tag:blogger.com,1999:blog-8844005.post6430022682843045743..comments2024-01-19T11:36:19.067+02:00Comments on Rauno Räsänen: PÄREITÄ: Armoa ja ateismia, osa 2Rauno Rasanenhttp://www.blogger.com/profile/04096356304476255838noreply@blogger.comBlogger3125tag:blogger.com,1999:blog-8844005.post-9943614029190436322014-05-07T12:24:34.155+03:002014-05-07T12:24:34.155+03:00Nietzschen ironian mukaan olisi järkevämpää uskoa ...Nietzschen ironian mukaan olisi järkevämpää uskoa ‘varmaan ei-mihinkään’ kuin ‘epävarmaan johonkin’. Tieteellinen tutkimus kuitenkin suosittelee uskoa kaikkein ‘todennäköisimpään’. Hmm. Onhan siinä jo kolme vaihtoehtoa, joista valita. Mutta puhutaanko niissä Jumalan olemassaolosta tai siitä miten/millä tavalla Jumalan ajatellaan olevan [tai ei olevan] olemassa vai jostain aivan muusta, kuten esim. Jumalaa koskevien uskomusten loogisista tai empiirisistä ehdoista? <br /> <br />Uskomusten oikeuttaminen ja verifiointi/falsifiointi ovat todistuskielipelin muotoja/metodeja eivätkä välttämättä liity perimmäiseen uskon [tai epäuskon] kokemukseen lainkaan tai vähintäänkin toissijaisesti. Eksistentiaalisissa kysymyksissä ensisijaista ja ratkaisevaa on intuitiomme, ei looginen ja/tai tieteellinen todistus. Evankeliumien ‘totuus’ on intuitiivisesti omaksuttavissa tai hylättävissä. Argumentointi voi vain jossain määrin selventää, mistä me voimme tai emme voi puhua, kun puhumme Jumalasta [silti argumentointi voidaan Jumalasta puhuttaessa tehdä joko pätevästi [D.B, Hart] tai ei-pätevästi ja epärelevantisti (Richard Dawkins)]. Usko kokemuksena/vakaumuksena ei kuitenkaan ole mikään argumentti tai kaava. Ajatelkaa tiedemiestä, joka sanoo uskovansa esim. kaavaan E=mc2. Mihin ja miksi hän silloin uskoo? Ei ole kuitenkaan mitään mieltä uskoa kaavaan, joka on triviaalisti tosi, sillä usko ei tuo mitään lisää kaavan totuuteen itsessään. Usko on uskomista intentoivan ‘mielen-tila’, kun taas eksakti kaava on olemisen tavaltaan [ontologisesti] väistämättä triviaali deskriptio, vailla mitään ‘mielen-sisältöä’. Kaavalla ei ole ‘mieltä’. Kaavan ‘hyödyntäminen’ on sitten jo asia erikseen. Jumala sen sijaan on ‘elävä hengellinen mieli’ [‘transsendenssi’] käyttääkseni metaforis-allegorista ilmaisua, joita ihminen Jumalasta puhuessaan joutuu lähes väistämättä käyttämään, koska hän on ihminen – ei Jumala eikä enää pelkkä eläinkään [*].<br /> <br />[*] Muodollis-loogiset merkit, käsitteet ja argumentit ovat välineellisiä symboleja, jotka eivät pyri ilmaisemaan sisältöjä vaan puhumisen/ajattelemisen/päättelemisen ehtoja. Ne siis eivät ole psykologis-narratiivisia metaforia ja vertauksia, joiden mieli on ‘ei-triviaalisti’ niissä ‘itsessään’ [toisin kuin matematiikka, joka on sekä pelkkä väline että täysin triviaalia symboliikkaa (‘kuollutta muotoa’/Spengler)]. Korostan yhä uudestaan, että matematiikkaa käytetään myös välineellisesti, mutta eksakti matematiikka itsessään on triviaalia eli ‘vailla mieltä’, toisin sanoen yhtä ‘itsestään selvää’ kuin ilma [tietty ‘kaasuseos’], jota hengitämme. Merkit ja käsitteet sen sijaan ovat kielellisiä konstruktioita, jotka ‘pyrkivät’ yhdistämään triviaalin ja metaforisen eli antamaan mieltä triviaalille ja tarkentamaan metaforisen puheen pätevyysehtoja.Rauno Rasanenhttps://www.blogger.com/profile/04096356304476255838noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8844005.post-91018457995998921752014-05-07T08:57:11.338+03:002014-05-07T08:57:11.338+03:00‘On todennäköisempää ettei häntä ole.’
Kun asiaa ...‘On todennäköisempää ettei häntä ole.’<br /><br />Kun asiaa tarkastelee nykytietämyksemme valossa, viittaan mm. fysiikkaan ja kosmologiaan, niin todennäköisyys sille, että universumin ja olemassaolon perustana on a) materia tai b) henki on fifty-fifty. <br /><br />Nykytieteen mukaan kaikki syntyi tyhjästä, ei-mistään. Uskonnon mielestä tämä "tyhjä" tai "ei-mikään" on "se", mitä paremman puutteessa kutsumme Jumalaksi, absoluutiksi, hengeksi tms. <br /><br />Todennäköisyys, mikäli emme tarkoita sillä mielipiteitä, molemmille vaihtoehdoille - tai jollekin kolmannelle, jota emme osaa ajatella - on tasan yhtä suuri. <br />Tapsanoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8844005.post-13149851632667155212014-05-06T16:25:02.114+03:002014-05-06T16:25:02.114+03:00Mitähän tähän osaisin kommentoida, nähtyäni kaikki...Mitähän tähän osaisin kommentoida, nähtyäni kaikki nämä hienot sivistyssanat?<br /><br />No. Kerronpa tarkennukseksi näkemykseni, jottei jää väärinkäsityksiä. <br /><br />Pidän persoonallisen jumalan olemassaoloa epätodennäköisenä. Tieteellä voi todistaa yhtä ja toista. Mutta aivan kuten tiede ei voi todistaa jumalan olemassaoloa, myönnän ettei se toisaalta voi sitä kieltääkään. Meidän tuntemamme tiede perustuu meidän tuntemiimme matemaattisiin kaavoihin ja meidän ihmisten valmistamiin instrumentteihin. Tunnemme vain näkyvän maailmankaikkeuden, emmekä sitäkään kovin hyvin. On röyhkeää ja epätieteellistä väittää, ettei jumalaa varmasti ole.<br /><br />Näihin asioihin vaikuttaa takuuvarmasti myös omat tunteet ja halut. Jos on saanut ikävien kokemusten vuoksi rokotteen kaikkea uskonnollisuutta vastaan, niin aivan varmasti se vaikuttaa siihen miten asiaa alkaa tutkimaan.<br /><br />Mitä taas tulee kommenttiini "Vaadin jumalalta voimakkaampaa todistusta olemassaolostaan" niin täytyy huomauttaa että olin jo melko väsynyt kun sitä kirjoitin. Se näyttää kieltämättä uudelleenluettuna melko ylimieliseltä. Mitä taas tuohon kuolemansyntiin tulee... Miten voin todella loukata jotain mitä en tunne tai johon en välttämättä edes usko? Voiko olettaa että voin loukata persoonaa, joka ei ole antanut minulle mitään henkilökohtaista osoitusta itsestään? En tämänhetkisessä elämäntilanteessani usko jumalan olemassaoloon, mutta jos minulta kysytään niin toivon kyllä että hän olisi olemassa.<br /><br />Kiitos joka tapauksessa että kommentoit ajatuksiani ja tarjosit siihen uusia näkemyksiä!Villenoreply@blogger.com