July 27, 2007

Dostojevski - paholaisen asianajaja - vai 'uskova' nihilisti?

(Päreen sisällön 'lauseopillisia';) ja luentaan ('purentaan') liittyviä seikkoja on tarkistettu ja pärettä itseään hiottu intohimoisesti 28.8 + kts. mm. LISÄYS.
Kts. kuva - Dostojevski näyttää tässä edelleen siltä kuin hänet olisi tuomittu kuolemaan!)

Yleisluonteinen kommentti jarvelaisen kommenttiin päreessäni "Psykoanalyytikkojen 'IDIOOTTI'.

*
järveläinen

Pidin aikanaan teologian ylioppilaille etiikan ryhmätöitä, joiden tekstinä oli katkelma Idiootista. Kohdassa jota luimme, Nastasja Filippovna torjuu Myskhinin kosinnan sillä perusteella, että on niin paha ihminen, että vain tuhoaisi M:n. Nimitän "Nastasjan dilemmaksi" seuraavaa: Torjuessaan kosinnan N uskoo tekevänsä hyvää. Mutta jos hän tekee hyvää, peruste kosinnan torjumiselle horjuu, koska perusteena oli se, että N voi tehdä vain pahaa. Kosinnasta kieltäytyminen muodostaa perusteen suostua kosintaan.

*
Argumenttisi ilmaisee oivallisesti Nastasjan noidankehän, mitä rakastamiseen tulee.

Ruhtinas Myskhin on oikeassa: 'Nastasja Filippovna on järjiltään ja sekaisin'.

Kuitenkaan Myskhin ei - vaikka haluaisi - kykene Nastasjan dilemmaa ratkaisemaan tai katkaisemaan tuota 'circulus vitiosus'ta, joka ajaa N:n yhä epätoivoisempiin tekoihin ja tilanteisiin.
Myskhin ei lopultakaan rakasta Nastasjaa vaan säälii tätä.

*
Kosinnasta kieltäytyminen, joka kuitenkin on samanaikaisesti myöntymisen peruste, muistuttaa kaksoissidosta, jossa ihminen - käskettiinpä häntä sitten tekemään mitä tahansa, tulee teollaan kumonneeksi käskijän intention eli toimii käskyä vastaan.

Kyse on psykologisesti usein myös kaksoisviestinnästä, jossa verbaalinen viesti ja sitä elimellisesti (tai automaattisesti) ilmaiseva kehollinen ele/impulssi/affekti ovat räikeässä ristiriidassa, koska henkilö valehtelee muille.

Mutta omalle keholleen (tunteilleen, propassioilleen?) hän ei pysty valehtelemaan.

Ihminen voi kyllä valehdella esim. sanomalla rakastavansa jotakuta, mutta tuo toinen aistii hyvin nopeasti - laulun sanoja siteeraten, että 'huulesi on nyt kylmät niin kuin jää, lämpöä en sun katseessasi nää'.

*
Miten vain - Nastasja Filippovna on järjiltään, ja mikä pahinta - vaikka hänellä on kaksi ratkaisua, kumpikaan niistä ei voi hänen noidankehäänsä katkaista.

Rogozin kyllä rakasta(isi) N:aa kuin villihevosten kesyttäjä, mutta Nastasja halveksii hänen moukkamaisuuttaan nimenomaan Myskhiniin verrattuna.
Myskhin taas säälii Nastasjaa, koska näkee tämän sieluun: N.F. on madonna, rakastajatar, kärsivä, loukattu ja itseään soimaava nainen.

Mutta juuri tämän vuoksi Nastasja ei voi suostua Myskhinille: hänen lävitseen on nähty, häntä säälitään aidosti ja vilpittömästi - mutta ei rakasteta!

Niinpä Nastasja - kuten myös Rogozin ja Myskhin - on lopulta toivottomassa tilanteessa.
Vasta kuoltuaan (tultuaan murhatuksi/tapetuksi) hän saa molempien! miesten jakamattoman ja yhteisen rakkauden - miesten, jotka jollain hyvin tiedostamattomalla tasolla ovat kiinni toisissaan ikäänkuin homoseksuaalisesti.

Jos Rogozin ja Myskhin olisivat yksi ja sama mies, Nastasjan ongelmat olisivat loppu siitä paikasta: hän suostuisi kosintaan, ennenkuin se olisi ehditty edes esittää.
Mutta tässä tapauksessa - vaatiessaan eräänlaista 'täydellisyyttä' kummaltakin - hän ajaa itsensä ja molemmat miehet tuhoon.

Vai onko syy sittenkin ruhtinas Myskhinin?

'Teissä ei ole hellyyttä (tarkoittaa myös intohimoa). Teissä on vain totuus. Se on epäoikeudenmukaista', huudahtaa Aglaja Myskhinille kahden kesken.

Rogozinissa sen sijaan on intohimoa. Häneltä puuttuu kuitenkin totuudellisuuden vilpittömyys. Sekin on epäoikeudenmukaisuden ilmentymä, mutta eroaa Aglajan tarkoittamasta epäoikeudenmukaisuudesta siinä, että Rogozin on myös tarkoituksellisesti paha, mikä on täysin päinvastainen intentio/perspektiivi kuin ruhtinaalla.

Jotenkin oudon paradoksaalisella tavalla myös ruhtinas on epäoikeudenmukainen. Tämä tunne valtaa monet, jotka Myskhiniin tutustuvat, vaikka he samalla arvostavat hänen häpeämätöntä vilpittömyyttään. Miksi?

.....

Nastasja olisi ansainnut paremman kohtalon, mutta - kuten niin monesti Dostojevskin romaaneissa: pahuutta vastaan voi vielä taistella, vaikka se onkin useimmiten voimakkaampaa kuin hyvyys tai oikeudenmukaisuus (jotka eivät tarkkaan ottaen ole sama asia), mutta merkillisintä lienee, että hyvyys ei vakuuta ketään - ruhtinaan pyhyys saa päinvastoin ihmiset tolaltaan suhteessa itseensä ja toisiinsa.

He alkavat raadella toisiaan, vaikka heidän tulisi Myskhinin tavoin elää 'pyhässä ja nöyrässä yksinkertaisuudessa'.

Dostojevskin (Myskhinin) hyvä on jotain, mitä ihmiset eivät kerta kaikkiaan voi ymmärtää - kuten he välittömästi kyllä ymmärtävät vihan ja pahuuden.

Hyvä saa näin ollen aikaan samaa kuin paha - jopa pahempaa kuin paha!

*
Myskhin - 'pyhä hullu' - vajoaa lopulta itse patologiseen mielipuolisuuden tilaan. Kaiken ylle jää aavemainen tunnelma, joka viestii ihmisen kyvyttömyydestä vapauteen, rakkauteen ja Myskhinin kaltaiseen naiviin hyvyyteen.

Ihminen on liian ristiriitaisten affektien, impulssien ja motiivien 'nahkapussi', jotta hän kykenisi pyhään huolettomuuteen.

***************
LISÄYS

Idiootin loppu osaltaan 'valmistaa' Dostojevskia Ivan Karamazovin suurinkvisittorikertomukseen.

Karamazovien veljesten Aljosa on enää 'pelkkä' munkki - ei 'ihminen' kuten Myskhin. Myskhinin pyhimysmäisyydestä on jäljellä vain Aljosha Karamazovin ja isä Zosiman usko.
'Tavallisen ihmisen' pyhimys - 'Idiootti-Myskhin' - on siirtynyt/siirretty lopullisesti luostariin.

'Idiootin paikka' on nyt kirkossa. Mutta tästä seuraa seuraavaa: Aljosha ei voi munkkina hämmentää ympäristöään yhtä järkyttävästi kuin ruhtinas Myskhin. Hänet on 'roolitettu' ja ympätty instituutioon, joka yhä enenevässä määrin erkaantuu yhteiskunnasta ja koko (aistittavasta) maailmasta.

Väitän, että Dostojevski luopui hyvän ihmisen ideastaan Idiootissa - jopa siinä määrin, että hänelle hyvyys/pyhyys 'sijaitsi' lopulta vain kirkon sisäpuolella.

Dostojevskin myöhäisteoksissa Idioottia ei enää ole. Hänet on 'siirretty' joko luostariin tai 'hullujenhuoneelle'...

Päähenkilö on nyt - enää - Idiootin paradoksaalinen (ei siis symmetrinen!) käänteishahmo - Ivan Karamazov ja tämän valistushenkisen ajattelun musertava, näynomainen päätepiste ('absoluuttinen epäusko') - nihilismi, jota jopa Friedrich Nietzsche olisi sekä kadehtinut että kavahtanut.

Sillä Idiootti (Jumala) 'oli'/on kuollut...tapettu - ehkä jopa murhattu.

*
Suurinkvisiittori pauhaa maan päälle uudestaan ilmestyneelle Jeesukselle:

Eivät he sinun vapauttasi kaipaa. Pikemminkin he kavahtavat sitä, kärsivät siitä ja ovat valmiita käyttämään sitä väärin aina, kun se suinkin on mahdollista.
Ihmiset tarvitsevat vain ihmeen, auktoriteetin ja leipää. Se takaa heille riittävän onnen tunteen. Ei suinkaan vapaus ja lähimmäisenrakkaus...


*
Dostojevski itse oli syvästi uskova ihminen (sikäli kuin biografioita on uskominen), mutta hänen kirjojensa tematiikka ja päähenkilöt ovat mielestäni usein varsin kiusallisia kristillisen kirkon ja uskon kannalta - ikäänkuin Dostojevski olisi onnistunut näiden äärimmäisten ihmistyyppiensä kautta toimimaan huomattavasti paremmin Paholaisen kuin Kristuksen asianajajana.

Oliko tämä tendenssi tarkoituksellista? Se on minulle henkilökohtaisesti samantyyppinen kysymys kuin pohtia, oliko Nietzsche itse nihilisti vai ei?

*
PS.
Mitä Nietzscheen tulee, väitän täysin vakavissani, että omissa kirjoituksissaan hän oli Ivan Karamazov mutta henkilökohtaisessa elämässään ruhtinas Myskhin.

*
www.verbum.hr/naklada/Dostojevski.htm.

Psykoanalyytikkojen 'IDIOOTTI'

Tämä teksti löytyy googlettamalla Euroopan kirjallisuushistoria ja etsimällä sieltä Dostojevski.

***
VENÄLÄINEN PYHÄ NARRI

”Idiootissa” Dostojevski halusi kuvata ”kaikin puolin ihailtavaa ihmistä”, kuten hän kustantajalleen kirjoitti. Dostojevski halusi tehdä ruhtinas Myskinistä kristillisen lähimmäisenrakkauden edustajan turmeltuneessa maailmassa. Hän on lempeä, viaton ja lapsenmielinen henkilö.

”Idiotti” kertoo Myskinistä, joka on ollut eurooppalaisessa hoitolaitoksessa ja palaa Pietariin. Siellä hänen pyhimysmäisyytensä sysää liikkeelle draaman, ja ihmisten ristiriitaiset tunteet. Hyvän Myskinin vastapariksi asettuu raivoisa Rogozin, joka toimii mustasukkaisesti erään Myskiniin rakastuneen naisen vuoksi. Ruhtinas Myskinin hyvyys herättää myös naisissa ristiriitaisia tunteita, romaanin keskeiset kaksi naishahmoa sekä rakastavat että halveksivat häntä.

Filsofi H.G. von Wright kirjoitti Idiootista: "Enemmän kuin mikään muu Dostojevskin suuri romaani »Idiootti» liikkuu aavistusten ja viittausten maailmassa. Kirjaa voisi kuvata tutkielmaksi hyvän psykoanalyyttisestä voimasta. Ruhtinas on luonteiden koetinkivi; hänellä on omalaatuinen kyky murtaa sielujen eristyneisyys ja houkutella ihmisen todellinen minä esiin sen sovinnaisesta kuoresta. Mutta hänen valoisa uskonsa, että »kauneus on vapahtava maailman», on katkerassa ristiriidassa hänen oman synkän ja onnettoman kohtalonsa kanssa."

Kuten eräs romaanihenkilö toteaa ruhtinas Myskinissä on ”varsinaista älykkyyttä” mutta toisarvoinen älykkyys on jäänyt kehittymättä. Tätä varsinaista älykkyyttä on Myskinin kyky havaita henkilöiden sisäistä elämää paljastavia merkkejä. Sama herkkyys on toisaalta kykyä aavistaa tapahtumia edeltäpäin. Tämän kyvyn Dostojevski uskoi myös itse omaavansa. Tällaisen ennakointikyvyn ei tarvitse olla mitään mystiikkaa, sen voi johtua nimenomaan kyvystä havaita henkilöiden sisäisiä prosesseja, ja kyvystä tajuta mihin ne johtavat.

Toisaalta Myskinin hahmoa on pidetty liian hyvänä ja eteerisenä, ja siksi epäonnistuneena henkilöhahmona.

Mielenkiintoista on että alkuperäisessä Idiootissa oli aggressiivisia ja pahoja piirteitä, ja siten hän oli realistisempi hahmo kuin lopullisessa versiossa. Alkuidiootissa sankarissa on pyrkimystä hyvään, mutta samalla hän on egoistinen, kateellinen ja väkivaltainen.

Samalla kun ”Idiootti” näin puhdistui hyväksi ihmiseksi, samalla alkoivat nuo pahan ihmisen piirteet siirtyä Rogozinin hahmoon. Hän on hyvyyden vastapaino, hurjapäinen, mustasukkainen ja aggressiivinen mies.

Dostojevskille oli tyypillistä käsitellä yhden kokonaisen ihmisen psykheä luomalla vastakkaisia henkilöhahmoja. Psyykkinen jakautuneisuus, jossa toinen on hyvä ja toinen on paha, kärjistyy Idiootissa. Myskin on lempeä ja vaalea ruhtinas, Rogozin on hurjapäinen ja tumma kauppias. Mutta toisin kuin todellisuudessa kävisi, nämä hahmot kiehtovat toisiaan. Eräässä kohtauksessa he vaihtavat kaularistejä keskenään

Vasta myöhemmässä versiossa ruhtinas Myskinin hahmo alkaa kehittyä venäläiselle uskonnolliselle perinteelle tyypilliseksi ”pyhäksi narriksi”.

Kahdesta ”Idiootin” naispäähenkilöstä, Natasa Filippovna esiintyy turmeltuneena naisena.

Romaanin keskeinen jännite rakentuu ruhtinas Myskinin ja kauppias Rogozinin kilpailulle tästä naisesta. Natasa on oikullinen, sadomasokistisesti toisia ja itseään rankaiseva, rakkauteen kykenemätön ihminen.

”Natasa on todella syvästi kiintynyt turmeltuneen naisen osaansa,” kirjoittaa Yrjö O Alanen psykoanalyyttisessä tutkielmassaan ”Dostojevskin hyvä ja paha”. Ruhtinas Myskin ”ei voi tyydyttää hänen voimakkaiksi kehittyneitä sadomasokistisia tarpeitaan samalla tavalla kuin Rogozin, jota hän kastroi ja kiusaa säälittä, saaden vastaansa samalla mitalla.”

Alanen näkee Natasan hahmossa, jotain Dostojevskin omiin fantasioihin liittyvää:

”Mielenkiintoista on, että myös kirjailijan oma suhde Natasaan tuntuu olevan ambivalenssin leimama. Natasa on toisaalta - lähinnä Myskinin tunteiden ja ajatusten leimaamana – ihailtu madonna, toisaalta raiskattu, turmeltunut ja kärsivä nainen.”

Romaanin toinen naispäähenkilö, nuori Agalja, on Natasaa tasapainoisempi hahmo, mutta ruhtinas Myskin saa hänetkin käyttäytymään ristiriitaisesti. Toisaalta hän rakastaa Myskiniä, toisaalta hän pilkkaa tätä. Kun Natasa huomaa tämän rakkauden, hän pyrkii kaikin keinoin saattamaan Myskinin ja Agaljan avioliittoon. Hänen haaveenaan on kaksoishäät, jossa hän uhraa itsensä Rogozinin puolisoksi. Kuten Alanen tulkitsee: ”Tällainen psykologinen mekanismi, joka tietenkin kätkee taakseen voimakkaan tunneambivalenssin, ei kuitenkaan kestä todellisuuden kosketusta. Kun naiset vihdoin tapaavat toisensa, sekä ruhtinaan että Rogozinin ollessa läsnä, viha ja mustasukkaisuus syöksyvät esiin…” (s.50)

Romaani loppuvaiheet alkavat Rogozinin puukottaessa Natasan kuoliaaksi. Ruhtinas Myskin on ollut pahojen aavistusten vallassa, kun Natasa on tulossa hänen vaimokseen. Mutta sinä yönä, jonka olisi pitänyt olla heidän hääyönsä Rogozin tulee pyytämään ruhtinasta luokseen, ja näyttää morsiuspukuunsa murhatun Natasan ruumiin. Mystisen hartauden vallassa he valvovat yhdessä naisen ruumiin vierellä ja päättävät olla mahdollisimman pitkään antamatta kuollutta Natasaa pois.

Alasen mukaan murha-ase, Rogozinin veitsi voidaan nähdä sekä tappavan aggression että peniksen symbolina. Murha tapahtui ”Myskinin toteutumattomaksi jääneenä hääyönä, jolloin tämän olisi pitänyt omistaa Natasa seksuaalisesti. Ovatko fallis-genitaalinen seksuaalisuus ja tuhoava aggressio tässä niin eriytymättömästi toisiinsa samaistuvia, että peniksen tunkeutuminen naiseen merkitsee murhaa… Siksikö Myskin on torjunut seksuaalisuuden ja siksikö murhaaja Rogozinin on hääyönä astuttava hänen sijaansa?” (s.57)

*
http://www.arthis.jyu.fi/kirjallisuushistoria/index.php/16_1800-luku/6_venaja/06_dostojevski/eighteenth_1622.html

IDIOOTTI - Dostojevskin ongelmallinen kuvaus 'hyvästä, pahasta ja naisesta'.

(Kuvassa Jevgeni Mironov Vladimir Bortkon ohjauksen Idioottina)
*
Alla Kiiltomato.netistä 'kaapattu' Aino Rajalan mainio kirjoitus Dostojevskin Idiootin uuden painoksen johdosta viime vuodelta.

Julkaisen sen blogissani myös siksi, että YLE Teema esittää paraikaa kirjasta tehtyä hienoa (10:n osaista) venäläistä sarjaa.
Kyseessä on kallein Venäjällä koskaan tehty filmausprojekti. Se on saanut erinomaiset arvostelut kaikkialla.

***
"TEISTÄ PUUTTUU HELLYYS. TEISSÄ ON VAIN TOTUUS. SE ON EPÄOIKEUDENMUKAISTA."
(Aglaja ruhtinas Myshkinille heidän keskustellessaan kahden kesken puistossa. - Sitaatti on televisiokäännöksestä.)

***
30.08.2006 Aino Rajala

Kesäklassikko: Idiootti, Kristus vai psykologinen tapaus?
F. M. Dostojevski: Idiootti (Idiot), WSOY 2006, Juhani Konkka (suom.)

Taisi olla Vladimir Nabokov joka veisteli, että Dostojevskin henkilöt eivät koskaan tee mitään joko kalpenematta tai punastumatta. Totta kyllä! Idioottikin tarjoaa oikean äärimmäisten tunnetilojen kavalkadin, mutta pois joutava iva: melodramaattisen tarinan uumenet kätkevät pelottavia psykologis-symbolisia syvyyksiä.

F. M. Dostojevski (1821–1881) teki tiettäväksi, että Idiootissa (1868) hänen pyrkimyksenään oli kuvata puhtaasti hyvää ihmistä, Kristus-hahmoa, lihaksi tullutta ideaalia joka törmäytetään keskelle maailman ristiriitoja. Keskustelua on käyty siitä, onko yritys onnistunut: syntyykö hyvästä ihmisestä kiinnostavaa, rikasta draamaa?

Jotkut väittävät että ei. Totta onkin, että romaanin asetelma on jotenkin konstruoitu ja henkilöt järjestään epäuskottavia ääri-ilmiöitä. Romaani ei kuitenkaan tyhjenny tähän yksioikoisuuteen. Ensinnäkin Dostojevskin henkilöt ovat epäuskottavuudessaankin inhimillisiä, tunnistettavia ja monisyisiä; heidät kuvataan tavalla joka jättää portin auki erilaisille tulkinnoille. Toiseksi romaanin asetelma itsessään herättää haastavia kysymyksiä, jotka ylittävät pohdinnat yksittäisten henkilöiden realistisuudesta tai kiinnostavuudesta.

"Jos minä täällä jotakuta vihaan niin teitä, teitä, jesuiittamainen siirappisielu!"

Idiootin ytimessä on keskushenkilöiden kolmikko, joiden keskinäisiin suhteisiin mahtuu liuta hillittömiä tunteita: rakkaudesta sääliin ja häpeään, vihasta ylpeyteen ja nöyryyteen.

Tarinan "idiootti" on epileptinen ruhtinas Myškin, kirkasotsainen nuorimies joka hämmentää Pietarin seurapiirejä esiintymällä sekä hupaisan naiivisti että pelottavan tarkkanäköisesti. Erikoislaatuista hänen hahmossaan on normaalin häpeän tunteen poissaolo: pahimmatkaan solvaukset eivät häntä loukkaa, hän pystyy tuntemaan korkeintaan myötähäpeää loukkaajiensa lapsellisuuden vuoksi.

Toisaalta myötätunnossa Myškin on muita päätään pitempi. Hän näkee toisten ihmisten salatut toiveet ja pelot kuin etevä psykologi ikään ja suhtautuu erilaisista kaistapäistä koostuvaan tuttavapiiriinsä rajattoman lempeästi ja ymmärtäväisesti.

Ruhtinasta on helppo pitää universaalin lähimmäisenrakkauden henkilöitymänä, mutta eroottista voimaa hänen rakkaudessaan ei ole. Ruhtinas itse tekee toistuvasti eron rakkauden ja säälin välille: etenkin suhteessaan huonomaineiseen seurapiirikaunottareen Nastasja Filippovnaan hän tuntee vain sääliä, ei rakkautta.

"Nastasja Filippovnalla täytyi olla jokin kauhea päämäärä – mutta mikä? Kamalaa!"

Siinä missä seurapiirit näkevät Nastasja Filippovnassa kevytkenkäisen päiväperhosen, ruhtinas tunnistaa hänessä kärsivän naisen, joka ei tunne itseään kohtaan muuta kuin kohtuutonta halveksuntaa. Nastasja Filippovna ilmaisee pariinkin otteeseen halunsa mennä yhteen ruhtinaan kanssa – muistettavimmin romaanin loppunousussa, joka huipentuu karnevalistiseen hääkohtaukseen – mutta kerran toisensa jälkeen Nastasja karkaa ruhtinaan luota tämän vastinparin Rogožinin syliin.

Nastasja Filippovnan hahmo on Idiootin jännittävimpiä. Hän pitää itseään "elukkana" mutta ihailee ruhtinasta, toivoo tämän rakkautta muttei usko olevansa sen arvoinen. Lopussa hän tunnustaa, ettei voi sietää sitä, miten ruhtinas kosimalla häntä vain pyrkii kohottamaan hänet omalle tasolleen. Puhuuko tässä Nastasjan olematon omanarvontunto, joka ei voi uskoa tulevansa rakastetuksi? Vai onko äänessä pikemminkin Nastasjan eroottinen halu, jota hän ei usko ruhtinaan pystyvän tyydyttämään?

"Rogožinin silmät välähtivät ja mielipuolinen hymy vääristi hänen kasvojaan"

Ruhtinaan symmetrisenä vastakohtana romaanissa toimii Rogožin, tummanpuhuva mies joka tuntuu olevan pelkkää häpeää, pilkkaa, intohimoa ja julmuutta. Hän on sekä Myškinin "veli" että tämän kilpailija, sekä rakastaja että murhaaja. Romaanin alkupuolella ystävykset vaihtavat liikuttuneina ristejä, seuraavassa kohtauksessa Rogožin yrittää puukottaa ruhtinasta. Lopussa miesten kilpailu Nastasja Filippovnasta on johtamaisillaan Nastasjan ja ruhtinaan avioliittoon, mutta kesken häiden morsio karkaa Rogožinin matkaan vain saadakseen tältä kuolettavan puukoniskun.

Romaani päättyy salaperäiseen kohtaukseen, jossa ruhtinas ja Rogožin valvovat hiljaa Nastasja Filippovnan morsiusasuisen ruumiin äärellä. Ruhtinas ei tuomitse murhaajaa vaan jää pelostaan huolimatta nukkumaan tämän viereen, silittelemään tätä. Kohtauksessa on tiivis homoseksuaalissävyinen lataus, jota vahvistaa Rogožinin veitsen fallinen symboliikka: intohimoinen mies on puukottanut ensin ruhtinasta, epäonnistuneesti, ja nyt Nastasjaa. Yö josta piti tulla ruhtinaan ja Nastasja Filippovnan hääyö, muuttuukin ruhtinaan ja Rogožinin yhteiseksi. Näinkö Myškin ja Rogožin, hyvä ja paha, kietoutuvat toisiinsa?

"Uusi lohduton surun tunne ahdisti hänen sydäntään"

Ruhtinaan oma kohtalo on lopulta murheellinen: Rogožinin kanssa vietetyn yön jälkeen hän vajoaa lopullisesti idiotiaan. Muillekaan hänen edesottamuksistaan ei näytä lopulta koituvan mitään siunauksellista. Kaikella hyvyydellään hän näyttää saavan aikaan lähinnä yleistä epäjärjestystä, repiviä skandaaleja ja suoranaisia murhenäytelmiä. Onko siis puhdas hyvyys pahassa maailmassa mahdotonta, onko sen sekoituttava pahuuteen jäädäkseen henkiin?

Toisaalta ruhtinaan typistäminen pelkäksi abstraktiksi hyvyyden henkilöitymäksi herättää vastustusta. Myškinhän on elävä ihminen, arvoituksellinen mutta perusteltu ja lukijalle läheiseksi käyvä persoona. Tässä mielessä Idiootin psykoanalyyttiset tulkinnat ovat rikastaneet Myškin-ymmärrystä kiinnostavalla tavalla. Niissä ruhtinaan hyvyyttä on selitetty seksuaalisuuden ja aggressioiden tukahduttamisella: Myškin on nähty tyyppiesimerkkinä siitä, miten toisten liiallinen huomiointi ja omien tarpeiden yli käveleminen estävät ihmistä toteuttamasta perusviettejään ja lupaavat siksi huonoa. Samalla kysymys puhtaan hyvyyden mahdottomuudesta siirtyy tuonpuoleisesta inhimilliseen sfääriin.

Aino Rajala
aino.rajala(at)helsinki.fi

Lisätietoa Internetistä:
A. S. Byattin arvio Idiootista
Artikkeli Myškinin Kristus-roolista
*
http://www.kiiltomato.net/?rcat=K%E4%E4nn%F6skirjallisuus&rid=1248

http://www.ruslania.com/language-4/entity-3/context-161/details-895.html

http://www.cozy-corner.com/cinema_russo_sovietico/english/russian_cine_Evgeny_Mironov.htm.

July 26, 2007

Uutta materiaalia John Fogertylta

(Sähköpostiviesti veljelle 23.7)

Hei

Tässä on ilmeisesti tulevan - syksyllä ilmestyvän Fogerty-albumin Revival single-julkaisu. Kappaleen nimi Summer of love ja sanoitus viittaa hippikesään 1967, ja biisin soundit ovat kuin suoraan Creamin Disraeli Gears-LP:ltä (1967). Mieleen tulee etenkin Sunsine of your love.
Mutta kyseessä ei ole suinkaan eikä likikään plagiaatti vaan tyylillinen pastissi - tekotapa, jonka Fogerty kyllä osaa 'hoitaa kotiin' upealla laulullaan ja kitaroinnillaan.

Häivähdys Johnin edellisen studioalbmin viimeisestä kappaleesta In the garden on myös mukana tässä 'sekoituksessa'. Lopun kitarasoolo saisi ehkä olla lyhyempi - tai sitten ei. Makuasia.

Raskaanpuoleinen riffittely tekee tästä melkoisen bailubiisin. Sitäpaitsi - haa! - John tekee sen jälleen: kertosäe tarttuu korvaan yhä tiukemmin joka kuuntelukerran jälkeen. Näin tehdään kunnon rock-biisi!
(Lisäys: Mutta etenkin sen toisen sinkku-biisiehdokkaan Don`t you wish it was truen kertosäe on vielä parempi!)

*
Eka linkki on ollut jo kolme viikkoa netissä, mutta mä olen viime aikoina seurannut pelkästään Johnin kotisivuja - lähinnä kiertueen settilistoja ja uuden albumin esittelyä. Settilistoihin ilmestyi jo lähes 3 viikkoa sitten juuri tämä biisi ja semmonen kuin Don`t you wish it was true - Revival-lp:n aloittaja.

Perhana - mä tiesin kyllä kotisivujen tekstin perusteella, että Johnista on netissä esittely Rolling Stonessa, mutta kun en nähnyt linkkiä siellä en etsinyt sitä muualtakaan.
Ajattelin äsken, että löytyisköhän Tuubista mitään ihan uutta, mutta silmäilin ensin Googlen linkkejä, ja heti eka sivultahan tämäkin sitten löytyi. Ei tarvinnut kuin katsetta siirtää 'kolme senttiä' alemmas...

John on muuten äskettäin lopettanut Euroopan kiertueensa ja siirtynyt Kanadan rundille.

*
Rolling Stone : John Fogerty, “Summer of Love”: A First Listen

Sitten biisin live-versio Saksan kiertueelta.

John Fogerty - Summer of love

***
Ja lisää pukkaa. Ilmeisesti Ranskan poika on amatöörivideoinut Johnin konsertista tuon Don't You Wish It Was Truen. Sanat on napattu kuulolta ja infossa todetaan, että ne ei ole ihan definitiiviset, mutta kyllä ne mun korvaani aika tarkkaan menee niinkuin teksti näyttää.

Tää on kertakaikkisen letkeä kantrirenkutus, josta löytyy takuuvarma 'maailmanparannuksen' meininki. Kaikki vois olla hyvin eikä kukaan vihais toista, oltais onnellisia jne. 'God - Don´t you wih it was true.

Kappaleen alkusekunnit eivät tässä kuulu kunnolla, mutta jo ensimmäinen säkeistö paljastaa Johnin sympaattisen ja tosiaan ehkä vähän itseironisen intention. Seuraavassa biisin kaksi ensimmäistä säkeistöä ja kertosäe.

Well, I awoke in heaven just the other night
There was so much beauty, so much light
Don’t you wish it was true, don’t you wish it was true

An angel took my hand, said you don’t have to hurry
Got all the time in this world, don’t worry
Don’t you wish it was true, God don’t you wish it was true

But if tomorrow everybody could be friends,
Anyone would take you in,
no matter what or where you’ve been,
But if tomorrow the world wasn’t half as tough,
Everybody had enough,
God don’t you wish it was true

*
Tarkoituksellisen naivia ja hyväuskoista unelmointia - ehkä pikkasen kieli poskessa mutta sydämellä tehtyä eli äärimmäisen vetoavaa. Varmaa klassikkoainesta. John kerta kaikkiaan osaa tämän genren. Hyvältä näyttää tulevan albumin kannalta.

*
Don´t You Wish It Was True

Don't You Wish It Was True-Fogerty Olympia
video du concert de John Fogerty al'Olympia 2007...
Time: 03:35
(Sama Tuubista löytyvä esitys, mutta ilman 'tekstitystä'.)

Tästä löytyy ehkä pikkasen parempilaatuinen liveversio samasta kappaleesta Saksan kiertueelta, joskin Pariisin Olympia-teatterin versio tuntuisi olevan 'groovimpi', joskin tämä väite saattaa osoittautua vääräksi.

John Fogerty - Don't You Wish It Was True

***
Ja sitten varsinainen ylläriekstra!

YouTube - 3 year boy sings with guitar John Fogerty's Big Train
3year boy sings John Fogerty's Big Train and plays guitar with his grandfather.

(No - se kitarointi nyt on lähinnä kovaa yritystä imitoida, mutta kyllä tämä nassikka on kerrassaan mainio tapaus!
Biisihän on Johnin kolmannelta soololp:ltä Centerfield (1985) ja täydelliseltä nimeltään Big Train (from Memphis) - laulu kertoo itse asiassa Elviksestä).

***
Terv. Rauno

'Pitkässä juoksussa kandee studata suuressa mittakaavassa'

Kirjoitettu kommentiksi kafkaesquen kommenttiin A-K.H:n päreessä "Verkkaisuuden ennätysteos".

Kafkaesque
*
Tuleeko nyt ryppy rakkauteemme ;)?

1) Provokaatio: Eikö Kilpi ole pikemminkin kielellä leikittelevä huippulahjakas verbaalikko - Kemiön murteen 'sanasnobi' kuin 'kunnon' romaanikirjailija, joka ymmärtää tarinan ja ihmisluonteen psykologian päälle jotain? (Olen vain selaillut 'Alastaloa')

2) Kieli elää omaa elämäänsä, lauseopin 'lainoppineet' omaansa. Emme mahda mitään sille, että suomen kieli ainakin puhutussa muodossaan täyttyy anglismeista.

Minäkään en pidä siitä, että näin tapahtuu, mutta se nyt vain yksinkertaisesti tapahtuu. Oletko kuullut koskaan termiä globalisaatio? Siitä on nyt kysymys tässäkin asiassa.

Kukin tahollaan pyrkiköön omantuntonsa ja kielentajunsa mukaan säilyttämään suomen kielen 'puhtaana' - tiedostaen kuitenkin jatkuvasti tuon edellä kirjoittamani.

Ja mitä hymiöihin tulee, niin todellakin - ne ovat kyllä ihan pers...pyllystä.
Itse käytän joskus yhtä hymiötä, koska olen havainnut sen käteväksi ilmaisemaan intentioni siitä, kirjoitinko 'kieli poskessa' (ironisesti) vai en. Sellaista kun ei välttämättä pysty itse tekstin sisältöön 'koodaamaan'. ;) = This is hjumor!

Myös lainausmerkeillä voi tietenkin viestiä, että huom!: tämä sana tai ilmaisu on monimerkityksinen, mutta lainausmerkit ovat loputon suo. En tiedä, miten niitä käytetään 'oikein', ja minulle on aivan turha tulla tuputtamaan lauseopillisia dogmeja tässä(kään) tapauksessa.

Suomen kielessä ei kuulemma myöskään (itse asiassa tämäkin on lauseopillisesti väärin kirjoitetettu) käytetä kahta huuto- tai kysmysmerkkiä peräkkäin. No - se on suomenkieltä se - minä kirjoitan sitten jotain muuta kieltä ja käytän kahta kysymys- tai huutomerkkiä, jos haluan.

*
Toistan - kieli muuttuu väkisin ja me itse muutamme sitä. Etenkin jokainen kirjailija muuttaa sitä. Ja tämä on luovuutta - jopa myös idioottimaiselta kuulostavan jenkki-suomi-jargonin suhteen.
Ei ole olemassa 'oikeaa' tai väärää suomen kieltä. On vain perinteitä, jotka nekin ovat tavallaan eräänlaisia konventioita, jotka on pyhitetty 'totuuden dogmatiikalla'.

*
What, then, is truth? A mobile army of metaphors, metonyms, and anthropomorphisms—in short, a sum of human relations which have been enhanced, transposed, and embellished poetically and rhetorically, and which after long use seem firm, canonical, and obligatory to a people: truths are illusions about which one has forgotten that this is what they are; metaphors which are worn out and without sensuous power; coins which have lost their pictures and now matter only as metal, no longer as coins.
(Nietzsche: On Truth and Lie in an Extra-Moral Sense)

http://www.geocities.com/thenietzschechannel/tls.htm

*
http://info.adm.jyu.fi/main/portti/tiedotteet/2004/02/2655/show_announcement
http://www.helsinki.fi/kksc/finska/finska_2/Idiomit.pdf

July 23, 2007

Carly Simon - You Are So Vain: Sä olet niin turhamainen/itserakas

Yhä edelleen tämä 1972 julkaistu Carly Simonin kappale You're So Vain jaksaa viehättää. Se on varmasti eräs pop-/rockmusiikin keskustelluimmista ainakin sanoituksen suhteen. Kuka on tuo turhamainen ja narsistinen, itseään täynnä oleva kukkoilija, josta Simon laulussaan kertoo. Mick Jagger, James Taylor, Warren Beatty, Cat Stevens, Kris Kristoffersson jne?

Simon ei itse ole koskaan paljastanut henkilöä vaan on lopulta todennut, että kyseessä on eräs hänen Los Angelesin aikaisista miestuttavistaan - tarkemmin: eräs tietystä kolmesta henkilöstä tai he kaikki. On myös esitetty tulkinta, jonka mukaan laulu viittaisi kaikkiin miehiin....hmm...

Teksti vaikuttaa kyllä omakohtaiselta ja nimenomaan senkin takia, että biisissä on hienoa melodista - ehkä myös hiukan melankolista tyylikkyyttä ja jonkinlaista purevan mutta hellän ironisen hymyn aineksia - jopa lievää sääliä, joka kuitenkin yrittänee ymmärtää laulun 'egomaanikkoa', joka luulee olevansa kaiken keskipiste.

*
You're So Vain
(Todella sevengaava ja ammattitaidolla tehty live-esitys, jossa koko orkka Simonin flyygeli mukaalukien on viety pienehkön sataman rantaan tuulen ja lokkien keskelle.)

*
Tiedän, että vertailu ontuu, mutta minulle tulee väistämättä mieleen tästä laulusta Bob Dylanin - pari vuotta sitten maailman parhaimmaksi rock-biisiksi kautta aikojen äänestetty Like A Rolling Stone.

Carly Simon teki siis ikäänkuin feministisen vastineen Dylanin hieman katkeralle joskin koskettavalle tilitykselle naispuolisesta 'pintaliitäjästä', joka unohdettiin.

Peter Sarstedin Where Do You Go To My Lovely (jonka teki suomeksi Hector nimellä 'Kuningatar') ja tottakai - etenkin Juicen hienosti suomeksi runoilema, Kinks-yhtyeen Ray Daviesin Celluloid Heroes (Juice: 'Paperitähdet'), sivuavat samaa teemaa. Tosin Daviesin tekstissä painotus on enemmän Hollywood-busineksen ja julkisuus-kultin kritiikissä kuin itse näyttelijöissä.

Carly Simonin 'kukko' ei kuitenkaan tipahda 'kelkasta', mutta jotenkin perin säälittäväksi, pinnalliseksi ja jopa empatiakyvyttömäksi Carly hänet kuvaa aivan kuten Dylan oman 'tähtensä'.

Nämä laulut ovat kuvauksia ihmisten - niin miesten kuin naisten huomionkipeydestä, narsismista ja naivista ylpeydestä - heidän heikkouksistaan sekä paheistaan - ja lopulta heidän sisäisestä yksinäisyydestään - klovnin kyyneleistä.
Ja ketkäpä muut siitä olisivat parhaita kertomaan kuin itse julkisuuden valokeilaan hakeutuneet/päässeet populaarikulttuurin tähdet ja etenkin pop-/rockmaailman 'julkiset eläimet'.

*
HUOM! Haluan erikseen muistuttaa, että tämä tyttö/nainen ei kuitenkaan ilmeisesti koskaan olisi tarvinnut mitään miljoonahittisuosiota pankkitiliään ja elintasoaan kartuttaakseen, koska 'Simon's father was Richard L. Simon (co-founder of Simon & Schuster, Inc.), an accomplished pianist who often played Chopin and Beethoven at home. Her mother was Andrea Louise Simon (née Heinemann)[1], a biracial[2] (black and Jewish) civil rights activist and singer. (wikipedia).

Eipä siis ihme, että Carlylla jo vanhempiensa kautta oli kosketus musiikkiin, soittamiseen ja laulamiseen - sekä tietenkin myös julkkiksiin - kirjailijat etunenässä, sillä Simon&Schuster on eräs suurimpia ja arvostetuimpia kirjakustantamoja maailmassa!

*
Lyrics

(whisper: «son of a gun»)

You walked into the party like you were walking onto a yacht
Your hat strategically dipped below one eye
Your scarf it was apricot
You had one eye in the mirror as you watched yourself gavotte
And all the girls dreamed that they'd be your partner
They'd be your partner, and...

You're so vain, you probably think this song is about you
You're so vain, I'll bet you think this song is about you
Don't you? Don't you?

You had me several years ago when I was still quite naive
Well you said that we made such a pretty pair
and that you would never leave.

But you gave away the things you loved and one of them was me
I had some dreams they were clouds in my coffee, clouds in my coffee and....
You're so vain, you probably think this song is about you...

Well I hear you went up to Saratoga and your horse naturally won
Then you flew your Lear jet up to Nova Scotia to see the total eclipse of the sun
Well, you're where you should be all of the time
And when you're not you're with
Some underworld spy or the wife of a close friend
Wife of a close friend, and....

You're so vain, you probably think this song is about you...

*
www.nndb.com/people/082/000023013/

www.delafont.com/music_acts/carly-simon.htm.

July 22, 2007

Amy Winehouse - Will You Still Love Me Tomorrow

Tämä on kuuluisa, monien laulajien coveroima kappale, jonka alunperin kirjoitti (sittemmin eronnut mutta silti vielä jonkin aikaa yhteistyötä jatkanut) pariskunta Gerry Goffin ja Carole King. He kirjoittivat monia hittejä useille artisteille1960-luvulla.

Carole Kingin moni muistanee ainakin hänen hienosta LP:stään Tapestry (1971), joka on sekä kriitikkojen palkitsema että eräs eniten myyneitä albumeja maailmassa.

Tästä päreestä löytyvä kappale nousi alunperin listojen kärkeen 1960 tyttölauluyhtye The Shirellesin esittämänä.
*
Vaikka Amy Winehouse onkin itse kirjoittanut suuren osan materiaalistaan, hän myös valikoi esitettäväkseen muiden tekemiä, itselleen sopivaksi katsomiaan (usein klassikko-)kappaleita, joista mainittakoon blogistani edellä löytyvät Sam Cooken Cupid ja ja Specialsien Monkey Man monista jazz-klassikoista nyt puhumattakaan.
*
Turhaa edes alleviivata, että Amyn tulkinta on sykähdyttävä. Kyseessä on soundtrack-versio kuten uploadaajan infosta voimme lukea.
*
Amy Winehouse - Will You Still Love Me Tomorrow
Will You Still Love Me Tomorrow" for the soundtrack to "Bridget Jones: The Edge of Reason."...Amy Winehouse Will You Still Love Me.
Time: 03:32
(Audio)

July 20, 2007

Rakastaa, ei rakastaa...

(Viimeisimmät lisäykset ja korjaukset 23.7)

'syy' kirjoitti edellisessä päreessäni:

'no ei kai se elämä akattomuuteen kaadu?'

*
Se kaatui jo...mutta en todellakaan haluaisi, että minusta tulee katkera naisia tai ylipäätään elämää kohtaan.

Tästä mieleeni assosioituu välittömästi Arthur Schopenhauer, joka oli suorastaan huvittava ja ristiriitainen persoona näissä asioissa.
(Nietzsche on nähnyt terävästi Schopenhauerin läpi psykologisissa kommenteissaan tästä).

*
Arthur Schopenhauerin suhde äitiinsä Johannaan oli koko elämän ajan todella vaikea (no - niin oli minunkin).

Ensinnäkin: Arttu syytti äitiään aviomiehensä eli A:n isän 'laiminlyömisestä' ja välinpitämättömyydestä sekä tunteettomuudesta perhettään - siten myös Arttua - kohtaan; - jopa rikkaan kauppias-isänsä (joka oli vaimoaan paljon vanhempi) ajamisesta itsemurhaan.

Johanna kun alkoi pitää salonkia ja eli omaa seuraelämäänsä perheen sijasta ja sen kustannuksella.

Toiseksi: äiti ja poika 'kilpailivat' menestyksestä.

Johanna kirjoitti kaupallisesti ajoittain erittäin menestyksekkäitä romanttisia kertomuksia 1820/30-luvulla, jolloin vihdoin 1850-luvulla filosofiseksi 'hitiksi' noussut Arthurin magnum opus 'Maailma tahtona ja mielteenä' (MTM) ei myynyt juuri mitään eikä tehnyt vaikutusta myöskään akateemiseen maailmaan, joka oli siihen aikaan Hegelin 'mandaatti'.

Arttu kuitenkin sanoi äidilleen, että jonain päivänä noita sinun tarinoitasi ei muista kukaan, mutta minun MTM:ni säilyy ikuisesti filosofian historian merkkiteoksena.

Kolmanneksi: Arttu oli mustasukkainen jopa äitinsä läheisimmästä seuralaisesta, jonka kanssa tämä oli mennä avioon asuessaan Weimarissa (- jossa muuten kaksi niinkin erilaista miestä kuin Goethe ja Arthur Schopenhauer tutustuivat ja likipitäen täydellisestä temperamenttierostaan huolimatta kunnioittivat toisiaan vilpittömästi.)

Schopenhauerin suhde äitiinsä oli/on siis vähintäinkin 'herkkupala' freudilaiselle tulkinnalle, joskaan en tiedä, onko kukaan tehnyt aiheesta kunnon tutkimusta.

*
Arthurin pahin välirikko äidin ja hirvittävän ruman sisaren (jotka elivät kahden samassa taloudessa) välillä syntyi kun pankki, jonka hallussa/hoidossa schopenhauereitten perintöomaisuus oli, vaati perinnön pienentämistä (en muista enkä osaa ilmaista tätä tapausta oikealla terminologialla) puolella, koska muutoin pankki menisi konkurssiin.

Koko perintö siis menettäisi ilman tuota 'alennusta' arvonsa kokonaan kuin sijoitukset New Yorkin pörssiromahduksessa 1929.

Mutta siinä missä äiti antoi periksi pankille, siinä Schopenhauer isänsä kauppias-/välitysfirmassa kolme vuotta oppia saaneena ja muutenkin myös näissä asoissa fiksuna tyyppinä kirjoitti ko. pankinjohtajalle, että hän ei allekirjota paperia, koska on jotakuinkin varma, että pankin maksukyky ei ole uhattuna niin suuresti kuin se väittää.

Arttu lopettaa kirjeen murskaavaan tyyliinsä:

'Älkää luulkokaan, että vaikka ihminen olisi pyhittänyt elämänsä niinkin maailmasta vieraalle asialle kuin filosofia, että hän olisi näissä asioissa pelkkä epäkäytännöllinen typerys, jolle voi uskotella mitä tahansa.'
(Vapaa muistuma A:n kirjeestä.)

Äidin ja sisaren osuuksia pienennettiin radikaalisti, mutta Artun osuuksiin ei uskallettu kajota, koska pelättiin, että hän nostaa suuren oikeusprosessin.
Arttu oli kyllä varoittanut äitiään ja ilmaissut epäilyksensä pankin rehellisyydestä, mutta ei ollut hyväksynyt mitään kompromissiehdotuksia äitinsä taholta, joka noudatti pankin ohjeita.

Kun selvisi, miten pankki asiassa sitten oli toiminut, Johannan ja Artun välit menivät vähäksi aikaa poikki.
Artulle melko läheisen sisaren kirje osoittaa, ettei hänkään enää voinut tuntea rakkautta tätä kohtaan - ikäänkuin A. olisi muka huijannut heitä!?

Totuus kuitenkin on, että Arthur ei suostunut pankin kompromissiehdotukseen, kun taas äiti ei ollut uskaltanut vastustaa pankkia niin totaalisti kuin Arttu.

Olen tosin ymmärtänyt, että A. toimi tässä asiassa melko itsenäisesti, koska ei voinut sittenkään olla täysin varma pankin tilasta.
Mutta hänellä oli todellista business-älyä, ja siksi hän rohkeni lopulta kirjoittaa pankin johdolle mitä kirjoitti.

*
Kun Schopehauer tuomitsi tahdon ja seksuaalisuuden ylistäen askeettista elämää, niin miten hän itse eli tuonne vähän yli 40 ikävuoteensa asti?

Ei varmasti kuin munkki vaan irtosuhteita viljellen ja erinomaisella taloudellisella taidolla isänsä perintöä vaalien - samalla elämästään nautiskellen.

Hänellä oli pitkäaikainen suhde berliiniläiseen näyttelijättäreen, joka - vaikkei tullutkaan raskaaksi Artusta/Artulle vaan eräälle kolleegalleen olisi kuitenkin mennyt naimisiin A:n kanssa, kun tämä sitä itse pyysi - kaikesta 'uskottomuudesta' huolimatta.

Lopulta kävi niin, että näyttelijätär kuoli, mutta A. suostui maksamaan lapselle jopa elatusapua.

Samoihin aikoihin Arttu näki unen koleraepidemiasta, joka yhä 1800-luvun puoleenväliin asti (ja myöhemminkin) iski ajoittain suuriin kaupunkeihin. Schopenhauer lähti Berliinistä jo samana päivänä.

Berliinin yliopiston filosofian professori ja mies jota Schopenhauer erityisesti vihasi, jäi kaupunkiin varoituksista huolimatta ja kuoli koleraan miltei heti.
*
(Myös Nietzschellä kävi koleran suhteen tuuria Venetsiassa keväällä joskus 1880-luvun alussa, jolloin hän - senhetkiseen ilmastoon tympääntyneenä lähti kohti Pohjois-Italiaa.
Seuraavana päivänä kaupunki julistettiin karanteeniin, eikä sieltä olisi päässyt pois pitkiin aikoihin, mikä olisi moninkertaistanut tartuntariskin.)

*
Otapa tästä tolkku! Arttu ei ainakaan minun mielestäni ollut täysin tolkuissaan edellä mainitun näyttelijättären suhteen vaan aivan silmittömän rakastunut ja himojensa vietävänä.

Mutta ehkäpä myös tämä kokemus vahvisti hänen pessimististä ja kyynistä - ajoittain suorastaan misogyynistä asennettaan naisiin.
*
Toisaalta on kerrottava, että tavatessaan vanhoilla päivillään älykkään ja säkenöivän kulttuurivaikuttajan Malwida von Meysenbugin, josta tuli vaikutusvaltainen 'salonginpitäjä' sekä Wagnerin (myös monien muiden kulttuurihenkilöiden) hyvä ystävä - vanhemmiten myös Nietzschen eräänlainen suojelija sekä 'sijaisäiti' - Arttu oli todennut, että hänen kai pitää pitää hieman tarkistaa käsityksiään naisista...(Hehheh - vai niin!?)

(Malwida (joka oli kymmenisen vuotta vanhempi kuin Nietzschen erittäin nuori äiti - ja vanhapiika - vai pitäisikö sanoa nykytermein sinkku) oli todennut eräänä iltana Sorrentossa (1877) suuremmoisen tyytyväisyyden vallassa, kun Nietzsche, tohtori Paul Ree ja Nietzschen oppilas ja hänen 'yksityissihteerinsä', muusikko Heinrich Köselitz (Nietzschen antama nimimerkki: Peter Gast) olivat istuneet iltaa teetarjoilun kera, ja Ree sekä Gast olivat lukeneet ääneen (Nietzsche toivoi, että voisi lepuuttaa särkeviä ja likinäköisiä silmiään) ranskalaisia kirjailijoita: mm. Montaignea, Stendhalia, Rouchefoucalt'a jne., että 'mehän olemme kuin oikea perhe!')

***
Ja - kuten sanoin - silti eräät maailmanhistorian piikikkäimmät, 'myrkyllisimmät' ja psykologisesti fiksuimmat (sorry - ehkei sentään - kyllä ne taitavat löytyä Shakespearelta ja Ibseniltä - Dostojevskikin on kyllä tosi terävä (esim. Idiootin Nastasja Filippovna) mutta melko kyyninen - tietenkin myös Flaubert) - kommentit naisista on kirjoittanut Arthur Schopenhauer.
*
Pitääkö ensin vihata, jotta näkisi totuuden...rakkaus kun vain sumentaa aistit!

*
http://de.wikipedia.org/wiki/Malwida_von_Meysenbug

July 19, 2007

Vastaus

(Kirjoitettu edellisen päreen kommentoijille. Pieniä korjauksia ja täydennyksiä tehty tekstin loppuun klo: 22.15)

*
Minäkin kiitän P. Järveläistä tarjouksesta, mutta pakit tuli ;), kun tuo kafkis onkin jo naimisissa.

A-K.H:n yksinäisyyden 'ylistys/puolustus' oli kerrassaan vakuuttava, eikä kafkaesquenkaan erakkous/sivullisuus-kaipuussa ole moitittavaa.

Nyt vain on niin, että minä todellakin olen käytännössä tyystin erakko.
En toki 100%:sti, mutta aivan varmasti äärettömän paljon suuremmassa määrin kuin te kaksi.

Tellä molemmilla on omia lapsia (ainakin KH:lla), minulla ei.

Olen onnistunut kieroutuneen yksinäisyydenkaipuuni ja osittain myös 'alkoholinkaipuuni' ja lopulta ambivalentin välinpitämättömyyteni takia 'räjäyttämään sillat takanani', mitä tulee elämäni tärkeimpään ihmissuhteeseen/rakkauteen.

Siltä ainakin näyttää juuri nyt - on näyttänyt itse asiassa jo yli 2 vuotta.

Kaipaan ja tarvitsen yksinäisyyttä, mutta vihaan sitä, jos/kun se alkaa muuttua (näin käy liian usein) kuin sumuksi, jonka läpi ei näe muuta kuin oman - hatarasti heijastuvan kuvansa - eräänlaisen Dorian Grayn irvikuvan, joka ei armoa anna!

Näin tuo hämärä peilikuvaijainen puhuu minulle: "Räsänen - sinä olet kadotettu sielu.

Sinulla ei ole toivoa koskaan edes ollutkaan, sillä ne unelmat, joita olet joskus hellinyt olivat vain pettäviä illuusioita, joiden takaa paljastuu 1) olemattomuus, 2) tyhjyys, ja 3) kadotus.

Sinulle ei ole annettu jatkuvuuden kokemusta edes omissa lapsissasi, etkä sinä tule koskaan uskomaan Jumalaan niin vahvasti, että kykenisit rukoilemaan Häntä, jotta edes armon mahdollisuus voisi toteutua.

Olet pelkkä piruparka - paholaisen asianajaja kuten Ivan Karamazov/Nietzsche/Rogozin/Kirillov, joka salaa sisimmässään kadehtii ruhtinas Myshkinin naivia mutta vilpitöntä, suoraa ja kaikki ihmiset läpäisevää rehellisyyttä - rehellisyyttä, joka on todellisen rakkauden välttämätön edellytys.

Sinä olet paha, eikä sinua pelasta kukaan muu kuin se, jonka edessä et kykene nöyrtymään - et ajatuksissasi etkä teoissasi - Jumala!"

*
Tällä tavoin tuo hirviö lopetti ja ojensi minulle T. S. Eliotin 'Ontot miehet' kuiskaten: 'mutta sinähän olet humoristi ja koomikko RR.' Kyllä sinä tiedät, että elämä on pelkkä vitsi - se hullun tarinoima...' Naura siis, naura!

Näin se hirviö sanoi - ja se hymyili!

July 18, 2007

Sähköpostiviesti

Hei

Pyydän anteeksi eilistä 'sanatulvaani'. Olin hieman kännissä. Älkää ottako minua tosissanne. Olen nopeasti vanheneva, yksinäinen ja katkeroitunut erakko, joka kaipaa jotain, jota rakastaa ja joka rakastaisi.

Olen menettänyt Sadun ihan omaa syytäni. Kummallista, miksi ihmisen on niin vaikea oppia rakastamaan. Tunne on mutta ei 'taitoa' käyttää sitä. Joku sanoisi, ettei rakkautta edes voi hallita/oppia, mutta se liian pessimistinen näkemys. Pitää olla nöyrempi. Paljon nöyrempi.

Nietzsche kirjoitti miltei päinvastoin, mutta tämä on aika hirveää, koska hän EI sisimmässään ollut erakko vaan erittäin sosiaalinen ja seurallinen - vaikkakin vetäytyvä ja hiljainen (ei kuitenkaan kahden kesken).

Aristoteles on oikeassa: ihminen on sosiaalinen eläin. Jopa luostari on mitä sosiaalisin yhteisö - ei tietenkään meidän tavallisten - halujemme orjien merkityksessä, sillä luostarissakaan ihminen ei pääse irti vallanhalustaan ja ylpeydestään - se jää, vaikka seksuaalisuuden saisikin vaimenemaan.

Entä ns. 'skiitta-erakkous' (en muista nyt tarkkaa termiä)? Mutta sekin on 'yhteisöllistä', koska skiitta-munkki elää koko ajan suhteessa J(j)umalaansa. Ei hän ole milloinkaan täysin yksin. Kukaan ei ole täysin yksin. Ei edes 'idiootti' - vaikkei kukaan idioottia ymmärtäisi tai hyväksyisikään (vrt. Wittgensteinin yksityisen kielen kritiikki).

On vain niin helvetillisen vaikeaa korvata reaaliset ihmissuhteet imaginaarisilla. Se on miltei väkivaltainen teko omaa ihmisluontoa(an) vastaan.

*
Olen määritellyt edellä (nykyisen) oman elämäni pahimman dilemman.

*
Terv. Rakastunut ja rakastava mutta loputtoman yksinäinen R.

Amy

Minä kyttään videoita. Te saatte tulokset tänne. Kaksi päivää sitten ilmestyi tällainen: Amyn live-karakteeria hienosti esittelevä video.

Se ei ole suora live, mutta natsaa aika hyvin cd:n kanssa yhteen.

Amy on ihme.

***
Amy Winehouse - Me and Mr Jones ('quite' live)
0:3.20

Amy Winehouse!

Re: Best version I have ever heardhttp://stage6.divx.com/Diva-Channel Back To Black live.Time: 02:31
(Äänen ja kuvan laatu on loistava. Kiitos. Olen täysin otettu. Tämä nainen on nero.)

July 16, 2007

No voi nääs nääs nääs!

Ja tässäpä muutama sketsi legendaarisesta, 'tampesterilaisesta' perhesarjasta Heikki ja Kaija. Kyllä parisuhde on iiihanaa: sivistävää ja yllätyksellistä - NÄÄS!

(Kokosin tämän sarjan erityisesti Ikkunaiinestä varten - nääs. Nämät paranoo loppua kohren. Viimonen on jo aivaan hillitöön - näääs.)

*
Heikki ja Kaija
04:06

Heikki ja Kaija 2
Time: 03:59

Heikki ja Kaija 3
04:40

Heikki ja Kaija 4
03:47

Heikki ja Kaija 5
05:24
*
"Ei se niin tasaista ole.." Heikki ja Kaija -sarjanäytelmä ...

July 15, 2007

Sisäänajo

Lisää 'pökköä' pornokeskusteluun. Omistan nämä 'pätkät' Kemppiselle ja Ikkunaiinekselle.
*
Tirkistelijä 1
Time: 00:58
('Vedetään se ihan levälleen, niin se tuulettuu.')
*
Tirkistelijä 2
Time: 00:56
(Miks se on niin kuiva? Ei se kostu, ku se on jo niin vanha.)

'Onks tää Linnanmäki?'

Kuva-arvoituskilpailu: Ristivosu
04:47
(Tässä irvaillaan sekä hauskasti että samalla piikitellen kaikkia television idioottimaisia arvaus-visailu- ja leikkityyppisiä hössötyksiä, joiden pitäminen edes keskitason viihteenä on vähintänkin kyseenalaista.)

Kari Heiskasen bravuureita sketsikomiikan alalta

Raivolan rysäpöksyt
Sketch from Finnish TV show Velipuolikuu from early 1980s...Finland Tv Velipuolikuu Kari Heiskanen Estonia Raivolan rysäpöksyt
00:44
(Velipuolikuun ajoilta; oliko ne muuten rysä- vai rysapöksyt...no sama tuo...)
*
Opettajainhuoneessa
Yksi legendaarisimmista sketseistä, joskus vahingossa se keskusradio jääki päälle.
04:45
(Kuten uploadaaja kirjoittaa, tämä on varmasti yksi Tabu-sarjan loistavimpia sketsejä. En keksi tarpeeksi ylistäviä superlatiiveja...)
*
Hirveetä kattoo
Pelle kertoo mietteitään ja kuulumisiaan...Pelle Miljoona.
01:11
(Velipuolikuun sketsi. Heiskanen loistaa jälleen verbaliikallaan.)
*
Pitoa suksiin
02:33
(Tässä loistavat molemmat - sekä Petelius suksihuoltajana että Heiskanen Juha Mietona. Klassikko.)
*
Herra ulkoministeri
Mistäs tämmösiä poliitikkoja saatais?
02:09
(Mutapainin ystävistä. Heiskasen ulkoministeri ei ainoastaan naurata vaan herättää myös vakavia ajatuksia.)

'Järje voittoha tää on'

Tää on ehdoton klassikko. Näitä sketsejä oli Velipuolikuussa (alunperin 1983-84) muistaakseni useita, mutta tuubissa ei näyttäisi nyt olevan kuin tämä yksi.

Sketsin Johannes Virolainen eli Kari Heiskanen oli/on koomikkona täysin Peteliuksen tasoa (ja näyttelijänä ylipäätään ehkä jopa parempi tai ainakin laaja-alaisempi kuin PP), mutta kyllästyi? sketsitaiteiluun Velipuolikuun, Mutapainin ystävien ja Tabun jälkeen (Myös Oudot jutut pitää mainita - linkit sarjoihin löytyvät Heiskasen linkistä).

Heiskasen paikan tavallaan peri Aake Kalliala, joka sopi kyllä erinomaisesti Peteliuksen aisapariksi ja osoitti joissain imitaatioissa olevansa jopa loistava (esim. Johannes Virolainen ja Edwin Laine)
*
Heiskanen on kertonut, miten vaikea hänen oli pitää pokkaa näissä Virolainen-Vennamo-väittelyissä - jopa niin, ettei aina edes uskaltanut katsoa PP:n suuntaan, joka heilui istuessaan tai keinuessaan kiikkustuolissa puolelta toiselle; kuului hurjaa puhinaa ja ähinää, pullaa lensi joka puolelle...
Niinpä Heiskasen pokka pettää tässäkin täysin ilman 'varoituksia' viimeisen sanan kohdalla.
*
Jos joku on enempi kiinnostunut aiheesta, niin hankkikoon Jukka Annalan tv-tietokirjan Toopelivisio (Teos, 2006).

*
Johannes ja Veikko pelaavat ristinollaa
Sketch from Finnish TV-show Velipuolikuu from early 1980s....Finland TV Velipuolikuu Kari Heiskanen: Johannes Virolainen, Pirkka-Pekka Petelius: Veikko Vennamo.
00:30
(Sinä olet Jussi minua rötöksellä huijannut!)

Fyrkkaa ja persettä

Emme voi välttyä tältä tyypiltä, joka on PP Peteliuksen eräs kuuluisimmista sketsihahmoista eli herra 47:ltä. Videopätkissä löytyy, mutta valitsin nyt sitten tämän, koska se on...se on...tota...hauska!

Herra 47 alias Naama Velli ehdottelee
02:29
('Koppi vaihtuu päivittäin, mutta horo pysyy samana'...ehheheh....)

July 14, 2007

Öööö, siis ooo ja öööö!

Muistanette? MTV 3:n Huomenta Suomi aamuohjelman juontajan Timo Laukkion. Petelius tekee näissä sketseissä täydellistä 'hakkelusta' ko. tyypistä.
Itse muistan nähneeni sellaisenkin jakson, jossa PP:n kädet ja sormet on suurennettu, jotta Laukkion käsielehdintä näyttäisi jotakuinkin mielettömältä. Sitä sketsiä ei tuubista kuitenkaan löytynyt, mutta takaan, että etenkin Laukkio 2:nen on aivan hillitöntä meininkiä!
*
Timo Laukkio 1
01:48
(Öööö, ooo, öööö! - Pakko sanoa kolmen katselukerran jälkeen, että kyllä tämä on ihan yhtä kovaa kamaa kuin kakkonenkin, jossa PP vain vetää homman täysin absurdiksi.
Mutta 'tekokädet/-sormet-osa', josta kerroin, on kaikkein mielettömin. Toivottavasti joku vielä uploadaa sen.)

Timo Laukkio 2
Time: 02:26
(Luulenpa, että kameramiehiltä on pettänyt pokka ja pahasti, koskapa PP:ltäkin meinaa 'loppua happi', eikä hän voi muuta kuin häipyä pois kuvaruudusta, jottei tikahtuisi nauruun.)

'Nandi-heimon poika'

Yleisurheilu: Kari Mänty haastattelee
07:56
(Kameleontti-Petelius on taas elementissään)

'Osta hyvä kello, puolikas huora tai video! Halvala!'

Osta!
02:18
(Vähän mä nauroin...'Tässä video, täällä porno!')

Amy Winehousen 'kirkonmenot'

Amy Winehouse - Back to Black (Live in Bristol)
Back to Black live in Bristol on the UK TV show "TBA"
Time: 03:32
(Pankaa merkille esiintymispaikka. Tunnelma on aika 'epätodellinen', mutta Amyn laulu ja koko bändi vaikuttaa sopivan täydellisesti tähän 'pyhään tilaan', jos nyt kukaan eurooppalainen on enää edes kuullut sellaisesta kuin pyhä - fundamentalistit ovat sitten ('valitettavasti') asia erikseen....)

July 13, 2007

Amy Winehouse - Back to Black (acoustic)

YouTubea kolutessa tekee aina uusia löytöjä, mutta nyt kolahti tosi lujaa!

Tässä mustavalkoisessa videossa Amy Winehouse esittää livenä, akustisen kitaran säestyksellä 'riisutun' ja koruttoman version viimeisimmän albuminsa nimikappaleesta Back to Black.

Amyn eräät akustiset versiot joistain biiseistä(än) ovat toki olleet tosi hienoja, mutta mielestäni tämä ansaitsee uploadaajan superlatiivin: paras versio, jonka olen koskaan kuullut (tästä kappaleesta).

Toki jo eräät kuten kafkaesque ovat oivaltaneet Amyn lahjakkuuden, mutta jos joku vielä tämän version jälkeen epäröi, en katso hänen tajuavan juuri mitään siitä ihmisäänen ja melodian fantastisesta liitosta, joka tämän naisen tulkinnoissa saa aivan uusia ulottuvuuksia.

Tuo karunäköinen mieskatsojaporukka ei taputa ja huuda pelkästään nuoren naisen kauneudelle vaan ennenkaikkea siksi, että hän lähestulkoon pudottaa heidät polvilleen äänensä ja kappaleensa sielukkuudella, joka saattaa murtaa jopa kovimmankin sydämen.

Tässä äänessä viha ja kärsimys, kaipuu ja ilo, tuska ja katumus muuttuvat kuin hymniksi ihmisen elämästä ja elämälle - ehkä jopa enemmäksi: - sen korkeimmaksi ideaksi.

***
Re: Best version I have ever heard
http://stage6.divx.com/Diva-Channel Back To Black live.
Time: 02:31
(Äänen ja kuvan laatu on loistava)

Lyrics

He left no time to regret
Kept his dick wet
With his same old safe bet
Me and my head high
And my tears dry
Get on without my guy
You went back to what you knew
So far removed from all that we went through
And I tread a troubled track
My odds are stacked
I'll go back to black

We only said good-bye with words
I died a hundred times
You go back to her
And I go back to.....

I go back to us

I love you much
It's not enough
You love blow and I love puff
And life is like a pipe
And I'm a tiny penny rolling up the walls inside

We only said goodbye with words
I died a hundred times
You go back to her
And I go back to

Black, black, black, black, black, black, black,
I go back to
I go back to

We only said good-bye with words
I died a hundred times
You go back to her
And I go back to

We only said good-bye with words
I died a hundred times
You go back to her
And I go back to black

James 'Apuva' Potkukelkan 'mahdoton' maailma

Kuvassa James Potkukelkka
(Editoitu vimeksi klo: 12.50)

James Potkukelkka sekä Jarna Kuiva lienevät Pirkka-Pekka Peteliuksen kuuluisimmat sketsihahmot, jotka molemmat aiheuttivat jopa varsinaisen 'apinointivillityksen' lasten (etenkin Jameksen apuva!) ja yläasteikäisten poikien (Jarna) keskuudessa 1980/-90-luvun vaihteessa.
Opettajat olivat joskus täysin helisemässä näsäviisaitten jarnakopioitten kanssa.
Veljeni kertoi, että hän oli muistaakseni jossain Kymenlaakson pikkufestareilla törmännyt noin kymmenen hengen ulkopaikkakuntalaiseen poikajoukkoon, joista jokainen oli ottanut 'fasadikseen' Jarna Kuivan. Eräänlaista 'joukkopsyykoosia...'
*
James Potkukelkan kävelymaneeri, eleet, puhetapa ja ennenkaikkea hillitön apuvahuutojen erilainen variaatio sai lopulta niin hämmentäviä piirteitä, että Petelius ja Aake Kalliala joutuivat muuttamaan apuva-huudon ruotsalaiseksi eli: hjelppivä!, koska se oli aiheuttanut matkijoiden käyttämänä vakavia reaktioita muitten - sketsihahmoa tunnistamattomien ihmisten toimesta.
Oli luultu, että nyt on tosi kyseessä, tai ettei ollut välitetty, vaikka joku olisi ihan tosissaan huutanut.
*
Jaa-a. Kyllä me ihmiset todellakin olemme omien idoliemme imitaattoreita. ('Suuri mies? Ei vaan pikemminkin oman ihanteensa näyttelijä.' (totesi Nietzsche).
*
Jarna Kuiva esiintyi enimmäkseen Peteliuksen ja Hietasen Yömyöhä-lähetyksissä, eikä hänestä ole YouTubesta saatavissa tällä hetkellä kuin ehkä 1 tai 2 (hieman rutiininomaista?) videopätkää televisiosketseistä.
Sitäpaitsi nimenomaan radion Yömyöhässä Petelius toteutti mielestäni eräitten juuri radiota varten inspiroiduista ja improvisoduista hahmoistaan - kuten Jarna Kuiva - herkullisimmat/parhaimmat versionsa.
*
Apuva 1
08:32
*
Apuva 2
07:04
*
Jameksen tarjotinongelma
2:55
(Kuva on aika hämärä, mutta minun mielestäni tämä on yksi parhaista)

Hanki ja kouluta hyvä anoppi

Anopin hankinta
Time: 02:58
(Poikamiehen perusopinnot osa 2)

July 12, 2007

Amy Winehouse - Jazz Singer

Amy Winehouse todella osaa laulaa jazzia. Nämä kaksi jazz-klassikkoa ovat siitä vakuuttava todiste.
*

Amy Winehouse - Teach me tonight
Performed live at Jools Holland
Time: 03:32 (Live-esiintyminen noin 2 vuoden takaa. Amy on tässä 21 vuotias ja laulaa kuin vanha tekijä.)

*
Amy Winehouse - Moody's Mood For Love
Amy Winehouse as a lot of people don't know her, singing Moody's Mood For Love + random pictures. This song can be found on Amy's debut.
Time: 02:47
(Esikoislevyn kappale, josta on tehty 'kuvitettu' audio)

*
Amy Winehouse interview
Time: 04:39
(Haastattelu ehkä noin 1½-2 vuoden takaa)

*
www.nndb.com/people/584/000086326/ (Ei ihan 100%:sti päivitetty linkki.)

Eila-Bertin Shostakovitsh-Elonjewitz

Kulttuuritoimittaja
Time: 02:32
(Tämäkin sketsi osoittaa suvereenisti sen, että Pirkka-Pekka Petelius on suomalaisen imitaatio- ja sketsikomiikan nero. Hänen muuntautumiskykynsä ällistyttää jatkuvasti. Mitä nyt pokka meinaa joskus pettää...)

'Taju män!'

(Lisäys 13.7)
Johannes ja Kyllikki pallomerellä
01:33
(Johannes Virolainen ja Kyllikki Stenros 'kisailevat'. Johannekselta lähti jopa taju vähäksi aikaa...)

*
Johannes ja Kyllikki katsomossa
Time: 02:06
(Panettaaa ja Covaaa!)

*
Johannes harrastaa jousiammuntaa Kyllikkiin
Time: 02:20
(Vasta kolmannella nuolella Johannes saa silmät kunnolla auki)

Huippu-urheilu vaatii helevetin rankan reenauksen!

Toimittaja Aarne Närvänen ja urheilija Tommy E.
02:28

July 11, 2007

'Tuuli on kääntynyt alaspäin'

Säämies
03:25
(Tää on siis aivan hillitön! Mä repeen! Nauramista 'helpottaa' (?), jos muistaa Peteliuksen imitaation lähteen - muinaisen 'säämies' Erkki Nystenin.)

Vuoden sää
02:49
(Sama mies, yhtä 'todennäköiset' ennusteet.)

Kirjailijahaastattelu

Dokulampussa Kaari Utrio
05:15
(Video on hiukan 'hämärä', mutta niin ovat PP:n ja Pedron puheetkin...Ei meinaa jätkillä pokka pitää millään, mitä en kyllä lainkaan ihmettele. Tuppaa itseäkin naurattamaan sitä enemmän...)

The Way - laulu jossa on tarina

(Lisäyksiä klo: 11.05 - mm. PS. ja lihavoitu teksti)

Vuonna 1998 maailman listojen huipulle (7 viikkoa aivan billboardin listojen kärkipäässä) nousi merkillinen hitti -Fastball-yhtyeen kappale The Way.

Fastballin basisti, rytmikitaristi Tony Scalzo oli lukenut 1997 kesäkuussa tapahtuneesta onnettomuudesta ja sen taustoista, jotka alkoivat kiehtoa hänen mielikuvitustaan.

Vanhempi, pitkään naimisissa ollut texasilainen pariskunta oli lähtenyt yhteiseen perhe-tai sukukokoukseen (family reunion), mutta he eivät koskaan saapuneet perille sovittuun paikkaan.
Pariskunta löydettiin kaksi viikkoa myöhemmin autoineen erään rotkon pohjalta satojen mailien päässä suunniteltulta reitiltä.
Tämän Tony Scalzo sai tietää tosin vasta, kun hän oli ilmeisesti jo kirjoittanut biisinsä. Samoin eräitä muita tapahtuneeseen johtaneitten syiden taustoja (Kts. PS.).

Korostan - kuten lauluntekijä itse, että hän sai inspiraation tositapauksesta, mutta muokkasi tapahtumien syyt ja loppuratkaisun fiktiiviseksi tarinaksi lauluunsa.

Scalzo siis pohti monien muiden tavoin, miksi pari oli poikennut niin kovin kauas suunnitellulta ajoreitiltään ja päätti laulua tehdessään mielestäni nerokkaalla tavalla romantisoida todellisuutta ja minun pohdintani mukaan myös lisätä ripauksen lähes mystistä tai ainakin eksistentiaalista nostalgiaa heidän arvoitukselliseen reitinmuutosratkaisuunsa.

Scalzo näki pariskunnan tekemässä ikäänkuin irtiottoa, jonka tarkoituksena oli pitää hieman hauskaa palaamalla nuoruuden muistoihin ja maisemiin, niihin aikoihin, kun he ensi kertaa tapasivat.

Eräässä pop-musiikin hienoimmassa ja tavallaan myös arvoituksellisimmassa sanoituksessa (etenkin sen kertosäkeessä) lauluntekijä varsin koskettavalla - jopa liikuttavalla tavalla kuvailee miltei runollisesti vanhan pariskunnan matkaa takaisin kohti nuoruuttaan - paratiisilliseen aikaan, jossa:

Anyone could see
The road that they walk on is paved in gold
And it's always summer, they'll never get cold
They'll never get hungry
They'll never get old and gray.

*
On täysin selvää, että pariskunnan traagisen kohtalon 'mystifioiminen' tai sanokaamme yksinkertaisesti sijoittaminen tällaisen, fiktiivis-nostalgis-eksistentiaalisen tarinan puitteisiin on ikäänkuin romaanitaiteellinen ratkaisu, joka - kuten fiktio aina - ällistyttävästi lisää tarinan vaikutusta, tehokkuutta ja jopa uskottavuutta, koska se kertoo nimenomaan tarinan, eikä orjallisesti toista informaatioon perustuvaa tosiasiaa, josta väistämättömän reduktionistisen luonteensa vuoksi puuttuvat täysin ne dramaattiset, psykologiset ja jopa myyttiset ainekset, jotka The Way - fiktiona - on onnistunut tavoittamaan.

***
Mitä laulun musiikilliseen rakenteeseen ja melodiaan tulee, se - kuten kaikki täydellisinä pitämämme melodiset ja ikäänkuin 'vanhan tyylin' kitaravetoiset pop-/rock-kappaleet - sopii kuin nakutettu sanoitukseen.

Tämä on ehdottomasti yksi niitä pop-rock-biisejä, jonka - jos osaisin tai olisin kunnolla edes yrittänyt - olisin halunnut tehdä.

Melodisesti 'sopivan yksinkertainen' sävelkulku yhdistyneenä saumattomasti todella vahvaan tarinaan tai sanomaan - olipa se suppeasti tai laveammin kerrottu - on kaikkein vaikein populaarimusiikin muoto.
Toki hittejä tulee aina, mutta hyvin harvat elävät enää 20 vuotta julkaisunsa jälkeen. The Way elää - se on varmaa.

*
Fastball, joka viime aikoina on ryhtynyt taas tekemään enemmän keikkoja, on tilastojen perusteella eräänlainen yhden hitin ja yhden hittialbumin bändi, vaikka toinen single ja abumi vielä myivätkit varsin hyvin.
Seuraavat albumit ja singlet eivät enää saavuttaneet ensimmäisten megasuosiota, mutta tämä johtuu myös osaltaan bändin linjaratkaisuista. He halusivat tehdä sitä, minkä kokivat itselleen oikeaksi, eikä ratkaisu ollut markkinoinnin kannalta helppo.

Rockabilly- sekä swingjazz-kitaroinnin mestari - Brian Setzer (Stray Cats) on tehnyt yhteistyötä bändin kanssa parilla biisillä.

***
Fastball - The Way
Original video
Time: 04:24
(Tämä video sai muistaakseni ainakin erittäin arvostetun palkintoehdokkuuden 1998.)

*
Fastball - The Way (live)
Fastball plays "The Way" at The Auslander Restaurant in Fredericksburg, Texas on March 17, 2007.
Time: 04:27
(Live-esitys tämän vuoden maaliskuulta Texasista. Paikannimi tosin viittaa kai Belgiaan. Huomatkaa, että basistina toimii nyt nuorehko nainen. Hyvätasoinen äänitys ja kuva. (PARHAITA LIVE-PÄTKIÄ, JOITA OLEN NÄHNYT!).
*
Fastball - The Way (acoustic)
Acoustic performance of The Way.
Time: 03:41
(Erinomaisesti toimii tämäkin versio: kaksi akustista kitaraa ja bongorummut).

***
The Way Lyrics

They made up their minds
And they started packing
They left before the sun came up that day
An exit to eternal summer slacking
But where were they going
Without ever knowing the way?
They drank up the wine
And they got to talking
They now had more important things to say
And when the car broke down
They started walking
Where were they going without ever knowing the way?

Anyone could see
The road that they walk on is paved in gold
And it's always summer, they'll never get cold
They'll never get hungry
They'll never get old and gray
You can see their shadows
Wandering off somewhere
They won't make it home
But they really don't care
They wanted the highway
They're happy there today , today

The children woke up
And they couldn't find 'em
They left before the sun came up that day
They just drove off
And left it all behind 'em
But where were they going without ever knowing the way?

CHORUS

*
PS.
Based on the true story of Lela and Raymond Howard, an elderly couple from Salado, Texas who drove to a nearby family reunion and kept going.
She had Alzheimer's disease and he was recovering from brain surgery. When they disappeared, a reporter from the Austin American-Statesman wrote a series of articles about the missing couple.
Fastball bassist Tony Scalzo came up with the idea for the song after reading the articles. However, he found out after writing the song that the couple had died.

(Videoversion erään kommentaattorin vuorokausi sitten kirjoittama, tosiasioita olennaisesti valaiseva info.)

Elämänkatsomustiedote

Ota viinaa

Valehtele, se kannattaa!

July 6, 2007

Shocking Blue ja Mariska Veres: pop-musiikin kaunein laulajatar

Huom! LISÄYS. 11.7

Yli puolet tämän päreen kommenttiosaston aiheista käsittelee tällä hetkellä kirjallisutta, taidetta ja näihin liittyviä asioita ja ihmisiä, joten asiasta kiinnostuneet: älkää tuijottako vain päreen otsikkoon ja aiheeseen vaan tsekatkaa kommenttipalstaa, jos nuo varsinaiseen päreeseen 'kuulumattomat' keskustelut kiinnostavat teitä.

Olisin voinut yrittää tehdä omista kommenteistani uuden päreen, mutta koska en ole toistaiseksi kyennyt editoimaan Bloggerin toiminnan pätkiessä, enkä liittämään tekstiin linkkejä, nettiosoitteita ym., olen turhautuneena julkaissut omat kommenttini vain ja nimenomaan kommenttipalstalla - niitä loppuun asti 'hiomatta'.

***
Alkuvuodesta 1968 innokas, pop-musiikkia jo paljon 'vääntänyt' alankomaalainen rock-kitaristi Robbie van Leeuwen (s. 1944 - Haag, Alankomaat/Hollanti) esitti elämänsä ehkä tärkeimmän kysymyksen kolme vuotta nuoremmalle - kaksi singleä julkaisseelle neidolle nimeltään Mariska Veres (isä unkarilainen, äiti saksalainen; äidin vanhemmat Venäjältä ja Ranskasta).

Mariska vastasi kyllä ja liittyi Robbien yhtyeeseen Shocking Blue - sillä ehdolla, ettei kukaan bändin jäsenistä yrittäisi iskeä häntä tai seurustella hänen kanssaan.

(Oliko Mariska transvestiitti?)

Robbie van Leeuwen suostui ehtoon, joskin seuraukset olivat vähintäinkin hankalat, koska hän oli korviaan myöten rakastunut tyttöön.

Ensimmäinen single - Send me a postcard aloitti sarjan, jota voi verrata ainoastaan Beatleseihin ja CCR:ään. Vaikka Venus jäikin bändin ainoaksi maailman ykköshitiksi, kyseessä ei ole mikään yhden hitin bändi.

'Postcardin' ja Venuksen jälkeen van Leeuwen kirjoitti mm. biisit Mighty Joe, Hello Darkness, Never marry a railroad ('rock'n roll') man, Blossom lady, Love buzz (kyllä - se Nirvanan levyttämä ja esittämä) jne.

Nämä kaikki kuuluvat pop-biisien parhaaseen A-ryhmään eikä niitä voi koskaan ohittaa puhuttaessa popista.

Tarinani fiktiivinen osa piilee siinä, että oletan Robbie van Leeuwenin kirjoittaneen melkein kaikki kappaleensa Mariska Vereksen inspiroimana - siis toteutumattoman rakkautensa 'dazed and confused'- fiiliksissä.
Tätä en voi todistaa millään tavoin, koska en ole kuullut, että van Leeuwen tai Veres olisivat asian ikäänkuin tunnustaneet, mutta erittäin järkeenkäypä - siis ymärrettävä selitys se kuitenkin on.

Kuunnelkaa/katselkaa itse - te olette nyt parhaat todistajat väitteelleni.

***
Mariska ei koskaan mennyt naimisiin, eikä hänellä ollut lapsia. Hän kuoli (yllättäen?) syöpään viime joulukuun alussa.

***
Shocking Bluen kappaleet tekee ikimuistettaviksi Robbie van Leeuwenin ehdoton tyylitaju ja kyky 'lainata' muttei plagioida.
Hänen parhaat sävellyksensä ovat tavallaan pop-/rock-musiikin paradigmoja: ei 'varasteta' liikaa muilta, koska oma luovuus on dominoivaa.

Mutta varsinkin me 'miesihmiset' muistamme ja muistamme yhä! Shocking Bluesta ennenkaikkea Mariska Veres-nimisen - eksoottisen kaunottaren ulkomuodon ja äänen.
Mariskan ääni on kerta kaikkiaan sekä persoonallinen että vahva ja sitäpaitsi parempi kuin van Leeuwenin esikuvanaan pitämän Jefferson Aeroplanen solistina toimineen Grace Slicikin.

*
Mariska oli omien sanojensa mukaan Shocking Bluen menestysvuosien aikana A Painted Doll, jota kukaan ei pystynyt lähestymään (koska oli maalattu ja äärimmäisen ujo). Robbie oli kerran huutanut Mariskalle (näihin asioihin liittyen?), ja tämä loukkaantui niin pahasti, että soitti äidilleen, joka puolestaan soitti yhtyeen managerille...Asia kuitenkin järjestyi.


Anekdootti todistakoon, että sosiaalisesti ja seksuaalisesti pidättyväisen Mariskan ja 'Mr. Snobi' - Robbie van Leeuwenin välit olivat kaikkea muuta kuin 'asialliset'. Kukaan ei tiedä, miksi Mariska ei suostunut Robbielle, vaikka heidän yhteistyönsä ei itse asiassa loppunut koskaan...

***
Send me a postcard Shocking blue
homemade clip from their first hit with Mariska 1968 send me a postcard shocking blue enjoy
Time: 02:37
(Huomaatte, että video on eri kappaleesta. Ei voi mitään. Ei ilmeisesti ole olemassa videota tästä biisistä.)

*
Venus by Shocking Blue
Time: 03:00
(Kysykää itseltänne ihan suoraan - jos pystytte: miksi tämä on niin kerta kaikkisen vastustamaton/ tai muka kauhea 'renkutus'...Venus on joka tapauksessa ainoa musiikkikappale maailmassa, joka on noussut kolmesti USA:n arvostetun ja viralliseksi tunnustetun Billboardin listan ykköseksi: alkuperäisen lisäksi kaksi kertaa -80-luvulla, jolloin toinen kerta - 85/-86 oli Bananaraman maailmanlaajuinen diskojytkytyshitti, - joka ei kyllä tainnut ihan olla Robbie van Leeuwenin mieleen muuten kuin, että se kasvatti huikeasti hänen royalti-tulojaan.)

*
Shocking Blue - Mighty Joe (1969)
This track was Shocking Blue's 5th single in 1969 and made it to #1 in Holland Enjoy!
Time: 03:06
(Äänivolyymia ei saa kovemmalle. Ei voi mitään. Mutta kyseessä on täydellinen pop-kappale! Kuunnelkaa kaikki 'cluet'. Ja veikkaanpa, että Robbie van Leeuwin puhuu tässä biisissä itsestään varsin ironisella tavalla... hän kun varmasti halusi olla tuo Mighty Joe Mariska Veresille.)
*
Shocking Blue - Never Marry A Railroad Man
Time: 02:42
(Paras?)

*
Shocking Blue - Hello Darkness (1970).
Time: 02:52 (Hehheh! Vai että Born on the Bayou (alkuriffi)...mutta Paul McCartney oli varmaan kateellinen tästä.)

*
Shocking Blue - Blossom Lady (1971).
This was Shocking Blue's 10th hit and made it to #2 in the Dutch charts in 1971. Enjoy!.
Time: 03:31
Kyllä tää on paras - sittenkin...Mariskan ääni on aivan vastustamaton - se nyt vain on yksinkertaisesti hieno! Robbien riffit kaikessa yksinkertaisessa melodisuudessaan ovat yhä tuoreita. Se hämmästyttää, mutta on tosiasia. Ja Robbien sanoitus: jälleen itseironista tilitystä naisen valloittamisesta...näin ma luulen.)

*
Shocking Blue - Love Buzz
You all know this song covered thousands of times by Nirvana , here is the original version...
Time: 03:47
(Kurt 'Nirvana' Cobain 'sekosi' ko. teemasta, joka todella ON 'maaginen'. Tsekkaa alla oleva video ja teksti. Robbie soitti myös sitaria, ja juuri sitarin äänieffekti itämaiseen melodiariffiin nerokkaasti 'ympättynä' tekee tästä kappaleesta hypnotisoivan).

Nirvana - Love Buzz, Finland
06/27/92 Kansanpuisto (Ruisrock), Turku, Finland
Time: 03:33

15 vuotta sitten, Nirvana esiintyi Ruisrockissa ja esitti mm. tämän kappaleen. En enää yhtään ihmettele Nirvanan ja Cobainin menestystä - grungeksi nimitettyä tyyliä, vaikka Cobainin tulkinnan yhteys Shocking Bluen poppiin vaikuttaisikin olevan täysin keinotekoista. Joka tapauksessa tämä Jefferson Aeroplanelta vaikutteensa saanut biisi on kiehtova. Kuten Kurt Cobainin tai Mariskan Vereksen laulukin.

Mikä heissä kiehtoo - sekä miehiä että naisia? Luulen, että se on perimmältään androgyynisyys - miehen ja naisen lähtökohtainen samankaltaisuus: vain biologiset sukupuoleen liittyvät eriävyydet ovat erottaneet alkuperäisen olemassaolon ykseyden, joka siis pyrkii entiseen olotilaansa sekä yhdynnässä että ylipäätään rakkaudessa - olipa tuo rakkaus sitten biologian tai stoalaistyyppisen (esim. buddhalaisen) askeettisuuden määräämää.

Platonin kertoma myytti olioista ('palloista'), jotka tulivat liian ylpeiksi jumalia kohtaan, ja joita jumalat rankaisivat halkaisemalla ne kahtia, on yhä elävä myös androgyynisessä suhtautumisessamme sukupuoleen. Jumaloimme ihmistä, jossa yhdistyvät sekä miehinen että naisellinen tavalla, joka ei kuitenkaan tee tästä ihmisestä irvokkaan narrimaista tai yksipuolista (esim. Jeesuksen hahmon karismaattinen miesmäisyys, - peroonallisuus, joka vaikuttaa silti jopa aggressiivisissä ilmauksissaan pehmeältä kuin naisen 'käsi').

Luultavasti myös tämän vuoksi rakastamme Kurt Cobainia ja Mariska Verestä...?

July 5, 2007

Rock-artistit: teollisia tuotteita vai itsenäisiä ja luovia persoonallisuuksia?

Kommentti Kemppisen päreeseen "Mestarit".
(Täydennyksiä 6.7, joka on äitini (ja Eino Leinon) syntymäpäivä. Levätkää rauhassa...)

***
Jukka Kemppinen, Petja Jäppinen

Olen Petjan kanssa samoilla linjoilla, joskin tätä voi tietysti pitää rockin kaanonin kannalta pyhäinhäväistyksenä! - eli että Elvis on täysin yliarvostettu artisti.

Erittäin merkittävä kyllä - hyvä tulkitsija, parhaimmillaan aivan erinomainen, mutta soittiko hän edes tyydyttävästi mitään instrumenttia, sävelsikö/sanoittiko hän esittämiään kappaleita, osoittiko hän siis mitään aidosti luovan muusikon/taiteilijan elkeitä muuten kuin laulutulkintakyvyillään?

Vastaus: EI!

Joku John Fogerty, joka CCR-pomona sävelsi, sanoitti, lauloi, kitaroi, sovitti ja tuotti sellaisen - esim. Stephen 'kauhu' Kingin mielestä maailman kaikkein parhaimman rock-albumin kuin Cosmo`s Factory on edellä mainituissa asioissa lääketokkurassa paskahuussinsa pöntölle kuolleeseen Elvikseen verrattuna täysin omaa luokkaansa - yhä tänäkin päivänä - mitä siis tulee traditionaalisemman rockin tyylilajiin.
(Fogerty kyllä itse arvosti/-taa Elvistä...).

Elvis oli täysin managerinsa eversti Parkerin talutusnuorassa ja kontrollissa.

Parker ilmeisesti manipuloi jopa Elviksen biisivalintoja sen jälkeen, kun Sam Phillips oli myynyt hänet huomattavasti isommalle levy-yhtiölle 'business-vaikutusvallaltaan' aivan liian pienen Sun Recordsin loistavan levytyskauden jälkeen -50-luvun lopulla.

Armeijan jälkeen Elviksestä tehtiin 'O sole mio'-poika, jonka alkuperäinen rock-karisma ja -kapasiteetti oli vesitetty kuten ylipäätään alkuperäinen -50-luvun lopun rock (jonka perusvaikutteet juonsivat siis 'neeger-musiikista').

(Beatles ja englantilainen 'blues and rythm-boomi' palautti sitten -60-luvun puolesta välistä lähtien amerikkalaisille 'päivitettynä' takaisin heidän vesittämänsä mustan blues-rock-tyylin - ja varsin menestyksekkäästi.)

Tavallaan juuri Parker syötti Elviksen täyteen huumeita (eli ei vastustanut lainkaan vaikka näki, mitä tapahtui) ja teki hänestä C-luokan filmien elokuva'tähden' jne. jne.

Sanalla sanoen törkeää 'ihmiskauppaa', jonka perusedellytys valitettavasti oli, ettei Elvikseltä löytynyt tahdonvoimaa eikä persoonallista lahjakkuutta itsenäisemmän uran luomiseen.

***
Kemppinen: Beatles on maailman paras pop-yhtye - edelleen. En viitsi edes perustella.

Petja: Madonna on sponsreitten palkkaaman tuottajaryhmän ideoima tuote - ei siis persoona lainkaan - vain pelkkää keinotekoista brändiä kaikkein pahimmillaan.

Ei ole olennaista, että Madonnaa on myyty kymmeniä miljoonia, koska suuri yleisö ei enää osaa erottaa paskaa aidosta johtuen teknologian ja sponsori-tuottajien vallasta - siis tästä idols-ilmiöstä, joka muokkaa tähtiä vaikka 'Erkistä', jos hänen oletetaan tekevän 'seksuaalisen' vaikutuksen naisiin tai miehiin - sama se kumpaan/iin.

Ja mitä Frank Zappaan tulee, niin taidatte molemmat olla täysin pihalla hänen suhteensa.
Zappa oli ja on edelleen ehkä kaikkein älykkäin ja samalla vittumaisin satiirikko, joka rock-kulttuurissa koskaan on vaikuttanut.
(The Who-yhtyeen Pete Townsend on kyllä varsin terävä jätkä hänkin.)

Jetro Tull on hyvä (Ian Andersonin luovuuden takia), samoin Tina Turner, eikä mulla ole mitään Queeniäkään vastaan, sillä Freddie Mercury oli ihan oikeasti pirun lahjakas mies, ja koko bändi parhaimmillaan mahtava.

En tosin henkilökohtaisesti ole mikään varsinainen Queen-fani, mutta tunnustan koska tahansa bändin suuren arvon.

***
Toivoisin herrojen Kemppinen ja Jäppinen tutustuvan hehkuttamaani uuteen, superlahjakkaaseen (mutta psyykkisesti aika hankalaan tapaukseen??) Amy Winehouseen.

Ossi Runne häntä kehui avoimesti eräässä television haastatteluohjelmassa toukokuun alussa, vähän ennen Helsingin Euroviisu-'tyhm/jyyttä'.

Mutta Ossi Runne (joka osaltaan vaikutti Laila Kinnusen uraan) jos joku kyllä tietää tässä maassa, kuka on ihan oikeasti lahjakas artisti ja kuka pelkästään tuottajien, sovittajien ja säveltäjien/sanoittajien varassa elävä 'marionetti'.

*
Riittäköön nyt tämä tästä asiasta - toistaiseksi.

Creedence Clearwater Revival - Wikipedia, the free encyclopedia