.wikipedia.org/wiki/Norman_Malcolm

http://en.wikipedia.org/wiki/Norman_Malcolm

http://en.wikipedia.org/wiki/Jerry_Fodor

http://fi.wikipedia.org/wiki/Jerry_Fodor

Tieteen ja pseudotieteen ongelma

Suuri osa tieteellistä tutkimusta on pseudotiedettä. Pseudotiede ei tutki todellisuutta vaan metodis-paradigmaattisia projektioita. Teknisesti reliabileinkaan metodi ei vielä tee tieteestä tiedettä vaan 'se' todellisuus [joka ei viime kädessä ole mikään yksittäinen ilmiö], jota metodin pitäisi kyetä kuvaamaan sellaisena kuin todellisuus on. Metodien validiteetti on kuitenkin väistämättä ontologinen valinta ja ontologiset valinnat ovat tiedeyhteisöllisiä paradigmoja [ideologisia käsitteen laajassa mielessä]. Näin ollen voidaankin esittää kysymys, onko todellisuutta itsessään [‘out there’] tutkivaa tiedettä lainkaan olemassa vai onko tieteen tutkima todellisuus aina todellisuutta ‘meille’ [‘in here’]. Tähän kysymykseen ei voi kuitenkaan vastata pätevästi [jos lainkaan], jos emme tiedä todellisuudesta muuta kuin paradigmamme, jotka todennetaan kokeellis-pragmaattisesti, mikä kertoo pikemminkin ihmisen kekseliäisyydestä ja intresseistä kuin todellisuuden olemassaolon ‘tavasta’, todellisuudesta itsestään puhumattakaan. Jos joku sanoo nyt, että silloin tällaista pätevyys-kysymystä on itse asiassa mahdoton esittää [vrt. Wittgensteinin Tractatuksen viimeinen aksiooma vaikenemisesta], hän on tavallaan oikeassa myös sen vuoksi, että tieteen ja pseudotieteen välisestä demarkaatiolinjasta väitteleminen/argumentoiminenkin vain siirtää ongelmaa loputtomasti eteenpäin, muttei pysty loogisesti ratkaisemaan sitä. Tässä mielessä, ollakseni samalla ironinen, loputtoman argumentaation käsitteellis-dialektisesti ratkaisematon totuusarvo ei todellakaan riipu esittäjän persoonasta. Ratkaisu eli premissien/evidenssin regression pysäyttäminen on nimittäin/sen sijaan mahdollinen vain henkilön ‘persoonaan’ [tiedeyhteisö, paradigma, ideologia, intressi, hyöty jne.] vetoamalla.  Dialektinen päättely-proseduuri, jolla evidenssi oikeutetaan ei sitä kykene tekemään. Matematiikka eli triviaalit todistukset on jälleen asia erikseen, mutta matematiikka onkin laskemista eikä 'tietoa'.

Pessimismin ongelma

Täysin johdonmukainen mutta silti yhä elossa oleva pessimisti ei ole paradoksi tai kontradiktio vaan mahdottomuus. Elävät ihmisoliot ovat pessimistisimmilläänkin väistämättä epätoivoisia optimisteja.

[....]

[....]

Näkemiin kättä paiskaamatta, sanoitta
äläkä sure, turha tuskitella mokomaa
ei tässä elämässä ole uutta kuolla
eikä elää, tietenkään, sen uudempaa.

Sergei Jesenin

*

http://actuspurunen.blogspot.fi/2008/02/nkemiin-ystvni-nkemiin.html

Youssulla on toinen

Yosefina Samantha Näätä. Hahhah. Youssuakin pitäis välttää, ettei sydän halkea.

*

https://www.youtube.com/watch?v=iUJwwPTutEg

http://fi.wikipedia.org/wiki/Putous

Ehtoopuolen jumppa

Putous 2012 – Hieno Åhlgrenin Ehtoopuolen jumppa

.

Ei saatana, kun ei uskalla edes nauraa täysillä, ettei sydän halkea. Tämä kotikaupungistani Kotkasta kotoisin oleva Hieno Åhlgren olkoon kuitenkin meidän vanhenevien ja kuolevien ihmisten idoli. Ei haittaa, vaikka paikat ja aukot vähän falskaa.

.....

https://www.youtube.com/watch?v=9vvK0u9NNZw

*
PS. Tarkennettakoon, että Kotka on mun synnyinkaupunkini, mutta miä ite oon ollu tatilainen jo ties miten kauan [lyhyellä matikalla en osaa laskea vuosia].

http://fi.wikipedia.org/wiki/Putous

Miksi en siis kuolisi jo tänään?

Elä niinkuin kuolisit huomenna. Opi elämään ikuisesti [Gandhi]

*

http://www.hyvejohtajuus.fi/aforismit-mietelauseet/elaman-tarkoitus/

Entä jos taivas katsoo sinuun?

‘Älä kato ittees, kato taivasta’ [pelastuslaitoksen ensihoitaja]

*

http://www.hyvejohtajuus.fi/aforismit-mietelauseet/elaman-tarkoitus/

Paniikkihäiriön normaaliarvo

Pyysin lääkäriä otattamaan mahdollisen paniikkihäiriöni veriarvokokeen, koska muut veriarvotulokset [ja mittaukset] eivät näyttäneet juurikaan poikkeamisia normaaliarvojen linjasta [tälläkään kertaa]. Oireet tunsin tästä huolimatta hyvin todellisiksi ja hetkittäin lähes ylivoimaisen tuskallisiksi. Haluaisin nimittäin viimeinkin tietää kaksi asiaa. Ovatko ‘PNH-arvolukemani’ normaaliarvojen rajoissa ja ennen kaikkea, miten tuo normaaliasteikko määritellään – verikokeen perusteella. Selkokielellä kärjistäen haluaisin tietää olenko hullu vai en. En saanut vastausta – toistaiseksi, mutta ehkäpä se tulee aikanaan, kunhan teknologia tästä vielä kehittyy – siis ihmisluonteen teknologia.

Loppusanoiksi tänään, huomenna, tulevaisuudessa...

Ah, ystäväni, minä lähden viimein tästä maailmasta, jossa sydämen täytyy murtua tai kovettua [Chamfort].

.

http://actuspurunen.blogspot.fi/2005/06/emma-bovaryn-muistolle.html

http://actuspurunen.blogspot.fi/2009_08_01_archive.html

‘Parakonsistentti’ kysymys

Kuinka monta kertaa minun on tehtävä kuolemaa tietääkseni, milloin olen kuollut?

*

http://fi.wikipedia.org/wiki/Parakonsistentti_logiikka

http://fi.wikipedia.org/wiki/Konsistenssi

http://en.wikipedia.org/wiki/Paraconsistent_logic

http://plato.stanford.edu/entries/logic-paraconsistent/

http://www.iep.utm.edu/para-log/

Kommentteja

Sammalkieli kommentoi aforismipäreessäni [julkaistu 24.2]: ‘Mua häiritsee eniten toi överiksi menevä anti-intellektuaalisuus [mikä on tavallaan jo lähtökohtaisesti eräänlainen contradictio in adjecto], plagiointi ja ihmisten tarpeeton solvaaminen.’

.

1

Päätin hetken epäröinnin jälkeen tehdä tästä rönsyävästä kommentista päreen, joskin se taitaa Ruukinmatruunan osalta olla liian henkilökohtainen ‘virallisempiin’ parrasvaloihin [;]. Toisaalta olen kritisoinut RM:aa aiemminkin samalla ‘kaavalla’, joten mitään uutta en tässä omalta kohdaltani tule esittäneeksi, en myöskään Kemppisen suhteen.

.

2

Ihminen voi [ja hänen pitäisikin] tietysti sanoa asioista oma mielipiteensä, mutta ollakseen älyllisesti rehellinen ja koherentti, hän ei voi sanoa ihan mitä huvittaa, jos on sitoutunut yhteen ainoaan reduktionistiseen selitysparadigmaan. Mutta mitä dogmaattisempi [joka/mikä ei ole välttämättä sama asia kuin abstrakti] on perustava selitysmalli, sitä räikeämmin havaitaan sen heikkoudet varsinkin,  jos ihmisen älyllinen rehellisyys ja psykologinen mentaliteetti ovat ristiriidassa keskenään tai jos älyllistä selitysmallia käytetään ikään psyykkisenä puolustusmekanismina mielen kaaosta ja tuskaa vastaan. Matruuna ajautuukin älyllisesti kestämättömään positioon, jota hän ei  halua eikä ilmeisesti myöskään tajua myöntää, sillä hän ei ymmärrä käyttävänsä jäykkää matemaattis-mekanistisista selitysmallia eräänlaisena defenssinä ilmiöiden väistämätöntä ja hallitsematonta moninaisuutta vastaan, joka ‘muistuttaa’ häntä ‘vaarallisesti’ [mutta enemmän tai vähemmän tiedostamattomasti] hänen omasta psyykkisestä epävakaudestaan. Ei siis mikään ihme, että RM:n usein jopa matemaattisesti perusteltuina tosiasioina esittämät kannanotot [massiivisen sitaattiplagioinnin jälkeen tai sen yhteydessä] ilmentävät monesti pikemminkin hänen pelkojaan ja projektioitaan kuin ovat johdonmukaista ja vakavasti otettavaa konservatismia. Tällainen ajattelu ei pahantahtoisessa dogmatismissaan [jonka vastapainona RM on joskus suorastaan banaalin pragmaattinen] voi muuta kuin ajautua sisäiseen ristiriitaan ja loogiseen epäkoherenssiin, koska jo sen perusta on tavallaan ‘traumaattinen’. - - Kyseessä on monissa asioissa pikemminkin mielikuva-argumentointi kuin muka vain ja yksinomaan faktoihin perustuva arviointi. Itse asiassa mitä vahvemmin RM vetoaa empiiris-tieteellisiin ‘tosiasioihin’ omien arvovalintojensa suhteen, sitä vähemmän niistä löytyy suoraa kytkentää arvoihin. Eikö RM todellakaan tajua, että loogisesti tiede ei voi olla arvojen lähde/perusta vaan ‘pelkästään’ eksaktin tutkimuksen väline ja siten enintäänkin ‘pelkkä’ evidenssi? No, periaatteessa kaikki arvoutilitaristit [konservatiiveja tai ei] tekevät tämän saman kategorisen päättelyvirheen. Arvot ovat joka tapauksessa enemmän tai vähemmän yksilöllisen ja kollektiivisen ideologis-poliittis-uskonnollisen tahdon asioita ja siten aina rationaalisuuden rajalla [hyöty ei ole tieteellis-rationaalinen käsite vaan ideologinen insentiivi ja imperatiivi].

.

3

Kaikenlainen reduktionismi haluaa ‘pelastaa ilmiöt’ [tai pikemminkin ihmisen mielen todellisuuden kaaokselta ~ 'mielen/todellisuuden': lukekaa lauseen merkitys miten haluatte, se tarkoittaa kuitenkin juuri ‘sitä’], mutta tulee kokeellis-empiriseen metodiin sitoutuneena väistämättä päätyneeksi joko premissien/evidenssin regressioon tai alkaa käyttää reduktionistista selitysmallia lähes dogmaattisena auktoriteettina evidenssin regression selittämiseksi eli pysäyttämiseksi. Tähän ongelmaan ajaudutaan kaikissa ajatusjärjestelmissä/tieteissä, mutta vain ‘paras’ teo-logos’ eli oppi Jumalasta [viittaan tietenkin D. B. Hartiin]  pystyy antamaan fysikaaliselle kontingenssille metafyysisesti ymmärrettävän ja hyväksyttävän ‘metatason’ selityksen.

.

4

Kemppinen olkoon positiivinen huippuesimerkki siitä, miten asioiden moninaisuuden käsittely hoidetaan älyllisesti rehellisellä tavalla. Mutta onko Kemppinen oikeastaan koskaan mitään mieltä mistään, koska hänellä vaikuttaisi riittävän ‘mielipiteitä/tosiasioita’ loputtomiin. Onko Kemppisen ajattelussa ‘punaista lankaa’ tai onko hänellä mitään linjaa, jääköön tässä syvemmin pohtimatta, mutta itse olen kuitenkin taipuvainen vastaamaan: tuskin, ja että esim. Kemppisen päreen Nato-kommentti on poikkeus, joka vain vahvistaa ‘tuskin-säännön’. Ehkä Kemppisen viimekätinen vastaus ainakin kaikkiin ideologistyyppisiin kysymyksiin on jyrkkä ‘ehkä’ tai sovitteleva ‘tuskin’. Veikkaanpa että hän on hieman kateellinen Erkki Tuomiojalle, jota kehuu ja arvostaa, mutta jonka edustamasta linjasta kuitenkin sanoutuu myös aina selvin sanoin irti – luultavasti ‘vapaan humanismin’[?] nimissä. Mitä se on? ‘Ehdotonta’ juridista arvopragmatismia yhdistyneenä tieteelliseen metodiin ja trivia-addiktioon. Politiikasta Kemppinen sen sijaan saa jonkinlaisia allergia-oireita ellei peräti infektion. Mistä se kertoo? Päätelkää tse.

*

http://actuspurunen.blogspot.fi/2014/02/tasta-testista-eivat-ainakaan.html

http://takkirauta.blogspot.fi/

http://kemppinen.blogspot.fi/

Pessimistin elämänviisautta

Pessimisti on ihminen, jonka on ollut
pakko elää optimistin kanssa [Elbert Hubbard]

*

Tämä on psykologisesti yksi parhaimpia perusteluja pessimismille; ei kuitenkaan välttämättä pessimismin perimmäinen syy.

*

http://www.aspalsta.net/viewtopic.php?t=1012&postdays=0&postorder=asc&start=1080&sid=ada2f38548f85da4834046f16aae7e1e

Kyky luovaan ajatteluun edellyttää rajaamista, valikoivuutta ja jopa unohtamista

Vaatimus että ihmisen pitäisi muistaa kaikki lukemansa on yhtä mieletön kuin ajatus, että ihmisen pitäisi kantaa sisässään kaikki syömänsä [Schopenhauer]

*

http://www.aspalsta.net/viewtopic.php?t=1012&postdays=0&postorder=asc&start=1080&sid=ada2f38548f85da4834046f16aae7e1e

 

Onnellisuudesta, evoluutioteoriasta, teismistä

On olemassa vain yksi synnynnäinen harhaluulo, ja
se on se, että olemme olemassa ollaksemme onnellisia [Schopenhauer]

....

Onko onnellisuudelle tai ainakin pyrkimykselle syvään ja ehkä jopa toiveikkaaseen mielenrauhaan sitten uskottavaa vaihtoehtoa? Tuskin. Mutta onko tällainenkin ‘onnellisuus’ lopulta asia, johon pitää vain ja nimenomaan ‘uskoa’, jotta voisi ylipäätään elää? Jos näin on, pitää kysyä, pystyykö tiede, ja tässä tapauksessa etenkin evoluutiobiologia, tarjoamaan eettisesti ja eksistentiaalis-metafyysisesti uskottavimman selityksen pyrkimykselle onneen. Jos ei voi, niin ainoa todellinen vaihtoehto kärsimyksen lopettamiselle ja siten itsemurhan/murhan oikeutukselle on teismi. Sen sijaan evoluutiobiologiasta, kuten ei naturalismista ylipäätään, voi päätellä mihinkään intentionaaliseen tai teleologiseen johtopäätökseen ajautumatta ristiriitaan ja epäkoherenssiin naturalismin omien tieteellis-metodologisten lähtökohtien kanssa. Mikäli näin kuitenkin tehdään, kyseessä on ‘parhaimmillaankin’ maaginen science fiction, kuten esim. Richard Dawkinsin ‘itsekkään geenin’ tapaus osoittaa [varsinkin evoluutiobiologit tekevät jatkuvasti vastaavanlaisia eli tahattomasti(?) ‘käänteis-teleologis-intentionaalisia’ virhepäätelmiä]. Tämä ei ole kritiikki itse evoluutioteorian perushypoteesia vastaan, koska se mitä ilmeisimmin on tosi: ihmisen biologinen [mutta ‘vain’ biologinen] kehitys etenee yksinkertaisemmista orgaanisen elämän muodoista monimutkaisempiin [‘materia’ itsessään on kuitenkin empiirisesti tavoittamaton, kuten nykyfysiikka on osoittanut]. Olemassaolon ‘läsnäoloa’ tietoisuutena/tietoisuutta ja eettisiä imperatiiveja sen sijaan ei voida johtaa pelkästään naturalistisista lähtökohdista em. syistä. - - Onnellinen [ainakin teoreettisesti ajatellen] voikin lopulta olla vain se, joka uskoo Jumalaan/transsendenssiin todellisuuden perustana. Muut harhailevat tarkoituksettoman nautinnon tavoittelun orjuudessa.

*

http://www.aspalsta.net/viewtopic.php?t=1012&postdays=0&postorder=asc&start=1080&sid=ada2f38548f85da4834046f16aae7e1e

Tästä testistä eivät ainakaan Kokoomuksen uusliberalistisimmat ja Perussuomalaisten konservatiivisimmat edustajat selviä kunnialla

Muiden luonnetta voi helposti arvioida sen perusteella, kuinka he kohtelevat niitä, jotka eivät voi tehdä mitään heidän hyväkseen — [Malcolm Forbes]
*
http://www.hyvejohtajuus.fi/aforismit-mietelauseet/luonne-erinomaisuus/

Punavihreän liberalismin hölmöilyt osa x

HYVÄNTAHTOISET HÖLMÖT

 

HS.fi 22.2.2014 8:43

 

Arno Kotro

. 

Heille pitää antaa anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä tekevät.
Tarkoitan niitä uskonnottomia punavihreitä, jotka haluavat luopua elämänkatsomustiedon ja eri uskontojen opetuksesta ja korvata ne yhdellä yhteisellä oppiaineella, jossa esiteltäisiin eri uskontoja.
Kouluihin saatiin viimein 1980-luvulla kovan väännön jälkeen uskonnoista riippumaton katsomusaine, elämänkatsomustieto.
Se oli loistojuttu, koska elämänkatsomustiedossa pähkäillään kysymyksiä, jotka ovat nuorille kaikkein tärkeimpiä: mihin elämänhallinta perustuu, mikä tekee minusta sen mikä olen, millaiseen tietoon voi luottaa, mitä on seksuaalinen tasa-arvo, millaiset aatteet ja arvot ovat nyt nousussa, miten Facebook vaikuttaa maailmankuvaamme. . .
Nyt sitten juuri uskonnottomien tavoitteena on teurastaa tuo mainio oppiaine ja käytännössä vääntää sisällöt taas uskonnollisiksi. Melkoista takapakkia siis.
Kun ottaa huomioon opettajien virkarakenteen ja kirkon vallan, on selvää, että yhteisestä katsomusaineesta tulisi uskontolähtöinen. Se olisi pöhköä, koska uskonnot näyttelevät katsomuskysymyksissä vain vähäistä osaa rivisuomalaiselle.
Mikä ihme siinä on, että maailmankatsomuksellisia teemoja lähestytään niin kahvipöytäkeskusteluissa kuin virallisissa arvokyselyissä enimmäkseen uskonnottomasti, mutta kun mennään koulun ovesta sisään, ruvetaan puhumaan uskonnoista?
Jos tunnilla pohditaan vaikka sitä, mikä on ihminen, lähestymistapoja löytyy paljon: Mitä meille opettaa ihmisestä biologia, historia, filosofia ja psykologia? Entä millaisia ihmiskuvia tarjoavat elokuvat, rocklyriikka, mainokset, uutiset?
Mukaan tarvitaan tietysti myös uskonnolliset näkökulmat, mutta ne eivät ole koko juttu. Ne ovat vain pieni osa.
Myönnetään. Nykysysteemi on ajautumassa umpikujaan, koska omaa opetusta vaativia uskonnollisia ryhmiä on niin paljon.
Ja olipa järjestely mikä tahansa, on tärkeää, että opiskelijat saavat riittävät perustiedot suurista uskonnoista.
Jospa säilyttäisimme uskonnon ja elämänkatsomustiedon omina oppiaineina, mutta yhdistäisimme eri uskontojen opetuksen yhteiseksi uskontotiedoksi, ja kaikkien pitäisi opiskella kumpaakin?
.
Arno Kotro hs.ihmiset@hs.fi
Kirjoittaja on lukion opettaja.
*
http://www.hs.fi/ihmiset/Hyv%C3%A4ntahtoiset+h%C3%B6lm%C3%B6t/a1392969013262?ref=hs-hitaat-e-1
http://fi.wikipedia.org/wiki/Arno_Kotro

Viisaudesta

Monien asioiden opettelu ei tee viisaammaksi [Herakleitos].

....

Todellinen viisaus on tajua siitä, mikä on se kokonaisuus, jonka osat muodostavat ~ mikä on ykseyttä moninaisuudessa ~ mikä on tärkeintä elämässä.

*

http://www.kolumbus.fi/juha.seppanen/jssivut/sitaatit/filsit/filsit1.htm

Huomautus optimistille

Lakkaat pelkäämästä, jos luovut toivosta [Herakleitos]

*

http://www.kolumbus.fi/juha.seppanen/jssivut/sitaatit/filsit/filsit1.htm

Olen väsynyt lauluni valheeseen

Rauhattoman rukous

.
Minä tääll’ olen vieras, vieras vaan,
olen ollut alusta saakka,
ovat outoja minulle laaksot maan
ja outo on elämän taakka.
Minä kuljen ja katson kummastuin
joka puuta ja joka kukkaa,
minä kuljen kumpuja itkusuin
ja itken ihmisrukkaa.
.
Me soudamme haahta haurasta,
min ympäri aallot pauhaa;
me kuljemme suurta korpea
ja emme löydä rauhaa.
Tiet riidellen ristivät toisiaan
ja ystävä toista pettää.
Mikä riemu se koskaan päällä maan
on päättynyt kyynelettä?
.
Mikä laps se on matkalle lähtenyt,
joka joutunut tääll’ ei harhaan?
Mikä hyvä se täällä on hyötynyt,
joka kuollut ei liian varhaan?
Kun ystävän parhaan sa kohtasit
jo aika on hyvästi heittää.
Ketä hellimmin tänään sa rakastit,
sen huomenna hauta peittää.
......
Minä lapsena vanhaksi vanhenin.
En nuor’ ole koskaan ollut.
Toki kerran ma keväästä haaveilin,
mut haavehet nuo oli hullut.
Olen väsynyt lauluni valheeseen.
Herra, tee minut lapseksi jälleen!
Minä tahdon soittoni särkyneen
viedä suurelle virittäjälleen.
.
Eino Leino
*
http://runosto.net/eino-leino/hiihtajan-virsia/rauhattoman-rukous/

Kommentti teismistä ym.

Tapsa kysyi edellisessä päreessäni: ‘Onko tämä teismiä? Eikö siihen kuulukaan persoonallista Jumalaa?’

.

Aiheellinen kysymys. Tämä on asia, johon oli tarkoitus palata jossain vaiheessa. Sanon tässä kuitenkin sen verran, että mm. aasialaiseen uskonnollisuuteen erikoistuneen Hart’n klassinen platonistisyyppinen kristillisyys ja jumalakäsitys on selvästi lähempänä ‘itämaisia’ uskontoja [hindulaisuus] kuin [Platoninkin kuvaamaa] demiurgia eli ‘tekijäjumalaa’ [käsityöläistä] tai juutalaista ‘käskijäjumalaa, [tahtovaa Persoonaa]’, jotka molemmat ovat perimmältään antropomorfistisia projektioita, eivät niinkään transsendenttista todellisuutta, joka ikään kuin väistämättä on läsnä kaikessa kokemuksessamme ja tietoisuudessamme. - - Kristinuskon tarinassa [kyseessä on siis ‘vain’ yksi (joskin kristitylle tärkein) ‘suuri kertomus’ monista] transsendenttinen [hyvän ja pahan ‘tuolla puolen’ oleva] todellisuus [Jumala] tulee kuitenkin ihmiseksi eli inkarnoituu = personoituu ihmisenä/ihmisessä eli Jeesuksen hahmossa ja juuri tämä Jeesuksen kaksinainen luonne Jumalana/ihmisenä [nimenomaan jumal-ihmisenä (varhaisen kristinuskon käsitys, ortodoksinen kirkko), ei ihmis-jumalana (vrt. reformaation ja liberaaliteologian Jeesus eettisenä ‘yli-ihmisenä’)], on kristillisen teismin perimmäinen lähtökohta [näin olen antanut itseni ymmärtää ja tulkita, joskaan en väitä Hartin näin sanoneen, koska ‘The Experience of God’ kirjan lukeminen on kesken]. - - Toistan: kristillisen teismin perusta on siis Jeesuksessa/Kristuksessa, mutta Hartille transsendentti Jumala itsessään ei ole ‘antropomorfinen/ihmismäinen demiurgi-käskijä-persoona’ vaan olemassaolon, tietoisuuden ja [käsitteellisesti määritellyn hyvän ja pahan ‘tuolla puolen’ olevan] kauneuden/rakkauden perusta. - - Hart edustaa myös antiikin kreikkalaisessa maailmassa tunnettua divine apathy-kantaa, jonka mukaan Jumala ei kärsi ihmiskunnan puolesta [juutalaisuudessa ‘Jumalan kärsimys’ ymmärretään lähes päinvastaisella tavalla]. Tämä on  varsin kiistelty kanta etenkin modernissa reformaation jälkeisessä teologiassa. [Hartiin on syytä palata myöhemmin monestakin syystä].

......

Panteismin koen vielä triviaalimmaksi kuin buddhalaisuuden. Panteismissa palvotaan persoonatonta luontoa [esim. ‘kaukaisia tai läheisiä kiviä’ ;\], mutta pyhyydeksi mielletyn kauneuden kokemus on väistämättä aina ihmisen persoonallisesti kokemaa, ei itse luonnosta jotenkin naturalistisella välittömyydellä seuraavaa ja heijastuvaa [*]. - - Buddhalaisuutta taas pidän perimmältään pelagiolaisena itsepelastuksen projektina, joka on täysin triviaalin karma-arpapelin armoilla [koska triviaali syy-seuraussuhde ei sisällä eettistä tarkoitusta], niin sympaattis-empaattisia säälin/myötätunnon motiiveja kuin buddhalainen haluaakin toteuttaa suhteessaan toisiin ihmisiin [pelastuakseen eli päästäkseen nirvanaan; boddhisatvat tosin ovat merkillisen ‘epälooginen’ ja lähes epäuskottava poikkeus kyseisestä projektista, koska he uskomattoman epäitsekkäästi ‘kieltäytyvät’ lopullisesta [jo 'annetusta'] pelastuksestaan (nirvanasta) toisten ihmisen auttamisen tähden (miksi kaikki buddhalaiset eivät 'toimi' kuin boddhisatvat vaan ovat suin päin menossa nirvanaan, jos vain karma 'sallii'?)].

.

[*] Naturalismista ei ilman 'piilo-teleologista' oletusta [esim. evoluutioteoria: kelvollisimpien (fittest) luonnollinen valikoituminen on triviaa, jota käytetään eksplisiittisesti funktionaalisena mutta implisiittisesti teleologisena/päämääräisenä selityksenä (käänteinen teleologia)] tai muuta kategorista päättelyvirhettä seuraa mitään transsendentaalista [kuten kauneutta], koska se on eksaktia kausaalista deskriptiota eikä kuvaa todellisuutta itsessään vaan ilmiöitten [metodisidonnaisia] syysuhteita [mittaava metodi ja mitattava todellisuus ovat kategorisesti eri asioita; todennäköisyydet eivät muuta tätä loogista välttämättömyyttä miksikään].

.

PS. Kirjoitin tämän ennen kuin luin Kullervon lähettämän selkeän, selväjärkisen ja ymmärrettävän kommentin [edellisessä päreessä]. Olen hänen kanssaan jotakuinkin samaa mieltä omassa 'teksti-piikkilanka-päreessäni'.

.

http://actuspurunen.blogspot.fi/2014/02/jospa-uskoisin.html

http://en.wikipedia.org/wiki/Divine_apathy

http://fi.wikipedia.org/wiki/Platonismi

http://en.wikipedia.org/wiki/Platonism#Christianity_and_Platonism

http://kullervon.wordpress.com/2013/11/10/david-bentley-hart-the-experience-of-god/

Jos[pa] uskoisin

Jos panteismi [mm. Spinoza, Goethe, Einstein] on kohteliaista ateismia, niin fideismi [mm. Tertullianus, Pascal, Kant[?], Kierkegaard, Wittgenstein[?], William James on melko 'epätoivoista' teismiä. Itse valitsen mieluummin David Bentley Hartin klassisen kristillisen teismin kuin mitään uskonpuhdistuksen jälkeistä modernin filosofian, humanismin, teismin ja ateismin liberaalia sekasotkua – jos siis uskoisin. Panteismin koen sen sijaan yhtä triviaaliksi kuin kaiken 'muunkin' luonnontieteen.
.

Hartin mukaan sellaista J/jumalaa, jonka olemassaolo uusateistien [esim. Dawkins ja Dennet] mielestä on erittäin epätodennäköistä, ei ole eikä edes voi olla olemassa, ja sen vuoksi he eivät tule kumonneeksi muuta kuin omat väärinkäsityksensä. Kreationistien tavoin uusateistit ovat ymmärtäneet J/jumalan demiurgiksi eli jonkinlaiseksi käsityöläiseksi tai kellosepäksi [Intelligent Designer], joka on suunnitellut maailman luonnonlakien [tai ikuisten ideoiden] mukaisesti. Hartille transsendentti Jumala ei kuitenkaan ole ideoista/luonnonlaeista riippuvainen muttei myöskään ristiriidassa niiden kanssa. 'Hän' ei ole ‘empiirinen syy’, ‘käsitteellinen olio’ tai ‘erisnimi-persoona’ vaan kaikessa ikuisesti ‘läsnä oleva’ olemassaolon, tietoisuuden ja kauneuden/rakkauden perusta [ja siinä mielessä myös alkuperä eikä vain tietty fysikaalinen syy]. Sellaisen Jumalan voi kokea, mutta ‘häntä’ on mahdoton verifioida empiirisesti tai kieltää loogisesti, vaikka tietenkään ‘häneen’ ei tarvitse uskoa. [Hartin jumalakäsityksestä lisää joskus myöhemmin].

.

II

David Bentley Hart; Being, Consciousness, Bliss: Beauty as Knowledge of God

.
David Bentley Hart, is an Orthodox theologian, philosopher, and cultural commentator, whose specialties include philosophical theology, patristics, and aesthetics. Hart has been published in various periodicals including, Pro Ecclesia, The Scottish Journal of Theology, First Things, and The New Criterion. He has taught at the University of Virginia, the University of St. Thomas, Duke Divinity School, and Loyola College in Baltimore. Hart is the author of seven books including Beauty of the Infinite: The Aesthetics of Christian Truth (Eerdmans, 2004), which has been lauded by The Christian Century as "one of the most brilliant works by an American theologian in the past ten years." His two most recent books are The Doors of the Sea: Where Was God in the Tsunami? (Eerdmans, 2011), and The Devil and Pierre Gernet: Stories, his first work of fiction (Eerdmans, 2012).

*

http://en.wikipedia.org/wiki/Pantheism

http://fi.wikipedia.org/wiki/Panteismi

http://en.wikipedia.org/wiki/Fideism

http://fi.wikipedia.org/wiki/Fideismi

http://en.wikipedia.org/wiki/David_Bentley_Hart

http://www.amazon.co.uk/David-Bentley-Hart/e/B001JRTRC0

http://www.theguardian.com/news/oliver-burkeman-s-blog/2014/jan/14/the-theology-book-atheists-should-read

http://en.wikipedia.org/wiki/Intelligent_design

http://en.wikipedia.org/wiki/Intelligent_designer

http://fi.wikipedia.org/wiki/%C3%84lyk%C3%A4s_suunnittelija

http://fi.wikipedia.org/wiki/%C3%84lyk%C3%A4s_suunnittelu

http://www.youtube.com/watch?v=uPwnE_DNgBw

Sähköpostia blogikommentaattorille [täydennetty versio]

Hei

 

Olet saattanut lukea tämän kirjan [Pertti Alanen: Einstein ja Wittgenstein, kaksi kulmakiveä], mutta suosittelen sitä siksi, että se sopii erinomaisesti Pauli Pylkön ‘Ajatus ja kädet’ teoksen ‘Esikäsitteellisyyden dialektiikka’-esseen eräänlaiseksi rinnakkaislukemistoksi. Ymmärtääkseni Pylkkö ristiriidan ja esikäsitteellisen dialektiikan korostuksessaan on kuitenkin ‘ontologisesti radikaalimpi’ kuin Alanen, joka taitaa fysikaalisten mittausongelmien analyysissaan päätyä jonnekin Wittgensteinin kielipeliteorian ja analyyttisen fenomenologian/hermeneutiikan ‘väliin’ [tämä on toki hieman retorinen arvio].

.......

Mitä Kari Enqvistiin tulee, niin verrattuna Pauli Pylkköön hän on filosofisena ajattelijana yksipuolisen alkeellinen [vrt. myös Richard Dawkinsin ‘moraali-empiristiset’ naivismit] ja yksipuolisessa reduktionismissaan jopa väärässä [tietoisuutta/mieltä ei voi selittää reduktionistisesti muttei myöskään ‘ontologisesti itsenäisenä’ emergenssinä] verrattuna ‘naturalistis-dialektiseen’ holismiin [mieli on materian=energian dialektinen (ei-lokalisoitavissa oleva) ‘ominaisuus’ ja päinvastoin]. Teknisen kehityksen voittokulku, johon Enqvist usein vetoaa näköjään myös ‘reduktionistisen’ fysiikan teoreettista ‘oikeellisuutta’ puolustellessaan, ei oikeuta reduktionismia edes pragmaattisesti [ellemme ajattele ihmistä pelkkänä informaationsiirtoautomaattina ja computerina eli ‘laskijana’], sillä ovathan ihmisen evolutiivisesta perusluonteesta [vallanhalu, ahneus, mukavuudenhalu eli laiskuus] juontuvat ja senkin takia jo alunperin kohtalokkaat [vain 200 vuoden aikana eskaloituneet!] ongelmamme suhteessa luontoon juuri modernin teknokapitalistisen kasvun katastrofaalisesti kiihdyttämiä. Kapitalismin kaupallisella periaatteella innovoitu ja manipuloitu elintason kasvun teknologia luo enemmän ongelmia kuin se pystyy koskaan ratkaisemaan. - - On sitten toinen joskin edellisestä väistämättä seuraava kysymys, mitä olemme valmiita hyväksymään Pylkön kulttuurisesta antimodernismista ja mitä emme ja miten paljon voimme olla hyväksymättä ilman, että ratkaisumme [ainakin Pylkön mielestä] on pelkkä idealistinen väistöliike eli pään pensaaseen panemista: siis lopultakin pelkkää perustavien ekologis-kulttuuristen ongelmien epärealistista hyssyttelyä ja sovittelua kapitalismin globaalisti itsetuhoisiin ehtoihin. - - Itse olen nykyään yhä suuremmassa määrin taipuvainen ajattelemaan, että Pylkkö on oikeassa ja muistelemaan Foucault’n kuvausta ihmisestä rantahiekkaan piirrettyinä kasvoina, jotka aalto huuhtoo pois [Sanat ja asiat].

*

http://www.mediapinta.fi/isbn/978-952-235-109-8

http://www.uunikustannus.fi/

http://fi.wikipedia.org/wiki/Pauli_Pylkk%C3%B6

http://www.uunikustannus.fi/kadettiedot.htm

http://fi.wikipedia.org/wiki/Holismi

Tunne itsesi, ymmärrä siis, mitä muissa halveksit ja miksi

Kaikki, mikä muissa ärsyttää, auttaa meitä tuntemaan itsemme [Carl Jung]

*

http://www.hyvejohtajuus.fi/aforismit-mietelauseet/viisaus-aforismeja-mietelauseita/

Ajattelua ei voi korvata lukemisella eikä ajattelemaan opita vain lukemalla

Tämä on monen lukeneen henkilön osa: he ovat lukeneet itsensä tyhmiksi [Schopenhauer].

*

http://www.hyvejohtajuus.fi/aforismit-mietelauseet/viisaus-aforismeja-mietelauseita/

Kuolema yksilöi ihmisen

Heideggerilla kuolema yksilöi ihmisen itselleen ja ravistelee hänet hänet irti das Manin todellisuudesta. Ihminen on kohti kuolemaa oleva [Zein-zum-Tode].

....

Ironinen kysymys/huomautus 1900-luvun omaperäisimmälle ja ehkä merkittävimmälle filosofille. Merkitsisikö ikuinen elämä yksilöllisyyden kuolemaa eli paradoksaalisesti ‘maailmansielun’ [Atman, terv. Schopenhauerin villakoiralle] muuttumista ‘kollektiiviseksi’ ihmiseksi/ihmisyydeksi teknonaturalistisen kehityksen kautta?! Kyseessä olisi joko eräänlainen ‘nirvana naturalized’ tai zombie-tilaa muistuttava oleminen. Ainakin tämä kehitys [mikäli uskomme kirjaimellisesti] murskaisi lopullisesti myös yksilöruumiin ylösnousemukseen uskovan kristillisen dogmatiikan. 

*

http://files.kotisivukone.com/finevision.kotisivukone.com/tiedostot/kalliokiipeily.pdf

http://files.kotisivukone.com/finevision.kotisivukone.com/tiedostot/vaitos2.pdf

http://www.helsinki.fi/lapinlahti/mika_federley.html

http://en.wikipedia.org/wiki/Martin_Heidegger

http://en.wikipedia.org/wiki/Heideggerian_terminology

http://en.wikipedia.org/wiki/Heideggerian_terminology#.27The_One.27_.2F_.27the_They.27

http://fi.wikipedia.org/wiki/Arthur_Schopenhauer

http://en.wikipedia.org/wiki/Arthur_Schopenhauer

Onnelliset ihmiset

Onnelliset ihmiset ovat odottaneet elämältä vähemmän [Brana Crncevic]

.....

Sen sijaan kaikkein onnellisimmat ihmiset eli ne, jotka ovat jo varhain oivaltaneet, että elämän onni on kuin kulutusluotto, jota ei pysty koskaan maksamaan takaisin jatkuvasti nousevien korkojen takia, eivät odota elämältä mitään eivätkä näin ollen myöskään ota tuota heille miltei väkisin tyrkytettyä lainaa. Tällaiset ihmiset eivät tosin elä ‘normaalia’ elämää vaan katoavat lähes näkymättömiin, joko radikaalin maailmasta vetäytymisen tai kuoleman kautta...

*

http://aforismi.nettisivu.org/onni/

 

Poleemista improvisointia onnesta ja ihmisen luonteesta

Onni! Voi, se on yksinkertaista! Se on hyvä terveys ja huono muisti [Ernest Hemingway]

.....

Vahvistavan poikkeuksen tästä Hemingwayn lausumasta tekee besserwisser, joka muistaa kaiken ja pitää itseään onnellisena myös sen vuoksi. Oletan kuitenkin, että besserwissereillä on vaikeuksia suunnata ajatuksiaan johdonmukaisesti mihinkään suuntaan: näin he ikään kuin pelastavat itsensä ‘ajattelemiselta’, joka on usein paitsi vaivalloista myös sitouttavaa. Besserwisser ei kuitenkaan halua sitoutua: riippumattomuus on hänen luontonsa mukaista: olla evidenssin suhteen ‘sokea’ kuin tuomari, jolta vaaditaan ehdotonta puolueettomuutta, jotta oikeus toteutuisi. No, oikeus kyllä aina toteutuu, mutta ihmettelen vain, miten tuomari kykenee olemaan oikeudenmukainen, jos hän ei sitoudu mihinkään evidenssiin henkilökohtaisesti: miten hän ylipäätään pystyy jakamaan tuomioita, jos hän vain etsimällä etsii uutta informaatiota/evidenssiä. Ehkäpä tuomitseminen onkin besserwisser-tuomarille sivuseikka: ehkä hän heittäisi mieluummin lanttia kuin sanoisi olevansa ‘oikeasti’ jotain mieltä päätettävästä asiasta eli joutuisi itse ottamaan kantaa puolesta tai vastaan. Luulenpa siis, että hän ihan oikeasti heittää lanttia tai arpoo päätöksen eri evidenssien kesken. - - Haluan vain hieman kärjistää ja sanoa, että oikeudenmukaisuus ei ole puolueettomuutta vaan tietty luonteen ‘ominaisuus’: karaktääri; - - puolueellisuutta sanoisi joku, mutta juuri näinhän asia tavallaan on: vain ihminen, jolla on taju koomisesta, osaa nauraa tai olla huvittava; samoin ihmisellä, joka vilpittömästi uskoo Jumalaan, täytyy olla taju pyhyydestä. Niinpä myös tuomarilla, joka on oikeudenmukainen, täytyy olla viime kädessä luontainen taju oikeasta ja väärästä, mikä vaatii tietynlaista luonnetta. Mutta besserwisserillä tuomarina ei tällaista tajua voi olla. Hän vain kerää loputtomiin informaatiota, kunnes on kuitenkin pakko päättää eli hänen tapauksessaan: heittää lanttia: kruuna vai klaava. Mieluiten besserwisser tietysti valitsisi molemmat tai sen, minkä arpa näyttää ja tämän vuoksi hänestä ei ole johdonmukaista linjaa noudattavaksi päättäjäksi; - - itse asiassa hän vaikuttaisi olevan pikemminkin näennäisrohkea pelkuri, siinä mielessä kuin kaikki vähäistäkin ääntä, liikettä, ärsykettä ja ylipäätään merkillistä havaintoa räksyttävät koirat ovat pelkureita [hymiö].

*

http://aforismi.nettisivu.org/onni/

Postmoderni filosofia, kulttuuri ja teologia

'Jo pitkään on tiedetty, että filosofian ja teologian suhde on vähintäänkin läheinen, kertoo dos. Olli-Pekka Vainio. Itse asiassa on lukemattomia tilanteita, joissa luulee pohdiskelevansa filosofiaa, mutta kyseessä onkin vaikka Tuomas Akvinolaisen vanha probleema. Olisi naiivia ja ylimielistä ohittaa olan kohautuksella teologinen traditio, sillä hyvin usein se muodostaa pohjan koko länsimaiselle filosofialle, niin hyvässä kuin pahassakin.

Olli-Pekka Vainio tarkastelee aikaamme postmodernin filosofian, kulttuurin ja kristillisen teologian kautta. On yllättävää, että näistä pohdinnoista kumpuaa esimerkiksi antiikin Kreikan poliittisia kysymyksenasetteluja. Post- tai ei, kysymykset, ja vastausten puute, leimaavat yhä aikaamme [Kalle Haatasen ohjelman (30.1) esittelyteksti]'.
*
http://areena.yle.fi/radio/2104229
http://yle.fi/radio1/asia/kalle_haatanen/viisauden_paluu_teologiaan_44224.html
*

http://www.helsinki.fi/teol/steol/henkilosto/yliopistonlehtorit.htm

http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=9529791909

Päivän kommentti

Pauli Pylkön marxilaisen analyysin kritiikki tulee osuvasti esiin ‘Ajatus ja kädet’ viimeisessä esseessä ‘Puuvene muovin aikakaudella’. Se on erittäin suositeltavaa lukemista sekä oikeistolaiselle että vasemmistolaiselle. Kumpikin saa siitä tekstistä ‘piikin lihaansa’.

.....

Jotkut ovat pitäneet minua porvarillisena demarirevisionistina [Sammalkieli], jotkut taas kommunismiin taipuvaisena totalitaristina [Takkirauta]. Kummatkaan eivät ole ymmärtäneet olennaista, jota en ehkä tosin itsekään ole kyennyt tarpeeksi hyvin ilmaisemaan: Marxin universaalissa edistysajattelussa on jotain perustavasti pielessä, vaikka sen oikeudenmukaisuusvaatimus minuun edelleenkin vetoaa. Viimeistään edellä mainitussa esseessä [toki P.P. on kirjoittanut aiheesta jo aiemmin muissakin esseissään] Pauli Pylkkö kuitenkin pystyy mielestäni varsin pätevästi osoittamaan, ettei Marxin teknologiseen edistykseen kausaalisesti ja jopa deterministisesti sidottu tasa-arvon toteutuminen ole muuta kuin valistusajattelusta juontuvan teknokapitalismi- ja demokratiaprojektin suora jatke [tämä ei tietenkään ole mikään uusi uutinen], joka perustavasti rikkoo ihmisen suhteen luontoon ja siten myös ihmiseen itseensä tavalla, joka ilmenee vieraantumisena luonnosta ja jonka  takia ihminen vieraantuu myös itsestään luontoon kuuluvana olentona. Lopussa odottaa totaali ympäristökatastrofi. Tämän kehityskulun voimme nähdä selvästi jo nyt - tehottoman kommunismin romahdettua ja markkinatalouskapitalismin globalisoituessa - modernin teollistumisen ja urbanisoitumisen muodossa ja seurauksina, turhan tuotannon ja kulutuksen noidankehänä. Todellisia vaihtoehtoja teknokapitalistisen kasvun 'edistymiselle' ei ole: aikaa on mahdoton kääntää taaksepäin.

*

http://actuspurunen.blogspot.fi/2014/01/jos-haluat-ajatella-syvallisemmin-kuin.html

http://actuspurunen.blogspot.fi/2014/01/optimistinen-karsimys-ja-rappeutunut.html [mm. eräät kommentit]

http://www.uunikustannus.fi/kadettiedot.htm

http://www.uunikustannus.fi/

Bachianas Brasileiras No 5 (Aria)

 

Bachianas Brasileiras No 5 (Aria)

music - Heitor Villa Lobos

lyrics - Ruth V Correa

Salli Terri (vocal)
Laurindo Almeida (guitar)

*

http://www.youtube.com/watch?v=gejY9FQlDGM

http://en.wikipedia.org/wiki/Heitor_Villa-Lobos

http://fi.wikipedia.org/wiki/Heitor_Villa-Lobos

http://en.wikipedia.org/wiki/Laurindo_Almeida

http://en.wikipedia.org/wiki/Salli_Terri

I remember Django

 

Barney Kessel & Stéphane Grappelli: ‘I remember Django’

*

http://www.youtube.com/watch?v=xdnwVx4iUYM

http://en.wikipedia.org/wiki/Barney_Kessel

http://en.wikipedia.org/wiki/St%C3%A9phane_Grappelli

http://en.wikipedia.org/wiki/Django_Reinhardt

'Optimistinen’ kärsimys ja 'rappeutunut' positiivisuus reaktioina elämän turhuuteen

Kullervo siteerasi edelliseen päreeni kommentissaan Mika Waltaria "Ennustukset kuuluvat nuorille. Tuhat kirjaa luettuaan ihminen alkaa aavistaa masentavan totuuden. Kymmenentuhatta kirjaa tekee hänet surulliseksi." 

.

Mitä realistisempi ihminen on, sitä nuoremmalla iällä hän tämän totuuden ymmärtää tajuten siitä johdetun stoalaistyyppisen [myös buddhalaisen] ‘mustan’ viisauden, jonka mukaan onnellinen on se, joka kuolee nuorena ja kaikkein onnellisin se, joka ei synny lainkaan.

.

***

Eksistentiaalisen pessimismin voi kuitenkin nähdä myös hyvin toisella tavalla.

.

‘Onko olemassa vahvojen pessimismiä? - - ‘Onko tieteellisyys ehkä vain pelkoa ja pakoilua pessimismin edessä? Hieno hätävarustus totuutta vastaan?' [Nietzsche: Tragedian synty, uuden painoksen (1886) esipuheesta:  Yritys itsekritiikiksi (esipuhe on parasta Nietzscheä (aikajakso 1885-87)].

.

Nietzsche esitti esikoisteoksessaan ‘Tragedian synty’ mielenkiintoisen joskin historiallisesti ongelmallisen väitteen, jonka mukaan varhaisempi tragediaperinne [Aiskhylos, Sofokles], joka esitti ihmisen kohtalon voimien pelinappulana ja hänen elämänsä kärsimyksenä, itse asiassa juuri tämän yhteisen kärsimyksen takia [hyvin uskonnollisessa mielessä] yhdisti ja ‘voimaannutti’ ihmisten elämää yhteisöllisesti, kun taas Euripideen modernimpi, yksilöiden luonteisiin ja pohdiskeluihin keskittyvä psykologis-pessimistinen tragedia [jossa ihminen itse on pääosin syypää omaan kohtaloonsa], jonka intellektuaaliseksi edustajaksi Nietzsche melko provosoivalla tavalla olettaa Sokrateen, ilmensi rationaalisessa, yksilökeskeisemmässä optimismissaan paljon syvempää pessimismiä kuin alkuperäinen tragedia, joka siis päinvastoin toimi ihmisille kärsimyksestä ja sen kestämisestä voimaa antavana yhteisöllis-eksistentiaalis-metafyysisenä ‘rituaalina’. Kreikan huippukauden eli klassisen ajan [480-330 ekr.] loppu olikin Nietzschen mielestä jo mailleen menevän kulttuurin epätoivoista optimismin tavoittelua rationaaliseen [loogiseen, sen ajan tieteelliseen] menetelmään vetoamalla, optimismin, joka oli enää pelkkää keinotekoista, loogista ja luonnepsykologista, kulissia [verrattuna varhaisen tragedian ‘performatiiviseen’ yhteisöllisyyteen] ja jonka romahtaminen oli siten väistämättömyys, koska yhteisön kulttuurisia rakenteita ylläpitävä sisäinen eetos oli katoamassa.

.

Nietzschen paradoksaalinen väite kuuluukin [jälleen vapaasti muotoiltuna], että varhaisen tragedian ‘kärsivät ja pessimistiset’ kreikkalaiset olivat itse asiassa aidosti vahvoja ['dionyysisia'] ihmisiä ja siten todellisia optimisteja suhteessa omaan elämäänsä verrattuna myöhemmän tragedian rationalistisempiin ja tässä mielessä optimistisempiin [kaikki ongelmat voitiin periaatteessa ratkaista järjen avulla] mutta sisimmässään tekopyhyydelle, elämänkielteisyydelle ja kulttuuriselle rappiolle jo periksi antaneet ‘tieteellisen edistyksen’ edustajat.

.

Joten terveisiä vain Pekka Himaselle ja muille kestävän kapitalistisen kasvuajattelun ‘positiivisille’ humanisti-hölmöläiseille. Todellista pessimismiä on uskoa katteettoman, jopa itsetuhoisen optimistiseen tulevaisuuteen.

*

http://actuspurunen.blogspot.fi/2014/01/jos-haluat-ajatella-syvallisemmin-kuin.html

http://en.wikipedia.org/wiki/The_Birth_of_Tragedy

http://www.netn.fi/kauppa/index.php?main_page=product_info&products_id=68

Jos haluat ajatella syvällisemmin kuin koskaan etkä vain kerätä irrallista informaatiota ja triviaa [esim. kaukaisista kivistä] tai harrastaa käsitteellisesti kivettynyttä analyyttistä tiedonhankinta-filosofiaa, lue tämä kirja

Lue tästä ajattelua suorastaan kiihottavasta teoksesta Pauli Pylkkö: Ajatus ja kädet [8/2013, ks. uunikustannuslinkki] etenkin sen 150-sivuinen teoreettinen pääessee, Esikäsitteellisen dialektiikka sekä kirjan sitä [minun mielestäni] aate- ja filosofianhistoriallisesti ikään kuin ‘valmistava, täydentävä, selittävä, soveltava ja tulkitseva’ teemaessee Ajatus ja kädet. Tämä on parasta ja radikaaleinta pitkiin aikoihin lukemaani analyyttispohjaista mutta käsiteanalyyttisen filosofian dogmaattis-sovinnaiset rajat murskaavaa perenniaalista filosofointia eli olemassaolon dialektisen perimmäisyyden ajattelua. Et nämä esseet luettuasi ehkä suhtaudu esim. matematiikan ja logiikan aksiomaattiseen varmuuteen, 'hengen abstraktin totuuden auktoriteettiin' tai Jumalan itsestään selvään hyvyyteen yhtä luottavaisesti kuin ennen. 

***
Tehtäköön tässä samalla poleemisesti selväksi, että esim. Pekka Himanen on Pauli Pylkön ajattelijanlaadun ja tyylitaituruuden rinnalla naiivin/valheellisen positiivinen [lue: narsistinen] ja ajatuksiltaan klisheemäinen [lue: rajoittunut] pelle-humanisti, jollaisia analyyttisen filosofian ja luonnontieteen [etenkin kosmologian piiristä] nykyään putkahtelee mediajulkisuuteen pseudosyvällisyyksiään mainostamaan ja bonuspalkkioita nostelemaan. 
.....
Blogiruhtinas ja bessewisseristi Jukka Kemppisestä en kohteliaana miehenä sen sijaan lausu tässä mielipidettäni, koska se lienee peruuttamattomasti ambivalentti hänen suhteensa, joskin rivieni välistä voitaneen arvata kritiikkini luonne, joka ei siis ole samassa mielessä ehdoton kuin Himasen suhteen, sillä Kemppinenhän on kaikkea muuta kuin rajoittunut. Kemppinen on kirjoittava [lue: puhuva] automaattinen kulttuuritutka. Pauli Pylkkö sen sijaan on ajattelija - siis harvinaisuus jopa akateemisten filosofien ['argumenttikoneiden'] piirissä.

*

http://www.uunikustannus.fi/

http://fi.wikipedia.org/wiki/Pauli_Pylkk%C3%B6

Nyt opiskelemaan fysiikkaa

Keijo Koo: Jenkka Kvanttimekaniikasta (säestys: Markus Tuominen, sanat ja esitys Keijo Koo) 

.

http://www.joutsa.fi/lukio/karaoke/jenkka.mp3

*

http://www.joutsa.fi/lukio/kuuntelejenkka.htm

Kun elää vain tunnin kerrallaan, ymmärtää, mitä aika on

Aika on ainoa todellinen kiirastuli. [Josh Billings]
*
http://www.hyvejohtajuus.fi/aforismit-mietelauseet/aika-kiire/

Käytännön viisautta viimeisinä aikoina

Itsemurha tässä vaiheessa on silkkaa lyhytjännitteisyyttä. Vielä ne asiat huonommiksikin menevät [Origo]

*

http://aforismi.vuodatus.net/lue/2006/12/origo-aforismeja

Hyvä(?) syy uskoa tuonpuoleiseen

Niin kauan kuin on elämää, ei ole toivoa [Origo]

*

http://aforismi.vuodatus.net/lue/2006/12/origo-aforismeja

Vihdoinkin vapaa

Minä olen optimisti. Minä uskon pessimismin vapauttavaan vaikutukseen [Stanislaw Jerzy Lec]

*

http://aforismi.vuodatus.net/lue/2008/05/stanislaw-jerzy-lec-ajatuksia-vapaudesta

Onnellisuuden harhasta

Se, että oli onnellinen, on Kohtalon vitsauksista viheliäisin onnettomuuden laji (Boethius)

*

http://www.kolumbus.fi/juha.seppanen/jssivut/sitaatit/filsit/filsit1.htm

Besserwissereistä

Muutamista ihmisistä ei tule ajattelijoita siitä yksinkertaisesta syystä, että heidän muistinsa on liian hyvä [Friedrich Nietzsche]

*

http://seris.suntuubi.com/?cat=14

Vihje itsemurhaajalle

Kehitystä ei ole toki pakko seurata. Siitä voi olla myös edellä [Jarmo Somppi]

*

http://seris.suntuubi.com/?cat=14