February 27, 2013

‘Mene, sinun uskosi on sinut pelastanut’

Markus 10:n Jeesus on uskonnollisesti ja poliittisesti arveluttava tyyppi missä tahansa 'jatkuvan kasvun' yhteiskunnassa.
*
Päre on kommentti pelagiolaista pelastusoppia kannattavan Ironmistressin päreeseen [ja sen kommentteihin] Pelagiolaisriita, ja mikä meni pieleen. Markus 10:stä voi etsiä synergismiä suurella Rautaruukin valmistamalla judaismi-suurennuslasilla [malli IM] eikä sittenkään löydä - - ellei ole opiskellut juristiksi.
* 
Evankeliumi Markuksen mukaan 10 [1938]
*
1 Ja hän nousi sieltä ja tuli Juudean alueelle, kulkien Jordanin toista puolta. Ja taas kokoontui paljon kansaa hänen luoksensa, ja tapansa mukaan hän taas opetti heitä.
2 Ja fariseuksia tuli hänen luoksensa, ja kiusaten häntä he kysyivät häneltä, oliko miehen lupa hyljätä vaimonsa.
3 Hän vastasi ja sanoi heille: "Mitä Mooses on teille säätänyt?"
4 He sanoivat: "Mooses salli kirjoittaa erokirjan ja hyljätä vaimon."
5 Niin Jeesus sanoi heille: "Teidän sydämenne kovuuden tähden hän kirjoitti teille tämän säädöksen.
6 Mutta luomakunnan alusta Jumala 'on luonut heidät mieheksi ja naiseksi.
7 Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa.
8 Ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi.' Niin eivät he enää ole kaksi, vaan yksi liha.
9 Minkä siis Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako."
10 Ja heidän mentyään huoneeseen opetuslapset taas kysyivät häneltä tätä asiaa.
11 Ja hän sanoi heille: "Joka hylkää vaimonsa ja nai toisen, se tekee huorin häntä vastaan.
12 Ja jos vaimo hylkää miehensä ja menee naimisiin toisen kanssa, niin hän tekee huorin."
13 Ja he toivat hänen tykönsä lapsia, että hän koskisi heihin; mutta opetuslapset nuhtelivat tuojia.
14 Mutta kun Jeesus sen näki, närkästyi hän ja sanoi heille: "Sallikaa lasten tulla minun tyköni, älkääkä estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta.
15 Totisesti minä sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niinkuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle."
16 Ja hän otti heitä syliinsä, pani kätensä heidän päällensä ja siunasi heitä.
17 Ja hänen sieltä tielle mennessään juoksi muuan hänen luoksensa, polvistui hänen eteensä ja kysyi häneltä: "Hyvä opettaja, mitä minun pitää tekemän, että minä iankaikkisen elämän perisin?"
18 Mutta Jeesus sanoi hänelle: "Miksi sanot minua hyväksi? Ei kukaan ole hyvä paitsi Jumala yksin.
19 Käskyt sinä tiedät: 'Älä tapa', 'Älä tee huorin', 'Älä varasta', 'Älä sano väärää todistusta', 'Älä toiselta anasta', 'Kunnioita isääsi ja äitiäsi.'"
20 Mutta hän sanoi hänelle: "Opettaja, niitä kaikkia minä olen noudattanut nuoruudestani asti."
21 Niin Jeesus katsoi häneen ja rakasti häntä ja sanoi hänelle: "Yksi sinulta puuttuu: mene, myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna köyhille, niin sinulla on oleva aarre taivaassa; ja tule ja seuraa minua."
22 Mutta hän synkistyi siitä puheesta ja meni pois murheellisena, sillä hänellä oli paljon omaisuutta.
23 Silloin Jeesus katsoi ympärilleen ja sanoi opetuslapsillensa: "Kuinka vaikea onkaan niiden, joilla on tavaraa, päästä Jumalan valtakuntaan!"
24 Niin opetuslapset hämmästyivät hänen sanoistaan. Mutta Jeesus rupesi taas puhumaan ja sanoi heille: "Lapset, kuinka vaikea onkaan niiden, jotka luottavat tavaraansa, päästä Jumalan valtakuntaan!
25 Helpompi on kamelin käydä neulansilmän läpi kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan."
26 Niin he hämmästyivät yhä enemmän ja sanoivat toisillensa: "Kuka sitten voi pelastua?"
27 Jeesus katsoi heihin ja sanoi: "Ihmisille se on mahdotonta, mutta ei Jumalalle; sillä Jumalalle on kaikki mahdollista."
28 Niin Pietari rupesi puhumaan sanoen hänelle: "Katso, me olemme luopuneet kaikesta ja seuranneet sinua."
29 Jeesus sanoi: "Totisesti minä sanon teille: ei ole ketään, joka minun tähteni ja evankeliumin tähden on luopunut talosta tai veljistä tai sisarista tai äidistä tai isästä tai lapsista tai pelloista,
30 ja joka ei saisi satakertaisesti: nyt tässä ajassa taloja ja veljiä ja sisaria ja äitejä ja lapsia ja peltoja, vainojen keskellä, ja tulevassa maailmassa iankaikkista elämää.
31 Mutta monet ensimmäiset tulevat viimeisiksi ja viimeiset ensimmäisiksi."
32 Ja he olivat matkalla, menossa ylös Jerusalemiin, ja Jeesus kulki heidän edellään; ja heidät valtasi hämmästys, ja ne, jotka seurasivat, olivat peloissaan. Ja hän otti taas tykönsä ne kaksitoista ja rupesi heille puhumaan, mitä hänelle oli tapahtuva:
33 "Katso, me menemme ylös Jerusalemiin, ja Ihmisen Poika annetaan ylipappien ja kirjanoppineitten käsiin, ja he tuomitsevat hänet kuolemaan ja antavat hänet pakanain käsiin;
34 ja ne pilkkaavat häntä ja sylkevät häntä ja ruoskivat häntä ja tappavat hänet; ja kolmen päivän perästä hän on nouseva ylös."
35 Ja Jaakob ja Johannes, Sebedeuksen pojat, menivät hänen luoksensa ja sanoivat hänelle: "Opettaja, me tahtoisimme, että tekisit meille, mitä sinulta anomme."
36 Hän sanoi heille: "Mitä tahdotte, että minä teille tekisin?"
37 Niin he sanoivat hänelle: "Anna meidän istua, toisen oikealla ja toisen vasemmalla puolellasi, sinun kirkkaudessasi."
38 Mutta Jeesus sanoi heille: "Te ette tiedä, mitä anotte. Voitteko juoda sen maljan, jonka minä juon, tahi tulla kastetuiksi sillä kasteella, jolla minut kastetaan?"
39 He sanoivat hänelle: "Voimme." Niin Jeesus sanoi heille: "Sen maljan, jonka minä juon, te tosin juotte, ja sillä kasteella, jolla minut kastetaan, kastetaan teidätkin;
40 mutta minun oikealla tai vasemmalla puolellani istuminen ei ole minun annettavissani, vaan se annetaan niille, joille se on valmistettu."
41 Kun ne kymmenen sen kuulivat, alkoivat he närkästyä Jaakobiin ja Johannekseen.
42 Mutta Jeesus kutsui heidät tykönsä ja sanoi heille: "Te tiedätte, että ne, joita kansojen ruhtinaiksi katsotaan, herroina niitä hallitsevat, ja että kansojen mahtavat käyttävät valtaansa niitä kohtaan.
43 Mutta näin ei ole teidän kesken, vaan joka teidän keskuudessanne tahtoo suureksi tulla, se olkoon teidän palvelijanne;
44 ja joka teidän keskuudessanne tahtoo olla ensimmäinen, se olkoon kaikkien orja.
45 Sillä ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi monen edestä."
46 Ja he tulivat Jerikoon. Ja kun hän vaelsi Jerikosta opetuslastensa ja suuren väkijoukon seuraamana, istui sokea kerjäläinen, Bartimeus, Timeuksen poika, tien vieressä.
47 Ja kun hän kuuli, että se oli Jeesus Nasaretilainen, rupesi hän huutamaan ja sanomaan: "Jeesus, Daavidin poika, armahda minua."
48 Ja monet nuhtelivat häntä saadakseen hänet vaikenemaan. Mutta hän huusi vielä enemmän: "Daavidin poika, armahda minua."
49 Silloin Jeesus seisahtui ja sanoi: "Kutsukaa hänet tänne." Ja he kutsuivat sokean, sanoen hänelle: "Ole turvallisella mielellä, nouse; hän kutsuu sinua."
50 Niin hän heitti vaippansa päältään, kavahti seisomaan ja tuli Jeesuksen tykö.
51 Ja Jeesus puhutteli häntä sanoen: "Mitä tahdot, että minä sinulle tekisin?" Niin sokea sanoi hänelle: "Rabbuuni, että saisin näköni jälleen."
52 Niin Jeesus sanoi hänelle: "Mene, sinun uskosi on sinut pelastanut." Ja kohta hän sai näkönsä ja seurasi häntä tiellä.

February 24, 2013

Glenn Gould ja Bachin Goldberg-muunnelmat



Glenn Gould plays Goldberg Variations [8 versions comparison].
*
Johann Sebastian Bach (1685-1750)
Goldberg Variations BWV988
Piano: Glenn Gould

0:00 CBC Studio, Toronto, 21 6/1954
2:44 New York, CBS Studio, 6/1955
5:10 New York, CBS Studio, 10,14-16 6/1955
7:05 Salzburg, 25 8/1959
8:56 CBC Studio, Toronto, 3 6/1964
10:44 New York, CBS Studio, 4-5/1981
13:38 New York, CBS Studio, 22-25/4 & 15,19,29/5 1981
16:45 CBC Studio, Toronto, 25-26 9/2006 [1981?]

[Ajoituslista ei toimi bloggerissa, mutta youtubessa kyllä]
*
http://www.youtube.com/watch?v=nPxC4Fu8gCM

February 21, 2013

Keskeneräisiä kommentteja teologiasta


‘We’re on fire. We may not know it but we’re on fire, and we have to put that fire out. We’re burning with desire. We’re burning with craving. Everything about us is out of control.’ [Buddha].
*
The Waste Land, III The Fire Sermon (loppusäe)

To Carthage then I came
Burning burning burning burning
O Lord Thou pluckest me out
O Lord Thou pluckest

 
burning
*
T.S. Eliot siteeraa Augustinusta Buddhan Tulisaarna otsikkonaan: 'Oi Herra, sinä tempaat tulesta.' [Autio maa].
.
I
Kommenttiluonnoksia Ironmistressin päreeseen Kalvinismin seitsemän ongelmaa:
1
Olen kirjoitellut itselleni kommenttiluonnoksia käydystä keskustelusta - en niinkään Ironmistressin käsityksestä kalvinistien Jumalasta, joka todella on sadisti ainakin/mm. predestinaatio-opin perusteella [josta emme voi tietämällä mitään tietää], jos nyt välttämättä halutaan kuvata Jumalaa inhimillisillä ominaisuuksilla [mutta mitä muuta on Jobinkaan kirjan Jumala kuin ihmisellä leikittelevä sadisti, hirveä Isä/Äiti, josta lapsi ei kuitenkaan voi luopua, koska silloin hän jäisi täysin yksin maailmassa].
*
Anonymous ja HepOnen[?] kirjoittavat mielestäni täyttä asiaa mitä esim. pelastuksen ja valinnan sekä predestinaation problematiikkaan tulee. Predestinaatio on paljon älyllistä sotkua ja turhaa väittelyä aiheuttava näennäisongelma, jolla on turha riivata itseään. Jos pelastus on ennalta määrätty joko periaatteella a] jotkut pelastuvat [myöhempi Augustinus ja kalvinismi] tai b] kaikki pelastuvat [nykyään liberalistinen teologia], niin on aivan sama, mitä teen ja sillä siisti, koska tuomio on jo julistettu [niinpä kalvinistien menestyksen teologia on (sinänsä lamaannuttavan) predestinaatio-opin kavaltamista]. 
.
Ennalta määräämisessä ihmisen moraaliselta vastuulta katoaa motiivi ja insentiivi. Asiasta ei kannata keskustella enempää, ellei sitten aleta Raamatun lauseisiin vedoten käydä retoris-hermeneuttista saivartelupeliä [joka on lopulta tarkoitus itsessään ja jonka katoaa historiallisen tulkinta-relativismin hämäryyteen], koska vapaan ratkaisuvallan ja ennaltamääräämisen ongelmat eivät ratkea loogisesti, ellei valinnanvapauden ja predestinaation käsitteellisiä kriteereitä höllennetä niin pitkälle, että melkein ‘kaikki käy’, mikä ei tietenkään ole enää teologiaa vaan lähinnä postmodernia politiikkaa.
*
Se, mitä Raamattu itsessään sanoo Jumalasta, ei sovellu suoraan suoraan tähän päivään, mutta silti tietty teologian peruslogiikka säilyy niin kauan kuin kristinuskoa voidaan vakavasti ottaen [dogmaattisesti] kristinuskoksi nimittää. Mutta jo reformaatio ajautui niin suureen hajaannukseen ja eroon vanhasta kirkosta, ettei sitä varsinkaan modernistisen maallistumisen jälkeen aina viitsisi kirkoksi tai edes kristinuskoksi nimittää. Kun instituution auktoriteetti katoaa, se menettää lopullisesti myös uskottavuutensa.
*
Pelastuksen ja valinnan ongelmaa pitää pohtia erikseen. Avainterm[e]iksi olen siihen ajatellut syyntakeettomuuteen asti luokiteltavaa intohimoista epävarmuutta, joka ajaa ihmisen joko halujensa orjaksi [esim. Augustinus ennen lopullista kääntymistään] ja/tai desperadoksi, joka maailmaan [ehkä jopa elämään] pettyneenä hylkää kaikki lopulliset ratkaisut, joita uskonnollis-metafyysiset markkinat ovat tarjoamassa olemassaolon mielekkyyden takaamiseksi.
.
Augustinus kääntyi/’käännettiin’ [‘ Oi Herra, Sinä tempaat tulesta’] kristinuskoon, mutta Räsänen tuskin kääntyy. Miksi? Vastaukseksi tarjoan jälleen Ivan Karamazovin logiikkaa: en halua pelastua, jos Jumala samalla sallii pienen lapsen tahallisen kidutuksen ja kuoleman. Ivan ikään kuin heittää ‘pelastuspallon’ takaisin Jumalalle, mikä merkitsee, että pelastuksen ‘ehdot’ on arvioitava moraalisesti uudelleen myös Pelastajan/Luojan näkökulmasta käsin.
Luoja ei siis ole kaikkivaltias,-tietävä tai –hyvä. Itse asiassa Hän on yhtä paljon ihmisen luomus kuin modernin fysiikan matemaattis-tutkimukselliset metodit/välineet, joilla ymmärrämme todellisuutta, ovat ihmisen innovaatioita. Tästä seuraa, että myös moraali on viime kädessä ihmisen ymmärryksen luomus samassa merkityksessä kuin Kantin kategorinen imperatiivi on analoginen luonnonlakien kanssa. On sitten toinen asia, miksi luonnonlait pätevät aina, mutta ihmisen moraaliset käytännöt vaihtelevat kulttuureittain.
*
Jumalan olisi ollut turhaa luoda itsensä kanssa identtinen olio, koska silloin hän ei oikeastaan olisi luonut ihmistä lainkaan. Piti siis luoda olio, joka voi arvioida omaa eksistentiaalista tilannettaan suhteellisen itsenäisesti ja siten myös kieltäytyä ja kääntyä pois Jumalasta. Ilman tätä mahdollisuutta teologia olisi pelkkää toistoa [mitä se liturgiana tietysti onkin varsinkin itäisessä kirkossa] ja/tai kaikki-pelastuvat-sanahelinää [moraalirelativistinen liberaaliteologia], jossa perusongelma on kuin onkin vapaaksi arvioidun tahdon olemassaolo, koska liberaali ei voi kieltää tahtoa ja silti hänen pelastus-utopiansa toteutumisen kannalta subjektiivisen tahdon merkitys on de facto tarpeeton, koska kaikki pelastuvat [yhtä tarpeeton se on kalvinismissa, jossa pelastuvat on valittu jo etukäteen eli vetoaminen menestykseen ei ole muuta kuin peräti röyhkeää hybristä – itse asiassa kuolemansynti dogmin kannalta]. 
.
Niin itäisen mystiikan kuin yltiöliberaalisen teologian ajatus kaikkien pelastumisesta [myöhempi Augustinus ja kalvinismi sijoittuvat ikään kuin näiden kahden väliin] edellyttää kärjistetysti sanottuna vapaan tahdon ja subjektin mitätöimistä/katoamista. Itäisen teologian kulttuuriantropologinen ja kielellis-ontologinen perinne juontuu Aasiasta, jossa monista kielistä puuttuu suoraan subjektia merkitsevä sana [teon subjekti ilmenee/ilmaistaan kiertoilmaisuilla ja lauseyhteyden avulla]. Läntisen liberaaliteologian soteriologinen eetos sen sijaan on a] maallistuneen protestanttisen perinteen, b] humanistisen poliittisen liberalismin ja ] romanttisen maailmankatsomuksen hybridi.
.
Kyseessä on entisten viherhippien eli nykyisen oikeistokeskiluokan tapa- ja nimikristillinen versio universaalista [seksuaalisen ym.] vapautumisen itämaisesta meditaatio-kultista, joka on vuosien mittaan sulautunut menestyksen teologiaan [eikö tämä ole jo pikemminkin silkkaa synkretismiä kuin ‘alkuperäistä’ kristinuskoa? [ks. David Bentey Hart: Religion in America: Ancient and Modern].
*
Abrogaatio-oppi merkitsee lopulta samaa kuin postmoderni relativismin periaate ‘anything goes’ [Feyerabend tosin tarkoitti sloganillaan tieteellisiin innovaatioihin johtavien metodien pluralismia, ei niinkään eettistä relativismia], koska siinä opin annetaan muuttua muotien, poliittisten suhdanteiden [ehkä jopa pörssikurssien] ja ties millaisten mentaalis-kulttuuristen oikkujen vaikutuksesta pragmaattisesti ‘soveliaampaan’ suuntaan. Mutta abrogaatio-periaatteen voi perustellusti sanoa myös noudattavan predestinaatio-opin sisäistä logiikkaa. Kun pelastus ja kadotus on ennalta määrätty, on ihan sama, mitä ihminen tekee – teki hän sen sitten lähimmäisilleen, itselleen tai kristinuskon dogmatiikalle. Abrogaatio-oppi on poliittista teologiaa, joka elää pelkästään teologis-kulttuurisia markkina- ja valtasuhdanteita ennakoiden ja niihin reagoiden [esim. J. S. Spong]. 
.
2
'että Jumalan empatian puute on aika ilmeistä ja toisaalta voitaisiin sanoa, että Jumala kärsii laaja-alaiseen kehityshäiriöön kuuluvasta asperger oireyhtymästä (Jumalalla on kyllä riittävästi voimaa, mutta kyky ymmärtää ja kommunikoida kypsästi puuttuu). Jumala ei siis välttämättä olisi paha ja ilkeä sinänsä, vaan sellainen kuin kaikkivaltiuden ja asperger oireyhtymän kombinaatiolla varustettu persoona voisi olla.'
.
Onko hellenistinen 'divine apatheia’-käsitys, läntisempi[?] ‘kärsivä/rakastava Jumala’-käsitys sekä myöhäisvaiheen Augustinuksen ja kalvinistien ‘sadistinen jumala’ diagnosoitu nyt uudestaan nämä kolme 'luonnehäiriötä' yhdistävällä ‘divine asperger’-diagnoosilla? Hehheh. Ihminen se osaa kehitellä Jumalasta oman [epäjumalan]kuvansa – käsitteet vain vaihtuvat. Aiheesta löytyy asiaa esimerkiksi:
.
***





II
Anonymous kirjoitti Ironmistressin päreessä Kalvinismin seitsemän ongelmaa
.
'Pelastus on Jumalan teko joka on itseasiassa jo tehty (Jeesuksen sovitustyö), sen voi joko hyväksyä tai hylätä omalta osaltaan. Siitä voiko ihminen tehdä valinnan itsenäisesti vapaasta tahdosta (katolinen, evankelikaalinen, helluntailainen jne jne versio), vai onko sekin Jumalan vaikuttama valinta (luterilainen) tai peräti ennalta määrätty (kalvinistinen, hieman hassu tulkinta) voidaan sitten käydä kokonaan oma teologinen keskustelu mutta nähdäkseni kalvinistista versiota ja sinun väittämääsi arpapelistä ei voida ainakaan Raamatun kokonaisilmoituksen mukaisesti perustella tekemättä väkivaltaa alkuperäisille teksteille.'
.
Tämä anonymous puhuu täyttä asiaa sekä tässä että muualla kommenteissaan. Minun kannaltani ongelma on siinä, voiko kysymystä valinnasta pitää aitona kysymyksenä lainkaan vai onko kyseessä ‘pelkkä’ kielen eli logiikan ja retoriikan rakentama representaatio-kulissi – eräänlainen maaginen teatteri, johon a] otan henkilökohtaisesti eli aktiivisesti osaa, b] jään passiivisemmaksi katsojaksi tai c] pysyn kokonaan poissa [ei kiinnosta?] näistä ‘bailuista’.
.
Voidaan kysyä, onko olemassa mitään uskomusjärjestelmää, joka ei olisi rakentunut kielessä? Ei ole, joten naivi empirismi [havainto itsessään paljastaa enemmän (materiasta tai Jumalasta – miten vain) kuin havainnon representaatio eli kieli] ei ole relevantti vastaväite tässä[kään] tapauksessa. 
.
Minulle jää henkilökohtaisesti jäljelle ensin toinen ja lopulta kolmas positio, jossa jätän valinnan yksinkertaisesti tekemättä, koska en osaa päättää kumman vaihtoehdon valitsen. En silti Buridanin aasin tavoin kuole nälkään, koska yritän elää ‘autenttista’ elämää sitoutumatta Kristukseen silti kieltämättä häntä älyllisesti yksisilmäisten ateisti-naturalistien tavoin. 
.
Hyväksyn epävarmuuteni. Muuta minulla ei ole. En ymmärrä, mitä usko merkitsee, en sitä, mitä tarkoitetaan Jumalalla, enkä myöskään elä siinä odotuksessa, että jonain päivänä tulisin ymmärtämään [mikä ei ole ihan sama asia kuin tietäminen; en ole agnostikko]. Ehkä olen syyntakeeton, eivätkä syyntakeettomat ole vastuussa uskostaan tai epäuskostaan. 
'
Jos nyt joku vaatimalla vaatii minua uskomaan, väitän, ettei hän itse sisimmässään usko, koska pelkää omaa epävarmuuttaan, mutta minusta hän ei tule saamaan ideologiseksi vallanhaluksi muuttuneen epävarmuutensa lakeijaa. Syyntakeetonta ei voi käännyttää, mutta hän saattaa kyllä ‘käännyttää’ uskossaan liian varmoja.
.
III
Anonymous kirjoitti Ironmistressin päreessä Kalvinismin seitsemän ongelmaa:
.
'Pelastus on Jumalan teko joka on itseasiassa jo tehty (Jeesuksen sovitustyö), sen voi joko hyväksyä tai hylätä omalta osaltaan. Siitä voiko ihminen tehdä valinnan itsenäisesti vapaasta tahdosta (katolinen, evankelikaalinen, helluntailainen jne jne versio), vai onko sekin Jumalan vaikuttama valinta (luterilainen) tai peräti ennalta määrätty (kalvinistinen, hieman hassu tulkinta) voidaan sitten käydä kokonaan oma teologinen keskustelu mutta nähdäkseni kalvinistista versiota ja sinun väittämääsi arpapelistä ei voida ainakaan Raamatun kokonaisilmoituksen mukaisesti perustella tekemättä väkivaltaa alkuperäisille teksteille.'
*
Kiitos anonymous. Kirjoitat tässä kuten jokaisessa kommentissasi täyttä asiaa – loogisesti pätevää ja raamatullisesti perusteltua [en sano tätä asiantuntijana vaan 'amatöörinä']. Itse yritän kiemurrella valinnan ongelmasta vetoamalla eräänlaiseen täydellisestä epävarmuudesta johtuvaan syyntakeettomuuteen, mutta tavallaan juuri sellainen ‘olotilahan’ on otollinen ‘ottaa Kristus vastaan'. Vertaan sitä murrosikäiseen, jonka maailmankuva ja –katsomus hapuilee ties missä, ottaa ja saa vaikutteita monelta suunnalta, kunnes ehkä löytää tukevan tuntuisen perustan. Tai ihminen, joka ei ihan vielä ole rakastunut, mutta joka on valmis rakastumaan. Hän on epävarma eikä ehkä vielä edes tiedä, kuka on hänen rakastettunsa, mutta hän odottaa ja mahdollisesti etsiikin. Silti hän on kuin sumussa eikä näe tulevaisuuteen, ei tiedä kehen voisi luottaa niin paljon kuin rakkaus edellyttää [eli määrättömästi] eikä toisaalta uskalla rakastua täysillä ja luottaa juuri siksi, että rakastaa eikä päinvastoin [pelkkä luottamus ei ole rakkautta].
*
Käsittämättömän ja kauhistuttavan hämmennyksen vallassa [maailman indifferenssin uhatessa murtaa ’ymmärrykseni muodot’ eli identiteettini/minuuteni] huudan apua, jonka luonnetta en myöskään/tietenkään voi kerta kaikkiaan ymmärtää, koska saavuttaakseen minut ja vakuuttaakseen minut sen täytyy ylittää omat voimani ja älyni, joka uhkaa murtua sisäisessä ja ulkoisessa kaaoksessa. Eiköhän kääntymystä voisi tässä kohtaa kuvata eroottisia konnotaatioita sisältävällä määrityksellä – Jumala ‘ottaa minut’, jos on ottaakseen. 
.
Minun kaltaisellani ‘syyntakeettomalla ja täysin epävarmalla [en usko loogisiin (Pascalin fideismi) tai tilastollisiin todennäköisyyksiin (Dawkinsin ateismi)] joskin ehkä intohimoisella nihilistillä’, joka ei siis kiellä Jumalaa vaan Ivan Karamazovin tavoin palauttaa tälle pääsylippunsa, koska uskon/pelastuksen hinta on hänen mielestään liian kova [yhdellekin pienelle lapselle aiheutettu tahallinen kärsimys], ei liene muuta vaihtoehtoa kuin tuo tulesta tempaaminen, sillä omaehtoisesti hänen tahtonsa ei kiinnity mihinkään lopullisesti ilman, että jokin ‘korkeampi voima’ asettaa hänelle jumalallisen ‘viitepisteen’ eli uskonnollis-ideologisen alkuehdon tai peruskoordinaatin, josta käsin hän voi ajatella/ymmärtää pelastusta, hyväksyä sen ja sitoutua siihen. 
.
Mitä edellä määritellyssä tapahtuu todella – fenomenologisesti, sitä en osaa enkä edes uskalla relevantimmin kuvailla. Olen kielen varassa ja kieli on representaatiota – siis platonilaisittain eräänlaista todellisuuden epätäydellisempää toistoa ellei jo peräti vääristynyttä kopiota. Ehkä asian/muutoksen voi kuvata eksakteimmin matematiikalla ja biteillä, mutta silloin on jo väistämättä menetetty autenttisen/alkuperäisen ajan presentistinen hetki, ja kun menetetään presentistinen aika [jota ei siis voi korvata merkeillä, numeroilla ja fysiikan laeilla; ‘aika on entropian gradientti’, ei ole kuvaus koetusta, presentistisestä ajasta vaan ajan kaavamainen määritys, toisin sanoen eri ontologis-kategorisen tason kuvaus kuin presentistinen aika], menetetään historia sellaisena kuin se tapahtui ja kun menetetään alkuperäinen ajallinen historia, menetetään ihmisen kokemuksellinen ja intentionaalinen ulottuvuus, joten se siitä matemaattisen mallinnuksen ja tekoälyn ‘hyödystä’ esim. uskonnon ja Jumalan ‘havainnoinnissa’. 
.
Lukekaa Platonia. Aristoteleen oivallukset on jo puristettu tyhjiin [paitsi ehkä Metafysiikan suhteen].
*
'Oi Herra, sinä tempaat tulesta!'
.
Augustinus on täynnä intohimon kaaosta ja hämmennystä, eikä hänen elämässään ole mitään suuntaa, koska halut vievät häntä yhä syvemmälle lihan oikuttelevaan hulluuteen [hän palaa himosta]. Viimein hänet temmataan [Jumala tempaa] pois – palavana – toisin sanoen hän saa mahdollisuuden ja pelastuu sisäiseltä tuhoutumiselta ja näivettymiseltä.
.
Luultavasti on niin, että ihminen voi omalta osaltaan hyväksyä pelastuksen eli Jeesuksen sovitustyön [Kristuksen sovitusuhrin takia enää ei tarvitse uhrata ketään eikä mitään; laki ei enää ole pelkkä ulkoinen pakko absurdeine detaljeineen vaan siitä on tullut sisäinen, universaali normi (omatunto)] täydellisen epävarmuuden ja miltei syyntakeettomuuden tilassa, mutta ei koskaan ilman intohimojen turbulenssia. 
.....
IV

February 18, 2013

February 17, 2013

Seiska-Päre paljastaa: Kapitalismissa ei tunneta sääliä eikä empatiaa. Fortumin johtaja joutuu luopumaan liian voimakkaitten tunnereaktioiden vuoksi.

 
Julkaistu: 17.2.2013/Ilta-Sanomat

Fortumin johtajan paikasta luopuvan Anne Brunilan päätöksen taustalla ovat traagiset tapahtumat lähipiirissä.

Lohduton näky Lastenklinikan vastasyntyneiden teho-osastolla saa Anne Brunilan kyyneliin. Kosteus- ja homevaurioista kärsineen osaston lattiat on revitty kokonaan auki ja potilaat on siirretty muualle.

Muutaman viikon takainen vierailu vaativaan hoitoon erikoistuneella Lastenklinikalla nostattaa yhä tunteet pintaan.

30 vuotta sitten Brunilan poika taisteli tuolla samalla osastolla hengestään sairastuttuaan aivokuumeeseen vain neljän viikon ikäisenä.

- Poikani selvisi kuin ihmeen kaupalla hengissä hyvän hoidon ansiosta. Sen jälkeen tarvittiin monenlaista terapiaa ja kuntoutusta.

Myös Lastenlinna tuli perheelle tutuksi, kun pojan kuntoutus jatkui yli kymmenvuotiaaksi.

Suoraselkäinen ja tyylikäs Anne Brunila ei haluaisi näyttää julkisuudessa tunteellista puoltaan. Kyse ei ole siitä, että hän pelkäisi naisjohtajana menettävänsä kasvonsa. Hän on vain tottunut pitämään henkilökohtaiset tunteensa poissa julkisuudesta.

- Poikani kautta olen oppinut ymmärtämään, mistä onni tulee. Ne ovat pieniä asioita. Toisen huomioon ottamista, ihmisten kanssa olemista, kaunis sana silloin tällöin. Asioita, jotka tuppaavat unohtumaan kiireessä.

Nyt Brunila istuu Uuden Lastensairaalan tukisäätiön hallituksessa, joka edistää uuden sairaalan rakentamista. Se korvaisi Lastenklinikan ja Lastenlinnan huonokuntoiset tilat. 

 

Erilaista vaikuttamista

Brunila on jättämässä työnsä Fortumin yhteiskuntasuhteista ja strategiasta vastaavana johtajana.

Hänen suunnitelmansa kiinnostavat, sillä taustansa perusteella hänellä olisi kysyntää monille ykkösrivin paikoille.

Hän on toiminut neuvonantajana Suomen Pankin johtokunnalle ja Euroopan komissiolle. Valtiovarainministeriössä hän on ollut mm. ylijohtajana.

Valtiontalouden syövereistä hän siirtyi Metsäteollisuus ry:n toimitusjohtajaksi vuonna 2006 ja Fortumiin vuonna 2009.

Brunila kertoo, että nyt hän haluaa tehdä asioita, jotka vaikuttavat ihmisten elämään suoraan.

- Minulle on aina kaikissa tehtävissä ollut tärkeää, että teen sellaista työtä, jolla on yhteiskunnallista merkitystä. Virkamiehenä vaikuttaminen on ollut enemmän välillistä.

Lastensairaala-projektin lisäksi hän on mukana Aivosäätiössä, joka tukee mm. tutkimusta ja kuntoutusta.

Paikat Sammon, Koneen ja pian myös Stora Enson hallituksissa takaavat hänelle hyvän tulotason. Lisäksi hän on Kansainvälisen kauppakamarin puheenjohtaja ja Aalto-yliopiston hallituksen varapuheenjohtaja.

 

Oman elämän tarina

Päätös jättää säännöllinen päivätyö kypsyi samalla, kun hän joutui huomaamaan, ettei elämä ole ikuista. Isän kuolema viime kesänä ja läheisen vakava sairastuminen saivat hänet miettimään, mikä lopulta on tärkeintä.

- Silloin alkaa miettiä sitä, että elämä ei ole ikuista. Miksi asioita pitäisi lykätä, kun ne voi tehdä nyt.

Brunila kertoo viihtyneensä Fortumilla hyvin. Yhtiö ymmärtää hänen mielestään maailman muuttumista ja etsii kestäviä energiaratkaisuja uraauurtavasti.

- Jos haluaa jotakin uutta elämäänsä, sitä ei saa ellei luovu jostakin, Brunila sanoo.

Hänen haaveenaan olisi löytää aikaa kirjoittamiselle.

Myös kirjankustantajat haistoivat markkinaraon heti, kun tiedote Fortum-erosta oli julkaistu. Brunila on kuitenkin vielä kieltäytynyt tarjouksesta.

- Kirja, jonka haluan kirjoittaa on elämäntarina läheisilleni ja itselleni. On hyvä välillä katsoa taaksepäin ja tutustua vähän itseensäkin.

February 16, 2013

Talousrikollisuus on erottamaton ellei suorastaan välttämätön osa kapitalismia. Ilman talousrikollisuutta kapitalismia ei voisi olla edes olemassa.

6.2.2013 13:12
HS–REUTERS
SERGEI KARPUKHIN / REUTERS
Ranskan valtiovarainministeri Pierre Moscovici (vas.) ja Britannian valtiovarainministeri George Osborne kävelivät hääauton ohi Moskovassa, jossa järjestettiin G20-ryhmän kokous lauantaina.
Ranskan valtiovarainministeri Pierre Moscovici (vas.) ja Britannian valtiovarainministeri George Osborne kävelivät hääauton ohi Moskovassa, jossa järjestettiin G20-ryhmän kokous lauantaina.
*
Saksa, Ranska ja Britannia esittävät ohjelmaa monikansallisten yritysten veronvälttelyn kitkemiseksi. Maiden valtiovarainministerit kertoivat suunnitelmasta taloudeltaan suurimpia maita edustavan G20-ryhmän kokouksessa Moskovassa lauantaina. Ajatuksena on, että ohjelma esitellään G20-ryhmälle sen kokouksessa heinäkuussa.
Hiljattain esimerkiksi teollisuusmaiden yhteistyöjärjestö OECD kertoi selvityksessään, että isot kansainväliset yritykset maksavat voitoistaan keskimäärin vain viitisen prosenttia veroja. Pienet yritykset maksavat veroja sen sijaan keskimäärin 30 prosenttia voitoistaan OECD-maissa.
Suuri veroero selittyy kansainvälisten yritysten harjoittamalla verosuunnittelulla. Ne voivat siirtää verotusta kevyen verotuksen maihin.
Britannian valtiovarainministeri George Osborne sanoi, että ehdotettu ohjelma on pohja kansainväliselle yhteistyölle, jolla verolait yritetään saada vastaamaan nykyajan kansainvälistä taloutta.
Osbornen mielestä on uskomatonta, miten vanhoja verosääntöjä edelleen sovelletaan, vaikka kansainvälinen talous on muuttunut nopeasti.
Saksan valtiovarainministeri Wolfgang Schäuble kertoi, että Saksa, Ranska ja Britannia tutkivat yhdessä, miten tukkia porsaanreikiä, joiden avulla yhtiöt voivat siirtää verotuksensa kevyen verotuksen maihin. Esimerkiksi yhtiönsisäisiä korkoja, osinkoja ja rojalteja maksamalla yhtiöt voivat helposti ohjata rahavirrat veroparatiiseihin, jolloin tavallisen verotason maassa vältytään näyttämästä voittoa verottajalle.
Kolmen maan suunnitelman mukaan Britannian johdolla perehdytään siirtohinnoittelun aiheuttamiin ongelmiin. Siirtohinnoittelulla tarkoitetaan samaan konserniin kuuluvien yhtiöiden välistä liiketoimintaa.
Lain mukaan tällaisessa kaupassa tulee noudattaa markkinahintoja. Maksamalla ali- tai ylihintaa konserni voi siirtää tulojaan alhaisen verotuksen maihin. Esimerkiksi Suomessa verohallinto on arvioinut, että Suomelta jää vuosittain saamatta virheellisen siirtohinnoittelun takia 320 miljoonaa euroa verotuloja.
Saksan johdolla perehdytään siihen, miten yritykset menettelevät, kun ne järjestelevät toimiaan niin, etteivät ne näytä voittoa, jota voitaisiin verottaa.
Ranska ja Yhdysvallat tutkivat erityisesti verkkokauppaan liittyviä lainsäädännöllisiä kysymyksiä.
Viime aikoina monikansallisten yritysten tapa vältellä verojen maksua on herättänyt suuttumusta. Esimerkiksi Britanniassa asia on noussut keskeiseksi asiaksi päivänpolitiikassa, kun paljastui, että suuret yritykset kuten Starbucks, Apple, Google ja Amazon ovat käyttäneet monimutkaisia konserninsisäisiä järjestelyjä verojen välttämiseksi.
Ranskan valtiovarainministeri Pierre Moscovici sanoi, että on huolehdittava siitä, että myös uudenlainen, kehittyvä liiketoiminta maksaa reilusti osuutensa veroista. Erityisesti Moscovici mainitsi digitaalisen talouden.
*

February 15, 2013

Arvokkaita tosiasioita ja kulttuurimediapaskaa

‘Raivotautinen islam tulee taas. Lyökäämme siltä lopullisesti pää poikki älyllämme, teknologiallamme ja uskonnollamme’ [Reinhold Reiniläinen vuonna 2013].
 
1
Ironmistress kirjoitti edellisen päreeni kommentissa: ‘Tosiasioista ei edelleenkään voi muodostaa arvolauseita, tämä kaikille rasisteille tiedoksi.’
 
Ai että tämänkö takia emme voi olla rasisteja? Sen vuoksi että jokin looginen sääntö aina säännöllisin ajoin muisteltuna ja mantran tavoin hoettuna jotenkin itsessään lähes automaattisesti estää sen? Ja jos ei estä, niin silloin ihminen on todella ja oikeasti rasisti?
 
Höpöhöpö. Me teemme tosiasioista yleistyksiä arvojen suuntaan ja arvoiksi koko ajan lähes kaikessa puheessamme ja jopa tieteellisissä väittämissämme. Myös älykkyysosamäärästä. Mielestämme korkea älykkyysosamäärä tekee ihmisestä paitsi toiminnallisesti taitavamman ja kyvykkäämmän [empiirinen tosiasia] myös eettisessä arvoasteikossa paremman [normatiivinen arvo]. Juuri sinä itse, Ironmistress, käytät ÄO:ta tässä merkityksessä ja todistelet tällä tavoin [contra Humen laki] vertailemalla keskenään yhteiskuntia, joiden väestöllä on muka faktisesti erilainen ÄO ja myös erilainen uskonto. 
 
Tämän kaltainen vertailu on sitä samaa 1800-luvun imperialistis-kolonialistista sosiaali-darwinismia, jossa älykkyysosamäärältään korkea ja ‘oikeaa’ uskontoa edustava valkoinen ‘mies/nainen’ haluaa ottaa vallan älykkyydeltään tyhmemmistä roduista, joilla on uskonto, joka estää laajan tieteellis-yhteiskunnallisen kehityksen näissä maissa. Niinpä minun katsannossani myös kaikki lähetystyö sisältää edelleen kolonialistisen rasismin intention, sanoipa vaikka itse arkkipiispa tai Paavi mitä tahansa. Kukapa nyt omaa firmaansa haukkuisi ja likaisi. Ei ole olemassa pyyteetöntä avustustoimintaa, kuten ei ole ilmaisia lounaitakaan. 
 
Niinpä se, että tiedostaa kyseenalaistettavissa olevan Humen lain [sillä etenkin ihmistieteissä tosiasioiden ja arvojen erottelu on ellei kehämäistä niin ainakin erittäin vaikeaa/vrt. ongelmat ilmiöiden välisten korrelaatioiden arvioinnissa sekä syyn ja seurauksen erottamisessa toisistaan], ei ‘puhdista’ ketään rasismiin päin kallellaan olevasta mentaliteetista. 
 
Ei riitä, että hokee Ironmistressin lailla ‘tosiasioista ei voi edelleenkään muodostaa arvolauseita’, mikäli sanojan koko intellektuaalinen mentaliteetti itsessään toimii kuitenkin jatkuvasti sellaisen asenteen ja ideologian motivoimana, joka nimenomaan sekoittaa empiirisen tosiasian ja normatiivisen arvon keskenään [sanojan sitä itse tajuamatta]. 
 
Ironmistressin [oletetusti tiedostamaton] intentio puheessaan on seuraavanlainen. ‘Tosiasioista ei voi muodostaa arvolauseita, mutta koska olen tosiasiallisesti parempi, olen myös normatiivisesti parempi eli oikeutettu ohjaamaan ja hallitsemaan näitä tyhmempiä primitiivisen uskonnon edustajia, jotka elävät vailla hyvinvointia, demokratiaa ja naisten vapautta.’ 
 
Tämä ei vielä ole rasismia, mutta tästä kaikki rasismi kuitenkin alkaa: ylemmyydentunteesta, joka perustuu vakuuttuneisuuteen omasta korkeammasta älykkyydestä, korkeammasta sivistystasosta ja oikeasta uskonnosta. Huomataan, että juuri tieteellisesti ja juridisesti kaikkein sivistynein ja poliittisesti kaikkein demokraattis-liberaalein ihminen saattaakin olla samalla Jean-Babtiste Clamencen [Camus: Putoaminen] tavoin oikeamielisyydessään kaikkein omahyväisin ja itsetyytyväisin olento, joka kaiken lisäksi vaatii ihmisten käyttäytyvän kuten hän haluaa, uskovan samoihin uskomuksiin, kuin mihin hän uskoo ja kouluttautuvan kirjaimellisesti saman didaktisen kaanonin mukaan kuin hän itsekin.
 
Kuvattua asennetta ja vaatimuksia ei yleensä kutsuta rasismiksi, vaikka ne tiukasti tulkiten täyttävät rasismin perimmäisen tunnusmerkin: toisten ihmisten yksipuolisen [ei vaihtoehtoa käännytettävän/integroitavan/assimiloitavan omalle/aiemmalle identiteetille] käännyttämisen valtakulttuurin arvojen ja normien mukaisen elämän ja tradition piiriin siinä määrin, että aiempi oma symbolinen identiteetti kuihtuu ja häviää.
 
Tällaista on hienostunein ja oikeutetuin rasismi tänäkin päivänä. Perussuomalaiset konservatiivit ovat sen vannoutuneimpia kannattajia Suomessa [mieluiten Persut eivät tietenkään päästäisi Suomeen ainuttakaan islam-mutakuonoa]. Ironmistress yksittäisenä bloggarina, tosiasioista-ei-voi- johtaa-arvoja-mantrastaan huolimatta tai juuri sen takia [kuten edellä on osoitettu], edustaa perussuomalaistyyppistä mentaliteettia, jota hän ryydittää ‘uskonnollisella teknokolonialismillaan’ ja tulee siten luokitelluksi protorasistiksi par exellence.
 
Nyt voidaan tietysti kysyä, eivätkö edellisen todistelun perusteella lopulta kaikki ihmiset ja kansat ole jollain tavoin rasistisia tai sitten kukaan tai ketkään eivät ole? 
 
En ole tässä halunnut enkä voinut osoittaa, että jotkut ovat tai eivät ole rasismiin päin kallellaan [lopulta kaikki ovat – jokainen ‘vuorollaan’]. Olen vain halunnut tarkentaa sitä, miten helposti me menemme niin sanottujen tosiasioitten taakse piiloon oikeuttaaksemme omat valtapyrkimyksemme, joiden motiivina mitä ilmeisimmin on tulkita esittämämme tosiasiat myös normatiivisesti, arvoina, mikä [muka] oikeuttaa meidän väliintulomme ja kolonialistiset käännyttämiskäytäntömme ilman, että näkisimme tuossa ‘silmänkääntötempussa’ mitään loogista tai psykologista ongelmaa.
 
Ongelma on tosiasioiden ja arvojen käytön kehämäisyys. Toisin sanoen tulkitsemme omat traditionaaliset arvomme välittömästi tosiasioiksi, jotka ovat pysyviä, oikeita ja ikuisia, vaikka kyseessä ovat tietyn kulttuurialueen sisällä syntyneet uskomukset ja tavat. Relativismia tai ei [itse en ole relativisti ‘perusmoraalin’ suhteen], mutta tämä ongelma pitää ensin tiedostaa kunnolla eikä vain aatehistoriallisella ylioptimismilla doupattuna kehiteltävä kulttuuri-sosiologisen kuvittelun ja jälkiviisauden varassa jotain sarjakuvamaista ihannemaailmaa, josta kaikki ‘huono ja paha’ aines on teknologian ja luterilaisuuden avulla saatu eliminoitua, jotta voitaisiin ‘aloittaa kulttuurillisen paradigman muutos.’
 
Kun oikein tarkkaan kuuntelen, niin viimeiseen lauseeseen kaiku vastaa ensimmäisen kerran jostain 1960-70-luvulta [näenkö samalla punaisen lipun?], sitten toistamiseen erittäin voimakkaasti ja selvästi jostain 1930-luvulta asti [näenkö nyt hakaristin?]: ‘pitää aloittaa kulttuurillisen paradigman muutos’, ‘pitää aloittaa kulttuurisen paradigman muutos’, ‘pitää al - -‘ [sitten ei kuulu muuta kuin kohinaa, rätinää ja pauketta, sillä aina ennen kuin jotain muutosta ollaan aloittamassa, jotain vanhaa täytyy ensin lopettaa tai ainakin sensuroida].
 
2
Olen osittain samaa mieltä, kuin mitä kuulemani kaiku viestii, mutta kun avaan TV 2:n tai jonkun mainoskanavan [yök!], uskoni korkeatasoisen kulttuurisen muutoksen mahdollisuuteen katoaa lähes tykkänään. Tästä halveksunnan, säälin ja resignaation tunteitten aiheuttamasta pahoinvoinnista saan kiittää liberalismia, demokratiaa, modernisaatiota, globalisaatiota, vapaata kaupankäyntiä, kulttuurien sekoittumista, taiteen tason madaltumista typeräksi viihteeksi ja sekoiluksi, maahanmuuttoa kulttuureihin, joihin muuttaja ei kykene integroitumaan, Schengen-sopimusta, lisääntyvää lentokoneilla matkustelua ympäri maailmaa, ylipäätään monikulttuurisen diversiteetin jatkuvaa lisääntymistä eli traditioon perustuvan yhtenäiskulttuurin yhtaikaista pirstaloitumista ja finansiaalista kaavamaistumista yhdenmukaistavaksi mainosroskakulttuuriksi, jonka perusostohoukuttimina toimivat tietenkin porno ja väkivalta ja jonka ainoa tehtävä on myydä yhä enemmän, jotta jatkuva kasvu eli kestävä kehitys tuottaisivat enemmän voittoa kapitalistille ja pitäisivät julkisen sektorin palvelut nimellisesti mahdollisina, mikäli kapitalisti suostuu maksamaan edes muutaman promillen veroistaan valtiolle ennen kuin siirtää voittonsa veroparatiiseihin.
 
En siis ole mikään kulttuuriliberaali, vaikka poliittisen ontologian lähtökohtani ja perustani onkin liberalistinen: kaikki ihmiset ovat samanarvoisia – ilman mitään rajoituksia. Mutta tämän tunnustuksen jälkeen joudunkin sitten vaikeuksiin, koska inhoan syvästi kapitalistista liberalismia, joka oikeutetaan valtiosääntöjuristien [juristien yleensä] juonimilla demokraattisen representaation/edustuksen positivistis-institutionaalisilla tulkinnoilla [kansalla on äänioikeuden lisäksi erittäin vähän vaikutusmahdollisuuksia parlamentin toimintaan] ja jossa kaupankäynnin häikäilemätön vapaus ja rajaton yksityinen omistusoikeus hyväksytään ihmisten ja kansojen kommunikatiivisen toiminnan perustaksi [esimerkkinä järjestelmän korruptiosta ja suoranaisesta rikollisuudesta on esim. verosuunnitteluksi nimitetty laillistetun veronkierron mahdollisuus ja veroilla keinottelu; lisää esimerkkejä löytyy kymmenittäin]. 
 
Elintasomme ja vaurautemme on varmaankin merkittävästi johdettavissa vapaan kaupan tuottamasta työstä ja veroista, mutta samalla vapaa kauppa monipuolistaessaan tuotevalikoimiamme yksipuolistaa arvomaailmaamme, sillä kapitalismi on darwinistinen prosessi, jossa yksittäinen megayritys evoluution lainalaisuutta noudattaen pyrkii ikään kuin yhtenä populaationa lisääntymään määrättömästi ja siten valtaamaan markkinat kokonaan. Lopputulos on markkinoitten romahtaminen. Mutta mitä tapahtuu oligarkisessa kapitalismissa, jossa vain 2-3 yritystä kilpailevat keskenään? Siellä kulttuuri muuttuu pelkäksi taloudeksi ja kansalaissubjektit pelkiksi taloussubjekteiksi. Tuloksena on rahan ja täysin turhamaisen status-kilpailun mädättämä kilpailusivilisaatio eli pelien ja trivian Idiot-Landia. Uskonnot kuolevat tai muuttuvat nekin pelkiksi viihde- eli/ja kauppakeskuksiksi.
 
Kuka haluaa tällaista kulttuuria? Kuka sitä arvostaa? Monikulttuuriset, kestävän kapitalistisen kehityksen [oxymoron] liberaalitko? - - Minusta ette saa kannattajaa. Taidan äänestää Perussuomalaisia, vaikka yhä edelleen ja loppuun asti olen siis sitä mieltä, että kaikki ihmiset ovat mihinkään ominaisuuksiin katsomatta samanarvoisia. Toiset ovat toki vittumaisempia ja halveksittavampia kuin toiset, eri syistä vain. Täytyy siis yrittää kestää tuo Persujen patologinen mamu-resistenssi. - - Hehheh. Ei taida onnistua. En malta olla vittuilematta sangen pahasti eräille Persujen kaikkein hölmöimmille tai ‘hienostuneimmille’ kansanedustajille. Saattaisivat Juho Eerolan ja Jussi Halla-ahon kaltaiset ‘herkkähipiäiset ja siistit pojat’ vetää herneen nenään - - - . Ei – en aio heittää lokaa niskaanne neidit. - - Ainakaan tänään - - -.
 
3
Nonniin. Nyt keitän kahvit ja leikkaan kohtuullisen palan täytepitkosta, vaikkei se sokeriarvoille hyvää teekään. Mutta eihän tätä kroppaa voi pelastaa enää muu kuin ylösnousemus. Se olkoon tavoitteeni.
*

February 14, 2013

Älykäs kulttuuriutopia ja muuta nykymenoa

 BUDDHAS LOGIC
















 
Ironmistress kirjoitti päreessään Älyttömästi älykkyydestä osa III:

‘Silti kuitenkin ruukinmatruuna on varovaisen toiveikas ja toivonkipinänä on uskonto. Eli mikäli tällainen yhteiskunta omaksuu protestanttisuuden tai sen kanssa arvomaailmaltaan konvergoivan uskonnon, sen mahdollisuudet ovat paljon paremmat kuin animismin tai islamin piirissä. Tämä siksi, että protestanttisuus yksinkertaisesti luo paremman yhteiskunnan kuin animismi tai islam. Kuten Jaska totesi, ei tarvitse olla kristitty ymmärtääkseen kristinuskon yhteiskunnallisen hyödyllisyyden. Flynn-efekti alkaa vaikuttamaan heti elintason noustessa. Singapore on erinomainen esimerkki, miten lähelle päiväntasaajaa voidaan rakentaa vauras ja älykäs yhteiskunta. Ensimmäisenä pitää hävittää malaria ja sen jälkeen muut taudit. Tämä mahdollistaa jo heti ÄO:n nousun monella pisteellä. Sen jälkeen pitää aloittaa kulttuurillisen paradigman muutos.’
 
1
Tämä mahdollistaa jo heti ÄO:n nousun monella pisteellä. Sen jälkeen pitää aloittaa kulttuurillisen paradigman muutos.’
*
Kun buddhalaiseksi julistautunut seemiläisrouva sitoutuu näin vahvasti maailmaan kulttuurisesti ja maailmankatsomuksellisesti strukturoitua/ehdollistettua älykkyysosamääräjakaumaa evolutiivis-antropologisena kriteerinään pitäen, ikäänkuin hän [ja hänen 'ÄO-toverinsa'] olisi ÄO-leikkureineen matkalla johonkin kaukaiseen ja ihanaan mutta silti maanpäälliseen kulttuuri-hegemonia-nirvanaan [?!], joutuu tiukasti loogiseen päättelyyn ja sen rajoihin sitoutunut kulttuurinihilisti väistämättä hengähtäen ihmettelemään pelkästä ällistyksestä eli muutenkin kuin fysiologisen toipilaisuutensa vuoksi. 
 
Ovatko nykybuddhalaiset ryhtyneet rakentamaan 1000-vuotista juutalaisvaltakuntaa, jonne pääsevät ainoastaan älykkyysosamäärätestien läpäisseet ihmisolennot? Jessus mikä ajattelun sekasotku! Mikä feminiinisen empirismin keinotekoinen ja sekava Metro-Tekno-Utopia! Tämä Ironmistress on yhtä aikaa buddhalainen eksistenssi-nihilisti, juutalainen idolatri-synergisti ja tekno-optimistinen, täydellistä konetta [cyborgia, jumalaa, yhteiskuntaa,universumia] rakentava muurahais-Gmeemi [geenin ja meemin hybridi]. 
 
Mikään science-fiction ei liene vielä yltänyt näin korkealle tasolle inhimillisen ajattelun ja evoluution selittämisessä ÄO-rasismin avulla ja kuitenkin samalla sen sitomisessa kulttuurisesti toisensa loogisesti poissulkeviin maailmankatsomuksiin ikään kuin tällaisessa teoreettisessa konseptiossa ei olisi mitään ongelmaa – olkoonkin, että karma-lotto ‘pelastusautomaattina’ sisältää ainakin 'teknisesti' kristillisen monergismin perimmäisen ristiriidan eli yrityksen henkilökohtaiseen pelastukseen [pääsyn irti jälleensyntymien ketjusta nirvanaan] puhtaasti epäitsekkäin motiivein. Synergismissä tällaista motiiviongelmaa ei ole, mikä tekee siitä ainakin äärimmillään [jo ennen sen muuttumista pelagiolaisuudeksi] hyvin ‘epäillyttävän’ pelastusopin [pelagiolainen ei tarvitse Jumalaa vaan pelastaa itse itsensä, karma-lottoaja ei tarvitse kuin hyvää tuuria].
 
Mutta jos kyseinen kulttuurikasvuajattelu lopulta on kuin onkin evoluution kannalta [jolloin meidän pitäisi pystyä ajattelemaan evoluutiota sen ulkopuolelta käsin ja siihen me loogis-empiirisesti kyllä pystymme, koska kyseessä on mitattava muutos] pätevää [ihmisevoluutio siis etenee tietyn ÄO-perimän ekspansiona], meille jää kuitenkin ongelma siitä, miksi lähes puolet ihmiskunnasta [alkuperäisuskonnot, islam, ekologiseen kriisiin vakavasti suhtautuvat erotuksena ‘kestävän kehityksen’ itsepetokseen] vastustaa tai vieroksuu sitä ja miksi se näyttää aiheuttaneen ja aiheuttavan ekosfäärille enemmän huonoja kuin pitkällä tähtäimellä hyviä seurauksia. 
 
Ironmistressin kaukoputki osoittaa kuitenkin vain lähes ‘myyttiseen tulevaisuuteen’ - ei tuon tulevaisuuden yllättävään läheisyyteen ja uhkaavuuteen esim. syväekologisen kritiikin valossa ja perusteella. Hänelle maanpäällinen paratiisi ja buddhalainen nirvana luultavasti ovat merkillisellä ja käsittämättömällä tavalla sama asia, mikä merkitsee, että juutalaisen messias-ajattelun perimmältään rasistinen kilpailueetos yhden ja ainoan Jumalan sponrosoimana projektina yritetään virheelliseen psykologis-antropologiseen ja ideahistorialliseen tulkintaan nojautuen yhdistää buddhalais-eksistentiaaliseen tahtovan tietoisuuden maailmasta luopumisen nihilismiin. 
 
Voiko enää pahemmin sotkea kysymystä siitä, mikä on itäiselle ja läntiselle maailmalle ominainen tapa ajatella sitä, mikä/mitä on inhimillisen eli tahtovan subjektin raison d'être eli tietoisuuden olemassaolon perimmäinen tarkoitus ja ‘funktio’ maailmankaikkeudessa?
 
Juutalaisuus kuten monoteistiset uskonnot ylipäätään edustavat aivan toisenlaista maailmankatsomusta suhteessa tietoisuuteen ja subjektiin kuin buddhalaisuus. Kärjistetyimmillään tämä antagonismi näkyy mm. barbaaristen ääri-islamilaisten väkivaltaisessa suhtautumisessa buddhalaisuuteen. Tosin nämä ääri-islamistit eivät taida tulla toimeen kenenkään kanssa. Kauhea on sellaisten ihmisten Jumala.
 
2
Mikseivät naiset koskaan ajattele asioita täydelliseen loppuunsa asti? Miksi aina pitää hörhöillä epävarman jonkun perään varman ei-minkään sijasta? Länsimainen kulttuuri on muuttumassa juorujen, ekshibitionismin ja feminiinisen hössötyksen kulttuuriksi. Tätä hössötystä kutsutaan useimmiten eufemistisesti myös empatiaksi, vaikka heti perään pitäisi lisätä, että kyse on itse asiassa [yleensä] naisellisen vallankäytön muodosta [maternal care]. Ei tarvitse kuin avata TV 2, niin tajuaa nopeasti, missä mennään. Tosi-tv on jokapäiväisyyden eli arjen – siis kaiken sen, mikä ennen oli nimenomaan naisten maailmaa – vallankumousta mediassa.
 
Naiset ovat voimakastahtoisempia kuin miehet tai ainakin sitkeämpiä, mutta he eivät pysty päättämään asioista ikään kuin kerrasta poikki. ‘Päätöksiä’ on kuitenkin tehtävä [onko tämäkin sukupuoliseen fysiologiaan liittyvä ominaisuus?]. Ilman päätöksiä saamme tulokseksi Yes-Landian, jossa kukaan ei ole mitään mieltä mistään. Kaikki kiittelevät toisiaan silloinkin, kun tekisi mieli vetää turpaan [tyypillinen naisten välisen kommunikaation muoto]. Meidän moderni, demokraattinen ja liberaali kulttuurimme on naisten [ja ‘trivia-kemppisten’] kulttuuria. Kohta ei hölötyksen seasta erotu kuin pahimpien ääriainesten möykkä. Kommunistit ja fasistit siellä p[s]uukottelevat toisiaan. Poliittisen keskustan lampaat katsovat televisiota ja kauhistelevat. Heitä on enemmistö, joten demokratia ja turvallisuuskaan ei silti ole vakavasti uhattuna. 
 
Mediakone on alkanut toimia itsestään käyttämällä ihmisten tosielämää viihteen energiana. Hölötys ja möykkä on järkevää keskustelua. Itsensä paljastaminen ja itsensä häpäiseminen luovuutta. Pään seinään lyöminen sankaruutta. Vautsi vautsi! Puutooous. Täydellinen Idiotia. Pok pok! - - [ja nyt seuraa 7½ minuutin mainoskatko].
*
http://en.wikipedia.org/wiki/Jewish_Buddhist [tämä on synkretististä hömppää, jossa hämärtyvät kummankin uskonnon perimmäiset erityispiirteet, niiden intuitiot, intentiot ja itseymmärrys].

February 12, 2013

Joskus osattiin tehdä loistavaa musiikkia ja kirjoittaa myös todella korkeatasoisia musiikkiarvosteluja. Mutta ei enää.


Richard Wagner - Die Meistersinger von Nürnberg - Klaus Tennstedt - LPO at Tokyo 1988/The Mastersingers of Nuremberg - Tennstedt - London Philharmonic Orchestra at Tokyo 1988.
*
Friedrich Nietzsche: Beyond Good and Evil
Prelude to a Philosophy of the Future.
1886.
 Peoples and Fatherlands.
240
I have heard, once again for the first time—Richard Wagner's overture to the Meistersinger: it is a magnificent, overladen, heavy and late art which has the pride to presuppose for its understanding that two centuries of music are still living—it is to the credit of the Germans that such a pride was not misplaced! What forces and juices, what seasons and zones are not mixed together here! Now it seems archaic, now strange, acid and too young, it is as arbitrary as it is pompous-traditional, it is not infrequently puckish, still more often rough and uncouth—it has fire and spirit and at the same time the loose yellow skin of fruits which ripen too late. It flows broad and full: and suddenly a moment of inexplicable hesitation, as it were a gap between cause and effect, a pressure [ein Druck] that makes us dream, almost a nightmare [ein Alpdruck]—, but already the old stream of wellbeing broadens and widens again, the stream of the most manifold wellbeing, of happiness old and new, very much including the happiness of the artist in himself, which he has no desire to conceal, his happy, astonished knowledge of the masterliness of the means he is here employing, new, newly acquired, untried artistic means, as his art seems to betray to us. All in all, no beauty, nothing of the south or of subtle southerly brightness of sky, nothing of gracefulness, no dance, hardly any will to logic; a certain clumsiness, even, which is actually emphasized, as if the artist wanted to say: "it is intentional"; a cumbersome drapery, something capriciously barbarous and solemn, a fluttering of venerable learned lace and conceits; something German in the best and worst sense of the word, something manifold, formless and inexhaustible in the German fashion; a certain German powerfulness and overfullness of soul which is not afraid to hide itself among the refinements of decay—which perhaps feels itself most at ease there; a true, genuine token of the German soul, which is at once young and aged, over-mellow and still too rich in future. This kind of music best expresses what I consider true of the Germans: they are of the day before yesterday and the day after tomorrow—they have as yet no today.

Friedrich Nietzsche: Jenseits von Gut und Böse
Vorspiel einer Philosophie der Zukunft.
1886. 
Völker und Vaterländer.
240
Ich hörte, wieder einmal zum ersten Male—Richard Wagner's Ouverture zu den Meistersingern: das ist eine prachtvolle, überladene, schwere und späte Kunst, welche den Stolz hat, zu ihrem Verständniss zwei Jahrhunderte Musik als noch lebendig vorauszusetzen:—es ehrt die Deutschen, dass sich ein solcher Stolz nicht verrechnete! Was für Säfte und Kräfte, was für Jahreszeiten und Himmelsstriche sind hier nicht gemischt! Das muthet uns bald alterthümlich, bald fremd, herb und überjung an, das ist ebenso willkürlich als pomphaft-herkömmlich, das ist nicht selten schelmisch, noch öfter derb und grob,—das hat Feuer und Muth und zugleich die schlaffe falbe Haut von Früchten, welche zu spät reif werden. Das strömt breit und voll: und plötzlich ein Augenblick unerklärlichen Zögerns, gleichsam eine Lücke, die zwischen Ursache und Wirkung aufspringt, ein Druck, der uns träumen macht, beinahe ein Alpdruck—, aber schon breitet und weitet sich wieder der alte Strom von Behagen aus, von vielfältigstem Behagen, von altem und neuem Glück, sehr eingerechnet das Glück des Künstlers an sich selber, dessen er nicht Hehl haben will, sein erstauntes glückliches Mitwissen um die Meisterschaft seiner hier verwendeten Mittel, neuer neuerworbener unausgeprobter Kunstmittel, wie er uns zu verrathen scheint. Alles in Allem keine Schönheit, kein Süden, Nichts von südlicher feiner Helligkeit des Himmels, Nichts von Grazie, kein Tanz, kaum ein Wille zur Logik; eine gewisse Plumpheit sogar, die noch unterstrichen wird, wie als ob der Künstler uns sagen wollte: "sie gehört zu meiner Absicht"; eine schwerfällige Gewandung, etwas Willkürlich-Barbarisches und Feierliches, ein Geflirr von gelehrten und ehrwürdigen Kostbarkeiten und Spitzen; etwas Deutsches, im besten und schlimmsten Sinn des Wortes, etwas auf deutsche Art Vielfaches, Unförmliches und Unausschöpfliches; eine gewisse deutsche Mächtigkeit und Überfülle der Seele, welche keine Furcht hat, sich unter die Raffinements des Verfalls zu verstecken,—die sich dort vielleicht erst am wohlsten fühlt; ein rechtes ächtes Wahrzeichen der deutschen Seele, die zugleich jung und veraltet, übermürbe und überreich noch an Zukunft ist. Diese Art Musik drückt am besten aus, was ich von den Deutschen halte: sie sind von Vorgestern und von Übermorgen,—sie haben noch kein Heute.
*
http://www.thenietzschechannel.com/works-pub/bge/bge8.htm
http://www.thenietzschechannel.com/

February 11, 2013

Led Zeppelin - maailman paras rock-yhtye

 Led Zeppelin Honored At The 35h Annual Kennedy Center Honors [26/12-2012]

*
Entire Led Zeppelin portion of the 2012 Kennedy Center Honors Show televised on December 26, 2012 including: Introduction by Jack Black, the Foo Fighters playing "Rock and Roll", Kid Rock playing "Ramble On", Lenny Kravitz playing "Whole Lotta Love" and Jason Bonham, Ann & Nancy Wilson (Heart) and a full choir playing "Stairway To Heaven".


Since I've Been Loving You by Led Zeppelin - [Jimmy Page on Jimi Hendrixin ohella rockin innovatiivisin ja ehkä taitavin kitaristi]
*

February 8, 2013

February 7, 2013

It was a new day yesterday but it's an old day now


Jethro Tull - A New Day Yesterday [1969]

Satunnainen kommentaattori kirjoittaa asiaa eräästä oman rokkielämäni alun tärkeimmästä biisistä, jossa on ennen kaikkea pidäkkeetöntä v-o-i-m-a-a, kuten vankasti elossa olevalla kai olla pitääkin [voimaa tosin tarvitsee myös vankasti.kuoleman portteja kolkuttava [esim. Kurt Cobain/Lithium]. - - Kuunnelkaa koko Stand Up-Lp ja huomaatte, miten kekseliäs ja monipuolinen Ian Anderson on säveltäjänä [sovittamansa Bachin Boureen Anderson kaappasi omiin nimiinsä - haha].

One of the heaviest tunes ever . Love the basic pile-driving riff .Sounds like something sneaking up on ya at first, then it slams the shit out of ya! That slide down the neck by Martin Barre adds to the eerieness and power of the whole tune. His lead is soulful and bluesy. Great example of dynamics during Anderson's flute solo especially when it comes back in heavy at 2:47. Clive Bunker smoked on the drum track. Listen to his powerful fill at 3:41. Listen to Glenn Cornick's finale on bass!


Jethro Tull - Stand Up [1969, Full Album + bonus tracks]
*