September 1, 2006

Me ja muut

Kommentit Iinekselle jatkuvat (Lastensuojelua).

*
Pari huomautusta kristillisestä suvaitsevaisuudesta.

EkskluSivimi - inkluSivismi. Näin menee oikeinkirjoitus (Suomen evankelis-luterilainen kirkko).

Eksklusivistit hylkäävät yhteistyön muiden uskontojen kanssa, eli pelastus löytyy vain kristillisen kirkon sisällä.
(Jo eräs vanhan kirkon periaate kuului - "extra ecclesia nulla salus=kirkon ulkopuolella ei ole pelastusta").

Inklusivistit sen sijaan ovat valmiimpia hyväksymään teesin, jonka mukaan kaikissa uskonnoissa on yhteisiä - toisiaan tukevia ja täydentäviä piirteitä. Puhutaan siis alunperinkin samasta Jumalasta.

Tämä lienee ollut (varauksin) myös Origeneen ja Augustinuksen kanta.

Mutta esim. Karl Barth oli eksklusivisti ja jopa partikularisti, mikä merkitsee, että VAIN usko Kristuksen pelastustyöhon voi pelastaa ihmisen. Muut jäävät ikäänkuin nuolemaan näppejään...

Barth muuttui vakaumukselliseksi pasifistiksi II maailmansodan aikana, mutta hänen teologiset asenteensa hipovat ajoittain jopa rasismia.

Katolisen kirkon ekumeeninen liike, jonka johdossa oli pitkään - jopa paaviehdokkaana - Hans Küng - edustaa puolestaan Barthille vastakkaista, kirkkopoliittista näkemystä.

Nykyään Küng on Rooman epäsuosiossa johtuen lähinnä edesmenneen pitkäaikaisen paavin - Wojtylan - konservatiivisesta ja eksklusiivisesta linjasta myös kirkkopolitiikassa.

Teologia on kuin systemaattista filosofiaa - siinä kaikki liittyy kaikkeen, joten sen vuoksi en voisi kuvitella Küngia myöskään ekslusivistien porukoihin.

*
Kaikki tämä liittyy uskontotiedon opetukseen siten, että siinä eksklusivismi hylätään tykkänään ja inklusivismi viedään äärimmäisyyteen asti.

Kysyn kuitenkin Iines sinulta edelleen: miten ihmistä voi kasvattaa uskon asioissa, jos hänelle tarjotaan pelkästään synkretistiset uskontomarkkinat, joissa kaikki maailmankatsomukset ovat kaupan?

Harva meistä nimittäin pystyy käymään samanlaista sielun taistoa uskonsa etsimisen suhteen kuin "maailmanmies" Augustinus, joka lopulta 32-vuotiaana otti kasteen ja kääntyi kristityksi.

Puhumattakaan siis hieman vaatimattomammasta metanoiasta (mielenmuutoksesta) koskien meitä "tavallisia pulliaisia".

(Augustinushan oli/on eräs maailmanhistorian suurimpia aatteellisia neroja.)

Yleensä me vain jätämme asian sikseen ja ryhdymme laskemaan vaikkapa tilastoja kuten sinänsä oivallisen fiksu Osmo Soininvaara.

3 comments:

Pälli said...

Tällä sanastolla Raamattu on eksklusivistinen. Pelastus on Jeesuksessa, ei muualla.

Raunon pohdintaan: miten tavallinen pulliainen voisi etsiä Augustinuksen tavoin...

Emme voi. Meidät löydetään, ja se on ihme.

Minän on oltava aivan
vaiti, paikallaan.
Minässä tunnonvaivan
kohdalla odotetaan.

Tietäköön löytäjä suurin:
etsi en, tähän jään.
Kaipaajat, perinjuurin
köyhät löydetään.

- Aaro Hellaakoski, Runot, WSOY 1977

Rauno Rasanen said...

Niinpä. Ei sitten muuta kuin odottelemisiin.
Josko joku päivä minutkin "löydettäisiin",kun en muutakaan voi asian hyväksi tehdä...

Hieman toivottomalta vain tuntuu moinen fatalismi.

Anonymous said...

mistä me nykyään enää tiedämme, millä perustalla tässä lopulta seistään - mikä on se auktoriteetti johon viime kädessä, tiukan paikan tullen, leikin loputtua voidaan vedota? mitä meille jää olemisemme ja tietoisuutemme sokkeliksi? kai tässä itsekukin kuitenkin yrittää päästä jollakin lailla perinpohjaisemmin tietoiseksi toimintansa yllykkeistä, siitä mitä varten tekee niin kuin tekee ja sanoo niin kuin tulee sanotuksi. se on rankka pala niellä, että mihinkään suureen kaikkitietävään voimaan ei voi turvautua ja että päätös siitä millaiset reimarit valitsee reitin näyttäjiksi on lopulta ihmisen omilla harteilla, armottomasti omilla. on kylmä tunne kun hiljalleen alkaa sarastaa se, ettei asioissa tai ilmiöissä itsessään ole mitään merkityksiä, eikä ole mitään tiettyä näkötornia josta käsin voisi saada selville perimmäisen olemuksen. sopivan matkan päästä katsottuna tuo punainen kulmikas kappale tuossa on tiiliskivi, tarpeeksi etäältä katsottuna se ei ole yhtään mitään, ja kyllin läheltä nähtynä se on silkkaa mikropartikkeleiden vilinää. itse me valitsemme oman todellisuutemme - tai hyväksymme sen, että joku toinen on jo valinnut sen meidän puolestamme, mitään meiltä kysymättä. ihmisten tekemisistä ja tekemättä jättämisistä tämä meidän todellisuutemme viime kädessä kiikastaa...