Kirjoitettu kommentiksi Olemisen porteilla blogin päreeseen "Nietzschestä ja samaistumisesta".
(Viimeinen kappale on kirjoitettu uusiksi 8.6.)
*
Nietzscheä voi syyttää melkein mistä vain - myös naisten halveksunnasta.
Tällainen reaktio on kuitenkin periaatteessa argumentatiivisesti samaa muotoa kuin natseilla, jotka pyrkivät tekemään kaikesta, mitä Nietzsche kirjoitti valikoiden ja väkisin (kontekstista irrallisia, jopa katkottuja virkkeitä käyttäen) oman ideologiansa pönkittäjän.
Kumpikin äärimmäisyys on pielessä - ja pahasti.
*
Nietzscheä pitäisi käsitellä kriittisesti ontologian - ei niinkään psykologian - tasolla (ennenkaikkea Nietzschen subjekti-käsitystä), mutta ennenkaikkea jonkinlaisesta metaperspektiivistä käsin eikä puuttumalla hänen yksittäisiin, usein sinänsä tarkkoihin ja monesti myös epämiellyttäviin lausumiinsa joko naistenlehtien ressentimenttisellä paatoksella tai akateemisen argumentaatiosäännöstön fakki-idioottimaiseen Prokrusteen vuoteesen naulittuna.
Kuten sanottu: tarvitaan metatason tarkastelua Nietzschen muutaman peruskäsitteen antropologis-genealogis-ontologisista pohdintaa varten ja silmälläpitäen.
Pelkkä psykologis-kieliopillis-argumentatiivinen tarkastelu ajautuu Nietzschen lausumien kokonaisuuden suhteen totaaliin umpikujaan, jonka se yleensä ratkaisee lopulta omista psykologisista intresseistään ja preferensseistään käsin - eikä siis tiukkaan argumentaatioon vedoten - langeten siten itse naiviin ad hominem-kritiikkiin, josta syyttää juuri Nietzscheä.
Otetaan siis esimerkiksi Nietzschen ad hominem-argumentin systemaattinen ja harkittu käyttö, josta Robert Solomon on kirjoittanut laajan artikkelin esim. Cambridge Companion to Philosophy-sarjaan.
Eikö mainitsemasi Leena Kakkorin pitäisi tutustua esimerkiksi tähän artikkeliin ennenkuin lähtee etsimään 'epäloogisuuksia' ja psykologisia ennakkoluuloja Nietzscheltä?
*
Edellä mainittu ontologis-metatason tehtävä Nietzschen paradoksisten tekstien ja hänen ajattelunsa 'parallaksisuuden' suhteen on kuitenkin vielä suorittamatta...
Päivastoin - Nietzschen todellinen radikaalisuus ajattelijana on pikemminkin vesitetty, kirjoitti myös Zizek, joka - vaikkei ole koskaan suuremmin Nietzschestä pitänyt (ymmärrettävistä, lähtökohtaisista syistä: saksalainen idealismi, Marx, Lacan) - on kyllä ajoittain analysoinut häntä 2000-luvulla oman 'myllynsä' läpi positiivisessakin mielessä.
*
Nietzsche-fanitus, Nietzsche-vihamielisyys ja arkipäiväinen pikkusieluisuus Nietzscheä kohtaan (tekisi mieli sanoa: 'viimeisten ihmisten' tapa käsitellä Nietzscheä) on pahinta, millä tavoin häneen voi suhtautua.
'Nietzsche on ristiriitainen ja paha mies.' Tuota periaatetta noudattaen voisimme kuitenkin heittää roskikseen ainakin puolet filosofian historian kaikkein suurimmistakin nimistä!
Mutta suurin osa lopuista onkin sitten joko tyystin metafyysisiä retorikkoja tai 'analyyttis-utilitaristisia nynnyjä' ja siten - paradoksaalista kyllä - konsensuksen ja liberaalin, välinpitämättömän suvaitsevuuden (kyynisyyden) taakse kätkeytyviä rasisteja, joille radikaali yhteiskunnallinen kritiikki, jonka sanomaa voi pitää samalla sekä osallistuvana että konservatiivisena - on mahdottomuus ja jopa kauhistus.
Myös tämän vuoksi Nietzsche jää heille 'demoniseksi'.
Yhtä lailla varsin 'demoniseksi' pitäisi edellä esitetyn perusteella jäädä myös Slavoj Zizek - mies, jonka ajattelulla ei - paradoksaalista kyllä taas kerran, marxismi-leninismi-periaatteista huolimatta - ole konkreettista kiinnekohtaa mihinkään puoluepoliittiseen ideologiaan, vaikka hän siis vasemmistolainen täydestä syystä ;/ onkin.
Tarkoitan, että Zizekiä voi pitää puhdasverisenä teoreetikkona ja poliittisesti jopa anarkistis-terroristisena kriitikkona eikä suinkaan minään sosiologis-parlamentaarisesta mandaatista käsin toimivana poliittisena retorikkona (contra esim. Habermasin legitimaatio-diskurssi), minkä kaltaisen puoluepolitikoinnin Zizek (kuten myös myös Nietzsche, joskin hyvin erilaisesta aatteellisesta positiosta käsin) näkee pikemminkin todellisen 'vastarinnan' ja 'suuren politiikan'/Nietzsche/ tukahduttajana kuin mahdollistajana.
This comment has been removed by the author.
ReplyDeleteOn totta että kommenttini Nietzschen naisvihamielisyydestä lankeaa ad hominem-virheeseen ja turhaan spekulaatioon hänen psyykkeestään.
ReplyDeleteMutta ajattelen että Nietzschen tekstejä tulkittaessa tulisi lähteä siitä, että mitään ei jätetä tulkinnan ulkopuolelle. Myös Nietzschen kommentit naisista ja älyttömiltä möläytyksiltä kuulostavat tekstit tulee lukea vakavasti, koska meillä ei ole olemassa kriteerejä sille, mitä Nietzschen sanomisista tulisi jättää omaan arvoonsa.
"Edellä mainittu ontologis-metatason tehtävä Nietzschen paradoksisten tekstien ja hänen ajattelunsa 'parallaksisuuden' suhteen on kuitenkin vielä suorittamatta..."
Paradoksiset tekstit nähdäkseni ovat olennainen osa Nietzschen filosofiaa. Eri teksteissään Nietzsche "siirtyy laaksosta vuoren huipulle ja takaisin laaksoon" (mukaillen Tarmo Kunnaksen kuvailua Nietzschen teksteistä) - tai vaihtaa naamiota - ja juuri tämä on Nietzschen perspektivismiä.
Nietzschen radikaalisuutta filosofina en kiellä: erityisesti hänen moraalin genealogia ja metafysiikan kritiikki ovat todella käyttökelpoisia kaikille filosofeille. Theodor Adornon mieltymys käyttää termin 'etiikka' sijasta termiä 'moraalifilosofia' on itsellenikin läheinen. Moraalifilosofian tulee olla ennen kaikkea vallitsevan moraalin historian tutkimista ja vallitsevan moraalin kritiikkiä, ja tässä Nietszche onkin tärkeää luettavaa. Ja on totta, että Nietzschen radikaalisuus on vesitetty: hänet on tehty vaarattomaksi, rekuperoitu.
Lopuksi: minulla ei ole mitään lopullista ajatusta Nietzschen filosofiasta yleensä. Tarkoitukseni on osoittaa että ainakaan perspektivismi tietoteoreettisena oppina ei voi toimia, kuten eivät muutkaan relativistiset filosofiat, niin kauan kuin ihmisten biologis-psyykkiset rakenteet ovat sellaisia kuin ne nyt ovat. Se vastaako maailma kieltämme on “puhtaasti skolastinen kysymys” (Marx) ja ratkaisua realismin ongelmaan tulisi lähteä etsimään pragmatismista.
Itsekritiikkiä: en ole tässä ollenkaan puntaroinut eksternalismin ja internalismin välisiä ongelmia, enkä toisaalta Heideggerin Nietzsche kritiikkiä, jonka mukaan Nietzsche olisi viimeinen metafyysikko juuri vallantahto-opin vuoksi. Ne olisivat erittäin olennaisia asioita käydä läpi. Mutta, mutta... ehkä palaan niihin myöhemmin.
Kiitos palautteestasi.
- Existenz_
PS. Lisää ajatuksiani tietoteoriaan, tieteeseen, samaistumiseen ja kieleen liittyen voi lukea seuraavista linkeistä jos kiinnostaa:
http://olemisenporteilla.blogspot.com/2007/12/marx-kytnt-ja-teoria.html
http://olemisenporteilla.blogspot.com/2008/03/max-horkheimerin-monitieteellinen.html
http://olemisenporteilla.blogspot.com/2008/03/taide-kokonaisvaltaisena-filosofiana.html
http://olemisenporteilla.blogspot.com/2008/02/kielest-1.html
http://olemisenporteilla.blogspot.com/2008/02/hamsun-nietzsche-filosofia-kieli-ja.html
http://olemisenporteilla.blogspot.com/2007/11/adornosta-moraalista-ja-emootioista.html
Hei hyvä Rauno ja existenz et al.,
ReplyDeleteKiitos pohdinnoistanne.
Nietzsche-luennasta voi
kiistellä lähes loputtomiin.
Minusta Schelling toteaa
viisaasti "Inhimillisestä vapaudesta"-
teoksessaan about niin, että
missä ei ole taistelua, siellä
ei ole elämää.
Siispä on hyvä jatkaa pohdiskelua.
N. on varsin provokatiivinen ajattelija, joka otti omalla tavoin koko aiemman
(filosofian) historian taakan kannettavakseen. Kaikenlainen analyyttis-argumentatiivisuus
tietynlaisessa analyyttisen koulukunnan hengessä
ei ole ehkä kovin relevanttia,
ainakaan missään carnaplaisessa
mielessä, mutta muutoin kyllä analyyttinen veitsi leikkaa tässäkin tapauksessa hyvin.
Nimittäin N. kertoo kyllä selkeästi
systeeminsä "epäsysteemin", moukarimiehen tavan tehdä hakkelusta siitä, mistä joutaakin, mikä on
moraalisesti arvotonta.
N. on varsin moraalinen ja kristillinen ajattelija. Hän
ei todellakaan herjaa mitään,
joka ei olisi sitä ansainnut ( N:n mielestä)
omalla vääjäämättömällä tavallaan.
Hän ei pilkkaa naisia, vaan muun muassa siinäkin kohtaa sotilaita ja erityisesti saksalaisia sotilaita, johtajiakin, jotka eivät ole ylittäneet omaa nilviäismäisyyttään
ja voittaneet itsessään olevaa
nöyristelevää "ihmistä". Ihmiseksi
tuleminen, tule siksi, mitä olet
( ks. myös Pindaros) on yksi keskeinen juttu N.llä.
N. ei niinkään puhua hyvästä ja pahasta, vaan pikemminkin hyvästä
ja huonosta. Ihmisen tehtävä on
ottaa paikka luomakunnan kruununa,
Jumalan sukulaisena, tietyllä
tavoin jumalana, koska myös tietty
mystisyys on luettavissa N. monissa lauseissa.
Zizek taitaa olla melko selektiivinen ja eklektinen ( vrt. Lacan et al), mutta
se on myös hänen filosofiansa "substanssi", nimittäin hänen oivalluksiaan on se, että ei ole
mahdollista esittää mitää Teoriaa,
joka selittää kaiken, vaan kaikki
on tavallaan liitoksissa toisiinsa
hämähäkin seitin tavoinkin.
On olemassa "järki", joka on transsendenttinen ( vrt. Kant), meille tavoittaman,
mutta me voimme tavoitella sitä
fragmentaarisesti ja siksi se, mikä
näyttäytyy täytyy itsessään olla
fragmentaarista, mutoin se on
valhetta. Myös teesi näyttäytyy
anteesina ja onkin sitä tavallaan, sisältyy siihen. Synteesin luominen
on vailla sisältö, ihmisten käsissä
sitä ei voi olla -vielä.
Ystävällisesti Matti
Hei hyvät Rane ja existenz,
ReplyDeleteKiitos kirjoituksistanne.
Anteeksi, että edelliseen
viestiini jäi monia kirjoitus-
virheitä. Toivon mukaan ne
eivät häiritse lukemistanne.
Ystävällisesti Matti
Muistaakseni Nietzsche kirjoitti ironiseen tyyliinsä, että hän ei ole tarpeeksi rajoittunut luodakseen systeemiä...
ReplyDeleteTai paremminkin 'En ole tarpeeksi rajoittunut kyetäkseni luomaan systeemiä'...
ReplyDeleteTuossa kommentissa oli kyllä happamien pihlajanmarjojenkin makua, koskapa Nietzscheä ei liioin tyydyttänyt vuonna 1882 siihenastisen filosofiansa 'tilkkutäkkimäisyyskään'.
Mutta jo Iloisen tieteen lopussa ilmestyivät Zarathustra ja ikuinen paluu sekä viittaukset vallantahtoon ja perspektivismiin - nuo Nietzschen loppukauden kokoavat käsitteet.
Yli-ihminen, jonka edellä jätin mainitsematta, on Nietzschelle vallantahdon ja ikuisen paluun 'yhteentörmäyksestä' syntyvä uusi, 'korkeampi' tyyppi, joka pystyy elämään 'hyvän ja pahan tuolla puolen' eli vailla uskon ja jopa järjen (ainakin 'metafyysisen' järjen) kahleita.
ReplyDeleteKyseessä on siis eräänlainen nihilisti, (materialistinen) mystikko ja taiteilija (ylipäätään luova ihminen) samassa persoonassa.
*
Jos lievää kohtuuttomampi annos huumoria sallitaan, niin sanoisin, että Slavoj Zizek on ajattelussaan tällä hetkellä kaikkein lähinnä tätä tyyppiä, vaikka aika hankalaa on ajatella Zizekiä 'roomalaiseksi keisariksi, jolla on Kristuksen sydän';)
(Nietzschen kuvaus yli-ihmistyypistään Tahto valtaan-kokoelmassa)