tag:blogger.com,1999:blog-8844005.post112342952835719266..comments2024-01-19T11:36:19.067+02:00Comments on Rauno Räsänen: PÄREITÄ: Kristinuskon dogmien kehityshistoriaa (suppea ja "puolueellinen" tarkastelu)Rauno Rasanenhttp://www.blogger.com/profile/04096356304476255838noreply@blogger.comBlogger10125tag:blogger.com,1999:blog-8844005.post-1124132589741332772005-08-15T22:03:00.000+03:002005-08-15T22:03:00.000+03:00Kyllä tää vaatii ihan oman päreensä, mutta en osaa...Kyllä tää vaatii ihan oman päreensä, mutta en osaa sanoa, mihin saumaan saan sen iskettyä. <BR/><BR/>Hankin just äsken Alister MaGrathin tuoreen julkaisun "Ateismin lyhyt historia", mutten ehdi sitä lukea ihan viikon kuluessa, koska tässä on samanaikaisesti paljon muitakin projekteja päällä. <BR/><BR/>McGrathilta olen lukenut aiemmin "Kristillisen uskon perusteet - johdatus teologiaan" ja kävin intensiivisesti läpi hänen tomittamaansa "Modernin teologian ensyklopedia"a, joka onkin aivan loistava hakuteos.<BR/><BR/>Juha Pihkalan "Yksi kahdessa" - Kristususkon historia varhaisen kristikunnan aikana" (kattava kristologisten kiistojen esittely) kuuluu kuten nämä McGrathin kirjatkin "lutkujen" opintovaatimuksiin, mutta se tuki aivan erinomaisella tavalla ortodoksisen teologian opintojani kuten tietysti tuo Kristinuskon perusteetkin.<BR/><BR/>Ortodoksien kristillisyys ja opetus painottuu kuitenkin lähinnä vanhan kirkon aikaan ja kirkkoisiin, katolisten myöhäiskeskiaikaan ja skolastiikkaan (etenkin Akvinolaisen tomismi) ja luterilaisten tietysti Lutherin, Zwinglin ja Calvinin reformaatioon ja sen jälkeiseen teologiaan.<BR/><BR/>(Muistettakoon tässä yhteydessä myös Lutherin "avustaja" - erinomaisen oppinut humanisti-filologi ja teologisesti fiksu Melanchton, joka itse asiassa sanamuotoili vanhurskauttamisopin perusteet onnistuen jopa maltillistamaan niitä hieman Lutherin fanatismista). <BR/><BR/>Opintoviikkoja olen tehnyt vain ortodoksisesta teologiasta, mutta kun innostun jostain aiheesta, käyttäydyn urakkatyöläisen tavoin -käyn sitä sivuavaa materiaalia kerralla läpi niin paljon kuin jaksan, ja pyrin sitten nivomaan oppimaani toisiin diskursseihin.<BR/><BR/>Lukuprojektini/ajattelun linjaukseni (tämä ei suinkaan opiskelun puolella ole toteutunut kuin osittain) on ilman muuta aate- ja filosofianhistoriallinen.<BR/>Etsin ajattelusysteemien yhtenevyyksiä ja katkoksia, jos näin hienosti ja "yläkanttiin" kehtaan sanoa.<BR/><BR/>Mutta kieltämättä Michel Foucault`n tapa linjata ajatteluaan on minulle eräänlainen ihanne, joskin tietysti sellaiset tyypit kuin "empiristinen" ideahistorioitsija Arthur Lovejoy ja uuskantilainen aatehistorioitsija-filosofi Ernst Cassirer ovat yhtä lailla minun ideaalejani sekä skolaaririuden että sivistyksen alueella.<BR/><BR/>En tosin tunne näitä kahta jälkimmäistä niin hyvin kuin Foucault`n ajattelua, mutta on myös aivan selvää, etten ylipäätään ole lähelläkään näiden kolmen herran oppineisuuden tasoa!<BR/><BR/>Luen ja opiskelen lähinnä harrastuspohjalta. <BR/>Myös sen takia olen merkinnyt itseironisesti My complite profileeen: "Industry: Student <BR/>Occupation: Dilettante." <BR/><BR/>Palaan siis asiaan tulevissa blogeissani. <BR/>Mutta jos sinulla on lisää kommentteja, niin pistä tulemaan. Voihan tässäkin muutaman sanan vaihtaa.Rauno Rasanenhttps://www.blogger.com/profile/04096356304476255838noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8844005.post-1124090313877029312005-08-15T10:18:00.000+03:002005-08-15T10:18:00.000+03:00Hei, tästä voi tulla hyvä keskustelu!Ootan innolla...Hei, tästä voi tulla hyvä keskustelu!<BR/><BR/>Ootan innolla:) Onko jotain keinoa tietää, koska olet lisännyt kommentteja, vai aiotkohan ehkä kirjoittaa oikean entryn, siis uuden lastun...?Pällihttps://www.blogger.com/profile/02322909403271398685noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8844005.post-1124060639074340532005-08-15T02:03:00.000+03:002005-08-15T02:03:00.000+03:00Luin tämän vasta nyt - 15.8, noin klo. 01.45.Vaiku...Luin tämän vasta nyt - 15.8, noin klo. 01.45.<BR/><BR/>Vaikutti ensi lukemalta ihan hyvältä. Palaan tarkemmin asiaan myöhemmin blogissani.<BR/><BR/>***<BR/>Mitä kuitenkin tulee kysymykseesi, hyökkäänkö koko kristinuskoa vastaan, sanoisin alustavasti ja ehkä hieman yllättävästi: siinä mielessä kyllä, että maailmassa ei itse asiassa ole kuin kaksi uskontoa: monoteismi (myös panteismi, ehkä myös buddhalaisuus tvs.) ja polyteismi (esim. hindulaisuus ja antiikin Kreikan jumalten näyttämö - Olympos). <BR/><BR/>Kristinusko on monoteismin ja polyteismin synteesi-yritys, joka on parhaimmillaan erittäin joustava ja toimiva uskonto, mutta joka lopultakin epäonnistuu, sillä nämä ontologisesti täysin erilaiset ja vastakkaiset maailmankuvat eivät sulaudu toisiinsa kuin kaksi kuumennettua metallia.<BR/>Ne ovat ja pysyvät eri maailmoina.<BR/><BR/>Käytännössä kristinusko on dualismia (polyteismia) ja tulee katoamaan aivan samoin kuin katosi loistava kreikkalainen kulttuurikin - lopulta hyvin nopeasti ja perusteellisesti (ei tietenkään vaikutuksiltaan).<BR/> <BR/>Teoriassa kristinuskon ytimestä löytyvä monoteismi saattaa muokata siitä monistisempia muotoja, mutta tämä tulee aina tapahtumaan Paavalin aloittaman Jeesus-teologian kustannuksella, mikä tietysti herättää kysymyksen siitä, onko silloin enää lainkaan kyseessä Kristus-usko vai joku juutalaisuuden sivuhaara.<BR/><BR/>Jatkan tästä jossain vaiheessa.Rauno Rasanenhttps://www.blogger.com/profile/04096356304476255838noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8844005.post-1123919089729275872005-08-13T10:44:00.000+03:002005-08-13T10:44:00.000+03:00"...kristinuskon ytimestä - olipa kirkkokunta tai ..."...kristinuskon ytimestä - olipa kirkkokunta tai lahko mikä tahansa - löytyy tuo sama kaksoissidos..."<BR/><BR/>Kun tämän kirjoitit, hämmennyin perusteellisesti. Hyökkäätkö siis koko kristinuskoa vastaan?<BR/><BR/>Uskon Raamatun ilmoittamaan Jumalaan, ja tunnen kyllä tämän jakomielitautisen olotilan. Mielestäni siinä ei ole kuitenkaan mitään ongelmaa, sillä Paavalihan purkaa sen auki esimerkiksi Galatalaiskirjeessä: kyse on siitä, että Henki ja liha taistelevat kristityssä. Siis hänessä on vanha ja uusi minä. Vanhan minän on joka päivä kuoltava, Paavali kehottaa meitä ristiinnaulitsemaan sen, sillä vanhassa minässä ei <I>suhteessa Jumalaan</I> ole mitään hyvää. (Se siis pitää paikkaansa, mutta ei tarkoita sitä, että meidän pitäisi ihmisten kesken ruveta surkeilemaan sillä, kuinka kurjia olemme; kaikissa meissä on ihmisen näkökulmasta hyvää ja pahaa. Jumalan edessä voimme olla vanhurskaita vain Kristuksessa.) Vanhan, lihan mukaisen elämän sijaan Paavali kehottaa meitä vaeltamaan Hengessä, jolloin emme lihan himoja täytä.<BR/><BR/>Jos asiaa ajatellaan ihmisen kokemuksen tasolla, niin useimmiten "minä" on se, joka asiat tekee. Olisihan muusikon naurettavaa vastata, että Jumala se äsken niin kauniisti soitti! Vastata voi kuitenkin, että iloitsee itsekin suorituksestaan ja on kiitollinen lahjakkuudesta, jonka on Jumalalta saanut, ja tilaisuuksista kehittää sitä. Eri asia, kenen suussa tuo kuulostaa luontevalta. ;) No, aina voi kehuihin vastata kiittämällä. :)<BR/><BR/>Kun ihminen niin sanotusti tulee uskoon, Jumala toki on se, joka alusta loppuun kaiken tekee. Jälleen kokemuksen tasolla tuntuu siltä, että minä on se, joka armon ottaa vastaan. Jukka Niemelä on joskus sanonut, että se mitä ihminen voi tehdä, on taistella vastaan. Tämä on toki epäloogista, mutta Jumalastahan sanotaankin, että hänen tiensä ovat korkeammat meidän teitämme.<BR/><BR/>Lyhyesti: sikäli kuin olen vanha ihminen, vihaan Jumalaa ja teen ainoastaan syntiä. Sikäli, kuin olen uusi luomus Kristuksessa, rakastan Jumalaa ja toteutan hänen tahtonsa täydellisesti Hengessä. Ihmisen kokemusmaailmassa näitä ei aina voi erottaa toisistaan.<BR/><BR/>Vapauttavaa tämä on siten, että epäonnistuessaan tietää aina saavansa uuden mahdollisuuden. Ahdistavaa niiltä osin, kuin Jumalan läheisyydessä tulee tuntemaan oman syntisyytensä entistä paremmin. Ja tähän Raamattu vastaa: katso Kristukseen! Paavali kirjoittaa myös, että tämä kevyt(!!!) ja hetkisen kestävä ahdistuksemme tuottaa meille määrättömän kirkkauden, iankaikkisesti.<BR/><BR/>Tulipas paatoksellista;)Pällihttps://www.blogger.com/profile/02322909403271398685noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8844005.post-1123517245682200092005-08-08T19:07:00.000+03:002005-08-08T19:07:00.000+03:00Sinä Timo näköjään ymmärrät, mistä tässä on kysymy...Sinä Timo näköjään ymmärrät, mistä tässä on kysymys - ihan käytännön kokemusta myöten. <BR/><BR/>Katsotaanpa asiaa hieman toisesta perspektiivistä.<BR/><BR/>Itse olen kasvanut työläisperheessä, jossa isä oli SKDL:n jäsen (ei kommunisti) ja ateisti (kuului vapaa-ajattelijoihin).<BR/>Äiti sen sijaan ei eronnut kirkosta koskaan, mutta yllättävää kyllä(?) halusi polttohautauksen, joka sitten tapahtui vajaa kuukausi sitten.<BR/><BR/>Tällaisilla sodan jälkeen maalta parempaa elämää etsimään lähteneillä pareilla ei ollut oikeastaan mitään muuta "jumalaa" kuin raha ja elintason nostaminen.<BR/><BR/>Kirjallisella sivistyksellä, taiteella, filosofialla tai uskonnolla ei ollut juurikaan arvoa näitten "fanaattisten työmuurahaisten" elämässä - ellei niiden kautta sitten päässyt "rahakkaisiin hommiin."<BR/><BR/>Sääty- tai luokkajaon nämä ihmiset olivat sisäistäneet vielä sotaa edeltäneeltä sukupolvelta. Se oli ikäänkuin "kohtalo", jota ei päässyt pakoon kuin rahan avulla - jos sitenkäään.<BR/><BR/>Elintasokilpailun oravanpyörään hypänneet vasemmistolaiset - kuten vanhempani - eivät koskaan havainneet olevansa pelkkiä kapitalismin marionetteja - siis mainosten ja rahan perässä kuolaavia hedonisteja.<BR/><BR/>Sinänsä hyvin ymmärrettävää aikana, jolloin Suomi hyppäsi agraariyhteiskunnasta hetkellisen teollisuusvaiheen läpi SUORAAN palvelu-ja informaatioyhteiskuntaan ehkä nopeammin kuin yksikään muu maa Euroopassa.<BR/><BR/>Mutta minuun tämä todellakin "väärän tietoisuuden" vasemmistolainen money-talks- politiikka ei tehnyt vaikutusta - päinvastoin.<BR/> <BR/>"Jumalan" kiitos Nietzsche, Dostojevski ja eksistentialismi pelastivat minut tuolta kapitalismin sekä vasemmistolaisen fanatismin oravanpyörältä.<BR/><BR/>Kuulostaa julmalta, mutta jos olen jotain vanhemmiltani saanut, niin halveksunnan isäni vasemmistolaisuutta ja ateismia, (jotka siis molemmat olivat mielestäni vain naamioitua kapitalismia) ja äitini tekopyhää kristillisyyttä kohtaan (joka puolestaan oli lähinnä farisealaisuutta ja neuroottista pelkoa tai paniikkia).<BR/><BR/>Minulla on elämässäni ollut kaksi "omaa kotia": kirjasto sekä eräs nimeltä mainitsematon "female".<BR/><BR/>Voi tulla yllätyksenä, mutta oltuani 15:sta vuotta erossa luterilaisesta kirkosta, minut liitettiin ortodoksiseen kirkkoon kesällä 1995.<BR/>Siihen tosin vaikuttivat enemmän kirkon ulkoiset kuin vakaumukselliset syyt: ihmissuhde ja älyllinen kiinnostus asiaan.<BR/><BR/>Silti olen yhä vankemmin sitä mieltä, että jos minä "todella" uskoisin Jumalaan, niin paikkani olisi ("edelleen") juuri siellä, mihin olen kuulunut jo 10 vuotta.<BR/><BR/>Hyökkäykseni luterilaista pelastusoppia kohtaan on hieman epäoikeudenmukainen, koska kristinuskon ytimestä - olipa kirkkokunta tai lahko mikä tahansa - löytyy tuo sama kaksoissidos, joka - kuten sanoin - voi olla myös vapauttava ja positiivinen kokemus, olkoonkin, että wittgensteinilaisena agnostikko-fideistinä ja entisenä mielenterveysalan työntekijänä pidän tuollaista kokemusta aina jossain määrin kyseenalaistettavana.<BR/><BR/>Mutta uskonnollinen kokemus, esteettinen elämys - samoin kuin mikä tahansa, äärimmäinen filosofia (ateistinen ja nihilistinenkin - muistakaamme vain "parivaljakko" Schopenhauer ja Nietzsche) - ovat sukua toisilleen.<BR/><BR/>Maailmankatsomukset eivät ole sisäisesti antagonisteja. Vasta ahneus ja tekopyhyys tekee niistä sellaisia.<BR/>Valitettavasti vain protestanttinen etiikka (kalvinismi) on juuri tuon ahneuden ja tekopyhyyden seurausta.Rauno Rasanenhttps://www.blogger.com/profile/04096356304476255838noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8844005.post-1123500961581291502005-08-08T14:36:00.000+03:002005-08-08T14:36:00.000+03:00Uteliaalle:Etelä-Pohjanmaalla on karkeasti kahdenl...Uteliaalle:<BR/><BR/>Etelä-Pohjanmaalla on karkeasti kahdenlaisia Jumalan lapsia: kilttejä ja huolettoman luottavaisia evankelisia sekä uhmakkaampia, eksistentiaaliseen synkistelyyn tykästyneitä herännäisiä eli körttejä. Evankelisuus näyttää levittäytyneen köyhemmille seuduille kuin herännäisyys.<BR/><BR/>Olen itse kotoisin evankeliselta alueelta ja oppinut pitämän ylpeyttä ja omavanhurskautta suurina synteinä. Yksin armosta -opissa epävarma lapsi näki kirkkaan ja selkeän - "minimalistisen", voisin sanoa - ratkaisun uskonkysymyksiinsä. Parikymppisenä, kun koetin keskustella uskonasioista, huomasin, että ilosanoman puristamista simppeliksi kaavaksi näyttäisi olevan vain eräs uusi omavanhurskauden ja "ihmisopin" muoto. Sitäkään ei pitäisi lausua, mutta sitten taas mystisismiin ei pidä sortua, sillä eihän tässä mitään epäselvää ole...<BR/><BR/>Tämä on purismin yleinen ongelma, zen-ongelma, miehisyyden ongelma, realismin/positivismin ongelma (muistanet, mitä olen kirjoittanut Tommipommiin ja Wittgensteiniin liittyen - olen kyllä usein miettynyt, mistä Tommi on imenyt niin ääriluterilaiselta vaikuttavan anti-intellektualisminsa, mutta kai se on tässä maassa...) je.<BR/><BR/>Äärimmilleen virtaviivaistetun luterilaisuus siis asettaa evankelisesti asennoituvalle ansan, josta tämän on vaikea pyristellä pois. Kuvailemasi kaksoissidos näyttää täyden voimansa. Jos pelastusopillisen viattomuuden menettämistä ei pysty käsittelemään, vaarana on ajautuminen ojasta allikkoon eli ahdasmielisyyteen ja fundamentalismiin. Näin evankelisille on pitkälti käynytkin. Körttien käsitys nöyryydestä on tässä suhteessa viisaampi. Yllätyin, miten nopeasti äitinikin näytti myöntävän tämän muutettuaan uudelle paikkakunnalle.<BR/><BR/>Luterilaisen puhdasoppisuuden knnaltani ehkä hankaln seuraus on ambivalentti suhtautuminen lahjakkuuteen: Lahjat ovat Jumalalta ja herättävät siten suurempaa kunnioitusta kuin ihmistyö. Saadut leiviskät pitäisi käyttää (Jeesuksen vertaushan opettaa, että niitä ei saa kätkeä maahan vaikka isäntä on ankara.) mutta ylpeyteen, kunnianhimoon, farisealaisuuteen ja omavoimaisuuteen ei saisi sortua. Miten toteuttaa Soli Deo Gloria -periaatetta nykypäivänä jumaloimatta samalla itseään?<BR/><BR/>Ihailua herättäneistä lahjoista jää nillä eväillä jäljelle vain passiivisuus, avuttomuus, päämärätön aherrus, perfektionismi, alisuoriutuminen ja musertava syyllisyys.Timohttps://www.blogger.com/profile/15367488957929472706noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8844005.post-1123485528505647442005-08-08T10:18:00.000+03:002005-08-08T10:18:00.000+03:00Hauska kiteytys. Kiitos muutenkin tästä dogmien ke...Hauska kiteytys. Kiitos muutenkin tästä dogmien kehityshistoriallisesta katsauksesta. Tässä sen taas näkee, että uskonasioita ei voi järjellä käsittää, minkä kyllä niin uskovaiset kuin ateistitkin yleensä lahjakkaasti unohtavat. Aina voi tietysti yrittää, varsinkin jos viihtyy asian parissa.Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8844005.post-1123436134977055522005-08-07T20:35:00.000+03:002005-08-07T20:35:00.000+03:00"Luterilaisen vanhurskauttamisopin vaikutus esimer..."Luterilaisen vanhurskauttamisopin vaikutus esimerkiksi omaan elämääni on ullut suuri, sitä on vaikea kiistää."<BR/><BR/>Haluaisin olla utelias. Missä mielessä?Rauno Rasanenhttps://www.blogger.com/profile/04096356304476255838noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8844005.post-1123435287668021292005-08-07T20:21:00.000+03:002005-08-07T20:21:00.000+03:00Bad joke...Bad joke...Rauno Rasanenhttps://www.blogger.com/profile/04096356304476255838noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8844005.post-1123434934525125172005-08-07T20:15:00.000+03:002005-08-07T20:15:00.000+03:00Erittäin kiinnostavaa. Luterilaisen vanhurskauttam...Erittäin kiinnostavaa. Luterilaisen vanhurskauttamisopin vaikutus esimerkiksi omaan elämääni on ullut suuri, sitä on vaikea kiistää.Timohttps://www.blogger.com/profile/15367488957929472706noreply@blogger.com