June 29, 2012

Seksistä, tasa-arvosta ja demokratiasta

Päre on sitaatti dialogisesta esseestä Vuorovesi, Pauli Pylkön esseekokoelmasta Luopumisen dialektiikka [2009].
*
Takonen: [.....] Seksi on jokaisen ihmisen pimee kohta ja nainen käyttää aina tätä kohtaa hyväkseen maksimoidakseen valtansa. Tää on universaali laki joka rikkoo kaikki valta-asetelmat, niin tasa-arvoon kuin epätasa-arvoon perustuvat. Tää alkaa jo varhaislapsuudessa. On ihmisii jotka vetää toisia puoleensa ja sit toisia joita vedetään. Tähän lakiin ei mikään taloudellinen tai poliittinen ohjelma, ei varsinkaan tasa-arvo-ideologia, yritä puuttua. Nää seksuaalisesti vetovoimaiset ihmiset ei yleensä epäile sitä, et ne ois jotenkin ansainneet valtansa. Se on täydellinen pimee kohta ihmisessä, niinko kauneus. Jokainen kaunis ihminen ilmeisesti ajattelee että se on jotenkin ansainnut kauneutensa ja tästä syystä se saa käyttää sitä valtansa kasvattamiseen miten tahansa. Ihmiset puhuu komeesti tasa-arvosta mut ku tulee kyse seksistä ja kauneudesta niin ne unohtaa äkkiä puheensa.
Ukko: Eiks toi osota, et vika on tasa-arvon ajatuksessa, ei seksissä ja kauneudessa jotka vaan on ja vaikuttaa.....viattomasti.
Takonen: Ei se mitään tollasta osota. Me vaan ei olla johdonmukaisia ja vaadita tasa-arvon loppuun viemistä. Kyllä jokaisen kauniin parin kohdalla pitäis kysyä onks siinä sovittu kartellihinnat rakkaudelle.
Ukko: Sä ite ajat sun position absurdiks. Toihan just osottaa ettei tasa-arvosta ole ihanteena mihinkään: jos sä otat sen toisissaan sä päädyt umpikujaan.
Takonen: Elämä on siis viidakko missä vahvat syövät heikkoja.
Ukko: No niin vois sanoo mut onneks vahvuuksia on  niin monensorttista et muillekin kuin kauniilla ja tyhmillä riittää mahdollisuuksia siementämiseen.
Takonen: Mut silti tollanen darwinismi on vastenmielistä.
Ukko: Tän mun darwinismin mukaan köyhällä, rumalla, sairaalla ja juopolla filosofilla voi olla paljon lapsia vaikka elämä onkin samalla helvetin vittumaista ja kilpailutilanteesta on mahdotonta vetäytyä.
Takonen: Mä lopetan kilpailun. Maailman on liian vittumainen paikka. Tasa-arvo nyt tai ei mitään. Pitkäaikanen naisen ja miehen liitto on aina toveriliitto.
Ukko: Tasa-arvo on absurditeetti. Toveriliitto on prostituutiota. Eikä tasa-arvoo missään oikeesti ole toteutettu. Se on enimmäkseen tollasta juhlapuhetta. Jopa Ruotsissa. Mä oon ollu siivoojana Ericssonilla. Kukaan perkele ruotsalainen ei koskaan istunu samaan kahvipöytään mun kanssa.
Takonen: Onneks toi on pikkujuttu, joka voidaan korjata.
Ukko: Mä en usko et sitä voidaan oikeesti korjata. Et sä voi mennä sääteleen ystävyyssuhteita, et ees työpaikaikan kahvipöytäjärjestystä.
Takonen: No ehkä ystävyyssuhteet ei kuulukaan valtiovallalle.
Ukko: Mut tutkimukset osottaa et esimerkiks melkein kaikki duunipaikat välitetään ystävyyssuhteilla ja  henkilökohtasilla verkostoilla. Ja eiks ihmisen elämässä kumppanin löytäminen o se tärkein tapahtuma ja siihen ei päästä tasa-arvolla mitenkään käsiks. Tasa-arvo on mahdoton just kaikkein tärkeimmillä yhteisöelämän aloilla. Eikä edes Ruotsiin oteta niin paljon pakolaisia et elintaso vaarantuis. Miksköhän ei. Jos lähetään demokratian ja tasa-arvon tielle niin miksei sitten avata rajoja kokonaan.
Takonen: No eiks vastaus ole selvä. Jos rajat avattais kokonaan niin lopulta demokratiakin vaarantuis.
Ukko: No jaa. Nyt sä joudut puolustaan demokratiaa epädemokraattisin keinoin. Samalla sä tietenkin mukavasti pelastat sun oman lompakkos.  Jos demokratia ja tasa-arvo otettas vakavasti, niin partneri tai elämänkumppani pitäis valita silmät ummessa ja duunia ei sais koskaan antaa sukulaiselle, tutulle, kaverille tai kaverin kaverille. Ja kaikki jotka haluu Ruotsiin pitäis ottaa sisään ilman turhia kysymyksiä.
[.....]
*

June 28, 2012

Seitsemänkymmenenseitsemän [77] vuoden avioliitto - turvallinen ja kunniallinen helvetti valkoihoiselle heteronaiselle ja -miehelle

He ovat pysyneet yhdessä vain lasten eikä suinkaan rakkauden takia [?]
*
Tämä päre on eräänlainen huomautus Ironmistressin päreeseen Valkoihoinen nainen, vapaata riistaako?
*
Jack and Winnie Sandford got married in 1933 and have been together 77 years, longer than anyone else on earth, but according to 98-year-old Jack it is a living hell. ‘Every morning I wake up and wish I was dead. Or better still she was.’
‘We are staying together for the sake of the kids,’ said Winnie, 96. ‘It would destroy them if we were to break up. If it weren’t for them I would have left years ago. I am not an unattractive woman. I have had offers in the past, and I see how the man at the mobility shop looks at me, but I have to put my children first.’

However, their children, who both still live at home disagree. Their eldest son, Howard, 76 says: ‘I wish they would split up. We hate hearing them argue. It’s not so bad for me, but my little sister Emily gets really upset by it.’

Emily, 72, continues: ‘Howard is older than me and goes out with his friends quite a lot so isn’t around as much. When it gets really bad I just go to my room and turn the wireless up loud to try and drown out the sound of them shouting and swearing at each other.’

But Jack is adamant that he and Winnie are going to stick it out. ‘We have heard that children from broken homes are more likely to end up becoming involved in crime and anti-social behaviour. We don’t want that for our children,’ he says. ‘They deserve a future.’

II
http://www.youtube.com/watch?v=Z8o7Zqv9AD4
Frank Sinatra - Love and marriage [go together like a horse and garriage]
*
(S. Cahn, J. Van Heusen)
[Recorded October 21, 1965, Hollywood]

Love and marriage, love and marriage,
Go together like a horse and carriage.
This I tell ya, brother, you can't have one without the other.

Love and marriage, love and marriage,
It's an institute you can't disparage.
Ask the local gentry and they will say it's elementary.

Try, try, try to separate them, it's an illusion.
Try, try, try and you only come to this conclusion:

Love and marriage, love and marriage,
Go together like a horse and carriage.
Dad was told by mother you can't have one
You can't have none.
You can't have one without the other.

[Musical interlude]

Try, try, try to separate them, it's an illusion.
Try, try, try and you only come to this conclusion:

Love and marriage, love and marriage,
Go together like a horse and carriage.
Dad was told by mother you can't have one
(You can't have none.)
You can't have one without the othe
*
http://takkirauta.blogspot.fi/2012/06/valkoihoinen-nainen-vapaata-riistaako.html

June 27, 2012

Runo 2

AKR CAARIN HAUTA
- 'Olen sielusi, Nikoptis. Olen valvonut
nämä viisi tuhatta vuotta, eivätkä kuolleet
silmäsi liiku, koskaan pyyntööni vastaa,
keveät jäsenet, joitten läpi karkasin ilmiliekkiin,
eivät kanssani hehku eikä sahramin purppura.
- Sinulle, katso, kevyt ruoho ponnahti pielukseksi
ja suuteli lukemattomin ruohonkielin;
mutta sinä et minua.
Seinälle kirjoitetun kullan olen lukenut
ja uupunut merkkien miettimiseen. Enää
ei täällä ole mitään uutta katseltavaa.
- Olen ollut hyvä. Näe: en murtanut ruukkujen sinettejä
- - jos vaikka heräisit ja mankuisit viiniäsi.
Ja kaiken vaatteuksesi olen pitänyt ylläsi sileänä.
- Sinä ajattelematon! Miten saattaisin unohtaa!
- - Joellakin, monet päivät sitten,
joella? sinä olit ylen nuori.
Ja kolme sielua yritti Sinuun - -
ja minä tulin.
Minä virtasin sinuun, karkotin heidät;
olen likeisesi ollut, tuntenut tiesi.
Olenhan koskettanut kämmeniäsi, sormenpäitä,
sinuun virrannut ja lävitsesi ja kannoillasi.
Miten 'pääsin sisään'? Enkö minä ollut sinä ja Sinä?
- Ja aurinkoa ei pääse tänne minua lepuuttamaan,
rosoinen pimeä raatelee, ei edes häive
valoa vihmo minuun, etkä sinä sano
päivästä päivään sanaakaan.
- Ah! Selviäisin kyllä ulos täältä, merkeistä huolimatta
ja kaikesta oveluudesta, jolla he sulkivat oven,
ulos, yli lasinvihreitten kenttien. . . .
.  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .   
Silti, täällä on rauhallista:
minä en lähde.'

Ezra Pound
*
Sitaatti kirjasta Ezra Pound, Personae, Valitut runot, suomentanut Tuomas Anhava [1976] 
*
http://www.poemhunter.com/poem/the-tomb-at-akr-aar/

Runo

Tyttö

Puu on sisennyt käsiini,
mahla on noussut käsivarsissani,
puu on kasvanut rinnassani - - 
alaspäin,
oksat kasvavat minusta, niinkuin käsivarret.

Puu olet, 
sammal olet,
olet orvokit, tuuli yllään.
Lapsi -- noin iso -- olet,
ja kaikki tämä on hulluus maailman silmissä.
*
Sitaatti kirjasta Ezra Pound, Personae, Valitut runot, suomentanut Tuomas Anhava [1976]
*

June 26, 2012

Nautinnon ytimessä kipunoi tuskainen hehku






Anna mulle sähköö, pyytää Lorelei Lee.













Naisen naisille kirjoittama sadomasokisti-kertomus Fifty Shades of Grey vie naiset kohti hekuman ja laukeamisen ydintä, jossa kipu on erottamaton osa äärimmäistä nautintoa ['kivulla sinun on synnytettävä...']. Koska kirja ei kuitenkaan/tietenkään kerro eikä varsinkaan näytä ihan kaikkea sanomastaan, mikä jättää naisten 'narratiivis-romanttis-naturalistiselle' seksi-fantasia-elementille sopivasti tilaa, aion ehkä hieman [maskuliinis-] groteskina paralleelina paljastaa sen juonen nettivideoita opetusmateriaalina käyttäen. Päätähteni on Amerikan aikuisviihteen ja etenkin sadomasokistisen pornon kuningatar Lorelei Lee.
*
Yhdestä asiasta olen vakuuttunut. Naisen seksuaalisuus on jo biologisen luontonsa vuoksi väistämättä 'raadollisempaa' ja siten myös 'luonnollisempaa' kuin miehen. Mies kun ei synnytä. On sitten toinen juttu, voiko Lorelein ja puoli-anarkististen seksuaali-libertiinien ['seksi-taiteilijoitten'] motto: Public sex, private lives, milloinkaan toteutua avoimesti minkäänlaisessa yhteiskunnassa - - [I use this motto in a broader sense than the sex workers whose intention is to defense their right at the same time to work in sex-porn-busines and live their own private lives].
Pornolla on paradoksaalinen luonne: sen 'avulla' voi jopa seksuaalista tyydytystä antavalla tavalla ei ainoastaan avata ja vapauttaa vaan myös torjua omien seksuaalisten halujensa aiheuttamia pelkoja. Ihmisten mielestähän näyttäisi olevan lähes normaalia pelätä seksiä ja seksuaalisia mielikuvia [tsekkaa Lorelein haastatteluvideo]. 

Itse väitän [libertiinisestä norsunluutornistani tarkastellen;\], että tuolla pelolla on lähes oikeutettu perusta. Kivun ja nautinnon välinen ero hämärtyy viimeistään seksuaalisessa ekstaasissa [lähes] täysin.

Jos tämä ihmisen mielen [ainakin hetkeksi] sekoittava kokemus ja nautinnon väkivaltainen tai ainakin väkivaltaiselta näyttävä käytäntö päästetään irti yksityisestä tai pseudo-yksityisestä eli fiktiivisestä ['pornolokero'-] piiristään [sallitaan esim. julkisina orgioina], saattavat seuraukset olla ei ehkä niinkään yllättäviä: ihmiset alkavat avoimen seksin ohella käyttäytyä eläimellisesti muissakin primitiivisten affektien alaisissa toiminnoissaan kuin vain seksuaalisen tarpeen tyydyttämisessä [tämä oli kysymys, ei väite]. 

Mutta juuri eläimelliseen välittömyyteenhän me emme seksissä nimenomaan enää kykene, koska joudumme opettelemaan, mitä seksuaalisuus käytännössä merkitsee ja teemme seksi-partnerit nautintomme välineksi, olipa äärimmäinen kiduttaja-uhri-asetelma sitten miten vapaaehtoista tahansa - olkoonkin, että sadomasokismissa 'uhri' saattaa päästä aika lähelle eläimellistä sekopäisyyden tilaa, jossa aika ja paikka katoavat [vrt.  metsot soitimella ja ylipäätään eläinten parittelu]. - - Eläimillä tietoista sadomasokismia ei kuitenkaan [näin olen ymmärtänyt] esiinny. Parittelu ja tappaminen on niillä täysin välitöntä eli vaistonvaraista toimintaa, johon ei liity mitään moraalisia ja/tai julkisia paineita jos kohta eläinpopulaatiolla/'-yhteisöllä' on omat vaistoihin kirjoitetut käyttäytymissääntönsä, joiden rikkomisesta 'yhteisö' eli/tai sen alfa-uros mikä lie sanktioi.

Ihmisen tilanne kulttuurisena oliona on ainakin pintatasolla hyvin toisenlainen. Jos hän etsii ja saakin syvää primitiivistä nautintoa seksistä [elämethän eivät itse asiassa koe nautintoa erillisenä haluna kuten ihminen vaan toimivat pakonomaisesti/tiedottomasti kuin affekteihin vaikuttavan aineen vaikutuksen alaisina] ja jos hän pystyykin tarvittaessa tappamaan kuin kone, niin hänen on yhteiskunnallisena oliona mahdotonta muuttua enää eläimeksi, joka toimii pelkästään' darwinistisella logiikalla'. 

Niinpä/siksi tarvitaan tekopyhyyttä ja sensuuria, jotta ihmisiä suojeltaisiin seksuaalisten ja väkivaltaisten fantasioittensa muuttumisesta välittömäksi todellisuudeksi. Kuten Zizek lacanilaisesti sanoo: mikään ei ole hirvittävämpää kuin toteutunut fantasia. - - Tätä näkymää anarkistit tietysti kommentoivat väittämällä, että päinvastoin: ihmisistä tulee julkisesti avoimen seksuaalisuuden myötä paljon vapaampia, kommunikaatiokykyisempiä ja rauhanomaisempia myös laajemmin yhteiskunnallisesti mielessä. Uskokoon ken haluaa. Minä en usko, vaikken esim. nettipornon tai ylipäätään pornon sensuroimista ja jopa kriminalisoimista missään muodossa kannatakaan lukuunottamatta pedofofilia-pesäkkeitä.
Intellektuaalisesti pitkin hampain ja moraalisesti jopa konservatiivisin mielin mutta affektiivis-emotionaalisesti erittäin vakuuttuneena edellä mainitun 'public sex, private life'-moton ikäänkuin väistämättömästä kannatettavuudesta ainakin yksilötasolla olen käynyt läpi näitä ajoittain melko hurjiakin Lorelei Leen BDSM-video-trailereita ja ottanut niistä irti, minkä vain olen kyennyt saamaan. Kokemus on ollut sanoisinko vapauttava ja se on aina hyvä merkki. Lorelei Lee ei ole väärässä, mutta 'vaarallinen' hän on - ainakin meidän mielenrauhallemme - edelleen ja aina ;\].
*
Tekstini sisälsi ristiriitaisia viestejä, mutta olkoon niin. En pääse tässä asiassa eteenpäin.
En usko anarkistien käsityksiin ihmisluonteen hyvyydestä, jonka instituutiot tukahduttavat ja muuttavat pahaksi sekä yhteiskunnallisesta emansipaatiosta [vapautuminen instituutioiden pakosta, status-kilpailusta ja stereotypioiosta ('rasismista')], koska ihmisten yhteiselämä rakentuu aina tiettyjen sosiaalis-naturalististen perusarvojen ja perusnormien varaan, jotka eivät kuitenkaan saa legitimaatiota ilman vahvaa eettistä ja/tai uskonnollista, yleensä tradition kautta välittynyttä itseymmärrystä, ja ilman legitimaatiota [institutionalisoitunutta sensus communis'ta ~ ideologista yhteistahtoa] yhteiskunnasta jää jäljelle valheellisen neitseellinen eli aina arvaamaton ja villi viidakko [hippileiri], jota anarkistit hourupäisyyksissään pitävät paratiisina maan päällä.
Toisaalta olen sitä mieltä, että seksuaalisuuden mahdollisimman avoin ja syvä ymmärtäminen yksilötasolla [seksuaalisuudella ei ole 'kollektiivista itseymmärrystä' kuin torjunnan ja ennakkoluulojen tasolla] auttaa ihmistä ymmärtämään myös oman affektiivisen perimänsä ydintä eli sitä ekstaattisen 'sätkyn' valtaamaa tilaa, joka kaikessa nautinnon ja kivun säädellyssä säätelemättömyydessään yhä edelleen sisältää ikuisen viestin siitä äärimmäisen epätodennäköisestä hetkestä, jolloin orgaaninen elämä sai alkunsa.

II


Fifty-Shades kirjojen erotiikka villitsee naisia - - Eroottinen 50 shades -trilogia on ollut meidän kirjakaupoissamme jopa loppuunmyyty. Onko naisiin iskenyt joku yllättävä ja loputon erotiikanpuute, kysyi Aamu-tv Otavan kustannuspäälliköltä Antti Kasperilta ja rakkausvalmentaja Mia Haloselta. 

III

1
Lihakoukku anukseen ja tekopenis venukseen. Paisti on valmis käännettäväksi ja kypsennettäväksi.
'Tosipaikan' tullen Fifty-shades'in kirjallisesti kuvaileman BDSM-erotiikan todellisuus on konkreettisen kirjaimellisesti sähköistä ja rajua. - - Lorelei Lee kiemurtelee nautinnon ytimessä ja antaa muidenkin kiemurrella.

 http://www.hqbdsm.com/gallery_fear_makes_of_pain_makes_lorelei_orgasm_over_and_over_ui47q 
Apuva! Aivan erityisen mutta syystäkin äänekäs Lorelei saa piiskaa, nipistimiä, sähköpiikkiä ynnä muuta patukkaa vähän joka paikkaan. Hymy ja jopa nauru kuitenkin häivähtävät aika ajoin niin uhrin kuin kiduttajankin kasvoilla. 

Uhhuh! Sähkö-domina tekee Loreleista kirkuvan matelijan. Nyt kyllä kaiken nähneeltä pervo-sedältä nousee karvatkin pystyyn. Lorelei jos kuka on tosiaan a pain slut.



Tässäpä mukavia pistokokeita - - ihan alkaa naurattaa vaikka vähän hirvittääkin [haha].

Nyt pupulta mitataan pintajännitteet pepusta ja vähän muualtakin [viimeinen mittaus on uhhuh]. Tämä tieteellinen SM-koe pitäisi tehdä myös Ironmistressille. Olen ilman muuta paikalla vapaaehtoisena avustajana.
Huutoa piisaa, mutta onpa vempaimetkin ovelia.
Lorelei, yksi mies ja yksi nainen. Myös lihanriiputtamiskoukku on toiminnassa.
Wife, husband and hooker.
Kaksi miestä ja Lorelei.
2
Seuraavissa trailereissa Lorelei on muuttunut 'uhrista' 'kiduttajaksi', joskin roolitus eli passiivinen-aktiivinen vastakohta-asettelu ei ole ehdoton siinä mielessä, että orgasmissa jokainen muuttuu samanaikaisesti oman himonsa uhriksi ja siten omaksi kiduttajakseen. Silti uhri-kiduttaja, passiivinen-aktiivinen, tunkeutuva-vastaanottava-dikotomia on primaarisempi kuin jako homo-, lesbo-, tai heteroseksuaalisuuten siinäkin mielessä, että nämä roolit voivat 'tarpeen mukaan' vaihtua [sadomasokismi on siis kaksoisrooli, vaikka taipumuksemme kallistuvat yleensä jompaan kumpaan suuntaan].
.....
Koneet ovat hyödyllisiä.
3
Vertailun vuoksi traileri-kooste, jossa ei ole Loreleita. Ei hassumpaa ;\]

4
Lopuksi muistutan. että Lorelei hoitelee eli domineeraa myös miehiä. En kuitenkaan toistaiseksi anna näytettä hänen 'maskuliinisesta sadismistaan'. Ehkä sitten myöhemmin - - . Joten. Nam. Rouva on hyvä vaan [James Potkukelkka].
*
IV
Paula Koivuniemi - Anna mulle piiskaa.
Apulanta - Anna mulle piiskaa - - [Apulannan alkuperäinen]
*
http://www.youtube.com/watch?v=AEK6ce_82D8 - - Porn performer Lorelei Lee challenges common perception of sex workers; - - tämä kannattaa tsekata; ihan järkevää puhetta Loreleilta: henkilökohtainen näkökulma omaan taustaan, seksuaalisuuteen ja elämään seksi-busineksessä; 'public sex, private lives'].

June 24, 2012

Sammakko-Rane kurnutti Päre-Newsille pitkän [haara]välin sääennustuksen entisajan juhannustaikatilastot mielessään

Yläkuvassa Iiris. Alakuvassa Terttu.
 *
Sammakko-Rane kertoo: 
Jos 1800-luvun lopulla elänyt 17-42-vuotias naishenkilö pyllisti juhannusaattona kotipihallaan tarpeeksi kauan ulkohuussin suuntaan, oli seuraavan vuoden maaliskuuussa varauduttava ennätyksellisiin suojakeleihin, vesisateeseen ja jopa lievään maanjäristykseen. 

Päre-News täydentää:
Modernit emansipoituneet naiset jatkavat edelleen tätä ikivanhaa agraari-kulttuurin animistista jäännettä, jonka alkuperä lienee jo metsästäjä-keräilijöitten puoli-matriarkaalisissa tavoissa [ns. 'granny sienessä'-kultti].

Yläkuvassa Iiris on juuri saanut taikapyllistyksensä päätökseen anonyymin ihailijan lahjoittamat juhannuskukat sylissään. Alakuvassa Terttu sen sijaan on paraikaa keskittymässä ja valmistautumassa taika-aktin jännittävimpään vaiheeseen, jossa - - diu diu diu diu!
*
Sleepy Sleepers - Bodya, sporttia ja tsemppistä.

June 22, 2012

Manus animam pinxit - 'käsi piirsi sielun'

Lavalla keikkuu aikansa ja häipyy myös Hamlet.





I
Kun näytelmän henkilö puhkeaa yksin puhumaan, hän on tajunnut jotain olennaista, hänen kohtalonsa on ehkä vaakalaudalla, olemuksensa järkkymässä; tai hänet on yhtäkkiä 'valittu näkemään', hän on lähellä viisautta ja kuolemaa eikä kummallakaan ole suurta merkitystä. [Tuomas Anhava].
*
De Aegypto
- Minä, juuri minä olen hän joka tuntee tiet
läpi taivaan, ja sen tuuli on ruumiini
- Olen silmin nähnyt Elämän Valtiattaren,
minä, juuri minä, joka lennän pääskyjen myötä
- Hänen vaatteittensa harmaa ja vihreä
tuulessa hulmuava
- Minä, juuri minä olen hän, joka tuntee tiet
läpi taivaan, ja sen tuuli on ruumiini
- Manus animam pinxit
kynä on kädessäni
- Kirjoittaa otollinen sana. - - -
Suuni aueta puhtaaseen lauluun!
- Kenellä on suu ottaa se vastaan,
laulu Kumin Lootuksesta?
- Minä, juuri minä olen hän joka tuntee tiet
läpi taivaan, ja sen tuuli on ruumiini
- Olen liekki nouseva auringossa,
minä, juuri minä, joka lennän pääskyjen myötä.
- Kuu on otsallani,
tuulet huulteni alla.
- Kuu on iso helmi vesissä safiirisissa
viileät sormilleni virtaavat vedet
- Minä, juuri minä olen hän joka tuntee tiet
läpi taivaan, ja sen tuuli on ruumiini.

Ezra Pound 

II
'Persona', rooliruno
[.....]
[Ezra Pound]
'Omaa minää, 'vilpitöntä itseilmaisua' etsiessä sitä haparoi, sitä löytää jotain näköjään todellista. Sitä sanoo 'minä olen' tämä, tuo tai joku muu, ja tuskin sanat on lausuttu, kun sitä lakkaa olemasta se. - - Minä aloin etsiä tätä todellista kirjassa nimeltä Personae, ikään kuin heitin yltäni oman itsen täydellisen naamion joka runossa. Jatkoin pitkässä sarjassa käännöksiä, jotka olivat vain yhä yksityiskohtaisemmin kehiteltyjä naamioita.'
[....]
[Tuomas Anhava]
Tyypillisimmillään rooliruno on likeistä sukua draamamonologille. Draamamonologin perikuva on Hamletin 'To be or not to be...', esimerkillinen myös sikäli, että sen alkava kysymys ilmentää monologien ja myös roolirunojen perimmäisen lähtökohdan. Ollako vai ei - kun näytelmän henkilö puhkeaa yksin puhumaan, hän on tajunnut jotain olennaista, hänen kohtalonsa on ehkä vaakalaudalla, olemuksensa järkkymässä; tai hänet on yhtäkkiä 'valittu näkemään', hän on lähellä viisautta ja kuolemaa eikä kummallakaan ole suurta merkitystä.
Sitaatit kirjasta Ezra Pound Personae, Valitut runot, suomentanut Tuomas Anhava [1976] - s. 9 ja Anhavan Jälkilause s. 136.

June 21, 2012

Uusateististen skientistien älyllinen tilanne on huolestuttava

Uusateistitko ovat tässä matkimassa kreationisteja?
*
Päre on sitaatti uskonnonfilosofian blogista Usko, järki ja filosofia.
*
Miksi tarvitsemme [hyvää] filosofiaa?
Fyysikko Lawrence Kraussin uusin kirja, A Universe from Nothing: Why There is Something Rather Than Nothing, mitä Richard Dawkins muuten kuvailee kyseisen teoksen Jälkisanoissa Lajien synnylle verrannolliseksi “tuhoavaksi iskuksi” supernaturalismille, perustuu itse asiassa silkkaan puheenaiheen vaihtamiseen sekä ekvivokaatio-virhepäätelmään. Krauss aloittaa kirjansa kysymällä Leibnizin ensimmäisen kysymyksen: miksi ylipäänsä yhtään mitään on olemassa, sen sijaan, ettei olisi olemassa yhtään mitään?
Antaessaan vastauksensa Krauss kuitenkin vaihtaa puheenaihetta: hänen vastauksensa on, että moderni fysiikka pystyy selittämään, miten universumi voi tulla esiin kvanttityhjiöstä - jota Krauss harhaanjohtavaksi kutsuu “ei miksikään” tai “tyhjyydeksi”. 

Kysymyksessä “Miksi ylipäänsä yhtään mitään on olemassa, sen sijaan, ettei olisi olemassa yhtään mitään?”, ilmaisu “yhtään mitään” tarkoittaa kirjaimellisesti “ei mitään”, eli kaiken olevaisen puuttumista. Vastauksessa “universumi on olemassa, koska se popsahti olemaan ei mistään fysiikan lakien mukaisesti” termi “ei mitään” puolestaan tarkoittaakin jotain olevaa, eli tarkemmin kvanttityhjiötä. Näin Krauss käyttää termiä “ei mitään” kysymyksessään ja vastauksessaan eri tavoilla ja syyllistyy siksi pahaan ekvivokaatio-virhepäätelmään.
Vastaus “universumi ilmestyi kvanttityhjiöstä fysiikan lakien mukaisesti” ei luonnollisestikaan vastaa kysymykseen “miksi ylipäänsä yhtään mitään on olemassa?”, sillä tämä vastaus olettaa, että jotain on jo olemassa, eikä siksi selitä sitä.  Se, että Dawkins on valmis ylistämään näin heikkoa argumentaatiota, kertookin omaa kieltään uusateististen skientistien älyllisestä tilanteesta.  

(Kattavampiin Krauss-kirjoituksiini voi tutustua täällä ja täällä; Bill Vallicellan kirjoittamiin Krauss-kritiikkeihin puolestaan täältä; Edward Feserin arvio Kraussin kirjasta löytyy täältä; ja fysiikan filosofi David Albertin vastaava täältä.). 

Filosofi William Vallicella ilmaisee turhautumistaan Kraussin teokseen blogissaan Maverick Philosopher. Vallicellan mukaan Kraussin kirjan kaltaisen todella huonon filosofian olemassaolo antaa samalla erään tärkeän perusteen sille, miksi tarvitsemme hyvää filosofiaa. Hänen mukaansa Kraussin A Universe from Nothing  

 is a mishmash of bad philosophy, badly written, and popularization of contemporary cosmology. I cannot comment on the accuracy of the popularization, but the philosophy is indeed bad and demonstrates why we need philosophy: to debunk bad philosophy, especially the scientistic nonsense our culture is now awash in. I am tempted once more to quote some Kraussian passages and pick them apart. But besides being a waste of time, that would be the literary equivalent of beating up a cripple or rolling a drunk.   

Ei ehkä kovin kohteliasta, mutta varsin totta. Joka tapauksessa, Vallicellan huomio (hyvän) filosofian tarpeellisuudesta on toistamisen arvoista: tarvitsemme filosofiaa kumotaksemme huonon filosofian, erityisesti sen skientistisen hölynpölyn, mitä kulttuurimme on täynnä näinä päivinä. C.S. Lewis huomioi aikanaan saman seikan. “Good philosophy must exist”, Lewis kirjoitti, “if for no other reason, because bad philosophy needs to be answered”. Tai kuten Vallicella kirjoittaa eräässä toisessa postauksessaan:

People often question the utility of philosophy. One use of philosophy is to protect us from bad philosophy, pseudo-philosophy, the ‘philosophy’ of those who denigrate philosophy yet cannot resist philosophizing themselves and as a result philosophize poorly. Man is a philosophical animal whether he likes it or not. Philosophize we will - the only question being whether we will do it poorly or well.
*

June 20, 2012

Syllogismi ja intuitio

Metafyysinen dualisti René Descartes uskoi, että syllogistisissa järjestelmissä johtopäätös ei tuota uutta tietoa, vaan kertoo vain sen, minkä/mitä muutenkin voimme ymmärtää puhtaalla intuitiolla. 
Ihmiset ovat kuolevaisia
Sokrates on ihminen
Siis: Sokrates on kuolevainen
Descartes'n mukaan me siis tiedämme intuitiivisesti [apriori/aposteriori itsestäänselvyys], että Sokrates on kuolevainen ja että koko todistus [syllogismi ja analyyttis-deduktiivinen päättely ylipäätään] on näin ollen eräänlainen päättelypeli, jota pelataan melko yksinkertaisten [mutta perimmäisten] kielen/puheen rakennetta mallintavien sääntöjen mukaan. Näiden sääntöjen noudattaminen on muodollisesti pätevää päättelyä, joka tuottaa muodollisesti [syllogistis-deduktiivisesti] pätevän tiedon.
Syllogistiikka ja deduktiivinen päättely on johdonmukaisen ajattelun mekaniikkaa. Tämän pelinomaisen todistusharjoitusmenetelmän avulla kannattaa tarvittaessa tarkistaa, kannattaako omia väitteitään pitää deduktiivisesti varmoina vai ei. Muussa tapauksessa voi väittää ihan mitä haluaa, kunhan ei vaadi sanottavalleen analyyttis-deduktiivisen totuuden manttelia. Kuten moni 'oikeassa oleva' induktiivinen päättelijä valitettavasti tekee.
*

June 18, 2012

Kommentti 4

Matrix tulee. Oletko valmis siirtymään kokonaan toiseen ulottuvuuteen?



Kommenttipäre Kemppisen päreeseen Mieli nähdä.






1
Kemppinen kirjoitti: Neurotiede on saanut selville, ettei ihminen todellisuudessa näe paljon mitään. Välähdyksiä ja sotkuja vain.
Jos ihminen pystyy samaan selville, ettei hän 'todellisuudessa'[?] näe paljon mitään, niin silloin hän itse asiassa näkee jo aika paljon.
2
Kemppinen kirjoitti: Rivakka solipsisti päätyy ehkä väittämään tästä, että maalaustaide ja musiikki ovat humpuukia, koska niillä ei ole tieteellistä pohjaa.
Rivakka solipsisti [Wittgenstein avec[!] phenomenology] päinvastoin väittää, että taide juuri 'epätieteellisyytensä' vuoksi ei ole humpuukia. Tiedehän [myös neurotiede kuten havaittiin] selittää kaiken tajuttavan eli merkityskokemuksellisen [kuten taiteen] olevan perimmältään atomeja ja kvanttitason juttuja - siis jotain, mikä lähestyy tyhjää eli ei-mitään aktuaalisesti tajuttavaa.
Taide sen sijaan on ilmaus tajuntamme mielellistämistämis-prosessista tai ainakin yrityksestä mielellistää [suhteellistaa ~ vrt. aaltofunktion romahdus] tuo sekasotku, kaaos, moninaisuus tai tyhjyys, josta tiede on niin kovin ylpeä [miksi - - ai niin miksi-kysymyksiähän ei saanut nykyfysiikassa esittää sen jälkeen, kun niihin ei enää keksitty tieteellisesti kunniallista vastausta].
'Tieteellistä' taidetta ei ole olemassa muualla kuin spinozalais-fysikalistista ontologiaa potevien imaginaatioissa.
Me emme pystyisi elämään tässä maailmassa [tai pikemminkin meitä ei olisi olemassa] ilman rajallista mieltämme yhtä vähän kuin pystyisimme elämään ilman materiaalista aivomassaa. Joka haikailee kvarkkien perään todellisuuden 'ratkaisua' etsiessään [ikäänkuin olisi mitään ratkaisua - ikäänkuin ylipäätään pitäisi olla jokin ratkaisu], on jo harhautunut kauas siitä ainoasta todellisuudesta, joka ihmiselle on mahdollinen.
On sitten eri asia, jos muutamme radikaalisti käsitystä siitä mitä ihminen on, joskin vaarana on jälleen äärireduktionistinen hörhöily, joka luulee, että subjektin [tietoisuus] ja substanssin ['kvarkki-todellisuus'] välillä vallitsee symmetrinen suhde. Ei vallitse - ei ainakaan niin kauan kuin aika, paikka ja kausaliteetti ovat välttämättömiä tajuntamme sekä merkityskokemuksiemme kannalta, vaikkeivät ne eivät pädekään kvanttitodellisuudessa.
Tietoisuus yhä vähän kuin niin kutsuttu Jumala ei ole selitettävissä kvanteilla [olipa kyseessä alkuperämme tai päämäärämme, persoona tai 'Yksi'/'Moni']. Todellisuudessa, jossa aika, paikka ja kausaliteetti eivät ole välttämättömiä, ei nimittäin ole myöskään ihmistä todistamassa tätä aktuaalista asiaintilaa [matematiikka tietysti todistaa, mutta matematiikka symbolisena järjestelmänä ei ole identtinen aktuaalisen/reaalisen kanssa - ei ainakaan aktuaalisesti].
Matrix [arkitodellsuuden kanssa limittäinen todellisuus-ulottuvuus samannimisessä elokuvassa] kuten niin moni muukin ihmisen imaginaarinen ja/tai symbolinen keksintö, joka rikkoo tajunnan ja 'fenomenologisen' luonnon lakeja, on fantasiaa. Silti nuo 'keksinnöt' saattavat  tietysti olla erinomaisen vaikuttavaa taidetta, joka yrittää viestiä sen [reaalisen], mitä ei voi viestiä reaalisena vaan ainoastaan imaginaarisesti ja symbolisesti.
*

June 16, 2012

Kommentti 3

Päre on ylipitkä kommentti Sammalkielen kommentiin päreessäni Kommentti 2.
1
Sammalkieli kirjoitti: 'Kun ei ole yksityisomaisuutta, ei kyllä tarvita oikeuttakaan.'
Mene itseesi hyvä mies. Niin kauan kuin on olemassa mustasukkaisuutta ja uskollisuuden vaatimuksia, niin kauan on myös olemassa jonkinlainen jos ei vielä yksityisomaisuuden niin ainakin yksityisyyden ja luottamuksellisuuden tila, jota sekä toisiaan rakastavien että muiden pitäisi kai kunnioittaa.
Tämä positio on yksityisen omistamisenkin lähtökohta. Siis nainen. Sillä naisistahan [lisääntymisen ~ aluevaltausten ~ elintilan jne.varmistamisesta] kaikki sodat on perimmältään aina käyty.
Jos taas minkäänlaiselle mustasukkaisuulle, uskollisuudelle ja luottamuksellisuudelle ei ole tarvetta, herää kysymys, missä vaiheessa evoluutiota hyppäsimme parinvalinnan [ja siihen liittyvän rivaliteetin], pariutumisen ja reviirin puolustamisen yli.
Jos näin on päässyt käymään, emme nähtävästi ole alunperin olleet eläimiä lainkaan vaan rousseaulais-anarko-marxilaisia enkeleitä jostain toisesta todellisuudesta, jossa 'haikara' tuo lapset populaatioon, joten niiden hankkimiseksi ei tarvitse kokea mitään kilpailevaa himoa ja kateutta, joka korruptoisi perushyvän anarkistisen enkeliluontomme.
Mutta sitten [?] pahat instituutiot [kuten yksityisomistus] tulivat ja tukahduttivat alkuperäisen hyvän luontomme ja aloimme himoita itsekkäästi.
Mistähän ne insituutiot oikein tulivat? Mikä on se paha, joka ne keksi?  Miksi se ryhtyi vaikuttamaan alunperin hyvässä ihmiskunnassa?
.....
Äh. - - Anarkismi-teorisointi on täynnä reikiä kuin Emmental-juusto. - - No - ironisesti voidaan toki sanoa, että juuri nuo reiät [metafyysiset hypoteesit] todistavat kyseisen teorian olevan 'kypsää'.
Romanttiset utopia-fantasiat jos mitkä ovat kuitenkin väistämättä kaipuuta ja uskoa suureen Toiseen eli deterministiseen symboliseen järjestykseen ~ tarvetta samaistua jumalalliseen olotilaan ~ regressiivistä kohtumystiikkaa jne. Sanalla sanoen hörhöilyä.
Meidän pitäisi kai kyetä rakastamaan elinkumppaniamme niin syvästi, ettei meidän tarvitsisi paeta tällaisiin hörhöilyihin. Mutta se on tietysti helpommin sanottu kuin tehty eikä riipu välttämättä vain meistä itsestämme vaan vaatii vastavuoroisuutta toiseltakin osapuolelta.
Yksityisomaisuuden kieltäjälle myös tällainen vaatimus lupauksen pitämiseen lienee kuitenkin jo kohtalokas askel kohti porvarillista esineellistämistä - - .
2
Mitä Kolhaasiin ja juoksukaljoittelijaan tulee, niin minä puhun heidän oikeudenmukaisuusvaateidensa käytännön legitimaatiosta enkä esim. jostain ideaali- ja reaalitodellisuuden abstrakteista oikeudenmukaisuus-hypoteesien erotteluista.
Legitimaatio on aina ja väistämättä kytköksissä käytäntöön ja kuljimmepa sitten mitä teoreettista reittiä tahansa, niin legitimaation voluntaristis-desisionistinen ongelma odottaa meitä perillä. - - Mikäli emme ole sitä vielä kohdanneet, emme ole päässeet perille vaan yritämme luultavasti väen väkisin rakentaa maailmankuvastamme niin pätevän ja pitävän palapelin, että se valmistuessaan poistaisi myös itse legitimaation ongelman - toisin sanoen meidät itsemme lopullisen päätöksen tekevinä subjekteina.
Pidän tällaista intellektuaalista mentaliteettia teoreettisena eskapismina: epätoivoisena pakoyrityksenä väistää perimmäinen kontingenssi ja aksidenssi, joka on subjekti itse. Teoreettista eskapismia voisi myös nimittää teoreettiseksi eutanasiaksi, jolloin yksilö luovuttaa oman subjektiutensa suurelle Toiselle, jota hän ryhtyy palvomaan.
Valitan. Minä en aio valehdella itselleni tässä asiassa: en paeta täydelliseen maailmankatsomukseen enkä antaa testamentata subjektiuttani suurelle Toiselle.
Mitään rationaalisesti pätevää ideaalista legitimaatiota [a la Habermas] ei tietenkään voi olla, ei ole koskaan ollut, eikä tule koskaan olemaan [paitsi teoriassa, mutta teoriat eivät tee kontingentteja päätöksiä - - kuin teoriassa]. Oikeus on sokea. Silti on yritettävä olla oikeudenmukainen ja tämä on suurin tuska.
On yritettävä olla oikeudenmukainen myös Halla-ahoa kohtaan. Mutta jos Halla-aho itse halveksii ja  pitää pilkkanaan sitä oikeutta, joka takaa suomalaisille oikeusturvan, hän ansaitsee juuri sellaisen tuomion/päätöksen, jonka on [minun mielestäni] jo alunperin tilannutkin. Poliittisen halveksunnan.
Mutatis mutandis sama pätee Mikael Kolhaasin eettisesti kontrafinaaliseen eli mielettömään strategiaan sekä juoksukaljoittelijan praktisesti absurdeihin perusteluihin puolustaa varastamistaan yksityisomaisuuden instituutiolla.
*

June 15, 2012

Kommentti 2

Kirjoitettu kommentiksi edellisen päreeni Kommentti kommentteihin.
1
Ensin ne tulivat hakemaan kommunistit, ja en puhunut mitään, koska en ollut kommunisti. Sitten ne tulivat hakemaan ammattiyhdistysihmiset, ja en puhunut mitään, koska en ollut ammattiyhdistyksessä. Sitten ne tulivat hakemaan juutalaiset, ja en puhunut mitään, koska en ollut juutalainen. Sitten ne tulivat hakemaan minut, ja silloin ei enää ollut ketään, joka olisi puhunut puolestani.
Martin Niemöller

Kiitos tekno-kekkolle Niemöller-maininnasta.
*
[Kieli-mafia tarkensi sanamuotoja luvun 2 lopussa; lihavoitu kappale - klo 13.15].
2
Tekno-kekko ja ensimmäinen anonyymi ajattelevat näköjään samalla tavoin kuin minäkin. 
Ironmistress sen sijaan haluaa kai tehdä sananvapaudesta automaatin, joka yksistään takaa oikeudenmukaiset tuomiot. Rajoittamaton sananvapaus on kuitenkin 'darwinistinen' oikeus, jolla ei edes voi olla lopullisen ratkaisevaa merkitystä harkitun oikeudenmukaisen tuomion tekemisessä, koska sääntelemätön sananvapaus vääjäämättä kumoaa kaikki muut oikeudet ja siten lopulta myös itsensä, jos sille ei ole asetettu mitään vähintään tasavertaista oikeudellista vastapainoa eli sääntelevää kriteeriä.
Sananvapautta ei kaikille tasavertaisena oikeutena voisi näin ollen edes olla olemassa ilman uskonnon, kokoontumisen ja yhdistymisen vapautta.
Sananvapauden monopolin varaan ei voi perustaa ja rakentaa oikeudenmukaista oikeusjärjestelmää. Sitäpaitsi oikeusistuinten legitimiteetin ilmaus ja 'varmistus' ei ole ikäänkuin teknisen vempainen kalibrointia, kuten IM, jolle ihmiset ovat ohjelmoituja koneita ja/tai vaisto-eläimiä, olettaa. Se on kaikessa yksinkertaisuudessaan tietylaisen oikeustajun toteutumista ja juuri näin tapahtui Halla-ahon tapauksessa. Ja kun tämä Halla-aho nyt syyttää Korkeinta oikeutta harvainvallasta, sormi kääntyykin bumerangina osoittamaan hänen omaa 'sananvapauden' nimissä[?] kampanjoivaa maailmankatsomustaan arvovapauden [moniarvoisuuden] rajoittamisen puolesta kuin Korkeimman oikeuden jäsenten sympatioita tai antipatioita.
IM:n asennetta voisi verrata Sammalkielen 'hypoteettiseen' ja hiukan merkilliseen kysymykseen: miksei kuka tahansa voisi ryhtyä Mikael Kolhaasin tavoin rikokseen [ja aiheuttaa sisällissodan] oikeudenmukaisuuteen vedoten? - On esitettävä välittömästi jatkokysymys: kenellä tai millaisella instituutiolla on tällaisessa tilanteessa legitimiteetti tuomita näistä 'oikeudenmukaisista' rikoksista, jos ne nyt ylipäätään ovat rikoksia? Vai tuomitseeko vallankumouksellinen 'kenttäoikeus' silloin pikemminkin ne, jotka eivät noihin rikoksiin halunneet ryhtyä? Muun muassa zizekiläinen desisionismi/voluntarismi johtaa juuri tällaiseen ratkaisuun. Päitä putoaa oikeudenmukaisuuden nimissä niin että pätkähti. Tätäkö Sammalkieli haluaa? Ehkä jopa oman päänsä putoamista? Se vaatii kieltämättä sankarillista uhrimieltä. Toivotan [satiirisesti] hyvää menestystä yritykselle jatkaa Che Guevaran perinnettä.
Edes vähäisessä määrin universaalin järjen periaatteita noudattava oikeusjärjestelmä ei kuitenkaan voi olla mikään tuosta vain kasattu jakobiininen kaulankatkaisu-automaatti [fasistinen tai kommunistinen - sama se] vaan jopa vuosituhantisen kehityksen ja perinteen muokkaama instituutio [vrt. englantilainen common law]. Se saa perustavan legitimiteettinsä tästä pitkästä traditiosta kulloinkin vallitsevassa akuutissa poliittisessa tilanteessa.
Erimielisyyksiltä oikeustajun suhteen on näin ollen mahdoton välttyä, mutta koska kiistat pystytään käsittelemään ja hallitsemaan vain menettelytavoiltaan yleisessä ja yhtenäisessä oikeudessa, voi sananvapaudellakin olla aitoa merkitystä vain tuomioistuimen poliittisen riippumattomuuden mahdollistavassa demokraattisessa järjestelmässä.
Oikeistokonservatismissa sananvapaus sen sijaan jää muodolliseksi ja ohjailluksi. Vai haluaako joku, että Suomesta tulee Putinin Venäjän kaltainen nationalistis-konservatiivinen pseudodemokratia, jossa vain tietyillä arvoilla on monopoli, ja jossa sananvapaudella on siten vain kaksi huonoa vaihtoehtoa: olla joko virallisiin arvoihin sidottu marionetti tai noita arvoja väistämättä rikkova rikollinen, joka saa pelätä henkensä puolesta? 
Miten ihmeessä siis kukaan about järjissään oleva ihminen voi vakavissaan väittää, että Halla-ahon saama tuomio on verrattavissa venäläisten tosinajattelijoiden tuomioihin, elivätpä nämä toisinajattelijat sitten muinaisessa kommunismissa tai Putinin Venäjällä? Sellainen ajatuskäännös vaatii näköjään aivan erityistä matemaattista kykyä, joka ainakin minulta puuttuu.
Välttääkseen sekä 'venäläisen ratkaisun' että tuomioistuinten 'demokraattisen harvainvallan' oikeistokonservatiivit päätyväkin herkästi olettamaan, että kirjaimellinen [~ narsistinen] sananvapaus, joka populistisesti samaistetaan yleiseen mielipiteeseen[?], on validi mittari, joka kertoo sen, minkälaisia oikeuksien tuomioitten tulee olla.
Minulle sen sijaan tällaisen mahdollisuuden toteutuminen merkitsisi pikemminkin mielivaltaa kuin aitoa ja syvällistä harkintaa. Jos kansa saisi suoraan päättää tuomioista, niin tässäkin maassa mitä todennäköisimmin olisi moninkertainen määrä vankeja nykyiseen verrattuna ja kuolemantuomio kaupan päälle. Se siitä rajoittamattomasta sananvapaudesta ja sen oikeudenmukaisuutta edistävästä vaikutuksesta. 
Tietysti jos oletetaan, että poliisivaltiossa ihmisillä on kehittyneempi oikeustaju kuin tässä nykyisessä 'harvainvalta-demokratiassa' niin siinä tapauksessa [oikeistokonservatiivisen] kansan pitäisi kai saada päättää suoraan vähän kaikesta.
Mutta asia ei ole näin, sillä me tarvitsemme riippumattoman oikeuslaitoksen, jonka vain demokraattinen järjestelmä tekee mahdolliseksi sekä suojellaksemme itseämme rajoittamattoman sananvapauden 'barbarialta' että pystyäksemme demokraattisen kontrollin avulla sallimaan itsellemme sanan- ja ilmaisunvapauden paljon suuremmassa määrin kuin yhdessäkään oikeistokonservatiivisessa tai vasemmistodiktatuurisessa järjestelmässä on koskaan mahdollista.
Sen vuoksi on ehdottomasti vastustettava niitä äärimmillään nationalistis-militaristisia tendenssejä, joiden pyrkimyksenä on saattaa tämä maa eräänlaiseen hälytystilaan, joka sitten muka oikeuttaa samantyyppiset ratkaisut, kuin mihin 1917 ja 1930 päädyttiin.
3
Sokrates halusi aikoinaan osoittaa, että Ateenan hallitseva, nepotistinen ja plutokraattinen oligarkia valehteli ja harhautti kansaa eikä siis noudattanut hyvettä ja oikeudenmukaisuutta, mutta meidän demokraattisessa järjestelmässämme Sokrates olisi tuomittu vain sakkoihin tai enintään ehdolliseen vankeusrangaistukseen eikä pakotettu tekemään itsemurhaa eli teloitettu - ei vaikka hän olisi avoimesti halveksinut hänet tuominnutta Korkeinta oikeutta.
Jussi Halla-aho ei siis ole mikään Sokrates, joka muuten väitti, ettei tiedä mitään, vaan nimenomaan 'tietäjä' ja tuossa 'tiedossaan' ikäänkuin rasistinen jäänne 1930-luvulta eli mies, jonka arvomaailmassa hyvän ja pahan, oikean ja väärän voi erottaa toisistaan yhtä selvästi kuin mustan maahanmuuttajan erottaa valkoisesta  [saha-] yrittäjästä. Tällainen 'tarkkanäköisyys' ei kuitenkaan ole moraalista selvänäköisyyttä vaan pikemminkin oire jostain aivan muusta. Nimitän sitä SF- 1930-luokituksella sinivalko-kaihiksi.
*

June 14, 2012

Kommentti

Kirjoitettu Kemppisen päreeseen Aikoja ja tapoja.
1
Hieno teksti, josta huokuu syvä käytännön ymmärrys oikeustajusta, sen tolkullisesta käytöstä esimerkkeineen mutta myös sen ajoittaisista umpikujista perusoikeuksien 'priorisoinnin' suhteen.
2
Luin Timo Vihavaisen 'blogin' ja kyllähän sieltä vastaan huokui varsin konservatiivis-lapualainen paatos. Ei näytä tuo professori ymmärtävän kovin paljon uskonnonvapauden päälle sananvapautta hypettäessään. Mutta sananvapaus ei takaa oikeudenmukaisutta, vaikka se onkin välttämätön 'todistaja' tolkullisiin ratkaisuihin pyrkiessämme.
3
Olen samaa mieltä siitä, että uskonvapauden ja vähemmistöjen oikeuksien turvaaminen on todellisen oikeusvaltion tunnusmerkki. En jaksa ymmärtää, mitä tämä perussuomalainen, sananvapauden kirjaimellisuudesta oikeusnormin tehnyt saivartelijajoukkio oikein haluaa. Ehkä juuri he ovat se Kärpästen herran poikalauma, joka ajautuu tappamaan toisiaan, kun ei pysty sopimaan perusasioista.
4
Robin Hoodeja ja Villin lännen oikeudenmukaisuden edustajia löytyy paljon myös nykyään. Tiedän jopa yhden buddhalaisen sheriffin.  Mikael Kolhaasin' tavoin hänkin on 'oikeudenmukaisuudessaan hirvittävä ihminen'. Hänkin haluaa vain oikeutta – aidosti, nimittäin vääryydellä [?] vietyä mielenrauhaansa takaisin valmistautuen sisällissotaan keräten aseita ja ammuksia varastoihinsa. Myös hän kannattaa sananvapautta. Säälin ja tarkan ammuskelun ohella [?!]. Oikeus on hänelle kirjaimellista ja kostonhimoista lähes samaan tapaan kuin primitiivisin laintaju. Ja siitähän myös Halla-ahon tapauksessa viime kädessä on kyse. Kirjaimellis-kaavamaisesta argumentaatiosta, joka 'positivistisessa fundamentalismissaan' kadottaa oikeustajun laajemman ja syvemmän kontekstin, tapaushistorian sekä lopulta hermeneuttisen ymmärryksen koko asiasta. - - Lienee lievästi paradoksaalista, että juuri tällaisesta asenteesta nämä tyypit syyttävät erästä nimeltä mainitsematonta uskontoa, jota he vihaavat.
5
Mutta olkoon. Eihän tämä ole oikea paikka kiroiluun ja panetteluun. - - Toisaalta - - jos ihmiset kuitenkin kokevat tulevansa henkilökohtaisesti loukatuiksi, mikäli eivät sananvapaudessaan saa haukkua toisiaan, niin antaa sitten mennä minunkin osaltani - mutta ilman kirjaimellisia saivarteluja [ellei kyseessä ole satiiri]. Viha korotettuna potenssiin n. Olen nimittäin sitä mieltä, että tässä vihaamisen taidossakin vain lahjakkaimmat pystyvät ylittämään itse vihaan sisältyvän ressentimenttisen kostonhimon. Siihen ei buddhalainen sheriffi pysty - eihän hän pysty tajuamaan sitäkään, että satiirinen sarkasmi ja pahantahtoinen tosikkomaisuus eivät ole sama asia - [rasistiset ihmiset eivät koskaan kerro rasistivitsejä vaan ilkeitä herjoja, joiden tarkoitus ei ole naurattaa vaan loukata]. Aika paljon voi päätellä ihmisestä, kun kuulee hänen nauravan ja etenkin sen, mille hän nauraa. Huumorintaju kertoo ihmisestä paljon enemmän kuin hänen 'vakavammat' hyveensä ja taitonsa.
*

June 13, 2012

Kun tekniset ratkaisut eivät ole aina mahdollisia



Päreen osa 2 on sitaatti kirjasta 'Kiista yhteismaista - Garret Hardin ja selviytymisen politiikka'; artikkeli: Thomas Wallgren: 'Kovuuden sietämätön tenho'.

1
Yhteismaan ongelma (yhteismaan tragedia, yhteislaitumen ongelma) on tilanne, jossa resurssin (kalakanta, laidunruoho, metsä, työvoima, pääoma, yhteiset hyödykkeet tms.) yhteiskäyttö johtaa niiden ylikulutukseen: kuluttaessaan yhteistä resurssia kuluttaja saa hyödyn itselleen mutta tämän resurssin ("yhteismaan") kulumisen haitat jakautuvat kaikkien omistajien kesken, "lasku menee lähinnä muille".  Lopputulos on taloudellisesti tehoton, usein jopa kaikille huonompi kuin tilanne olisi, jos resurssi olisi yksityisomistuksessa. Yhteismaan ongelma on mm. poliittisessa filosofiassa ja evoluutiobiologiassa laajalti tutkittu alue. Nimen ”yhteismaan ongelma” (Tragedy of the Commons) esitti ensimmäisenä William Forster Lloyd vuonna 1833 ja sitä popularisoi (lisääntymisen totalitaristista kieltämistä kannattaneen) Garrett Hardinin essee Science-lehdessä vuonna 1968 - [wiki].

2
[....]
Garret Hardin esittää, että 1. Tekniset ratkaisut eivät aina ole mahdollisia [s. 42].
Teknisillä ratkaisuilla Hardin tarkoittaa ratkaisuja, jotka edellyttävät 'muutosta luonnontieteelliseen tutkimukseen pohjautuvissa tekniikoissa edellyttämättä samalla lainkaan muutoksia inhimillisissä arvoissa tai moraalikäsityksissä.' [s. 41].
Hardin pitää teesiään epämuodikkaana: aiemmin etsittiin muitakin tapoja ratkaista ongelmia. Tekstistä ei selviä, mihin Hardin arvailunsa perustaa tai mistä teknisten ratkaisujen määritelmä on peräisin. Mutta välineellisen järjen kritiikki on ollut modernisaatiokriittisen aikalaiskritiikin keskeisiä teemoja Marxista, Weberistä ja Gandhista lähtien, joten Hardinin ajatus jatkaa pitkää perinnettä.
Tähän perinteeseen ja erityisesti Gandhin tekniikkakritiikkiin nojaten Hardinin käsitemääritelmää voisi yleistää ja rikastuttaa vastaparilla. Voimme sanoa, että tiedostamamme ongelma saa teknisen ratkaisun, jos se on ratkaistavissa muuttamatta tavoitteita ja arvoja, ja vastaavasti, että ongelma saa kulttuurisen ratkaisun, jos ratkaisun avain löytyy tavoitteitten ja arvojen muuttumisesta.
Vaihtoehtoisesti, vahvemmin aristoteelisen toiminnan teorian perinteen pohjalta voisimme määritellä kohteet siten, että uuden teknisen ratkaisun löytyminen tarkoittaa uuden keinon löytämistä annetun päämäärän saavuttamiseksi, kun uuden kulttuurisen tavoitteen löytäminen tarkoittaa uutuutta tavassamme ymmärtää päämääriämme.
Vaikka Hardin liioittelee sanoessaan, että oma aikamme vierastaa aina muiden kuin teknisten ratkaisujen esittämistä, uskon, että hänen väitteensä on aikalaiskriittisesti oikea: omalle ajallemme on tyypillistä etsiä ongelmaan kuin ongelmaan vain teknistä ratkaisua. Gandhi tiivisti asian näin: modernille lännelle on tunnusomaista pyrkiä kehittämään tiede, tekniikka ja talous niin hyväksi, ettei ihmisen tarvitse pyrkiä hyvään.
Hardin ei puhu missään ihmisen hyvyydestä, eikä sellainen oikein olisi mahdollistakaan hänen antropologisen pessimismin värittämässä maailmankuvassaan. Hän on myös sokea sille gandhilaisen ympäristöajattelun perinteelle, jossa väestönkasvun sijasta rikkaiden ihmisten tuhlaileva elämäntapa nähdään pääsyynä maapallon resurssien tyrehtymiseen, joka on myös Hardinin perimmäinen huolenaihe.
Nämä ovat vakavia puutteita - eivät siksi, etteivät Hardinin nostamat teemat olisi myös tärkeitä, vaan siksi, että niiden eettisesti moniulotteinen ja yhteiskuntapoliittisesti vapauttava käsittely edellyttäisi myös hyvyyden etsimisen ja liikakulutuksen kritiikin ottamista huomioon.
Mutta Hardinin suurin ansio voi olla siinä, että hän osoittaa, että kuinka darwinistinen, yhteiskuntafilosofisesti sivistymätön ajattelu voi alkaa tavoittaa niitä ekologisen ja humanistisen sivilisaatiokritiikin teemoja, joiden käsittely teknisiä ratkaisuja suosivassa kulttuurissamme on usein edelleen vaikeaa.
.....
Sitaatti kirjasta Kiista yhteismaista: Garret Hardin ja selviytymisen politiikka; Thomas Wallgren: Kovuuden sietämätön tenho, s. 140-141 - [kappalejako RR]
*

June 11, 2012

Kun portin aukaisen














Hyvä kirja ei ole ainoastaan portti maailmaan vaan se sisältää myös todellisuuden, joka tuon portin takaa löytyy - - tai jonka vain sinä löydät.
*
Vesa-Matti Loiri - Kun portin aukaisen;  - Henrik Otto Donnerin säveltämä ja Erkki 'Ere' Kokkosen sanoittama laulu vuodelta 1968 - [suomalaisen iskelmän 'salattu ja yksinäinen' mestariteos].
 *

June 9, 2012

Tsiisus tulee kuin siemensyöksy!

Jumala takaa viihdyttävän, kätevän ja nautinnollisen tulevaisuuden.
*
Kirjoitettu alunperin kommentiksi nimimerkki Valkealle Ironmistressin päreessä Aikamme ateismin kasvot.
1
Valkea kirjoitti: Vaikka superälykäs olento on karkea yksinkertaistus Jumalasta, pyrin tällä sanomaan sen, että Jumalaan uskominen ei ole ihmeellistä, ja se on perusteiltaan rationaalista (toisin sanoen se ei vaadi uskomista sellaisiin asioihin, joilla ei ole selitystä. Jumala pystyy selittämään omien toimiensa "mekanismin").
Valkealle minun on rehellisesti sanottava, etten itse osaa [enää jos koskaan] kaivata hänen kuvaamaansa superälykästä olentoa eli Suurta Toista [lacanilainen Big Other on symbolinen totuusjärjestys, jota subjekti tottelee ja johon se imaginaarisesti samaistuu]. Miksiköhän? Selitäpä Valkea tällainen 'irrationaalisuus' ['Jumala-impotenssi'] niin rationaalisesti ja tieteellisesti kuin vain ikinä pystyt. Minä kuuntelen ja ihmettelen.

2
Jumala on mutatis mutandis Lacanin reaalinen, jota ei voi lähestyä kuin subjektin irrationaalis-imaginaarisena samaistumisena Substanssiin [= itseidenttisyyden harha], mistä paradigmaattisin metafyysinen esimerkki on Spinoza ja tietysti idän ei-subjektiiviset mediaatio-terapiat sekä symbolisena totuutena ja lakina [Big Other], mutta mitään suoraa pääsyä reaaliseen ei ole. 
Reaalinen on ajattelujärjestelmiemme ja jopa estetiikkamme [ainakin mimesis-estetiikkamme] oikosulku, joka tappaa, tekee hulluksi tai haavoittaa iäksi [vrt. VT:n varoitus: joka näkee Jumalan, ei voi jäädä eloon].
Reaalinen on kuin Heideggerin oleminen, jota 'itse' ei ole olemassa - ei ainakaan samassa mielessä kuin olioiden olemassaolo, koska oleminen itsessään on olioiden ilmenemisen reaalinen. Tässä yhteydessä on opettavaista muistaa Karl Barh, jonka Roomalaiskirjeen tulkintaa Heideggerin [ehkä myös Wittgensteinin] tiedetään lukeneen: 'Me emme voi puhua Jumalasta, mutta meidän täytyy. Tämän rinnalla kaikki muu ahdistuksemme on lastenleikkiä'.
Minulle reaalisesta puhuminen ei kuitenkaan ole sama asia kuin Jumalasta puhuminen. Reaalisessa ei ilmene mitään jumalallista eli symbolista totuutta, johon imaginaarisesti kosmisen itseidenttisyyden harhassa samaistuisimme persoonallisesta Jumalasta nyt puhumattakaan.
'Tietomme' reaalisesta on aina imaginaarista tai symbolista eikä sinällään anna mitään suoraa perustaa Jumala-uskolle. Itse asiassa puheemme Jumalasta on vieraantumista Jumalasta.
Pyhyyteen ja jumalallisuuteen vetoaminen on pikemminkin esteettis-poliittinen kannanotto kuin mikään relevantti todiste teismin puolesta tai ylipäätään transsendenttisen 'sfäärin' olemassaolosta, koska [kuten sanottu] symbolinen tietomme ja imaginaarinen kuvittelumme ovat alunperin mahdollisia dialektisesti vain vieraantumisena ja koska ne lähestyvät totuutta, joka on perimmältään tyhjyys.
Kummallista ettei tätä kvanttifysiikankin mallintamaa vahvaa tyhjyys-hypoteesia voida hyväksyä vaan aina joku oppinut ja sivistynytkin hörhö on taipuvainen yhtä aikaa naiviin, triviaaliin ja perimmältään animistiseen panteismiin. Hitto - uskokoot sitten mieluummin vaikka Jeesukseen kuin panteismiin, jos kerran eivät voi olla uskomatta! Jeesus oli sentään [laajassa mielessä] yhteiskunnallisesti radikaali eikä pelkästään buddhalainen säälimoralisti [sitäkin hän nimittäin oli].  
Mutta ihmiset tarvitsevat satuja, tarinoita, legendoja, eettisiä käskyjä, ohjeita, jopa dogmeja. Sen sijaan ne, jotka näkevät illuusioiden ja harhojen läpi, eivät tarvitse tällaisia lastenkamarijuttuja sielunsa ja mielensä lohdutukseksi. He nauttivat [jos nauttivat] vain totuudesta, joka on olemisen tyhjyys ja tuosta tyhjyydestä kumpuava Dasein [ihmisenä oleminen] .
3
Sanottakoon kuitenkin lopuksi se, minkä olen sanonut aiemminkin. Mitään autenttista ja alkuperäistä uskontoa ei ole koskaan perustettu pelkästään pragmaattisin perustein. On junttimaisen mekanistista ja jälkiviisasta kulttuuri-genetiikkaa ajatella, että koska uskontoa tarvitaan, sellainen pitää puoliväkisin valita, agitoida tai jopa perustaa, jotta ihmiset eivät ajautuisi ennenpitkää perversioiden ja väkivallan tielle.
Vakavasti otettavat uskonnot [ja uskoontulot] eivät ole ensisijaisesti kauppatavaroita eli markkinatuotteistamisen tuloksia - - eivät myöskään evoluutiobiologisia mutaatioita, jotka muka täyttävät jonkin kulttuuri-geneettisen [memeettisen] tyhjiön - [näin massiiviset yleistykset ja reduktiot kadottavat koko uskonnon kulttuurisen idean lähes kokonaan kykenemättä (esim. Dennet) tekemään selkeää käsitteellistä ja ideahistoriallista eroa esim. hevosenkekä-taikauskomuksen ja Jeesus-uskon väliillä].
Mutta kuten tiedämme, etenkin USA:sta löytyy jo aivan kaameita esimerkkejä uskontojen uudesta markkina-innovoinnista [kulttuuri-biologisista mutaatioistako?]. Olemmehan nähneet dokumentteja noista kalvinistis-metodistisista ostoskeskuskirkoista. 
David B. Hart arvioi 2004, että Amerikan uusi uskonnollisuus on synkretistinen sekoitus vähän kaikkea viihteellisestä markkinahumusta taikauskoiseen pakanallisuuteen eikä niinkään alkuperäisen kristillisen sanoman renessanssia. 
Hartin esseen jälkeiset 8 vuotta ovat olleet tämän finanssi-viihde-kirkollisuuden jatkuvaa nousua. Kapitalismi on ahmaissut siis uskonnonkin kitaansa. Jään odottelemaan, milloin ostos-nautinto-keskus-kirkkojen aikuisviihteen kappeli-osastoilla aletaan esittää pyhiä porno-orgioita. Kyllä kapitalismi sellaisetkin aikaansaa. Money talks ja ihmiset veisaavat gospelia kuin kiimaiset eläimet.
Tsiisus tulee kuin siemensyöksy! Naisille kolmen kuukauden orkkutakuu. Selkäydintä rassaava elämys. Bonus-edulla. Kokeile jo tänään!
4
Rooma voitti. Mikä merkitsee, että kristinusko sulautuu, assimiloituu ja integroituu pakanallis-maalliseen uskomus- ja valtajärjestelmään - ja nyt USA:ssa jo ties monennenko kerran.
Eurooppa sen sijaan on edennyt kristinuskon syvimmän ydinsanoman [Jumala kuoli ristillä] ja siten ihmiskunnan sivistyksen äärirajoille asti eli nihilismiin, sillä näyttipä demokraattinen humanismimme miten inhimilliseltä ja oikeudenmukaiselta tahansa, sen arvopohja on jo menetetty ja kadotettu. Sillä Jumala on kuollut. Ja me tapoimme hänet [Nietzsche].
Kristinuskon moraalisesta eetoksesta kumpuava liberaali-demokraattinen humanismi on Jumalan kuoleman kehitystä vasten itsensä eli oman arvoperustansa kumoava ajattelu- ja uskomusjärjestelmä. Se ei mahda enää mitään vahvemmille tuotteistamis-trendeille ja jos mahtaakin, niin tavalla, joka johtaa myös kaikki muut aikanaan nihilismiin.
Arvoista tulee kapitalistisessa nihilismissä teknokraattisia menettelytapoja vailla muuta sisältöä kuin, minkä shoppailu antaa ja kirkoista joko museoita tai ostoskeskuksia [tai molempia, sillä kapitalistilla on valitettavasti innovatiivista bisnesälyä].
5
Mutta näin ilmeisesti pitikin käydä. Aloitimme tyhjästä ja päädymme takaisin tyhjyyteen. Eurooppa on tämän rankan kierroksen kertaalleen tehnyt ja sen on jo aika levätä ja raueta - pitkään.
.....
Toisin kuin Eurooppa USA sen sijaan palaa takaisin synkretistiseen pakanuuteen ja incredible enough Kiinasta tulee kristillisen kalvinismin kaupallinen superveturi. Jo ollaan aikoihin eletty - - .
II
Jeesus pelastaa - Juice Leskinen & Coitus Int - 1972 - Demo Tape - - [tänks Dzyis - ju meid mai dei]
Ei huumekauppiaat nyt enää hassiksella rahaa tee,
kun Jeesus nousi kuolleista ja kauppiaita suojelee.
Ja terveelliset elintavat pääsee kunniaan,
nyt juodaan jeesusviinaa tullaan jeesushumalaan,
ja tapellaan kun Jeesus silloin tällöin uhriin tarvitsee.

Jee jee jee Jeesus pelastaa "Jeesus pelastaa"
nyt Jeesuspaita ostakaa "pelastaa".
Jee jee jee Jeesus pelastaa "pelastaa",
hallelujaa "pelastaa".
Nyt Jeesuspaita ostakaa,
Jeesus kyllä pelastaa "pelastaa".

Nyt jeesuskuvat pannaan siistiin nippuun jeesuskansioon.
Ja jeesuspurkaa leukoihin ja jeesussuihke kainalooon.
Ja jeesushattu päähän ja jeesuspaita ylle,
ja sitten kaikki riviin mennään jeesuskävelylle,
meitä meidän oma paitakaupan jeesus kyllä ohjatkoon.

Jee jee jee Jeesus pelastaa "Jeesus pelastaa"
Find More lyrics at www.sweetslyrics.com
nyt Jeesuspaita ostakaa "pelastaa".
Jee jee jee Jeesus pelastaa "pelastaa",
hallelujaa "pelastaa".
Nyt Jeesuspaita ostakaa,
Jeesus kyllä pelastaa "pelastaa".

Nyt mennään jeesusorgioihin, Jeesus kyllä sallii sen,
on jeesuskaljaa mukanamme jeesuskorillinen,
ja jeesusrokkilevyt pannaan jeesuslevariin,
ja jeesuskalu peitellän me jeesuskondomiin,
ja monet synnit muut, saamme anteeksi nimeen Jeesuksen.

Jee jee jee Jeesus pelastaa "Jeesus pelastaa"
nyt Jeesuspaita ostakaa "pelastaa".
Jee jee jee Jeesus pelastaa "pelastaa",
hallelujaa "pelastaa".
Nyt Jeesuspaita ostakaa,
Jeesus kyllä pelastaa "pelastaa
*